torstai 31. joulukuuta 2015

Gili Air, veden ja jytämusan saari

Laskuvesi ja Rinjani vuoristo.
Low tide and Rinjani mountains.

Legend reggae bar.

Gili Air länsirantaa, west cost of Gili Air.

Chill Out ravintolan iltavalaistus.
Chill Out restaurant night time.
No, onneksi tämä Air (vesi) ei tarkoita vesisateita, vaan että tällä saarella ilmeisesti on pohjavesivarantoa muidenkin Lombokin saarien tarpeisiin. Tämä yksi kolmesta pikku korallisaaresta sijaitsee Balin ja Lombokin välissä pohjoisessa. Gili Trawangan on se bilepaikka (hirveen nopsaa kasvava saari), Gili Menolla ei menoa pal löydy (sopii kukerteleville) ja Gili Air on tuosta välimaastosta. Näin uuden vuoden tullen on kyllä rauha kaukana, kun paikalliset virittelee toinen toistaan isompia ämyreitä, jotka jumputtaa jotain karmeeta jytämusaa läpi uuden vuoden yöt. Reggae barissa ei suostuneet soittamaan regeetä, kun "tääl on nyt uusi vuosi".  Ihan ku tää nyt olis joku Ibiza ja dance-trance-clubi koko saaristo. Täällä on lähes joka majoituksessa ja ravintelissa jotain liveä tai DJ tai muuten vaan juhlia aamuun asti, erityisesti ens yönä. Jotain juttua on ollut, että tästä taitaa kehittyä pikku-Trawis, ei kovin kiva juttu. Varmaan saaren kukot ja lehmätkin tulee ens yönä hulluiksi. Moskeija on kukkojen ohella pitänyt huolta siitä, että uni pätkääntyy, alkaen klo 4 ja ripiät. Volyymi riippuu tuulen suunnasta. Varmaan ovat Trawiksellekin lisänneet moskeijojen kajareita ihan vaan turistien "iloksi", että saavat häiriköidä ja pakkosyöttää... Ei nämä paikalliset itse tunnu kovin hartailta muslimeilta, sen olemme jo parina kesänä täällä Ramadanin aikoihin todenneet (paikalliset salajuo ja kessuttelee runsaasti piilossa, vaikkei ole sallittua valoisan aikaan). Balilla taas hindut tuntuivat noudattavan uskontoaan paljon hartaammin. Täällä saaristossa ei poliisia ole, joten laittomuudetkin on aika yleisiä (huumeet).

Nää saaret on hienoja taivaalta katsottuna, muuten korallit on isolta osin pasautettu muusiksi pommikalastuksella aikanaan, Menolla on enää jotain korallipuutarhaa ja ponttoonihylky pohjassa tarjolla snorklaukseen ja kilpikonnat on täällä se juttu. Jaa niin, eilen tais Chill Outin edessä joku likka nähdä siellä asustelevan myrkyllisen merikäärmeen, kun kirkuen juoksi rantaan ja selitti hädissään jotain jostain raidallisesta pötkylästä. Ei se pure kai ihmistä, kun on niin pieni suu, muuten on kyl tappava, mekin tavattu noita täällä useita. No, sit Komodolla (Flores) porukka käy 3 yön seilausreissuilla sukeltelemassa ja kattelemassa maaliman suurimpia varaaneja. Ei kuulemma suositella naisille kuukautisten aikaan, haistavat veren... Siellä jotkut suomalaiset olivat käyneet suklaamassa ja nähneet pari sataa (!) isoa mantarauskua. "Jos on varaa-ni ok", mutta jääkööt meidän reissut sinne vielä sikseen... Täällä on pari metrisiä monitoriliskoja tuossa Segar Villagen lätäkön nurkilla. Käytiin pari bongaamassa siellä, aika näyttäviä (vastaavia kuin Malesiassa ollaan nähty).

Täällä vain hullu kuvittelee, että laivat (ja muutkaan) kulkee aikataulussa. Tai lähtö Lembonganilta oli melkein aikataulussa, mutta lupailtu 90 min venereissu Senggigin (Lombok) kautta Airille oli lopulta n. 4 h, kun oltiin Airin satamassa Scoot-veneellä. Scoot on aika hyvä 2-kerrosbootti ja saatiin liput hintaan 750 tonnia (n. 50 e menopaluu kahdelta) ja helpotti päästä suoraan, koska vaihtoehto B: Lembongan-Sanur veneellä (30 min) - autolla Padang Bai (1 h) - Gilit veneellä (tämä väli sama 90 min). Jätettiin 2 matkalaukkuu Lembonganille oottamaan paluuta. Nähtiin muuten kymmeniä pieniä delfiinejä matkalla, kun ne pieninä laumoina seuraili venettämme. Matkaajat huudahtelivat, kun ne hyppelivät ilmaan.

