tiistai 24. toukokuuta 2016

Caloundra ja eläinhyökkäyksiä


Pyörällä Caloundraan ja takaisin. To Caloundra and back by bikes.
Mahtavat rantatiet pyöräillä. Nice coastal pathway for bikes.
Mahtavat näkymät matkalla. Great ocean bike road.


Caloundra

Yksi päivä ajeltiin pyörällä sellaiset 35 km eli edestakaisin Parrearran (Mooloolaba) asunnolta Caloundraan ja takaisin. Vähän liian hidasta ja peffaan käyvää hommaa, kun mulla ei ole edes vaihteita pyörässä. Rantaväylät pitkittää matkaa, kun ne mutkittelee luonnollisesti merenrantamilla, ja tottakai niitä mieluummin ajelee, kuin isoja teitä, turvallisuussyistäkin. Rantaväylät on tehty usein lankuista ja aidattuja max muutaman metrin levyisiä väyliä. Todella ihania, puiden tai pensaiden reunustamia/kattamia. Mä en voi lakata vilkuilemasta puskia pythoneiden ja muiden lierojen varalta.

Currimundi beach.
Iso hiekkatöyräs meren ja Currimundi-järven välissä.
Great sand bank between Currimundi lake and the ocean.

 Matkalla oleva Currimundi on aika kiva paikka. Siellä on järvi (näyttää leveältä joen pätkältä), joka yhtyy mereen, ja jossa välissä on valtavat, korkeat hiekkatöyräät (sand bank). Tämä Sunshine Coast on muutenkin yhtä pitkää hiekkarantaa, jonne voi puikahtaa lähes mistä kohtaa tahansa pyörätietä. Nariseva hiekka on todella siistiä, ikäviä ja haiskahtavia leväkasoja ei ole nähty missään täällä, tai muutakaan roskaa (yleistä Aasiassa). Surffareita juoksentelee iltapäivisin paikalle lautoineen, kun alkaa tuulla mereltä päin. Itsekin aina tekisi mieli aalloille, kun näkee noita lautaajia. Rannalla ei ole pahemmin tullut makoiltua täällä. On niin paljon kaikkea muuta aktiviteettia.
Caloundran pääkatu. Main road of Caloundra.
Caloundran esplanadi, vastarannalla Bribie-saari.
The esplanade of Caloundra, view to Bribe island.
Tässä se vastarannan Bribie-saarinäkymä Hog's Breathistä.
Vaarallinen virtaus Caloundran ja Bribie-saaren välissä.
Dangerous currents between Caloundra and Bribie isl.

Caloundra on aika mäkinen (raskas pyöräillä), mutta viihtyisä kaupunki, ja sen suosituimpia rantoja tuntuu olevan Kings Beach ja Bulcock Beach (pehmeetä jauhoa), joka on Bribie-saaren pohjoisella vastarannalla. Siellä on myös esplanadi, jossa on kivoja terassiravintoloita. Käytiinkin Hogs Breathissä lounaalla. Tuossa saaren välissä kulkeva joen uoma on aika vaarallinen, koska siinä on valtavan voimakas virtaus. Moni voisi kuvitella uivansa tuonne lähisaarelle, mutta jo veneelläkin siitä välistä meneminen muistuttaa koskenlaskua. Usein ruoho näyttää aidan takana vihreämmältä ja hiekka valkoisemmalta, kuten tuolla saarellakin. Siellä on asutusta vain etelälännessä, tekokanaaleja löytyy sielläkin. Se onkin erittäin kehittynyt asutuskeskus, vaikka suurin osa saarta on luonnonpuistoa. Hienoa hiekkarantaa on paljon etenkin itäpuolella, lännessä mantereen välissä on se "välivesi" (passage), jossa asuu satoja eri lintulajeja... Mutta tosiaan tuolla Caloundrassa on myös aika upeat hiekkarannat. Sitten löytyy Kings Beachillä myös ilmainen suolavesiuima-allas, joka on siis ihan rannassa. Ei kyllä mikään iso laguuni, kuten Brisbanessa tai Cairnsissa. Cityn keskustana toimii lähinnä yksi pääkatu (Bulcock street), jonka varrella on kaikkia palveluita.
Kings beachin suolavesiallas. Salt water pool on Kings beach.

Yksi asia, mikä saa kaipaamaan Eurooppaan, etenkin näillä historialtaan tuoreimmilla alueilla, on se historian puute. Kutsumme näitä kyliä laatikkokyliksi, koska rakennukset ovat tympeän laatikkomaisia. Omakotitalot ovat tietysti hienoja ja pirun isoja, mutta tosiaan historiallisia ja hienoja (esim. julkisia) rakennuksia täältä ei löydy. Esimerkiksi Melbournessa sentään oli edes jonkin verran historiaa, eli viktoriaanista havinaa... Mutta koska aboriginaalit olivat alkuperäisasukkaita, eikä ne ole rakentaneet oikein mitään merkittävää, niin... täällä luonto toki korvaa kaikenlaista muuta nähtävää.


Krokotiilivaara ja muita eläinhyökkäyksiä
Tämä kroko on netistä (Cairnsissä ilm. kuvattu). This is from internet.

Täällä Queenslandin korkeudella vielä uskaltaa uidakin (jos katsoo, että virtauskohtaa eli rip curlia ei ole rannassa), mutta Cairnsin tasolle mentäessä tulee krokotiilivaara niin suureksi, ettei kannata veteen pulahdella. Uutisista on voinut lukea tapauksesta, jossa nainen kaverinsa kanssa lähti lomailemaan Cairnsiin, päättivät mennä yöuinnille ja kuinkas kävi: tuon kaverin nappasi krokotiili yön pimeyteen, eikä toinen pystynyt mitenkään auttamaan ystäväänsä. Karmea kohtalo! Kroko myös kaatoi eräiden kalastajien veneen Pohjois-Australiassa, ukot olivat liikkeellä liian matalareunaisella veneellä. Kuulemma täällä monimetriset pedot pystyvät hyppäämään korkeallekin veneeseen, että millään pienemmillä purkeilla ei kannata lähteä urheilemaan vesille. Tuossa reilu 70-vuotias mies kuoli ja kaverinsa pystyi pusikossa piilottelemaan vaanivaa krokolaumaa ja pitämään ne loitolla mm. heittelemällä sytytystulppia, kunnes pääsi laskuvedessä pakenemaan.
Hengenvaara vaanii vedessä. Deadly irukandjis possible on the water.

Toinen asia jo Cairnsiä etelämmässä koralliriuttojen tasolla (mm. Airlie Beach, mutta ei täällä Sunshine Coastilla) rannassa on tappavat meduusat (irukandji), jotka on sormenpään kokoisia, mutta petollisia pitkine polttavine lonkeroineen. Niiden vuoksi pitäisi käyttää stingersuitia, eli kokouimapukua, joka suojaa polttavilta lonkeroilta (vain kasvot näkyy). Itsekin 8v sitten tuli heiluttua teletappina keltaisessa Laalaa-puvussa rannalla tuolla Whitsundayn saaristossa. Nyt kun vedet ovat lämmenneet ilmaston muutoksen vuoksi, meduusoilla riittää rantakautta pidempään kuin ennen. Jollain ranta-aluilla on verkkoja meduusojen estämiseksi, mutta noita pahimpia pieniä on hankala estää. Jossain kuulemma tarkistellaan verkkoja päivittäin, että jos meduusoja löytyy yleensäkään, niin uida ei saa. Samat lämmenneet vedet ovat vaikuttaneet ilmeisesti myös siihen, että mm. vaarallinen tiikerihai (ainakin Catalina-niminen seurannalla varustettu) on matkannut virtausten mukana eteläiseen Australiaan asti eli Adelaideen. Ja puhumattakaan korallien kuolemisesta tuolla valliriutalla lämpimien vesien johdosta, ja ehkä vähän muistakin syistä. Koko ajan näkyy juttua riutan ongelmia uutisissa.
Kuva netistä, mutta isoja haita lännessä ja etelässä.
From internet, but big whites on west and south coast.

Sitten täällä oli menneellä viikolla Perthin lähellä haihyökkäys, eli kolmekymppinen surffari menetti toisen jalkansa hain hampaisiin ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Usein noissa hyökkäyksissä kuolee jo verenhukkaan, kun puremajäljet on sitä luokkaa. Hai toteaa vasta maistettuaan, että ei se ollutkaan hylje ja poistuu... Seuraan itse huvikseni Etelä-Australian Shark Alerts FB-sivustoa, jossa saa lukea aina isojen haiden lähestymisestä rantoja. Paljon on haita liikkeellä myös Adelaiden lähistöllä. Usein ne on valkohaita, jotka voivat kasvaa todella pelottavan isoiksi (mm. 1/2016 varoitettiin 7 metrin haista, joka havaittiin helikopterista). Myös pari päivää sitten vanhempi nainen kuoli hain hyökättyä sukellusreissulla, jälleen Perthin lähistöllä. Myöhemmin lisää haista ja haikarkottimista, koskapa tutustuttiin naapuriin, joka on meribiologi ja haitutkija, sekä innokas sukeltelija (haiden kanssa ympäri maailmaa).
Kenguru, joka potkii vaarallisesti (netistä).
Kangaroo, which can kick hard (from internet).

Sitten myös kenguru oli hyökännyt yhden naisen kimppuun (potkivat), jonka silikonirinnat olivat toimineen kuin turvatyynyt, olisi kuulemma muuten naiselle käynyt kalpaten. Nyt selvisi rinnan räjähdyksellä. Aikoi kuulemma laittaa vieläkin isommat puskurit tilalle, ihan vaan turvallisuussyistä. Huumori ei siis naiselta loppunut tuohonkaan kengurun potkuun. Ja hassua on, että kaikki nämä henkilöt tai heidän kaverit ovat uutisissa tai aamutelkussa kommentoimassa tapahtumia tuoreeltaan. Välillä ihan säälittää, kun kysellään, jostain traumaattisista tapahtumista...tai noloista...

Siitäkin tuli dokumentaarinen kuvaus, kun aussimies menetti vastikää vaimonsa Maria Strydomin Mount Everestillä heidän yrittäessään kiivetä huipulle asti. Heillä oli pakkomielteenä valloittaa kaikki maailman korkeimmat huiput... Tuntui pahalta katsoa miestä, jonka sydän oli särkynyt, eikä välillä pystynyt puhumaan silmät vedessä. Ei tuollaista journalistietiikkaa oikein opi sulattamaan.


Tuontieläimet ja ongelmat
Myrkyllinen maanvaiva (netistä). Poisonous harm on Australia (from internet).

Eläinjutuista vielä sen verran, että Australiaan on tuotu monia eläinlajeja, joista on tullut riesa tai niiden määrää on vaikeaa säädellä, kun niillä ei oikein löydy tarpeeksi luonnollisia vihollisia. Esim. Cane toad-sammakkolajike, rumilukset, jotka kasvavat lähes pari kiloisiksi. Ne on myrkyllisiä (paitsi ei voi tappaa ihmistä), ja vain jotkut fiksut linnut osaavat niitä syödä kääntämällä ne selälleen. Jos käärme imasee sammakon, niin se on morjens, kun myrkky leviää käärmeeseen. Sammakoita tuotiin aikanaan, koska luultiin, että ne syövät sokeriruo'olle haitallisia kuoriaisia, mutta ei ne ollutkaan ko. sammakoiden herkkulistalla. Sitten on koitettu ihmispartioilla yöaikaan hävittää sammakoita keräämällä niitä lamppujen avulla pusseihin ja tappamalla. Sitten kameleita täällä oli ainakin v2013 jotain 600 000 kpl (joskus epäiltiin jopa miljoonaa), kun niitä aikanaan tuotiin keskimaan rautateiden rakentamista varten tänne, ja sitten ne vaan lisääntyivät runsaasti. Välillä populaatiota on onnistuttu karsimaan jopa 300 000:een, mutta näyttävät tuplaantuvan jossain 8-10 vuodessa. Riesaa myös autoille keskimailla, kun voivat jäädä alle. Joskus vilkaistiin netistä house sitting (kotivahti)-hommia, ja siellä lueteltiin hoitoa kaipaavia eläimiä, kuten koirat, kissat, vuohet, lehmät,..., kamelit... pisti naurattamaan, että kamelivahteja...
Keskimaan kamelit (netistä. Camels in outback (from internet).


Sitten on tänne tuotu kaniineita, jotka tunnetusti lisääntyvät vauhdilla. Ne puree kasveja ja siten ovat hävittäneet lajeja sukupuuttoon. Ja eroosiota aiheuttavat tuhoamalla kasvillisuutta. Ainoastaan jonkun kehitellyn kaniviruksen avulla jossain kohtaa pystyttiin vähentämään populaatiota. Ja pitihän tänne enkkujen tuoda kettujakin, että on jotain metsästettävää (hevosmiehille). No, nyt sitten on yli 6 miljoonaa kettua, mutta missä metsästäjät?! Ketut ovat tuhonneet aavikkorottakengurut täältä ja muitakin pieniä nisäkäslajeja ovat ajaneet ahtaalle sinne, missä kettuja ei ole. Ja jokunen kasvikin on tuontikamaa ja sotkee ekosysteemejä. Siksi Australian tullikin on karmean tarkka kaikissa elävissä tuontitarvikkeissa (ei saa tuoda), tai likaisissa vaellusbootseissa, ettei tänne pääse tulemaan uusia lajikkeita sotkemaan systeemejä. "kuolleita" elintarvikkeita saa toki tänne tuoda, kuten suomalaiset roudaa ruisleipiä.

Loppuun vielä söpö wallabi, ettei tule painajaisia uniin...

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Sunshine Coast, Mooloolaba ja muu aurinkorannikko


Näkymä asunnostamme kanaalille.
View from our apartment to the canal.
Tämä näkymä lohdutti Suomen finaalitappiota jäkiksessä aamulla.
This view was comforting us on the morning or the lost to Canada on ice hockey.

Brissystä tosiaan (viittaus edelliseen postaukseen) helposti pääsee tänne aurinkorannikon Buddinaan junalla (Landsboroughin asemalle) ja bussilla (Mooloolabaan päin ja vaihto Caloundran suuntaan). Tää kanavahaara Buddina on Kawanan ostoskeskusten nurkalla, joten hyvin näppärä paikka.  Mooloolabaan on pyöräilymatka (reilu 4 km), onneksi on pyörät käytössä. On ihanaa aamuisin herätä kanavan veden kimmeltäessä ketunhäntäpalmujen välistä. Saatiin oma kaksio erään suomalaisperheen upean talon kyljestä. Perhe on todella mukava, ja isäntä veikin meidät golfaamaan tokana päivänä. Ajettiin Finnish Roadille, eli suomalaisilla on täällä oma katu, jossa on meille tehty muistomerkkikin. Ekat suomalaiset on tänne rantautuneet jo 1800-luvun lopulla. Tämä aurinkorannikko on suomalaisille kuin Floridan Palm beach eli mm. eläkeläisten kehto. Onhan täällä lämmintä ympäri vuoden. Tänne lähelle on myös juuri rakenteilla (alkoi v2012, aukeaa virallisesti 4/2017) valtava yliopistollinen sairaala, jossa tulee olemaan myös opetus- ja tutkimustoimintaa. Projekti on reilut 2 miljardia AUD. Kokonaisuudessaan tämän lähialueen terveyspalveluiden kehittämiseen käytetään yli 5 miljardia AUD, koko eteläisen pallon puoliskon suurin terveydellinen rakennushanke. Myös Suomesta oli valtuuskunta täällä tuomassa meidän osaamistamme tutuksi. Eräs paikallinen tutun tuttu näytti myös olevan joukossa. Hänen firmansa toimittaa vanhuksille lihasharjoitteluvälineitä, jotka on siis erityisesti suunniteltu ikäihmisille. Tuossa hankkeessa olisi voinut olla saumaa myös suomalaisille terveysalan IT-firmoille, mutta ei tainnut mikään suomifirma ehtiä apajille. Duunia olisi tarjolla muutamalle tuhannelle terveysalan ammattilaiselle.
Lisäinfoa:
https://www.health.qld.gov.au/scuhospital/, Project Deliverystä löytyy projektin tietoja
http://oceansidesales.com.au/wp-content/uploads/2015/12/MWP_11_Dec.pdf kehityshanke

No, mutta tuonne muistomerkille ajaessa sattui iso musta käärme luikeltelemaan maantielle. Vedettiin liinat kiinni käärmeen päällä, peruutettiin ja kappas, käärme katosi kokonaan näkyvistä, kuin taikasauvan iskusta. Koitettiin tiirailla aukeille tiepenkoille, minne se ehti muka vilahtaa. Epäiltiin monta tuntia, että käärme lyöttäytyi salamatkustajaksi auton alle tai moottoritiloihin. Kuulemma ne saattaa mennä sinne joskus lämmittelemään. Kiva hyppiä auton ovista ulostautuessa kauas, kun pelkäsi, että se nappaa auton alta jalkaan. On nääs tuokin myrkkykäärme, kuten kaikki käärmeet täällä, enempi ja vähempi vaarallisia/tappavia. Kivasti alkoi katsella kaikenlaisia puskia kentälläkin, mistä voi käärme puikahtaa. Isäntä on kuulemma jotain pythoneita joskus golf-kentällä viskellyt hännästä. Ei kuulosta ihan mun harrastukselta. Kertoi hän, että tuolla muistomerkillä oli joskus naisten vessassakin iso python, eikä kukaan uskaltanut sinne mennä. Kotiin päästyä isäntä suihkutteli painepesurilla autoa, mutta ei siltä mitään lieroa putkahtanut. Missä lie hypännyt ojaan, ettei me nähty sitä. Täällä vaan todetaan tyynesti, että kiristysside vain puremakohdan yläpuolelle ja sairaalaan, siellä sitten vastamyrkyt annetaan analysoituun puremaan. Vähän yhtä iso juttu kuin hyttysen purema...
Median puutarhahämy ja iso verkko.
Our garden spider and the great net.
Toinen hämy makkarin edessä. Another spider in the front of our bedroom.
Sitruunapuu, ruohosipuli ja must kasvit.
Lemon tree, grass onion and other plants.
Omat hetelmät puusta, joka muistuttaa isoa kaktusta.
Dragon fruit from our yard, the tree is like a huge cactus.





Siitä päästäänkin aasin siltaa hämyosastolle. Olihan Suomen iltapäivälehdessäkin juttua aussilaisesta raksamiehestä, joka meni bajamajaan asioille, ja siitä punainen leski (vaarallisin hämis) nappasi munaskuikkeleihin. Ehkä se rukoili, että poista kipu ja jätä turvotus, mutta sairaalareissu tuli ja vastamyrkyt kehiin. Tarkemmin ei kerrottu, millaiset oireet tuosta seurasi... Tässä asunnon nurkilla asuu pari mojovaa hämyä (kuvat ohessa), tiikerijalkainen ja pallokroppainen omissa verkoissaan. Ihan perus puutarhahämyjä. No, kun ei niitä häiritse, niin ne ei häiritse meitä. Sitruunat poimitaan parista pihapuusta teehen ja veteen yms. Täkäläinen hanavesi maistuu ja haisee hieman villasukalle, joten lisukkeet on tarpeen. Isäntäväkemme on hommannut itselleen vesiautomaatin, joka suodattaa veden hyväksi. Sitten löytyy mausteita, mm. kaffirlimeä ja sitruunaruohoa, ruohosipulia ja persiljaa. 

Auringonlaskun kanoottireissu kanaalilla.
Sunset canoe trip on the canal.
Muuttuvat värit. Changing colours.
Täysikuu kanaalimme yllä.
Full moon rising over our canal.


Me ollaan myös käyty kanootilla ajelemassa, kun eräskin ilta sattui aivan upea auringonlasku. Meren rantaan on jotain kilsan matka, nopea polkasta. Siellä on pitkät pätkät hiekkarantaa, jonka hiekka narisee jännästi kun liu'uttaa jalkaa siinä. Ääni on kuin röpösellä pyykkilaudalla hieroisi jalkaa. Vain muutamia ihmisiä voi nähdä lähirannalla. Caloundra on etelään isompi paikka, jossa on paljon loma-asuntoja. Siellä pitäisi käydä, koska maisemat on upeat, kun siellä on Pumicestone Passage, eli merellinen kansallispuistosuikale Bribie-saaren ja mantereen välissä. Tuonne saarelle voisi suorastaan kellua laskuveden virran aikana. Se onkin Seppo Jokisen rikoskomissario Koskisen seikkailupaikka, joten mielenkiintoinen siltäkin osin. Saari on luonnonpuistoa itsessään, hyvin hiekkainen ja kaunis, kehui eräät siellä asuvat joskus Balilla tavatessamme.
Mooloolaban rantaa. Mooloolaba beach.
Mooloolaban rantareitillä. Mooloolaba walking route.










Sitten tuo pohjoisen puolen Mooloolaba on meidän mielestä kivan viihtyisä rantabulevardeineen ja rantoineen. Ennen reissuun lähtöä me vähän vitsailtiinkin kaveripiiriin, että meidät saattaa löytää joskus myöhemmin Mooloolabasta, ja täällä sitä nyt ollaan. Sitten käytiin bussilla myös Mooloolaban takana Maroochydoressa, joka on hiemana isompi lomakeskittymä. Siellä joenvarressa oli kivat isot kauppakeskukset, jossa myös ravintoloita paljon "laiturilla". Ocean streetillä löytyy myös ravintoloita vierivieressä, mutta me päädyimme kuitenkin syömään Mooloolaban thaikkupaikkaa Thai Lotus, jossa olikin hyvät curryruoat. Täällä on niin monessa paikassa tarjolla vehnää, burgereita, shipsejä ja muuta roskaruokaa, mutta nyt on taas kaivannut aasialaisia ruokia. Tämä Sunshine Coast joskus tuntui, että saattaisi olla liian turistinen kohde meille, koska katsastamme lähinnä kaupunkialueita, joissa voisi kuvitella vaikka asuvansa joskus. Saa nähdä, päättyykö tämä kuherruskuukausi jossain kohtaa...
Maroochydore Plaza ostoskeskus (shopping center) joen varressa.
Cantina (mexican) on Maroochydore.

Lauantaina oli saunapäivä, ja oli ihan mahtavaa päästä kunnon löylyihin sekä pulahtaa uima-altaaseen, jossa on 24 C vesi. Virkistää, mutta tarkenee. Eräs tunnettu triatlonisti Pirkkalasta on muuttanut lähistölle 10 kk sitten perheineen (hän treenaa ja vaimo käy töissä), ja isäntäväki sattuu olemaan heidän hyviä tuttujaan, joten he tulivat myös saunomaan tänne. Mukavaa olikin rupatella heidän kanssaan tänne muuttamisesta, ja syötiin myös porukalla angushärkämakkaroita, kanaa, riisivihannessekoitusta ja salaatteja. Ja illan kruunasi marjapannarit ja toffee-jäätelö.
Yöllinen kisastudio. Following ice hockey on the middle of the night (4 am).




Nyt tässä sitten ihmetellään, minne suunnistetaan reilun viikon päästä, kun tämä asunto on varattuna muille, ja täytyy vaihtaa paikkaa. Täytyisi muutenkin tämä kesä ja syksy suunnitella Suomeen menoineen piakkoin, että saa lennot kohdilleen. 

maanantai 16. toukokuuta 2016

Brisbane, rento city joen varressa


Laguuni Brissyn joen varressa. Meren rannallahan tämä city ei ole.
The lagoon of Brisbane, as it is not on the coast.
Lagoon pool.
Näkymä Riversidelta, Kangaroo pointin silta.
Story bridge view from Mr and Mrs G tapas bar.
"Under the bridge" (Red Hot Chili Peppers). View to riverside and the city.

Brisbanessa asuinhuoneemme oli sen verran viihtyisä (not), että päätimme viettää päivät tiiviisti kaupungilla ja vain yöt nukkua siellä. Heti tykästyttiinkin Brisbaneen, joka on aika rento mesta, jopa jos vaikka Melbourneen vertaa. Toki Brissy on pieni verrattuna Meliin, mutta siis kivasti käveltävissä. Joki virtaa keskellä cityä ja siellä pääsee kulkemaan joko City Cat-katamaraanilla (osa julkista liikennettä) tai ilmaisella City Hopper-laivalla, jolla on suppeampi reitti ja harvempi kulkuväli. Julkista liikennettä on haukuttu, kun sitä on verrattu esim. Melbourneen, mutta meistä se toimi todella hyvin. Go-cardille eli Mykiä vastaavalle kortille ladataan rahaa, ja bussit ainakin meidän läheltä kulki 10 min välein eestakaisin myöhälle iltaan. Klo 8:30-15:30 ja klo 19 jälkeen on ns. matalan piikin aikaa, joten hinta on n. taalan halvempi (3-4 AUD) tuolta vyöhykkeeltä 4. Junat kulkee muutamilla reiteillä ja ne on meiltä ainakin hitaampia kuin bussit, kun bussit pääsee omia bussiteitä kulkemaan isoja, nopeita väyliä pitkin. Verkosto ilmeisesti vaihtelee niin, että joiltain suunnilta kulkee huonommin busseja, jokivarsilla CityCat on paras kulkuväline. Kun 9 matkaa viikon aikana tulee täyteen, saa lopun viikon ilmaiseksi. Me ihmeteltiinkin, kun viikonloppuna ei kulunut lainkaan rahaa kortilta. Jotkut nuoret kuulemma sahaa alkuviikon lyhyitä matkoja, että saavat sitten pidemmät loppumatkat ilmaiseksi. Sunshine Coastillekin (kuten Cold Coast) pääsee julkisilla, juna maksoi reilun 10 AUD (alle 8 e), hienoa homma!

Laguuni ja uimavalvonta, tekohiekkaranta South Bankissä.
Lagoon and life saving tower, artificial sandy beach on South Bank..
QUT yliopiston kampusaluetta, opiskelijoita relaamassa.
QUT university campus ares, students relaxing.
QUT campus.
Kaupungin puutarha. Botanical Garden on the riverside/city.
Sama mesta, bamburivistö. Same same, but with bamboos.


















Mutta siis Brissy vaikutti kivalta (reilun viikon kokemuksella), ja yksi lempialueemme oli South Bank, jossa on suuret laguuni-uima-altaat joen varressa palmujen katveessa. On suihkut, vessat ja ravintoloita. Joen rantamilla on myös BBQ-alueita, joissa viikonloppuisin paikalliset grillailevat perheineen puistoaterioita. Suuri maailman pyöräkin löytyy sieltä, sekä oopperatalo ja muuta kulttuuria. Terasseja on pilvin pimein, ollaanhan ympäri vuoden ulkoilmakeleissä täällä. Peruspäivä koostuikin käynnistä altailla, sekä syömisestä terasseilla joko tuolla, West Endissä (siellä on paljon hyviä ruokaravintoloita) taikka keskustassa. Keskustassakin on pitkä kävelykatu Queen streetillä (jossa mm. bussikeskus ja kauppakeskuksia), jossa on paljon terasseja. Sitten joen rannasta löytyy Botanical Garden puutarha-alue, jonka laidalla on QUT-yliopiston kampusalue. Puutarha on ihan kiva, mutta aika vaatimaton verrattuna Melin sisartarhaan. Yliopisto puolestaan on erittäin siisti ja moderni. Käytiin sisälläkin katsomassa oleskelualueita, joissa on koko seinän levyisiä info-screenejä, joita voi kosketella kuin tietokonetta käyttäisi. Nojatuoleja ja sohvia löytyy joka lähtöön, ja mikäs siinä istuskellessa läppärin kanssa puistikossa luentotauoilla. Myös lenkkeilytauko voi tulla tarpeeseen, kun on joen rannassa niin hyvät baanat juoksennella pitkiäkin matkoja.
Kiva valaistus. Nice lights.
Brisbane-kyltti, South Bank. Brisbane sign.
Ai että tää näkymä vaan on ihana. I just love this view.










Riverside-joenranta on suosittu työpäivien jälkeinen ajanviettokehto. Siellä on ruokaravintoloita hienoin näkymin joelle ja kaupungin valoihin. Kangaroo pointin silta Story Bridge on hienosti punaisin valoin valaistu taustalla, lentokoneesta city näytti makeelta pimeässä, kun tultiin. Myös muutama siipiratasalus on parkissa hää- ja muita seurueita varten vuokrattavaksi. Pukupäiset konttorirotat hivuttautuvat viiden aikoihin joen rantaan oluelle ja viinille seukkailemaan työkavereiden tai asiakkaiden kanssa. Muutoin pukeutuminen on sekalaista, ihan bermudahousuissakin voi pyöriä kulmilla. Meidän lempipaikkoja oli tapasbar Mr and Mrs G sekä Riverside bar. Japanilainen Sake-ravintola on suosittu yläkerrassa, mutta aina niin täys, ettei oikein mahdu sekaan. Jotenkin Brissy on niin kesäihmisten city, Melbournessa ehkä olisi kaivannut ihan keskustaan enemmän terasseja. Silti Melbournessa varmaan viihtyisi paremmin, jos ilmoja ei huomioitaisi.
Kaupungin talon istuntosali ja kuuluisat urut.
City Hall and famous organs.
Shingle Inn cafe, made on walnut trees on 1930's.





Kaupungintalo käytiin katsastamassa siinä ihan keskustassa, oli aika mahtipontinen ja paikan kahvila Shingle Inn on vanhin alueen kahvila, avattu v 1936. Jotenkin kirkkomainen sisusta, joka on tehty pähkinäpuusta. Todella korkeaselkänojaiset puutuolit. Tarjoilijat olivat pukeutuneet vanhan ajan malliin valkoisiin essuihin ja päähineisiin. Istuntosali oli myös hieno, jossa oli isot urutkin etuosassa. Legendaariset urut on 1800-luvulta, vaikkakin kaupungintalo on nykyiseen paikkaansa rakentunut/siirretty 1920-luvulla.
Kiva hampparipaikka. Nice hamburgers.
Pannukakkua 24/7 vanhassa kirkossa. Pancakes 24 h 7 days, an old church.
Noita pikku purilaisia kutsutaan Slidereiksi. Siipilöisiä etualalla, nam.
Those little burgers are sliders. Wings on the front, yummy.






Vietettiin useampi ilta mun entisen työkaverin ja hänen vaimonsa kanssa, kun ovat täällä olleet jo yli puoli vuotta töissä ja lomilla. Mukava oli viimeinkin nähdä, kun on vaan blogista luettu heidän matkaansa (Suuri Seikkailu). He paljon harrastavat hampurilais- ja olutpaikkoja, joten tuli kasvatettua etureppua viikon aikana. Aika hyviä paikkoja olikin tarjolla. Paras oli ehkä Post office squaren nurkan hampurilaispaikka Red Hook, jossa leipä oli poikkeavan hyvä (terveellisen tuntuinen, hehe) ja välikastike latinomaisen pikkutulista. Hyvä hamppismesta oli myös Miss Kay's. Oluttarjonta on täällä todella hyvää useissa paikoissa. Eri ale-tyyppejä eniten on maisteltu. Hassusti unohdimme maksaa ruoat Hookissa, koska tuo on harvoja paikkoja, jossa maksetaan vasta lopuksi, kun useissa paikoissa maksetaan aina tilatessa.(käytiin tietenkin lasku kuittaamassa jälkikäteen) Käytiin vielä samana iltana Embassy-barissa, joka on ilmeisesti backpackereiden suosiossa. Sattui perjantaina funk/jazz-ilta, ja olipa aika mainota musaa hyvän basistin kera. Mun piti vaan heittää linssit pois, kun silmät on oireilleet parin viime viikon aikana. Ensin oikea silmä heitti yksi ilta ihan punaiseksi ja nyt on vasen puoli ollut vaivana silloin tällöin. Mutta ei se menoa haitannut tuossa musiikin tuoksinassa.

Virkistäviä muita mestoja, joissa käytiin olivat Tippler's tap (kiva maistella oluita hanasta, hyvät ranskikset), Plough's Inn (parhaat siivet ja hyvät beef briskey sliderit sekä fajitakset), Three Monkeys (todella viihtyisä ja mahtavat kakut, italia/kreikka/mexico-ruokia) sekä vohvelikahvila vanhassa kirkossa (Pancakes, 24 h auki). Mitäpä muuta kaupungissa tekee, kuin naatiskelee hyviä juomia ja ruokia, kun ei ole shoppailuihminen. Kavereiden blogista löytyy kiva olutpostaus kiinnostuneille, ja paljon muutakin, jos Brisbane kiinnostaa.

Bytheway, täälläkin on Casino, jossa on vitosen juomahinnat häppäriaikaan. Tuo on hieno rakennus ja baarissa on kivasti erilaisia "lokeroita" (huoneita), joissa löytyy sohvaryhmiä. Itse kasinolla on sisäilma meitsille vähän liian viilee.

Jaa niin ja musa-antia tarjosi myös Sonny's House of Blues ihan Queen streetin nurkilla. Ei pystytty kävelemään ohi, kun kuului livemusaa ulos. Pujahdetiin maan alle ja napattiin oluet kouraan ja muutaman muun kuulijan kanssa fiilisteltiin ko. duoa. Netistä nähtiin, että paikka on aika ylistetty, mutta enempi viikonloppuisin on tunkua.
China town on Fortitude Valley.






