Golfausta sekä hai-intoilija

Golftunneille siitä!

Lähdössä Nambourin 18 reiän kiekalle.
Starting 18 holes route on Nambour.
Yrittänyttä ei laiteta. Still trying to get the ball to the putting green.
Aurinko laskee, mutta golf jatkuu. Sun getting down and we are still golfing.

Golf, tuo hyvin helppo laji...NOT. Käytiin siis aiemmin Melbournessa Albert Parkissa lyömässä palloa rangella eli aloituslyöntejä. Sitten käytiin kanaalikaksion vuokraajamme kanssa Maroochy Riverin golf-rangella sekä chippailemassa ja puttailemassa. Siitä oltiin heti innolla menossa Nambourin kentälle pelaamaan täyttä kierrosta, kun hyvin päästiin vauhtiin. Meillä oli kaksi autokärryäkin ja Juha oli innoissaan, kun pääsi pöristelemään ylä- ja alamäkiä kumpuilevassa maastossa, jossa oli myös aika paljon puita. Niinpä, ei ne lyönnit ihan viheriön suuntaan menneet, tai riippuu, mistä viheriöistä puhellaan (omasta vai naapuriväylän). Välillä puskat kahisi ja pinna oli kireällä. Juhakin hukkasi aika monta palloa metsikköön. Perässä tulijat päästettiin ohi, ja joku sekopää ei malttanut odottaa meidän peliä yhdellä reiällä ja pasautti ihan korvan juuresta aloituspallon, todella törkeää. Eivätkä edes anteeksi pyydelleet. Että on täällä myös sikaa sakkia. Ihan normaalia, että joskus jokainen on aloittelija, eikä aina lyönti lähde kunnolla. Toki hyviäkin lyöntejä tuli väleihin, mutta oli se 18 reiän urakka siinä helteessä himppasen liikaa tän tason pelaajille.
Tuulinen treenipäivä Maroochy Riverillä.
Windy golf morning on Maroochy River.

Siitäpä sitten innostuttiin aussiystävämme  (jonka luona yövyttiin talovahteina 5 yötä) kehoituksesta lähtemään golf-sessiolle. Aiemmin alkuviikosta tuon naisen ja suomalaisen miesystävänsä kanssa käytiin lyömässä rangella ja chippailemassakin. Mutta tänään hakivat meidät aamulla taas Maroochy Riverin kentälle, jonne mies meni itse chippailemaan kipeällä kädellään. Tuo ihana Pro Diana, joka on myös entinen ammattipelaaja, kävi opastamassa meitä kurssilaisia (6-7 kpl) kädestä pitäen. Hän näki heti, mitä oli korjattavaa, ja kivasti se pallo saikin ilmaa alleen. Normaalisti, jos menee vain itse lämimään ja ostaa palloja n. 100 kpl, niin maksaa 18 AUD, mutta tuo opetussessio, johon kuuluu myös pallot, maksaa 25 AUD/nuppi, eli kannattava sijoitus. Ja sitten Diana ehdotti, että voitaisiin kolmeen pekkaan ottaakin yksityistunti, joka kustantaa 100 AUD yhteensä, jossa myös videoidaan lyönnit ja analysoidaan. Siispä varasimme tiistaiksi yhteistunnin. Piti mennä ostamaan uudet hanskatkin, kun vanhat (v2000) oli aivan räjähtänyt piloille. Kyllä nyt sitten ote varmaan on niin hyvä, että lähtee...or not.
Paistinpannulla voi treenata oikeaa käsien asentoa.
Training correct hand positions with frying pan.

Oli se hienoa katsoa, kun Diana näytti meille, miten lyödään lyhyempi lyönti, tai matalampi, ja aina se etukäteen sanoi, minne se pallo tulee menemään, kun mailalla heilautetaan "näin vaan". Helpolta näyttää, mutta... just aina, kun kuvittelee, että homma on hanskassa, niin... Täällä tuntuu lähes kaikki suomalaiset eläkeläiset olevan golffareita, eikä voi moittia, kun näin talvella voi pelailla vihreillä nurmilla lyhythihaisessa paidassa auringossa.
Hiekkabunkkeritreenit rannalla. Sand bunker, not the artificial one, but the beach.

Kävästiin vielä vuokraisäntämme mailoilla lämimässä palloa läheisen surffiklubin puistossa, jossa nurtsia riittää. Ensin pöllöt mentiin toiseen puistoon, jossa oli pitkä nurmikko ja liikaa murkkupesiä. Varpaita poltteli ja aikaa paloi pallojen metsästykseen ruohikosta sekä puu- ja pensaspöheiköistä, joita oli pari tulituslinjalla. Järkevää nuohota puskia, kun kaikenlaista hämyä tai käärmettä voi lymyillä siellä vaanimassa. Mutta toi Buddinan rantapuisto on mainio avara golftreenipaikka. Ja missäs parempi harjoitella hiekkabunkkerista lyöntiä kuin rantahiekassa, jota riittää puiston vieressä rannassa.

Naapurimme haimies

Naapurin setä haiden kanssa hauskaa pitämässä Fidjillä.
Our neighbor having fun with sharks in Fiji.

Naapurin mies on intohimoinen sukeltaja ja meribiologi ja tutkija, joka tuhlaa kuulemma vaimonsa (patologi) 6pv/vko tienaamat rahat kaikenlaisiin hai-uinti-reissuihin ja sukelluksiin. Nytkin se oli useita viikkoja Japanissa. Kuikuili tuolta aidan takaa toissa aamuna kaksiomme pihalle, kun oltiin aamupalalla. Mepä sitten kyseltiinkin, oliko sillä omassa erillisessä Airbnb vuora-asunnossa (kuten tämä meidänkin kaksio) vapaata ensi viikolla, kun tämä huoneisto on varattuna. Olihan hänellä vapaata 3 päiväksi, varattiin pois. Huoneisto oli ihan ok, mutta oma asuntonsa oli aika epäsiisti, taikka täynnä kaikkea rojua. Hän alkoi ehdotella, että jos tarvitsette lisäöitä 3 päivän jälkeen, kun huoneisto on varattuna toisaalle, niin on omalla sohvallaan meille tilaa tai vaikka matkailuautossa. Me Juhan kanssa katsottiin toisiamme ihan hoona, että onpas se avulias, tai rahan tarpeessa. Ei nyt ihan toisten sohville tule mieleen majoittua (heillä on myös 3 karvatonta koiraa plus kissakin) tai siihen kulahtaneeseen matkailuautoon, kun voidaan majailla vuokraisäntiemme siistissä isossa talossa...

No, hänpä sitten samalla käytti vierailumme hyväksi, ja ehdotti, että mennään helppimään olohuoneen pöydän painavan lasilevyn kantamisessa. Aika hommaa, mutta saatiin kolmeen pekkaan levy paikalleen. Hän on aika energiveikko, kertoi meille ummet ja lammet intohimostaan sukeltamisesta ja erilaisista haista. Hän näytti meille videoita omista haireissuistaan. Mm. Bahamalla ja Fidjillä oli sukellellut tiikeri-, valko-, yms. haiden kanssa. Ihmeellistä oli, että monimetriset hait eivät piitanneet tarjolla olevasta ruoasta (sukeltajien tuoma), vaan tuuppivat sukeltajia, koska ne kuulemma kerjäsivät hyväksyntää. Kameramiehen GoProkin sai välillä haiden suusta osumia, kun ne tuuppi miestä. Hitsin isoja (monta metriä) ja terävät kolmiohampaat, en kyllä menisi tonne veden alle tuollaisen hailauman kanssa... Ja hänellä on joku projekti, jossa testaillaan haikarkotinta. Hän ei kyllä tarkemmin vielä kertonut, millainen vehje se on, mutta telkkarista näimme justiinsa uutisissa ainakin yhden haikarkottimen, jota on testattu surffareille laittamalla tekojalka surffilaudalle, jossa on ympärillä sähköinen karkoitinrengas, ja tarkkailemalla lähestyvien haiden käytöstä. Selkeästi hait kävivät lähellä, mutta sähkökenttä karkoitti ne pois jalan luota. Mutta kun karkoitin poistettiin, niin tervemenoa tekojalka. Pelottavia kuvapätkiä. Netistä löytyy paljon muitakin tarjolla olevia haikarkottimia, erityispuvuista aina äänikarkoittimiin asti. Ilmeisesti joko liian kalliita tai huonosti toimivia, kun ei monetkaan surffarit niitä käytä. Lehdestäkin luin, että useita surffareita oli haastateltu viime aikaisista haihyökkäyksistä, ja useimmat totesivat, että haita ei voi syyttää, kun ihminen tulee haiden "takapihoille". Ja koska todennäköisyys haihyökkäykseen on niin pieni, niin ei siitä kannata stressata.
Netistä haikarkotin esimerkki (puku- ja lautaväritys). Shark repellent equipments.
Netistä toinen haikarkotinesimerkki: sähköinen rengas.
Another example of shark repellent: electrical ring.

On se hienoa, että jollakin on "työ" (tulot tosin on kuulemma hyvin pienet siitä), joka on intohimo. Ja tietysti hienoa, jos surffarit saisivat jonkun näppärän välineen haita karkottamaan. Sitten mies myös kertoi, että krokotiilimiehenä tunnetun Steve Irvinin (yli 10 vuotta sitten) kuoleman aiheuttanut keihäsrausku puolustautui ihan aiheesta, koska Steve teki varjon sen ylle ja rausku koitti viiltää normaalin tapaansa vihollisen sisuskalut ulos keihäällä (luuli varmaan haiksi), ja Steve kuoli, kun viilto osui sydämeen. Steve perusti aikanaan Australian eläintarhan tähän lähelle, ja nyt vaimo ja pari lasta pitää sitä. Loppuun vielä linkki, jos haiden syöttäminen kädestä kiinnostaa:

Illallisen valmistus uusille tuttaville

Kokki pataruokaa valmistelemassa.
Chef preparing casserole.

Kivasti on päästy enkkua löpisemään tuon sukeltajanaapurin ja sen em. aussinaisen kanssa. Sattui muuten jännä juttu, kun oltiin tuolla aussinaisen asunnossa 5 yötä, niin viimeisenä iltana he tulivat miesystävänsä kanssa takaisin kotiin lomareissulta, ja me oltiin luvattu tehdä illallinen. Oltiinkin just sopivasti pistetty "meat lovers casserole" eli possu-nauta-chorizo-pata muhimaan uuniin, ennenkuin lähdettiin asuinkompleksin kuntosalille ja saunan lämmitykseen. Kehuivat, että oli kivat tuoksut odottamassa. Sitten naisen miesystävä suomalaiseen tapaansa liittyi meidän saunaseuraan ja poreilemaan ulkoaltaaseen. Kun tulin etunokassa takaisin asunnolle, kävin suihkussa ja tulin käytävään, niin joku outo nainen vilkaisi mua, ja peitti silmänsä ja käänsi selkänsä mulle, koska olin vain pyyhe päällä. No, eihän suomalaisesta se mitään ihmeellistä ole, kun saunakulttuurista tullaan, mutta nää aussit on hieman säikkynä, jos ei sulla ole normivaatteet päällä. Juhakin tuli suomalaismiehen kanssa vain shortsit jalassa saunasta ja emäntä varoitteli, että pistäkääs vähän päälle, kun on vieraita tullut. Tuo nainen olikin emännän veljen vaimo ja niiden (veli ja sen vaimo) kissa juoksenteli myös jaloissamme. Olin vähän pihalla, kun meidät esiteltiin, mutta tuo veli oli tullut vaimoineen ylläri-yövisiitille siskonsa luo Melbourne-Noosa-matkaltaan, eikä varmaan ihan tajunnut, että siellä oli vähän tunkua, kun mekin oltiin vielä yö siellä. No, isäntäväki ei ollut yhtään varautunut ruokaa heille tekemään, että sittenpä sattui heille mäihä, että meidän pata oli uunissa ja kilo pottuja tuli kuorittua ja tehtyä savujuusto-perunamuusia, josta kaikki saivat syödäkseen. Myös tehtiin fetasalaattia iso kulhollinen. Hyvää oli, vaikka itse sanonkin! Itse asiassa syötiin vielä nelistään seuraavanakin päivänä samaa ruokaa ennen lähtöämme takaisin tänne kanavan kaksioon , jossa ollaan vielä viikko ennen naapurin vuokra-asuntoon siirtymistä.

Kuvassa väliaikainen asuinpaikka, kun normaalisti asustellaan tuolla Buddina-haarassa.


Tuossa kun noiden aussien kanssa höpöteltiin illallispöydässä, niin välillä mietti, että tää on ihan kummallista, että ollaan tuollaiseen sakkiin ajauduttu. Siis todella mukavaa, mutta outoa, kun ei ketään noista tunnettu jokunen viikko sitten. Täällä on kyllä niin kivat piirit, että on nautittu olosta Sunshine Coastilla täysin siemauksin, kun oli tuo sali-sauna-poreilu-putkikin viisi päivää päällä, ja nyt pääsee golfin pariin. Ja olisi tässä läheisen kuntosalin viikkotutustuminenkin odottamassa käyttöä. Ja mä olen uhannut käydä kampaajalla vuosien tauon jälkeen, mutta saapas nähdä, toteutanko... Tuo ihanan ystävällinen aussinainen olisi halunnut majoittaa meidät vielä täksikin viikoksi, kun tämä normiasuntomme on varattu toisaalle, mutta hän manaili, kun joku puolituttu oli kutsunut itsensä kylään samaan aikaan. Hän on vaan liian kiltti, eikä osaa kieltäytyä, kun kaikki haluaa ilmaiseksi asustella/lomailla hänen upeassa asunnossaan, kun etelässä on talvi. Me nyt sentään maksettiin asumisesta, kun ei ihan ystävätasolla olla. No, kiva kuitenkin, että käydään golf-kursseilla kimpassa ja kutsuvat meitä kahvittelemaankin. Tuttuja ei ole koskaan liikaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta