lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pohdintoja tulevista (Pääsiäinen)

Melbis, tuo koukuttava kaupunki

Melbis, kuva netistä. Melbourne.


Pääsiäispupuset, suklaata. Easter bunnies.

No, ei me olisi uskottu olevamme täällä Melbournessa vielä näin pääsiäisenä. Alkuun tuntui kaukaiselta ajatella, mitä maaliskuussa tekisi. Mutta niin vaan Melbis on vienyt meitä ja me on vikisty ja virkistytty. Ihmiset on niin rentoja ja mukavia, on saatu tuttuja täällä. Tavallaan täällä ei ole ison cityn kiireistä ilmapiiriä lainkaan, mutta kuitenkin kaupungin viihteet ja palvelut. Uskomatonta onkin, miten on törmäilty tuttuihin eri paikoissa. On ollut tapahtumia riittävästi ja enemmänkin tarjolla. Mietittiin, että olisiko tämä sama voinut tapahtua jossain jäppilässä, jos olisi ollut vaan oikeassa moodissa. Me olemme käyneet salilla, kaupassa, tehty ruokaa kotona, ja on ollut kaikenlaista happeningiä (konsertteja, formulaa, tapaamisia, festareita,...). Laskettiin, että noin puolet ajasta on oltu "baanalla" eli jossain cityssä tai tapahtumissa. Pääsiäinen meni muutaman suklaapupun voimin sekä lammasta purren, ei mitään muuta ihmeellistä "perinnehöttöä". Ainiin joo, ja käytiin perjantaina kavereiden luona syömässä ja iltaa viettämässä. Täällä on tapana lapsilla etsityttää munia puistoissa ja muualla pääsiäissunnuntaina (munasunnuntai), muita perinteitä ei ole tiedossani. Tai no näin jonkun ikkunalla raeruohoastian, tai sitten se oli lemmikkipupun ruokakuppi (heh).

Mikä se oikeastaan on, miksi olemme täällä viihtyneet? Ja olisiko Tasmania, Perth, Adelaide taikka Brisbane tehnyt tämän saman fiiliksen? Ollaanhan tässä kuitenkin lataamassa akkuja, eli ilman töitä sapatilla. Oltaisiin toki oltu Indonesiassakin pidempään, jos viisumi ei olisi mennyt kuukaudessa umpeen, mutta oltaisiinko enää, tuskin. Onko se vapauden tunne niin vapauttanut, että mieli on vain kohdillaan. Alkuun aateltiin, että se Queensland on meidän mesta, lämmin ja trooppinen jatkuvasti. Nyt sitten, kun on juteltu eri ihmisten kanssa, jotka on siellä asuneet, niin kuitenkin viesti ja omakin fiilis vähän on, että lämpö ei korvaa kaikkea kulttuuria, mitä sieltä kuulostaa puuttuvan. No ja lämmössä on tietysti enempi kaikkea "ötökkää, lieroa, tappavia meduusoja ja krokotiileja". Uiminen meressä taikka muissa vesissä hyvinkin harvinaista, korvaukseksi tuolla on ns. laguuneja eli allasalueita. Toisaalta noi paikat edelleen odottaa tarkistusta, ei voi tietää, mitä sieltä löytyy... myös Uusi-Seelanti... me vaan ollaan vähän mukavuuden haluisia ja laiskoja yksilöitä. Kelluminen on kivempaa kuin uiminen. "Maybe later" sopii meidän sanonnaksi.
Australian Outback, se maaseutu. Kuva netistä.

Outback (Australian maaseutu) on alkanut myös vähän kiinnostaa, lähinnä lyhyempänä käyntikohteena, kun siellä taitaa asustella special rentoa sakkia, paikallista cowboy-porukkaa bootsit jalassa, farkkuineen ja tetsoneineen. Visio (perustuu lukemiini blogeihin muiden kokemuksesta) on porukasta pick-upin lavalla bissetölkki kädessä punainen hiekka pöllyten baanalla.  Kaverien teinilapsi lähti toisen teinin kanssa jonnekin perheen "konttiin" asumaan tonne vähän matkan (n. 5 h) päähän Outbackiin, kenguruiden keskelle. Kuulosti hyvin mielenkiintoiselta, että jollain on tuollainen kontti mökkinä. Joku tuossa erämaassa kiehtoo. Ei olla koskaan ajeltu ainakaan isommin Road 66 tietä jenkkilässä, mutta siellä taitaa löytyä jotain vastaavia maalaispaikkoja, ehkä, who knows. Outbackiä täällä riittää... meitsi ei tietysti ole mikään eläinrakas silleen, että tykkäisin rapsutella lehmiä tai muita isoja karvaotuksia, tai luoda lantaa, mutta kai toi maaseutu tarttis jotenkin kokea. Ratsastus on tuttua puuhaa, joten tollanen cowboy-meininki vois himppasen kiinnostaakin.

Elämää ja tulevia pohtien...
Kuvaa hyvin, miten raskasta on aivotyö.
To be or not to be, heavy job to think about life.













Yksi päivä nurmikolla maattiin ja pohdittiin näitä ajatuksia. Ja yhteisesti tuumittiin, että kyllä tämä Melbis on yllättänyt siten, että voisi täällä kuvitella asuvansakin. Katseltiin puiston läheisiä taloja, että voitaisiinko tuossa ja tuossa asua, ja kyllä vaan voitaisiin näin kuvitella. Ja samalla pohdittiin, että jos talven kylmyys haittaisi, niin voisi muutamaksi kuukaudeksi sitten mennä evakkoon tropiikkiin. Muutamat kaverimme olivat lomalla Queenslandin Port Douglasissa, ja kun katseli sitä resort-elämää, niin ei tullut sellainen tunne, että sitä kaipaisi. Ja rannat, ei nekään yksistään enää riitä, pitää olla muutakin.  Välillä katsellaan asuntoilmoituksia, että millaisia asuntoja saa mihin hintaan, ja tietysti vilkuillaan vuokrattavana olevia asuntoja/taloja. Tosin tää Glen Waverleynyt ei just välttämättä ole se the paikka, mutta joku lähiö voisi olla. Sandringham-Brighton alue voisi olla passeli ranta-alueena, mutta ei siellä tuntunut paljoa olevan asuntoja tarjolla. South Yarra tai joku keskustan läheinen virkeä kulttuurimesta, muttei CBD (keskusta), voisi olla hyviä vaihtoehtoja. Ja jos täältä Glenistä nyt lähtisi toiseen paikkaan syystä taikka toisesta, niin varmasti voisi itsensä löytää jostain toisesta kivasta paikasta. Vähän kuin Suomessa eli esim. Tampereella olit ensin tyytyväinen Hervannassa (mietittiin jopa asunnonkin ostoa sieltä), sitten Härmälänrannassa ja kun pääsit sieltä pois, niin ei nyt heti ole kaipaamassa takaisin sinnekään. Mietittiin kaikkia Suomen kaupunkeja meren rannoilla ja pienempiäkin paikkoja, kuten Kotka, Porvoo, jne. Eikä oikein mikään tuntunut, että sinne haluaisi muuttaa. On vaan niin paljon vaihtoehtoja Euroopassa ja täälläkin. Eurooppa on tietysti helppo, kun nyt ainakin on vapaa liikkuvuus, ei tartte viisumien kanssa pelailla.

Kaverimme kun kertoilee työjuttuja, niin jotenkin on kiva katsoa, kun joku on innostunut töistään (matkailuala). Voisi itse tehdä jotain sellaista, johon olisi annettavaa ja siitä saisi kicksejä, jotain esim. matkailuun liittyvää tai kokkailuun tai urheiluun (PT tms.) tai kouluttamiseen tai johonkin muihin nautintoihin/terveysjuttuihin.
Perusidea, kävi miten kävi. Basic idea, what ever happens.










Mitä ihminen tarvitsee elämäänsä? Mitä me tuumittiin? Ihminen tarvitsee luontoa, tilaa hengittää. Takapiha tai terassi, jotain vihreää ja rauhoittavaa. Hyvä näkymä, olipa se luontoon, veteen tai mihin tahansa, kunhan on avaraa. Rauhaa, ei isoja autobaanoja talon nurkille, taikka ratikoita. Mahdollisuus kaikenlaiseen aktiviteettiin pienellä vaivalla. Palvelut ympärille (kaupat, sali, yms.). Aurinkoa, lämpöä. Ihminen tarvitsee ankkurin, paikka, jossa nämä toteutuu. Ja rutiinit eli oikeastaan oravanpyörä (hehe) on ihan hyvä, kun vaan tekee mieluisia asioita.

Miten sisustaisimme tulevan kotimme? Millainen se olisi sisältä? 
Minimaalisuus tulee ekana mieleen. Kirjahylly olisi täynnä tyhjiä lokeroita, ehkä jokunen kirja tms. Loput lokerot olisi varattu elämälle, että voi joitain tavaroita laittaa hetkeksi sinne: viinilasi, uimalasit, evästä,... Pieniä kasveja tai jotain erilaista, ei täynnä kirjoja tai muuta. Elävä ja toimiva ja vaihtuva hyllykkö. Huoneetkin pitäisi olla tilavia, suorastaan tyhjiä, vain muutama tarpeellinen huonekalu, ei ylimääräistä krääsää. Terassilla/pihalla olisi kiva olla riippumatot tai roikkutuolit, rennot tilat ja viherkasveja/yrttejä. Juha visioi, että pari palmua, riippumatto ja hienoa hiekkaa ja puulattiaa. Joku baaritiski, surffilautajuttu tms. Keittiössä voisi olla joku sohva, jossa vieraat voi loikoilla, kun tehdään ruokaa.

Jäädä vai lähteä?
Visioni tien päällä olemisesta. My vision of roadtrip.











Sitten tulikin mietinnän todellinen paikka eteen, kun eräs suomalaistuttavamme kysyi, että kiinnostaisiko meitä yhteinen roadtrip Queenslandin Noosaan. Hän on seuraavaksi aikeissa mennä sinne (loppuajaksi täällä) Sydneyn ja muun rannikon kautta jotain 10 päivän aikana (n. 2000 km ajoa). Hmm, ensin ajateltiin, että apua, ei meistä nyt ole maantielle hektisesti hyppimään paikasta toiseen. Luvattiin kuitenkin pohtia asiaa. Sitten seuraava ajatus oli, että why not, ja kai tästä joutaisi kokea jotain erikoisempaa. Ja sitten alettiin miettiä, että ei meillä ole tullut mieleenkään tuota väliä lähteä ajamaan, että enempi Brisbane-Cairns-välillä on mielenkiintoista nähtävää meille. Ja toisekseen ajatus, että jos löytää paikan jonne haluaa jämähtää, niin voi jämähtää. Sehän ei olisi sitten mahdollista. Mitä sitten tehtäisiin, kun päästään Noosaan, sinnekö jäädään (tuttu ja mukava pieni paikka sinänsä). Ja vielä todettiin kuitenkin yhteen ääneen, että emme ole valmiita poistumaan Melbournesta about ainakaan kuukauteen. Ehkä joskus toukokuulla routa kairaa jalkoja. Ja lopulta tuo nuorehko nainen sitten kuitenkin taitaa olla suuntaamassa Great Ocean Roadille, joka me on ajeltu läpikotaisin viime reissullamme tänne, ja Adelaideen. Ja hän ilmeisesti lentää pohjoiseen sitten. Mutta kiitos hänelle ravistelustamme!

Löytyipä muuten täältä hyllystä jännä kansakoulukirja Hakalehto & Salmela: Isänmaan ja maailman maantieto, v1950. Kirja alkaa sanoilla: "Suomi...koti on paras paikka maailmassa. Siellä meidät tunnetaan, siellä meistä pidetään huolta. Omaan kotiimme olemme aina tervetulleita. Tuhannet suomalaiset kodit muodostavat yhdessä isänmaan. Isänmaamme nimi on Suomi. Siellä kaikki suomalaiset ovat kuin kotonaan. Sinne he ovat aina tervetulleita, vaikka asuisivat vierailla mailla. Maailmassa on paljon muitakin maita. Ne ovat toisten kansojen isänmaita. Meidän suomalaisten täytyy parhaiten tuntea oma isänmaamme. Siksi tutustumme ensin siihen, ja sitten vasta muihin maihin." Kirja muuten kertoo osuvasti, että savolaiset pitävät hyvästä ruoasta ja matkustelusta... Outoa muuten, että Ruotsissa 50-luvulla on ollut vasemman puoleinen liikenne. Mietimme, että olisipa meillä ollut tuollainen kerronnallinen maantiedon kirja aikanaan, eikä faktoilla täytettyjä sivuja. Matkakertomukset on paljon kuvaavampia ja mielenkiintoisempia. Vinkki opetussuunnittelijoille!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti