lauantai 23. tammikuuta 2016

Thaipusam hindufestivaali, Batu Caves Malaysia


Batu Caves - tippukiviluolasto on Kuala-Lumpurin lähellä puolisen tunnin junamatkan päässä (13 km pohjoiseen). Se on Hindujen pyhä paikka.

Hinduperheet tulevat tänne puhdistumaan vuosittain täyden kuun aikaan tammi-helmikuun vaihteessa. Festivaalin nimi on Thaipusam ja se kesti tänä vuonna ainakin pe-su (24.1.)

Jopa 1-1,5 miljoonaa ihmistä käy täällä ko. ajankohtana. Maailmalla on myös muutama muu Thaipusam-kohde tämän ohella. Rituaalien seuraaminen teki meihin ison vaikutuksen.


Festivaalia edeltää hindujen mahdolliset paastot ja pään ajaminen kaljuksi. Murugan jumalalta pyydetään apua, kun portaita pitkin (lähes 300 kpl ylös ja luolassa löytyy lisää) kävellään tai oikeastaan tanssitaan (Kavadi Attam) kantaen lahjuksia pään päällä. Tähän rituaaliin voi myös liittyä ihon lävistäminen (lihan heikkous/häpeä). Usein miehillä/pojilla on valkoista maalia kasvoissaan, kun he puhdistautuvat pahasta luolatemppeleillä.

Mun piti vuokrata muutamalla rimpulalla huivi, koska mun sortingit oli sen verran lyhyet. Vähän kuten buddhalaistemppeleilläkin on tarve. Paidassa oli vissiin sen verran paksut olkaimet, ettei tarvittu lisäpeittoa niihin.

Tässäkin kannustusjoukot huusivat kovaan ääneen, jotta kantaja eli lävistetty mies saisi tsemppiä kantaa ylös asti. Emme jääneet seuraamaan, kuinka kauan tuo portaiden yläpäähän asti pääsy kesti, mutta 10 minuutissa ei oltu kovinkaan pitkällä. Mies tanssahteli muutamilla portailla edestakaisin ja pyöritteli isoa kantamustaan.

Apinat seuraavat tiukasti tapahtumia ruoan tai muun saaliin toivossa. Joskus ne purevat sähköjohtoja niin, että tapahtumavalaistus tai -musiikki pätkii.

Shiva-patsaita on läsnä ja ihmispatsaita norsun päällä varustettuna (Ganesha, Shivan ja Parvatin poika).

Kulkeminen portaissa ylös luolalle ruukut tai muut pään päällä näytti hyvin raskaalta, ehkä myös edeltävän paaston vuoksi. Kantajat ähisivät ja voihkivat isoon ääneen ja kannustajat tsemppasivat personal trainerin tyyliin kantajia.


Hieno oli myös itse luolasto nähtävyytenä, jonne junalla pääsi suoraan keskusasemalta. Etenkin ylin osa luolaa (2-3 portaat vielä sisäpuolella tarvittiin) oli hieno, kun siellä näkyi taivas isosta aukosta katsottuna.

Festivaalialue on iso ja siellä oli tivoli, telttoja yöpymistä varten, ruokakojuja, vaatekojuja, kaikkea mahdollista uhrattavaksi ja uhrausastioiksi, makeisia, juomia,... Lisäksi luolan vieressä oli tanssiesityksiä yms. oheistapahtumia. Siis hyvin massiiviset festarit kyseessä. Ja musiikki oli niin kovalla myyntikojujen luona, että ihan korviin koski. Luolallakin olin suorastaan kiitollinen yhdelle apinalle, joka puri sähköjohtoa niin, että meteli taukosi.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Tietotekniset manailut ja ossien kanssa viihteellä

Seuraava kohde on nyt lukittu, mutta tämäkin operaatio vaati aika monta kirosanaa ja erinäisen arsenaalin elektroniikkavälineitä toteutuakseen. Kuitenkin asiat tuppaa järkkääntymään kummallisella tavalla. Majoituskin sattui löytymään FB-piireistä. Päivän kruunasi hurvittelut uusien ossituttujen kanssa Changkat Bukit Bintangin ravintolakadulla.

Mutta ensin edellispäiviin eli... Ajeltiin taasen KL Central asemalle monoraililla, jossa pahuksen houkutteleva Outback kutsui jälleen lounaalle. Ed. päivänä jumahdettiin tuonne aussipaikkaan ensin edulliselle sisäfilepihville ja sitten töllöttämään Australian Avointen tenniskisaa, jossa Nadal tylysti tiputettiin jatkosta maamiehensä toimesta. Hyvä, että valoisan aikaan ehdittiin toissapäivänä Botanical Gardeniin (luonnonpuisto, ns. keskuspuisto) käppäilemään. Joku outo bangladeshilainen miekkonen tupsahti kuvailemaan meitä kamerallaan. Halusi kuvia meistä erikseen kanssaan. Jäätiin vähän miettimään skeptikkoina, että mihinkähän tarpeeseen ne kuvat mahtoi mennä. Kytisteli muitakin vaaleita, joita täällä ei nyt paljoa liiku. Joskus VOI olla, että nää jotkut aasialaiset vain haluavat retostella kavereilleen "länkkärikaverikuvilla", mutta eihän näistä aina tiedä mihin niitä kuvia käytetään??? Tosin ei se kyllä meidän nimiäkään tiennyt. Kumma heebo. Paree kieltäytyy moisista jatkossa.
Hornbill ison paksun nokkansa kanssa.
Hornbill on bird park.
Cassowary, omituinen kanalintu ja isot koivet.
Strange bird that Cassowary.
Jännät nukkuma-asennot näillä flamingoilla.
Flamingos sleeping in odd positions.
Kammottavat apina, onneksi eivät hyökänneet.
I hate monkeys, fortunately they were not angry.
Emu, ihan hitsin iso ja vaarallinen.
Big emu, dangerous bird.

Eilen sitten päästiin puistoon himppasen aiemmin, vaikka käytiinkin Outbackissa hyvillä hamppareilla ensin. Juha löysi ostarilta olkalaukun itselleen, kun entinen on ihan liian iso ja vähän "lerppa" kanniskeltavaksi. Löydettiin lintupuistoon, joka v2008 jäi meiltä väliin. Jännä mesta, kun olimmekin korkeiden verkkojen alla yhdessä tipujen kanssa, osaa niistä sai kattoa häkin  takaa, onneksi. Esim. emut on aika aggressiivista lajia, joten hyvä, ettei ne meitä isommat karvapallot pääse potkimaan ja nokkimaan meitä vapaasti. Ensin alkuun jännitettiin, kun isotkin pelikaanit, riikinkukot sun muut pitkänokat tallusteli ihan samoja polkuja meidän kanssa, ja jotkut isot linnut lenteli pään yli, että koppaako joku päähän, tuleeko tästä joku Hichockin linnut-tyyppinen hyökkäys yläilmoista. Ja tupsahtaako hiuksistoon ruskeaa väriä puiden pesistä. Mua kans jännitti apinat, kun muistin jo viimeksi paikan ohi kävellessä, että niitä roikkui ulkomuurilla ikävän paljon. Toi koko puistikko muistuttaa pitkälti sademetsän viidakkoa, ja lintujen äänet, etenkin riikinkukkojen osalta oli aika massiivisia huutoja.

Alkoi jo silmissä vilistää tuo lintupaljous, eri väristä ja kokoista. Hornbill-supernokat ja tukaanit oli aika hienoja sekä Papua-Uusi-Guinean emumainen Cassowary, joka on kuin jostain Avatar-elokuvasta. Näin, kuinka apinoita kiipeili verkossa ulkopuolella. Sitten yhdessä kohtaa reitti poistui verkkojen alta ulos emuosastolle, jolloin iso apinaryhmä tietysti tupsahti siihen viereemme. Meitsin verenpaine nousi ja yritin olla siinä panikoimatta, kun ne karvakädet hyppelehti vieressä. Ei ne onneksi meidän kimppuun käyneet, kun vältti muovipussien rapistelua. Kaatoivat ja tonkivat roskiksia. Hauskan näköisiä kyllä joo, aika pieniä.

Mikä eniten ällötti oli tipuhuone, jossa yhdessä valokaapissa tipuja syntyi munista. Toisessa lasilaatikossa oli tipuja hitokseen ja jokunen kuollutkin tallautuneena. Haju oli ihan kammottava. Eikä haju helpottanut emuaitauksen kohdalla yhtään. Uloste, mikä haisi. Tosi terveet oltavat noilla pikkutipuilla. Oikeastaan paras puoli tuossa puistossa oli itse maisemat ja polut, no ja jotkut lintuset.
Tämmöstä lävistelyä olisi tarjolla su Batu-luolilla.
This will happen again on Sunday on Batu caves.

Junamatkalla takaisin yksi paikallinen mies kehoitti meitä sunnuntaina menemään Batu Caves luolastoille, jossa on iso hindutemppelistö. Siellä on Thaipusam-hindujuhla, jota vuosittain täyden kuun aikaan juhlitaan. Itsekin olen telkusta joskus nähnyt, miten miehet lävistävät itsensä ja joskus vetävät tai kantavat jotain esineitä iholävistyksillä. Sitten kävelevät 272 porrasta ylös temppelille. Vähän kuin joku pääsiäisen kärsimysnäytelmä. Se, että miljoona hindua ja turret päälle kokoontuu tuonne vuorokaudeksi sunnuntaina, on hyvin kaksijakoinen asia. Tuli mieleen, ettei vaan tallaudu tuollaisissa massamenoissa alle, kuten oli jossain arabian Mekka-messuissa taannoin.

Päätimme kuitenkin sunnuntaina lähteä Aussilaan Melbourneen, ja ottaa siis Airasian etukäteen tiirailemat lentoliput. Joo, "päätimme", mutta eipä sit tuo tietotekniikka ollut samaa mieltä. Ensin Juhan kännyn Airasia Appsilla...kappas aina kun meni maksamaan, ja verified by Visa tehty, niin tuli herjaa jostain "käyttäjä muuttanut jotain..." Taas se pyysi maksamaan. Montakohan kertaa käytiin verified läpi eli maksuprosessi, mutta ei tullut lippuja.

Sitten kokeilemaan iPadilla, mutta sama juttu. Sit kannettavan Safarilla nettisivuille. Ei sit vaan mitenkään saanut valittua istumapaikkoja, joista oli maksanut (otetaan yleensä Premium Flex, koska siihen sisältyy matkatavarat ja ruoat ja paremmat paikat, vaihtomahkut,  yms.). "klikkaa paikkoja". Joojoo, montakohan tuhat kertaa yritettiin valita eri tyyliin. Koitettiin vielä Mozzillalla, mut sama juttu. Lentopaikkoja oli enää vain pari jäljellä!

Sitten huomattiin, että mun Airasian tunnuksessa/BigshotID ei ole annettu 2. nimeä, että oliskohan toi eka herja johtunut siitä, että lippuja varatessa oltiin 2. nimi annettu tietoihin... Ainakaan puhelinappsilla ei enää tullut sitä herjaa, kun vielä koitettiin. Hassuinta oli, että parempia istuinpaikkoja oli tarjolla normiwebin kautta, mutta ihan eri paikat oli tarjolla puhelinappsilla. Miten voi olla? Sama kone, samat liput. Että voi ottaa pannuun, kun piti tyytyä surkeampiin takapaikkoihin hiljaisten etupaikkojen sijaan. No, saatiin viimeiset liput kuitenkin ko. koneeseen nyt varattua.

Sitten Aussien FB-ryhmissä kyseltiin vielä, onko jollain majoitusvinkkejä, kun oltiin jo Airbnb:tä haravoitu ja perus-bookkaritkin. Aika kallista ja huonoa majaa tarjolla enää. Sitten eräs aussinsuomalainen ihana nainen otti meihin yhteyttä ja tarjosi isoa huonetta. Hänellä tilaa riittää esikaupunkialueen asunnossa. Mikäs mukavampaa, kuin nähdä oikeaa elämää, eikä tartte jossain typerässä hotellissa möllöttää. Hän lupasi jopa noutaa meidät keskellä yötä lentokentältäkin!!! Ystävällistä. Itse ehdotettiin lentokenttähotellia ekaksi yöksi. No, katsotaan, mitenkä pitkään sitten tuolla hoteissa ollaan ja ylipäätään kaupungissa. Joku muukin tarjosi tennispaikan läheltä huonetta, mutta viesti oli jäänyt Juhan iPadiin, eikä näkynyt puhelimen appsissa. Hitto, noita teknisiä vempeleitä! No, saatiinpa kuitenkin sovittua tuo yksi majoitus. Hyvä on, että voi itse katsoa, kuinka pitkään siellä olemme, kun nyt on avoimet suunnitelmat. Luvassa siis ens viikolla tennistä ja Aussipäivä 26.1. ja kenties jotain muutakin aktiviteettia.
Ossit ja B52-lautasellinen. Ei fiksuu.
Ozzies and B52 plate. Not so wise.
Jutustelua. Chatting.
Bisse ja poletti seuraavaa varten.
Beer and P-coin for receiving next one.


Eilen sitten tuon "työpäivän" (matkailuhan on meidän nykytyötä) jälkeen päätettiin lähteä Changkat Bukit Bintangin tunnetulle ravintolakadulle. Eipä ole ehtinyt/jaksanut sielläkään aiemmin poiketa. Jalan Alor siinä vieressä on tunnettu katukeittiöistään, mutta jotenkin ei just houkutellut meitä noi halvat aasiapöperöt. Osuttiin Rock Bottom ravintolaan, jossa pääsi terassipöytään katsomaan ihmisvilinää. Ravintolakatu oli aika vilkas ja täynnä hyvän näköisiä paikkoja: viskibaaria, sakemannipaikkaa, irkkupaikkaa, yms. On muuten hyvä systeemi, että häppäreillä voit ottaa usean oluen tarjouksen, ja saat pöytään sen ekan oluen lisäksi poletteja, joilla voit sitten lunastaa myöhemmin (esim. häppäreiden jo loputtua) lisää olutta, ettei tarvitse ottaa kerralla lämpenemään. Meidän paikassa soitti hyvä bändi ja sitten alettiin tarinoimaan viereisen pöydän aussien kanssa. Sydneystä 2 miestä ja nainen, miehet Italian (Sisilian) ja nainen Mauritiuksen sukutaustalla, mutta täysin osseja. Nainen valitteli, että australialaiset on tylsää sakkia, tekevät vain himona duunia ja möllöttävät arki-illat kotona, hän kun kaipaisi jotain sosiaalista meininkiä. Höh, ei kuulosta hyvältä! Seuraan liittyi filippiiniläinen nainen, ilmeisestikin tuon toisen miehen tyttöystävä. Siinä sitten kippailtiin B52-shotteja siihen malliin oluen ohessa, että tänä aamuna tunsi nahoissaan. Pari Sambucaakin myös hujahti huiviin. Hauskaa kyllä oli ja sovittiin vielä tällekin illalle treffit, mutta saa nähdä, toteutuuko. On meillä niiden puh.numerot, että voi viestiä tarvittaessa. Pyyteli ne Sydneyhin kovasti käymään, ja varoittelin jo, että suomalainen ottaa kutsut vakavasti. Mutta katsotaan, tuleeko sinne mentyä jossain kohtaa. Nainen uhkaili, että jos ei mennä sinne käymään, niin ne tulee Melbikseen meitä katsomaan.

Ja muuten, tässä sängyllä maatessa nokkaan taas kantautuu naapurista karmea haju, kuten parina ed.päivänäkin. Ilmeisesti (toivon, ettei mikään mätäne siellä) haju tulee jostain kaalityyppisestä ruoasta, tai vähän kuin mädät hedelmät, mutta käy kyllä pahasti hajunystyröihin. Pakko vetää ulko-ovi täysin auki, että saa hajut menemään läpi parvekkeelle ja ulos asti. Ensin yritin sanomalehdellä tukkia ovenrakoja, mutta ei auttanut. Täällä kun asuu kaikenlaista kokkia ja ruokakulttuurin edustajaa. Jotenkin eilen illalla olin haistavinaan samaan hajua siellä Alorin katukeittiöillä. Mitä lie. Josko tästä jaksais lähteä Batu-luolia katsomaan näin pilvisen iltapäivän ratoksi.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Should I stay or should I go? (jäädä vai lähteä, siinäpä pulma)

On hyvin helppoa jämähtää paikalleen, kun alkaa tuntea asunnon (jossa keittiö) kodikseen, tuntee talohuoltoporukat, löytää omien lähikorttelien palvelut ja tutustuu naapurustoon. Ensimmäisinä päivinä jo juteltiin muutamien tässä rakennuksessamme (Taragon residences) asuvien naapurien kanssa. Iso osa asuu täällä vuokralla, osa omistaa asuntonsa, ja pieni osa tuntuu olevan meitä turreja. Yksi intialaisperäinen tyttö esitteli meille toimivan yleisen saunan (toinen oli rikki) ja viereisiä naapureita morjestellaan tämän tästä, jotkut kun asuu jatkuvasti ovet auki. Täällä pitääkin tuuletella paljon, ettei kämppä pääse ummehtumaan, etenkin sadepäivinä. Eilen esteri tuli taas käymään, eikä siitä päässyt eroon viikonloppuna. Satoi, tuuli ja ukkosti eilen, kuten ed. päivinä. Mun haave olikin päästä näkemään salamointia täältä 20. kerroksen kämpästä. Hyvin on toteutunut (juuri nytkin).

Aika pelkistettyjä nää paikallisten asunnot tässä vieressä, toimivuus on pääasia monella ja telkku pitää olla iso. TV ja pesukone vierekkäin korkean kananmunapinon kanssa on vähän hauska näky, mutta toisaalta asunnot on aika pieniä. Täällä ei pal sisustella, vaikka Ikea näkyykin meidän partsilta. Riisikeitin löytyy varmaan kaikilla, kuten meilläkin.

Normipäiväkuvaus meidän KL-elämästä seuraavana.

Aamiaishedelmät lähikorttelin mummolta. Ihana saada tuoreet hedelmät pilkottuna parilla eurolla muovipussillinen erilaisia. Kahvit ja muut lisukkeet haetaan SevenElevenistä tai lokaalista marketista talon nurkalta, yksi kioski alakerrassakin. Kävi muuten yksi päivä niin, että Juha halusi kokeilla, miten paljon valtava Jack fruit eli jakkihedelmä painaa (tais olla yli 20 kg), nosti sen maasta ja shortinkit ratkesi haaroista. Pakko oli samantien rantautua naapurin Berjaya Time Square-ostarille hakemaan uudet housut, jotka löytyikin n. 10 min tutkailulla Matsudasta.
Aamuun voi kuulua myös paikallinen enkun kielinen aamulehti Star, ehkä aamutelkkua.
Aamuhetelmät. Morning fruits.
Hetelmämyyjältä tuoreeltaan. Fresh from fruit seller.
Jakkihetelmä, joka ratkaisi housut.
Jack fruit, tore Juha's pants when lifting.

Tutustumista naapurustoon/paikkoihin (mm. ajanviettoa esim. Petronas-tornien puistossa ja katsoen ulkojumppakerhojen meininkiä). Toissa päivänä kierreltiin noita takapihan kortteleita, jotka ei yläilmoista käsin näytä kovin trendikkäiltä (kiinalaisvoittoista). Sieltä löytyi autotalli-painotaloja toinen toisensa perään (nämä korttelit on erikoistuneet tuohon), joissa jyrisi muutaman kuution kokoisia offset-painokoneita. Näin vanhana paperinteon experttinä tuli hyvinkin kotoisat tunnelmat. Tyypit viittoili välillä lähemmäs katsomaan, miten mainoksia, hääkutsuja ja käyntikortteja syntyy, ylpeenä esittelivät omia tuotoksiaa. Hienoja kultauksiakin menikin nauhana korttien reunoille.

Offset-painokone, pienpainamo.
Offset press machine, many blocks with this business.

Paikalliset ovat välittömiä ja aloittavat keskustelun yleensä heti kyselemällä mistä ollaan ja ovat kiinnostuneita mm. meidän kylmästä talvesta.  Ei ne kyllä ole lunta nähneet ja pakkaslukemat on jotain ihan mystisiä, missä kukaan ei voi asua.

Nähtävyyksiä olisi monia, joista iso osa on jo nähty 8 vuotta sitten, kun 2008 vuoden alkua vietettiin täällä KL:ssä. Löytyy Petronas-tornit, KL-torni, valtavia kauppakeskuksia, Merdeka-aukio rakennuksineen, China Town, Little India, ruokakortteleita, perhos- ja lintupuistot, jne...
Petronastornien puiston suihkulähdenäytös.
Petronas tower park fountain show.
Petronas towers

Ruoan metsästys (päivällä enempi). Tähän voi palaa aikaa, jos ei ota takeawayta, kun haluaa mielellään jonkun siistin paikan (ei ihan halvimpia paikalliskojuja), jossa ilmari ei hönkyile liikaa, ja joka ei ole liian kallis/kliininen. Sushi king on ollut oivallinen mesta. Hyvä, terveellinen ruoka, joka täyttää vatsan alle 5 e/nenä tee-juomineen ja jälkkiskakkuineen. Johonkin väliin voi napata ison Boostin smoothin (mango-passio on listan kärjessä). Joskus syödään länkkäriruokaa esim. ostarissa. Hyvä iltamesta oli Pavillionin sakemannipaikka, jossa on kuten monissa muissa noissa paikoissa Happy Hour kasiin asti, että ruokajuoman saa edullisesti. Iltapalaa on usein otettu takeawaynä, ettei tartte lähteä ulos syömään. Vielä tarttis mennä Changkat Bukit Bintangin kuuluisalle ravintola/live-musakadulle, ku jaksais.

Tarpeelliset ostokset. Tämä voi olla ruokaa, puhelinkortti, tai muuta, kuten vaatetäydennystä/vaihtoa taikka kenkiä. Ostin uudet sandaalit ja saatiin uusi ja TOIMIVA puhelinkortti. Ihanaa saada soittaa Suomeen n. 5 cnt/min. Maxis oli tuo hyvä operaattori, kun U mobile oli ihan peräkartiosta (3 e/min).

Huvitukset. Tähän olisi hyvät mahkut tuossa viereisessä Berjayan keskuksessa, jossa löytyy mm. 48-ratainen keilamesta (6-8 RM/peli), lyhyt ja pidempi välinen jousiammuntarata, sisähuvipuisto (mm. hiton pitkä ja korkea vuoristorata, 51 RM/pv), elokuvat, pelihalleja, live-musapaikkoja (mm. tuolla Bukit Bintangin lähinurkilla)...ja tietysti kotisohva ja telkku, jossa suosikkikanava on ollut Go Asean, jossa matkaillaan Aasiassa. Ja tänä aamuna tuli lapsille suunnattu hauska enkun kurssi, josta oli kyllä meillekin iloa (TUTOR TV tuottaa kansalaisille kaikenlaisia kursseja, kuten matikka, talous,...). Meillä toimii myös kotona Wifi ja puhelinkortissakin on myös netti ja HotLinkillä (Maxis) on ilmaiset some-nettiyhteydet (mm. Whatsup, Skype ja FB). Eli jos luotto loppuu kortilta, niin noi ilmaiset appsit toimii silti verkolla.
Ostarin sisähuvipuisto.
Amusement park on shopping center.
TUTOR TV tarjoaa opetusohjelmia.
Studying via TUTOR TV.

Suunnittelu. Tätä pitäisi tehdä piankin enempi, että minne ollaan aikomassa ja mahd. millä aikataululla. Tämä vähän sotii avoimen suunnitelman meininkiä, mutta toisaalta lennot on aina kalliimmat, mitä myöhemmäksi varaukset jättää. Sitten taas voi ajatella, että olemisen pidentäminen Aasiassa taas kompensoi kasvavia lentokuluja vs. Aussiasuminen. Vaikea lähteä, kun kaikki on niin mukavasti kohdillaan täällä. Teeplantaaseille ei täällä ainakaan nyt mennä, kun tuo sade mutaa kaikki maaseudun vaelluspaikat ja moskiitot varmaan lisääntyy.
Pitäis kattella asuntoja Airbnb:ssä.
We should find apartment on Airbnb.

Tää city-elämäkään ei hullummalta tunnu pitkän rantapätkän jälkeen, kun kaikki on käden ulottuvilla. Vähän on smokea välillä ilmassa ja usvaa/kosteutta, rakennusmiehet paukuttaa tuolla alhaalla näin viikonloppunakin ja viikonloppuna kuului ulkoilmakonsertin ääniä enempi ja vähempi tuulesta riippuen. Kaikkeen tottuu. Autojen äänet on aika pientä tässä. Junakin suihkii nurkilla.

Pyykkäystä, saunaa, uintia. Tänään näitä kaikkia. Alakerrassa on siis kuntosali (ohhoi, eipä ole tullut käytyä juoksumatollakaan edes), saunat ja uima-altaat. Tänään sniikkailtiin naapurin Furaman altaalle muina miehinä, josko vois porottaa hetken siellä ulkoilmassa. Noh, esterihän se perhana osui taas paikalle ja just kun olin saanut voiteet iholle ja hyvän asennon, niin alkoi ropista iholle. Evakuoiduttiin kotialtaalle ja pisteltiin Sawo-sauna (suomalainen Filippiineillä) päälle. Sitten kun meidän keittiössä on pesukone, niin pisteltiin se hyrisemään. Vähän vaan ohjeiden luku jäi vähälle, että Attack-pesujauhetta "lusikallinen riittää" isoon määrään. Siitä sitten tuli annosteltua himppasen liikaa jauhetta, eli Attack teki atakit. Liekö siitä johtui, että jossain kohtaa kone alkoi pulputella lokeron kautta vettä lattialle useamman litran. Äkkiä pyyhkeet kaikki käyttöön, että saatiin estettyä pahempi vesivahinko. Piti toinen kerta vielä pestä, että saatiin ne vaahdot veks.

Esteri pilasi allaspäivän.
Rain stopped sun bathing.
Sauna.
Meidän allas. Our pool.

Vaarallisen vahvaa ainetta.
Dangerously strong powder.
Vesi tulvi koneesta vaahdon vuoksi.
Water floaded out from machine because of foam.



Olemisen sietämätön keveys, sitä tää on parhaimmillaan ja pahimmillaan.  Katsotaan, mikä päivä tuo nokka alkaa näyttämään alaspäin kohti Aussilandiaa. Juha aina sanoo, lainaten Pelle Miljoonan kappaletta,  vapaus on suuri vankila. Noh, sitä voi itse kukin miettiä, kun nyt pitää palata telkun pariin, tulee Top dive sites ohjelmaa Go Asean-kanavalla.

Jäädä roikkumaan vai lähteä?
To stay or go?

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Petronas-tornit, kuvia (pictures)

For all you people: I have an Instagram account by name tweet_minna, where you can find a lot of pictures freshly loaded. Here on the blog only limited amount of picts.


Tässä pari otosta Petronas-tornien nurkilta ja yksi Pavillion kauppakeskuksista.


Kiinalainen uusi vuosi lähestyy.
Chinese new year to come.

Kätevä yksiraiteinen, jolla n. 41 cnt/matka (Petronaksille).
Handy Monorail, 2.2 RM/trip (Petronas).

Petronas tornien puistikko.
Petronas tower park area.

Sateenvarjoinstallaatio.
Umbrella installation.

Pertains towers and shopping center.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Sushi-kuningas KL:ssä


Pumpulissa kohti Malesiaa.
Traveling on clouds to Malesia.

Partsinäkymä Taragon huoneistosta KL:ssä.
Apartment view on KL Taragon Residences.

Huoneiston olkkari-keittiö.
Living room and kitchen of the apartment.
Maanantai meni matkustukseen. Klo 11 Sanurista taksilla puoli tuntia Denpasarin kentälle (150 kIDR, n. 10 e, uutta maksullista moottoritietä pitkin), sitten kentän Hard Rock Cafen siipiaterian kautta (oli about länkkärihinnat kentällä) AirAsian koneeseen, joka oli lähes 1 h myöhässä (klo 14:45 lähti). Veli-venäläiset jaksoi huutaa itse ja huudattaa tietsarista Venäjän X-factoria pitkin matkaa (3 h) meidän takapenkeillä. Argh! Saavuimme uudehkoon KLIA2-terminaaliin (halppisfirmat) saamaan terminaalihoitoa, koskapa se oli hitsin hidas ainakin passin tarkistuksen osalta. 2 luukkua oli meille ei-Aasia-turreille tarjolla ja sielläkin oli jotain "eksyneitä" aasialaisia joukossa. Moni yritti etuilla ja tunnelma oli kuuma. Reilun tunnin päästä oltiin laukkuja ettimässä, ja taksivoucherin oston jälkeen vasta klo 19.15 päästiin taksiin. Kuski oli vallan mainio ukkeli, hyvin ne osaa täällä enkkua, kun se on yksi virallinen kieli Malesiassa. Taksi maksaa n. 100 RM Bukit Bintangin/Imbi alueelle (n. 20 e) ja matkaa on jotain lähes 70 km ja tuossa tunnin aikana saatiin kyllä hyvät opastukset KL:n nykytilaan. Öljyn hinta laskenut, joten talous vähän laskussa. Maassa on 6 milj. laitonta mamua, 30 milj. virallista asukkia, kuulemma Intia, Kiina, Vietnam, Thaimaa, yms. tulee laitonta porukkaa tänne. Jenkkejä kohtaan ukkelilla oli pahat antipatiat. Hän sitten näytti meille matkan varrella täkäläisen piilaakson, Cyberjayan, todella iso ja rakentuu edelleen. Sitten nähtiin valtava satelliittikeskittymä tien varressa. Lentokoneesta jo näkyi palmuja silmän kantamattomiin, joten palmuyöljyä saa täältä, ja kuulemma koko palmu on käyttökelpoinen jokaiselta osaltaan. Bensan hinta on naurettavat 0,46 USD/l, joten siksi takseilu on edullista. Ukkeli oli entinen telecom-koodaaja, jonka oma talous oli kyykähtänyt 90-luvulla johonkin vikainvestointeihin ja sitten oli alkanut taksisuhariksi. Matkalla esitellylle valtavalle Stadikalle (mm. futista) mahtuu 85 000 katsojaa, vaikkakin täällä suosituinta urheilua on sulkapallo. Kyllä muuten tuntui taas kivalta nähtä Petronas-tornit ja 421 m korkea Menara-torni iltavalaistuksessa. Kerrottiin, miten Tampereen korkein rakennus on 25-kerroksinen Torni. Ukkeli ihmetteli, ettei meillä oli pilvenpiirtäjiä.

Luksus tarkoittaa, että kristallikruunuja on
joka huoneessa, myös vessassa että suihkussa.
Lexus means crystal lamps everywhere,
even on toilet and shower. ????

Sitten Taragon Residenssille saavuttuamme todettiin, että aika rytöö takapihaa näkyy ympärillä ja kälysiä kinkkiravintoloita yms. Huoneisto (10. krs), joka meille esiteltiin, ei kyl ollut 51 m2 eikä parvekkeellinen (balcony with view, 40 e), mutta pikkutorakoita kyllä löytyi ja outo kloorin haju. Kiroiltiin, että haukattiinko kakkaa Bookkarista ottamalla kokonaiset 2 yötä. Valitettiin ja vaadittiin speksejä paremmin vastaava huone. Puhelimeen tuli omistaja eli joku kiinalaisnainen ja huoltofirman pojat vei meidät seuraavaan tärppiin, 5. krs ja näkymä edessä olevalle raksatyömaalle, ja torret nurkissa, sama kloorin haju. NOUNOU! Äänen korotus tuotti tulosta ja seuraavaksi vietiin 20. kerrokseen ja 2 makkarin asuntoon, jonka koko vastasi speksiä (1 huone tosin enempi) ja sitten parvekkeelta iltanäkymä parempi. Tuoksu ok. Torakoita  3 pientä, jotka oli nopsaan listitty. Uusia kyllä just tupsahti pari. No, sitten ei suostuttu maksamaan etukäteen 2 yötä. Kuulemma niin vaativat, kun aasialaiset itte kusettaa, maksavat vain panttimaksun oviläpyskästä ja häipyvät maksamatta. Lienee vieneet astiatkin mukanaan, kun kaapista löytyy mm. 4 eri parin mukia ja 3 lautasta, riisikeitin, kälynen paistinpannu jne. Hyvät faciliteetit asunnon mahd. 4 asukin "perhedinnerille". Saldo päivän oleskelun jälkeen: suihkuteline tippui, oma netti ei toimi (saatiin naapurin nettitunnarit käyttöön), telkku oli jonkun aikaa tiltissä. Sähkölukosta meni patterit, temppuilee vähän edelleen, jänskättää toimiiko 100% tuo "käsihuispaus-kortti-lukija". Hot tubia tai fireplace ei ole missään (oli kuvauksessa, minnekähän ne tulia sytyttelee tai ammetta virittelee), no ei välii... Sauna (Sawo-merkkinen) on rikki, onneksi löytyi toinen toimiva. Uima-allas on matalan katon alla, ei aurinkoa, mutta ok. Onneksi on äänieristys tässä, ettei alla oleva raksatyömaa kuulu ja läheinen moskeija. Tämä asunto markkinoitiin luksus-huoneistona...vähän on eri käsitys aiheesta. Ei pelkät hilelamput riitä.

Eka iltana kun lähdimme käppäilemään tuonne Jalan Bukit Bintangille, niin tuntui, että mikä helkkarin rytö tästä paikasta on tullut, muistikuvat oli jotain ihan muuta. Oltiin jo valmiita illan pimeydessä heti huomenna vaihtamaan maisemaa. Ei oikein ruokapaikkaa meinannut löytyä sieltä tietyömaitten keskeltä, joten otettiin PapaJoen take away pizza. Ruoan ja hyvin nukutun yön jälkeen fiilarit alkoivat päivän valossa muuttua.

Asunto on kelpo (siisti, hyvä sänky, tyynyt, huonekalut,...) ja hyvällä paikalla, eli Berjaya Time Squaren keskuksen nurkalla. Fiilis aamupäivällä oli tosi korkeella, kun tuolla kauppakeskuksella on kaikkee... Voit aloittaa päiväsi esim. Boostin smooteilla. Silmiä hivelee kaikki koristeellisuus etenkin näin kiinalaisen uuden vuoden kynnyksellä. Täällä tuntuu kaikki tosi halvalta, joten pitää siivota vaatevarastoa varmaan riekaleisista rantaryysyistä. Yksiraiteinen juna menee Imbin asemalta. Sillä poikettiinkin tänään Petronas-torneilla. Pääsy välitasanteelle ja top-kerrokseen lyhyelle (15+15 min) käynnille olisi 84 rimpulaa, kyllä tyhmää maksaa, koska näkymä samaa luokkaa kuin esim. meidän residenssiltä. Ja tuolta käsin ei edes näy itse nuo tornit eli paras nähtävyys, joka näkyy meidän rakennuksesta sentään :)
Monta lautasellista sushia SushiKingissä.
Many tasty plates on SushiKing.

Liukuhihna ja näyttö, josta valkata sushit.
Conveyor belt and terminal to choose sushis.

Time Squaren kauppakeskuksen sisähuvipuisto.
Time Square shopping center theme park.

Ei sit menty, vaikka nyt olisi mahtunut ilman ennakkovarausta. Sen sijaan suunnattiin kauppakeskuksen Food Courtille, jossa oli Sushi King, eli taivas. Katteltiin eka vähän hölmönä, miten se liukuhihnajuttu oikein toimii, mutta päästiin jyvälle. Eli juomat tilattiin jokaisessa pöydässä olevan päätteen avulla. Sitten liukuhihnalta valkattiin sopivan näköisiä sushilautasia. Mm. 4 California- tai tonnikala-makia maksaa alle euron. Lautasen väri kertoo hinnan ja kertyneet lautaset menee sitten laskulle. Wasabia nappaat hihnalta kun tarvitset, soiat löytyy pöydistä ja puikot. Oltiin ihan hullun kiilto silmissä ja vasta 9 lautasen jälkeen maltettiin mennä kassalle. "aki sindu sushi", eli rakastan sushia.

Ja mikä taivas päästä normaaliin ruokakauppaan. Mukaan tarttui viiniä (lasit oli promopaketissa, tuli tarpeeseen), juustoja, patonkia, mehuja ja suklaamuffarit. Illalla kivaa lojua telkun ääressä ja syöpötellä, eikä tartte mennä ulos syömään.

Helppoo olisi jämähtää tänne hetkeksi. Cameron Highland taitaa olla tulevat päivät sateen kourissa, joten sinne mutapoluille ei ihan heti tee mieli mennä moskiittojen purtavaksi. Tuli siitä mieleen, kun meidän Lembongan-matkalla tapaamamme kaveri oli ollut Dengue-kuumeessa uuden vuoden ja lähes viikon sairaalassa Lombokilla. Sai sen joko Ubudissa tai Amedissa. Oli epäilty ensin malariaa, mutta tuo dengue oli sitten diagnoosi. Ja silmiäkään ei kuulemma oikein voinut liikutella, kun niihin koski. Kuume oli kova ja 5 päivän jälkeen vasta alkoi veriarvot parantua. Eli paras olla hyttysmyrkyt kohdillaan mettässä. Noi on päivähyttysiä,   joita pitää pitää silmällä. Kaupungin saasteissa on aina paremmin turvassa.

Kuinka nauttia Suomen talvesta (hyggeilyä)

Tuoksut liittyvät nautintoihin (nettikuva). Hygge/enjoying includes great smells. Joitain vuosia sitten vannoin, etten enää vetele ...