Nusa Lembongan ja sadekausi
Tätä kirjoittaessa voi todeta alkuun, että fiilikset
Lembongan saaren suhteen ovat vaihdelleet suuresti päivien saatossa. Milloin
tämä tuntuu ihan rytöltä ja milloin tosi kotoisalta.
Aamupäivällä jo mökeiltä Sanurissa lähtiessä sateli vettä.
Pick-up nouti meidät satamareissulle, onneksi vain lyhyen matkan päähän. Kyllä
tikutti vedellä matkalaukkuja perässä laattakinttupolkuja satamarannalle
autolta. Välillä miettiin, miksi hitossa tuli kaikkia pitkähihaisia ja
-lahkeisia vaatteita otettua mukaan reilusti, kun ne vie tilaa ja painaa, eikä
niitä tarvita kuin osan aikaa (ehkä) tässä kuukausien saatossa. Yhdellä
perinteisellä käsimatkarepulla olisi pärjännyt periaatteessa. No, Nirvana-purkkimme (n. 30 hengen pikavene)
ajoi meidän pienoisessa aallokossa puolessa tunnissa Nusa Lembonganille.
Näkymät satamaan tullessa olivat lupaavat: kivoja majoituksia rinteessä ja
rannalla, kivan kirkas vesi ja pitkääkin hiekkarantaa (vaikka annoin itseni ymmärtää,
että tämä ei ole ihan niin rantapaikka). Majamme Bungalow nro 7 vaikutti kivalta suoraan rannalla. Altaalta oli kiva
katsella merta, ja terassiltakin näkyi se.
Törmättiin ihmeen säkällä meidän jenkkimallikaveriimme
(Prima-mökistä). Oli taas ihan leegoa hymyineen, jonkun hollantilaistytön
kanssa. Hän kertoili saaren parhaat paikat, mm. iso mangrovemetsä on suosittu
käyntikohde, ja siellä (rannalla) on myös muutama hyvä snorklauspaikka. Saaren
eteläpuolella on jokunen hienoksi mainittu rantapoukama, kuten Dream beach.
Tämän ja viereisen pikkusaari Nusa Ceninganin välissä on merilevän
viljelysalueet. Tämä meidän lounaisrantamme on osin hiekkarantaa (etenkin pohjoinen pää) ja osin jotain betoni-mitälie rantakatua, jonka varrella on joko
ravintoloita ja hotelleja tai sitten jotain karseita autioita taloja ja romuläjiä.
Rannalta kylälle (Jungut Batu, kylä) päin on hitokseen pikku kujia, joista ei
ota selvää, milloin ne on umpikujia. Ainoastaan, jos skoottereita näkee, niin
tietää pääsevänsä pääkadulle sisemmäksi. Pääkatu
on aika rähjäisen oloinen ympäristöineen, hyvin sekavaa. Saatat törmätä vanhaan
hienoon temppeliin tai kanalaan, hierontapaikkaan tai vaikka rakennustyömaahan.
Majoituksia riittää, ja hyvällä hinta-laatusuhteella, uusiakin omia
rantamökkejä saa alle 20e. Osa on hiton kallista, etenkin tuossa rinteessä saa
maksaa jopa 4,5 milliä yöstä omassa pikku villassa (omien muurien sisällä), ja
joiltain osin rakennukset on oudon "kliinisiä" ja ei niin luonnon
mukaisia (eli puuta tai balityyliä), kuin kyseiset rakennukset eivät sulautuisi
tänne maisemaan lainkaan. Siis hyvin
kaksijakoinen paikka. Yksi tällainen esimerkki on Beach Club, jota on
kehuttu korkeasta tasostaan...vähän kuin kuvittelisi jonkun Sheraton hotellin
Jäppilään. Ööks.
 |
| Oka 7 bungalows, Nusa Lembongan |
Nyt me asutaan vähän isommassa omassa uutukaisessa
puumökissä Oka 7 Bungalows just tuossa rinteessä, jossa on hienot merimaisemat.
Alex, majoituksemme manager, siirti meidät samalla hintaa (400 tonnia eli n. 27
e) heidän "7-konsernin" parempiin mökkeihin. Ja kyllä meinaa jämähtää
tänne. Nää uudet mökit eivät ole vielä Bookingissa tarjolla.
Alkupäivinä ukkonen
jyristeli pitkin päivää (nyt lähinnä iltapäivästä eteenpäin), välillä tuli vettä kaatamalla ja tuuli oli
sen verran kovaa, että ihan T-paitaa piti päälle laittaa. Yhden kerran
rantaravintolassa piti evakuoitua nippuun, ja sen konttoriin satoi sisälle
vettä kastellen koneet, kun hirvee myräkkä iski päälle. Kuulemma kerran on
ravintolan kalusteita löytynyt myräkän jälkeen parin kilsan päästäkin. Pieniä
trombeja mitä lie.
Hintataso ainakin minimarketissa on korkeampi kuin Balin
pääsaarella, tyypillistä saarille. Välillä oli tunne, että mitenkähän täällä nyt
viihtyy. Alkaako polttelemaan Gilin
saarille. Eka ja pari muutakin yötä satoi lähes kaatamalla ja aamulla oli tikutus
pinnalla, kun naapurikukot kiekuivat
kilpaa ekan 7-majan takapuolellamme. Kuudelta piti heräillä ja lähteä
katsastamaan, olisko joku muu paikka parempi. Huone ja partsi ja sijainti oli
niin sikahyvä, mutta kukoista tykkäisimme enempi viinissä kuin tuossa
kiekumassa. Ne kiekuilee kuudesta kuuteen eli kellon ympäri. Yllättävästi
tuohonkin tottui, ei sit enää haitannut, tai ainakin pystyi nukkumaan jotenkin.
Ja Juha nukku riipparissa päikkäreitä.
Gileihin verrattuna
on mukavaa, että täällä on normaalia asutusta paljon ja mukavia
tavispulliaisia, kun taas Gileillä olet lähinnä jaloilla kulkeva rahapussi.
Lapset on myös yleensä tosi uteliaita ja hauskoja. Paikallisten kanssa on siis juteltu
ja opittu pari sanaa balia, joka on eri kieli kuin bahasa malee, jota minä olen
pikkasen opiskellut. Kiitos on "suksma" ja olehyvä
"moali"... Kertoivat, että sadekausi alkoi, vähän arvelutti, tuleeko
Esteristä meidän paras ystävä, mutta näin useamman päivän jälkeen näyttää, että
kelit onkin paranemaan päin. Sekasin on täälläkin ilmasto, kuten Suomessakin.
 |
| Devils tears. |
 |
| Dream beach pool. |
 |
| Mangrovemetsän laidalla. Mangrove forest. |
 |
| Secret beach. |
Aamupäivisin tuohon lahteen saapuu isoja katamaraanipurkkeja
(jotain pari sataakin matkaajaa), jotka kiinnittyvät tuolla makaaviin
ponttooneihin, samoin kuin Aussien koralliriutalla. Siellä ponttoonilla on
sitten jotain vesiliukumäkee, banaanivenettä, jne. Sitten ne snorklailee, kai
siellä on jotain nähtävääkin, vaikka snorklausreissut täällä suuntautuu enempi
toiselle puolen saarta ja Nusa Penidalle, joka on tunnetumpi sukeltajillekin. Paljon täällä ramppaa päiväreissulaisia,
tässä rantamilla pyörivät pääasiassa ja Mushroom Bayllä. Jos tänne tulisi
päiväksi, niin kannattaisi ottaa skootteri alle. Näin mekin on muutamana
päivänä tehty. Päivävuokra on alle 5e, ja nytkin on ihan uusi pyörä alla. On ajeltu mangrovemetsän (200 km2)
laidoilla, jossa on kivoja ravintoloita pari. Sitten katsastettu Dream beach, jossa vain yksi majapaikka
ja ravintola hienoin näkymin. Pieni kallioista luonnetta omaava rantapoukama, jossa
ei usein kai voi uida aaltojen vuoksi. Ravintolan häppäreistä eteenpäin voisi
kuka tahansa killua uima-altailla, joista vesi tippuu poukamaan ylhäältä.
"Infinity poolit" on nyt muotia joka paikassa. Lähellä on Devils tears eli paholainen itkee aika
raivokkaasti heitellen aaltoja ilmaan noiden kallioiden väliin jäävillä
luolilla. Pari tuollaista paikkaa on siinä ihan rannan kulmalla, hienon
näköistä. Ja pari kolme metriset aallot jo pelkästään näyttää upeilta, kun ne
roiskahtaa kallioihin. Aasialaiset turistit tykkää näyttää kameroilleen, että
ne menee ihan kallion reunalle ja kastuu roiskeissa. Vähän idioottimaista ja
vaarallista noilla liukkailla kivillä.
 |
| Mushroom bay. |
Tuossa skootterimatkalla ajellaan aina pienen hautuumaan ohi. Se on jännä näky, kun haudoilla on sateenvarjot.
Suojaakohan ne sieluja kastumiselta tai auringolta, en tiedä, mutta en ole
ennen moista nähnyt. Osalla on hautakivi koko haudan mitalta nimineen ja osalla
on vain muutaman tavallinen kivenlohkare haudan päällä, ei edes nimiä näy. Lie
köyhempiä.
 |
| Seaweed plantation eli merileväviljelmät. |
Eilen innostuttiin ajamaan viereiselle Ceningan-saarelle. Yleensä toiselle saarelle on hankala
ajaa skootterilla (jos ei ole vesiskootteri), mutta täällä on aika käpynen
silta saarten välillä. Tosi kiva tietää, että silta on menossa tänään pitkään
remonttiin, ja kuulimme onneksi vasta eilen illalla, että se on jo kertaalleen
romahtanut (tais olla viime viikolla). Tunsi ajaessa yli tuota yhden skootterin
levyistä siltaa, että laudat pomppi ilmaan ajaessa ja vähän jännitti, kestääkö.
Molemmin puolin siltaa voi ihailla
kirkasta vettä ja merileväviljelmiä tuossa salmessa. Sitten tien varressa
on pressuja, joiden päällä kuivattavat niitä elintarvikekuntoon, tuoksu ilmassa
on jännä. Täällä voi ostaa mm. merilevä-chipsejä. Muutenkin näiden perunalastut
omaa mereneläviä täällä Aasiasssa yleisesti. Tota merileväläträystä seurattiin
sen verran, että vanhemmat naiset lähinnä kantelee pään päällä merileväkoreja
milloin rantaan ja milloin sinne meren plantaasille veneisiin. Näyttää siltä
(näin kotimaisen perunan viljelyn periaatteella), että ensin kerätään kypsät
levät merestä rannoille kuivumaan. Osa siitä jätetään
"siemenleväksi", joka sitten viedään takaisin naruilla punotuin
köynnöksin pitkiksi sarkoiksi meren pohjaan kasvattamaan uutta satoa. Nuoria
duunareita ei näy, vaan keski-ikä on varmaan lähempänä 70 v. Ihme juttu. Liekö
kuoleva ala.
Pakko mainita, että tiet
on osin "asfaltoituja", osin ihan hirveetä monttu-kivi-polkua,
jossa saa ajella etenkin kaksi päällä kieli keskellä suuta, ettei renkaat
pasahda. Välillä on jyrkkää ylä- tai alamäkeä. Ekan skootterin jarrut vinkui
kivasti. Ceninganilla löytyi Penidan vastaiselta reunalta upea Secret beach poukama, jossa oli hurjat
aallot. No, jotkut hurrinuoret yrittivät sujahtaa sinne snorklaamaan, kunnes
mentiin sanomaan, että ranta on vaarallinen ja ei siellä hullukaan ui.
Varoituskyltinkin olivat missanneet. Kaveri sit sano, että onko noi punaset
liput rannalla sen merkki vai. Me todettiin, että ne on vaan hotellin viirejä,
jotka sattu olee oranssit. Hurreja on muuten nähty tosi vähän, mutta tuolla
niitä löytyi jopa 6 kpl. Kotimaisia ihmisiä on nähty sen sijaan paljon,
ollutkin kivaa jutella, kun ihmiset on olleet joulu- tai pidemmilläkin lomilla
täällä Balilla ja Gileillä. No, tuolla Secret bayllä sai taas kellua
infinity-altaassa, kun otettiin pizza ja juomat ravintolasta. Sai siinä nahkaansa
kärvennettyä, kun sattui olemaan Esteri kateissa. Ihmettelemme edelleen, missä
mainittu joulusesonki on, kun kaikki paikat on lähes tyhjillään. Mekin ollaan
nyt ainoat asukit tässä vajaan 10 mökin majoituksessa.
Sitten porhallettiin vielä Blue lagoonin ja Mahana pointin (hyppypaikka mereen) nurkille.
Tuossa laguunissa nyt ei ollut mitään ihmeellistä, kallioiden ympäröimä, jonne
ei pääse kuin veneellä. Sininen joo, mutta paljon parempia löytyy mm. Kreikasta
tai Sardiniasta. Hyppypisteessä kallion reunalla ihmeellistä oli se, että saat
maksaa 25 tonnia kahdesta hypystä, sinulle ei siis makseta moisesta rohkeudesta
hypätä n. 5 m kivitasanteelta jokusen metrin syvään mereen. Ukko kyllä hinaa
sut rantaan, jos maksat, jos et vaikka osais ite uida tuota paria metriä
portaille. Parasta tuossa paikassa oli
päästä näkemään surffarit ihan vierestä, kun ne oottivat isoa aaltoa, johon
kauhoa kyytiin. Osa oli tosi taitavia, kaikki olivat paikallisia. Täällä on
tosi paljon surffareita, eikä ihme, kun tasaista aaltoa pukkaa siellä sun
täällä kelistä riippumatta. Lautavuokra on 100 tonnia päivältä (n. 7 e).
Meikäläinen varmaan vaan valittelis, että linssit kastuu ja lentäsin varmaan
mukkelismakkelis ja vakuutusyhtiö kiittäis, mutta eihän sitä tiedä, jos
joskus...
Nusa Penida on niin
iso paikka, että se jää näkemättä, veneellä olisi päässyt sinne. Tuolla
Penidan rannalla näytti kyllä olevan muutamia hienoja poukamia, jonne veneellä
pääsisi, muuten on aika jylhät vuorisetkin maisemat. Sukeltajat enempi meren
puolelta taitaa tutustua siihen. Olis siellä itärannikolla joku valtava
luolatemppeli, mutta olkoon.
Edelleen on todella ystävällistä menoa täällä, eikä yhtään
ikävä ole sekään, että saatiin edes yksi riippumatto ripustettua uuden mökin
terassille. Tarttis narua toisen saamiseksi. Just se naru päätettiin jättää
matkakamoista veks.
Sitten käytiin keskustelua, että meillähän on se pääkohde ollut Australia, jonne mennä arkea asumaan,
mutta täällä rennossa lämpöisessä lojuessa ajatukset väkisin harhailee Aasiassa
olemisen suuntaan. Ei tekisi mieli kuvitella lähtevänsä kaupunkeihin tms.
Ja kuitenkin pitäisi kekata joku suunnitelma lähiaikoina, ettei sitten taas
edulliset lennot kohteisiin mene sivusuun, ja voisi orientoitua johonkin
tulevaan. Periaatteessa ne eteläisimmät kolkat Ausseista ja Uudesta Seelannista
pitäisi könytä niiden kesäaikana, ettei tartte palella. Toisaalta, voi olla että
mennään ihan fiilispohjalta. Ja varmaan palaillaan tänne Aasiaankin sadekauden
loppupuolella. Ei sitä tiiä, mistä ittesä löytää puolen vuoden päästä.
Kommentit
Lähetä kommentti