Gili Airilla hermot kireellä

Juhlailta ChillOutissa. Chill Out's new year...

Rantakattaus. Beach dinner.
Uusi vuosi oli aika räiskettä ja hulabaloota. Kaikki majoitukset lähestulkoon oli täyteen ammuttu pari yötä. Korvissa oli pitelemistä. Naapurimme suomalaiskaksikolla oli myös erikoinen ilta, kun he joutuivat iltamyöhällä lähtemään hakemaan privaatilla ja kalliilla pikaveneellä kotimaista Suomesta tulevaa kaveriaan Bangsalista, kun joku taksikuski oli huijannut sitä ja jättänyt jonnekin huitsin nevadaan Lombokilla, jolloin kaveri oli myöhästynyt viimeisestä venekuljetuksesta tänne. Veneet kulkee tänne nykyisin ainakin seiskaan asti, vaikka on jo pimeää. No, pääsivät vielä juhliin puolen yön jälkeen uusi kaveri mukanaan. Sitten heillä eilen meni hermot samaan asiaan kuin meilläkin, eli jytäjumputus on liian ärsyttävää ilta-aikaan täällä lähes joka paikassa, paitsi noissa keskustan paremmissa ravintoloissa (kuten Chill Outkin). Ei edes noissa ns. päivärantapaikoissa (kuten Legend reggae bar) voi illalla syödä ton metelin takia. He päättivät lähteä Menolle rauhoittumaan, ja vielä omalla pikaveneellä pikana, eivät jaksaneet normivenettä odotella neljää tuntia. Hyviä tyyppejä! Täällä muuten vieläkin paukutellaan raketteja joka ilta, ihme touhua...

No, uusi vuosi juhlittiin sitten neljään asti keskustassa, hyvä meininki, jokunen sekainen turisti tanssi pöydällä. Sitten Satu Tiga Cottages normihiljaisella mökkialueella oli paikallisten bileet, ihan karmee meteli ja tanssivat ja bilettivät, vähän karaoketyyppistä menoa. "Selamat tahun baru dua ribu enum belas (Uutta vuotta 2016)!" Puolilta öin oli kiva katsella ilotuksia täällä ja vastarannalla (Lombok). Pauke koski ihan korvia. Aamulla olikin rannat täynnä kiinan pommeja ja muuta roskaa.

Haaveeksi jäi, että noi jytävehkeet puretaan pois... mikälie kajarimyyjä täällä kierrellyt, kun kaikilla on noita kuutiometrin kokoisia vempaimia jytisemässä pikku-baareissaan. Päivällä on ihana olo, kun on tuolla rauhaisalla länsirannalla ja nauttii maisemista ja mm. hyvästä  meksikolaisruoasta (Mexican Kitchen) ja rauhaisasta musiikista. Illalla sitten verenpaine kohahtaa nousuun pimeän tullen. No, eilen sitten tuli maksimit täyteen, kun naapurimme marokkolaiset idiootit päättivät puolen yön aikaan pasauttaa mökkimme edessä (täynnä muita mökkejä ja kasveja) raketteja. Saatiin sydärit, kun oltiin just nukahdettu. Sit tuli henkilökunta ja Juhalle sanoi, että mitä hittoa täällä ammutte, kun Juha sattui olemaan ulkona manaamassa naapureita. Aamulla valitettiin respalle (kysyttiin onko mökkivaihto mahdollista), kun ne vielä huutivat kaiuttimen kanssa puhelimeen kolmeen asti yöllä. Helevetin kova ääni noilla!

Tuosta tuli jotenkin mieleen nykymaailman meno kaikkine pommi-iskuineen, kun Gili Airin respa kertoi, että täälläkin on koko ajan iskujen uhka päällä, ja matkustustiedotekin näin toteaa. Erityisesti turistipaikoissa näihin aikoihin. Kutallahan Balilla on ollut 2000-luvulla ne pari ikävää pommi-iskua.

Aamulla merta katsoessa tuossa aamupalalla taas unohtui nukkumattomuus ja illan/yön hermarit, ja päätettiin vielä jäädä, kun kuultiin, että häirikkönaapuritkin on poislähdössä. Viikko on nyt täällä Airilla vilahtanut, on kyl tuntunut aika pitkältäkin, kun on vaidettu majaa tämän tästä. Ehdittiin jo kysellä vapaita laivapaikkoja tälle päivälle. Tässä mökissä saisi nyt olla loppuajan ("as long as wanted").
 
Gili Air Hotel view, hotskanäkymät.
Ehdittiin poiketa yö Gili Air hotellilla, Chill Outin Suzien omistama ja sen suosituksesta. Saatiin hyvä alennus ja huone paritalossa olikin iso ja siisti, allas oli likanen, alue vähän hoitamaton... Mutta lähdettiin rantsuun ja jätettiin ilmari päälle, ja 6 h päästä palatessamme mökki oli kuumempi kuin ulkoilma, kuin lämmitys olisi ollut päällä. Respa sanoi (klassista!), että kutsuu insinöörin paikalle. No, yllättäin tulikin kaksi jeppeä pimeälle seinustallemme räpläämään ilmaria, toinen näytteli valoa. Välillä ne hävis jonnekin pimeyteen, välillä toinen luki nettiä nurmikolla ilman paitaa. Liekö googletti. Usko oli aika nollassa. No, reilun tunnin ropaamisen jälkeen sitten sanoivat, että kohta ok ja hävisivät lopullisesti paikalta. Alkoi sieltä tulla viileämpää, mutta vasta sitten yöllä alkoi huone viilentyä. Eli ilmeisesti myös oli sähköongelmaa. Katkeshan taas oletetusti viikonlopun ruuhkassa sähköt jo meksikolaisessa ollessa illan tullessa, kun saarella olevat pamauttaa ilmarit päälle samaan aikaan. Liekö hotellialueen asennukset jotenkin höttöset, ettei virta meinaa riittää. Meksikolaisen omistajakin manaili, mistä ne veroa maksaa, kun ei ees saa toimivaa sähköä tänne, vaikka ovat saaneet uuden kaapelin Lombokilta. Sain varmaan jonkin asteisen vatsapöpön ton Air hotellin aamiaisbuffeesta. Parempi tuoreeltaan tehty kuin tönikässä muhinut pöperö, vaikka olisi pienempi valikoima.

Nyt just tuumittiin ilmastoidussa mökissä tulevia, ja Melbourne näyttäisi kutsuvan jonkun ajan päästä, Australian avoimet tenniskisat alkaisi 18.1. Harmina AUS/NZ on, että niiden oma lomasesonki jatkuu tammikuun lopulle, jonka jälkeen sitten on paremmat neuvotteluasemat majoituksissa yms. vuokrissa. Kävästään varmaan vähän vielä chillaamassa Malesian puolella, ehkä Cameron Highlandilla, teeplantaaseilla.
 
Mukavat Sandy Beachin pojat. Nice guys from Sandy Beach.

Kylläpä maisema on nyt niin kiva, kun lähtö koittaa.
Beautiful views, just when need to go back.

Same same...


Joskus kyllä näitä luihuja paikallisjeppejä katsellessa kaipailee sivistyksen pariin. Täällä ne hokee koko ajan "Adeng, adeng, polong" eli "hitaasti hitaasti, kaveri". Kun heillä ei ole minnekään kiirettä... Kerran ooteltiin aamiaismunakasta Gusungissa, niin puolen tunnin jälkeen kyselin, missä se munakas. Tarjoilija kertoi, että poju lähti hakee tomaatteja, kun ne loppui, ei voinut sitten meille heti kertoa. Ja omistajan poika tuodessaan kahveja pudotti lusikan maahan, ja sinne se jäi. Ei pahoitellut, ei tuonut uutta. Piti pyytää palkatulta tarjoilijalta. Että sellasta "adengia" ja asennetta.

Nää kuvat kertoo, miten aina alkaa tuntua ikävältä lähteä ja maisemat paranee, kun lähtöpäivä lähestyy... pahus, kun viisumi umpeutuu...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta