keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Markkinoilla ja inkivääritehtaalla


Eumundin markkinat

Maaseutumarkkinoilla. Eumundi markets on the countryside.
Tuoreita hetelmiä ja hanneksia. Fresh vegetables and fruits.
Iloista porukkaa matkalla lounaalle. Shiny happy people...
Ravintolatarjontaa. Many restaurants available.
Ruokakojuja. Smaller food kiosks.

Aussiystävämme oli kutsunut meidät tuttavansa kanssa Eumundin markkinoille sekä inkivääritehtaalle (molemmat turistisia komplekseja), jotka sijaitsevat reilun puolen tunnin ajomatkan päässä täältä Mooloolaban alueelta. Porhallettiin tuttuun suuntaan eli pohjois-itään, jossa myös sijaitsee parit golf-kentätkin matkan varrella. Jotenkin aina mukavaa nähdä vähän maaseutua ja vihreetä luontoa, etenkin kun tuossa matkalla on paljon mielenkiintoisia nyppylöitä, kuten Mount Coolum ja pari muuta. Aussiystävämme alias matkaopas on aktiivisena ehdottelemassa, että sitten lähiviikkoina käydään tuolla ja tuolla. Tykkää ajella ja näytellä paikkoja, ja kun on itsekin aika tuore asukki näillä lämpösillä seuduilla. Kaverinsa on myös sellainen 60 v nainen, jolla juttu luistaa, että siinä sai kaupan päälle taas enkun opiskeluakin. Hänellä on Melbournen Morningtonin alueella Airbnb-asunto, ja hän antoikin käyntikorttinsa meille, jos sattuisi myöhemmin olemaan tarvetta...
AZUR, hienoa musiikkia. AZUR, great band. Didgeriduu...
Kiva maalaismiljöö. Old fashioned town.

Markkinatarjontaa. Market products.

Tultiin Eumundin kylään ja olipa siellä iso parkkipaikka täynnä autoja, on aika tunnetut noi markkinat. Keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin on markkinapäivät.  Itse kylän pääraitti oli kuin aikamatka menneeseen: puutaloja kuin vanhalta Amerikan maaseudulta. Markkinoilla jo heti kantautui korviin didgeridoon mukavaa kaikua, kun paikallinen muusikko kavereineen soitteli livenä siinä torikojujen sivussa. Olihan se ostettava heti Azur-bändin CD, kun kuulosti niin hyvältä. Ja illalla kuultuamme levy todettiinkin, että mahtavaa musiikkia, vähän irlantilaistyyppiseen meininkiin yhdistettynä täkäläistä musakulttuuria. Sitten bongattiin jo edullista inkivääriä torikauppiaalta, ja kuten arvattiin, niin täältä markkinoilta saa tuoretta inkivääriä edullisemmin kuin läheiseltä inkivääritehtaalta, ja myös puolet halvemmalla kuin viereiseltä kauppakeskukseltamme. Tuota tehoainettahan käytämme teessä, kahvissa ja ruuan laitossa. On se niin hyvvee ja terveellistä. Ihana puun tuoksu kantautui nokkaan, vähän kuin kotimainen leppä... se oli jotain aussilaista mäntypuuta, jossa oli kivasti eri sävyjä. Siitä oli tehty kaikenlaisia tarjoilulautasia sekä leikkuulautoja. Ja kun löytyi hieno Australian kartan mallinen leikkuulauta, niin jotenkin se tarttui käteen ja lähti mukaan. Oli onneksi kevyt, ettei vie matkalaukkukiloja. Ja eräs iloinen myyjänainen oli jättänyt leipätyönsä 9 v sitten ja ryhtynyt taiteilijaksi, ja hänellä olikin värikkäitä eläinaiheisia humoristisia tauluja ja muita esineitä myynnissä. Eläimet ovat Australian eläimistöä, kuten kengurut, koalat sun muut. Sitten vihjailin, että hänellä voisi olla tulevaisuutta myös animaatioelokuviin, koska yksikin hänen humoristisista tauluistaan muistutti hauskoja Angry Birds-hahmoja. Mainitsimme, että ne ovat suomalaisen firman tuotteita. Hän sanoikin, että animaatiopiirtelyt olisi varsin mielenkiintoisia. Vinkkinä vaan Rovion pojille! Ostimme häneltä hauskat coolerit, joissa oli maalattuna Ayers Rock (Ulurun kivi) sekä eri eläinhahmoja soittamassa siellä.
Aussieläincoolerit. Coolers by oz animals.
Hienoja puutarjottimia ja leikkuulautoja. Wonderful boards made of timber.

Välillä tuli kunnon sadekuuro, onhan viime päivät olleet "Mahdollisia suihkuja"-ennusteen päiviä, ja piti mennä jonkun katoksen alle muutamaksi minuutiksi suojaan. Sitten löydettiin kiva The Fig Tree (viikunapuu)-niminen ruokaravintola, jota ehdotettiin naisille lounaspaikaksi. Siellä istuimme rankkasateen ajan syömässä hamppareita ja lohileipää (yllättäin päivän erikoisannokset olivat loppuneet). Markkinoilla oli toki myös useita ruokakojuja, niin aasialaista kuin meksikolaista, mutta sateella ei ole kovin kivaa yrittää syödä kojujen kapean katoksen alla. Lisäksi siellä löytyy aivan ihana Bohemian Cafe pääkadulta, jossa on myös hyviä ruoka-annoksia tarjolla, ja erittäin rentouttava ympäristö. Käytiin toisella kertaa toteamassa tuo asia. Eli siis ollaan eletty jo pari päivää murmelina, eli vierailtu samat markkinat ja inkivääritehdaskin. On se niin mukavaa kävästä maaseudulla, jos ei nyt Mooloolabakaan mikään iso city ole.
Ravintola meille boheemeille. Bohemian restaurant to us bohemians.
Bohemian restaurant.
Bohemian restaurant.


Inkivääritehdas

Lähdettiin sitten iltapäivällä takaisin kohti Mooloolabaa, jossa vähän matkan päässä löytyi se inkivääritehdas. Tulee tuosta mieleen, että onkohan tuossa inkiväärin "teossa" nyt jotain ihmeellistä nähtävää...ihan kuin menisit Suomeen "perunatehtaalle" tutustumaan. No, täällä turismia hanskataan vähän paremmin... Tehtaalla ei vielä käyty, kun kierrosaika oli jo mennyt. Siellä oli myös rakennuksia/myymälöitä jos mihin tuotteisiin eli sekä elintarvikkeita, joissa oli tai ei ollut inkivääriä, että oheistuotteita, joilla ei ollut mitään tekemistä inkiväärien kanssa (esim. halinalleja). Ja pieni höyryjuna kierteli alueella, joka on tehty tropiikiksi. Tuo puutarha rakennusten ympärillä oli jo itsessään oikein viihtyisä. No, tosin tuli taas rankkasade, että piti vähän aikaa kökkiä wc-rakennuksen katoksen alla ja sitten loikkia vesiesteiden yli tennareissa kohti myymälöitä. Välillä palohällärit pirisi ja porukka katseli toisiaan, eikä tehnyt mitään evakuointiliikkeitä. Taisi olla vääriä hälläreitä. Tuolta tarttui muutama tuote käteen, elikkä inkiväärimarmeladi, sekä macademia-suklaa-levite. Noi macademiat on täkäläisiä pähkinöitä, jotka on tosi suosittuja. Ne on ulkoa sellaisia mustia pyöreitä muutaman sentin halkaisijaltaan ja koviakuorisia avattavia pähkinöitä, joissa itsessään (vaalea sisus, pehmeähkö) ei ole hirveästi mitään makua, mutta niitä käytetään paljon mm. jäätelöissä ja kakuissa. Toi levite oli sairrrraan hyvää, kuin Lindhin maitosuklaapalleron pehmeää sisustaa. Olisi voinut kauhoa sen purkin sellaisenaan iltaherkuksi, mutta ehkäpä tyydymme käyttämään sitä levitteenä esim. croissantille tai patongille. Ja inkiväärimarmeladi oli myös oikein makoisaa leivän päällä. Sitten myös ostimme pullollinen eliksiiriä, josta voi lantrata useamman litran, elikkä sitrus-lime-inkivääri-mehua (samaa mehua löytyi muuten tarjouksella Woolworths-kaupasta). Kun soodaveteen sekoittaa, niin saa vähän kuin inkivääriolutta. Sitäkin täällä Ausseissa käytetään yllättävän paljon mm. ruokajuomana.
Inkiväärimarmeladia ja macademia-suklaalevitettä.
Giner marmelade and macademia-choco-spreading.
Juna inkivääritehtaan puutarhassa. Train route on the garden.
Kaikenlaista myymälää. All kind of products (many nothing to do with ginger).
Puutarhaa...garden...
Ekalla kerralla sadepäivänä. First time visit was a rainy day.

Niin tosiaan Suomessakin voisi paremmin hyödyntää maaseutumatkailua kaikenlaisiin turistihommeleihin, luoda kunnon nähtävyyksiä ja kaupallistaa sekä mainostaa enempi turisteille. Tosin vain Suomen turistimäärät on aika marginaalisia tänne verrattuna.

Palatessamme asunnollemme Sheryl sanoi hakevansa meidät illalliselle kuuden korvilla. Oli jo edellispäivänä kuulemma tehnyt uunissa ruokaa valmiiksi (lasagnea ja possupataa). No, nuo naiset ja aussiystävämme veli ja sen vaimo (jotka tapasimme jo aiemmin ystävällämme asuessamme) nautittiin yhdessä illallista. Jostain syystä heitä aina kiinnostaa kaikenlaiset suomalaiset tavat ja kieli, ja usein jutellaan Suomen jutuista, vaikka itse aussiystävämme suomalainen miesystävä ei olekaan paikalla. Otettiin kyllä ryhmäpuhelu tuolle miehelle, jossa puhuttiin sekaisin suomea ja enkkua. Kaikki huuteli "moidoa" luuriin. Joskus saatamme missata jonkun täkäläisen vitsin (veljensä on varsinainen vitsiniekka), kun ne ei ihan aukea tai ei ymmärrä kaikkia sanoja, mutta pääsääntöisesti ovat hauskaa porukkaa ja meillä on kivaa aikaa sosialisoitua. Pääsimme takaisin asunnollemme sateessa veljensä autokyydillä, kun he jatkoivat matkaa kakkoskotiinsa Noosaan.

Seuraavalla viikollakin markkina-inkiväärikiekan jälkeen menimme kaverimme luokse illastamaan, kun hänen toinen kaverinsa oli tullut etelästä lämmittelemään pariksi viikoksi tänne. Käytiin asuinkompleksin tutulla salilla, saunomassa ja poreammeessa ulkona, kylmäaltaaseen ei nyt tarennut edes suomalainen. Kyllä ruoka maistui tuohon päälle ja hyvässä seurassa. Oikein slowdown ruokaa, ja lähdettiin pimeällä kymmenen aikaan vasta polkemaan kohti asuntoamme kanaalin rantoja pitkin. Huomattiin, että juoksuttivat vettä sisäkanaaleihin tuolta meren puolelta, onhan nyt täysikuun aikoihin suuri nousuvesi. Ilmankos meidän kanaalissa ei enää pohjaa ja kaloja näe, kun vesi on niin sekaisin sadepäivien ja juoksutusten jäljiltä.
Klubilta näkymiä. Relxing on the golf club after training session.
Rannallakin ehdittiin käydä. Someday at the beach.
Hyvää juhannusta, vai pitäisikö toivotella joulua, kun täällä on talvi ja joulutähtiä piha täynnä.
Xmas flowers blossoming here as it is winter time.

Viime päivinä kaverimme on kysellyt, kiinnostaako meitä lähteä hänen ja tuon kaverinsa kanssa Byron Baylle pitkäksi viikonlopuksi. Meidän kyllä pitäisi käytellä viikonloppu sen miettimiseen, mistä itsemme löydämme viikon päästä, kun asunto on varattu toisille vieraille yli kuukauden verran. Käytiin tänään golf-videointi-tunnilla, eli lyötiin sisätiloista ulos palloa, ja samalla meidän lyönnit videoitiin. Hyvä olikin nähdä, mitä asioita voisi korjailla. Meikäläisen pää ei pysy paikallaan ja siksi paino jää takajalalle. Etukumara oli liian syvä, vaikkakin pallo lähti ihan kivasti ilmoille, sattumoisin. Juhalla taas oli liian pysty asento, muuten hyvät tekniikat. Käytiin vielä lämimässä palloa rangella tunnin päätteeksi, ja hyvin uudet asennot toimikin. Otettiin vielä itse hidastekuvaa lyönneistä. Lopuksi mentiin klubille kolmestaan nauttimaan viheriömaisemista ja katselemaan muiden pelaamista viimeisellä reiällä klubin edustalla. Saa nähä, miten pitkään tätä golf-intoa kestää. Nimim. Green card vuodelta 2000.

Sunnuntaina sade piiskasi ikkunoita (jouduttiin sulkemaan ne, ettei vesi tule sisään) ja kuukauden toinen myrskypäivä saatiin tuta. Tulva- ja tuulivaroitus oli annettu. 4.6. oli edellinen myräkkä, jossa muutama kuolikin tulvissa tuolla etelämpänä. Pahin paikka oli Gold Coastilla, onneksi ei ollut niin paha ilma kuin edellinen. Sadepäivätkään eivät ole ikäviä sisällä, kun voi kirjoitella välillä päikkäriä, syödä hyvin ja katsella telkkua, tai vaikka purkaa kuvia läppärille. Hyvillä ilmoilla ei tule niin roikuttua näppäimistön parissa. Tuossa jo tulikin katsottua aika pitkät kimarat vanhoja Seinfeld-jaksoja, kun on tullut parit DVD:t mukaan. Ikkunat huurustuivat rankkasateella, mutta ilmari kun alkoi pöhistä, niin huurut haihtuivat. Tällä kertaa Mooloolabassa oli pieni tornado, joka nappasi muutaman asunnon katon irti ja tuhosi asunnot aika perusteellisesti tuossa muutaman kilometrin päässä. Me emme huomanneet muuta kuin palmujen vinoasennon ja humisevan tuulen sunnuntai-iltana.
Tänään taas upeeta väriä taivaalla. Again beatiful sunset.

Viikonloppu muuten sujui Surf-clubbailun (pe, Alexandra Headland) ja saunomisen (la) parissa. Sauna ja uinti altaassa (22C) tekee aina niin terää. Täällä ei juurikaan ole pubeja, taikka ihan muutamaa lukuunottamatta, mutta ihmiset kokoontuvat esim. surf-clubeille perjantaina näemmä tinttaamaan edullisia juomia. Keski-ikä taisi olla lähellä keski-ikää. Siellä oli live-musiikkia parin esiintyjän verran ja innokkaita tanssijoita (lue: hillujia) yleisössä. Mielenkiintoista oli seurata, kun lähes kaikki paikalla olijat tuntuivat tuntevan toisensa. Me seurasimme AFL-pelin telkusta loppuun (suosikkimme Hawthorn Hawksit voitti sarjajohtajan North Melbournen), jonka jälkeen lähdimme sadetta hieman pidettyämme bussipyskällä polkemaan Mooloolabasta kohti kotia puolilta öin. Onneksi ei pahemmin ehditty kastua. Täällä tuntuu olevan ilmastot vähän sekaisin, kuten muuallakin maailmassa. Yleensä kesäisin (esim. helmikuu) Queenslandissa satelee, mutta näemmä näin talvellakin toisinaan. Lämpötila on tosin pysynyt päivällä 20-30C välillä (viime päivinä jo lähestytty 20C rajaa), ja öisin luokkaa 10-15C. Ja tää asuntomme on lämmin, plus ilmaria voi käyttää tarvittaessa myös lämmitykseen (ja jos on kosteaa). Jos tästä jonnekin lähdetään heinäkuussa, niin mieluummin pohjoiseen kuin etelään. Toisaalta olisi mukavaa asustella jossain Mooloolaban nurkilla, koska olisi kiva käydä golfailemassa välillä, kun nyt on päässyt vauhtiin. Täällä kun on kavereita siihen hommaan tarjolla.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Golfausta sekä hai-intoilija

Golftunneille siitä!

Lähdössä Nambourin 18 reiän kiekalle.
Starting 18 holes route on Nambour.
Yrittänyttä ei laiteta. Still trying to get the ball to the putting green.
Aurinko laskee, mutta golf jatkuu. Sun getting down and we are still golfing.

Golf, tuo hyvin helppo laji...NOT. Käytiin siis aiemmin Melbournessa Albert Parkissa lyömässä palloa rangella eli aloituslyöntejä. Sitten käytiin kanaalikaksion vuokraajamme kanssa Maroochy Riverin golf-rangella sekä chippailemassa ja puttailemassa. Siitä oltiin heti innolla menossa Nambourin kentälle pelaamaan täyttä kierrosta, kun hyvin päästiin vauhtiin. Meillä oli kaksi autokärryäkin ja Juha oli innoissaan, kun pääsi pöristelemään ylä- ja alamäkiä kumpuilevassa maastossa, jossa oli myös aika paljon puita. Niinpä, ei ne lyönnit ihan viheriön suuntaan menneet, tai riippuu, mistä viheriöistä puhellaan (omasta vai naapuriväylän). Välillä puskat kahisi ja pinna oli kireällä. Juhakin hukkasi aika monta palloa metsikköön. Perässä tulijat päästettiin ohi, ja joku sekopää ei malttanut odottaa meidän peliä yhdellä reiällä ja pasautti ihan korvan juuresta aloituspallon, todella törkeää. Eivätkä edes anteeksi pyydelleet. Että on täällä myös sikaa sakkia. Ihan normaalia, että joskus jokainen on aloittelija, eikä aina lyönti lähde kunnolla. Toki hyviäkin lyöntejä tuli väleihin, mutta oli se 18 reiän urakka siinä helteessä himppasen liikaa tän tason pelaajille.
Tuulinen treenipäivä Maroochy Riverillä.
Windy golf morning on Maroochy River.

Siitäpä sitten innostuttiin aussiystävämme  (jonka luona yövyttiin talovahteina 5 yötä) kehoituksesta lähtemään golf-sessiolle. Aiemmin alkuviikosta tuon naisen ja suomalaisen miesystävänsä kanssa käytiin lyömässä rangella ja chippailemassakin. Mutta tänään hakivat meidät aamulla taas Maroochy Riverin kentälle, jonne mies meni itse chippailemaan kipeällä kädellään. Tuo ihana Pro Diana, joka on myös entinen ammattipelaaja, kävi opastamassa meitä kurssilaisia (6-7 kpl) kädestä pitäen. Hän näki heti, mitä oli korjattavaa, ja kivasti se pallo saikin ilmaa alleen. Normaalisti, jos menee vain itse lämimään ja ostaa palloja n. 100 kpl, niin maksaa 18 AUD, mutta tuo opetussessio, johon kuuluu myös pallot, maksaa 25 AUD/nuppi, eli kannattava sijoitus. Ja sitten Diana ehdotti, että voitaisiin kolmeen pekkaan ottaakin yksityistunti, joka kustantaa 100 AUD yhteensä, jossa myös videoidaan lyönnit ja analysoidaan. Siispä varasimme tiistaiksi yhteistunnin. Piti mennä ostamaan uudet hanskatkin, kun vanhat (v2000) oli aivan räjähtänyt piloille. Kyllä nyt sitten ote varmaan on niin hyvä, että lähtee...or not.
Paistinpannulla voi treenata oikeaa käsien asentoa.
Training correct hand positions with frying pan.

Oli se hienoa katsoa, kun Diana näytti meille, miten lyödään lyhyempi lyönti, tai matalampi, ja aina se etukäteen sanoi, minne se pallo tulee menemään, kun mailalla heilautetaan "näin vaan". Helpolta näyttää, mutta... just aina, kun kuvittelee, että homma on hanskassa, niin... Täällä tuntuu lähes kaikki suomalaiset eläkeläiset olevan golffareita, eikä voi moittia, kun näin talvella voi pelailla vihreillä nurmilla lyhythihaisessa paidassa auringossa.
Hiekkabunkkeritreenit rannalla. Sand bunker, not the artificial one, but the beach.

Kävästiin vielä vuokraisäntämme mailoilla lämimässä palloa läheisen surffiklubin puistossa, jossa nurtsia riittää. Ensin pöllöt mentiin toiseen puistoon, jossa oli pitkä nurmikko ja liikaa murkkupesiä. Varpaita poltteli ja aikaa paloi pallojen metsästykseen ruohikosta sekä puu- ja pensaspöheiköistä, joita oli pari tulituslinjalla. Järkevää nuohota puskia, kun kaikenlaista hämyä tai käärmettä voi lymyillä siellä vaanimassa. Mutta toi Buddinan rantapuisto on mainio avara golftreenipaikka. Ja missäs parempi harjoitella hiekkabunkkerista lyöntiä kuin rantahiekassa, jota riittää puiston vieressä rannassa.

Naapurimme haimies

Naapurin setä haiden kanssa hauskaa pitämässä Fidjillä.
Our neighbor having fun with sharks in Fiji.

Naapurin mies on intohimoinen sukeltaja ja meribiologi ja tutkija, joka tuhlaa kuulemma vaimonsa (patologi) 6pv/vko tienaamat rahat kaikenlaisiin hai-uinti-reissuihin ja sukelluksiin. Nytkin se oli useita viikkoja Japanissa. Kuikuili tuolta aidan takaa toissa aamuna kaksiomme pihalle, kun oltiin aamupalalla. Mepä sitten kyseltiinkin, oliko sillä omassa erillisessä Airbnb vuora-asunnossa (kuten tämä meidänkin kaksio) vapaata ensi viikolla, kun tämä huoneisto on varattuna. Olihan hänellä vapaata 3 päiväksi, varattiin pois. Huoneisto oli ihan ok, mutta oma asuntonsa oli aika epäsiisti, taikka täynnä kaikkea rojua. Hän alkoi ehdotella, että jos tarvitsette lisäöitä 3 päivän jälkeen, kun huoneisto on varattuna toisaalle, niin on omalla sohvallaan meille tilaa tai vaikka matkailuautossa. Me Juhan kanssa katsottiin toisiamme ihan hoona, että onpas se avulias, tai rahan tarpeessa. Ei nyt ihan toisten sohville tule mieleen majoittua (heillä on myös 3 karvatonta koiraa plus kissakin) tai siihen kulahtaneeseen matkailuautoon, kun voidaan majailla vuokraisäntiemme siistissä isossa talossa...

No, hänpä sitten samalla käytti vierailumme hyväksi, ja ehdotti, että mennään helppimään olohuoneen pöydän painavan lasilevyn kantamisessa. Aika hommaa, mutta saatiin kolmeen pekkaan levy paikalleen. Hän on aika energiveikko, kertoi meille ummet ja lammet intohimostaan sukeltamisesta ja erilaisista haista. Hän näytti meille videoita omista haireissuistaan. Mm. Bahamalla ja Fidjillä oli sukellellut tiikeri-, valko-, yms. haiden kanssa. Ihmeellistä oli, että monimetriset hait eivät piitanneet tarjolla olevasta ruoasta (sukeltajien tuoma), vaan tuuppivat sukeltajia, koska ne kuulemma kerjäsivät hyväksyntää. Kameramiehen GoProkin sai välillä haiden suusta osumia, kun ne tuuppi miestä. Hitsin isoja (monta metriä) ja terävät kolmiohampaat, en kyllä menisi tonne veden alle tuollaisen hailauman kanssa... Ja hänellä on joku projekti, jossa testaillaan haikarkotinta. Hän ei kyllä tarkemmin vielä kertonut, millainen vehje se on, mutta telkkarista näimme justiinsa uutisissa ainakin yhden haikarkottimen, jota on testattu surffareille laittamalla tekojalka surffilaudalle, jossa on ympärillä sähköinen karkoitinrengas, ja tarkkailemalla lähestyvien haiden käytöstä. Selkeästi hait kävivät lähellä, mutta sähkökenttä karkoitti ne pois jalan luota. Mutta kun karkoitin poistettiin, niin tervemenoa tekojalka. Pelottavia kuvapätkiä. Netistä löytyy paljon muitakin tarjolla olevia haikarkottimia, erityispuvuista aina äänikarkoittimiin asti. Ilmeisesti joko liian kalliita tai huonosti toimivia, kun ei monetkaan surffarit niitä käytä. Lehdestäkin luin, että useita surffareita oli haastateltu viime aikaisista haihyökkäyksistä, ja useimmat totesivat, että haita ei voi syyttää, kun ihminen tulee haiden "takapihoille". Ja koska todennäköisyys haihyökkäykseen on niin pieni, niin ei siitä kannata stressata.
Netistä haikarkotin esimerkki (puku- ja lautaväritys). Shark repellent equipments.
Netistä toinen haikarkotinesimerkki: sähköinen rengas.
Another example of shark repellent: electrical ring.

On se hienoa, että jollakin on "työ" (tulot tosin on kuulemma hyvin pienet siitä), joka on intohimo. Ja tietysti hienoa, jos surffarit saisivat jonkun näppärän välineen haita karkottamaan. Sitten mies myös kertoi, että krokotiilimiehenä tunnetun Steve Irvinin (yli 10 vuotta sitten) kuoleman aiheuttanut keihäsrausku puolustautui ihan aiheesta, koska Steve teki varjon sen ylle ja rausku koitti viiltää normaalin tapaansa vihollisen sisuskalut ulos keihäällä (luuli varmaan haiksi), ja Steve kuoli, kun viilto osui sydämeen. Steve perusti aikanaan Australian eläintarhan tähän lähelle, ja nyt vaimo ja pari lasta pitää sitä. Loppuun vielä linkki, jos haiden syöttäminen kädestä kiinnostaa:

Illallisen valmistus uusille tuttaville

Kokki pataruokaa valmistelemassa.
Chef preparing casserole.

Kivasti on päästy enkkua löpisemään tuon sukeltajanaapurin ja sen em. aussinaisen kanssa. Sattui muuten jännä juttu, kun oltiin tuolla aussinaisen asunnossa 5 yötä, niin viimeisenä iltana he tulivat miesystävänsä kanssa takaisin kotiin lomareissulta, ja me oltiin luvattu tehdä illallinen. Oltiinkin just sopivasti pistetty "meat lovers casserole" eli possu-nauta-chorizo-pata muhimaan uuniin, ennenkuin lähdettiin asuinkompleksin kuntosalille ja saunan lämmitykseen. Kehuivat, että oli kivat tuoksut odottamassa. Sitten naisen miesystävä suomalaiseen tapaansa liittyi meidän saunaseuraan ja poreilemaan ulkoaltaaseen. Kun tulin etunokassa takaisin asunnolle, kävin suihkussa ja tulin käytävään, niin joku outo nainen vilkaisi mua, ja peitti silmänsä ja käänsi selkänsä mulle, koska olin vain pyyhe päällä. No, eihän suomalaisesta se mitään ihmeellistä ole, kun saunakulttuurista tullaan, mutta nää aussit on hieman säikkynä, jos ei sulla ole normivaatteet päällä. Juhakin tuli suomalaismiehen kanssa vain shortsit jalassa saunasta ja emäntä varoitteli, että pistäkääs vähän päälle, kun on vieraita tullut. Tuo nainen olikin emännän veljen vaimo ja niiden (veli ja sen vaimo) kissa juoksenteli myös jaloissamme. Olin vähän pihalla, kun meidät esiteltiin, mutta tuo veli oli tullut vaimoineen ylläri-yövisiitille siskonsa luo Melbourne-Noosa-matkaltaan, eikä varmaan ihan tajunnut, että siellä oli vähän tunkua, kun mekin oltiin vielä yö siellä. No, isäntäväki ei ollut yhtään varautunut ruokaa heille tekemään, että sittenpä sattui heille mäihä, että meidän pata oli uunissa ja kilo pottuja tuli kuorittua ja tehtyä savujuusto-perunamuusia, josta kaikki saivat syödäkseen. Myös tehtiin fetasalaattia iso kulhollinen. Hyvää oli, vaikka itse sanonkin! Itse asiassa syötiin vielä nelistään seuraavanakin päivänä samaa ruokaa ennen lähtöämme takaisin tänne kanavan kaksioon , jossa ollaan vielä viikko ennen naapurin vuokra-asuntoon siirtymistä.

Kuvassa väliaikainen asuinpaikka, kun normaalisti asustellaan tuolla Buddina-haarassa.


Tuossa kun noiden aussien kanssa höpöteltiin illallispöydässä, niin välillä mietti, että tää on ihan kummallista, että ollaan tuollaiseen sakkiin ajauduttu. Siis todella mukavaa, mutta outoa, kun ei ketään noista tunnettu jokunen viikko sitten. Täällä on kyllä niin kivat piirit, että on nautittu olosta Sunshine Coastilla täysin siemauksin, kun oli tuo sali-sauna-poreilu-putkikin viisi päivää päällä, ja nyt pääsee golfin pariin. Ja olisi tässä läheisen kuntosalin viikkotutustuminenkin odottamassa käyttöä. Ja mä olen uhannut käydä kampaajalla vuosien tauon jälkeen, mutta saapas nähdä, toteutanko... Tuo ihanan ystävällinen aussinainen olisi halunnut majoittaa meidät vielä täksikin viikoksi, kun tämä normiasuntomme on varattu toisaalle, mutta hän manaili, kun joku puolituttu oli kutsunut itsensä kylään samaan aikaan. Hän on vaan liian kiltti, eikä osaa kieltäytyä, kun kaikki haluaa ilmaiseksi asustella/lomailla hänen upeassa asunnossaan, kun etelässä on talvi. Me nyt sentään maksettiin asumisesta, kun ei ihan ystävätasolla olla. No, kiva kuitenkin, että käydään golf-kursseilla kimpassa ja kutsuvat meitä kahvittelemaankin. Tuttuja ei ole koskaan liikaa.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kawana-saarella sadetta pitämässä


Kawana-saaren asuntokompleksi ja allasalue.
Condos in Kawana island with pools.
Pyörätiet kanaalin varrella. Bike way beside the channel.
Tekoranta kanaalin reunalla. Artificial beach of the channel.

Täällä sitä edelleen möllötetään aurinkorannikolla eli Sunshine Coastilla. Saatiin sovittua tuohon Parrearran huoneistoomme kesäkuun lopulle asti asuinpätkiä sopuhintaan. Tällä hetkellä asustellaan vajaa viikko yhden emännän tutun eli tosi mukavan aussinaisen isossa kerrostaloasunnossa, joka sijaitsee Kawana-saarella. Meillä on edelleen pyörät käytössä, joten liikkuminen on näppärää mukavin maisemin kanaalin varren kävelytietä pitkin kauppakeskuksille, taikka toiseen suuntaan uima-stadikalle eli Kawana Aquatic Centerille. Tämä omistaja lähti suomalaisen miesystävänsä (Melbournesta) kanssa pitkälle viikonloppulomalle, joten jäätiin pitämään asuntoa pystyssä... Itse voisin hyvin kuvitella asuvani tällaisessa kolmen makkarin ja muutaman oman terassin asunnossa, yleisten saunan, kuntosalin, span (iso poreallas) ja parin muun altaan kompleksissa. Tällainen asumismuoto on hyvä vaihtoehto omakotitalolle. Hyvin yleinen asuinmuoto Ausseissa, niin kaupungeissa (mm. keskustoissa) kuin näillä lomapaikkakunnillakin. Se vaan ihmetyttää, mistä näitä mukavia ihmisiä tupsahtelee. Nainen, joka on tavattu muutaman kerran, uskaltaa jättää asuntonsa meille... Hänen miesystävänsä on Suomesta muuttanut perheineen 17-vuotiaana Ausseihin, näimme häntä eilen, kun poikkesi täällä jokusen tunnin. Hän osaa edelleen hyvin suomea, vaikka kolme aikuista lastaan ei ole opetellut suomea lainkaan. Täällä on hauskaa seurata vuosikymmeniä asuneiden suomalaisten keskinäistä juttelua, joka on varsinaista finglish-sekoitusta: "Ei me wöritä (huolestuta) siitä", "Noi maleet (mullet, kala) hyppii tuolla woterissa (vedessä)", "Täällä sneikit (käärmeet) on aika deintsörös (vaarallisia)",... Välillä puhuvat enkkua, välillä suomea, meillekin juttelevat enkuksi välillä... samapa se...

Me tässä jännitetään, millainen myräkkä tänään on, kun on luvattu 8 cm vettä päivän aikana. Tässä on jo "swiippailtu" etuterassia harjalla eilisissäkin sateissa, kun kaato tonne lattiakaivoon on vähän mennyt väärästi vinoon. Ettei vaan vesi nouse makkarimme tasolle. Täällähän pitkä paksukuminen näppärä lattialasta on ihan museoharvinaisuus, jos edes löytyy. Tulipa keksinnöistä mieleen jännä juttu täällä, eli tiskiharja, jonka varteen laitetaan pesuainetta, ja sitten se alkaa vaahdottaa astioita, kun sillä harjatyynyllä painaa astiaa vasten. Toinen näppärä juttu on jääkaappien etuovessa oleva vesihana, josta tulee hyvää, kylmää, suodatettua vesijohtovettä, kun vain painaa lasia kumilätkää vasten (valot syttyy samalla siihen). Vesiautomaatti.
Kuntosalikuuri. Gym for many days.

Tuo sauna on täällä näillä sadekeleillä mahtava. Useana päivänä on pistetty sauna (Sawo, suomalainen sauna, joka tehty Filippiineillä) kuumenemaan ja menty omalle salille treenaamaan. Sitten saunassa 60-70C nautittu kosteista kunnon löylyistä ja pulahdettu ensin viileään isompaan altaaseen ja sitten poreilemaan lämpöiseen altaaseen. Eilenkin ropisi oikein kaatamalla vettä, ja poreammeen vesi höyrysi ilmassa. Juha käy välillä parin kymmenen metrin lämmitetyssä altaassa kroolaamassa. Jos Suomesta jotain kaipaa, niin saunaa. Ja emäntä jätti meille avaamattoman ruisleipäpaketin. Se on sellaista saksalaistyyppistä jyväleipää, mutta erittäin hyvää. Käytiin ennen heidän lähtöään Hervey Bayn lomalle saksalaistyyppisessä makkaraliikkeessä Caloundrassa, nimeltään Franz. Sieltä tarttui mukaan tulista chorizo-makkaraa, thuringer olutmakkaraa sekä savujuustoa. Olisi sieltä saanut silakkaakin isoina ja pieninä paketteina (Matjesiakin). Ja sitten kaikenlaiset maksamakkarat näyttivät hyviltä, mutta olivat sellaisia hillittömiä sukupaketteja, ettei niin paljoa kukaan jaksa syödä. Nyt onkin sitten ollut kivaa parina päivänä laitella makkaraa ruokiin, mm. kanan kanssa tai vaan toisen makkaran ja vihannesten. Ja luvattiin emännälle tehdä illallista viimeisenä iltana, kun he palaavat lomilta takaisin. Mielessä makkara-lihapataa ja perunamuusia.
Herkkumakkaroita sakemannikaupasta. Delicious sausages from Franz shop.
Lihaisa pata valmisteilla. Meat lovers casserole on the way.

Uintia saa myös harrastaa tuossa läheisellä Kawana Aquatic Centerillä, jossa muutama päivä sitten ei ollut ketään uimareita, ja saatiin pulikoida 50m altaassa ulkosalla ihan keskenään. On siellä 25m allaskin ja katettu lämmitetty (32C) sisäallas, lähinnä lasten uimaopetukseen. Viidellä taalalla pääsee tuonne keskukseen. Kun lapset tulivat uintikurssille iltapäivällä 25m altaalle, niin aikuiset istuivat sohvilla altaan reunalla mukavasti ja söivät esim. ranskiksia ja nauttivat juomia. Aika hyvin suunniteltu. Siellä ison altaan reunalla ruohikon reunassa oli aitaa, jossa teipit "vaara, varo". Yritettiin pähkäillä, mikä vaara siellä vaanii, iso python, kenties ihmisiä syöviä termiittejä tai jotain muuta...? No, ei siinä aidan takana näkynyt kuin irtohiekkaa ja hyvää ruohikkoa, jonne sitten leviteltiin pyyhkeet. Kai tuo irtohiekka on sitten liukasta, jos lapset siinä märkänä riekkuu... tiedä häntä.
Tyhjä 50 m allas vesipedoille. Empty pool for swim enthusiastics.

Nyt tietysti ei tarttis kuin vetää simmarit jalkaan ja mennä tuonne isommalle ulkoterassille, niin sais kylpeä ihan tarpeeksi, kun tuota vettä nyt roiskii. Illalla tuli sellainen myräkkä, että piti takapartsilta siirrellä kaikki tekstiilit sisälle ja kukkaruukut lattialle, tuolit nippuun, jne., ettei tule tuhoja. Sikäli tämä ei pitäisi olla pahinta sadealuetta, vaan Brisbanen eteläpuolen alueet, kuten Byron Bay ja Surfers Paradise. Saas nähä uutisista, mitä on tapahtunut tänään. Kesäaikaanhan täällä Queenslandissa on varsinaiset "monsuunit", ja hyvin usein tulvia etenkin peltoalueilla ja jokien varsilla (teitä katkoo). Tästä saatiin tuta 8v sitten, kun jäätiin pariksi viikoksi mottiin Airlie Beachille, kun myrskyt katkoivat tiet ja myös n. 40 alusta joko kasahti rantaan päreiksi taikka upposi.

Sosiaalisesta kanssakäymisestä

Täällä ainakin kaupungeissa on kuulemma hyvinkin kiireistä työporukkaa, jotka elelevät viikot työ- ja kotioloissa, muutamat kaupungeissa ehkä poikkeavat töiden jälkeen maksimissaan lyhyesti ravintolassa... Mutta vasta sitten viikonloppuisin voivat vähän vietellä vapaa-aikaa kavereiden seurassa. Sitten on taas eläkeläisryhmät, joilla on hyvinkin sosiaalista elämää keilaklubien sun muiden seurojen ohessa. Heitä täälläkin näkee paljon mm. lounastamassa ryhmissä tai harrastelemassa jotain ulkona. Täällä on senioreille (ikäraja 60v, saa olla työssäkin vielä) myös alennuksia ravintoloissa ja muissa palveluissa sekä omia senioritalo-yhteisöjä, joissa on hyvin miellyttävän oloinen ympäristö. Nyt luin juuri uutisista juttua italialaiskylästä, jossa reilun 2000 asukkaan väestöstä 300 oli yli 100-vuotiaita. Tutkijat ihmettelivät, mikä kylässä saa ihmiset elämään noin vanhoiksi. Vastaus oli, että he ovat sosiaalisia kaiken aikaa, pelailevat ja puuhailevat keskenään. Sitten he syövät paljon kalaa ja juovat lasin pari viiniä päivässä. Voisinpa myös veikkailla sopivia geenejä osatekijäksi.

Täällä me ollaan tavattu todella aktiivisia ihmisiä, osa heistä eläkeläisiä, ja sitten osa harrastaa jotain vapaaehtoishommia, jos esim. toinen puoliso käy töissä vielä. Eräskin mies alkoi jo suunnitella meille elämää täällä ja selventeli, mitä viisumeita meidän kannattaisi hakea. Jotkut innostuvat enemmän meidän tulevaisuuden suunnittelusta, kuin me itse. Eihän tässä nyt sentään olla vielä minnekään Australiaan muuttamassa, vaikkakin täällä onkin aika mukavaa viettää aikaansa. Mutta tietysti oikein kiva, että apuja saisi kaikkeen, jos vaan tarvetta tulisi joskus.

Nyt näin kesällä alkaa olla selvästi aika, jolloin ainakin Working Holiday-nuoriso häipyy takaisin Suomeen, kun ovat tulleet esim. opintojen päätteeksi tänne keväällä vuodeksi tai pariksi. Osa menee sinne hetkeksi tienaamaan rahaa ja haluaa tulla takaisin vielä. Ihailen niitä päättäväisiä nuoria, joilla on selkeät suunnitelmat lähivuosille, kun taas itse on ihan ajopuuasteella. Ihan ahdistaa, jos ajattelee, että pitäisi nyt pystyttää jonnekin koti useammaksi vuodeksi, jossa sitoutuu olemaan. Jotkut vanhemmat ihmiset puolestaan haaveilevat Suomeen muutosta, kuulemma heillä on hyvin ruusuinen muistikuva kotimaan oloista. Saattaa olla perua ihan teinivuosilta asti. Ja välillä ihmettelemme, mikseivät he sitten muuta Suomeen... Osa taas ei missään nimessä haluaisi vaihtaa näitä lämpimiä kelejä kotimaan oloihin. Suomalaiset brändit on täällä voimissaan ja täkäläiset suomalaiset haalivat niitä koteihinsa. Myös ruisleipää metsästellään pitkin leipomoita...


Tekokanavat ja tulvat (rankkasateet)
Mooloolaba-joen vartta. Mooloolaba river.
Meidän kanaalin auringonlasku. Sunset on our channel.

Rento hetki laiturilla. Relaxing on the pontoon.

Eput jo lauloi vuosikymmeniä sitten (Vuosi -85): "Sitten menen kanavaan"...en tiedä, minne kanavaan, mutta täällä Queenslandissa on kauheasti tekokanavia, jonka varsille on rakennettu omakoti- ja kerrostaloja, joiden edustalla seisoo laiturissa jos jonkinlaisia purkkeja tai katamaraaneja, joilla pääsee merelle asti seilaamaan. Täällä on osa kanaaleista ns. vuorovesikanaaleja, eli jotka ovat suorassa yhteydessä mereen, ja joissa siis pinta saattaa laskea niin paljon, että veneet makaavat lähes kuivalla maalla. Sitten on padoilla suljettuja kanaaleita, joissa on kanava-väyliä veneiden pääsyyn meriveden puolelle. Nämä ovat jotenkin mukavampia kanaaleita, kun veden pinta pysyy vakiokorkeudella (elleivät tulva-aikaan juoksuttele tänne vettä tarkoituksella). Ei tuoksahtelekaan niin paljoa mudalle/kalalle, kuin nuo laskuvesikanaalit. Suomessa on tehty toisinpäin, eli muodostettu täytemaata käyttäen lisää rakennusmaata järvien/meren rannoille (esim. Pirkkalan Venetsia). Täällä on taas ruopattu näitä kanaaleita todella paljon eri keskusten ympärille. Kanaaleissa polskii todella paljon kalaa, mutta koska ne maistuvat mudalle tai leivälle, niin ei niitä paljoa kannata pyydystellä. Sitten näihin on eksynyt kuulemma silloin tällöin härkähaita, eikä uintia noissa taideta muutenkaan paljoa suositella. Onneksi ei sentään krokotiilejä, ainakaan vielä. Niidenkin asuinalueet vaan leviää, kun tulvien myötä kelluvat mantereen suuntaan. Usein niitä asuukin jokien varsilla, joissa ei pimeän aikaan etenkään kannata paljoa liikuskella tuolla Cairnsin korkeudella. Myös joissain vesiputouksilla on ihmiset törmänneet krokoihin... Sitten kanaaleissa voi olla keihäsrauskuja, joita on nähtykin Noosassa, jossa asusteltiin reilu viikko 8v sitten. Parasta näissä kanaaleissa on, että niiden varrella löytyy pitkiä matkoja kävely- ja pyöräteitä, mukavia maisemareittejä kauppareissuun tai vaikka kuntoiluun. Eikä tollanen tyyni ja hohtava peilikirkas vesi ole yhtään huono maisema, jos vaihtoehtona olisi katsoa naapuritalojen seiniä/aitoja.
Mooloolaban ranta ja kanaalit ilmasta (netistä).
Mooloolaba beach and channels from above (internet).

Sisäkanavien sulkuja meren puolen kanaviin käytetään myös vuoroveden ja tulvavesien säätelyssä, eli jotkut päättävät, kummalla puolella pidetään korkeampaa pintaa. Nyt kun oli viime viikonloppuna toi myräkkä (sade ja myrsky, lähinnä yksi päivä täällä Mooloolaban alueella) täällä itärannikolla, niin tutkattiin, että kanavasululla veden pinta nousi 2 metristä 3,5 metriin, koska myös merellä oli king tide eli kuningasvuorovesi (korkein mahdollinen). Rannalla näki, että hiekka oli huuhtoutunut isolta osalta rannalta mereen veden mukana. Kuulemma joskus työntävät hiekkaa joko mereltä takaisin rannalle tai hakevat sitä kokonaan toisaalta rannan paikkaamiseksi. Huonoa tuuria ton sään kanssa etenkin tuonne Gold Coastin-Sydneyn suuntaan, jossa sade jatkui useita päiviä ja tulvatilanne oli todella vakava, muutamia ihmisiä menehtyi. Sydneyn Bondi beachilläkin oli ihan rantaan rakennetut talot vaarassa tuhoutua, ja jonkun uima-allaskin lähti mereen aallon mukana. Autoilu ei ole suositeltavaa tulvilla, koska usein tiet huuhtoutuu alta jokien kohdalla ja ihmiset huuhtoutuu veteen autojen mukana. Yleensä täällä on kesäaikaan sateista, mutta nyt sattui talveen tuo myräkkä, onneksi taas paistaa aurinko monta päivää täpöllä.