perjantai 26. helmikuuta 2016

Lämmin aalto ja Mr Bean katastrofiainekset


"Käytsä tääl rantabaarissa usein?"
"Do you visit often here on beach bar?"

Sandringham ranta just ennen sadetta.
Sandringham beach right before the rain.

Leirimme. Our camp.

Tiistaina oli ihan hurrrrjan lämmin päivä, nelkytä astetta, ja kyllä tuli pienet de-ja-vu:t Heinäkuulta 2008, kun olimme Las Vegasissa 43C lämmössä ja mun bikiniolkaimet sulivat öljyksi Excalibur-hotellin uima-altaalla. Silloin oli samanlainen tuulipuhuri, kuin saunassa olisi puhaltanut iholle kuumaa ilmaa. Ajettiin junalla Richmondin vaihtopisteen kautta Sandringhamiin, jossa aseman viereisten kauppojen evästarjonnan kautta pääsi kivalle rannalle. Muutama ihminen suositteli tuota rantaa ja kyllä tuli ihan Kreikka mieleen tuosta kallioreunusteisesta (punertava) rannasta, jossa oli muutamia poukamia ja kirkas vesi. Varjoa ei ollut tarjolla. Joku kellui snorkkelit päässä, vaikkei siellä varmaan muutamia kaloja ja sinisimpukoita (ja pari meduusaa) ihmeempää nähtävää ollut. Vesi oli 21C, joten se tuntui mukavan virkistävältä, ja pakko olikin pulahdella tiuhaan tahtiin siellä. Onneksi otettiin sateenvarjot mukaan, että sai päälle suojaa. Sai olla kyllä aika rauhassa, eli yhteen pariskuntaan oli osittainen näkymä ja muut olivat kauempana makaamassa. Iltapäivällä neljän maissa ooteltiin jo, että pilviverho tulisi auringon eteen, ja sitten tyhmänä jöpötettiin siinä pyyhkeellä, kun alkoikin tulemaan vettä kuin aisaa. Ukkonenkin jyrähti. Olisi toi sade pitänyt nähdä jo kaukaa mereltä. No, onneksi oli tenniskisoissa jaetut ranta-alustat mukana, että ne sai kiedottua päälle sadesuojaksi. Pääsi meinaan muutama kirosana, kun sateenvarjosta katkesi tuulessa rautapuikko ja se vesi lörähti niskaan siinä lätäköissä puolijuoksua suojaa hakiessa. Just kun päästiin katokselle rinteen päälle, niin sade loppui. Päätettiin kuitenkin lähteä junalle.

Ajeltiin South Yarran kaupunginosaan ja hypättiin kyydistä ja aateltiin käydä jossain terassilla. No, kaikki paikat tuntui olevan siestalla dinner-aikaa ootellessa, joten ei kun kohti Gleniä sitten kuitenkin. Siellä taas huomattiin, että ostoskeskus (vihannestori ja sushipaikka sekä putiikit) meni kiinni jo puoli kuusi, mutta supermarketteihin pääsi vielä. Toi on aika yleistä, että kaikki paikat sulkee hetkeksi just siihen aikaan, kun ihmiset alkaa pääsemään töistä, vähän hassua. Tehtiinkin katkarapu-halloumisalaattia tänään "pikaruokana". Muuten on syöty tällä viikolla mm. jauhelihatortilloja, green curry kanaa (ala emäntämme) sekä kookoskerma-kurpitsakeittoa (tosi hyvä kurpitsa-aika menossa). Mua huvittaa edelleen, että viimeiset lirut vitosen (3,5e) portviinistä meni eilen. Tuo tawny-laatuinen halppisportti löytyi Aldin hyllystä, jossa on muitakin viinejä pieni valikoima, sekä oluita. Ihan hyviä viinejäkin on jopa vitosella tarjolla.

Nyt on luvannut 25-35C helteitä viikoksi ainakin, vaikka maaliskuussa pitäisi se syksy alkaa. Täytyy varmaan evakuoitua maauimalaan, että saa pulikoitua ulkona (tai sisä-altaissa). No, ja koirien pitäisi viedä meitä enempi kävelylle, ettei rölli pääse kertymään vatsan seudulle. Piti jo tänään aloitella kuntopiiriä aamulla, mutta kattia kanssa. Jos pääsis tonne läheiseen kuntoklubikorttelistoon ilmaiseksi vääntämään rautaa tutustumisvarjolla. Huomaisikohan ne mitään, jos menis ovelta ovelle ja treenais ilmaiseksi viikon jos toisenkin...

Huomenna lähtee naapurihuoneen asukki ja hoitokoira, joten voi meno hiljentyä täällä. Miten sitä osaakaan enää toimia, kun kultainen noutaja ei ole vahtimassa ja jaloissa pyörimässä...
--
Nonnih, eli Bronte-koira lähti eilen, hyvin vastahakoisesti, naisten piti väkisin se survoa auton peräosaan. Maauimalan sai unohtaa hetkeksi, kun koululaisten uintipäivät osui taas loppuviikkoon (onneks netistä voi tsekata senkin). Sitpä me Loui-koiran kanssa on käppäilty ulkosalla ja suunnitellaan viikonlopun tapahtumia. Sunnuntaina on jonkinasteiset kokoontumisajot ruokaa-musiikkia-taidettapäivä cityssä. Juha haaveilee lauantaina mieskokoontumisesta, ettei tartte kokoaikaa kattella mun naamaa. Eilen päädyttiin siihen, että formuloihin asti (17.-20.3.) ollaan ainakin täällä vielä.

Meidän kämppis lähti siis pois, joten nyt on jakamattomat saniteettitilatkin, ja siitäpä heti otettiin siivouspäivä torstain ratoksi . Mr Bean eli Juha ajatteli kloorata ammeen ensi töikseen. Siksi kutsun tässä Mr Beaniksi, kun se tuli mulle kuiskimaan hetken päästä, että muistatko sen Mr Bean Katastrofileffan, jossa ko. herra pyyhki Whistler's Mother-arvotaulusta aivastuslimaa sutaten koko öljyväritaulun (tuon äipän naaman). Mä jo kelailin, että mitähän se Juha nyt on onnistunut sotkemaan, emäntä kun on aika siisti ihminen. Sit se vei mut kattomaan ammetta, ja siinä oli 40 cm x 40 cm kokoinen ruskea epämääräinen läntti, joka ei millään harjalla meinannut lähteä pois. Juha oli joutunut suorastaan paniikkiin, vähän kuin leffassa. Ilmeisesti kloori oli aiheuttanut jonkun reaktion kuluneessa ammeessa/emalissa. Noh, sitä kun lioteltiin tuntikaupalla saippuavedessä ja välillä hinkattiin kuin viimeistä päivää, niin lähtihän se sit lopulta pois. Phiuh! Välillä oli tunne, että meneekö se pahemmaksi, kun hinkkaa jollain...

Sit eilen aamuna joku pukumies soitteli ovikelloa ja Juha meni käymään ovella. Luuli, että mies puheli jostain "toxic"-hommista, että "olisko se myrkyttämässä jotain lähistön kasveja/puita", oli antanut käyntikortin, jonne emäntämme voi halutessaan soittaa. Sitten selvisi, että kortissa luki Property manager, ja siis kyseessä varmaan olikin Auction ("ooksön", huutokauppa), josta se kävi mainitsemassa vaan (naapurissa on asunto myynnissä). Että enkkua saa vielä treenailla :)

Otettiin yhteyttä yhteen suomalaiseen matkabloggaajaan, hänellä on ollut hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja ja hyviä pohdintoja elämästä:

http://www.rantapallo.fi/thepresentisperfect

ja hän sattuu olemaan just Melbiksessä. Sovittiin alustavasti, että ens viikolla nähtäisiin kaupungilla. Hän on asunut täällä kohta vuoden ja kierrellyt Australiassa(ml. Tasmania) ja ollut jo pidempään Melbiksessä. Älyttömän mukava nähdä häntä ja ehkä voidaan saada vinkkejä ja ajatuksia... What next? ;). 

Ja seuraavassa se juuri aloitettu takapihagym eli ulkojumppaa. Pitäisköhän lanseerata riippumatto-jumppa, kun noita uusia buumeja aina tupsahtaa jostain. Monia liikkeitä voi tehä käyttäen mattoo, tässä vain yksi alla. 

Vatsalihasharjoitus (puolelta toiselle) matossa.
Abbs training by swinging legs side ways on hammock.
Askelkyykkyä kympillä.
Training legs by 10 kgs.
Ojentajatreeniä kympillä.
Training hands by 10 kgs.

Semmoista tällä kertaa.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Musakeikkoja, Mornington-niemi ja Brightonin rantakopperot

Keikkaa pukkaa

St Kilda, Palais Theatre.
Simply Red and UB40&Inner Circle gigs (keikkaa pukkaa).

Alunperin oli tammikuulle mielessä se Adam Lambert, jolla oli pari keikkaa Kiltsin Palais Theatressa, mutta kun ne missasin, niin nyt tuli mahkut paikata musa-aukkoa, ja napata jälkiliput (hyvä mäihä, että sai vielä) Simply Red poppiskeikalle ja seuraavan päivän UB40&Inner Circle reaggaekeikalle. Vähän iho nousi kananlihalle, kun muisteli kaikkia Simply Redin hittejä, mitä tuli 90-luvulla kuunneltua, ja noilta reggaebändeiltäkin löytyi aika monta tuttua biisiä, jotka kans pompahti 90-luvulta muistipiireille takaisin. Täältä Glenistä on jo löydetty julkisilla monta vaihtoehtoreittiä Kiltsiin, tällä kertaa Kooyong-juna-asemalta hypättiin ratikkaan nro 16. Ihmeteltiin, kun just ennen ovien aukeemista oli vain kourallinen  porukkaa tuonne Simply Redin keikalle odottamassa, ja melkein kaikki oli meitä vanhempia. Aikataulu oli selkeesti laitettu seinälle: ovet aukee, lämppäri aloittaa, jne... Palais Theatre on avattu jo v. 1914 ja vaihtanut  muutaman kerran nimeä (n. 100 keikkaa vuodessa, top-20 teatterikeikkapaikkana maailmassa) ja oikein nostalgisen näköinen paikka. Sisällä oli monta tarjoilupistettä (ei juurikaan jonoja) ja itse katsomo oli 2 tasossa. Jokaiselta paikalta näkee esteettömästi, koska yllätykseksi isossa salissa ei ole pylvään pylvästä tukemassa parvekekerrosta.
Simply Red.

