lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kawana-saarella sadetta pitämässä


Kawana-saaren asuntokompleksi ja allasalue.
Condos in Kawana island with pools.
Pyörätiet kanaalin varrella. Bike way beside the channel.
Tekoranta kanaalin reunalla. Artificial beach of the channel.

Täällä sitä edelleen möllötetään aurinkorannikolla eli Sunshine Coastilla. Saatiin sovittua tuohon Parrearran huoneistoomme kesäkuun lopulle asti asuinpätkiä sopuhintaan. Tällä hetkellä asustellaan vajaa viikko yhden emännän tutun eli tosi mukavan aussinaisen isossa kerrostaloasunnossa, joka sijaitsee Kawana-saarella. Meillä on edelleen pyörät käytössä, joten liikkuminen on näppärää mukavin maisemin kanaalin varren kävelytietä pitkin kauppakeskuksille, taikka toiseen suuntaan uima-stadikalle eli Kawana Aquatic Centerille. Tämä omistaja lähti suomalaisen miesystävänsä (Melbournesta) kanssa pitkälle viikonloppulomalle, joten jäätiin pitämään asuntoa pystyssä... Itse voisin hyvin kuvitella asuvani tällaisessa kolmen makkarin ja muutaman oman terassin asunnossa, yleisten saunan, kuntosalin, span (iso poreallas) ja parin muun altaan kompleksissa. Tällainen asumismuoto on hyvä vaihtoehto omakotitalolle. Hyvin yleinen asuinmuoto Ausseissa, niin kaupungeissa (mm. keskustoissa) kuin näillä lomapaikkakunnillakin. Se vaan ihmetyttää, mistä näitä mukavia ihmisiä tupsahtelee. Nainen, joka on tavattu muutaman kerran, uskaltaa jättää asuntonsa meille... Hänen miesystävänsä on Suomesta muuttanut perheineen 17-vuotiaana Ausseihin, näimme häntä eilen, kun poikkesi täällä jokusen tunnin. Hän osaa edelleen hyvin suomea, vaikka kolme aikuista lastaan ei ole opetellut suomea lainkaan. Täällä on hauskaa seurata vuosikymmeniä asuneiden suomalaisten keskinäistä juttelua, joka on varsinaista finglish-sekoitusta: "Ei me wöritä (huolestuta) siitä", "Noi maleet (mullet, kala) hyppii tuolla woterissa (vedessä)", "Täällä sneikit (käärmeet) on aika deintsörös (vaarallisia)",... Välillä puhuvat enkkua, välillä suomea, meillekin juttelevat enkuksi välillä... samapa se...

Me tässä jännitetään, millainen myräkkä tänään on, kun on luvattu 8 cm vettä päivän aikana. Tässä on jo "swiippailtu" etuterassia harjalla eilisissäkin sateissa, kun kaato tonne lattiakaivoon on vähän mennyt väärästi vinoon. Ettei vaan vesi nouse makkarimme tasolle. Täällähän pitkä paksukuminen näppärä lattialasta on ihan museoharvinaisuus, jos edes löytyy. Tulipa keksinnöistä mieleen jännä juttu täällä, eli tiskiharja, jonka varteen laitetaan pesuainetta, ja sitten se alkaa vaahdottaa astioita, kun sillä harjatyynyllä painaa astiaa vasten. Toinen näppärä juttu on jääkaappien etuovessa oleva vesihana, josta tulee hyvää, kylmää, suodatettua vesijohtovettä, kun vain painaa lasia kumilätkää vasten (valot syttyy samalla siihen). Vesiautomaatti.
Kuntosalikuuri. Gym for many days.