Kävästiin vilkaisemassa kiinalainen kortteli Fortitude Valleyn puolella. Kinkkikauppa aukiolla oli kiva, siellä löytyi vaikka mitä hyviä tölkkimehuja. Musta tuntuu, että kaikenlaiset ruokakaupat on paljon mielenkiintoisimpia kuin muut ostosmestat. Harmi vaan, ettei voi ostella määrättömästi kaikkea kannettavaa ruokaa/kastikkeita/mausteita, kun vaihtelee paikkaa nyt tiuhempaan. Sitten alueella nähtiin yksi iloinen tyttö;), taisi olla miespuolinen, mutta naiseksi pukeutunut. Tarjoili palvelujaan jollekin tolppaan nojailevalle liikemiehelle, joka soitteli puhelua. Vähän tylysti vastasi, ettei tartte... Toi alue taitaa olla vähän kuin Kings Cross Sydneyssä (jossa oltiin 8 v sitten), eli jonkinlainen huvittelu/iltaviihde-keskus, aikuisviihdettäkin näytti olevan paljon tarjolla. Hienoja ravintoloita näytti myös olevan illanviettoihin, esim. Pressiklubi (Press Club). Kuultiin muuten tuosta Kings Crossista, että se on siivouksen alla, että siellä on suljettuna lähes kaikki viihdepaikat. Urakka on alkanut joitain vuosia sitten. Anniskelulupia on peruutettu ja rajoitettu, koska siellä on ollut alkoholiin liittyvää väkivaltaa ja muuta harmia ihan liikaa. Hyvä, että tuollaisiin puututaan... Muuten me ei tuota Fortitude Valleyta pidemmälle tutkittukaan.

Lätkän MM-kisoja on tullut seurattua läppärin kautta. Menee aina vaan myöhäiseksi, kun ne pelit tulee niin myöhään täkäläistä aikaa. Missään baarissa ei taideta näyttää niitä kisoja, kun tuo lätkä ei ole täkäläinen poppislaji. Tosin Riverside barissa yksi ilta tuli paikallista lätkää. Vähän moinen naurattaa, mutta on täällä Ausseissa joku pieni liigakin siihenkin. Ja muuten, täälläkin on kiinalaisia ja intialaisia, tosin ilmeisesti vähemmän kuin Melbournessa, mutta silti näkee jollain alueilla runsaasti. Siellä tietysti, missä on isot koulut. Griffith University on aika iso laitos näillä kulmilla, sekä keskustan tuntumassa että laidemmalla löytyy kampuksia. Sikäli noi aasialaiset on hyviä maahanmuuttajia, että ne harvemmin rettelöivät, jos ei nyt lasketa muutamia huumediilereitä lukuihin (ainakin Melissä vietnamilaisten hommia).
Ihana kakadoo, mutta niin terävänokkainen.
Cockatoo with a sharp nose.





Pakko muuten mainita meidän Brissyn isäntäperheen papukaija, Toopo (lyhennettynä). Se aamuisin alkaa kirkua auringon nousun aikaan. Tulpat korviin, jos haluaa nukkua. Sitten kun mennään aamupalaa syömään terassin pöydälle, niin tuo kakadoo käy yleensä varpaisiin kiinni tai yrittää nokkia sandaaleja. Joutuu vähän hyppelehtimään karkuun välillä, jos haluaa varpaansa säilyttää yhtenä kappaleena. Sitten se osaa sanoa mm. terve, huomenta, hyvää ruokaa (kun haluaa samaa kuin ihmiset), otatko (kun haluaa jotain joltain, joka syö), hyvää vettä (vesi loppu kupista), anna suukko, mitä kuuluu,... Muuten ihan kivan näköinen lintu, mutta aika riesa ja sotkija (mm. kakkaa terassin täyteen). Oli muuten purrut riekaleiksi jonkun entisen majoittujan hienot sandaalit, kun se oli jättänyt ne ulos. Ja pyyhkeetkin se puree pilalle, jos jättää vahingossa ulos. Oikeastaan kaikkea se puree... myös ruohikon möyhentää nokallaan. Sitten jotkut lähiseudun kakadoot saattaa kans huudella puissa "terve", jonka ne on oppineet tuolta linnulta poiketessaan pihamaalla. Noi kun matkii kaikkea, myös muita lintuja. En kyllä ottaisi lemmiksi. Sitten noi elääkin vähintään ihmisen iän, lähemmäs satakin vuotta. Mutta perheen mukava rouva tuntui rakastavan lintua, ja päinvastoin. Viikko Brissyssä meni nopeasti, ja kyllä sinne voisi palailla myöhemminkin, nyt vaan sattui sopiva sauma napata asunto Sunshine Coastilta...