Täällä on kaikki majoitukset menneet Bookingiin, että morjens  vaan reppureissaajan "check-in - hyppäykset" lennosta majoihin. Mentiin tuttuun Gusung Indahiin ja innostuttiin, kun 1,5 v sitten meillä pari viikkoa käytössä ollut lumpung-mökki oli vapaana. No, olipa ihan rapistunut mörskä "Taalasmaan" puuttuessa. Ovi ei meinannut aueta, kylppärin pitkä kahva jäi käteen, kylppärin ovee ei saanut kii (olennaista, kun on taivas kylppärin kattona, ja jos ei halua murtovarkaita) ja  seinät oli ihan rapistuneet, ja sängyn alus näytti siltä, että tuona aikana ei ole siivottu lainkaan. Varmaan sama skorpioni asuu nurkissa. Ja viereisessä mökissä oli remppa menossa. Vaihdettiin yön jälkeen toiseen, jossa taas haiskahteli kissan kusi ja kukot asuivat takapihalla. No, sit parin minsan päästä tingattiin paras ja uusin mökki merinäkymin lähes samaan hintaan (1,3 e maksettiin enempi), eli 425 tonnia (n. 30 e). Johan lyyti rupes kirjottaa, kun riipparit saatiin roikkumaan yläterassille. No, sit olikin joka päivä jännää, että onkohan joku varannut sen mökin miljoonalla (Bookkarihinta), että milloin lennetään ulos. Ne kun ei varanneet bookkariin meitä lainkaan, eli mökkimme oli tarjolla koko ajan siellä. Kukapa nyt ei haluis hintaa maksimoida. Aina, kun asiaa kysyi, onko vapaata, niin saatiin eri vastaus: tänään lähette (omistajan poika) tai no kysyn isältä (eikä palannut asiaan), huomenna (respa Tsatsa), eiku ylihuomenna (itte omistaja, vanha tuttumme). Eilen sit oltiin aamiaisen jälkeen kävelyllä rannalla ja Legend Reggaebaarissa. Näytti jo aamulla, että kaikki majoittujat ihmettelivät, mikä oli kenenkin huonetilanne ja ihme säpinä kävi respakopissa. Kun saavuttiin iltapäivällä, niin "Tatsa" eli javalainen respatyttö juoksi peräämme mökille ja sanoi, että teidän pitää nyt heti lähteä, joku oottaa sitä mökkiä. Me oltiin ihan, että mitä hittoa, miksei kukaan edes aamulla sanonut. Joku vinosilmä nainen kävi huutamassa jotain "fuckkia" respalle, että ovat ootelleet jo pari tuntia huonetta. Juha sanoi tytölle, että nyt saat hommata meille kämpän, koska me on kyselty asuntoja vasta seuraavalle päivälle, kierretty koko saari läpi. Omistajan poikakin tuli jotain mesoamaan ja Juha koko ajan hyssytteli, että hiljaa, ja puhui niille, mitä niiden nyt pitää tehdä...täällä kun aina meille sanotaan, ettei Aasiassa saa hermostua ja toi itte meinas repeillä. Kyllä sekin jälkikäteen tuli pyytämään anteeksi, kun tilanteet selveni.
Sandy beach bungalows. Uusi majoituksemme.

Sandy beach pool, allasalue.

Gusung Indah bungalows, our view, näkymämme.

Mentiin rauhassa suihkuun ja pakkailtiin kamoja. Tilanne oli hieman huvittava, allasalue täys porukkaa, kuka lie odotti ja kenen mökkiä. Tsatsa olikin kivasti tehnyt naapurin Sandy Beachin kanssa diilin, että saatiin alennusta normihinnoista ja huone edes yhdeksi yöksi. Uuden vuoden yö se onkin ainoa pullon kaula tällä saarella, jonka jälkeen helpottuisi. Siis pitäisi vielä jostain se seuraava yö saada. Kohta pulikoitiin naapurin altaalla. Ei huono! Kiiteltiin tyttöä ja sen hermojenkin pitävyyttä. Ja ilo oli ylimmillään, kun tänään aattoaamuna selvisi, että peruutuksen vuoksi saamme olla täällä Sandy Beachissä vielä uuden vuoden puolelle. Vähän kyl tässäkin kylmät väreet tuli, kun iso ranskisporukka rantautui mökeille, että onko tää respa tehnyt jonkun mokan, ja taas ollaan vailla kämppää. Kuitenkaan Bookkarista ei ole mieltä varata mitään, hinnat on ihan hulluiksi mennyt vs. tiskiltä tinkihinnat (-30-40%). Eli ennen sellaiset 25 e mökit on lähes tuplanneet hintansa. Ja turistit maksaa silmiä räpäyttämättä. Paikalliset on täällä ihan hullun kiilto silmissä "we have full" (täyttä on), kun on käyty kysyy majoituksia. "Ai ens viikollakin?".... "Full, full". Näähän ei osaa ajatella tulevaa, vaan vain menossa olevaa hetkeä. Kai ne ens viikolla sit huomaa, että obs varauskanta on tyhjä, me kun on nähty monissa paikoissa, että ne ihan täysin tyhjenee viimeistään 2. tai 3. päivä tammikuuta.

Tää  saaristo voidaan julistaa uudeksi kanariaksi, sen verran kotimaista naamaa on tullut vastaan täällä. Aateltiin aamullakin, onko tää hotsku joku Tjäreborgin diilipaikka, kun suomalaisia on monta mökillistä tuossa naapurissa. Mutta ei kai... Kivaa tietysti tarinoina suomalaistenkin kanssa, mutta kyllä tää vähän huvittaa. Ruottalaiset on jääneet vähemmistöön.

Ollaan lojuttu joka ilta varmaan kolme tuntia Chill Outissa rannalla, kun siellä vaan on parhaat pöperöt ja drinkit. Vähän maha makuuasennossa alkaa muistuttaa tuota Rinjanin tulivuorta, kohoilee kummasti. Chillin omistaja Suzie kertoi, että viime kuussa heräilivät tuhkan peittämiin maisemiin, kun tuo vuori pölläytteli ilmoille hönkyjä. Lentokentäthän oli suljettu pariin  otteeseen. Kyllä sitä ittekin välillä tiirailee harmaita pilviä siellä, että onko toi ihan  peruspilvi vai... Ja sitten viime viikolla heillä aallot pyyhki ravintolan sisälle, kun oli niitä ukkosmyräköitä.

Yksi asia, mikä täällä ottaa usein pannuun, on noi paikalliset nuoret kollit, enkä puhu nyt lukuisista kulkukissoista, vaan jotka toimivat tarjoilijoina, respoina ja ties minä "markkinamiehinä". Osa on ihan jossain taikasienipöllyissä silmät selällään ja osa pössyttelee jotain ruohoja ja ovat meillekin kaupitelleet jotain mömmöjä. Ja palvelu on enempi "viihdytän itseäni"-tasoa kuin "palvelen asiakkaita"-tasoa. Sitten soitetaan jumputimusaa koko ilta, vaikkei ole baarissa yhtään asiakasta, koska ittellä on niin kivaa olla pöllyissä ja hillua tiskillä. Jos noissa jäpäteissä makaa tulevaisuus, niin... Naiset/tytöt puolestaan on hyvin mukavia ja fiksuja...Joskus on tietysti kiva jutella poikien kanssakin (mm. Chill Outin pojat, joilla koulutustakin), kun ne innostuu aina, kun puhuu pari sanaa sasakkia, mutta usein ne vaan tuntuu niin... urgh!

Saari on taas tuntunut mukavalta näin päiväaikaan, hienot rannat, kiva kölliä altaassa tai meressä... tosin auringossa on turha yrittää olla päivällä, kun grillaantuu heti hiki valuen. Illallakin on hiki päällä, kun kosteus hipoo satasta, vaikkei ole muutamaan päivään sadellutkaan. Maisemat on hienot, vesi näyttää kivalta, mutta jostain syystä snorkkelien veto nuppiin ei vaan ole innostanut kuin kerran. Joo, näin kilpparin silloin, mutta korallit on olleet taas aika surkeet ja vähän lumisadetta näkyvyyden esteenä (täysi kuu oli, vahva vuorovesi). No, katotaan miten pal täällä paukutellaan raketteja tänään, ilotulitusta on ollut jo toista viikkoo lähes päivittäin. Ja miten isoilla volyymeillä ämyrit huutaa, tutiseeko puntit, kestääkö korvat, kenen silmät punottaa eniten, jne. Ei jaksa tänään huolehtia, minne myö huomenna majoitutaan...kai sitä jotain löytää. Jos ei muuta, niin virittää riippumatot jonnekin palmuihin ja nukkuu siellä, heh.


Erinomaista uutta vuotta 2016! New year, new life!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Nusa Lembongan ja sadekausi

Tätä kirjoittaessa voi todeta alkuun, että fiilikset Lembongan saaren suhteen ovat vaihdelleet suuresti päivien saatossa. Milloin tämä tuntuu ihan rytöltä ja milloin tosi kotoisalta.

Aamupäivällä jo mökeiltä Sanurissa lähtiessä sateli vettä. Pick-up nouti meidät satamareissulle, onneksi vain lyhyen matkan päähän. Kyllä tikutti vedellä matkalaukkuja perässä laattakinttupolkuja satamarannalle autolta. Välillä miettiin, miksi hitossa tuli kaikkia pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita otettua mukaan reilusti, kun ne vie tilaa ja painaa, eikä niitä tarvita kuin osan aikaa (ehkä) tässä kuukausien saatossa. Yhdellä perinteisellä käsimatkarepulla olisi pärjännyt periaatteessa. No, Nirvana-purkkimme (n. 30 hengen pikavene) ajoi meidän pienoisessa aallokossa puolessa tunnissa Nusa Lembonganille. Näkymät satamaan tullessa olivat lupaavat: kivoja majoituksia rinteessä ja rannalla, kivan kirkas vesi ja pitkääkin hiekkarantaa (vaikka annoin itseni ymmärtää, että tämä ei ole ihan niin rantapaikka). Majamme Bungalow nro 7 vaikutti kivalta suoraan rannalla. Altaalta oli kiva katsella merta, ja terassiltakin näkyi se.

Törmättiin ihmeen säkällä meidän jenkkimallikaveriimme (Prima-mökistä). Oli taas ihan leegoa hymyineen, jonkun hollantilaistytön kanssa. Hän kertoili saaren parhaat paikat, mm. iso mangrovemetsä on suosittu käyntikohde, ja siellä (rannalla) on myös muutama hyvä snorklauspaikka. Saaren eteläpuolella on jokunen hienoksi mainittu rantapoukama, kuten Dream beach. Tämän ja viereisen pikkusaari Nusa Ceninganin välissä on merilevän viljelysalueet. Tämä meidän lounaisrantamme on osin hiekkarantaa (etenkin pohjoinen pää) ja osin jotain betoni-mitälie rantakatua, jonka varrella on joko ravintoloita ja hotelleja tai sitten jotain karseita autioita taloja ja romuläjiä. Rannalta kylälle (Jungut Batu, kylä) päin on hitokseen pikku kujia, joista ei ota selvää, milloin ne on umpikujia. Ainoastaan, jos skoottereita näkee, niin tietää pääsevänsä pääkadulle sisemmäksi. Pääkatu on aika rähjäisen oloinen ympäristöineen, hyvin sekavaa. Saatat törmätä vanhaan hienoon temppeliin tai kanalaan, hierontapaikkaan tai vaikka rakennustyömaahan. Majoituksia riittää, ja hyvällä hinta-laatusuhteella, uusiakin omia rantamökkejä saa alle 20e. Osa on hiton kallista, etenkin tuossa rinteessä saa maksaa jopa 4,5 milliä yöstä omassa pikku villassa (omien muurien sisällä), ja joiltain osin rakennukset on oudon "kliinisiä" ja ei niin luonnon mukaisia (eli puuta tai balityyliä), kuin kyseiset rakennukset eivät sulautuisi tänne maisemaan lainkaan. Siis hyvin kaksijakoinen paikka. Yksi tällainen esimerkki on Beach Club, jota on kehuttu korkeasta tasostaan...vähän kuin kuvittelisi jonkun Sheraton hotellin Jäppilään. Ööks.

Oka 7 bungalows, Nusa Lembongan

Nyt me asutaan vähän isommassa omassa uutukaisessa puumökissä Oka 7 Bungalows just tuossa rinteessä, jossa on hienot merimaisemat. Alex, majoituksemme manager, siirti meidät samalla hintaa (400 tonnia eli n. 27 e) heidän "7-konsernin" parempiin mökkeihin. Ja kyllä meinaa jämähtää tänne. Nää uudet mökit eivät ole vielä Bookingissa tarjolla.

Alkupäivinä ukkonen jyristeli pitkin päivää (nyt lähinnä iltapäivästä eteenpäin), välillä tuli vettä kaatamalla ja tuuli oli sen verran kovaa, että ihan T-paitaa piti päälle laittaa. Yhden kerran rantaravintolassa piti evakuoitua nippuun, ja sen konttoriin satoi sisälle vettä kastellen koneet, kun hirvee myräkkä iski päälle. Kuulemma kerran on ravintolan kalusteita löytynyt myräkän jälkeen parin kilsan päästäkin. Pieniä trombeja mitä lie.

Hintataso ainakin minimarketissa on korkeampi kuin Balin pääsaarella, tyypillistä saarille.  Välillä oli tunne, että mitenkähän täällä nyt viihtyy. Alkaako polttelemaan Gilin saarille. Eka ja pari muutakin yötä satoi lähes kaatamalla ja aamulla oli tikutus pinnalla, kun naapurikukot kiekuivat kilpaa ekan 7-majan takapuolellamme. Kuudelta piti heräillä ja lähteä katsastamaan, olisko joku muu paikka parempi. Huone ja partsi ja sijainti oli niin sikahyvä, mutta kukoista tykkäisimme enempi viinissä kuin tuossa kiekumassa. Ne kiekuilee kuudesta kuuteen eli kellon ympäri. Yllättävästi tuohonkin tottui, ei sit enää haitannut, tai ainakin pystyi nukkumaan jotenkin. Ja Juha nukku riipparissa päikkäreitä.

Gileihin verrattuna on mukavaa, että täällä on normaalia asutusta paljon ja mukavia tavispulliaisia, kun taas Gileillä olet lähinnä jaloilla kulkeva rahapussi. Lapset on myös yleensä tosi uteliaita ja hauskoja. Paikallisten kanssa on siis juteltu ja opittu pari sanaa balia, joka on eri kieli kuin bahasa malee, jota minä olen pikkasen opiskellut. Kiitos on "suksma" ja olehyvä "moali"... Kertoivat, että sadekausi alkoi, vähän arvelutti, tuleeko Esteristä meidän paras ystävä, mutta näin useamman päivän jälkeen näyttää, että kelit onkin paranemaan päin. Sekasin on täälläkin ilmasto, kuten Suomessakin.
Devils tears.

Dream beach pool.

Mangrovemetsän laidalla. Mangrove forest.

Secret beach.

Aamupäivisin tuohon lahteen saapuu isoja katamaraanipurkkeja (jotain pari sataakin matkaajaa), jotka kiinnittyvät tuolla makaaviin ponttooneihin, samoin kuin Aussien koralliriutalla. Siellä ponttoonilla on sitten jotain vesiliukumäkee, banaanivenettä, jne. Sitten ne snorklailee, kai siellä on jotain nähtävääkin, vaikka snorklausreissut täällä suuntautuu enempi toiselle puolen saarta ja Nusa Penidalle, joka on tunnetumpi sukeltajillekin. Paljon täällä ramppaa päiväreissulaisia, tässä rantamilla pyörivät pääasiassa ja Mushroom Bayllä. Jos tänne tulisi päiväksi, niin kannattaisi ottaa skootteri alle. Näin mekin on muutamana päivänä tehty. Päivävuokra on alle 5e, ja nytkin on ihan uusi pyörä alla. On ajeltu mangrovemetsän (200 km2) laidoilla, jossa on kivoja ravintoloita pari. Sitten katsastettu Dream beach, jossa vain yksi majapaikka ja ravintola hienoin näkymin. Pieni kallioista luonnetta omaava rantapoukama, jossa ei usein kai voi uida aaltojen vuoksi. Ravintolan häppäreistä eteenpäin voisi kuka tahansa killua uima-altailla, joista vesi tippuu poukamaan ylhäältä. "Infinity poolit" on nyt muotia joka paikassa. Lähellä on Devils tears eli paholainen itkee aika raivokkaasti heitellen aaltoja ilmaan noiden kallioiden väliin jäävillä luolilla. Pari tuollaista paikkaa on siinä ihan rannan kulmalla, hienon näköistä. Ja pari kolme metriset aallot jo pelkästään näyttää upeilta, kun ne roiskahtaa kallioihin. Aasialaiset turistit tykkää näyttää kameroilleen, että ne menee ihan kallion reunalle ja kastuu roiskeissa. Vähän idioottimaista ja vaarallista noilla liukkailla kivillä.

Mushroom bay.
Sitten tän saaren mukava rantaylläri oli Mushroom bay, jossa on majoituksia ja useita ravintoloita suojaisan lahden rannalla. Tuo taitaa olla yksi takuuvarma uintiranta, kun monet muut rannat on aika aaltoisia ja vaarallisin virtauksin. Siellä Mola mola -nimisessä paikassa syötiin hyvät ateriat eilen. Eilen oli saarella juhla/perinnepäivä ja he pukeutuivat parhaimpiinsa, kokoontuivat kylälle ja marssivat kulkueena temppeleille (teitä oli suljettu), ja vielä pimeänkin tullessa kaikui jotain rukoustyyppistä joukua temppeleiltä. Nähtiin, kun yksi nainen kulkueessa oli ihan  transsitilassa ja mies joutui taluttamaan. Hinduja täällä lähes kaikki on.

Tuossa skootterimatkalla ajellaan aina pienen hautuumaan ohi. Se on jännä näky, kun haudoilla on sateenvarjot. Suojaakohan ne sieluja kastumiselta tai auringolta, en tiedä, mutta en ole ennen moista nähnyt. Osalla on hautakivi koko haudan mitalta nimineen ja osalla on vain muutaman tavallinen kivenlohkare haudan päällä, ei edes nimiä näy. Lie köyhempiä.

Seaweed plantation eli merileväviljelmät.

Eilen innostuttiin ajamaan viereiselle Ceningan-saarelle. Yleensä toiselle saarelle on hankala ajaa skootterilla (jos ei ole vesiskootteri), mutta täällä on aika käpynen silta saarten välillä. Tosi kiva tietää, että silta on menossa tänään pitkään remonttiin, ja kuulimme onneksi vasta eilen illalla, että se on jo kertaalleen romahtanut (tais olla viime viikolla). Tunsi ajaessa yli tuota yhden skootterin levyistä siltaa, että laudat pomppi ilmaan ajaessa ja vähän jännitti, kestääkö. Molemmin puolin siltaa voi ihailla kirkasta vettä ja merileväviljelmiä tuossa salmessa. Sitten tien varressa on pressuja, joiden päällä kuivattavat niitä elintarvikekuntoon, tuoksu ilmassa on jännä. Täällä voi ostaa mm. merilevä-chipsejä. Muutenkin näiden perunalastut omaa mereneläviä täällä Aasiasssa yleisesti. Tota merileväläträystä seurattiin sen verran, että vanhemmat naiset lähinnä kantelee pään päällä merileväkoreja milloin rantaan ja milloin sinne meren plantaasille veneisiin. Näyttää siltä (näin kotimaisen perunan viljelyn periaatteella), että ensin kerätään kypsät levät merestä rannoille kuivumaan. Osa siitä jätetään "siemenleväksi", joka sitten viedään takaisin naruilla punotuin köynnöksin pitkiksi sarkoiksi meren pohjaan kasvattamaan uutta satoa. Nuoria duunareita ei näy, vaan keski-ikä on varmaan lähempänä 70 v. Ihme juttu. Liekö kuoleva ala.

Pakko mainita, että tiet on osin "asfaltoituja", osin ihan hirveetä monttu-kivi-polkua, jossa saa ajella etenkin kaksi päällä kieli keskellä suuta, ettei renkaat pasahda. Välillä on jyrkkää ylä- tai alamäkeä. Ekan skootterin jarrut vinkui kivasti. Ceninganilla löytyi Penidan vastaiselta reunalta upea Secret beach poukama, jossa oli hurjat aallot. No, jotkut hurrinuoret yrittivät sujahtaa sinne snorklaamaan, kunnes mentiin sanomaan, että ranta on vaarallinen ja ei siellä hullukaan ui. Varoituskyltinkin olivat missanneet. Kaveri sit sano, että onko noi punaset liput rannalla sen merkki vai. Me todettiin, että ne on vaan hotellin viirejä, jotka sattu olee oranssit. Hurreja on muuten nähty tosi vähän, mutta tuolla niitä löytyi jopa 6 kpl. Kotimaisia ihmisiä on nähty sen sijaan paljon, ollutkin kivaa jutella, kun ihmiset on olleet joulu- tai pidemmilläkin lomilla täällä Balilla ja Gileillä. No, tuolla Secret bayllä sai taas kellua infinity-altaassa, kun otettiin pizza ja juomat ravintolasta. Sai siinä nahkaansa kärvennettyä, kun sattui olemaan Esteri kateissa. Ihmettelemme edelleen, missä mainittu joulusesonki on, kun kaikki paikat on lähes tyhjillään. Mekin ollaan nyt ainoat asukit tässä vajaan 10 mökin majoituksessa.


Sitten porhallettiin vielä Blue lagoonin ja Mahana pointin (hyppypaikka mereen) nurkille. Tuossa laguunissa nyt ei ollut mitään ihmeellistä, kallioiden ympäröimä, jonne ei pääse kuin veneellä. Sininen joo, mutta paljon parempia löytyy mm. Kreikasta tai Sardiniasta. Hyppypisteessä kallion reunalla ihmeellistä oli se, että saat maksaa 25 tonnia kahdesta hypystä, sinulle ei siis makseta moisesta rohkeudesta hypätä n. 5 m kivitasanteelta jokusen metrin syvään mereen. Ukko kyllä hinaa sut rantaan, jos maksat, jos et vaikka osais ite uida tuota paria metriä portaille. Parasta tuossa paikassa oli päästä näkemään surffarit ihan vierestä, kun ne oottivat isoa aaltoa, johon kauhoa kyytiin. Osa oli tosi taitavia, kaikki olivat paikallisia. Täällä on tosi paljon surffareita, eikä ihme, kun tasaista aaltoa pukkaa siellä sun täällä kelistä riippumatta. Lautavuokra on 100 tonnia päivältä (n. 7 e). Meikäläinen varmaan vaan valittelis, että linssit kastuu ja lentäsin varmaan mukkelismakkelis ja vakuutusyhtiö kiittäis, mutta eihän sitä tiedä, jos joskus...

Nusa Penida on niin iso paikka, että se jää näkemättä, veneellä olisi päässyt sinne. Tuolla Penidan rannalla näytti kyllä olevan muutamia hienoja poukamia, jonne veneellä pääsisi, muuten on aika jylhät vuorisetkin maisemat. Sukeltajat enempi meren puolelta taitaa tutustua siihen. Olis siellä itärannikolla joku valtava luolatemppeli, mutta olkoon.

Edelleen on todella ystävällistä menoa täällä, eikä yhtään ikävä ole sekään, että saatiin edes yksi riippumatto ripustettua uuden mökin terassille. Tarttis narua toisen saamiseksi. Just se naru päätettiin jättää matkakamoista veks.

Sitten käytiin keskustelua, että meillähän on se pääkohde ollut Australia, jonne mennä arkea asumaan, mutta täällä rennossa lämpöisessä lojuessa ajatukset väkisin harhailee Aasiassa olemisen suuntaan. Ei tekisi mieli kuvitella lähtevänsä kaupunkeihin tms. Ja kuitenkin pitäisi kekata joku suunnitelma lähiaikoina, ettei sitten taas edulliset lennot kohteisiin mene sivusuun, ja voisi orientoitua johonkin tulevaan. Periaatteessa ne eteläisimmät kolkat Ausseista ja Uudesta Seelannista pitäisi könytä niiden kesäaikana, ettei tartte palella. Toisaalta, voi olla että mennään ihan fiilispohjalta. Ja varmaan palaillaan tänne Aasiaankin sadekauden loppupuolella. Ei sitä tiiä, mistä ittesä löytää puolen vuoden päästä.

Hyvää joulua kaikille!!! Me emme täällä huomaa joulupäiviä varmaan millään muotoa.

torstai 17. joulukuuta 2015

Kotoutumista Balille

Sadekausi on alkanut.
Rainy season has become.
Lennot meni putkeen ja pöristeltiin taksilla Sanuriin karmeessa kaatosateessa. Vähän harmitti skootterikuskien puolesta, kun likomärkänä ajelivat kurateitä. No, sadekausi on alkanut, että nyt sitä saa. Käytännössä tarkoittaa, että joka päivä saattaapi sadella, mutta vaihtelee tunnista muutamiin per päivä, usein illemmalla tai yöllä. Ukkostakin saa tiuhaan tahtiin, ja kosteus on aika tapissa, tosin vaatteet kyllä kuivuu päivässä. Tämmöselle valkonaamalle on edullista, että aurinko ei porota suoraan kirkkaalta taivaalta.

Otettiin tutusta Prima Cottagesta pari yötä, joita sitten jatkettiin vielä, kun oli niin mukavaa kellua täällä. Hinnat täällä alkaa alle 10 erskaa yöltä jossain Homestay tyyppisessä rivarissa tms., missä ihan kelvollisen oloisia huoneita, jopa uima-allaskin voi olla. Tää mökki on n. 25 erskaa, iso ja siistin uima-allasalueen kera ja aamiaisella. Kurssi on nyt jotain 1e=15000 rupiaa, että miljoonääriksihän täällä voi tituleerata. Ruokahinnat on tuosta ylöspäin ja joku kunnon liharuoka/filee kermakastikkeella on luokkaa 60-100 tonnia. Sit mm. paikalliset nasi (riisi) ja mie (nuudeli) gorengit (sekametelit) ayamin (kana) kera on luokkaa 15-40 tonnia paikasta riippuen. Näin päiväunta chilikatkarapuateriasta Mona Lisa ravintolassa, ja sama lista oli edelleen, oikein namia tuo oli taas ekana iltana. Merielävät onkin kivan kevyttä safkaa.

Majoitus. Prima Cottage bungalow.

Sanurin rantaravintolassa.
Restaurant on Sanur beach.

Sitten vakiorutiineihin kuuluu Casablancan live-musiikki-illat. Eilen oltiin kotimaisten naapureittemme kanssa reggaeta kuulemassa, jo kolmas ilta tällä viikolla. Ravintolapäällikkökin tarjosi oluet eka iltana, kun tohon Wayaniin tutustuttiin reilu vuosi sitten täällä. Noi kotimaan kaiffarit on niin mukavia, että eilen koko päivä vietettiin kimpassa. On muitakin, jotka mietiskelee maan vaihtoa. Heillä on nyt kuukauden loma täällä.

Aiemmin tutustuttiin muutamaan jenkkityttöön, joista toinen on asunut Ausseissa 1,5 vuotta ja tykkää kovasti. Toinen lähti takaisin kohti Losia pari päivää sitten. Heidän kanssaan meni tunti jos toinenkin tarinoidessa altaalla. Kertoivat, että kyllä me ollaan onnekkaita, kun ollaan Suomesta, tännekään viisumi ei maksanut enää mitään ja automaattisesti saa 30 pv. Heillä tuntuu joka paikkaan olevan pääsy hankalampaa USA:sta. Tuo toinen tyttö lähti Nusa Lembonganin saarelle tuohon puolen tunnin päähän ja laitteli meille viestiä, ja me ollaan huomenna lähdössä sinne myös. Uusi tuttavuus tuo Lembongan, kun Gili-saarilla on oltu muutamana kesänä jo. Lempiksellä ei ole oikein mitään muuta tehtävää kuin katsella merilevän kasvatusta ja kenties snorklailla, jos vaikka näkisi mantarauskuja, jotka saattaa parvina kohdata pulikoijia. Mola mola kalaerikoisuus (iso Sunfish-kala) tulee vastaan vain sukeltajille isommalla naapurisaarella Penidalla, paitsi ei tähän aikaan vuodesta.

Kovasti täällä vakuutellaan, että joulusesonki alkaa, kun näkis vaan, hiljasta on. Aussit on pelästyneet, kun marraskuussa pari kertaa tuprautteli sekä Jaavan Promo tulivuori, että Lombokin Rinjani tuhkaa ilmoille peruen lentoja. Ei kyllä ihan joululta tunnu, vaikka täällä valotettuja pikkukuusia ja jotain koristeita onkin siellä täällä. Nekussa tuntuu vaan suitsukkeet ja luonnon tuoksut (kukat ja puut on niin ihania, ja vanhoja), tosin vähän pakokaasuakin täällä Balilla, mutta ei sit enää saarissa, jossa ei moottorineuvoilla pörrätä. En ymmärrä, mikä tässä paikassa kiehtoo, onko ne noi vanhat rakennukset ja temppelit ja portit ja patsaat. Vaiko ikivanhat isot puut, joissa saattaa roikkua liaaneja. Vai kaikenlaiset värikkäät kukkapuut, lootukset, jne. Ja meillä mökkipuistossa tippuilee mangoja puusta. Jos jaksaisi veistellä niitä, saisi parin kypsyttelypäivän jälkeen tuoreita hedelmäpaloja. Mangolassi tietysti on ollut meidän kaipuulistalla. Ravintolatarjonta täällä on hienoa, todella kivannäköisiä paikkoja niin rannassa kuin rantakadun varrella. Joku hyvä tyylitaju näillä on.

Ihmiset on niin iloisia pääsääntöisesti, ja niiden kanssa tulee helposti juttuun. Parasta on myös turistien kanssa höpöttely kaikenlaisista matkustelu- ja kulttuuriasioista. Saa myös kieliharjoitusta, kun nyt enkun kieliseen maahan ollaan suuntaamassa. Edelleen avoimella suunnitelmalla täälläkin ollaan, minne nokka näyttää, sinne mennään. Suomalaistuttujen  kautta tutustuttiin paikalliseen tourneemieheen, jolta ostettiin liput saarelle. Ihan kilpailukykyinen hinta meno-paluu 350 tonnia per nenä (reilu 23e). Häneltä nuo kaverimme osti liput Gileille hinnalla 550 tonnia. Kovasti hehkutettiin heille saaria ja näytettiin kuviakin. Saa  nähä, mennäänkö mekin sinne myöhemmin (he menee Gili Menolle). Välillä tulee fiilis, että voisi mennä vaikka tulivuorelle vaeltelemaan päiväksi ja kuumille lähteille ja riisiterasseille. Autovuokra päiväksi olisi luokkaa 400 tonnia kuskin kera. Liikenne ainakin näiden cityjen nurkilla on aika kaoottista, ettei ihan heti tee mieli rattiin, vaikka viime vuonna Ubudissa skootterilla ajeltiinkin.

Toimisto voisi näyttää tältäkin.
Ideal office could be like this.

Täällä on todella helppoa oleilla, kaikki toimii: rahanvaihto, hyvät ruoat (valikoimat), kuljetukset, majoitukset, hieronnat (4 e/h alk), pyykit pestään eurolla kilo (24 h, 6 h on tuplahinta), ... Huomaamme, että hetkessä eläminen on silti haastavaa, ettei koko ajan ajattele huomista. Vaatisi tarpeeksi aikaa paikallaan samassa paikassa. Paljon täällä asuu mm. Aussieläkeläisiä. Päivät menee tätä rataa: aamupala (ja mahd. asioiden hoitoa netissä), allaspulikointia, ruoka, hieronta, suihku ja olut mökkiterassilla, ruoka, viihdettä.

Aamulla herättiin jonkun äänekkään linnun konserttiin auringon nousun aikaan. Ötököitä ei kauheasti ole täällä Sanurissa, paitsi tänään jostain tupsahti lentomurkkuja, jotka hulluna pyöri ulkovalon ympärillä. Muutama hyttynen on nähty ja gekkoja tietenkin. Oravia, lepakoita ja lintusia. Minimurkkuja sutii allasalueella, ne on harmittomia. Ilmastointi on tarpeen hetkittäin, osin kosteudenkin takia. Eipä muuten silmät punota enää, ja yskä loppui heti lentokoneesta ulos astuttua. Hilseet on kadonnut ja hiukset tuntuu ihanan pöyhkeiltä, joskin ne ei pysy suorana. Ja muuten Juha kävi Sindu-rantakadun (Jalan Pantai Sindu) parturissa leikkauttamassa pöheän partansa (reilu 2e hinta). Oli kuin lapsen peppu ja ikää lähti kymmenen vuotta ainakin.



Matkalaukkuelämän plussat ja miinukset

Unelmaelämää,vai onko? Dream life or is it? Not necessarily... Näinä vuosina, kun on paljon rampannut paikasta toiseen matkatavaroiden ...