Simply Rediä lämmitteli Natalie Imbruglia, jonka nimi toki oli tuttu ja pari biisiäkin, mutta itse country-tyyppinen genre ei saanut aikaan väreitä. Sitten Simply Red heitti tietenkin kaikki hitit kehiin, mutta joku piste ii:n päällä jäi uupumaan. Keikka oli himppasen liian "kliininen" suoritus, kuin levyltä kuultuna, ja ehkä volyymiä olisi saanut olla enempi (huomasimme seuraavan illan reggaeta kuunnellessa). Hienoa settiä ja hyvä tunnelma, seisaaltaan tanssittiin osan aikaa. Tiedettiinkin keikkalista etukäteen jo, kun eilinen setti löytyi netistä.
Wineyardin terassilla ennen UB40 keikkaa.
Wineyard terrace before UB40 gig.
UB40 esiintyy, UB40 performing.

Seuraavana päivänä mentiin Kiltsiin ajoissa Wineyardin terassille aurinkoon ennen keikkaa. Siellä nähtiin joku rastafari, jolla rastaletti ulottui maahan asti. Arveltiin, että takuulla samaan paikkaan menossa, mutta kenties jopa soittaja. Eikös se sama heppu istunut meidän vieressä katsomossa, ja jos tuntee sanonnan "mopo lähtee keulimaan", niin toi kaveri ajeli koko Inner Circlen keikan yhellä pyörällä, ei meinannut pysyä housuissaan yhtään. Mutta eipä ollut häntä moittiminen, oli meinaan todella interaktiivinen keikka ja porukka oli ihan messissä. Ei tarttenut paljoa istua. Bad Boys kun kajahti ilmoille, niin ekstaasi oli taattu, erityispitkä versio instrumenttisooloineen. Seuraava bändi Sly and Robbie teoriassa vaikutti hyvältä, mutta toinen päähenkilö eli basisti oli miksaajan pakottanut pistämään bassonsa ihan liian kovalle, aika puuroksi meni ja puntit tutisi. Muutama tuttu biisi, mutta tunnelma hyvin lässähtänyt. UB40 kun saapui lauteille, niin pettymys oli jonkinmoinen, koska keikka oli liian suunniteltu, eikä yleisöä huomioitu, kuten Inner Circle teki. Biisit kuulutettiin möreällä äänellä, kuin jossain virallisessa tapahtumassa. Soittajat tekivät kuviota, josta tuli Shadows tai jotain humppabändejäkin mieleen. Alussa oli joku hitti, välissä tuli same-same-kuulosta perusreggaeta, ja loppuun ladattiin "punaviinit", Kingston town ja I can't help falling in love...

Mornington-niemimaan kierros

Viininmaistelukeikka Morningtonin viinialueelle, Crittenden Estate.
Wine tasting on Crittenden Estate, Mornington area.
Taustainfoa Mornington peninsulasta:
http://m.visitvictoria.com/Regions/Mornington-Peninsula/Destinations?MobileRedirected=1

Sitten menikin perjantai normipäivänä kotioloissa, koirien kanssa ja ruokaa laittaessa. Vähän tarinoitiin huonenaapurimme kanssa aamupäivällä sekä emännän kanssa perinteisesti ruoan äärellä iltamyöhään. Lauantaina sitten lähdettiin emäntämme ajeluttamana Morningtonin viinialueelle käymään muutamalla viinitilalla. Crittenden Estatella valittiin yksi maksullinen (10 AUD) maistelusetti (he kutsuivat sitä lennoksi) omassa pöydässä istuessa. Meidän makuumme hieman kuivia vinkkuja. Yllättäin tarjoilijana toimi Ruotsissa asunut argentiinalainen, joka oli myös Suomessa käynyt. Innostui kertomaan myös olleensa edelliset 14 vuotta Queenslandissä ja sitten noiden "huonompien vuosien" jälkeen tulleensa jokunen viikko sitten tänne Melbourneen, ja oli hyvin täpinöissään tästä kulttuurien kyllästämästä alueesta. Tuolla viinitilalla on tekojärven rannalla (tai en kutsuisi tuota lampea järveksi) myös muutamia mökkejä, joita vuokrataan lomailukäyttöön. Seuraava kohde oli Red Hillissä Paringa Estate viinitila, jonka köynnösrivit viettivät kivasti alamäkeen hienoin maisemin. Tuolla ei maisteltu viinisettiä, paitsi että reilu lasillinen hyvää Shirazia meni lounaan kera. Otettiin 3 alkupalaa jaettavaksi: Lohta, ankkaa ja wallabin filettä (eläin on kuin pieni kenguru, voih...). Ruoat olivat yllättävän maukkaita lisukkeineen, kuin gourmeeravintolassa. Hinnat tuolla 15 AUD (9e) alkupaloilta ja 25-30 AUD (15-20e) pääruoilta. Viinit täällä lähes kaikkialla maksaa 7-10 AUD (4-6e) iso lasi. Perusravintoloissa hinnat voi olla hieman halvempia, mutta pöytäliinapaikoissa jotain tuota luokkaa, jossain jopa isot pääruoat hintaluokkaa 40 AUD (25e). Vanhempi miesseurue nautti pitkää ateriaa, olivat jälkiruokaviinivaiheessa hilpeinä.
Näkymä Arthurs seat kukkulalta Morninton-niemelle.
View from the hill of Arthur's Seat to Mornington Peninsula.
Näkymä Melbiksen kaupungin suuntaan.
View to Melbourne city side.

Sitten ajeltiin Arthur's Seat-nimiselle kukkulalle, josta oli upeat näkymät sekä Melbournen keskustan pilvenpiirtäjiin, että toiseen suuntaan Mornington peninsulalle eli niemelle, jossa kohtaavat toisensa avomeri ja Melbournen lahden vesi. Tuota avomeren puoleista rantaa kutsutaan Back Beachiksi.
Häämeininkiä takarantsussa (avomeripuoli).
Weddings on Back Beach (great ocean).
Yksi leirintäalue Rosebudin rannassa.
One camping area on Rosebud beach side.
"uikkakoppi" Sorrenton rannoilla.
Batching box near Sorrento.

Niemen kärkeen asti menee Melbiksen lahden rantatie, jonka varrella on lukuisia leirintäalueita, joissa ausseilla on asuntovaunut ympäri vuoden, ja jolla alueella lomaillaan viikonloppuisin. Hienoa maisemaa tuo merenranta, matalaa hiekkaa ja kirkasta vettä. Matkalla saattoi nähdä vilaukselta päiväkäyttöisiä rantamökkejä (bathing boxes), jotka ovat luokkaa 6-10 m2.
Näkymä Balcon-ravintelin terassilta Sorrentossa.
View from Balcon terrace, Sorrento.


Mentiin jälkiruokakakuille Sorrentoon Balcon-nimiseen pubiin vanhaan Continental-hotellirakennukseen, jossa yläkerrassa on hienot terassimaisemat ja sisällä lounge löhösohvineen ja DJ-pöytineen yökerhoiluun. Juteltiin pari sanaa tarjoilijapojan kanssa, joka kertoi olevansa Ruotsista Working Holidayllä ja asuneensa täällä jonkun aikaa, vielä muutama kk. Onnen pekka! Katseltiin terassilta, kuinka tuosta niemen kärjestä autolautta kulkee tuonne länsipuolelle Melbournen lahtea, sinne millä puolella on kuuluisa Great Ocean Road. Jotenkin tuo Mornington peninsulan alue näytti juurikin niin houkuttelevalta ranta- ja puumaisemineen (alavaa maastoa) ja palveluineen, kuin mitä internetistä olin katsellut etukäteen. Olin jo aiemmin haaveillut majoituksista ko. alueella. Eipä tiedä, vaikka sinne jossain kohtaa mennään paremmalla ajalla.

Kyläilyä ja Brightonin rantakopit

Autonpesuri. Car washer.

Eilen eli sunnuntaina ohjelmassa oli auton pesua a'la Juha ;) Eräs emännän ystävä (meidänkin tuttu jo) poikkesi kylässä ja lähdettiin ensin kaupungin suuntaan hakemaan Moomba-kulkueasusteita näille naisille erääseen aussi-karibialaiseen kotiin. Mahtavaa on nähdä erilaisia koteja, tuokin jotain sata vuotta vanha, joissa on usein "pitsikattoreunainen" terassi. Todella erilaisia huoneita löytyi (mm. kylppärissä kattoikkunat). Karibialainen sisustus sisälsi tietysti hyvin värikkäitä tauluja. Tuolla asuva nainen oli Ausseista kotoisin, mutta asunut ja tavannut miehensä Trinidadissa (Moomba-kulkueessa ;) ), muuttaneet USAan lapsia tekemään ja sitten takaisin Ausseihin. Ei mitenkään kummallinen taustatarina, niin monenkirjavaa porukkaa täällä tapaa. Mutta siis talkoina tehtyjä höyhen- ja glitterikoristeisia moomba-asuja oli hienoissa väreissä, ja tulipa mieleen ihan Tampereen Samba Roseira ja kesäkulkueet tuosta. Paikalle pölähti missimittaisia karibiatyttöjä (jotain sukulaisia) asuja katsastamaan. En ihan rohkenisi niissä pikkubikineissä, höyhenissä ja muissa rimpuloissa keikutella lanteita, ainakaan Melbournen yleisön edessä. Kulkue kuuluu eri kulttuurien juhlaan 11.-14.3., joka viimeisenä päivänään huipentuu n. 1500-2000 hengen kulkueeseen, jossa eri kulttuuriryhmät (mm. Karibia, Sri Lanka) ovat edustettuina omina joukkoinaan kansallisasuissa. Hetkuttelevat tuossa Federation aukion nurkilla, St. Kilda roadilla jne. Ja tuon maanantain jälkeen olisikin luvassa Formula 1 viikonloppu, joten täytynee olla vielä silloin maisemissa. Luvattiin toki avustella kulkuehommissa muuten, jos/kun ollaan vielä paikalla. Karibiaseuran PJ-mies vähän moitti meitä loosereiksi, kun ei osallistuta itse kulkueeseen. Koitti silloin Australiapäivänä värvätä meitä sinne. Hänellä on jännä huumori ihan pokerinaamalla heittelee...

Siitä ampaistiin emännän siskontyttöä moikkaamaan Toorakiin, jossa matkalla hän esitteli meille Melbiksen kalleimpia asuntoja. Kyllä meidän Glenissä ihailemat "linnat" jäivät ihan mökkitasolle, kun näihin vertasi. Ei meinattu uskoa, että eräskin Kreikan lippu salossa oleva "valkoinen talo" oli yksityinen asunto, ajateltiin että varmaan joku lähetystö. Netistä ihan tsekkasin. Stamoulis-suku omistaa talon, joka on valmistunut joku aikaa sitten, ja rakennuskustannuksiksi on arvioitu 70 mAUD (45 me). Suvulla onkin joku puolen miljardin omaisuus (tehty investoinneilla ja virvoitusjuomilla). http://www.domain.com.au/news/the-70-million-stamoulis-mansion-in-toorak-could-be-australias-most-expensive-home-20150410-1mhbcb/
Sitten netistä vilkaisin top-10 myytyjä taloja Melbiksessä, niin sellaiset 10-25 mAUD joutui pulittamaan. Ja parhaita (kuten tuo kreikkakämppä) ei tietenkään edes myydä, joten voi vain niiden hintaa arvailla.

Asiaan! Eli blondi n. 30v nainen avasi oven ja hänen miehensä (rentoreiska) kysäisi heti, että maistuisiko olut tai viini. No, kylmä oluthan se pian oli kourassa, ja alettiin höpötellä niitä näitä. He asuivat naisen vanhempien kolmiossa (vanhemmat just nyt reissussa), joka oli tosi hieno residenssi, pihalla näkyi kerrostalon yhteinen iso uima-allas. Voisi kelvata moinen asumismuoto mullekin, eli vastaava huoneisto. Paikalla oli joku malesialaissukuinen nainen aussimiehensä ja 16 viikkoisen vauvansa kanssa. Oli tosi rentoa porukkaa. Male oli opiskellut Ruotsissa emännän siskontytön kanssa ja käynyt Suomessa ja kertoi seukanneensa suomalaisen pojan kanssa. Se oli kuulemma hyvin harvasanainen ja kulttuurit olivat eronneet aika paljon Aussi vs. Finski. Ja olivat olleet kerran ruotsin laivalla, jossa joku hiton isokokoinen (toi poikakaveri oli pieni) suomalainen jäppinen oli tullut loppuillasta heittämään uhkavaatimuksen, että valitse, lähdetkö hänen vai tuon toisen pojan (poikaystävä) matkaan. Perin outoa käytöstä! Ja Suomi-Ruotsi-laivareissut muutenkin olivat heille aika järkytyksiä...ilmeisesti osuneet sopivasti joupporisteilyille ;). Muuten kehuivat, että suomalaiset ovat tosi fiksuja ja osaavat aina hyvin enkkua.
Kalliita kopperoita Brightonin rannalla.
Expensive bathing boxes on Brighton Beach.
Sammaa, mutta immeisten kera.
Same same with some people :)

Sieltä seuraavaksi kohteeseen eli Brightonin rannalle katsomaan tunnettuja värikkäitä rantakoppeja. Kopit ovat myytäviä ja päiväkäyttöisiä, kuten nuo Morningtonin mökitkin. Omistaja saa maalata ne mieleisekseen, joten todella värikkäitä ja hienoja mökkejä löytyi. Yhdessä joku makasi sohvalla. Sitten sinne mahtuu mm. minikeittiönurkkaus ja jokunen tuoli, silti en ymmärrä, miksi porukka maksaa noista kopeista itsensä kipeäksi (useita satoja tuhansia). Tosin ainoa syy voisi olla sijoitus, koska niiden hinnat ovat nousseet taivaisiin. Niitä ei saisi vuokrata, mutta muistelin jonkun kopperon nähneeni Airbnb-listalla taannoin.

Kivasti tuonne rantsuun pääsisi junalla citystä. Ja Sandringhamia (junan päätepiste lähellä) suositteli tuttavani, joka oli täällä viime vuoden lopulla. Täytyypä ottaa asiakseen, kun on näitä lämpöisiä päiviä. Täällä tosiaan lämpötila saattaa muuttua 20 C päivän sisään. Nyt on jopa n. 40C luvassa, ja pian taas 20C. Etelästä kun tuulee, kylmä tulee etelänavalta, ja sisämaasta kun tuulee, niin tulee kuumaa ilmaa. Täällä on niin vähän sadellut, että on ihan kuivaa ja ruskeaa maastoa, etenkin tuolla maaseudulla, jossa angukset, vuohet ja lampaat koittaa etsiä jotain purtavaa pelloilta. Viinitiloilla sen sijaan kastelu toimii, ja pensaat vihertää. Virallisesti syksy täällä alkaa maaliskuussa, vaikka emännän mielestä se on paras kesäkuukausi. Emäntämme on niin samalla maulla varustettu, että eipä ollut vaikeaa arvata, jotta löydämme itsemme viihtyisältä Hamptonin terassilta Brown Cow (ruskea lehmä). Otettiin Juhan kanssa ihan mojitot, jotka olivatkin pitkään aikaan parhaan makuiset. Maisteltiin ruokia ristiin: tonnikalasashimia, pizzaa ja vasikka-snitzeliä. Taas meni illan puolelle, kun saavuttiin koiria ruokkimaan. Kämppis oli ollut koko viikonlopun poissa, eikä vieläkään takaisin.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Suomalaisten tapaaminen, St Kilda festarit ja koiran normipäivä

Perjantaina emäntämme teki lohisalaattia ja maisteltiin "tarjous-shampanjaa"... nää tarjousjuomat huvittaa täällä alkoliikkeissä suuresti. Mukavasti on moni ilta mennyt pitkään poristen ruokien ääressä. Lauantaina oli kuuma päivä eli yli 30C ja grillailtiin Juhan kanssa kahdestaan (koirat tietysti kuolasivat vieressä) lammasta ja syötiin salaattia. Siitä lähdettiin junalla illaksi keskustaan Flindersin aseman viereen joen varren terassille, jossa oli Melbournen suomalaisten tapaaminen. Olipa mukavaa jengiä! Jotain reilu 20 kappaletta paikalla. Kaikki tuntuivat viihtyneen täällä hyvin. Keskusteluissa korostettiin turvallisuutta, viihtyvyyttä ja kaupungin toimivuutta. Useat suomalaiset viihtyvät lämmössä tropiikissa (Queensland) ja täällä olevat korostivat, että tämä kaupunki toimii myös talviaikaan hyvin. Täällä on lomia n. kk firmoista ja osalla palkatonta lomaa tuetaan hyvin. Työssä viihtyvyys on tärkeää monelle, osa sanoikin työn olevan kuin harrastus. Suomalaisilla on hyvä maine täällä, eli jos sinulla on jossain firmassa suomalaisia tuttuja, niin helppoa on saada sitä kautta töitä. Osa oli sitä mieltä, että IT (tietotekniikka) on täällä n. 10 v Suomea jäljessä, mutta minusta ainakin yhden Samin (Australiaan!-blog) työpaikalla on poppista hyvin samat asiat kuin meidänkin firmassa. Tai no ehkä lähes vuoden jälkijunassa, mutta kuitenkin...

Useat olivat jo asuneet muissa maissa kuin Suomessa ennen tänne tuloa. Kiva oli nähdä yksi jo kotimaasta tuttu kaveri, joka on ollut täällä neljä vuotta ja saa kansalaisuudenkin juuri. Tyypillistä on, että monella tulee kesäisin Suomi-nostalgia ja käy mielessä muuttaa sinne... Useat ihannoivat Suomen designia (Marimekko, Arabia, Iittala) ja ruokia (karjalanpiirakat, lakritsit, salmiakit, ruisleivät, suklaat, leivonnaiset,...). Suomi-kerhot eri puolilla Australiaa myyvät Suomen herkkuja ja pitävät yllä mm. pesäpallojoukkueita. Jotain villasukkakudontakerhojakin löytyy (jee, mulle harrasteita). Täällä on Altonassa Melbiksen Suomi-kerho. He järjestävät pian mm. Timo Soinin vierailun tänne. Vaihdeltiin yhteystietoja ja meidänkin lähellä asuu yksi mukava suomalaisperhe, jotka pyysivät käymään. Sitten löysin täältä yhden vanhan koulukaverini, joka on asunut täällä 17 v ja sitä ennen Japanissa. Mielenkiintoista. Toivottavasti ehdimme tavata. Hän asuu kauempana kaupungista.
LunaParkin edessä. In front of Luna Park.
Acland street.
Kirpputoriratikka. Flea market tram.

Sunnuntaina oltiin St Kilda Festivaleilla, jotka on Australian suurimmat ilmaiset musa- ja katuruokafestarit. Muistelimme 8v sitten olleemme myös St Kildassa ko. päivänä. Olikin jengiä kuin Tampereen wappuna potenssiin X. Kivasti oli ratikka 16 pois käytöstä ja oli aika ryysis muissa citystä lähtevissä ratikoissa. Taiskohan olla 3. ratikka, kun saatiin itsemme tungettua kyytiin. Kiltsin ravintolat ja terassit olivat täyteen ammuttuja, olihan kivan lämmin päiväkin. Jytämusat soi baareissa ja kansa heilui kuin heinämiehet. Kadut oli suljettuna autoliikenteeltä ja kansaa vaelteli suuntaan ja toiseen. Kaikenlainen kulttuurikirjo oli edustettuna ja tosi montaa kieltä kuuli puheltavan joka puolella. Nauratti, että viinakauppaan oli hillitön jono ja n. 100 m kaupasta oli parin metrin kyltti "St Kilda Festival precinct is a dry zone, fines will apply" eli festarialue on kuiva vyöhyke (alkoholiton), sakkoa luvassa, jos läträät. Silti kaikkien järkkäreidenkin vieressä porukka ryysti olutta ja sidukkaa tölkeistä ilman huomauttelua, ja välillä nokkaan kantautui ruohon käry. Loppupäivästä etenkin oli jengi aika jurrista, vaikka olikin sunnuntai.
Livemusaa rantabaarissa. Live music on the beach bar.
Rannan päälavalla Client Liaison. Main stage on the beach.
Sambaa.

Rannan ravintoloissa oli live-esiintyjiä ja ulkona samba- yms. tanssiesityksiä. Katutaidetta siellä täällä. Rannan terassiravintolassa oli joku hyvä soul/funk-livebändi, joka koukutti jäämään siihen ulkopuolelle katsomaan ja kuulemaan. Päälavalla rannassa esiintyi Client Liaison, jossa kukkahaalaripukuiset hippimiehet esitti jotain 80-luvun tyyppistä purkkapoppia. Kanssa hyppeli kuin joku kengurulauma ja välillä kohoteltiin käsiä ilmaan. Pörrötukkainen pantapää (kuin jumppavetäjä Jane Fondan videolta, asua myöten) teki jotain ihmeliikkeitä lavalla, milloin punnerteli ja milloin oli "Saturday night fever"-asennossa käsi ojossa. Jotenkin koomista, mutta viihdyttävää. Sitten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa Ackland streetiltä. Löytyipä kiva terassipöytä vapaana muuten täynnä olevista ravintoloista. Syykin selvisi: kasvisravintola. No, meillä oli muut ateriat mielessä, joten löysimme itsemme lopulta kadun pään Village Belle Hotellin baarista, jossa sai mainiota hampurilaista ja mautonta sekä sikarasvaista "fisu-shipsiä", että tuli sekin kiintiö saman tien täyteen.  Muuten tunnelma baarissa oli mainio, kaiken ikäistä porukkaa ja syömässä. Loppuillasta olisi siellä ollut live-musaakin, mutta poistuimme takaisin festareille ulos, kun olin saanut farkut ja pitkähihaisen päälle. Alkoi vähän viilentyä ilta. Sitten vielä nähtiin Luna Parkin viereisellä lavalla joku rock-bändi, hyvää musaa. Katsojissa oli jos jonkinlaista vipeltäjää. Yksi tyyppi heitti pyöräkypärän viereeni ja kaatui itse perään nurtsille. Sekaisin kuin seinäkello. Piti ottaa pari askelta kauemmas tyypistä, just in case.
Village Belle hotel bar.

Lähdettiin kävellen oikaisemaan Fitzroy streetille, kunnes näimme ratikan nro 3. Hypättiin kyytiin kiireessä, kun muisteltiin, että se menee keskustaan. Kattii kans, olikin menossa ihan eri suuntaan eli East Malverniin. Hypättiin hädissämme pois parin pyskän päästä ja käveltiin pitkä matka takaspäin Fitzroy streetille hoippuvia nuoria katsellen ja sit ratikalle 96. Sieltä Southern Cross asemalle cityyn ja kotijunaan. Kiroiltiin juurikin tuon East Malvernin aseman kohdalle tultua, että tuossahan se onkin (ratikan 3 päätepyskä) meidän kotimatkalla...

Sitten taas uber-taksia kutsumaan. Tällä kertaa joku iranilainen kaiffari tuli autollaan ja heitti kotiin. On kyl edullista, taas n. 35-40% halvempaa kuin normitaksi.

Näin maanantai on ollut kotipäivä ja viimeinen lämpösempi päivä. Tuli muuten täkäläinen pankkikortti mullekin (Juha sai jo oman viime viikolla postissa), mutta jouduin sen aktivoimaan puhelimitse (ja pyytämään PIN-koodin), kun ei näkynyt sitä jostain syystä nettisovelluksessa, jossa sen itse saa normaalisti hoidettua. Oon vähän jo ylpeekin, että ymmärrän aussienkkua, vaikka välillä saakin kuunnella korvat hörössä, kun nää puhuu ku papupadat, tolla murteellaan. On muuten ollut jännä huomata, että Aldi-kauppa veloittaa jopa tuon pankkikortin käytöstä 0,5%, joten pitääpä maksella tästä etiäpäin siellä käteisellä. Muualla ei ole huomattu samaa. Nyt on massu täys kana-halloumi-salaattia, hedelmä-herkkujäde-jälkkäriä ja pää täys asiaa, kun höpöteltiin useampi tunti tuossa emännän kanssa herkutellessa. Seuraava aktiviteetti lienee akvaariossa käynti cityssä. Nyt on muutama sopiva pilvipäivä siihen tarjolla. Ja olis St Kildassa hyviä konsertteja, kuten UB40 ja Simply Red, mutta katsotaan, saadaanko aikaiseksi lähteä.
Kanahalloumisalaattia.
Salad with grilled chicken and halloum cheese.

Normipäivä täällä on ulkoilua koirien kanssa, kaupassa käynti, arkiaskareita (esim. pihan hoitoa tai pyykkäystä), ruoan laittoa ja höpöttelyä huonenaapurin tai emännän kanssa tai lässytystä koirille, jotka eivät ymmärrä mitään sun jutuista. Joskus voi poiketa uimassa, tai cityssä. Joskus tulee ohimennen mieleen Kummelien Normipäivä, joka on aina yhtä hauska. Normipäivä kun voi itse kullekin olla hyvin erilainen, heh. Ja tässä sitten yksi Loui-koiran normipäivä:
"Oottelen, jos Juha antais makupaloja.
Brontekin on kytiksellä."

"Aamulla heräillään Bronten kanssa haistelemaan ja kerjäämään emännän aamupalaa. Päästään usein ulos nuohoamaan puskia ja käymään tarpeilla, kun emäntä avaa terassin oven. Minä tykkään purra puutarhasta löytämiäni keppejä ja kaikkien yllätykseksi myös syön niitä. Ruohokin maistuu, vaikka mun vatsa usein sanoo yöks, että ne tulee vihreenä mällinä takaisin. Mun kaveri Bronte saa joskus hepulikohtauksen ja sutii edestakas pihaa niin, että pöly lentää ja nekin harvat ruohon tupsut, joita on jäljellä, ovat vaarassa irrota. Sitten se haluu mun kanssa leikkiä, että se tulee näykkimään mua, heittäytyy selälleen (myös ihmisten kanssa) ja hyökkäilee päälle. Mun huumori ei ihan kestä noin railakkaita juttuja ja alankin haukkua sille, että meepäs nyt muualle leikkimään. Sitten me saatetaan juosta pitkin huoneita tai puskia ulkona, kun toi jahtaa mua, ennenkuin hyytyy, iso koira kun on. Sitten toi Bronte tykkää ottaa emännän pihalla olevasta verenpisarasta oksasta kiinni ja vetää hampaillaan niin, että koko kukkapuska heiluu. Se on kuin Turner ja Täystuho, sanoi kerran toinen vieraamme, en tiedä, mitä se tarkoitti. Ne huutelee sille, että lopeta, jos sattuvat huomaamaan. Ei sitä kyllä ne irronneet oksat lopulta edes kiinnosta, repiminen on vaan jännää vissiin.
"Toi Bronte tykkää aina tupata kuononsa ihmisten haaroihin.
Mä tykkään taas nuolla Bronten suupieliä."
"Mä en tiiä, mitä pelii toi Bronte pelaa, mut se tykkää heittäytyä selälleen useinkin".

Sitten yksi kerta mä päätin näyttää, miten siisti koira mä oikeesti oon. Kävin isommilla tarpeilla tuossa vähän piilossa pusikossa, ja kun tulin nurmelle takaisin, niin otin etujalat tukevasti maahan, pyyhin pyllyn ruohontupsua vasten ja takajaloilla hinasin itseni siististi tupsun yli. Kyllä noi vieraat vähän pyöritteli silmiään, mutta noin mä putsaan pepun asioiden jälkeen. Kaverini karvakuono Brontosaurus tekee isot asiat usein piikkiseen risukkoon, paikkaan josta ei voi (eikä onneksi tartte) jätöksiä keräillä. Eräänkin kerran ulkoiluttajat joutuivat irrottamaan tuota ronttosta risukosta, kun se ei itte päässyt sieltä pois. Sitten toi Bronte on kova poika juomaan vettä, ja myös päästelemään sitä joka tolppaan ja postilaatikoiden juureenkin naapureiden iloksi. Mä sit tykkään mennä heti haistelemaan, ja joskus saatan saada suihkut päähäni. Toi vieras yrittää mua kiskoa sieltä alta pois, mut usein mä ehdin vähän kastua. Ne ei oikein tykkää, kun Bronte käy juomassa, ja sitten kuola/vesi valuen heiluttelee kieltä ulkona ja usein tulee nuolemaan jalkoja. Ja jos vieraat istuu esim. ruokapöydässä, niin se saattaa iskee märän kuononsa esim. Juhan housujen päälle, tai sitten rojahtaa jalkojen päälle makaamaan. Mä mieluummin tungen kuononi haaroväliin ja katon kulmien alta, josko heruis pari herkkupalaa. Luu jää kyl usein vetävän käteen, tai koirallehan toi sanonta ei taida sopia, kunpa saisikin sen luun...

Me tykätään kävellä ulkona hihnassa ja poukkoilla sinne tänne. Mä en niin noista muista eläimistä välitä, mut Bronte välillä jahtaa sorsia. Mä jaksan juosta ylämäkeen nopeemmin kuin toi naisvieras, mutta Bronte kyllä hyytyy tosi nopeesti. Sitä saa vetää perässä lopun matkaa. Meil on ruoka kaksi kertaa päivässä, mut kyl noi ihmisten herkut maistuisi välissä. Aina meillä on nälkä. Illalla noi vieraat valvottaa meitä emännän kanssa, ja mä en voi hyppiä niiden sängyllä, kun ne aina osottelee sormella, jos yritän. Mä nukun emännän sängyllä ja Bronte joskus sohvalla. Aamuisin me oltais heti valmiita ulos, mutta kun noi vieraat nukkuu usein pitkään. Me koitetaan läähättää, kolistella ja välillä haukahtaakin niiden oven takana, että ne heräis jo. Heidän aamuvirkumpi huonenaapurinsa käyttää meidät usein ekaksi ulkona."

Semosta koiran elämää täällä meidän talossa. Vähän kuin jo muistokirjoituksena, kun Bronte on kuulemma huomenna lähdössä hoidosta kotiin takaisin.

Oliko ennen kaikki paremmin?

Aloinpa tässä miettiä sanontaa "Ennen kaikki oli paremmin". Oliko millä tavalla ja onko oikeasti kokonaisuutena? Mitkä asiat on m...