Viimeiset tunnelmat ennen reissuun lähtöä

Mitä on opittu suomalaisista ja muista kulttuureista tässä irtaimiston myyntihommelissa?

Iso osa kontaktoiduista ihmisistä on osoittanut, että elämme jossain tinki-kulttuurissa. En ymmärrä, mihin basaarimeininkiin tätä Tori-kauppaa rinnastetaan, mutta olipa hinta mikä tahansa ja myytävä tavara mitä tahansa, niin aina pitää tinkiä, jopa enempi kuin puolet. Kieliikö se siitä, että olemme pihejä, vai siitä, että talous on tiukilla vaiko siitä, että tuote ei ole tarpeellinen, vaan "jos halavalla lähtee". Yksi huomio on, että kommunikointi on pääsääntöisesti tosi tökeröä, ei moikata, esittäydytä, ei puhelinnumeroa, puhumattakaan mistään minimaalisista small talkeista viestinnässä. En tiedä, mitä huutokauppakeisareita nää tyypit kuvittelee olevansa. Hassua on, että usean kerran on käynyt niin, että ostaja kyselee, onko tuotteessa naarmuja tms. vikoja. Kun sanoo, että ihan on siisti ja toimiva (tai jopa lähes käyttämätön), niin sitten sanotaan "no anna sitten alennusta". Häh? Ymmärtäisin, jos olisi jotain perustetta asiaan. Näppejään ovat useat tinkarit jääneet nuolemaan. Sitten yleistä on prepaid-liittymät, eikä viestinnässä allekirjoituksena mitään nimeä ja mailiosoitteet tyyliä skr210(at)luukku.com. Niin kuin henkilöt haluaisi pysytellä täysin salassa. Osa kyselee vaan kaikkea, osa jopa sanoo ostavansa, mutta ei sitten enää kuulu mitään, eikä voi peräänkään soitella. Yksikin nainen sanoi ostavansa tuotteet ja sanoin, että voidaan toimittaa hänen toivomaansa keskustan nurkalle ja sitten ei kuulu mitään. Monta kertaa kysyin sähköpostilla (ei ollut antanut numeroaan, vaikka pyysin). Osa ei kertakaikkiaan sitten vastaakaan puhelimeen tai maileihin. Onko se niin hiton vaikeaa sanoa, että en otakaan syystä tai toisesta?!

Parhaiten ovat käyttäytyneet monikulttuuriset ihmiset sekä maalta tulevat kotimaan elävät (havaintojani vain, en yleistä kaikkiin kaupunkilaisiin). Ja yllättäin ei-anonyymit viestittelijät ovat kohteliaimpia. Erona se, että kun tullaan tutkailemaan tai noutamaan tavaroita, niin juttua riittää, ja kiinnostusta ja aikaa katsoa, mitä muuta on myynnissä. Eikähän businessmaailmassakaan usein aina heti mennä aiheeseen eli myyntiin, vaan jutustellaan niitä näitä. Luodaan luottamusta. Ja usein ostaja ei lähde tinkaamaan, vaan todetaan, että ihan käypä hinta hyvästä laadusta. Toisaalta voi kauppiaana itsekin tinkiä, jos ostaja on mukava. Senkin kun eräät jöröt tajuaisivat. Onpa tässä tullut sen verta kaveriksi eräälle Ukrainan miehellekin, että olemme auttaneet häntä avioeropaperien tulkkauksessa, vaikkei aiheesta olekaan kokemusta itsellä. Kaiveltiin oikeusaputoimiston tietoa ja opastettiin, mitä tehdä missäkin kohtaa. Vaimo oli hakenut eroa. Sitten kävi mm. suomalais-filippiiniläispari lapsen kanssa, eikä ollut minkään valtakunnan kiirettä. Juttua riitti. Mies oli asunut Ausseissa ja Filippiineillä ja kovasti hehkutti. Oli itse aikanaan lähtenyt vuodeksi working-holidaylle ja jäänyt sille reissulle kuudeksi vuodeksi, kun tapasi vaimonsa. Neuvoi, että "Älkää tulko takaisin!". Hän tuli Suomeen takaisin töidensä vuoksi. Ei ollut varma, miten vaimo kestää täällä kylmässä pimeässä.

Kaikki aina jää viime tippaan!

Actionlistaa keittiön seinällä, osa 1.
Pikku yksityiskohta: eka matkustuskohde...?

 Vanhojen maailman ympäri - reissuvideoiden purkukin ehti alkaa Pirkkalan kirjastossa, jossa on erinomaiset välineet MiniDV-siirtoon tietsarille/levystölle. Ei Torillakaan ostoilmoitukseemme kukaan vastannut, että olisi myydä meille meidän kameraa korvaava Sony HDR toimiva versio purkua varten. Eipä sitten yhtään aiemmin ole tuohonkaan puuhaan ryhtynyt eli esim. v2008, kun reissu loppui. Mistäs tiesi, että kameramme lakkaa toimimasta. Ulkoruuvit näytti myös aika suolaveden patinoimilta, että mikä lie hapettuminen tai perinteinen Sonyn moottoriongelma. Tropiikki, missä kamera on luurannut, ei hyvää tee tekniikalle. Taitaa jäädä kasetit purkamatta ja pakko jemmata jonnekin varastoon.

Actionlistaa, osa 2.

Sitten on ollut vielä viimeisiä säätöjä pankin ja vakuutusfirman kanssa. Kotivakuutus piti muuttaa (irtaimistoa siirtää kotoa varastoon ja ottaa pienempi vakuutus), ja ottaa pidempi erillinen matkavakuutus. Sitten pikku nyanssi ilmeni by-the-way, että tapaturmavakuutukset, jotka on kotivakuutuspaketissa, on päällekäiset matkavakuutuksen tapaturmaosiolle. Paitsi, että niin hiton selkeet kun noi matkavakuutusehdot on (NOT!), niin siihen matkavakuutukseen ei kuulu mahdollisesta pysyvästä haitasta aiheutuvat korvaustarpeet, vain hoitokorvauksia. Eli ei paranisi uuden matkavakuutuksen alaisena matkalla vammautua pysyvästi. No, jätettiin sitten voimaan tuokin kotivakuutusosio tapaturmille (ei nyt niin maltaita maksa). Muutenkin nuo vakuutukset on aikamoinen "pöheikkö". Toisaalta kun leikkaa (kotivakuutus), saat hyvitystä, mutta sitten tarvitaan lisää oksia toiseen päähän (lisämaksu), riippuvuuksia on ristiin rastiin. Aina maksat lisää.
No, nyt on vakuutukset kuitenkin sovittu 8/2016 loppuun asti.

Sitten vielä lähdettiin pankin kanssa säätämään 2. luottokortin (varalle) saamiseksi ja oli siinäkin kaikenlaista selvittelyä. Saa nähdä, tuleeko edes ajoissa kotiin. Voihan Postilakko!!!
Ja Juha tilasi silmälasit ja aukkarit vahvuuksilla, mutta onneksi ne tuli nopeasti. On kyllä niissä sangoissa säätöä, kun monta kertaa pitänyt väännellä liikkeessä.  Ootellaan vielä piilolinssitilausta, että on kk-linssejä (päivälinssejä on jo) reissuun riittävästi, ettei tartte reissussa alkaa säätää.
Mikähän siinä on, että aikaa on ollut kuukausia, mutta kaikki jää viime tippaan?!

Hyvästi vanha elämä!

Eilen hirveessä tuulessa ja tihkusateessa mentiin talon grillikodalle ja sytyteltiin grilli tuhottavien papereiden polttamiseksi. Pientä taistelua, että sai syttymään. Grillihiiliä sekaan ja reilusti sytytysnestettä, niin johan roihahti. Naapurit kiittelivät varmaan tuosta parituntisesta sessiosta. Hyvin puhdistava rituaali hävittää jopa yli 20 vuoden takaisia papereita, joita vaan oli muhinut kaapeissa. Tuli fiilis, että nyt ollaan valmiit aloittamaan uusi elämä. Skoolattiin viskitujut sille. Tuohon kun yhdistää asunnosta ja isosta osaa tavaroista luopumisen, niin sapatin jälkeen voi aloittaa aika puhtaalta pöydältä.

Paperit liekeissä ;)

Sisäistä lämmikettä


Finaali häämöttää

Isompaa irtaimistoa ei enää ole jäljellä kuin muutama kaluste sekä 1,5 v vanhat säätösängyt, jotka pitänee jättää Tampereelle jemmaan. Näemmä ihan liian kalliita/hyviä Torilaisten tarpeisiin. Nyt kun sisustus on muuttunut joka viikko tavaroiden "katoamisen" myötä, niin onkin tullut fiilareita, että minimaalinen sisustus on parempi. No, ensi kerralla tiedetään, kun kotia pystytetään. Tällä hetkellä mm. olohuoneessa sohvien ja nojatuolien virkaa toimittaa Intex-ilmapatja. Inventaario pitäisi tehdä jatkossa kerran vuoteen. Onneksi on talon pesukone ja imuri naapuritalossa, kun omat myytiin jo. Astianpesukoneen ja kahvikoneen ostajatkin odottelevat jo saataviaan. Tänään noudettiin keittiökalusteet. Syömismukavuus laskee, mutta avaruus tuntuu ihanalta. Täällähän voisi pitää vaikka diskohippalot :)  (etenkin retrostereoiden kera)
Uusi avara keittiö-olohuone. Taustalla rahina
toimii muuttolaatikko ja sohvana Intex-ilmapatja.


Uudet tulevat asukit on käyneet jo kaksi kertaa kattelemassa, mittailemassa ja kuvailemassa asuntoa. Ei taida niille jäädä mitään tavaraa tänne, kun eivät ole valmiita maksamaan mistään mitään. Kaunis ajatus oli, että helpommalla pääsisi, jos jotain tarpeellista olisi (esim. lamppuja, varastokaappeja), että voisi jättää sitten heille halvalla. Mutta asenteella "jättäkää vaan, ei tartte poistaa" (eli ei makseta mitään) ei heru kyllä mitään.

Kivaa, kun tuli luntakin (valoa), tosin jo sulikin, vaikka mulla meinasi ulos eksyessäni paleltua nekku ja silmämunat. Kolmet housut ja neljä kerrosta yläkropassa. Reisiä palelti. Ei vaan ollut yhtään tottunut kylmään, kun olen hautautunut tänne pölyisten kamojen sekaan sisälle. Viime keskiviikkona olin kuumeessa yhden päivän (katujyrä oli mennyt yli ilmeisesti kivuista päätellen), to-pe terve, ja tietysti perjantaina lähdin kavereiden kanssa kaupungille ja kadotin sinne baariin ääneni. Monta päivää ilman ääntä. Karmeeta, kun Juha joutui hoitamaan kaikki mun puhelut, kun kähisin ja murahtelin sivussa. Verta roiski nenästä joka päivä useammankin kerran, etenkin aamuisin. Useat tutut on kokeneet samaa äänen lähtöä. Minnekähän kaikki ne äänet kokoontuvat?


Nyt näyttää siltä, että lähtö koittaa itsenäisyyspäivän jälkeen. Siitä tarkemmin myöhemmin.

Kommentit