Tuo sauna on täällä näillä sadekeleillä mahtava. Useana päivänä on pistetty sauna (Sawo, suomalainen sauna, joka tehty Filippiineillä) kuumenemaan ja menty omalle salille treenaamaan. Sitten saunassa 60-70C nautittu kosteista kunnon löylyistä ja pulahdettu ensin viileään isompaan altaaseen ja sitten poreilemaan lämpöiseen altaaseen. Eilenkin ropisi oikein kaatamalla vettä, ja poreammeen vesi höyrysi ilmassa. Juha käy välillä parin kymmenen metrin lämmitetyssä altaassa kroolaamassa. Jos Suomesta jotain kaipaa, niin saunaa. Ja emäntä jätti meille avaamattoman ruisleipäpaketin. Se on sellaista saksalaistyyppistä jyväleipää, mutta erittäin hyvää. Käytiin ennen heidän lähtöään Hervey Bayn lomalle saksalaistyyppisessä makkaraliikkeessä Caloundrassa, nimeltään Franz. Sieltä tarttui mukaan tulista chorizo-makkaraa, thuringer olutmakkaraa sekä savujuustoa. Olisi sieltä saanut silakkaakin isoina ja pieninä paketteina (Matjesiakin). Ja sitten kaikenlaiset maksamakkarat näyttivät hyviltä, mutta olivat sellaisia hillittömiä sukupaketteja, ettei niin paljoa kukaan jaksa syödä. Nyt onkin sitten ollut kivaa parina päivänä laitella makkaraa ruokiin, mm. kanan kanssa tai vaan toisen makkaran ja vihannesten. Ja luvattiin emännälle tehdä illallista viimeisenä iltana, kun he palaavat lomilta takaisin. Mielessä makkara-lihapataa ja perunamuusia.
Herkkumakkaroita sakemannikaupasta. Delicious sausages from Franz shop.
Lihaisa pata valmisteilla. Meat lovers casserole on the way.

Uintia saa myös harrastaa tuossa läheisellä Kawana Aquatic Centerillä, jossa muutama päivä sitten ei ollut ketään uimareita, ja saatiin pulikoida 50m altaassa ulkosalla ihan keskenään. On siellä 25m allaskin ja katettu lämmitetty (32C) sisäallas, lähinnä lasten uimaopetukseen. Viidellä taalalla pääsee tuonne keskukseen. Kun lapset tulivat uintikurssille iltapäivällä 25m altaalle, niin aikuiset istuivat sohvilla altaan reunalla mukavasti ja söivät esim. ranskiksia ja nauttivat juomia. Aika hyvin suunniteltu. Siellä ison altaan reunalla ruohikon reunassa oli aitaa, jossa teipit "vaara, varo". Yritettiin pähkäillä, mikä vaara siellä vaanii, iso python, kenties ihmisiä syöviä termiittejä tai jotain muuta...? No, ei siinä aidan takana näkynyt kuin irtohiekkaa ja hyvää ruohikkoa, jonne sitten leviteltiin pyyhkeet. Kai tuo irtohiekka on sitten liukasta, jos lapset siinä märkänä riekkuu... tiedä häntä.
Tyhjä 50 m allas vesipedoille. Empty pool for swim enthusiastics.

Nyt tietysti ei tarttis kuin vetää simmarit jalkaan ja mennä tuonne isommalle ulkoterassille, niin sais kylpeä ihan tarpeeksi, kun tuota vettä nyt roiskii. Illalla tuli sellainen myräkkä, että piti takapartsilta siirrellä kaikki tekstiilit sisälle ja kukkaruukut lattialle, tuolit nippuun, jne., ettei tule tuhoja. Sikäli tämä ei pitäisi olla pahinta sadealuetta, vaan Brisbanen eteläpuolen alueet, kuten Byron Bay ja Surfers Paradise. Saas nähä uutisista, mitä on tapahtunut tänään. Kesäaikaanhan täällä Queenslandissa on varsinaiset "monsuunit", ja hyvin usein tulvia etenkin peltoalueilla ja jokien varsilla (teitä katkoo). Tästä saatiin tuta 8v sitten, kun jäätiin pariksi viikoksi mottiin Airlie Beachille, kun myrskyt katkoivat tiet ja myös n. 40 alusta joko kasahti rantaan päreiksi taikka upposi.

Sosiaalisesta kanssakäymisestä

Täällä ainakin kaupungeissa on kuulemma hyvinkin kiireistä työporukkaa, jotka elelevät viikot työ- ja kotioloissa, muutamat kaupungeissa ehkä poikkeavat töiden jälkeen maksimissaan lyhyesti ravintolassa... Mutta vasta sitten viikonloppuisin voivat vähän vietellä vapaa-aikaa kavereiden seurassa. Sitten on taas eläkeläisryhmät, joilla on hyvinkin sosiaalista elämää keilaklubien sun muiden seurojen ohessa. Heitä täälläkin näkee paljon mm. lounastamassa ryhmissä tai harrastelemassa jotain ulkona. Täällä on senioreille (ikäraja 60v, saa olla työssäkin vielä) myös alennuksia ravintoloissa ja muissa palveluissa sekä omia senioritalo-yhteisöjä, joissa on hyvin miellyttävän oloinen ympäristö. Nyt luin juuri uutisista juttua italialaiskylästä, jossa reilun 2000 asukkaan väestöstä 300 oli yli 100-vuotiaita. Tutkijat ihmettelivät, mikä kylässä saa ihmiset elämään noin vanhoiksi. Vastaus oli, että he ovat sosiaalisia kaiken aikaa, pelailevat ja puuhailevat keskenään. Sitten he syövät paljon kalaa ja juovat lasin pari viiniä päivässä. Voisinpa myös veikkailla sopivia geenejä osatekijäksi.

Täällä me ollaan tavattu todella aktiivisia ihmisiä, osa heistä eläkeläisiä, ja sitten osa harrastaa jotain vapaaehtoishommia, jos esim. toinen puoliso käy töissä vielä. Eräskin mies alkoi jo suunnitella meille elämää täällä ja selventeli, mitä viisumeita meidän kannattaisi hakea. Jotkut innostuvat enemmän meidän tulevaisuuden suunnittelusta, kuin me itse. Eihän tässä nyt sentään olla vielä minnekään Australiaan muuttamassa, vaikkakin täällä onkin aika mukavaa viettää aikaansa. Mutta tietysti oikein kiva, että apuja saisi kaikkeen, jos vaan tarvetta tulisi joskus.

Nyt näin kesällä alkaa olla selvästi aika, jolloin ainakin Working Holiday-nuoriso häipyy takaisin Suomeen, kun ovat tulleet esim. opintojen päätteeksi tänne keväällä vuodeksi tai pariksi. Osa menee sinne hetkeksi tienaamaan rahaa ja haluaa tulla takaisin vielä. Ihailen niitä päättäväisiä nuoria, joilla on selkeät suunnitelmat lähivuosille, kun taas itse on ihan ajopuuasteella. Ihan ahdistaa, jos ajattelee, että pitäisi nyt pystyttää jonnekin koti useammaksi vuodeksi, jossa sitoutuu olemaan. Jotkut vanhemmat ihmiset puolestaan haaveilevat Suomeen muutosta, kuulemma heillä on hyvin ruusuinen muistikuva kotimaan oloista. Saattaa olla perua ihan teinivuosilta asti. Ja välillä ihmettelemme, mikseivät he sitten muuta Suomeen... Osa taas ei missään nimessä haluaisi vaihtaa näitä lämpimiä kelejä kotimaan oloihin. Suomalaiset brändit on täällä voimissaan ja täkäläiset suomalaiset haalivat niitä koteihinsa. Myös ruisleipää metsästellään pitkin leipomoita...


Tekokanavat ja tulvat (rankkasateet)
Mooloolaba-joen vartta. Mooloolaba river.
Meidän kanaalin auringonlasku. Sunset on our channel.

Rento hetki laiturilla. Relaxing on the pontoon.

Eput jo lauloi vuosikymmeniä sitten (Vuosi -85): "Sitten menen kanavaan"...en tiedä, minne kanavaan, mutta täällä Queenslandissa on kauheasti tekokanavia, jonka varsille on rakennettu omakoti- ja kerrostaloja, joiden edustalla seisoo laiturissa jos jonkinlaisia purkkeja tai katamaraaneja, joilla pääsee merelle asti seilaamaan. Täällä on osa kanaaleista ns. vuorovesikanaaleja, eli jotka ovat suorassa yhteydessä mereen, ja joissa siis pinta saattaa laskea niin paljon, että veneet makaavat lähes kuivalla maalla. Sitten on padoilla suljettuja kanaaleita, joissa on kanava-väyliä veneiden pääsyyn meriveden puolelle. Nämä ovat jotenkin mukavampia kanaaleita, kun veden pinta pysyy vakiokorkeudella (elleivät tulva-aikaan juoksuttele tänne vettä tarkoituksella). Ei tuoksahtelekaan niin paljoa mudalle/kalalle, kuin nuo laskuvesikanaalit. Suomessa on tehty toisinpäin, eli muodostettu täytemaata käyttäen lisää rakennusmaata järvien/meren rannoille (esim. Pirkkalan Venetsia). Täällä on taas ruopattu näitä kanaaleita todella paljon eri keskusten ympärille. Kanaaleissa polskii todella paljon kalaa, mutta koska ne maistuvat mudalle tai leivälle, niin ei niitä paljoa kannata pyydystellä. Sitten näihin on eksynyt kuulemma silloin tällöin härkähaita, eikä uintia noissa taideta muutenkaan paljoa suositella. Onneksi ei sentään krokotiilejä, ainakaan vielä. Niidenkin asuinalueet vaan leviää, kun tulvien myötä kelluvat mantereen suuntaan. Usein niitä asuukin jokien varsilla, joissa ei pimeän aikaan etenkään kannata paljoa liikuskella tuolla Cairnsin korkeudella. Myös joissain vesiputouksilla on ihmiset törmänneet krokoihin... Sitten kanaaleissa voi olla keihäsrauskuja, joita on nähtykin Noosassa, jossa asusteltiin reilu viikko 8v sitten. Parasta näissä kanaaleissa on, että niiden varrella löytyy pitkiä matkoja kävely- ja pyöräteitä, mukavia maisemareittejä kauppareissuun tai vaikka kuntoiluun. Eikä tollanen tyyni ja hohtava peilikirkas vesi ole yhtään huono maisema, jos vaihtoehtona olisi katsoa naapuritalojen seiniä/aitoja.
Mooloolaban ranta ja kanaalit ilmasta (netistä).
Mooloolaba beach and channels from above (internet).

Sisäkanavien sulkuja meren puolen kanaviin käytetään myös vuoroveden ja tulvavesien säätelyssä, eli jotkut päättävät, kummalla puolella pidetään korkeampaa pintaa. Nyt kun oli viime viikonloppuna toi myräkkä (sade ja myrsky, lähinnä yksi päivä täällä Mooloolaban alueella) täällä itärannikolla, niin tutkattiin, että kanavasululla veden pinta nousi 2 metristä 3,5 metriin, koska myös merellä oli king tide eli kuningasvuorovesi (korkein mahdollinen). Rannalla näki, että hiekka oli huuhtoutunut isolta osalta rannalta mereen veden mukana. Kuulemma joskus työntävät hiekkaa joko mereltä takaisin rannalle tai hakevat sitä kokonaan toisaalta rannan paikkaamiseksi. Huonoa tuuria ton sään kanssa etenkin tuonne Gold Coastin-Sydneyn suuntaan, jossa sade jatkui useita päiviä ja tulvatilanne oli todella vakava, muutamia ihmisiä menehtyi. Sydneyn Bondi beachilläkin oli ihan rantaan rakennetut talot vaarassa tuhoutua, ja jonkun uima-allaskin lähti mereen aallon mukana. Autoilu ei ole suositeltavaa tulvilla, koska usein tiet huuhtoutuu alta jokien kohdalla ja ihmiset huuhtoutuu veteen autojen mukana. Yleensä täällä on kesäaikaan sateista, mutta nyt sattui talveen tuo myräkkä, onneksi taas paistaa aurinko monta päivää täpöllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti