lauantai 23. huhtikuuta 2016

Onnellisuus, mistä se koostuu? (blogihaaste)

Alkuun suosittelen tätä videota:
https://m.youtube.com/watch?v=ja-n5qUNRi8
Odotatko sinäkin onnea saapuvaksi? Are you waiting, too?

Juuri sattumoisin mietimme tässä yksi päivä puistikossa, mistä tekijöistä onnellisuus oikein koostuu, ja siis meidän tapauksessamme. Ja sitten tuttuni Heidi, Thaimaanrannanmaalarit-blogin kirjoittaja, haastoi mut kirjoittamaan juuri tästä aiheesta. Elikkä tässä sitä tulee, vähän insinöörimäinen lähestymistapa onnellisuuteen (apua, koittakaa kestää!). Seuraavassa pureudun minun onnellisuustekijöihin (vaikka peilaan nykytilaan ja paikkaan tätä tilannetta, niin ei tarkoita ettenkö onnellinen voi olla muuallakin):

Asunto

Asunto vaikuttaa todella paljon mielialaan niin lomalla kuin arjessa. Asunnon pitää olla perussiisti ja sijainnin pitää tukea muita onnellisuustekijöitä (esim. liikkuvuus, harrasteet, palvelut). Ei saisi olla sisäisiä tai ulkoisia häiriötekijöitä. Asunnossa ei saa tulla ahdistunut olo, eli ei liikaa rojua, ei sisäilmaongelmia, ei häiriköiviä kanssa-asukkeja tai lemmikkejä, ja tilaa hengittää niin sisällä kuin asunnon ulkopuolella. Feng shuita emme tunne emmekä lähde etsimään, mutta jokaisella on oma sisäinen feng shuinsa. Jos on jaettu asunto, niin pääasia on tarvittava oma yksityisyys ja huomiointi. Tämä on ollut nyt 3 kk ihan hyvällä tasolla.
Onko sinulla vapaus liikkua? Free to move around?

Liikkuvuus

Monta kertaa lomalla on tullut vapauden tunne, kun on saanut vuokra-auton alleen, eli pääset ajelemaan ihan minne suuntaan haluat ja omalla aikataululla, jne. Toisaalta, kuten aiemmin Suomessa on huomannut, ei oma auto ole välttämätön, kun on vaan toimiva julkinen liikenne. Täällä Melbiksessä se toimii, moni sanoo, että täällä on Australian paras julkinen liikenne. Myki (julk. liik. kortti) antaa vapauden liikkua lähes minne tahansa lähinähtävyyksiin, kaupunginosiin, jne. Myös plussaa on, jos kävellen pystyy hoitelemaan harrasteet ja palvelut (mm. kauppareissut).
Tykkäätkö sateesta? Do you like rain?

Sää, lämpötila ja valoisuus

Ilmalla ja ilmastolla on aika iso vaikutus mielialaan, sanokoon kuka sanoo, että sää on vain pukeutumiskysymys. Ällöä pukea kalsareita jalkaan tai kärsiä hyytävästä tuulesta. Valoisuus on ehkä vielä isompi vaikutin kuin lämpötila. Ei viileäkään ilma haittaa, jos vaan ei sada tai ole pimeää. Melbiksen sää on nyt nämä 3 kk ollut aivan täydellinen, muutama sateinen päivä, vaikka toki moni on sanonut, että pian alkava talviaika täällä on ihan p...ka. Toisaalta, jos jossain on edes suurin osa vuotta ihanteellinen sää, niin sitten voisi miettiä vaihtoehtoa viettää kylmä aika jossain muualla. Täällä ehkä ainoa joskus häiritsevä asia on ilmastointi, eritoten joissain julkisissa kulkuneuvoissa. Ja asunnoissa (etenkin vanhat omakotitalot) saattaa olla viileää öisin/aamuisin, meillä on muutaman kerran ollut.

Ympäristö ja turvallisuus

Ympäristö vaikuttaa hyvin paljon viihtyisyyteen. Mukavaa on, jos luontoa löytyy läheltä, sopivasti sykettä/ihmisiä, mutta myös turvallinen fiilis, että pimeälläkin uskaltaa liikkua ulkona. Täällä Melbiksessä on harvoin tullut mitään vaarallisen oloisia tai ahdistavia hyypiöitä vastaan tai ollut julkisissa kulkuneuvoissa, riippuu toki lähiöistä, kuten muissakin maissa. Aseman nurkat on varmoja paikkoja kaikkialla löytää "hampuuseja". Esim. tämä Glen Waverley on osoittautunut hyväksi paikaksi, koska täällä on aasiavoittoista porukkaa (toki nekin tekee joskus rikoksia, sitä en väitä), emmekä ole koskaan nähneet täällä häiriköitä. Tai oikeastaan ainoat häiriköt on olleet autolla kaaharit, jotka tuossa viereisellä valtatiellä erityisesti yöaikaan kaasuttaa kilpaa. Ikkunat jos on auki, niin saattaa kuulua. Liikennekuolemat onkin uutisten mukaan täällä olleet ed. vuoteen nähden nousussa.
Saako onnea koiran tekemisestä onnelliseksi?
Are you happy making somebody happy (e.g. a dog)?

Palvelut

Ihmisellä on perustarpeet, ja jos niitä saa tyydytettyä ilman isompia ponnisteluita lähiössään, niin sitten homma toimii. Lasken palveluiksi mm. kaupat, ravintolat, harrasteet, terveydenhoito ja julkiset liikkumavälineet. Nämä on meillä osunut aika hyvin kohdilleen täällä: kävelyetäisyydellä (säde n. 2 km) on sali, maauimala, kauppakeskukset, (terveyspalveluita löytyy, ei ole tarvittu), ruokaravintoloita useita vaihtoehtoja, (keilaus, elokuvat, ei tarvittu vielä), useita busseja kulkee vierestä, juna-asemat (3 löytyy lyhyen bussimatkan päässä), jne. Kotimaassakaan tässä suhteessa ei ollut valittamista.

Kustannukset, rahatilanne

Ei voi mitään, mutta rahallakin on tekemistä onnen kanssa. Jos joudut maksamaan itsesi kipeäksi onnellisuuden tekijöistä, niin onni saattaa jäädä hyvin lyhytaikaiseksi. Tai sitten pitää alkaa paiskia montaa hyväpalkkaista duunia, ja vapaa-aika kutistuu olemattomiin. Eli maksimoit onnea toisesta päästä, niin syöt sitä toisesta päästä. En väitä, että raha tekee onnelliseksi, mutta rahattomana onnellisuuden saavuttaminen vaatii jo aikalailla koko onnellisuuspaletin uusiksi laittamista. Henkiset asiat silloin korvaavat isolti kaikkia muita tarpeita... voihan joku Taavi Kassila elää hyvin askeettisesti Intiassa ja olla onnellinen (näin olen ymmärtänyt), mutta en vaan usko, että pystyisin itse koskaan samaan. Sikäli elämämme ei ole kovin kulutusvoittoista, enempi kulutamme palveluita kuin ostamme materiaa. Kun kustannukset toimii rajoittavana tekijänä, niin joko pitää olla hyvää tuuria löytääkseen kaiken edullisesti, tai sitten pitää tehdä kompromisseja eri tekijöiden osalta niin, että onnellisuus optimoituu.

Sosiaalinen ympäristö, ihmissuhteet

Tämä on erityisen tärkeää aina, kun muutat jonnekin uuteen paikkaan, myös lomamatkoilla. Jotkut ihmiset tykkää eristäytyä mökille tai muutenkin oleilla omassa rauhassaan, mutta meille ystävät, muut ihmiset ja elämä kodin ulkopuolella on hyvin tärkeää. Töissä usein muodostuu omia tarpeellisia sosiaalipiirejä, harrasteissa sekä muuta kautta. Täällä onkin ollut ilahduttavaa suomalaisen yhteisön tiiviys, vaikka osa porukkaa onkin vaihtuvaista (nuoret WHlaiset). Muutamia tuttuja on myös ei-suomalaisia paikkakuntalaisia, mutta heidän kanssaan on enempi hyvää päivää tuttu, kuin mikään varsinainen treffailukaveri. Näitä on naapurit, salikaverit, kauppakeskustyöntekijät, yms. Kahdestaan jos jouduttaisiin viettämään 24/7, niin voi olla, että paettaisiin erillisille vuorille vähäksi aikaa. Silti keskenämme jaettu onni on kaksinkertainen onni. Tämän hetkiset sosiaaliset piirit ovat olleet yllättävän piristävät. Tässä toki on aina haasteensa, onhan kotimaassa ollut hyvä vuosien kaveripiiristö ja sosiaaliympyrät. Onneksi on sähköiset välineet apuna...
Saatko vibooja taidenäyttelyssä? Feeling good on art exhibition?

Kulttuuritarjonta

Tämä menee osin harrasteiden kanssa ristiin, mutta tämä sisältää kaikkea ruokakulttuurista taiteen ja ihmisten pariin. Jostain luimme, että Aussit on vielä enempi kulttuurien sulatusuuni kuin Pohjois-Amerikka, ja siltä se ainakin tuntuu, hyvässä mielessä. Itse ei erotu mitenkään joukosta, ja toisaalta on tarjolla eri kulttuurien ruokia, harrasteita, yms. Isoissa kaupungeissa löytyy enempi meidän kaipaamaa kulttuuria kuin pienistä paikoista. Taidetta, musiikkia, urheilutapahtumia, teatteria ja vaikka mitä löytyy joka viikko. Tässä kaikki kehuvat Melbournea. Me olemme olleet tähän tarjontaan enempi kuin tyytyväisiä. Ihmettelemme, miten "kuin kala vedessä" täällä uiskentelemme, olo ei tunnu yhtään turistilta, mitä viisumimme sanoo. Mietimme myös, että asuminen jossain päin maailmaa, jossa erotut turistina (näytät siltä), ei olisi kenties niin antoisaa.
Tekeekö ruoan laitto onnelliseksi? Does preparing food make you happy?

Itsensä toteuttaminen

Jännä, mitä tähän sitten lasketaan kullakin. Sali- ja uintiharrastuksen kautta on päässyt itseään toteuttamaan, ja ehkä tämä blogi kuuluu tähän sarjaan. Meillä kun ei nyt ole työtäkään, kun ollaan sapatilla. Moni toteuttaa itseään työn kautta. Koirien ulkoilutus on ollut tätä osastoa, sekä ruoan laitto itse. Kai tämä on jotain tekemistä, mistä saa tyydytystä tavalla tai toisella. Vielä mitä kaipaan välillä, on musiikin harrastaminen, esim. pianon soitto. Joskus olen unta nähnyt siitä, että olen huoneessa, jossa on useita pianoja tarjolla. Sitten yksi jännä onnellisuuden tuottaja on mm. villasukkien kutominen toisille ihmisille. En todellakaan ole rahallisesti siitä hyötynyt, omianikaan en ole takaisin aina saanut lankakuluista, mutta kuitenkin on ihanaa kun tietää, että ne sukat lämmittävät jota kuta ja kenties se henkilö ajattelee mua silloin tällöin sukat jalassaan.
Tekeekö hyvä ruoka kutaa? Does tasty food make you feel happier?

Kokemukset, elämykset

Tämä vielä erikseen, vaikka näitä tuottaakin jotkut edelliset alueet myös. Hyvä ruoka voi saada lähes kyyneleet silmiin. Hyvä maisema voi tehdä saman. Hyvä seura, tunnelma, itsensä ylittäminen, ... Maratoneja olen juossut 10 kpl täysiä matkoja, ja ainoastaan siksi, että siitä saa hienon fiiliksen maalissa. Toisaalta se antaa myös tsemppiä harjoitteluun, kun on tavoite. Tavoitteen saavuttaminen asiassa kuin asiassa saa aikaan hyviä fiilareita. Joe Cockerin konsertissa olen pillittänyt, ja parissa muussakin. Se, että Whistler's Mother-näyttely sattui olemaan täällä, oli ihan kummallinen juttu. Nytkin kuuntelen reggaeta, ja useat kappaleet saavat hyvän ja rennon olon aikaan. Adrenaliini tuottaa monelle onnea, itse en nyt ihan kovin extreme-hommiin ole ihastunut, mutta ymmärrän heitäkin. Joillekin mikään ei riitä, aina pitää hypätä korkeammalta, vaarallisemmin,...
Tunnetko onnea adrenaliinista?
You do get happiness from adrenaline?

Näiden asioiden kautta esim. voi teoreettisesti pohtia onnellisuutta. Tärkeä kysymys on, voisinko olla vieläkin onnellisempi, ja mitä siihen tarvittaisiin, mitä pitäisi muuttaa taikka lisätä? Pakko sanoa, että hyvin lähellä ollaan oltu huippua, vaikka mielialat ovat saattaneet vaihdella eri tekijöistä riippuen. Joskus edesmennyt Spede Pasanen tätä asiaa toi esiin Turhapuro-elokuvassa: pitääkö ensin kurjistua, että voi kokea maksimaalista onnea? Tavallaan tässäkin on perää. Muistan, että joskus lomalla Nykissä, kun ei saanut nukuttua kaupunkimelun vuoksi, kaipasi kauheasti kotisänkyyn huopatossutehtaalle ja oli onnellinen, kun sai käpertyä reilu viikko myöhemmin omiin peittoihinsa (toki takana oli rankkaa kiertoreissua 9 kk muutenkin). Ja aina vuosittaisen mehupaaston (kauan sitten) jälkeen yksi näkkileipäpalanenkin tai kuivattu luumu tuotti ihanan maun kielelle, ja kun sai jotain pureksittavaa hampaisiin. Ihminenhän nauttii lomastaankin enemmän, kun on painanut niska limassa duunia ja kiroillut pomoja, asiakkaita ja/tai toimimattomia systeemeitä. Mutta onko siinä sitten järkeä, että pitäisi välillä kärvistellä ollakseen välillä erityisen onnellinen?

TÄMÄ EDELLÄ ESITETTY LISTAUS VOIDAAN TÄYSIN ROMUTTAA!!! Ei onnea pysty mallintamaan tai yksilöimään, on liian monta vinkkeliä... Tunne on aina oikeassa ja sitä on kuunneltava...

Pääasia on, että pieniä hyviä fiilareita tulee siellä täällä, että kaikki ei tunnu ikävältä tai joku yksittäinen asia ei pääse painamaan mieltä alas. 

Kun vaan keksii, mitkä asiat noita hyviä fiiliksiä aiheuttaa, voi niitä tämän tästä hakea. Jos joku asia jatkuvasti häiritsee elämässä tai aiheuttaa pahaa oloa, on siitä syytä päästä eroon. Ja jos kaipaa jotain, niin sitä pitää tavoitella rohkeasti. Onnellisuus on tasapainoa. Joskus voi tulla fiilis, että on yhtä ympäristönsä kanssa ja tuntee kuuluvansa sinne. 
Yksi asia on myös, mitenkä laajasti ja itsekkäästi onnea miettii, omalta, toisen vai koko ihmiskunnan osalta... Voit olla luopuvainen osasta omaa onneasi, jos joku muu saa kauttasi onnen ja sitä kautta sinä saat hyvän olon. Esimerkkinä omaishoitaja, tms. En enempää lähde "äiti-Teresa"-poluille, mutta näitäkin voi miettiä... Ei ne ihmiset suotta tee hyväntekeväisyyshommaa, jos eivät siitä jotain iloa saa itselleen. 

Luvatkaa tehdä itsenne onnelliseksi edes kerran päivässä!
Terveyttä ja iloa elämään!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Melbourne, saisiko tästä citystä joskus tarpeekseen?

Richmondissa ja Botanical Gardenissa taas
Taidetta Richmondin asemalla. Art on Richmond station.
Ossit ja turre (maahanmuutto-kampanja). Aussies and a tourist (immi campaign).
Värikäs ravintolan seinä. Colourful wall of the restaurant.
Jonkun muisto isälleen. Somebody remembering the dad.

Oli taas päivä, jolloin ei pitänyt tehdä mitään kummosia. Parin salipäivän jälkeen tuntui, että lepo on tarpeen ja kuitenkin aamupalan jälkeen päätettiin startata kaupungille puolilta päivin. Richmond oli jo odotellut tarkempaa syyniä, kunnes nyt sinne rantauduimme juna-asemalta. Heti aseman ulkopuolella tervehti kaupunginosalle niin tyypilliset graffitit, että oli pakko jumittua kuvaamaan. Tuttu nurkka oli Corner Hotel, eli kummelilisittain "musacorner", jossa kaiken maailman starat käy heittämässä keikkaa. Katseltiin, että mm. tuttu bändi Big Country (UK) ja jotain muita pikkuveli-saarivaltiosta sekä USA:sta oli tarjolla lähikuukausina. Osa oli jo reilu kk ennakkoon loppuunmyytyjä.

Siitä Swan Streetiä etiäpäin, joka onkin selkeästi pääkatu, koska se oli paikka toisensa perään täynnä ravintoloita, joissa lounastajat nauttivat evästä. Jopa lihapullamesta löytyi eli Meatballs & Wine, siinäpäs yhdistelmä! Päädyimme Colesiin, josta ostimme jääteetä ja vaniljakokista, sekä croissantin että pizzaleivän. Käveltiin katuun tutustumisen jälkeen Yarra-joen rantaan Botanical Gardenin puolelle. Siinä laiturilla sattui olemaan sopiva penkki, jossa sitten paistateltiin hellepäivää (suomalaisittain hellettä eli yli 25C) ja syötiin evästä. Ohitse lipui pari sightseeing-laivaa ja pari soutuvenettä, jossa piskuinen perälissu huuteli soutajille rytmiä. Pari mustaa joutsenta myös uiskenteli siinä, ja sitten jännityksellä seurattiin yhtä villakoiraa, jonka pallo oli karannut vesille rannasta. Omistaja toisen koiransa kanssa seurasi tilannetta. Pikku koira koitti aina rantakiviltä ulottaa turpansa siihen palloon juosten etukäteen virtaussuuntaan, että saisi sen napattua rannalta käsin. Koira oli ihan märkänä, muttei mennyt uimaan. Tätä kurottelua ja juoksua  etuviistoon kesti n. 10 min, kunnes sitten omistaja sai vaarallisen näköisesti itsensä hinattua jyrkille rantakiville jonkun kepin kanssa. Jännitettiin, pitääkö lähteä onkimaan sitä tyyppiä sieltä joesta kohta. Siinä se haroi sen pallon koiran suulle. Heitettiin vastarannalta aplodit, kun pallo viimein oli koiran suussa. Mies vähän ihmetteli...
Soutajat Yarran joella.Rowing on Yarra river.

Siitä täytettiin pullo vedellä, kun juomavesipiste osui tietysti siihen ihan viereen rannalle. Lähdettiin kävelemään Botanical Gardeniin, jossa jo kerran aiemmin käytiin. Se on vaan niin upee taidonnäyte. Rakennettu jo 1800-luvulla... tai miten ton nyt sitten "rakentaa"... eli puita on esim. 1850-luvulla istutettu sinne, ja nyt ne on aika mahtipontisia. Eli jos haluaisi nähdä puutarhurina kättensä jäljet vastaavassa puistossa, niin ehtii kuolla kaksi kertaa ainakin ennen sitä, jos puista puhutaan.  Huomattiin heti, että joitain kiinalaisturistibussilastillisia oli puistossa visiitillä. Onneksi aurinkopenkit olivat reilusti vapaana! Gondolimies tökki kepillä lammen pohjaa, ja turret nököttivät veneessä aurinkovarjot ojossa... Sitten terassikahvilassa oli paljon porukkaa ilmastoiduissa tiloissa. Otettiin jäätelöt, ekat sellaiset tikkujädet Ausseissa, kinuskisuklaata. Ihasteltiin hyviä tuoksuja ja kaikenlaisia isoja ja erikoisia puita ja sun muita kasveja.
Oi että näitä puita ja maisemia! What the trees and views!
Älä! (anopin pallit) Don't!!! (what Homer Simpson would say...)
Olikos nää niitä anopin kieliä vai? Nice cactus...
Pure ISOA käpyä kuoma! BIG cone found.

Aurinko siinä alkoi laskea jo, kunnes havahduttiin ihanaan kaktuspuisto-osaan. Siinä sitten anopin palleja ihmeteltiin ja muita piikkipötkylöitä ja piikkipensaita. Ja jos mä saan joskus rakentaa puutarhan itselleni, niin siellä tulisi olemaan useita Crassula-lajikkeen kasveja, eli mehikasveja. Sellaisia pulleita, jotka imee veden sisäänsä ja kestää kastelematta viikkoja. Me kyllä onnistuttiin sellainenkin (rahapuu) tappamaan kotona, kun vaan oltiin liian pitkään poissa. Mutta ne on jotenkin kivoja hiplattavia, ja niistä saa puristamalla joskus vettä ulos.
Auringon laskun hetki, romantiikkaa. Sunset romance.
Mitkä juuret! What the roots!

No joo, ruusuosasto oli jo kukkeat päivänsä nähnyt, mutta muuten riitti kaikkea ihasteltavaa (taas kerran). Jotkut parit muhinoivat ruohikolla, jotkut lukivat, jotkut olivat picnicillä, joku teki läppärillä hommia (ton konttorin mäkin voisin ostaa), jne. Jännää kontraa antaa taustalla näkyvä city, jonka pilvenpiirtäjät kohoilee puiden yläpuolelle. Vähän kuin Nykin keskuspuisto, mutta tästä puistosta vaan tykkään paljon enemmän. Olisipa tajuttu aiemmin päivällä mennä Observatorion terassiravintolaan, aivan huipun näköinen paikka, Shrine of Remembrance - muistorakennusten nurkilla. Sinne rakennukselle päädyttiin auringonlaskua katsomaan. Lopulta hypättiin ratikkaan ja ajettiin Flindersin asemalle ja hypättiin Glenin junaan ja bussilla loput kotiovelle.

Valkosipulijättikatkaravut ja fetasalaatti odottivat nälkäisiä kotiin palaajia. Hyvin pärjäsi jollain pullaeväällä koko päivän kartsalla. Joskus tällainen kevyt päivä tekee terää täällä hedonistien valtakunnassa, kulinaarikaupungissa. Niin, siis emme vieläkään ole saaneet tästä citystä tarpeeksemme. Jokainen uusi kaupunginosa on kuin uusi lomamatka jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan. Ja kun siihen lisätään kavereita, joilta kutsuja satelee kaikenlaisiin tapahtumiin, niin... Mutta asunto pitäisi vaihtaa ainakin vapun jälkeen viimeistään. Vappu, sekin on oikein kivaa juhla-aikaa meille. Täällä suomalaisyhteisö ilmeisesti on järkkäämässä sima-munkki-telttasauna-livemusa-bbq-juttua vappupäiväksi, että paree nyt miettiä, mitä sitten tehhään. Täällä lakitetaankin joku patsas meikäläisten toimesta. Täällä ensi viikolla on tärkeä päivä eli  ANZAC day, Australian ja Uuden Seelannin veteraanien muistopäivä 25.4.

AFL-futispelissä taas päästadikalla (MCG)
Hurraa Haukat! Go Hawks!!!
Delgrave Streetin pub.

Perjantaina sitten innostuttiin lähtemään taas suosikkijoukkueemme Hawthorn Hawksin aussifutispeliin Adelaidea vastaan. Luvassa olikin jo ennakkoon tiukkaa taistoa, vaikka haukat onkin vanha mestari. Juha ja kaverinsa ostivat kannattajahuivit, ja sitten lipputiskiltä napattiin 25 aud (15e) yleisliput, joilla peliä voi seurata alakerran seisomakatsomoista tai ylähyllyn istumakatsomoista. Oli kauhea nälkä ja hamppari olisi maistunut, mutta moni muukin jonotti just hamppareita. Tällä kertaa tarjoilu himpun tökki, kun oltiin väärään aikaan liikkeellä, just ennen peliä. Valittiin sitten surkeammat hodarit hädässä. Lopulta löydettiin ylähyllyltä istumapaikat. Oli aika jännä peli, joka ratkesi vasta viimeisellä Hawksien 6-pisteen maalilla. Tuuletettiin ja laulettiin ihan innoissaan. Molemmat takoivat yli 100 pinnaa. Mä olen kyllä ihan aussifutisfani, tästä vauhdikkaampaa lajia saa hakea. Socker-futis jää toiseksi, vaikka suosioltaan onkin maailmanlaajuisempi, mutta kun maaleja tulee vaan niin vähän.


Pelin jälkeen kierreltiin keskustaa, ennenkuin löydettiin itsemme Delgrave Streetin yläbaarista. Siellä oli tarjoilijatytöillä iloinen meininki. Kyselivät, mistä ollaan kotoisin, kun ei "shiraz"-viiniä osattu lausua ausseittain (en kyllä ihan hiivannut, missä ero)... Jostain syystä soittivat Bomfunk MCn vanhan Freestyler-kappaleen, ei huono! Yhden junalla kotia kohti. Olipa taas virkistävä keikka peliin. Jotenkin harmittaa lähteä täältä, mutta kun kelit viilenee...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Ulkona syöntiä ja vaellusta Dandenong Rangella

Ulkoilua ja rantailua
Ihana japanilainen pääruoka, sashimia. Fantastic sashimi.


Nyt tätä kirjoittelen maha pystyssä ja ihanat makusirkukset pyörii vieläkin kielellä tulisen wasabin ja makean happamien inkiväärien kera. Käytiin tuossa justiinsa kaveriperheen kanssa Glenin japanilaisessa Yokohama Teppanyaki - nimisessä ravintolassa. Mä en yhtään ole kärryillä tuosta "teppana"-kulttuurista, mutta siinä voidaan pöydässä valmistaa kokkien toimesta ruokia ja heitellä jopa sapuskaa ilmareittiä asiakkaiden suuhun. Kuulostaa vähän hauskalta, mutta niin se olikin. Välillä sapeli vaan heilui tötteröpäisten kokkien käsissä. Lapsetkin nauroivat vieresissä pöydissä, kun jotkut seurueet ottivat tuota teppanyaki-ruokaa. Kaverilla oli synttäripäivä ja otettiinkin koko porukka (mä, toi perhe ja heidän saksalainen vaihto-oppilas) erilaisia menu settejä. Sakura Set oli ihan just niin hyvä kuin villissä mielikuvituksessa pystyi arvaamaan, kun ymmärsi vain siinä mainitut "Prawn", "California rolls", "sushi and sashimi combination", "dessert" ja muu oli hepreaa mulle. Eipä ole paljoa japanilaisissa ravintoloissa tullut roikuttua. Hinta 45 AUD  (30e). Rapulettuja alkuun, jotain hyviä pullia, susheja, sashimia (wasabia ja inkivääriä runsaasti ja soijaa oheen), misokeittoa, erilaisia maukkaita salaatteja sekä jädeä lopuksi. Kyllä oli hinta-laatu kohdillaan. Vinkkasivat vielä mulle, että lataapa Zomato-apps, jolla näkee lähinnä olevat yleiset sekä koti-ravintolat.

Juha ei muuten ollut mukana tällä kertaa, kun se oli jo mennyt sopimaan formula-treffit yhden kaverinsa kanssa sporttipubiin. Lopulta olivat päätyneet cityyn Crown-kasinon baariin katsomaan kisoja. Vähän laatuaikaa erillämme.
Pintxos, ne mahtavat pikku makunautinnot.
Pintxos, soo delicious.
Terassinäkymät kaupungille. Terrace view to the city.


On tullut muutenkin ulkona syötyä paljon, jotta emäntä saa tilaa muuttohommilleen. Pinewoodin ruokakorttelissa on käyty pariin otteeseen ja kaupungilla myös. Perjantaina Naked for Satan ja pintxos-sirkus kävi taas suussa ja menikin aika pikku tunneille tutun kanssa höpötellessä kattoterassilla. Siellä on sitten mahtavat isot lämmitysputket katossa, jotta hyvin tarkeni tuulisessa kelissä. Lakaisivat meidät suorastaan ulos tuolta. Kesäksi täältä Melbiksestä tuntuu löytyvän asuntoja, kun ihmiset lähtee Suomeen tai muualle lomalle. Naurettiin tuon Juhan kaverin tapausta, kun hän on kohta kolme vuotta ollut täällä suomalais-kansainvälisessä firmassa töissä ja nyt hänen oli tarkoitus palailla loppukesästä Suomeen, mutta hän totesikin, että no kai tässä voiskin muuttaa Hawaijille, jos tyttöystävä saakin sieltä duunia. On se hieno asenne, että minne vaan voi lähteä ja muuttaa. Pallo tuntuu täällä himppasen pieneltä... Meillä oli juurikin aikomus toukokuussa lähteä Queenslandin suuntaan ja seuraavat kk:t on auki.
St Kildan rannalla paperipussin (olut) kanssa.
St Kilda beach, notice paper back beer.

Niin ja tää talvi täällä vaan ei näytä koittavan, vaikka kuinka haasteita kaipaa, että miten täkäläisessä kylmässä selviäisi... ja jos sais sitten potkua siirtyä pohjoiseen. Huomenna taas alkaa lämpöaalto lähelle 30C ja sama oli just pari päivää sitten. Käytiinkin St Kildassa taas rannalla ihmettelemässä kaikenlaista kiitäjää: joku mies narukukkarot päällä porotti ruohikolla, joku poltti ruohoa, jotkut musisoivat, jotkut sekoilivat huumeissaan nurtsilla, jollain oli pumpputissit lähes paljaana, jne. Sitten oli rullalauta-kisat rannassa, aika rauhallinen meininki, mutta hieno oli lautailualue.

Dandenongilla 1000 steps-reitin patikkaa
Portaita ja portaita. Steps and steps.
Puiden halailu on terapiaa. Hugging trees make you feel better.
Kaukana kavala maailma. Far out there is there world.
Ihana sademetsän kosteus. Moisture as on rain forest.


Dandenong Range on tuossa tunti keskustasta ja vajaa tunti meiltä (julkisilla). Range on "kukkulaisto" tai "selkä" ehkä suomennettuna, mutta kuitenkin tuo kohoilee reiluun 600 metriin. Junalla taikka bussilla (sillä mentiin) täältä pääsee Upper Fern Tree Gullyn kylään, josta sitten lyhyen kävelyn jälkeen voi löytää itsensä kukkulan portilta (National Park eli kansallispuisto). Olinkin lukenut, että tuo on vähän sademetsämäinen alue, mutta se kosteus vähän yllätti. Siellä on useampia vaellusreittejä, mutta suosituin lienee 1000 steps Kokoda Memorial Walk, pituus 1.4 km, joku 2. maailmansodan aikainen muistoreitti, jonka nimistä reittiä sotilaat oikeasti tallasivat tuolloin Papua Uudessa Guineassa. Siellä reitti on yli 90 km pitkä, ja sinne retkelle moni jäi... Tuolla siis alun iisipiisin kävelypätkän jälkeen alkaa vastaan tulla kiviportaita, jotka eivät ole kovinkaan tasaisia ja voivat sateella olla tosi liukkaita. Ja loppua kohti tuntuu meno jyrkkenevän. Portaat ovat aika kapeat, ja joku ryhmä voi helposti tukkia ne pysähtymällä reitille. Jännää saniaismaastoa, korkeita puita ja muuta vihreää maastoa. Papukaijoja näki sekä punaisia että vihreitä, pari jänöäkin nähtiin alhaalla ruohikolla ja joku kanalintu pusikossa. Tuli sellainen tunne, että tällaista patikkaa voisi kyllä toistekin mennä, ja oikein mietti Uutta Seelantia ja Queenslandin Daintree Forestia, että voispas olla kivaa vähän trekkailla tuolla. No, nyt ei ainakaan tuonne ekaan kannata mennä, on vähän liian kylmää meille arkajaloille. Sademetsä sen sijaan vois olla kivempi.
Näissä maisemissa on kiva evästää. Nice snack break on this scene.


Päästiin levähdyspaikkaan ylös, jossa oli aika nippu sakemanneja, nehän tottakai rakastaa kaikkia metsiä. Siitä jatkettiin vielä ylemmäs, jossa ihan ylimpänä löytyi ruokailupaikka ja vessatkin. Pari mehiläistä koitti kilpailla meidän eväsleivistä, piti ottaa liikunnallinen evästauko. Vesihanoja löytyy aina tarpeellisista paikoista, niin täältäkin. Tuolta olisi päässyt kävelemään jonnekin ilmeisesti näköalapaikallekin. Muutenhan tuolta pöheiköstä oli haasteellista tiirailla alhaalle jäävään kylämaastoon. Alaspäin valittiin sitten eri reitti, jossa oli sekä portaita että normaali tie, jota autollakin mahtuisi ajamaan (nyt ei ollut sallittua). Nähtiin kuntoilevaa porukkaa, jotka menee tuota  reittiä montakin kertaa putkeen ja eräskin n. 150 kg lyhyt nainen veti jo varmaan ainakin kolmatta kertaa tuota porrasreittiä, joten voi vaan nostaa hattua. Juha sai pohkeensa jumiin tuosta patikasta. Alaspäin tulo tuntui mulla enempi polviin käyvän, pohkeet oli ihan ok.

Höyryveturi ja paikallispubi Belgravessa
Savusauna-tuoksun aiheuttaja. This caused smoke sauna smell.
Konnan kanssa. With the conductor.
Siippa ja höyrystynyt veturi. Hubbie and Buffing Billy.

Sitten keksittiin, että mennäänpä käymään bussilla Belgravessa, joka on parin kylän päässä. Sieltä lähtee Buffing Billy höyryveturijuna jollekin hienolle metsäreitilleen. Se kyllä lähti jo puoli kolme, mutta juuri kun tultiin Belgraveen, niin juna tuli takaisin asemalle. Höyry ja savu leijui ilmassa koko kylän laajuudelta, jotenkin tuli kotoinen savusauna mieleen. Suorastaan juostiin juna-asemalle (nykyaseman takana erillinen) ja nähtiin, kuinka porukkaa tuli ulos sieltä. Sitten vähän huvitti, kun kyltissä luki "Next train: Not going", eli "seuraava juna: ei mene". Ja vaunussa luki VR (olisko Victorian Railways?), joten erehdyttävästi tulikin Suomen VR ja takkuavat junat mieleen. Mutta siis toi juna taitaa mennä vain kerran päivässä. Konduktööri oli tosi ystävällinen ja halusi ottaa meistä N kpl kuvia, ja poseerasin senkin kanssa siinä laiturilla. Luuli varmaan, että oltiin junaretkellä. Luulkoon! Hauskaa oli ainakin tunnelmoida siinä veturin höyrypilvessä.

Sitten maha sanoi, että jotain voisi syödä ja oluen napata. Löydettiin itsemme paikallisesta Bell's Tavern pubista, aluksi se oli aika tyhjänä. Mietittiin, ettei täällä olekaan tullut käytyä moisessa paikallispubissa lainkaan. Siellä oli jokunen tomuinen duunari työpäivän jälkeisellä oluella ja rasvaruoalla. Me otettiin alet ja parman kanaa, aika herkkua, kahdelle riitti hyvin yksi annos. Yksi "Kiviset ja Soraset"-elokuvan näköinen iso mies tuli laittelemaan avattavaa ikkunaseinäämme kiinni, kun puin hupparia päälle, ja sehän huitasi pöytäämme niin, että uusista oluista yksi sentti läikähti lattialle. Juha oli ihan, että eihän toi nyt mitään haittaa, mutta ukko vaati hakea meille uudet oluet. Sitten se kuurasi sen meidän pöydän kuivaksi. Hetkeä aiemmin oltiin vähän kisailtu TV:n miljonäärivisaa, että kuka arvaa oikeat vastaukset. Siellä ne paikalliset pelasi kilpaa kasipalloa ja nauroivat. Hyvä meininki, jota pari tuntia katteltiin siinä. Sitten bussilla päästiin takaisin. Aika piristävä päivä ihan eri maailmassa.

Sitten olikin tuohon parin päivän salitauko, kunnes taas tänään käytiin pumppaamassa. Salin omistajalla on tulossa lonkkaleikkaus ja se on ihan helisemässä, kun se siirtyi jo toukokuulle, kun veri oli kuulemma leikkaukseen liian sakeaa. On se jännää ajatella, että ihminen voi urheilla liikaa, niin että paikat hajoaa, jos koko ikänsä on riehunut, kuten tuo kehonrakentaja-voimannostaja-painija-TaeKwonDoka..jne. Ja toisaalta ihminen voi pilata itsensä liikkumalla liian vähän, eli kohtuu kaikessa. Itse saattaa olla tuossa välimaastossa, vielä on paikat suht. ok, ettei tarvita keraamisia tai muita varaosia. Miettikääpä tuota asiaa!!! Eli sopivasti sohvaa ja poissa sohvalta.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Aussifutista, "alastonbaarisssa" ja Warholin näyttelyssä


AFL eli aussifutisottelussa Melbournen krikettistadionilla


Futisfani, 45v Hawthorn Hawksien kannattajana.
Football fan, supporting Hawks 45 years.
Hawthorn Hawksien kannatusvärit, keltainen ja ruskea.
Hawks colours: yellow and brown.
Onpas nyt ollut actionia, elikkä olemme olleet poissa kotoa ja baanalla. Ensinnä kiva vinkki kavereiltamme tässä yksi ilta, että sunnuntaina olisi AFL-liigaa eli aussifutista tarjolla. Mehän on nähty vain kiiwien rugbyä aiemmin, jotta tulipa tutustuttua tuohonkin lajiin Malbourne Crickett Ground stadikalla, joka vetää 100 000 katsojaa, eli samaa kokoa kuin Barcelonan Camp Nou. Täällä pelataan paljon paikallisotteluita, kun joukkueita on tusina näin suuressa kaupungissa. Tällä kertaa vastakkain oli täkäläinen Hawthorn Hawks ja Perthiläinen West Coast Eagles. Junassa näki jo, että hawksilaisia paitoineen, huiveineen ja lippiksineen oli ruuhkaksi asti. Liput on hinnaltaan 0 AUD ylöspäin (keskihyllyillä n. 30-70 AUD). Myös ilmaiseksi pääsee, kuten kaverimme teki (ovelta oli ostamassa lippua). Ehkä puolet paikoista oli varattu. 

Futisseuran jäsenyys on periytyvää sorttia, tai siis ilmeisesti siinä on kiinteä määrä jäseniä, ja uusia otetaan vain vanhojen poistuessa, ja isät voi lapsilleen luovuttaa jäsenyyden. Tämän meille kertoi Kenny, täkäläinen tuttumme viitaten omaan kannatusjoukkueeseensa. Tapasimme miehen, joka oli ollut 45 v seuran jäsen, alunperin Singaporesta kotoisin (ei ollut edes aasialaisen näköinen), muuttanut Ausseihin vuonna 1960, 77-vuotias, todella hauska mies, jonka kanssa jutusteltiin tuolla pelissä. Sovittiinkin, että nähdään lähiaikoina Hawksien kotipelissä. Hän halusi tarjota oluet, kieltäydyimme, mutta hän sanoi Juhalle, että tulepas auttamaan, haki olutta meille ja kaverillemmekin.
4-rivinen hanasysteemi. 4-row tap system.

Alussa joku piti puheen ja sitten palkittiin muutama veteraani tai nostettiin paidat ns. kattoon, tms., ja seuran laulu soi. Mukavasti oli pelissä kannustuslaulua ja huutoa, välillä ihan korviin otti. Etenkin alakatsomossa lähellä olutmyyntiä oli seisomaosastolla äänekkäimmät kannattajajoukot. Joka puolelta stadikkaa näkee kyllä hyvin peliä ja hidastukset näkee screeneiltä. Pelaavat neljä n. puolen tunnin erää (katkoineen) ja kahden erän jälkeen on hieman pidempi välitauko. Olutta ei tartte vetää kierteellä väliajalla, koska 4-riviset hanasysteemit toimii tehokkaasti (jonoa ei juurikaan synny), myyntipisteitä on riittävästi sekä katsomoon voi viedä oluet ja ruoat näppärästi vaikka pahvilaatikossa, joka on tarkoitettu eväiden keräämiseen myyntipisteistä.
Kivaa mässätä katsomossa.
Nice to eat and drink while watching game.

Peli on nopeaa ja hienoa katsottavaa, tuossakin kotijoukkue ylsi noin 100 pisteeseen. Keskiosasta maalia saa 6 pojoa ja reunoilta 1 pisteen. Jäähyjä ei jaella eikä värikortteja (ei ainakaan nähty pelissä). Vapaapotkuja voi seurata rikkeistä taikka hyvästä (etäältä) pallon kiinniotosta (kaivakaa netistä, jos haluatte tietää säännöt!). Isoja ihmiskasoja ei synny päinvastoin kuin amerikkalaisessa jalkapallossa taikka rugbyssä (Uusi-Seelanti). Välillä tuntui, kuin soikhula pallo olisi rasvattu, sen verran liukkaalta sen kiinni saaminen näytti. Potkut ovat uskomattoman tarkkoja. Pelin lopuksi yleisö pääsi nurmikentälle. Ennenkuulumatonta, kun muistelen kotimaassa futiskenttiä, jonne on visusti pääsy kielletty muuten kuin itse pelissä. Hyvä jos silloinkaan. Lapset ja aikuiset syöksyivät täällä kentälle pelaamaan palloa. Lähes kaikilla oli pelipallo mukana ja ne potkivat ja heittelivät niitä. Hieno fiilis!
Yleisön vuoro pelata kentällä. Audience is allowed to play after the game.







Täällä Melbournessa on useita stadikoita, yksi iso on myös Etihad-stadikka keskustan länsilaidalla. Kenties joskus mennään sinne. Sitten täällä on konsertteja Rod Laver-areenalla, joka on tenniskisojen keskuskenttä. Mm. Madonna kävi täällä ja pääsi uutisiin Australiassa vastikää, kun kävi ihastuttamassa ja vihastuttamassa faneja tunteja myöhästyneellä esityksellään, ja kuulemma kännissä veteli drinkkejä...? Katsottiin, että Black Sabbath esiintyisi siellä tässä kuussa. Lippuja olisi jäljellä alk. 250 AUD. Olisi kyllä aikas mageeta pyytää soittamaan "Paranoid"...


National Gallery of Victoria: Andy Warhol and Ai Weiwei

Andyn omakuva. Andy himself.
Yksi tuttu blondi moninkertaisena. One known blonde as triple.

No, sitten listallamme on pitkään ollut National Gallery of Victoriassa käynti (ihan Flinders aseman kulmilla). Andy Warhol (you know!) ja Ai Weiwei (kiinalainen aktivisti ja valokuvaaja, yms.) olivat tällä kertaa esittelyssä. Hurahtipa siinä 4-5 h katsellen molempien taidetta, kuvia, elokuvia, patsaita, whatever. Meinattiin kyllä revetä, kun huomattiin lipun myynnissä, että siellä on myös Whistler's Mother taidenäyttely, johon sai nippualennusta 4 AUD (8 AUD hinta), ja noi edelliset kustansi yht. 26 AUD (n. 15e). Pariin kertaan on tullut blogissani viitattua tuohon "legendaariseen" Mr Bean-elokuvan tauluun, vaikka emme edes tienneet sen oikeasti olevan olemassa. Ko. näyttely on vielä katsomatta, kun ei ehditty koko päivää tuolla galleriassa viettää. Sitä taulua sanotaan Amerikan Mona Lisaksi. Katsotaan, mitä muuta kivaa sieltä löytyy.

Kissat, taiteilijoiden lemmikkejä.
Cats, pets of the artists.
Kissaviihdettä lapsille. Cat amusement for the kids.
Kukkia kukkien edustalla. Flowers and more flowers.
Warholin näkemys valokuvistamme (kuvauskoppi). Warhol art about us on PhotoBooth.


Warhol-osastolla hauskinta oli lapsille suunnattu kissa-osasto, jossa oli mm. Photobooth-valokuvauskoppeja, jonne sai mennä itseään kuvaamaan. Kisu ruudulla kertoi kopissa, että nyt sitten ottelette kaikkia hassuja asentoja, ja niin me tehtiin, ja automaatti kuvasi meitä. Lopuksi nähtiin kuvasettiä istunnosta, eli kuvistamme tuli Warhol-tyyliin värikäs kokoelma, jonka sai jakaa somessa myös videona.


"Nakubaarissa" eli Naked for Satan baari Brunswickissa
Nakubaarin yläkerta. Upper floor of Naked for Satan.
Kattoterassilta kaupunkinäkymää kolmeen suuntaan.
Views over the city from the roof terrace.
Alakerran pintxos-osasto koukuttaa.
Pintxos desk on ground floor is so tempting.
Lohileipiä ja munakasta. Salmon and omelet snacks.

Pari ihmistä ja enempi viinipulloja alakerrassa.
Few people and more wine bottles on ground floor.

Kävimme viime viikolla pariin otteeseen Melbournen pohjoispuolella mm. Brunswick streetillä, jossa löytyy boheemia meininkiä. Mentiin muutamankin kaverin suosittelemaan Naked for Satan-ravintolaan. Mä en ollut kuuklettanut sitä, joten ei hajuakaan, mikä underground-luola mahtoi olla kyseessä. Luulin, että joku pimee loukko, jossa on outoja hyypiöitä. No, sehän oli hiton siisti ravintola useammassa kerroksessa ja ihanin näkymin varustetulla kattoterassilla. Saatanasta ei ollut tietoakaan, mutta alastomia ihmisiä oli vanhoissa kuvissa käytävillä (tapetit). Listan ruoka oli ihan okkiwokki, ei mitään ihmeellistä, mutta muuten meininki aivan huippua. Alakerrassa on mahtavia Pintxos-herkkuja tarjolla häppärihintaan 1 AUD/kpl, mm. savulohileipiä, tomaatti-mozzisleipiä,... Normihinta 2 AUD/kpl. Tulihan sitten mätettyä aika reilusti ruokaa illan aikana. Juteltiin mukavien irkkujen kanssa (3 naista), sekä yhden aasia-aussiparin kanssa. Kun kuulivat, että olemme sapatilla, niin heti käskivät mennä Port Douglasiin ja Queenslandiin. No, jos sitten toukokuulla.

Sitten on outoja sattumia, että yksi tuttumme tuntee hyvin suomalaisen pariskunnan, joilla on kuulemma kiva sauna ja uima-allas, jonne voisi siis mennä saunomaan joku viikonloppu (muuttaneet 80-luvulla Ausseihin). Kyllähän tuosta innostuttiin kunnolla, kun selvisi netistä, että ko. mies on myös perustanut firman, joka liippaa ihan suoraan mun ja Juhankin työhistoriaa. No, katsotaan, jos sopivaa saumaa tulee... Ja saunahan maistuisi aina!

Vielä on varatankissa tilaa jälkkäreille (57Cafe).
Always room for delicious desserts on 57Cafe.
St Kilda mehikolainen Burritos paikka Luna Parkin vieressä.
Mexican Burritos on St Kilda (next to Luna Park).
Luna Parkin valot houkuttelivat sisälle katselemaan.
Luna Park lights took us inside to watch.
Aina ehtii poiketa rannalla ja hyvillä terasseilla (Sandringham ja Hampton).
Always time for beach and nice terraces near.

Ulkona olemme paljon olleet ja syöneet kaupungilla ja Pinewoodin eri paikoissa. Kyllä täällä on edullista syöminen ulkona (en puhu fine diningista). Normisti ruoat 10-30 AUD (aasialaisissa 10 AUD yleinen hinta, paras filepihvi 35 AUD), ja juomat on 16-35 AUD/viinipullo, oluet 5-9 AUD. Noi kun kertoo 0,7:lla, niin ei paha (euroissa). BYO-paikoissa oman pullon korkkausmaksu pari taalaa per osallistuja. Pitkät sushirullat on myös yksi suosikkimme kauppakeskuksissa pieneen nälkään (2,5 AUD/rulla). Kotona on toki kiva laittaa ruokaa, mutta nyt kun sitä on niin paljon tehnyt, niin vaihtelu virkistää. Ihmetellään vaan, jos joku sanoo, että täällä ulkona ja kotona syöminen olisi kallista. Mielestämme molemmat ovat halvempia kuin Suomessa, ainakin näin perustasolla (emme ole Michelin-ravintoloissa olleet).


Syksyn väriloistoa Notting Hillissä. Autumn colours on Notting Hill.

Välillä jo oltiin miettimässä, pitääkö lähteä pohjoiseen (asunto oli katkolla), mutta onneksi saatiin jäädä vielä, koska täällä on vaan niin mukavaa. Salikorttiakin jatkettiin kuukauden verran. Syksy on tullut, mutta silti päivälämpötilat on 19-27 C, yöllä 11-16C. Ja jos kaasulämmitys (lattiaraot) on päällä, niin tupa on tosi lämmin. Lehtipuut ovat ihanan punaisia ja kivaa on välillä pukea kevyttoppis päälle (Suomessa näillä lämpötiloilla se ei tulisi kuuloonkaan). Kuitenkaan kalsarihumppaa emme kaipaa yhtään, pakkasta taikka luntakaan. Sadepäiviä on ollut muutama näinä 2,5 kk:na, ja silloinkaan ei ole koko päivää satanut. Toukokuussa olisi aika ehkä siirtyä Brisbaneen, mutta katellaan nyt. Että me sitten tykätään myös Melbournen suomalaisista, mahtavaa jengiä tapaa jatkuvasti (viime tapaaminen perjantaina). Täällä on sosiaalista elämää aika lailla niin paljon tarjolla, kuin vain jaksaisi kaupungilla tai lähistöllä käydä (tai jopa täällä lähiössä).