keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Melbournen Sealife-akvaariossa ja komediafestareilla


Karmean kokoinen kroksu, joka olikin elävä.
Huge salt water crocodile, alive!
Yksi haista, joita oli paljon isossa akvaariossa.
One of the many sharks in big aquarium.
Tunnelissa isoja rauskujakin ihmettelemässä.
Seeing big sting rays on tunnel.

Viimeksi mainitsin roadrip-kaveristamme, jonka kanssa sitten päätettiin lähteä käymään Sealife-akvaariossa, koska se on listallamme odotellut pilvistä päivää, kuten myös Andy Warholin näyttelykin, yms. Saatiin netin kautta ed.pvänä halvemmat liput (32,40 aud=20e, kun normi on 40 aud). En kyllä ikinä olisi uskonut, mitä kaikkea sieltä sisältä löytyy. Sanoisin, että voisi varata kokonaisen työpäivän tuolla viettämiseen (ajallisesti). Siis olimme käyneet ns. akvaario/vesi-puolen, niin luulin, että se oli siinä. No, toikaan ei ollut mikään Särkänniemen akvaario, vaan siellä oli myös kävelytunneleita, joissa pystyi havainnoimaan muutaman metrin pituisia eri hailajeja, mantarauskuja, sekä muita isompia kaloja, kun ne liihottivat yläpuoleltamme. Myös löytyi ravintoloita ison akvaarion liepeiltä, mikäs siinä olisi katsellessa vesipetoja. Sitten tuli mm. meduusa-, lisko- ja vesikäärmeosastoa, rapuja (myös jättiläis-), yms. Kunnes huomiomme vangitsi 5,5 m mittainen erittäin leveä krokotiili (suolaveden suurin), joka hammasrivi ja kita auki mollotti lähes kokonaan veden alla. Ajateltiin, että aika aidon näköinen on tuo kroksu, mutta se oli niin jähmeenä, ettei todellakaan uskottu sen olevan elävä. Kyllä suu loksahti 10 min jälkeen auki, kun se otus lähti liikkeelle. Tuolla akvaarioissa on muutamia jänniä kuvaus/katselupaikkoja, että voit pistää pääsi akvaarion alitse lasikupuun, jotta näet läheltä tai suorastaan sisältä käsin akvaarion elämää. No, joku päänsä lasikupuun pistänyt nainen sai kyllä elämänsä tällit, kun se kroksu alkoi viuhtoa häntineen sen lasikuvun yli, missä se nainen pällisteli. Tuli tuosta ihan mieleen vastikää Queenslandissa sattunut ikävä tapaus, jossa krokotiilinäytöksen apulainen joutui ison krokotiilin hyökkäyksen kohteeksi kesken näytöksen. Kroksu tarttui apurin käteen (joku turisti sattui tuon just kuvaamaan videolle) ja riuhtoi naisen maihin. Nainen selvisi hengissä, mutta emme tiedä, miten käden kävi.
Apua, se liikkuu! Help, it's alive and kicking!
Hevosnäyttelyssä. Horse show.
Väriään taustan mukaan muuttava kummajainen.
This creature changed color suitable for background.
Olisko mureena ja pallokala? Moray eel and buffer fish?
Happy Feet pinkkuja, jee! Happy Feet penguins were the top.
Lissee pinkkuja vedessä. More penguins on the water.

Tuota hirviötä sitten ihailtiin lasin takaa pitkän aikaa. Siitä sitten takki tyhjänä oltiin valmiita melkein poistumaan, kunnes vastaan tupsahti pingviiniosasto. Eikä kyseessä ollut mitään St Kilda/Phillip Islandin pikku pinkkuja, vaan Happy Feet elokuvasta tuttuja keltaisia isoja pinkkuja ja vähän pienempiä piipertäjiä. Voi hellanlettas, että oltiin ihan myyty. Pinkut taapertivat lasin takana aidossa lumiympäristössä, ja tekivät kaikkia hauskoja liikkeitä, kuin elokuva olisi siinä livenä. Kun koputeltiin lasiin, ne tulivat siihen kuin juttelemaan. Sitten oli erikseen vesiallas, jossa ne pinkut saivat suihkahdella edestakaisin vedessä. Todella rauhoittavaa katsella niitä siellä.  Nälkä jo mahassa kurni, piti vedellä väliin välipalapatukkaa...

Vielä päätettiin jäädä Ice Age-osaston 4D-elokuvaa katsomaan, kesti 10 min. No, ensinnä aasialaiset ainakin olivat ihan innoissaan, kun tuolla osastolla oli jäinen tekoseinä, jossa sai käsin tunnustella, miltä jää tuntuu. Me lähinnä naurettiin tolle jutulle. Toi elokuva oli todella kiva, oltiin ihan kuin pikkulapset intoa täynnä, kun välillä satoi tekolunta saliin, ilmavirtauksia/puhallusta tuli, ja maa järisi, jne. 3-ulotteiset lasit antoivat tunnelman, että oltiin paikan päällä. Idea oli, että se laiskiainen matkusti aikakoneella aina eri aikakausille, tosi hauska aikamatka siis myös. Muutaman kerran säpsähdettiin, kun tuli paineilmaa takaraivoon ja esim. nuolet viuhahtivat leffassa takaa ohi taikka kohti. Olihan akvaario!!!

Tuosta sitten porukalla mentiin syömään yhteen Swanston Streetin vietnamilaiseen paikkaan, jossa olikin perushyvät ruoat tarjolla (hintataso 11 aud=7e pääruoka). Ei olisi uskonut tuota hintatasoa noin keskeiseltä paikalta...siinä oli vierivieressä thaikku-, kinkki-, yms. aasialaispaikkoja. Porukat täällä syö ulkona enempi kuin itse laittavat ruokaa, joten aina riittää joka paikassa porukkaa. Juteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja tuntuikin, että tunnetaan tosi hyvin, vaikka on nähty vasta 4 kertaa kaikkiaan, edelliset kerran vähän pikaisempia juttutuokioita. Vielä kahviteltiin pääkadulla. Jotenkin noi kaikki kahvilat täällä on kivoja... 


Tämä heppu hauskuutti Komediafestareilla meitä.
This guy had fun stand up show on Comedy Festivals.

Kaverimme lähti seuraaville iltatreffeille ja me satuttiinkin vahingossa Victoria Hotellin aulaan, jossa oli Box Office eli lippumyymälä menossa oleville Komediafestareille. Ihan vaan listalta haravoitiin, että Jeff Green-niminen stand up koomikko esiintyy tunnin päästä pienessä hotellin salissa. Tyyppi oli Englannista kotoisin, että ajateltiin, josko sen murretta ja juttuja paremmin ymmärtäisi kuin täkäläisten. Sitten juteltiin yhden Canberralaisen pariskunnan kanssa, hekin ottivat samat liput. Käytiin juomassa oluet ja viinit hotellin baarissa, jossa olikin kivat löhönojatuolit. Juteltiin noiden aussien kanssa. Itse esitys kesti tunnin ja siellä sai lipitellä juomaa samalla istuessa ja kuunnellessa. Koomikko oli hyvin ilmeikäs ja hauska, jutut olivat arjesta tempaistu, mutta naurettiin koko tunti putkeen. Eli siis ymmärrettiin hyvin kieli sekä huumori. Huomattiin jopa, että aussit ei ihan hiivannut yhtä vitsiä, jossa Jeff luetteli kaikenlaisia vanhoja merkittäviä keksijöitä, jotka olisi olleet muka englantilaisia. Osa oli muista maista, vaikka nimet muistutti enkkuja, eipä ne monet kai tienneet niitä...

Ulostullessa hotellilta nähtiin ihmisjono, ja jonon toisessa päässä joku ilmeikäs (näytti kuin hänen kasvojaan olisi joku kirurgi säätänyt, tiedäpä tuosta) kaveri poseerasi kuvaa haluavien kanssa. Aateltiin, että pakosti se on iso julkimo, jota me ei tunneta. Juha saikin sitten siitä kaverikuvan. Kysyttiin joltain festarihenkilökunnalta, kuka tyyppi kuvassa on, ja kertoivat, että se on tunnettu Dave Hughes, aussikoomikko. Luin netistä, että tyyppi on myös juontajana tämän vuoden Australia's got talent - showssa, ei pikkutekijä täällä. Oli kyllä uskomattoman pitkä lista esityksiä pelkästään tiistai-illalle, joten pakko tuonne on mennä toisenkin kerran, liput oli tonne meidän esitykseen vain 24 aud=15e.

Noh, tänään taas jäätiin Liqourlandissa juttelemaan tuttumme Kennyn kanssa, joka oli aikeissa ensi tiistaina mennä katsomaan Danny Bhoy:n stand uppia. Se aina kyselee, että missäs nyt ootte taas viipottanut, että kiva kuulla kaikkea, kun hän ei ehdi pahemmin muuta kuin töissä käymään. Tuossa on kyllä kaveri, jonka ohitse ei voi kävellä pidempään juttelematta, ja hyvä niin, koska saapahan enkkutreeniä.

No, mutta näin normikeskiviikon (kauppa ja salitreenit) jälkeen on taas virtaa, että mitäs seuraavaksi... salilla on mukavaa jengiä, sielläkin saa jutustella porukan kanssa. Kotimaan salilla en koskaan oikein jutellut kenenkään kanssa, enkä moikannut montakaan tyyppiä. Täällä sellainen hyvän päivän tutuksi pääseminen on helppoa. Ja pakko sanoa, että päivää piristää ihmisten hymyt, tervehdykset, "darlingit", "dearit" (eli kullittelut) ja muut kehut, vaikka ne olisikin pelkkää höpöhöpöö... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti