Golf-rangella ja hauskaa wappua


Golf-palloa lätkimässä Albert Parkissa
Ylätasanteella palloa lyömässä.
Hit the ball on the golf driver range from upstairs.

On se ihanaa, että tutut on niin aktiivisia, että ehdotellaan golfausta ja muuten vaan treffailua. Lähdettiinkin yhden kaverin kanssa sitten Albert Parkiin lätkimään palloa golf-rangelle. Mä oonkin aina halunnut paukuttaa palloa ylätasanteelta, kun jostain syystä noi mun lyönnit tuppaa suuntautumaan maahan päin välillä. Kentän puluillekin ehkä helpompaa väistellä ilmasta kuin maata myöten tulevia palloja. Otettiin paketti, johon kuului 100 palloa, maila sekä olut (Corona), 25 aud (15e). Siellä ei ollut kauheeta ruuhkaa, joten hyvin oli karsinoita tarjolla. Alkuun ei ihan meinannut lyönnit lähteä, mutta kyllä se siitä sitten. Jotenkin tuntui, että kädet rakoilla puristi sitä mailaa alkuun. Innostuttiin taas golfaamisesta silleen, että puhuttiin, jos tässä innostuisi kunnolla pelaamaan. Burnleyssä (keskustan lähellä) on helppo kenttä, ja onhan noita viherlänttejä kartalla siellä sun täällä. Joillain kentillä joutuu pukeutumaan etiketin mukaan, eli sellaiset on parempi skipata.

Todennäköisesti lähdemme Brisbanen suuntaan parin viikon päästä, joko Sydney-stopilla taikka suoraan. Kuitenkin täällä kylmät kelit tulee kesäksi, joten paras nyt katsastaa tuo Brisse tässä välissä. Sitten toki Cairns ja Port Douglas kiinnostaa käydä myös tarkistamassa. Brissyssä olisi ollut asunto tarjolla useammaksi kuukaudeksi, mutta siellä ei ole kalusteita, mikä on hienoinen ongelma, plus että emme pysty sitoutumaan lennosta useaksi kuukaudeksi minnekään. Myös eräs mielenkiintoinen pariskunta olisi tarjonnut alakerrasta huonetta meille omalla kylppärillä ja sisäänkäynnillä. Mutta katsotaan nyt, minne päädytään.


Whistlerin äidin näyttely galleriassa
Whistlerin äippää kattomassa.
Whistler's mother on National Gallery.
Äipästä tehty postimerkki jenkkeihin.
Stamp made from the Mom on USA.
Alkuperäinen äippä, Anna, leskirouva.
Original mom, Anna the widow.

Whistler's Mother-näyttelyyn ehdittiin viimeinkin, kun sattui sateinen perjantai. Oli se hienoa nähdä tuo Mr Beanin tunnetuksi (meille taviksille) tekemä teos ihan aitona. Oli meinaan isompi kuin elokuvassa, koska tuota ei olisi yhdet ihmiskädet riittänyt kantamaan. Tarkemmin kun tuota äitiä katteli, niin se oli oikeastaan aika ruma taulu, hyvin synkeän värinenkin. Ja kolmiulotteisuus puuttui, paitsi kasvot ja kädet ja kenkäteline. Ja vähän näytti oikea alakulma suttuiselta verrattuna vasemman puolen yksityiskohtiin, että olisiko se äiti kuitenkin itse aivastanut tauluunsa, kun sillä sattui maalaushetkellä olemaan flunssa. Siksi se nenäliinakin oli kourassa. Kolme kuukautta maalasi äitiään tuo Mr Whistler, että on siinä mahtanut molemmilla olla tiukat paikat siellä pimeässä huoneessa. Lopulta herra oli todennut, että upea taulu siitä tuli, kun se oli viimeistelty. Tehtiinpä siitä vielä äitienpäivän postimerkkikin jenkkeihin, jossa tuo taulu siis on saavuttanut mainetta, vaikkakin se maalattiin Lontoossa. Nyt se oli lainassa Pariisiin D'Orseyn museosta täällä.
Oheistaidetta galleriassa.
Other art on the gallery (huge amount of paintings).

Sitten kun (leski)äidin tarina oli katsottu, niin gallerian ilmaiset osastot tarjosivat niin paljon nähtävää, ettei mitenkään aika riittänyt ennen sulkemista. Eli siis vieläkin pitäisi ainakin kolmannen kerran poiketa, että näkee noita valtavia tauluja tarkemmin, mitä sieltä seiniltä löytyy. Sitten lähdimme Henry and the foxin terassille häppäreille, tuttu paikka suomalaistapaamisesta siinä keskustassa. Mukava tunnelma, kun ihmiset rantautuivat rentoutumaan työviikon päätteeksi. Kaverimmekin tuli paikalle ja syötiin pizzaa ja dippilautaset. Siitä vielä jatkettiin Vamos-ravintolaan, jossa piti olla Afro Cuban Funk-ilta. Mukava paikka (latinoruokaa, ehkä hieman ylihintaista), jossa porukka tanssi salsaa ja muuta latinoa. Volyymit oli kovat, kun DJ väänteli nappuloita, ja joku rumpali kilkutteli siinä meidän nenän edessä. Piti siirtyä takavasemmalle. Musiikki ei ollut funkkia nähnytkään, lähinnä perussalsameininkiä. Palvelukin tökki, kun oli vain yksi tarjoilija.
Melbourne yöllä. Melbourne by night.

Ja sitten tuli Kuubasta mieleen sikarit, ja päätettiin poiketa Siglon kattoterassille Parlamenttitalon nurkalle (tutun Imperialin viereen). Oli kyllä niin salainen ovi yläkertaan, eikä nimeäkään ulkopuolella näkynyt, mutta kuukkeli tietää kaiken :) Mr Google kertoi myös siis, että siellä voi ostaa yksittäisiä sikareita, joten kuulosti lupaavalta. Vähän kuin gastropub.

Tuolla sitten otettiin maistelusikari ja punaviinit. Se sikaripatukka oli kyllä hieman kuivahtanut ja ärhäkän makuinen, ei siis kannattanut tuo investointi. Vähän aikaa siinä pössyteltiin ja se siitä. Muuten oli mukava olla siinä lämmittimien ympäröimänä vailla takkia, valaistua parlamenttitaloa kattelemassa ja rentoa porukkaa. Välikerroksessa sisällä oli punaisia tunnelmallisia sohvia, aikas makee "salakapakka";). Ehdittiin vasta yli kahden junaan, koska yhden juna ei tullutkaan Parliament-aseman kautta, eikä muistettu sitä (puolen yön jälkeen ei ajeta ns. Cityloopia, vaan suoraan lähtee Gleniin Flindersiltä).


Wappua viettämässä suomiporukalla

Larry ja me. Some Finnish wappu (1.5.) traditions...
Juhlava lakitushetki.

Lauantaina olikin sitten vappuaatto ja nukuttiin pitkään, joten ehdittiin vasta neljän junaan kaupunkiin. Kaverin kanssa mentiin 8Bit-hampparipaikkaan taas ja siitä Larry-koiran lakitukseen kuudeksi City Squarelle (aukio). Jokusen vuoden on ollut perinne, että metallinen Larry-patsas pestään harjalla ja saippualla puhtaaksi, lausutaan runo, joka kertoo ylimaallisesta juhlinnasta ja sitten tyrkätään Larrylle teekkarilakki päähän (vähäksi aikaa). Siinä joku aasialainen valokuvaaja tuli paikalle räpsimään ja monet ohikulkijat ihmettelivät, mitä tapahtuu oudolla kielellä. Meille oli varattu pöytiä Brunetti-kahvilasta vierestä, joten sinne meidän parikymmentäpäinen suomalaissakki rantautui. Kuohuvaa siinä siemailtiin ja yhdet mojitotkin. Mukavaa porukkaa ja pääsin tarinoimaan enkuksikin yhden Tampereelta tutun kaverin miehen kanssa.

Eräs nuori nainen ehdotteli, että lähdetään jonnekin vielä porukalla, ja niinpä meitä 4 kpl lähti rokkibaariin (Parlamentin lähelle) Elephant and wheelbarrow. Siellä oli menokasta livemusiikkia, hyvinkin nostalgisia kappaleita, Bon Jovia, Alice Cooperia, Skidrowta, ... Ja mehän tanssittiin ja laulettiin muiden mukana. Vasta taas kahden junalla kotiin. Kun saavuttiin Uber-taksilla pihaan niin ihmelteltiin, kun taivas salamoi ja alkoi sataa kunnolla, kuin tropiikissa. Otettiin pakkasesta kinuskijädeä paketti ja lusikoitiin siinä takapihan ovella seisoen ja ihaillen välkehtivää taivasta. Talon koirakin kuulemma oli piiloutunut sängyn alle, sen verran poikkeuksellinen salamointi oli. Sainpa tallennettua kameraankin yhden salaman.


Simasuille juomaa suomitalolla.
Kylläpäs nakit ja perunasalaatti maistui hyvältä.

No, vappu jatkui niin, että seuraavaksi vappupäivänä ajeltiin kahdella junalla kaupungin toiselle puolelle eli Altonaan Suomitalolle. Siellä olikin porukkaa huikea määrä, iso hallitalo täynnä aikuisia ja lapsia, sekä eläkeläisporukkaa. Tarjolla oli ollut nakkeja, lihapullia ja perunasalaattia. Me saatiin vielä nakki-salaattiannokset, kun tultiin myöhässä. Munkit ehti loppua, mutta siman kanssa oli korvapuustia jälkkäriksi. Sitten olisi ollut telttausaunoja 2 kpl, mutta ne oli lähinnä 1-2 hengen kopperoita, joten jätettiin sittenkin käymättä saunassa. Mun visio joukkuetelttasaunan tunnelmasta romuttui. Siellä on myös Suomikauppa, josta saa Turkinpippureita, korvapuusteja, ruisleipää, jne. Meillä nyt ei ihan niin kauhea kaipuu ole ko. tuotteisiin, että niitä kassikaupalla lähtisi sieltä roudaamaan, mutta jotkut käyvät tuolla aina hamstraamassa tavaraa. Perustipa joku suomalainen muuten Xylitol-purkkakaupankin Ausseihin, taitaa olla lähinnä nettikauppa. Täällä kun ei moisia purukumeja tunneta. Nähtiin tuolla edellisillan tuttuja, ja tultiinkin n. 8 hengen kimpassa samalla junalla keskustaan takaisin. Matkalla oli jotain öljynjalostussäiliöitä ja tehdas, aika tujakka rikin haju tuli siinä nurkilla nokkaan ja eräänkin joen vesi näytti hyvin tummanpuhuvalta. Rantaa toki on tuolla Altonassa, muttei me siellä käyty. Suomitalo kerää rahaa, jotta saisivat rakentaa kunnon saunan sinne, toivottavasti onnistuu lähiaikoina.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Tunnelmia Suomesta

Suomen kesässä Zen-tilaa ootellessa