Taustaa ja tunnelmia

Aloitetaanpa alusta. Tässä blogissa kirjoitan itselleni muistiin tapahtumia ja avaan havaintoja toiselta puolen palloa, jonne on tarkoitus suunnistaa tutkimaan paikkoja ja olemisen keveyttä. Eli kohteena pääasiassa Australia, jonne jäi kaipuu edelliseltä vuorotteluvapaareissulta. Syrjähyppypaikkoja ei ole tarkemmin mietitty. Coco ("C:llä", Mr. Milonoff ) sanoisi, että menee sinne minne tuuli kuljettaa ja nenä näyttää. Ei huono vinkki, koska pitää kuunnella itseään ja tuntoja, ei ole hyvä (ainakaan paljoa) suunnitella aikatauluja ja paikkoja.

Olemme aina lomillamme viihtyneet ulkomailla ja lämmössä, ja kaipuu erityisesti talviaikaan on alkanut kasvaa viettää pidempiä aikoja (kuukausia) jossain toisaalla, jossa on valoisampaa ja lämpimämpää. Tämä on erityisesti korostunut edellisen vuorotteluvapaan 2007-2008 jälkeen, jolloin vietimme 9 kk (maailmaa kiertämällä) putkeen aikalailla vailla pitkiä vaatteita lämmön puolesta ja ilman jatkuvaa pimeyttä. Ideaalitilanteeksi joskus aiemmin mietimme, että asuisi Suomessa puoli vuotta ja lämpöisessä toisen kylmemmän puolikkaan. Työntaja tulee tuossa haasteeksi. Tämä ajatuskaan omassa mielessä ei ole edelleen poissuljettu.

Sitten toinen asia on entisestään tehostunut työmeininki täällä Suomessa. Jatkuvasti saa lukea YT-neuvotteluista erityisesti IT-alalla ja ne, joilla on töitä, tekevät pää punaisena hommaa. Olet usein puun ja kuoren välissä: työnantajan haluaa puristaa viimeisetkin mehut ja saada sinusta rahaa irti, ja asiakas puolestaan haluaa säästää kaiken mahdollisen, mistä sitten seuraa tiukkaa ja kireää ilmapiiriä. Yleinen havainto on ympäristöstä, että tämän tyyppiset vapaat ovat alkaneet yleistyä, koska ihmiset kaipaavat irtiottoa töistä. On vanhempainvapaita, opintovapaita, välivuosia (mm. koulujen välissä) ja vähemmän näitä vuorotteluvapaita. Sanotaan, että hypätään oravanpyörästä. Joillekin oravanpyörä sopii hyvin, koska ei tarvitse kuin juosta, eikä miettiä. Se on sitä perusarkea... jossain mainoksessa sanotaan "ihana arki". Oravanpyörä ei sikäli ole välttämättä niin negatiivinen kuin miltä se kuulostaa, se on vain kuin Päivä Murmelina (elokuva, joka on muuten hauska), toistaa itseään, eikä etene minnekään.

Valtio onneksi jätti vielä vuorotteluvapaan voimaan, vaikka ehtoja jatkuvasti kiristellään. Sitä ei ole pakko myöntää (päinvastoin kuin noi vanhempain- ja opintovapaat), mutta ei sitä kyllä moni haluakaan, jos ei ole valmis luopumaan 60% nettopalkastaan (kassa maksaa n. 40%).

Moni vaihtaa ammattia keski-ikään tullessaan. Ei sekään ole mikään erityinen ihme, vaihtelu virkistää. Toisaalta, jos olet koko ikäsi ollut ammatissa, mikä ei ole sinulle mikään ns. kutsumusammatti (että pelkkä hyvä fiilis riittää ja palkka on plussaa), niin ihmekö tuo. Ihmettelen, ettei enemmänkin vaihdeta, lienee rahakysymys, ehkä. Ja miksi keski-iässä? Koska usein silloin tulee aikaa ajatella, kun lapset pääsevät omilleen. Mahdollisesti talouskin alkaa sallia.

Tässä kohtaa on itselle tullut mieleen, että voisi ehkä (ainakin välillä) tehdä muunkin alan hommia (heh, samaa mietin viime vapaalla, ja miten kävikään...). Ja sitten mahdollisesti jossain muualla kuin Suomessa. Olin ulkomaisten opiskelijoiden ja työnhakijoiden mentor-ryhmässä "oppaana" viime talven, ja siellä näin, miten tänne tulevat muun maalaiset haluavat työllistyä joko täällä tai jossain muualla Euroopassa, mielellään oman alansa hommiin. Minunkin mentoroitava, espanjalainen Suomesta pitävä (ja suomenkieltä osaava) nainen kertoi, että ellei täältä löydy alan töitä, niin sitten on lähdettävä jonnekin muualle. Joku kokee tämän uhkaksi (että joku muu ehkä veisi työpaikan), mutta toisaalta tämä on kaikille meille mahdollisuus etsiä itselleen sopiva elinpaikka Euroopasta.

