Tuumailua ja actionia

Viimein toisenkin työrupeama on takana päin ja voidaan orientoitua asunnon tyhjennykseen ja viimeisiin matkavalmisteluihin. Turistiviisumit on myönnetty vuodeksi Ausseihin, yhtään liitettä ei tarvittu lähettää eli pelkkä hakemus riitti ja parin päivän vasteella saatiin. Maksoi 87 € per nekku. Mitä ollaan pohdittu, niin edelleen Uusi-Seelanti myös kiinnostaa ja lomat loman sisällä eli relax-mestat kuten Bali ja muut naapurustot. Naureskelin, että voisin muodon vuoksi vaikka pyörähtää Nuku Alofan cityssä Tongalla, koska se jäi mieleen viime reissun suunnittelusta nimensä vuoksi. Emme siellä viimeksi käyneet. Nimi on vaan niin hauska.

Kohteiden pohdinta on haastavaa, kun tuntee, että on muotoutunut henkilönä joksikin juppihipiksi, että tavallaan kaipaa rentoa ympäristöä, muttei toisaalta mitään "kurjuutta" tyyliin bambumajoja noin pidemmän päälle. Haluaisi jotenkin säilyttää nykyisen asumisen tason keittiöineen. Toisaalta kaupunkiympäristöt ei hirveästi houkuttele, jos ei ihan puskajussiksikaan huvita ryhtyä.

Mietittiin yksi ilta, että onkos tämä matka projekti vai prosessi. Päädyttiin jälkimmäiseen ja ehkä tässä on jotain pikku projekteja sisällä. Projektille tyypillistä on joku alku- ja loppuaika, joka oli hyvin tyypillinen viime reissulle, että oli aikataulut ainakin alustavasti suunniteltu valmiiksi. Ja kohteetkin suht hyvin. Nyt ei vaan edelleen ole suunnitelmaa. Emme osaa sanoa, missä esimerkiksi ensi helmikuussa olemme, saati keväällä tai kesällä. Avoin suunnitelma on vähän huono, kun ei tosiaan voi tukeutua oikein mihinkään, jos joku kysyy, onko jossain paikassa B hetkellä A. On se niin "vaikeeta" (heh). Prosessimaiseksi tämän vielä tekee se, että tähän liittyy varmaan hitokseen iterointia, että mitäs seuraavaksi ja mitäs sitä nyt oikein elämällään tekee.

Nyt on jo aika paljon isoimpia huonekaluja ja kodinkoneita saatu myytyä. Mitään lottovoittorahoja ei ole tullut, hyvä kun murto-osan saa hankintahinnoista. Ja useampikin kaveri on jo tarjonnut ystävällisesti varastotilojaan muuttolaatikoille pienempien tavaroiden säilömiseen. Kiitos siitä! On kyllä varsinaisia sulo-vilenejä täynnä Tori-markkinat, kun jotkut tarjoaa "parikymppii" jostain satojen eurojenkin tuotteista pokkana, "maksan kakskymppii ja haen sit huomenna". Ei viitti ees vastata tollasiin viesteihin. Tänään kävi sänkyjä kattomassa eräs miekkonen, joka haiskahti kyllä hieman dopingille ja samoin koko kämppä sen jälkeen. Sikäli sanoi vakaasti harkitsevansa yhden tai kahden sängyn ostoa, vaikka sossu kuulemma kustantaisi kokonaan hänelle oman erikoissängyn. Koitin vain ajatella häntä mahdollisena "ostajana". Toisaalta olemme tavanneet hyvinkin mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa on jääty joskus suustammekin kiinni. Yksi mukavimmista tuttavuuksista on keittiön pöytäsetin ja jalkalampun ostaneet venäläisperhe, jotka ovat asuneet 4 kk Hervannassa. Hyvin jo oli suomen kieli tarttunut. Heidän lapselleenkin mielellään lahjoitti Hello Kitty frisbeen ja Brio-petankkipelin matkaan kaupan päälle.

Sitten tässä tänään katteltiin Slush-tapahtuman suoraa lähetystä mm. starttiyritysesittelyistä ja sen seurauksena saatiin kuningasidea uudesta Appsista mm. matkaajien avuksi. Ei tietenkään voi tässä paljastaa sisältöä, mutta katsotaan, keksiikö joku muu saman idean vai myydäänkö se jonnekin. Heheh! Niin se vapaa-aika/rentous saa aivot toimimaan. Vinkkinä työntantajille!

Muuttolaatikoita on hommattu sekä Bauhausista (pahvisia) että Torilta (joku myi muovisia 4 kpl). Vielä kun saisi purettua lattialla olevat kamat laatikoihin. Ja osa on vieläkin käytössä niistä tavaroista, jotka jäävät jemmaan. Vierashuone on C-kasettimeren valloittama, kun sängyt sieltä saatiin jo myytyä pois. Siellä testailtiin vanhoja toimivia kajareita, C-kasettisoitinta ja viritin-vahvistinta. Ja muistuipa mieleen, miksi on 2 kasettisoitinta: toinen imee nauhan sisään, toinen toimii. Nostalgiat saa heittää ikkunasta ulos, että saa ylimääräiset roippeet myytyä tai annettua jonnekin. Ihanaa sikäli, ettei ole tunnesiteitä paljoakaan materiaan, eikä sitä ole loppujen lopuksi paljoa. Ei uskoisi, että olen naispuolinen olio, kun katsoo mun minimaalista vaate-, kenkä- ja kosmetiikkavarantoa.

Soitettiinpa Punaiselle Ristillekin, noutaisivatko huonekaluja yms. tavaroita, mitä jää myymättä. No, heillä on kuulemma pakettiautot aika varattuna ja usean viikon jonot, että hyvin toimii... NOT. Vähän hassua, että eivät sitten voi autoa hommata, kun jotkut haluaa lahjoittaa käyttökelpoista ja hyvääkin tavaraa. Kysyivät vaan, että eikö joku sun kaveris vois autella kuljettamisessa. No, FIDA puolestaan sanoi, että viikon varoajalla löytyy kuljetus, kuulemma monta kertaa viikossa. Paremmin siis toimii heillä.

Tän hetkinen lähtöaika-arvaus on jonnekin ens kuun vaihteeseen. Sillä targetilla mennään.

« Previous Post

Next Post »