keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Melbournen Sealife-akvaariossa ja komediafestareilla


Karmean kokoinen kroksu, joka olikin elävä.
Huge salt water crocodile, alive!
Yksi haista, joita oli paljon isossa akvaariossa.
One of the many sharks in big aquarium.
Tunnelissa isoja rauskujakin ihmettelemässä.
Seeing big sting rays on tunnel.

Viimeksi mainitsin roadrip-kaveristamme, jonka kanssa sitten päätettiin lähteä käymään Sealife-akvaariossa, koska se on listallamme odotellut pilvistä päivää, kuten myös Andy Warholin näyttelykin, yms. Saatiin netin kautta ed.pvänä halvemmat liput (32,40 aud=20e, kun normi on 40 aud). En kyllä ikinä olisi uskonut, mitä kaikkea sieltä sisältä löytyy. Sanoisin, että voisi varata kokonaisen työpäivän tuolla viettämiseen (ajallisesti). Siis olimme käyneet ns. akvaario/vesi-puolen, niin luulin, että se oli siinä. No, toikaan ei ollut mikään Särkänniemen akvaario, vaan siellä oli myös kävelytunneleita, joissa pystyi havainnoimaan muutaman metrin pituisia eri hailajeja, mantarauskuja, sekä muita isompia kaloja, kun ne liihottivat yläpuoleltamme. Myös löytyi ravintoloita ison akvaarion liepeiltä, mikäs siinä olisi katsellessa vesipetoja. Sitten tuli mm. meduusa-, lisko- ja vesikäärmeosastoa, rapuja (myös jättiläis-), yms. Kunnes huomiomme vangitsi 5,5 m mittainen erittäin leveä krokotiili (suolaveden suurin), joka hammasrivi ja kita auki mollotti lähes kokonaan veden alla. Ajateltiin, että aika aidon näköinen on tuo kroksu, mutta se oli niin jähmeenä, ettei todellakaan uskottu sen olevan elävä. Kyllä suu loksahti 10 min jälkeen auki, kun se otus lähti liikkeelle. Tuolla akvaarioissa on muutamia jänniä kuvaus/katselupaikkoja, että voit pistää pääsi akvaarion alitse lasikupuun, jotta näet läheltä tai suorastaan sisältä käsin akvaarion elämää. No, joku päänsä lasikupuun pistänyt nainen sai kyllä elämänsä tällit, kun se kroksu alkoi viuhtoa häntineen sen lasikuvun yli, missä se nainen pällisteli. Tuli tuosta ihan mieleen vastikää Queenslandissa sattunut ikävä tapaus, jossa krokotiilinäytöksen apulainen joutui ison krokotiilin hyökkäyksen kohteeksi kesken näytöksen. Kroksu tarttui apurin käteen (joku turisti sattui tuon just kuvaamaan videolle) ja riuhtoi naisen maihin. Nainen selvisi hengissä, mutta emme tiedä, miten käden kävi.
Apua, se liikkuu! Help, it's alive and kicking!
Hevosnäyttelyssä. Horse show.
Väriään taustan mukaan muuttava kummajainen.
This creature changed color suitable for background.
Olisko mureena ja pallokala? Moray eel and buffer fish?
Happy Feet pinkkuja, jee! Happy Feet penguins were the top.
Lissee pinkkuja vedessä. More penguins on the water.

Tuota hirviötä sitten ihailtiin lasin takaa pitkän aikaa. Siitä sitten takki tyhjänä oltiin valmiita melkein poistumaan, kunnes vastaan tupsahti pingviiniosasto. Eikä kyseessä ollut mitään St Kilda/Phillip Islandin pikku pinkkuja, vaan Happy Feet elokuvasta tuttuja keltaisia isoja pinkkuja ja vähän pienempiä piipertäjiä. Voi hellanlettas, että oltiin ihan myyty. Pinkut taapertivat lasin takana aidossa lumiympäristössä, ja tekivät kaikkia hauskoja liikkeitä, kuin elokuva olisi siinä livenä. Kun koputeltiin lasiin, ne tulivat siihen kuin juttelemaan. Sitten oli erikseen vesiallas, jossa ne pinkut saivat suihkahdella edestakaisin vedessä. Todella rauhoittavaa katsella niitä siellä.  Nälkä jo mahassa kurni, piti vedellä väliin välipalapatukkaa...

Vielä päätettiin jäädä Ice Age-osaston 4D-elokuvaa katsomaan, kesti 10 min. No, ensinnä aasialaiset ainakin olivat ihan innoissaan, kun tuolla osastolla oli jäinen tekoseinä, jossa sai käsin tunnustella, miltä jää tuntuu. Me lähinnä naurettiin tolle jutulle. Toi elokuva oli todella kiva, oltiin ihan kuin pikkulapset intoa täynnä, kun välillä satoi tekolunta saliin, ilmavirtauksia/puhallusta tuli, ja maa järisi, jne. 3-ulotteiset lasit antoivat tunnelman, että oltiin paikan päällä. Idea oli, että se laiskiainen matkusti aikakoneella aina eri aikakausille, tosi hauska aikamatka siis myös. Muutaman kerran säpsähdettiin, kun tuli paineilmaa takaraivoon ja esim. nuolet viuhahtivat leffassa takaa ohi taikka kohti. Olihan akvaario!!!

Tuosta sitten porukalla mentiin syömään yhteen Swanston Streetin vietnamilaiseen paikkaan, jossa olikin perushyvät ruoat tarjolla (hintataso 11 aud=7e pääruoka). Ei olisi uskonut tuota hintatasoa noin keskeiseltä paikalta...siinä oli vierivieressä thaikku-, kinkki-, yms. aasialaispaikkoja. Porukat täällä syö ulkona enempi kuin itse laittavat ruokaa, joten aina riittää joka paikassa porukkaa. Juteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja tuntuikin, että tunnetaan tosi hyvin, vaikka on nähty vasta 4 kertaa kaikkiaan, edelliset kerran vähän pikaisempia juttutuokioita. Vielä kahviteltiin pääkadulla. Jotenkin noi kaikki kahvilat täällä on kivoja... 


Tämä heppu hauskuutti Komediafestareilla meitä.
This guy had fun stand up show on Comedy Festivals.

Kaverimme lähti seuraaville iltatreffeille ja me satuttiinkin vahingossa Victoria Hotellin aulaan, jossa oli Box Office eli lippumyymälä menossa oleville Komediafestareille. Ihan vaan listalta haravoitiin, että Jeff Green-niminen stand up koomikko esiintyy tunnin päästä pienessä hotellin salissa. Tyyppi oli Englannista kotoisin, että ajateltiin, josko sen murretta ja juttuja paremmin ymmärtäisi kuin täkäläisten. Sitten juteltiin yhden Canberralaisen pariskunnan kanssa, hekin ottivat samat liput. Käytiin juomassa oluet ja viinit hotellin baarissa, jossa olikin kivat löhönojatuolit. Juteltiin noiden aussien kanssa. Itse esitys kesti tunnin ja siellä sai lipitellä juomaa samalla istuessa ja kuunnellessa. Koomikko oli hyvin ilmeikäs ja hauska, jutut olivat arjesta tempaistu, mutta naurettiin koko tunti putkeen. Eli siis ymmärrettiin hyvin kieli sekä huumori. Huomattiin jopa, että aussit ei ihan hiivannut yhtä vitsiä, jossa Jeff luetteli kaikenlaisia vanhoja merkittäviä keksijöitä, jotka olisi olleet muka englantilaisia. Osa oli muista maista, vaikka nimet muistutti enkkuja, eipä ne monet kai tienneet niitä...

Ulostullessa hotellilta nähtiin ihmisjono, ja jonon toisessa päässä joku ilmeikäs (näytti kuin hänen kasvojaan olisi joku kirurgi säätänyt, tiedäpä tuosta) kaveri poseerasi kuvaa haluavien kanssa. Aateltiin, että pakosti se on iso julkimo, jota me ei tunneta. Juha saikin sitten siitä kaverikuvan. Kysyttiin joltain festarihenkilökunnalta, kuka tyyppi kuvassa on, ja kertoivat, että se on tunnettu Dave Hughes, aussikoomikko. Luin netistä, että tyyppi on myös juontajana tämän vuoden Australia's got talent - showssa, ei pikkutekijä täällä. Oli kyllä uskomattoman pitkä lista esityksiä pelkästään tiistai-illalle, joten pakko tuonne on mennä toisenkin kerran, liput oli tonne meidän esitykseen vain 24 aud=15e.

Noh, tänään taas jäätiin Liqourlandissa juttelemaan tuttumme Kennyn kanssa, joka oli aikeissa ensi tiistaina mennä katsomaan Danny Bhoy:n stand uppia. Se aina kyselee, että missäs nyt ootte taas viipottanut, että kiva kuulla kaikkea, kun hän ei ehdi pahemmin muuta kuin töissä käymään. Tuossa on kyllä kaveri, jonka ohitse ei voi kävellä pidempään juttelematta, ja hyvä niin, koska saapahan enkkutreeniä.

No, mutta näin normikeskiviikon (kauppa ja salitreenit) jälkeen on taas virtaa, että mitäs seuraavaksi... salilla on mukavaa jengiä, sielläkin saa jutustella porukan kanssa. Kotimaan salilla en koskaan oikein jutellut kenenkään kanssa, enkä moikannut montakaan tyyppiä. Täällä sellainen hyvän päivän tutuksi pääseminen on helppoa. Ja pakko sanoa, että päivää piristää ihmisten hymyt, tervehdykset, "darlingit", "dearit" (eli kullittelut) ja muut kehut, vaikka ne olisikin pelkkää höpöhöpöö... 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pohdintoja tulevista (Pääsiäinen)

Melbis, tuo koukuttava kaupunki

Melbis, kuva netistä. Melbourne.


Pääsiäispupuset, suklaata. Easter bunnies.

No, ei me olisi uskottu olevamme täällä Melbournessa vielä näin pääsiäisenä. Alkuun tuntui kaukaiselta ajatella, mitä maaliskuussa tekisi. Mutta niin vaan Melbis on vienyt meitä ja me on vikisty ja virkistytty. Ihmiset on niin rentoja ja mukavia, on saatu tuttuja täällä. Tavallaan täällä ei ole ison cityn kiireistä ilmapiiriä lainkaan, mutta kuitenkin kaupungin viihteet ja palvelut. Uskomatonta onkin, miten on törmäilty tuttuihin eri paikoissa. On ollut tapahtumia riittävästi ja enemmänkin tarjolla. Mietittiin, että olisiko tämä sama voinut tapahtua jossain jäppilässä, jos olisi ollut vaan oikeassa moodissa. Me olemme käyneet salilla, kaupassa, tehty ruokaa kotona, ja on ollut kaikenlaista happeningiä (konsertteja, formulaa, tapaamisia, festareita,...). Laskettiin, että noin puolet ajasta on oltu "baanalla" eli jossain cityssä tai tapahtumissa. Pääsiäinen meni muutaman suklaapupun voimin sekä lammasta purren, ei mitään muuta ihmeellistä "perinnehöttöä". Ainiin joo, ja käytiin perjantaina kavereiden luona syömässä ja iltaa viettämässä. Täällä on tapana lapsilla etsityttää munia puistoissa ja muualla pääsiäissunnuntaina (munasunnuntai), muita perinteitä ei ole tiedossani. Tai no näin jonkun ikkunalla raeruohoastian, tai sitten se oli lemmikkipupun ruokakuppi (heh).

Mikä se oikeastaan on, miksi olemme täällä viihtyneet? Ja olisiko Tasmania, Perth, Adelaide taikka Brisbane tehnyt tämän saman fiiliksen? Ollaanhan tässä kuitenkin lataamassa akkuja, eli ilman töitä sapatilla. Oltaisiin toki oltu Indonesiassakin pidempään, jos viisumi ei olisi mennyt kuukaudessa umpeen, mutta oltaisiinko enää, tuskin. Onko se vapauden tunne niin vapauttanut, että mieli on vain kohdillaan. Alkuun aateltiin, että se Queensland on meidän mesta, lämmin ja trooppinen jatkuvasti. Nyt sitten, kun on juteltu eri ihmisten kanssa, jotka on siellä asuneet, niin kuitenkin viesti ja omakin fiilis vähän on, että lämpö ei korvaa kaikkea kulttuuria, mitä sieltä kuulostaa puuttuvan. No ja lämmössä on tietysti enempi kaikkea "ötökkää, lieroa, tappavia meduusoja ja krokotiileja". Uiminen meressä taikka muissa vesissä hyvinkin harvinaista, korvaukseksi tuolla on ns. laguuneja eli allasalueita. Toisaalta noi paikat edelleen odottaa tarkistusta, ei voi tietää, mitä sieltä löytyy... myös Uusi-Seelanti... me vaan ollaan vähän mukavuuden haluisia ja laiskoja yksilöitä. Kelluminen on kivempaa kuin uiminen. "Maybe later" sopii meidän sanonnaksi.
Australian Outback, se maaseutu. Kuva netistä.

Outback (Australian maaseutu) on alkanut myös vähän kiinnostaa, lähinnä lyhyempänä käyntikohteena, kun siellä taitaa asustella special rentoa sakkia, paikallista cowboy-porukkaa bootsit jalassa, farkkuineen ja tetsoneineen. Visio (perustuu lukemiini blogeihin muiden kokemuksesta) on porukasta pick-upin lavalla bissetölkki kädessä punainen hiekka pöllyten baanalla.  Kaverien teinilapsi lähti toisen teinin kanssa jonnekin perheen "konttiin" asumaan tonne vähän matkan (n. 5 h) päähän Outbackiin, kenguruiden keskelle. Kuulosti hyvin mielenkiintoiselta, että jollain on tuollainen kontti mökkinä. Joku tuossa erämaassa kiehtoo. Ei olla koskaan ajeltu ainakaan isommin Road 66 tietä jenkkilässä, mutta siellä taitaa löytyä jotain vastaavia maalaispaikkoja, ehkä, who knows. Outbackiä täällä riittää... meitsi ei tietysti ole mikään eläinrakas silleen, että tykkäisin rapsutella lehmiä tai muita isoja karvaotuksia, tai luoda lantaa, mutta kai toi maaseutu tarttis jotenkin kokea. Ratsastus on tuttua puuhaa, joten tollanen cowboy-meininki vois himppasen kiinnostaakin.

Elämää ja tulevia pohtien...
Kuvaa hyvin, miten raskasta on aivotyö.
To be or not to be, heavy job to think about life.













Yksi päivä nurmikolla maattiin ja pohdittiin näitä ajatuksia. Ja yhteisesti tuumittiin, että kyllä tämä Melbis on yllättänyt siten, että voisi täällä kuvitella asuvansakin. Katseltiin puiston läheisiä taloja, että voitaisiinko tuossa ja tuossa asua, ja kyllä vaan voitaisiin näin kuvitella. Ja samalla pohdittiin, että jos talven kylmyys haittaisi, niin voisi muutamaksi kuukaudeksi sitten mennä evakkoon tropiikkiin. Muutamat kaverimme olivat lomalla Queenslandin Port Douglasissa, ja kun katseli sitä resort-elämää, niin ei tullut sellainen tunne, että sitä kaipaisi. Ja rannat, ei nekään yksistään enää riitä, pitää olla muutakin.  Välillä katsellaan asuntoilmoituksia, että millaisia asuntoja saa mihin hintaan, ja tietysti vilkuillaan vuokrattavana olevia asuntoja/taloja. Tosin tää Glen Waverleynyt ei just välttämättä ole se the paikka, mutta joku lähiö voisi olla. Sandringham-Brighton alue voisi olla passeli ranta-alueena, mutta ei siellä tuntunut paljoa olevan asuntoja tarjolla. South Yarra tai joku keskustan läheinen virkeä kulttuurimesta, muttei CBD (keskusta), voisi olla hyviä vaihtoehtoja. Ja jos täältä Glenistä nyt lähtisi toiseen paikkaan syystä taikka toisesta, niin varmasti voisi itsensä löytää jostain toisesta kivasta paikasta. Vähän kuin Suomessa eli esim. Tampereella olit ensin tyytyväinen Hervannassa (mietittiin jopa asunnonkin ostoa sieltä), sitten Härmälänrannassa ja kun pääsit sieltä pois, niin ei nyt heti ole kaipaamassa takaisin sinnekään. Mietittiin kaikkia Suomen kaupunkeja meren rannoilla ja pienempiäkin paikkoja, kuten Kotka, Porvoo, jne. Eikä oikein mikään tuntunut, että sinne haluaisi muuttaa. On vaan niin paljon vaihtoehtoja Euroopassa ja täälläkin. Eurooppa on tietysti helppo, kun nyt ainakin on vapaa liikkuvuus, ei tartte viisumien kanssa pelailla.

Kaverimme kun kertoilee työjuttuja, niin jotenkin on kiva katsoa, kun joku on innostunut töistään (matkailuala). Voisi itse tehdä jotain sellaista, johon olisi annettavaa ja siitä saisi kicksejä, jotain esim. matkailuun liittyvää tai kokkailuun tai urheiluun (PT tms.) tai kouluttamiseen tai johonkin muihin nautintoihin/terveysjuttuihin.
Perusidea, kävi miten kävi. Basic idea, what ever happens.










Mitä ihminen tarvitsee elämäänsä? Mitä me tuumittiin? Ihminen tarvitsee luontoa, tilaa hengittää. Takapiha tai terassi, jotain vihreää ja rauhoittavaa. Hyvä näkymä, olipa se luontoon, veteen tai mihin tahansa, kunhan on avaraa. Rauhaa, ei isoja autobaanoja talon nurkille, taikka ratikoita. Mahdollisuus kaikenlaiseen aktiviteettiin pienellä vaivalla. Palvelut ympärille (kaupat, sali, yms.). Aurinkoa, lämpöä. Ihminen tarvitsee ankkurin, paikka, jossa nämä toteutuu. Ja rutiinit eli oikeastaan oravanpyörä (hehe) on ihan hyvä, kun vaan tekee mieluisia asioita.

Miten sisustaisimme tulevan kotimme? Millainen se olisi sisältä? 
Minimaalisuus tulee ekana mieleen. Kirjahylly olisi täynnä tyhjiä lokeroita, ehkä jokunen kirja tms. Loput lokerot olisi varattu elämälle, että voi joitain tavaroita laittaa hetkeksi sinne: viinilasi, uimalasit, evästä,... Pieniä kasveja tai jotain erilaista, ei täynnä kirjoja tai muuta. Elävä ja toimiva ja vaihtuva hyllykkö. Huoneetkin pitäisi olla tilavia, suorastaan tyhjiä, vain muutama tarpeellinen huonekalu, ei ylimääräistä krääsää. Terassilla/pihalla olisi kiva olla riippumatot tai roikkutuolit, rennot tilat ja viherkasveja/yrttejä. Juha visioi, että pari palmua, riippumatto ja hienoa hiekkaa ja puulattiaa. Joku baaritiski, surffilautajuttu tms. Keittiössä voisi olla joku sohva, jossa vieraat voi loikoilla, kun tehdään ruokaa.

Jäädä vai lähteä?
Visioni tien päällä olemisesta. My vision of roadtrip.











Sitten tulikin mietinnän todellinen paikka eteen, kun eräs suomalaistuttavamme kysyi, että kiinnostaisiko meitä yhteinen roadtrip Queenslandin Noosaan. Hän on seuraavaksi aikeissa mennä sinne (loppuajaksi täällä) Sydneyn ja muun rannikon kautta jotain 10 päivän aikana (n. 2000 km ajoa). Hmm, ensin ajateltiin, että apua, ei meistä nyt ole maantielle hektisesti hyppimään paikasta toiseen. Luvattiin kuitenkin pohtia asiaa. Sitten seuraava ajatus oli, että why not, ja kai tästä joutaisi kokea jotain erikoisempaa. Ja sitten alettiin miettiä, että ei meillä ole tullut mieleenkään tuota väliä lähteä ajamaan, että enempi Brisbane-Cairns-välillä on mielenkiintoista nähtävää meille. Ja toisekseen ajatus, että jos löytää paikan jonne haluaa jämähtää, niin voi jämähtää. Sehän ei olisi sitten mahdollista. Mitä sitten tehtäisiin, kun päästään Noosaan, sinnekö jäädään (tuttu ja mukava pieni paikka sinänsä). Ja vielä todettiin kuitenkin yhteen ääneen, että emme ole valmiita poistumaan Melbournesta about ainakaan kuukauteen. Ehkä joskus toukokuulla routa kairaa jalkoja. Ja lopulta tuo nuorehko nainen sitten kuitenkin taitaa olla suuntaamassa Great Ocean Roadille, joka me on ajeltu läpikotaisin viime reissullamme tänne, ja Adelaideen. Ja hän ilmeisesti lentää pohjoiseen sitten. Mutta kiitos hänelle ravistelustamme!

Löytyipä muuten täältä hyllystä jännä kansakoulukirja Hakalehto & Salmela: Isänmaan ja maailman maantieto, v1950. Kirja alkaa sanoilla: "Suomi...koti on paras paikka maailmassa. Siellä meidät tunnetaan, siellä meistä pidetään huolta. Omaan kotiimme olemme aina tervetulleita. Tuhannet suomalaiset kodit muodostavat yhdessä isänmaan. Isänmaamme nimi on Suomi. Siellä kaikki suomalaiset ovat kuin kotonaan. Sinne he ovat aina tervetulleita, vaikka asuisivat vierailla mailla. Maailmassa on paljon muitakin maita. Ne ovat toisten kansojen isänmaita. Meidän suomalaisten täytyy parhaiten tuntea oma isänmaamme. Siksi tutustumme ensin siihen, ja sitten vasta muihin maihin." Kirja muuten kertoo osuvasti, että savolaiset pitävät hyvästä ruoasta ja matkustelusta... Outoa muuten, että Ruotsissa 50-luvulla on ollut vasemman puoleinen liikenne. Mietimme, että olisipa meillä ollut tuollainen kerronnallinen maantiedon kirja aikanaan, eikä faktoilla täytettyjä sivuja. Matkakertomukset on paljon kuvaavampia ja mielenkiintoisempia. Vinkki opetussuunnittelijoille!!!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Formulahässäkkää ja vaihtelevia kelejä


Melbournen Formula 1 osakilpailuviikonloppu

Lisää kuvia ja videoita löytyy Instagrammissa tweet_minna nimellä.
Vormulakisoissa ekaa kertaa. First time in Formula 1 GP.
Astonit kuskien nimillä. Astons for named drivers.
Entisajan kilpuri, hieman hitaampaan menoon.
Older race car, not so fast.
India-tallin pilttuustamme oli näpsää seurata valmistautumista ja varikkoelämää.
Our India stable had great views for preparing GP start and pit stops.
Tee-se-itse hampurilaispiste.
Make your own hamburger, choose ingredients.

Meillähän oli Melbournen Formula 1 kisoihin ne 4 päivän puolihintaliput nimellä General Admission eli vapaat paikat (ei istumapaikkoja katsomoihin, jotka on Grandstand tms. nimikkeellä), sekä Sahara Force India - tallin pääsuorapilttuuseen paikka samaan  hintaan (127 AUD=80 e). Ei todellakaan paha hinta! Ajateltiin sitten torstai ottaa Albert Parkiin ja liikennejärjestelyihin tutustumisen kannalta. Siellä oli hyvin järkätytyt ratikat Southern Crossin asemalta (yksi pykälä meidän normi-Flinders-asemalta eteenpäin), henkilökunta neuvomassa paikalla, Express Formula - ratikat menivät suoraan tuolta porteille 1&2. Flindersin asemalta pääsisi ratikoilla sitten pääsuoran vastaisen rinkulan puolen porteille. Portilla oli lippu- ja turvatarkastus, ja toivotettiin mukavaa päivää, eikä ollut paljoa porukkaa. Olisi muuten saanut lippuja ostaa portiltakin (päivälippu n. 85-100 AUD), monet niin tekivätkin, että ostivat päivälippuja, kun sattui hyvä keli.
Aluekartta. Map of Albert Park GP.

Heti kun asteltiin sisään radan ylikulkutunneliin, ja siellä jotkut V8-autot hurahteli alitse, niin tuli kylmät väreet. Eikä johtunut n. 30 C lämpötilasta. Aika makee fiilis kuulla noita muitakin autoja. Myös Porcheilla oli omat cup-ajot, pakoputket vaan paukahtelivat suorilla ja takaspoilerit rytisivät... eli Formuloita päästiin fiilistelemään vasta perjantaina. Tai no nähtiin me vertailuajo ratakierroksen verran, jossa Mersun "perusauto" starttasi lähtöviivalta etukenoon, perään Mersun kilpa-auto ja sitten sen perään Mersun Formula 1 auto. Tulivat kaikki maaliin suunnilleen rinnakkain. Kyllä se Formulan ääni kuulosti hienolta, ja näytti hiton nopeelta, kuten noi muutkin pelit. Nopeusvertailuksi voi mainita, että tuollainen V8-auto saavuttaa suoralla nopeuden 252 km/h, kun taas Formula-pirssi kiihtyy aina 325 km/h asti. Ja siitä kun mutkaan jarruttaa, niin meitsin sisuskalut pullahtaisi ulos siinä reilun 5G voimassa.
Taitavat ilmojen mestarilentäjät.
Skillful flyers in formation.

Ja kun G-voimiin päästiin, niin ehdottomasti suosikkeihini kuului hävittäjälentonäytös (F-35A Lightning II). Kaiffari veteli F35-koneella ensinnäkin porukalta kurat pöksyyn heti alkuun lentämällä helkutin matalalla yli, niin että lähtöäänet vei jopa tinnitykset korvista, ja muutamalla tyypillä meni kyllä kivasti viinit ja bisset väärään kurkkuun. Välillä mä ihmettelin (mitäs nainen nyt noista vempeleistä tietäis), miten se kone lipui hiljaa pystyasennossa ja leijui kuin joku ufo siinä alueen päällä. Sitten tyyppi keikutteli koneella taas ylitse, toisinaan pyöritteli konetta akselinsa ympäri. Välillä teki hirveitä silmukoita ja kaartoja, että tuli ihan pahoinvointia pelkästään katsellessa sitä touhua. Lopuksi se heebo pisti hävittäjän ihan pystysuoraan kulkemaan pilven läpi ylös, vähän kuin Batman elokuvassa lensi pilveen. Tää vaan ei enää tullut takaisin...

Sikäli ei nyt ihan tympeetä katottavaa ollut 6 pienkoneen taitolentonäytöskään, joka kesti aika pitkään. Hiton tarkkoja kaiffareita, kun lentivät niin lähellä toisiaan ja muodostelmissa, ties missä silmukoissa yms. Mut kyllä vaan hävittäjälentäjän varpaatkin olisin varmaan nuollut aaltoliikkeen ohessa...
Rahtikoneen rotisko ylilennolla. Cargo plane flyovers.

Noi samat lentonäytökset ja V8/Porche-ajot toistuivat myös muina päivinä, paitsi että sunnuntaina sitten tuli extrayllärit rahtikoneen muodossa (C-17A Globemaster). Juha kuvasi juuri jotain selfie-videota pääsuoralta, kun huomasi kamerassaan valtavan koneen lähestyvän. Siitä se "iso rotisko" lensi ihan matalalta yli, aika näyttävä masiina. Ja jos laivan kääntäminen ei ole kovin helppoa ja nopeeta, niin ei varmaan tuonkaan koneen. Mutta siitä huolimatta lentäjä käänsi koneen aika pystyyn ylös ja kaarteli kääntyäkseen. Kyllä kerosiinia kului noissa hommissa ja ei ihan halapaa lysthiä ollut tuo hävittäjätouhukaan. Tuollainen hävitin maksaa makiat 100 000 000 AUD (n. 70 000 000 e) kipale, ja lentäminen maksaa 32 000 AUD/h eli n. 22 000 e/h (lähde: Business Insider Australia 12/2014).

Ajalteltiin sitten vähän kuin satiaiset huvipuistossa, että mennään kaikkiin vehkeisiin torstaina, kun oli niin vähän porukkaa. Noihin em. vekottimiin ei ollut meillä taviksilla asiaa, mutta itse asiassa helikopterilla olisi päässyt 2 kertaa radan ympäri 90 AUD=61 e per nekku, ei paha, mutta ei otettu lentoa kuitenkaan. Mentiin sen sijaan ilmaiselle Landrover-experience ajelulle, elikkä lyhyt rata sisälti pari jyrkkää nousua ja laskua sekä joitain auton kallistelua nousukorokkeita käyttäen. Markkinatarkoituksessa tietysti tuo ajelu, ajaja esitteli samalla auton ominaisuuksia. Ihan hauskaa parin sakemannin kanssa samassa autossa. Sitten tietysti kaikille autoihmisille oli HotRod-tyyliin kaikenlaista tuunattua kaaraa tarjolla jopa 400 kpl. Oli rivillinen jotain söpöjä Aston-autoja (nimetyt kullekin F1-kuskille), Porcheja, V8:ja, Jaguareja, vanhoja kilpa-autoja jne. Osa autojen omistajistakin oli paikalla puunaamassa autojaan.
Huimapäinen motocrossari hyppyristä ulos.
Motocross driver jumping in the air.

Viikonloppuna myös oli tehty hiekkakumparerata hyppyreineen motocross-näytöksiä varten. Aika huikeita hyppyjä pojjaat teki, eikä yhtään hyppyä töksähtänyt alas suoraan vastarinteeseen, eikä kylkiluita katkeillut. Sitten miehille (onhan tuo miesvoittoinen tapahtuma) oli silmänruokaa, eli isossa ravintolateltassa tarjolla vähäpukeisia (tarjoilijoinakin samat) naisia, jotka tanssivat tekoflyygelin päällä jonkun laulajan säestyksellä.
Edellisten lentävien lintujen oheen muita tipusia.
Hot chicks dancing on artificial grand piano.

Väki lisääntyi loppuviikkoa kohti, ja sunnuntaina tuntui, että koko kaupunki on liikkeellä perheensä kanssa ja ilman. Siitä huolimatta ei tarvinut jonotella missään kohtaa. Ratikoitakin oli valjastettu kulkemaan ihan peräperää, ettei kenenkään tarvinnut odotella. Ainoastaan iltapäivästä oluttiskeillä alkoi olla pientä jonoa, mutta onneksi meidän pienessä India-tallin pilttuussa oli oma tiski, johon ei ollut yhtään jonoa.
Massa, jolla ei ollut massaa eikä pituuttakaan.
Massa without mass (not so tall either).

Jo torstaina onnistuttiin missaamaan kuljettajien esittelyt ja fanitilaisuudet Fan Zone alueella sekä sunnuntaina Melbourne Walkilla (kuskien reitti varikolle). Sentään sattumalta osuttiin paikalle Rexonan stagelle, jossa Massa tuli jakamaan nimmareita meille muutamalle siellä olleelle. Mä sanoinkin ennen Massan tuloa paikalle, että arvaa kumpi on pienempi, minä vai Massa. No joo, massaa sillä ei ollut eikä pituutta, mutta massahurmaaja kuitenkin. Ja sain nimmarit, kun vielä portugaliksi kiitin etukäteen. Siinä Rexona-stagella sai muuten kokeilla reaktionopeuksia painelemalla syttyviä valokennoja n. 1,5m x 1,5m seinällä. Meitsin ulottuvuus/havainnointikyky ei riittänyt kuin 17/300 pisteeseen. Valtteri Bottas sentään oli pistellyt 43 pojoa.
Rommimaistelut ohitse.
Rom tasting done.

Ja vielä oheishärdelleistä erinomainen juttu oli lauantaina Bundaberg-rommin ilmainen maistelutilaisuus. Kun ulkona satoi ja oli viileä tuuli, niin tuolla lämmitetyssä kopissa sai maistella 3 eri rommia (toi muuten valittiin just 2016 maailman parhaaksi rommiksi), ja santsata vielä lempparilla (tietysti se vanhin!) ja tehdä rommidrinkin, johon tuli inkivääriolutta kyytipojaksi. Toi onkin muuten oivallisen hyvä juomayhdistelmä. Nää kyllä osaa esittelyt. Tyyppi sanoikin, että on se kumma, ettei porukalle ilmainen viina kelpaa, kun kaikki olivat vähän vaisuja pyytelemään lisää. Ei sitä suomalainenkaan kehtaa etunenässä :)
Ekat auton työnnöt jo ennen kisan alkua.
First car out of games, before race even started.

Kyllä noi Formulat kulkee ihan karmeeta vauhtia, ei sitä telkusta tahdo saada todellista kuvaa. Se on todellakin vaan "njauuuu", "njauuu", kun autot vilahtaa ohitse pääsuoraa. Ei kerkii nähdä kuin vilauksen väreistä, että olikohan toi Ferrari, kypärää ja siten kuskia ei voinut nähdä. Screenit tulee tarpeeseen, että pystyy kisaa seuraamaan. Radiostakin tuli suorana selostus, jota toiset kuunteli kuulokkeista samalla. Lauantain aika-ajot uusin säännöin oli himppasen farssi, kun kaikki tallit vaan säästeli renkaita, eikä kukaan ajellut viimeisillä minuuteilla enää yhtään. Nyt kai harkitaan (vai joko se päätettiin) uudesta säännöstä palaamista takaisin Bahrainin kisoihin mennessä. Sunnuntaina oli toiveet korkealla Kimin puolesta, kun sillä oli kuitenkin 4. lähtöruutu. Ennen lähtöä jo Red Bullin venäläiskuski Kvyat keskeytti siihen meidän tallipilttuun eteen, päästiin katselemaan auton työntämistä aitiopaikalta. Meidän lähes vastapäätä oli muuten varikkoalue, joten oli hyvä paikka seurailla varikkokäyntejä.

Ilo oli ekan mutkan jälkeen ylimmillään, kun Kimi ja Vettel hyökkäsivät kärkipaikoille. Suomen liput paitoihin ommeltuna siinä ylpeinä möllötettiin radan vieressä. Joku kysyikin, että ollaanko Italiasta, kun Juhalla oli Ferrarin lippis. Eivät sitten tunnistaneet lippuja. Ilo loppui sitten kohtuu alkuvaiheessa, kun Kimi oli kirjaimellisesti liekeissä, eli leiskat löi kypärän takana autosta, kun Kimi saapui varikolle. Se kosla vaan oli hyytynyt ilmeisesti kesken reissun. Hyvä, ettei moottori ollut pamahtanut. Jos Kimi ei olisi tukkaansa leikkauttanut millin siiliksi, niin olis siinä pari kiehkuraa saattanut kärähtää. Damn, että otti aivoon, just piti sit Kimille toi sattua! Screenilläkin näytettiin Vettelin nimeä alkuun, ja ihmeteltiin, kun meidän mielestä Vettel oli edelleen kärjessä. Sitten Alonso täräytti autollaan toisen kuskin takarenkaaseen ja heitti hirveen näköset ympyrät katon kautta. Onneksi selvisi ilman vakavampia vammoja. Varmaan sai jonkinlaisen tärskyn kuitenkin. Noh, onneksi sentään Valtteri pääsi pisteille ja meidän puolisuomalainen Nico Rosbergin poika pääsi ykköspallille. Me rynnättiinkin pääsuoralle palkintojen jakoon, kun tiedettiin, että ne aukoo huoltoraot aidassa yleisölle lopuksi. Hieno fiilis siinä kuunnella kansallislauluja ja juosta palkintokorokkeen eteen lasin toisella puolella. Piti vielä Kimin tallipilttuuta kuvata lopuksi. Takki oli tyhjä, ja ruuhkien välttämiseksi jäätiin 3 muun suomalaisen kanssa drinksuille vielä ennen poistumista.
Kaksi suomalaista Ferrari-fania. Two Finnish Ferrari fans.
Antakkee tännekin sitä kuplivaa!
Give me that Champagne, too!
Asian ytimessä, eli varikkopilttuu.
In the core, Kimi's pit stop/stable.

Täällä kelit niin vaihtelee, että torstaina oli kuuma kuin Saharassa ja 50-kerroin aukkavoide tuli tarpeeseen. Perjantaina tuuli ja sateli pieniä kuuroja, harjoitusajot oli vähän niin ja näin (vähän väliä olisi pitänyt vaihdella renkaita). Lauantaina oli pilvistä, muttei pahemmin sadellut. Sunnuntaina oli taas afapäivä, joskin lämppis pysyi 24C hujakoilla. Illat on kuitenkin välillä viileitä, että jopa kevyttoppatakit oli parina iltana päällä. Kaikenkaikkiaan hienosti järjestetty ja toimiva tapahtuma, ja kyllä tuosta pieni kutina jäi, että uudelleen tarttis mennä toinen kerta Formuloihin. "Vormulat on parasta paikan päällä" on uusi Juhan sanonta.

St Patrick's day eli irkkujuhlat

Ehdittiin torstai-iltana poikkeemaan South Yarrassa vuotuisissa ikkuhippaloissa Bridie O'Reilly's baarissa. Muutama gintsu upposi hampparin kera pötsiin, mutta sitten lähdettiin kympiltä kotiin, kun meno alkoi yltyä live bändin muodossa. Piti olla ajoissa tuutimassa, että ehtii taas pe ajoissa Albert Parkiin bensaa haistelemaan.
Irkkuhippalot. St Patrick's Day on South Yarra Bridie O'Reilly's Irish Pub.

Alkuviikon aktiviteetit

Maanantai meni normipäivänä salin ja koiralenkittelyn ja kauppa/ruoka-harrasteiden kanssa, ja tiistaina oli taas energiaa käyttää aurinkoinen 26C päivä Sandringhamin rantsulla muutama tunti loikoillen ja siitä Hamptonin Brown Cow - terassille nauttimaan ruokaa (tuttu mesta). Jotenkin vaan on käsittämättömän hienoa, että voi elää ulkona kaiket päivät. Yölämpötilat on lähestyneet 10C, mutta kaasulämmitys (pari kertaa ollut päällä) auttaa ja höyhenpeiton alla tarkenee. Suihkussa katon lämpölamput on tarpeen. Tänään eli keskiviikkona Juha järkkäsi mulle extratreenit salilla, kun mentiin sinne tatami/nyrkkeily/rata-salin puolelle ja mulle laitettiin mojovat nyrkkeilyhanskat käsiin ja Juha otti pari pistaria haltuun. Siinä sitten mojauttelin ylä-, ala- ja sivukoukkuja sarjana Juhan pistareihin hiki hatussa. Ihan sormiväleihin tuli verestystä. Hyppynarulla pitää aina vedellä myös 200-300 hypyn sarjaa, että saa nää nautintokahvat liikkeelle.
Sandringhamin ranta-aluetta.
Beach of Sandringham.
Hamptonin/Sandringham satama ja jahtiklubit jää vasemmalle.
On the left you'll find Sandringham's/Hampton's Yach and Sailing Clubs.

Ja tuosta tulikin mieleen, että eräs suomalaistuttumme bongattiin Brandon Parkin ostarilta kauppaamasta kuntolautaa, joka maksaa 900 AUD (n. 600 e), ja joka tärisee niin, että tyrät rytkyy. Laudan keskustaan jos asettaa jalat, niin se simuloi kävelyä, ja uloimpana simuloidaan jo kunnon juoksua. Vaikutti tehokkaalta. Voisi suositella telkun katsomisen oheen joillekin (ite kun ei enää ole telkkua katsonut naismuistiin). Ja aika moni olikin ostanut tuon vehkeen hinnasta huolimatta, nainen oli saamassa aimo provikat. Mietittiin, että eikös heidän kannattaisi tutkia asuntohintoja Melbiksen alueella ja keskittyä kalliiden alueiden nurkille, kun hän valitteli, että edellisellä ostarilla ei kukaan ostanut lautoja ja nyt kauppa kävi kuin siimaa. Vinkattiin vielä, että kannattaisi ehdotella omistajille sijoittumista Glenin kauppakeskukseen, jossa menekkiä varmaan olisi vieläkin enempi kuin tuossa Brandonissa. Hmm, tuollaistakin myyntihommaa voisin vaikka alkaa tekemään, taikka ihan mitä vaan.... paitsi ei jotain farmihommia (ainakaan osaa niistä), joissa saa lapioida pashaa ja asua jossain karmeissa murjuissa, joissa hämikset, liskot, käärmeet ja ties mitkä kivat otukset vaanii nurkissa. Tullut vaan luettua Working Holiday nuorten kokemuksia. Apuva! Onneksi meidän vanhempien työpaikat on hieman säädyllisempiä. Kaikkea täällä on tarjolla. Mutta onneksi saa olla tekemättä vielä mitään eli olla ns. turre eli "il turismo".

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Suomalaistapaaminen, "vappu" (Moomba, Labour Day) ja hämiksiä


"Vapun aatto" eli sunnuntai. Imperial Hotel rooftop bar.
Ugh, evästä! Heavy food.

Perjantaina käytiin salilla jo neljännen kerran tän viikon aikana. Mukavasti on heitetty huulta (puolalaisalkuperää) omistajan Januszin kanssa ja morjesteltu uusia salikavereita. Salilta kipastiin Gleniin Dan Murphyyn hakemaan ale-olutta keissi ja malesialaisen ravintolan take awayn kautta kotiin syömään. Siitä sitten ampaistiin kaupungille junalla, koska Arbora-ravintolaterassilla oli taas suomalaisten tapaaminen. Oli toista kymmentä henkeä. Joku tarjosi ostereita firmansa piikkiin meille ja nähtiin paljon uusia naamoja ja pari vanhaakin. Osa oli just tullut opiskelemaan tänne yliopistoon (matkailualaa) ja osa on asunut vuosia, jopa 15 v Ausseissa. Joskus harvoin sattuu mukaan jonkun puoliso, tälläkin kertaa pääsi turisemaan enkkua erään miehen kanssa. Aina vaan jaksamme kysyä, että miksi Melbis, kun monet kiertelee jopa eri maissakin töissä. Se on kuulemma tämä eurooppalainen kaupunkielämä (sosiaalinen meininki), viriili city myös talvisin, kulinaarinen taivas, jne. Mahtava jutella, sen verran harvoin kun täällä saa enkkuakin lörpötellä muuta kuin kaupoissa tai muualla asioilla, ja kuntosalilla.

Jaa no, naapuri huuteli tänään aidan takaa, että hänellä on uutisia. Me jo tuossa puolilta päivin havahduttiin, että klo 11 talohuutokauppa tuossa parin talon päässä oli jo päättynyt, ja kyltissä luki SOLD (unohdettiin mennä). Harmaatukkainen naapuri valotti, että myyntihinta oli 1,28 milliä (n. 800 ke). Meistä toki "edullinen", kun vertaa siihen, että tuosta toisen puolen talosta (jonka huutokauppaa seurattiin pari vkoa sitten) on kynnysraha millin verran, ja se on puolet pienempi ja rytömmän näköinen. Miestä harmittaa (valitteli), että muutamat naapurit eivät pidä tontistaan ja talostaan huolta, antavat rapistua. Tottakai vaikuttaa siten naapuruston myyntihintoihin (hänen oma talo). Hän oli tuunannut taloaan huolella, räjäytellyt isot puut pois ja istutellut pientä sievää kasvillisuutta. Ja meitä kehui, että pidetään "talostamme ja pihastamme" hyvää huolta, oli nähnyt varmaan Juhan nurmea leikkaamassa ja mun haravoimassa. Piti oikaista, että me ollaan huonevuokralla ja emäntäkin on vuokralla. Luuli, että tämä on meidän talomme :)  No, hauska mies kuitenkin. Sitten hän sanoi, että kannattaisi rakentaa tänne peltisiä, metallisia tai betonisia aitoja, koska termiitit syö puuaidat ja vähän muutakin. Näytti viereistä puuta, josta kuoret oli irronnut, että se on termiittien syömä. Jaa-a, enpä juuri tuosta puusta ja sen lajista tiedä (sanois Kummelien erikoisasiantuntija Jaakko Parantainen) taikka termiiteistä, mutta ei siellä kyllä vaaleita termiittimurkkuja näkynyt, tummia perusmurkkuja kylläkin, joita on joka paikassa. Ja kuoret ainakin eucalyptyspuista irtoo ihan muutenkin. Hän kertoi myös, että tuosta puulajista tehdään paperia paljon...hmmm, näin ex-paperintekoexperttinä aloin miettiä, onko se kuitenkin jotain eucalyptussukua, vai mikä puu se nyt oikein on...kuukkelikaan ei oikein kertonut. Ollaan naapurin kanssa pariinkin kertaan juteltu. Haukkui muuten kiinalaiset sellaisiksi, jotka eivät pidä huolta pihoistaan. Ja naapurinsa indialaisen näköinen kaverikin ajeli mieluummin pyörällään ulkona kuin leikkurilla polven korkuista pihamaansa nurmikkoa. Vähän me kehuttiin tuon naapurin pihaa ja aitaa... Näin me suomalaiset small talkkaillaan :)

Sitten koiran kanssa ulkona hihiteltiin, kun se oli onnistunut pyöräyttämään hihnansa tolpan ympäri, eikä millään tajunnut pyörähtää takaisin, ettei olisi jumissa siinä. Pariskunta käveli ohi koiran kanssa ja sanoinkin, että tyhmä tuo koira (Loui), kun on solmussa. He totesivat naureskellen, että kyllä koiran "isän ja äidin" pitää opettaa se koiralle. Niinpä, koiran "äiti" se vaan makoilee kotona, kun toiset vie koiran pihalle. Ikinä en ole nähnyt yhtäkään koiraa ulkoiluttavan tuon emäntämme, vaikka on virallinen "koiravahti" (lainakoiria silloin tällöin). Meidän "ei tarvitse" huolehtia koirista, mutta jos kukaan muukaan ei huolehdi, niin säälittää nuo karvakuonot, jotka koittaa asua pienellä takapihallamme.

Emännälle tänään sanoin, että varmistan tässä vaan, että en aio tulla Moomba-kulkueeseen, en vaan kykene tulla esiintymään. Fakto: sadetta lupaa, ja toinen toi mainittu fakto. Mieluummin katson koko kulkuetta etäältä, kuin menisin itse heilumaan. Hän tuumi, ettei mussa ole tarpeeksi seikkailuhenkeä... Joo, no olisi tuosta toki kivaa tarinaa saanut, mutta mitä sitten.
St Patrick's catedral. Löydös matkan varrelta.
Liukuportaita pari settiä alas Parliament-asemalle.
Escalators down to the platform on Parliament station.

Sunnuntaina me oltiin päivä kaupungilla, oli kuin vappuaatto, eli maanantaina Labor Day (vapaapäivä). Porukka oli ihan kesäfiilareissa terasseilla ja me syöksyttiinkin Imperial Hotellin rooftop eli kattoterassille viinille ja oluelle aurinkoon parlamenttitalon vastapäätä. Tilattiinpa vielä juustopekoniranskikset oheen, että sai vatsan turvotettua. Käveltiin aikeena mennä Fitzroyn kaupunginosaan tutustumaan, kun Suomesta tuttu AJK (blog: Suuri seikkailu), joka on Ausseissa ollut viime syksystä asti, oli blogissaan kehuskellut jotain baaria siellä. Ja pari muuta tuttua on maininnut viereisen Brunswickin alueen virkeäksi hippimestaksi. Matkalla nähtiin pari narkkaria ja hervantamaisia kerrostaloja, pari graffitiseinää sekä lähempänä keskustaa upea ja iso St Patrikin katedraali. Me vaihdettiin kesken suunta takaisin keskustaan, maybe later. Kiinalaiskortteli oli pullollaan porukkaa, perheitä syömässä ja jonottamassa ravintoloihin. Ei nyt just aasiaruoka napannut, joten mentiin tuttuun ja hyväksi todettuun Stalactites-kreikkalaisravintolaan. Otettiin tällä kertaa viime reissusta oppineena entree (alkuruoka) annoskoko, mutta sekin oli niin julmettu, ettei jaksanut syödä kuin puolet ja ähky oli taattu. Tuolla kreikkalaisessa oikein hyvä Pepperjack-punkku maksoi 37 AUD (25e), ja ruoat 10e. Täällä muuten on hyvä BYO-käytäntö monissa ravintoloissa, että tuo oma pullosi viiniä (BYO=bring your own), ja avausmaksut on muutamasta taalasta jonnekin 8 AUD (5e) seutuville, mitä meillä on kokemusta. Olemme yhtien suomalaiskaverien kanssa käyty pari kertaa syömässä Pinewoodissa tässä lähellä (malesialainen ja thaikkupaikka), ja molemmilla kerroilla on otettu oma pullo mukaan. Eli siis maanantaina nähtiin noi kaverit taas salilla ja sovittiin toi Pinewood-ruokakeikka. Kivaa taas höpötellä ja kuulla tarinoita thaikkuruoan ohessa.

Maanantaina muuten salilla tsekkailtiin, että yksi likka tuli potkimaan säkkiä. Potki ihan näppärästi taekwondo-potkuja yläosaan säkkiä, ja alettiin kattelemaan kuvia seinältä, että sama likka oli ollut olympialaisissa. Netistä sitten luettiinkin, että se on ollut Taekwondon Maailmanmestari 2013, ja kolmansiin olympialaisiin menossa. Ja samalla huomattiin, että salilla käyvät siskokin ja poikaystävä on menossa kans Rioon, joten ei ihan ole kuntopotkijoita noi tyypit.
Sisäkäytävä Collins streetillä. Walk lane from Collins street.
Erittäin houkutteleva macaron-liike. Tempting macarons.
Collins street 333, hienot sisustat.
Vanhaa ja uutta. Old and new.
Kaupunkinäkymä South Bankiltä Yarra-joen yli.
City view from South bank over the Yarra river.
Pony Fish terassi keskellä Yarra-jokea.
Pony Fish terrace in the middle of the Yarra-river.
Soutuharjoituksia joella. Rowing teams on the river.

Tiistaina sitten käytiin lounastreffeillä cityssä tapaamassa Australiaan!-blogin kirjoittajaa. Hän on töissä IT-alalla, ja mielenkiintoista kuulla, millainen sopeutuminen elämään (v2009 muuttaneet Suomesta) ja työelämä täällä on ollut. Tietysti on aina mielenkiintoista nähdä ihminen, jonka blogia on pidempään seurannut. Voi vaan olla kiitollinen kaikista niistä bloggarien jutuista, jotka on meitäkin auttanut saamaan käsitystä tästä maasta sekä turisti/working-holiday- että normielämän vinkkelistä. Myös monia ihmisiä inspiroivat erilaiset blogit kaikenlaisiin kokeiluihin ja ratkaisuihin. Ko. juttuja ei löydy oppaista. Edellisen sapatinkin v2007-2008 lopullisiin suunnitelmiin vaikuttivat monet blogit ja ihmisten omakohtaiset kokemukset maailmanympäri reissaamisesta ja paikoista.
Normipäivää maauimalassa. Basic day on Aquatic Center.

No niin, nyt onkin jo keskiviikko ja tänään oli ns. normipäivä: aamupala, koira ulos, salille, maauimalaan, syömään, koira ulos, jälkkärit, nukkumaan. Tässä lataudutaan viikonlopun formularumbaan. Nyt sitten peukuttamaan Kimille, Valtterille, ja ehkäpä Nicollekin (puolisuomalainen) ja Sebastian Vettelille (suomikävijä) Melbournen Albert Parkiin. 

Karibiaseuran näyttävät Moomba-puvut (Moomba Facen sivuilta).
Nice suits for CaribVic Moomba parade.

Niin joo, ja unohtui melkein mainita, että emäntä oli 7-TV:ssä suorassa Moomba-kulkuelähetyksessä kaverinsa kanssa heilumassa. Katseltiin täältä kotoa, miten mielenkiintoisia härveleitä monet eri kulttuuriryhmät olivat rakentaneet. Kuin vappuna teekkarihärvelikulkue Tampereella. Paitsi, että haalarien sijaan höyhenet pöllysivät ja värit olivat esillä. Ohesta löytyi Batman autoineen, Paluu Tulevaisuuteen auto, zoo eläimineen, Mad Max auto, ja monta muuta hienosti tehtyä laitetta.

Sitten vielä eläinkevennys vai miten sen muotoilisi, elikkä eilen Juha nappasi purkkiin jonkun hämiksen meidän huoneen seinältä, joka vaikutti White Tail - hämyltä, joten ei kannattanut jäädä odottelemaan mahdollisia puremajälkiä (katsoin kuukkelilla netistä, minkä näköistä jälkeä voi tulla). Ja kaverit kertoi, että heidän tyttönsä oli saanut kivat huudot aikaan vessan pöntöllä nähdessään Huntsman-hämyn, joka on aika häijyn kokoinen (kämmen). Tosin vaaraton sellainen. Heillä myös autotallissa on punaristileskiä, jotka siis on tappavia (vastamyrkkyä on olemassa tosin). Olikin tuo nainen paniikissa tyhjentänyt ekan kerran nähtyään koko hyönteismyrkkysumutinpullon ko. olioon. Niitä on kuulemma tullut lisää, mutta kun ne jättää rauhaan, niin yleensä ne jättää ihmisen rauhaan. Mun puolesta rest in piece sillekin isojalkaiselle kotihämylle, joka nurkassamme yleensä on, mutta nyt ei näy missään. Liekö tehnyt vaatekaappiin pesän (kerran jo yritti aiemmin)... Ah ja vaatekaapista tuli mieleen, kun eilen ostin kaupungilta kevyttoppatakin sekä bikinit. Kombinaatio kuvaa hyvin kelejä täällä: kovasti vaihtelee...kohta lie kylmenee. Tuosta voi päätellä, ettei olla ihan kohta lähdössä minnekään toisaalle :)