Mutta motiivit lähteä juurikin Ausseihin on se, että ilmasto, kieli, luonto, ihmiset, yms. tuntuu itselleen sopivalta, ja jos työelämäkin olisi himpun rennompaa ja vastuut rajallisemmat (olen kuullut), niin mikäs sen mukavampaa. Turistina on tietysti erilaista elää siellä, mutta tarkoitus onkin siirtyä tutkailemaan paikkoja niin lähelle normiarkea, kuin mahdollista.  Välillä on vaikeaa ajatella, että eläisi vain arkirutiineja, eikä kiertäisi mielenkiintoisia nähtävyyksiä, joten todennäköisesti päädytään jonnekin puoliväliin. Edellisen reissun "kiitolaukkaa" paikasta toiseen ei kaipaa ollenkaan. Maailmassa on niin monta paikkaa, joita "olisi hyvä nähdä", mutta toisaalta onko pakko kaikkea nähdä?

Jotkut ihmiset tekee ns. bucket-listaa, ihan kiva, mutta ei ole mun juttu. Eli mitkä paikat on nähtävä elämänsä aikana tms. Ekalla reissulla ahnehti kaikkia nähtävyyksiä ja "eksoottisia paikkoja", mutta sitten huomasi, että monet paikat on toistensa toistoa, ja jatkuva paikan vaihtaminen on todella stressaavaa, kun pitää etsiä uusia majapaikkoja, selvitellä kulkumahdollisuuksia, vaihtaa kulttuuria/kieltä/rahayksikköä, tottua tähän kaikkeen päivässä tai parissa per paikka. Infoähkyltä ei tällaisella lomalla voi välttyä. Ja jos kaikki ei mene kuin Strömssössä, niin saattaa kiristää hermoja. Aasia sikäli on opettanut jonkinlaista joustoa aikatauluun (deadline is not dead) ja käsivällisyyttä, ja ettei pidä olettaa liikaa, että tiukat aikataulut/matkasuunnitelmat pitäisi. Kärsivällisyyttä ei koskaan ole liikaa.

Viime reissulla nautimme eniten arkimaisesta asumisesta jossain huoneistossa (yleensä 2 viikkoa tarvitaan laskeutumiseen), jossa pystyi itse laittamaan ruokaa ja nukahtamaan telkun ääreen, tekemään asioita, joita paikallisetkin tekee. Ja jos lähellä oli jotain nähtävää, niin saattoi siellä poiketa jonain päivänä.

Viime vuorotteluvapaalle yhteistä näyttää olevan se, että etukäteissuunnittelua ei juurikaan ole tehty. Vuonna 2007 viikko tai pari riitti suunnitteluun siinä kohtaa, kun tiesi, mitä haluaa. Jopa täydelliseen lentoreittisuunnitelmaan muokattavalla aikataululla, jota tässä ei ole tulossa. Sopivia blogeja on seurailtu, Aussi-matkaopasta luettu, viisumityyppejä selvitelty laajasti Australiaan. Suurin osa pidempi aikaisesti menee sinne Working Holiday-viisumilla (jos olet nuori, voit tehdä töitä tai lomailla välillä), osa partner-viisumeilla (paikallinen kumppani), mutta harvempi muilla viisumeilla (mm. työviisumit, joita työntaja taikka erityisesti osavaltio/valtio sponsoroi). Me otamme varmaankin vuoden turistiviisumin, jossa pitää todistaa sopiva varallisuus, että voi elää siellä ilman työntekoa. Laittomat duunarit on suuri huolenaihe immissä (maahanmuuttovirasto), niitä kun läpi koittaa tunkea mm. aasiasta.


Minä tässä koitan nyt karistella työpölyjä iholta ja laskeutua slow down moodiin. Sveitsiläinen "Chrisu", jonka tapasimme viime vapaalla Fidji-saarilla, sanoi että hänen on jokaisen talviloman alussa slow downattava ensin, ja tarkoitti, ettei hän tee pariin kuukauteen yhtään mitään, ja sen jälkeen hän voi heittäytyä oikeaan lomamoodiin (eli olemaan tekemättä  about mitään). Fiksu tyyppi.

Kommentit

  1. Kävinpäs vastavierailulla sun blogissa ja erittäin hauskalta vaikuttaa. Jäänpä seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Saa nähä missä ollaan kuukauden päästä...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta