Puheripuli, tuo yleinen matkatauti

Kyllä aika rientää kuin siivillä ja olis täällä Indoissa voinut kellua pidempään, mutta kun se viisumi umpeutuu maanantaina, ja piti ottaa sitten lennot Kuala-Lumpuriin. Ajateltiin ottaa vielä pieni aikalisä. Kuitenkin tarkoitus mennä parin viikon sisään Melbourneen, kun ne tenniskisat on ja Australiapäiväkin 26.1.

Ripuli on täällä jokseenkin yleinen tauti, meinaan puheripuli, kun vaan tapaa niin ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä reissussa. Gili Airilla tavattiin eräs ilta live-musan merkeissä eräs brasilialaispari, jotka ovat noin vuoden verran reissussa, vasta kuukausi takana. Alettiin seuraamaan heidän matkaansa. Lähtivät Florekselle lentäen katsomaan komodon varaaneja ja sukeltelemaan. Mahtavia tyyppejä! Sivuhuomiona muuten, että katsoin uutissivuilta, että täällä Indoissa on tänä meidän aikana ollut jo useampi maanjäristys, luokkaa 4-5 Richteriä, pari niistä tuossa Floresin yläpuolella. Kuvaa sitä, miten liikkuvien ja kuplivien (tulivuoret) laattojen päällä tässä ollaan.
Lembongan Oka 7 bungalow näkymät, nice views.

Sanur ranta illalla. Sanur beach getting dark.

Naiset kantojuhtina, pään päällä kantaen.
Women carrying heavy stuff on their head.

Nirvana vene valmiina matkaan Sanuriin.
Nirvana boat ready to go back to Sanur.

Paikallisten pyhäpäivä Sanurissa.
Locals on sunday on Sanur beach.

Parturi raapii naaman sileäksi.
Barber making Juha as baby again.



   Sitten nähtiin pariinkin otteeseen kolmen kotimaisen nuoren kopla, joiden kanssa istuttiin iltaa ja ihmeteltiin maailman menoa. Heillä oli kokemusta mm. ulkomailla vaihdossa olemisesta, ja veri yhdelläkin tytöllä tuntui vetävän Ausseihin. Sitten myös tavatiin Gili Air - Lembongan laivalla kotimainen nuori pari, joka on ainakin puolisen vuotta reissussa ja mm. Ausseihin menossa, avoimella suunnitelmalla hekin liikkeellä. Heitä nähtiin sattumoisin uudelleen Lembonganilla suosittelemassamme Warung Putussa. He ovat nyt kaksi kuukautta seikkailleet mm. Thaikuissa ja Indoissa. Vaihdettiin kaikenlaisia juttuja ja toivon mukaan törmäillään myöhemmin Ausseissa. Suomalaisia on ihan hirrrveesti tullut vastaan, mikä ihme matkapamaus tänne on oikein tullut?! Kuin Kanarialla konsanaan.

    Toiseksi viimeisenä päivänä Airilla myös tavatiin ruotsalais-jenkki-pariskunta (n. 50v), ja heillä oli vähän vastaava tilanne kuin meillä, paitsi että heillä on varalla asunto jenkeissä, jos tarvisi lisärahoitusta ja jotain paikkaa oleilla hetki. Ovat kuitenkin asuneet Ruotsissa, tuokin jenkkinainen jo 27 vuotta. Nainen kertoi, että hän tykkää kokeilla vähän muitakin "trippejä" kuin vain normimatkailua. Hyvin hilpeitä ja rentoja kavereita olivat. Jäi hieman vaivaamaan, miksi he olivat kokonaisen kuukauden Kambodsassa ja haukkuivat sen kuitenkin ihan lyttyyn. Sianoukvillessä kuulemma sai katsoa vanha mies - nuori tyttö - meininkiä, joka oli kuulemma ällöttävää. Ja toisekseen heiltä ryöstettiin puhelin siellä, kun mies jätti repun vartioimatta vessareissun ajaksi. Nainen haukkuikin siitä hyvästä kaverinsa. Angkor Watin temppelitkin olivat kuulemma jotenkin pettymys, jne. Ja jenkkinainen manasi, että ei siellä Ruotsissa voi enää asua, kun ei niiden sisäpiireihin pääse millään. Eli sosiaalisuus on hyvin sisäsiittoista.

   Vielä myös eräs pariskunta Brisbanesta (n. 35-40v) aiheutti puheripulia. Mukavaa oli keskustella Aussien paikoista ja kuulla heidän mielipiteitään. Bribie ("braibi")-saarta kohtaan mielenkiintoamme ihmettelivät, mutta me nyt ei pelkästään haeta turistipaikkoja. Se vaan kuulosti kivalta paikalta, kun eräät sieltä kotoisin olevat ihmiset joskus Balilla sitä kehuivat asuinpaikkana. Ja onhan komisario Koskinenkin ollut siellä :) Juha kun on tuota Seppo Jokista lukenut, niin mietti jo, että pitäisikö tehdä "jokisen kierros" niihin paikkoihin, joista kirjassa kerrotaan.

Nämä eri ihmisten tapaamiset ovat aina sellaisia, että niistä saa niin paljon hyviä fiiliksiä, että se on matkanteon suurimpia anteja, aina. Matkalla kun tapaa eri kansalaisuuksia, niin yrittää kovasti unohtaa ennakkoluulot, mutta ikävä kyllä taas ainakin venäläisten matkaajien osalta ne vaan sattuivat vahvistumaan. Tulivat mökkeihimme päiväksi. Oma kajari olkapäällä huudattivat altaalla venäläistä musiikkia, joivat ja mesosivat. Sitten vielä majapaikkamme henkilökunnan pojat sanoivat seuraavana aamuna, etteivät saaneet lainkaan nukutuksi, ja että nämä turret hilluivat sienipöllyissä ravintolassa pitkin yötä.

Ja ranskan kielisillä on ollut myös hyvin kovaääniset ja muita kunnioittamattomat elintavat reissuilla. Kai sen sitten näkee jotenkin, että ns. vanhojen hallitsijamaiden edustajat tuppaa käyttäytymään törkeästi etenkin paikallisia kohtaan, kuin omistaisivat koko paikan.

Täällä Sanurissa tänään taas haikein mielin tuumittiin, että ei tekis äkkiseltään mieli lähteä minnekään lentelemään, kun  tänäänkin Juha kävi parturissa parran leikkuussa, eilen vietettiin iltaa vanhojen Prima Cottagen suomalaistuttujen kanssa ja tänään myös rannalla seurattiin paikallisten pyhäpäivän viettoa, ja syötiin hyvin ja just kelluttiin vielä pimeellä altaallakin. Aiemmin viestiteltiin huumoripilke silmäkulmassa noille suomalaistutuille (nähtiin Primassa n. 4 vkoa sitten), että pistelkää oluet kylmään, että tullaan samaan majoitukseen taas sattumoisin. Ja suorastaan oli liikuttavaa, miten he sitten tulivat kylmine oluineen meidän mökkiterassille kertomaan lähipäivien seikkailuja. Olivat olleet Lovinassa pohjoisessa, nähneet turhiakin turistihommeleita, mutta kokeneet myös aitoa viidakon tunnelmaa Keski-Balilla vailla muita turisteja. Tosin myös puistattavia hitchockmaisia fiilareita kuulemma tuli, kun taksikuski ajeli ihan umpikorpeen kinttupolkua ja vastaan tuli samantapainen motelli kuin siinä kuuluisassa elokuvassa. Kokemus onneksi oli sitten hyvä, eikä joutuneetkaan "muilutetuiksi". Täällä on vaan luotettava kuskeihin/oppaisiin. Meistä ei varmaan olisi tuollaiseen neljän päivän autoreissuun. Hienoja kokemuksia kuin ne onkin kaikesta päätellen.


Saa nähdä, miltä tuntuu olla huomenna Kuala-Lumpurin suurkaupungin humussa, ja onko siellä Cameron Highlandin ylängöillä luvassa kaatosadetta, turistirysää vaiko ihania viljelysmaisemia ja mieltä rauhoittavaa tunnelmaa. Sitten jossain kohtaa pitäisi ehtiä kaivella joku asunto Melbournesta ja varata lennot sinne. Air Asia ainakin vie sinne jollain n. 300 € nuppi. Olisko sitten reilun viikon päästä kypsä siirtymään ns. sivistyksen pariin täältä Aasian tropiikista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta