Nusa Lembongan ja sadekausi

Tätä kirjoittaessa voi todeta alkuun, että fiilikset Lembongan saaren suhteen ovat vaihdelleet suuresti päivien saatossa. Milloin tämä tuntuu ihan rytöltä ja milloin tosi kotoisalta.

Aamupäivällä jo mökeiltä Sanurissa lähtiessä sateli vettä. Pick-up nouti meidät satamareissulle, onneksi vain lyhyen matkan päähän. Kyllä tikutti vedellä matkalaukkuja perässä laattakinttupolkuja satamarannalle autolta. Välillä miettiin, miksi hitossa tuli kaikkia pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita otettua mukaan reilusti, kun ne vie tilaa ja painaa, eikä niitä tarvita kuin osan aikaa (ehkä) tässä kuukausien saatossa. Yhdellä perinteisellä käsimatkarepulla olisi pärjännyt periaatteessa. No, Nirvana-purkkimme (n. 30 hengen pikavene) ajoi meidän pienoisessa aallokossa puolessa tunnissa Nusa Lembonganille. Näkymät satamaan tullessa olivat lupaavat: kivoja majoituksia rinteessä ja rannalla, kivan kirkas vesi ja pitkääkin hiekkarantaa (vaikka annoin itseni ymmärtää, että tämä ei ole ihan niin rantapaikka). Majamme Bungalow nro 7 vaikutti kivalta suoraan rannalla. Altaalta oli kiva katsella merta, ja terassiltakin näkyi se.

Törmättiin ihmeen säkällä meidän jenkkimallikaveriimme (Prima-mökistä). Oli taas ihan leegoa hymyineen, jonkun hollantilaistytön kanssa. Hän kertoili saaren parhaat paikat, mm. iso mangrovemetsä on suosittu käyntikohde, ja siellä (rannalla) on myös muutama hyvä snorklauspaikka. Saaren eteläpuolella on jokunen hienoksi mainittu rantapoukama, kuten Dream beach. Tämän ja viereisen pikkusaari Nusa Ceninganin välissä on merilevän viljelysalueet. Tämä meidän lounaisrantamme on osin hiekkarantaa (etenkin pohjoinen pää) ja osin jotain betoni-mitälie rantakatua, jonka varrella on joko ravintoloita ja hotelleja tai sitten jotain karseita autioita taloja ja romuläjiä. Rannalta kylälle (Jungut Batu, kylä) päin on hitokseen pikku kujia, joista ei ota selvää, milloin ne on umpikujia. Ainoastaan, jos skoottereita näkee, niin tietää pääsevänsä pääkadulle sisemmäksi. Pääkatu on aika rähjäisen oloinen ympäristöineen, hyvin sekavaa. Saatat törmätä vanhaan hienoon temppeliin tai kanalaan, hierontapaikkaan tai vaikka rakennustyömaahan. Majoituksia riittää, ja hyvällä hinta-laatusuhteella, uusiakin omia rantamökkejä saa alle 20e. Osa on hiton kallista, etenkin tuossa rinteessä saa maksaa jopa 4,5 milliä yöstä omassa pikku villassa (omien muurien sisällä), ja joiltain osin rakennukset on oudon "kliinisiä" ja ei niin luonnon mukaisia (eli puuta tai balityyliä), kuin kyseiset rakennukset eivät sulautuisi tänne maisemaan lainkaan. Siis hyvin kaksijakoinen paikka. Yksi tällainen esimerkki on Beach Club, jota on kehuttu korkeasta tasostaan...vähän kuin kuvittelisi jonkun Sheraton hotellin Jäppilään. Ööks.

Oka 7 bungalows, Nusa Lembongan

Nyt me asutaan vähän isommassa omassa uutukaisessa puumökissä Oka 7 Bungalows just tuossa rinteessä, jossa on hienot merimaisemat. Alex, majoituksemme manager, siirti meidät samalla hintaa (400 tonnia eli n. 27 e) heidän "7-konsernin" parempiin mökkeihin. Ja kyllä meinaa jämähtää tänne. Nää uudet mökit eivät ole vielä Bookingissa tarjolla.

Alkupäivinä ukkonen jyristeli pitkin päivää (nyt lähinnä iltapäivästä eteenpäin), välillä tuli vettä kaatamalla ja tuuli oli sen verran kovaa, että ihan T-paitaa piti päälle laittaa. Yhden kerran rantaravintolassa piti evakuoitua nippuun, ja sen konttoriin satoi sisälle vettä kastellen koneet, kun hirvee myräkkä iski päälle. Kuulemma kerran on ravintolan kalusteita löytynyt myräkän jälkeen parin kilsan päästäkin. Pieniä trombeja mitä lie.

Hintataso ainakin minimarketissa on korkeampi kuin Balin pääsaarella, tyypillistä saarille.  Välillä oli tunne, että mitenkähän täällä nyt viihtyy. Alkaako polttelemaan Gilin saarille. Eka ja pari muutakin yötä satoi lähes kaatamalla ja aamulla oli tikutus pinnalla, kun naapurikukot kiekuivat kilpaa ekan 7-majan takapuolellamme. Kuudelta piti heräillä ja lähteä katsastamaan, olisko joku muu paikka parempi. Huone ja partsi ja sijainti oli niin sikahyvä, mutta kukoista tykkäisimme enempi viinissä kuin tuossa kiekumassa. Ne kiekuilee kuudesta kuuteen eli kellon ympäri. Yllättävästi tuohonkin tottui, ei sit enää haitannut, tai ainakin pystyi nukkumaan jotenkin. Ja Juha nukku riipparissa päikkäreitä.

Gileihin verrattuna on mukavaa, että täällä on normaalia asutusta paljon ja mukavia tavispulliaisia, kun taas Gileillä olet lähinnä jaloilla kulkeva rahapussi. Lapset on myös yleensä tosi uteliaita ja hauskoja. Paikallisten kanssa on siis juteltu ja opittu pari sanaa balia, joka on eri kieli kuin bahasa malee, jota minä olen pikkasen opiskellut. Kiitos on "suksma" ja olehyvä "moali"... Kertoivat, että sadekausi alkoi, vähän arvelutti, tuleeko Esteristä meidän paras ystävä, mutta näin useamman päivän jälkeen näyttää, että kelit onkin paranemaan päin. Sekasin on täälläkin ilmasto, kuten Suomessakin.
Devils tears.

Dream beach pool.

Mangrovemetsän laidalla. Mangrove forest.

Secret beach.

Aamupäivisin tuohon lahteen saapuu isoja katamaraanipurkkeja (jotain pari sataakin matkaajaa), jotka kiinnittyvät tuolla makaaviin ponttooneihin, samoin kuin Aussien koralliriutalla. Siellä ponttoonilla on sitten jotain vesiliukumäkee, banaanivenettä, jne. Sitten ne snorklailee, kai siellä on jotain nähtävääkin, vaikka snorklausreissut täällä suuntautuu enempi toiselle puolen saarta ja Nusa Penidalle, joka on tunnetumpi sukeltajillekin. Paljon täällä ramppaa päiväreissulaisia, tässä rantamilla pyörivät pääasiassa ja Mushroom Bayllä. Jos tänne tulisi päiväksi, niin kannattaisi ottaa skootteri alle. Näin mekin on muutamana päivänä tehty. Päivävuokra on alle 5e, ja nytkin on ihan uusi pyörä alla. On ajeltu mangrovemetsän (200 km2) laidoilla, jossa on kivoja ravintoloita pari. Sitten katsastettu Dream beach, jossa vain yksi majapaikka ja ravintola hienoin näkymin. Pieni kallioista luonnetta omaava rantapoukama, jossa ei usein kai voi uida aaltojen vuoksi. Ravintolan häppäreistä eteenpäin voisi kuka tahansa killua uima-altailla, joista vesi tippuu poukamaan ylhäältä. "Infinity poolit" on nyt muotia joka paikassa. Lähellä on Devils tears eli paholainen itkee aika raivokkaasti heitellen aaltoja ilmaan noiden kallioiden väliin jäävillä luolilla. Pari tuollaista paikkaa on siinä ihan rannan kulmalla, hienon näköistä. Ja pari kolme metriset aallot jo pelkästään näyttää upeilta, kun ne roiskahtaa kallioihin. Aasialaiset turistit tykkää näyttää kameroilleen, että ne menee ihan kallion reunalle ja kastuu roiskeissa. Vähän idioottimaista ja vaarallista noilla liukkailla kivillä.

Mushroom bay.
Sitten tän saaren mukava rantaylläri oli Mushroom bay, jossa on majoituksia ja useita ravintoloita suojaisan lahden rannalla. Tuo taitaa olla yksi takuuvarma uintiranta, kun monet muut rannat on aika aaltoisia ja vaarallisin virtauksin. Siellä Mola mola -nimisessä paikassa syötiin hyvät ateriat eilen. Eilen oli saarella juhla/perinnepäivä ja he pukeutuivat parhaimpiinsa, kokoontuivat kylälle ja marssivat kulkueena temppeleille (teitä oli suljettu), ja vielä pimeänkin tullessa kaikui jotain rukoustyyppistä joukua temppeleiltä. Nähtiin, kun yksi nainen kulkueessa oli ihan  transsitilassa ja mies joutui taluttamaan. Hinduja täällä lähes kaikki on.

Tuossa skootterimatkalla ajellaan aina pienen hautuumaan ohi. Se on jännä näky, kun haudoilla on sateenvarjot. Suojaakohan ne sieluja kastumiselta tai auringolta, en tiedä, mutta en ole ennen moista nähnyt. Osalla on hautakivi koko haudan mitalta nimineen ja osalla on vain muutaman tavallinen kivenlohkare haudan päällä, ei edes nimiä näy. Lie köyhempiä.

Seaweed plantation eli merileväviljelmät.

Eilen innostuttiin ajamaan viereiselle Ceningan-saarelle. Yleensä toiselle saarelle on hankala ajaa skootterilla (jos ei ole vesiskootteri), mutta täällä on aika käpynen silta saarten välillä. Tosi kiva tietää, että silta on menossa tänään pitkään remonttiin, ja kuulimme onneksi vasta eilen illalla, että se on jo kertaalleen romahtanut (tais olla viime viikolla). Tunsi ajaessa yli tuota yhden skootterin levyistä siltaa, että laudat pomppi ilmaan ajaessa ja vähän jännitti, kestääkö. Molemmin puolin siltaa voi ihailla kirkasta vettä ja merileväviljelmiä tuossa salmessa. Sitten tien varressa on pressuja, joiden päällä kuivattavat niitä elintarvikekuntoon, tuoksu ilmassa on jännä. Täällä voi ostaa mm. merilevä-chipsejä. Muutenkin näiden perunalastut omaa mereneläviä täällä Aasiasssa yleisesti. Tota merileväläträystä seurattiin sen verran, että vanhemmat naiset lähinnä kantelee pään päällä merileväkoreja milloin rantaan ja milloin sinne meren plantaasille veneisiin. Näyttää siltä (näin kotimaisen perunan viljelyn periaatteella), että ensin kerätään kypsät levät merestä rannoille kuivumaan. Osa siitä jätetään "siemenleväksi", joka sitten viedään takaisin naruilla punotuin köynnöksin pitkiksi sarkoiksi meren pohjaan kasvattamaan uutta satoa. Nuoria duunareita ei näy, vaan keski-ikä on varmaan lähempänä 70 v. Ihme juttu. Liekö kuoleva ala.

Pakko mainita, että tiet on osin "asfaltoituja", osin ihan hirveetä monttu-kivi-polkua, jossa saa ajella etenkin kaksi päällä kieli keskellä suuta, ettei renkaat pasahda. Välillä on jyrkkää ylä- tai alamäkeä. Ekan skootterin jarrut vinkui kivasti. Ceninganilla löytyi Penidan vastaiselta reunalta upea Secret beach poukama, jossa oli hurjat aallot. No, jotkut hurrinuoret yrittivät sujahtaa sinne snorklaamaan, kunnes mentiin sanomaan, että ranta on vaarallinen ja ei siellä hullukaan ui. Varoituskyltinkin olivat missanneet. Kaveri sit sano, että onko noi punaset liput rannalla sen merkki vai. Me todettiin, että ne on vaan hotellin viirejä, jotka sattu olee oranssit. Hurreja on muuten nähty tosi vähän, mutta tuolla niitä löytyi jopa 6 kpl. Kotimaisia ihmisiä on nähty sen sijaan paljon, ollutkin kivaa jutella, kun ihmiset on olleet joulu- tai pidemmilläkin lomilla täällä Balilla ja Gileillä. No, tuolla Secret bayllä sai taas kellua infinity-altaassa, kun otettiin pizza ja juomat ravintolasta. Sai siinä nahkaansa kärvennettyä, kun sattui olemaan Esteri kateissa. Ihmettelemme edelleen, missä mainittu joulusesonki on, kun kaikki paikat on lähes tyhjillään. Mekin ollaan nyt ainoat asukit tässä vajaan 10 mökin majoituksessa.


Sitten porhallettiin vielä Blue lagoonin ja Mahana pointin (hyppypaikka mereen) nurkille. Tuossa laguunissa nyt ei ollut mitään ihmeellistä, kallioiden ympäröimä, jonne ei pääse kuin veneellä. Sininen joo, mutta paljon parempia löytyy mm. Kreikasta tai Sardiniasta. Hyppypisteessä kallion reunalla ihmeellistä oli se, että saat maksaa 25 tonnia kahdesta hypystä, sinulle ei siis makseta moisesta rohkeudesta hypätä n. 5 m kivitasanteelta jokusen metrin syvään mereen. Ukko kyllä hinaa sut rantaan, jos maksat, jos et vaikka osais ite uida tuota paria metriä portaille. Parasta tuossa paikassa oli päästä näkemään surffarit ihan vierestä, kun ne oottivat isoa aaltoa, johon kauhoa kyytiin. Osa oli tosi taitavia, kaikki olivat paikallisia. Täällä on tosi paljon surffareita, eikä ihme, kun tasaista aaltoa pukkaa siellä sun täällä kelistä riippumatta. Lautavuokra on 100 tonnia päivältä (n. 7 e). Meikäläinen varmaan vaan valittelis, että linssit kastuu ja lentäsin varmaan mukkelismakkelis ja vakuutusyhtiö kiittäis, mutta eihän sitä tiedä, jos joskus...

Nusa Penida on niin iso paikka, että se jää näkemättä, veneellä olisi päässyt sinne. Tuolla Penidan rannalla näytti kyllä olevan muutamia hienoja poukamia, jonne veneellä pääsisi, muuten on aika jylhät vuorisetkin maisemat. Sukeltajat enempi meren puolelta taitaa tutustua siihen. Olis siellä itärannikolla joku valtava luolatemppeli, mutta olkoon.

Edelleen on todella ystävällistä menoa täällä, eikä yhtään ikävä ole sekään, että saatiin edes yksi riippumatto ripustettua uuden mökin terassille. Tarttis narua toisen saamiseksi. Just se naru päätettiin jättää matkakamoista veks.

Sitten käytiin keskustelua, että meillähän on se pääkohde ollut Australia, jonne mennä arkea asumaan, mutta täällä rennossa lämpöisessä lojuessa ajatukset väkisin harhailee Aasiassa olemisen suuntaan. Ei tekisi mieli kuvitella lähtevänsä kaupunkeihin tms. Ja kuitenkin pitäisi kekata joku suunnitelma lähiaikoina, ettei sitten taas edulliset lennot kohteisiin mene sivusuun, ja voisi orientoitua johonkin tulevaan. Periaatteessa ne eteläisimmät kolkat Ausseista ja Uudesta Seelannista pitäisi könytä niiden kesäaikana, ettei tartte palella. Toisaalta, voi olla että mennään ihan fiilispohjalta. Ja varmaan palaillaan tänne Aasiaankin sadekauden loppupuolella. Ei sitä tiiä, mistä ittesä löytää puolen vuoden päästä.

Hyvää joulua kaikille!!! Me emme täällä huomaa joulupäiviä varmaan millään muotoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Tunnelmia Suomesta

Suomen kesässä Zen-tilaa ootellessa