Tietotekniset manailut ja ossien kanssa viihteellä

Seuraava kohde on nyt lukittu, mutta tämäkin operaatio vaati aika monta kirosanaa ja erinäisen arsenaalin elektroniikkavälineitä toteutuakseen. Kuitenkin asiat tuppaa järkkääntymään kummallisella tavalla. Majoituskin sattui löytymään FB-piireistä. Päivän kruunasi hurvittelut uusien ossituttujen kanssa Changkat Bukit Bintangin ravintolakadulla.

Mutta ensin edellispäiviin eli... Ajeltiin taasen KL Central asemalle monoraililla, jossa pahuksen houkutteleva Outback kutsui jälleen lounaalle. Ed. päivänä jumahdettiin tuonne aussipaikkaan ensin edulliselle sisäfilepihville ja sitten töllöttämään Australian Avointen tenniskisaa, jossa Nadal tylysti tiputettiin jatkosta maamiehensä toimesta. Hyvä, että valoisan aikaan ehdittiin toissapäivänä Botanical Gardeniin (luonnonpuisto, ns. keskuspuisto) käppäilemään. Joku outo bangladeshilainen miekkonen tupsahti kuvailemaan meitä kamerallaan. Halusi kuvia meistä erikseen kanssaan. Jäätiin vähän miettimään skeptikkoina, että mihinkähän tarpeeseen ne kuvat mahtoi mennä. Kytisteli muitakin vaaleita, joita täällä ei nyt paljoa liiku. Joskus VOI olla, että nää jotkut aasialaiset vain haluavat retostella kavereilleen "länkkärikaverikuvilla", mutta eihän näistä aina tiedä mihin niitä kuvia käytetään??? Tosin ei se kyllä meidän nimiäkään tiennyt. Kumma heebo. Paree kieltäytyy moisista jatkossa.
Hornbill ison paksun nokkansa kanssa.
Hornbill on bird park.
Cassowary, omituinen kanalintu ja isot koivet.
Strange bird that Cassowary.
Jännät nukkuma-asennot näillä flamingoilla.
Flamingos sleeping in odd positions.
Kammottavat apina, onneksi eivät hyökänneet.
I hate monkeys, fortunately they were not angry.
Emu, ihan hitsin iso ja vaarallinen.
Big emu, dangerous bird.

Eilen sitten päästiin puistoon himppasen aiemmin, vaikka käytiinkin Outbackissa hyvillä hamppareilla ensin. Juha löysi ostarilta olkalaukun itselleen, kun entinen on ihan liian iso ja vähän "lerppa" kanniskeltavaksi. Löydettiin lintupuistoon, joka v2008 jäi meiltä väliin. Jännä mesta, kun olimmekin korkeiden verkkojen alla yhdessä tipujen kanssa, osaa niistä sai kattoa häkin  takaa, onneksi. Esim. emut on aika aggressiivista lajia, joten hyvä, ettei ne meitä isommat karvapallot pääse potkimaan ja nokkimaan meitä vapaasti. Ensin alkuun jännitettiin, kun isotkin pelikaanit, riikinkukot sun muut pitkänokat tallusteli ihan samoja polkuja meidän kanssa, ja jotkut isot linnut lenteli pään yli, että koppaako joku päähän, tuleeko tästä joku Hichockin linnut-tyyppinen hyökkäys yläilmoista. Ja tupsahtaako hiuksistoon ruskeaa väriä puiden pesistä. Mua kans jännitti apinat, kun muistin jo viimeksi paikan ohi kävellessä, että niitä roikkui ulkomuurilla ikävän paljon. Toi koko puistikko muistuttaa pitkälti sademetsän viidakkoa, ja lintujen äänet, etenkin riikinkukkojen osalta oli aika massiivisia huutoja.

Alkoi jo silmissä vilistää tuo lintupaljous, eri väristä ja kokoista. Hornbill-supernokat ja tukaanit oli aika hienoja sekä Papua-Uusi-Guinean emumainen Cassowary, joka on kuin jostain Avatar-elokuvasta. Näin, kuinka apinoita kiipeili verkossa ulkopuolella. Sitten yhdessä kohtaa reitti poistui verkkojen alta ulos emuosastolle, jolloin iso apinaryhmä tietysti tupsahti siihen viereemme. Meitsin verenpaine nousi ja yritin olla siinä panikoimatta, kun ne karvakädet hyppelehti vieressä. Ei ne onneksi meidän kimppuun käyneet, kun vältti muovipussien rapistelua. Kaatoivat ja tonkivat roskiksia. Hauskan näköisiä kyllä joo, aika pieniä.

Mikä eniten ällötti oli tipuhuone, jossa yhdessä valokaapissa tipuja syntyi munista. Toisessa lasilaatikossa oli tipuja hitokseen ja jokunen kuollutkin tallautuneena. Haju oli ihan kammottava. Eikä haju helpottanut emuaitauksen kohdalla yhtään. Uloste, mikä haisi. Tosi terveet oltavat noilla pikkutipuilla. Oikeastaan paras puoli tuossa puistossa oli itse maisemat ja polut, no ja jotkut lintuset.
Tämmöstä lävistelyä olisi tarjolla su Batu-luolilla.
This will happen again on Sunday on Batu caves.

Junamatkalla takaisin yksi paikallinen mies kehoitti meitä sunnuntaina menemään Batu Caves luolastoille, jossa on iso hindutemppelistö. Siellä on Thaipusam-hindujuhla, jota vuosittain täyden kuun aikaan juhlitaan. Itsekin olen telkusta joskus nähnyt, miten miehet lävistävät itsensä ja joskus vetävät tai kantavat jotain esineitä iholävistyksillä. Sitten kävelevät 272 porrasta ylös temppelille. Vähän kuin joku pääsiäisen kärsimysnäytelmä. Se, että miljoona hindua ja turret päälle kokoontuu tuonne vuorokaudeksi sunnuntaina, on hyvin kaksijakoinen asia. Tuli mieleen, ettei vaan tallaudu tuollaisissa massamenoissa alle, kuten oli jossain arabian Mekka-messuissa taannoin.

Päätimme kuitenkin sunnuntaina lähteä Aussilaan Melbourneen, ja ottaa siis Airasian etukäteen tiirailemat lentoliput. Joo, "päätimme", mutta eipä sit tuo tietotekniikka ollut samaa mieltä. Ensin Juhan kännyn Airasia Appsilla...kappas aina kun meni maksamaan, ja verified by Visa tehty, niin tuli herjaa jostain "käyttäjä muuttanut jotain..." Taas se pyysi maksamaan. Montakohan kertaa käytiin verified läpi eli maksuprosessi, mutta ei tullut lippuja.

Sitten kokeilemaan iPadilla, mutta sama juttu. Sit kannettavan Safarilla nettisivuille. Ei sit vaan mitenkään saanut valittua istumapaikkoja, joista oli maksanut (otetaan yleensä Premium Flex, koska siihen sisältyy matkatavarat ja ruoat ja paremmat paikat, vaihtomahkut,  yms.). "klikkaa paikkoja". Joojoo, montakohan tuhat kertaa yritettiin valita eri tyyliin. Koitettiin vielä Mozzillalla, mut sama juttu. Lentopaikkoja oli enää vain pari jäljellä!

Sitten huomattiin, että mun Airasian tunnuksessa/BigshotID ei ole annettu 2. nimeä, että oliskohan toi eka herja johtunut siitä, että lippuja varatessa oltiin 2. nimi annettu tietoihin... Ainakaan puhelinappsilla ei enää tullut sitä herjaa, kun vielä koitettiin. Hassuinta oli, että parempia istuinpaikkoja oli tarjolla normiwebin kautta, mutta ihan eri paikat oli tarjolla puhelinappsilla. Miten voi olla? Sama kone, samat liput. Että voi ottaa pannuun, kun piti tyytyä surkeampiin takapaikkoihin hiljaisten etupaikkojen sijaan. No, saatiin viimeiset liput kuitenkin ko. koneeseen nyt varattua.

Sitten Aussien FB-ryhmissä kyseltiin vielä, onko jollain majoitusvinkkejä, kun oltiin jo Airbnb:tä haravoitu ja perus-bookkaritkin. Aika kallista ja huonoa majaa tarjolla enää. Sitten eräs aussinsuomalainen ihana nainen otti meihin yhteyttä ja tarjosi isoa huonetta. Hänellä tilaa riittää esikaupunkialueen asunnossa. Mikäs mukavampaa, kuin nähdä oikeaa elämää, eikä tartte jossain typerässä hotellissa möllöttää. Hän lupasi jopa noutaa meidät keskellä yötä lentokentältäkin!!! Ystävällistä. Itse ehdotettiin lentokenttähotellia ekaksi yöksi. No, katsotaan, mitenkä pitkään sitten tuolla hoteissa ollaan ja ylipäätään kaupungissa. Joku muukin tarjosi tennispaikan läheltä huonetta, mutta viesti oli jäänyt Juhan iPadiin, eikä näkynyt puhelimen appsissa. Hitto, noita teknisiä vempeleitä! No, saatiinpa kuitenkin sovittua tuo yksi majoitus. Hyvä on, että voi itse katsoa, kuinka pitkään siellä olemme, kun nyt on avoimet suunnitelmat. Luvassa siis ens viikolla tennistä ja Aussipäivä 26.1. ja kenties jotain muutakin aktiviteettia.
Ossit ja B52-lautasellinen. Ei fiksuu.
Ozzies and B52 plate. Not so wise.
Jutustelua. Chatting.
Bisse ja poletti seuraavaa varten.
Beer and P-coin for receiving next one.


Eilen sitten tuon "työpäivän" (matkailuhan on meidän nykytyötä) jälkeen päätettiin lähteä Changkat Bukit Bintangin tunnetulle ravintolakadulle. Eipä ole ehtinyt/jaksanut sielläkään aiemmin poiketa. Jalan Alor siinä vieressä on tunnettu katukeittiöistään, mutta jotenkin ei just houkutellut meitä noi halvat aasiapöperöt. Osuttiin Rock Bottom ravintolaan, jossa pääsi terassipöytään katsomaan ihmisvilinää. Ravintolakatu oli aika vilkas ja täynnä hyvän näköisiä paikkoja: viskibaaria, sakemannipaikkaa, irkkupaikkaa, yms. On muuten hyvä systeemi, että häppäreillä voit ottaa usean oluen tarjouksen, ja saat pöytään sen ekan oluen lisäksi poletteja, joilla voit sitten lunastaa myöhemmin (esim. häppäreiden jo loputtua) lisää olutta, ettei tarvitse ottaa kerralla lämpenemään. Meidän paikassa soitti hyvä bändi ja sitten alettiin tarinoimaan viereisen pöydän aussien kanssa. Sydneystä 2 miestä ja nainen, miehet Italian (Sisilian) ja nainen Mauritiuksen sukutaustalla, mutta täysin osseja. Nainen valitteli, että australialaiset on tylsää sakkia, tekevät vain himona duunia ja möllöttävät arki-illat kotona, hän kun kaipaisi jotain sosiaalista meininkiä. Höh, ei kuulosta hyvältä! Seuraan liittyi filippiiniläinen nainen, ilmeisestikin tuon toisen miehen tyttöystävä. Siinä sitten kippailtiin B52-shotteja siihen malliin oluen ohessa, että tänä aamuna tunsi nahoissaan. Pari Sambucaakin myös hujahti huiviin. Hauskaa kyllä oli ja sovittiin vielä tällekin illalle treffit, mutta saa nähdä, toteutuuko. On meillä niiden puh.numerot, että voi viestiä tarvittaessa. Pyyteli ne Sydneyhin kovasti käymään, ja varoittelin jo, että suomalainen ottaa kutsut vakavasti. Mutta katsotaan, tuleeko sinne mentyä jossain kohtaa. Nainen uhkaili, että jos ei mennä sinne käymään, niin ne tulee Melbikseen meitä katsomaan.

Ja muuten, tässä sängyllä maatessa nokkaan taas kantautuu naapurista karmea haju, kuten parina ed.päivänäkin. Ilmeisesti (toivon, ettei mikään mätäne siellä) haju tulee jostain kaalityyppisestä ruoasta, tai vähän kuin mädät hedelmät, mutta käy kyllä pahasti hajunystyröihin. Pakko vetää ulko-ovi täysin auki, että saa hajut menemään läpi parvekkeelle ja ulos asti. Ensin yritin sanomalehdellä tukkia ovenrakoja, mutta ei auttanut. Täällä kun asuu kaikenlaista kokkia ja ruokakulttuurin edustajaa. Jotenkin eilen illalla olin haistavinaan samaan hajua siellä Alorin katukeittiöillä. Mitä lie. Josko tästä jaksais lähteä Batu-luolia katsomaan näin pilvisen iltapäivän ratoksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta