torstai 21. heinäkuuta 2016

Bribie-saari ja Surfers Paradise (Gold Coastilla)


Bribie-saari


Suunnitelmat tuppaa muuttumaan, eipä ole eka kerta, mutta yksi hyvä esimerkki, ettei voi liikaa suunnitella. Kaverimme Melbournesta oli jenkkityttöystävänsä kanssa autoilemassa kohti pohjoista. Puhuttiin jossain kohtaa, että he voisivat mennä lennolla Cairnsiin, jossa heillä oli viikoksi varattuna hotelli. Ja me voisimme ajaa heidän autolla sinne viikossa (n. 1400 km) Mooloolabasta. Ja sitten he ajaisivat sieltä itse takaisin. Tosin jo himppasen epäiltiin heidän istumalihasten kestoa, koska olivat jo Melbournesta ajaneet sitten Brisbaneen, eli vajaat 2000 km. Täällä kun tuo pikku poronkusema kartalla tarkoittaa yleensä tuhatta kilsaa. No, pari päivää ennen auton hakua Brissystä pyysimme kavereitamme vielä pohtimaan tarkkaan, onko järkeä heidän ajaa sitten alle viikossa Cairnsista Melbourneen, josta heillä on lento Suomeen varattuna. Kohtalo puuttui peliin ja Juha sai flunssan just päivää ennen auton hakua, ja kyseisenä aamuna sitten yhteistuumin päätettiin, että he voivat jättää auton Brissyn kentälle heitä itseään odottamaan, emme siis ota sitä. Jatkettiin omassa huoneistossa oloa aina pari päivää kerrallaan, kun odoteltiin tervettä päivää. Ja arvasihan sen, että meitsi sai sen flunssan sitten. Onneksi se oli vain muutaman päivän. Respamies James jo piruili, että eikös me lähdetäkään...

Komissario Koskisen asuintalo Bribiellä.
Evästauolla. Lunch break.

No, otettiin sitten AVIS-vuokraamosta hyvä diili, jolla saatiin uudehko Nissan Pulsar n. 25 aud/pv (15e). Siitä sitten polkaistiin torstaina liikkeelle kohti Bribie-saarta, jonne pääsee ihan siltaa pitkin. Juhalla oli jo tullessa lentokoneessa ollut mielessä Seppo Jokisen kirjaa Mustat Sydämet lukiessa, että käytäisiin kirjan sankarin komisario Koskisen maisemissa ko. saarella. Juha itse asiassa otti yhteyttä Seppoon, koska kirjassa mainittu kadunnimi poikkesi vain hieman olemassa olevasta kadusta, josko se olisi muunnettu. Ja niinhän se oli. Seppo innostuikin laittamaan parit valokuvat osoitteiden kera, missä hän itse on kirjaa kirjoittanut ja missä Komissario on (kuvitteellisesti) asunut. Sitten tietysti kävästiin ko. osoitteissa katsastamassa paikkoja, ja laitettiin takaisin Sepolle valokuvia. Varsin mukava heppu toi Seppo, ja hyvä dekkarikirjailija (tämän hetken suosituin Suomessa). Saari on hyvin tyypillinen Queenslandin rannikon hiekkasaari (vähän kuten Frazer), jossa siis suurin osa on suojeltua puistoaluetta, ja jossa pääsisi 4-vetoautolla pörhältämään hiekkarantoja erityisluvalla. Me tyydyttiin käppäilemään rannalla ja ihailemaan delfiinejä merellä pyörimässä. Hiekka on valkoharmaata ja sileää, ja pohjoisella puolella saarta on useita leiriytymisalueita, jos haluaisi vietellä yötä rauhaisissa maisemissa. Saaren itärannikolta (käytiin Woorimissa siis) näkee myös Moreton-saarelle, joka on kuvissa oikein upea paratiisisaari, ja onkin suosittu viikonlopun viettokohde Brissyläisille.

Surfers Paradise (Gold Coast)


Hard Rock Cafe on korttelin päässä meistä.
HRC is one block of our apartment.

Sitten seuraavana mahdollisena kohteena oli meillä North Stradbroke-saari, jonne pääsisi tunnin välein kulkevalla autolautalla Clevelandistä mantereelta. Olisi sielläkin kilpikonnia, delfiinejä ja ryhävalaita tähän aikaan katseltavana Point Lookout-paikkakunnalta käsin. Mutta koska ilta alkoi hämärtyä, niin päätettiin pasauttaa suoraan Surfers Paradiseen eli Gold Coastille, joka on siis vastaava pitkä hiekkarannikko, kuten pohjoisempi Sunshine Coast. Tosin erona on, että Gold Coastin rantaa hallitsevat korkeat pilvenpiirtäjät, vähän kuten Miami Beachillä jenkeissä. Illalla, kun autolla lähestyttiin Surfers Paradisea, niin tuli upea fiilis tuosta korkeiden talojen näkymästä. Ihan kiva tulla cityyn välillä, jossa on vähän säpinääkin. Hankalaa tosin oli metsästää asuntoja ilta-aikaan, kun tyypillisten resorttien (huoneistojen) respat menee kiinni viikolla viiden korvilla. Niinpä otimme Bookingin appsin kouraan, ja löysimme Vibe-nimisestä hotellista huoneen yhdeksi yöksi, jonne sitten suuntasimme. Saatiin asetuttua reiluun hotellihuoneeseen, vaikka kyllä huoneistojen jälkeen tuo tuntui aika kopperolta... Lähdettiin ihmettelemään yömeininkiä Surferin keskustaan, joka olikin ihan parin korttelin päässä. Silmiin pisti runsas määrä eri kulttuurista porukkaa, mm. aasialaisia ja muslimeja. Kaikkien ruokapaikkojen keittiöt tuntuivat menevän kiinni klo 21-22, paitsi onneksi House of Brewsin keittiö on auki puolille öin. Olipas aika kiva rivistö hanaoluita seinällä, josta saattoi maistella sopivan oluen ruoalle. Ihanaa oli olla runsaan joukon sekä nuoria että vanhempia ympäröimänä, noin aika hiljaisten parin kuukauden jälkeen. Siinä mietittiin jälkikäteen, että tulipas jämähdettyä Mooloolabaan vähän liian pitkäksi aikaa.

House of Brewsin hanarivistö. Several taps on the House of Brews.
Ratikka ja korkeat talot. Tram and tall buildings are typical.

Sitten oli uskomaton mäihä, että laitettiin Faceen info, että ollaan täällä, ja sitten Juhan tuttu Melbournesta (ollut jo pitkään Brissyn alueella) otti yhteyttä. Asuu tuossa ihan parin korttelin päässä meistä. No, tarinaa riitti perjantaina parvekkeellamme istuessa kanaalin rannalla. Hän on WH:lla ja tekee duunia raksalla Brissyssä ja asuu kimppa-asunnossa, jossa on mm. suomalainen, sveitsiläinen (pelaavat hänen kanssaan lätkää samassa joukkueessa), sekä heidän aussityttöystävät. Illalla vielä kävästiin oluella Beer Gardenissa Cavill Avenuella (yksi tunnetuimmista kaduista), jossa oli myös livemusaa. Otettiin Vibessä vielä toinen yö, jotta saatiin etsittyä huoneisto, joka on halvempi ja isompi. Täällä onkin hintataso jopa halvempi kuin Mooloolabassa (noin yleensä), joten löydettiin itsemme ihan Cavill Avenuen vierestä, josta irtosi kivalta city-keitaalta yhden makkarin huoneisto hyvään hintaan. Respan Amanda on aivan mainio nainen. Hienoa on myös ilmainen parkkihallipaikka näin keskustassa, olihan meillä tuo auto viikon käytössä. Tämä resort on kolmekerroksinen piiri, jonka keskellä on palmuilla kehystetty piha uima-altaineen. Parvekkeelta voi katsella yläilmoihin kurottavia pilvenpiirtäjiä, kuten Hilton-hotelli, jännä näky. Ja makkarista näkyy meren ranta.

Näkymät Moroccan-huoneistosta, jossa vierailtiin.
Views from Moroccan resort, where we visited.
Näkymä meidän pihalta.
Views from our garden (Hilton and Peppers).
Onko tämä surffarien paratiisi? Is this the paradise for surfers?

Huoneistot ovat täällä aina same same but different, eli ihan omistajiensa näköisiä, mitä milloinkin. Täälläkin haisi karmealle keittiön kaappi, mutta syyksi ilmeni kalalle haiseva leikkuulauta. Sänky oli ihan jousilla, mutta heti ekana aamuna kantoivat paksun vaihtopatjan, ja johan alkoi uni maittaa. Sähköjeppe kävi just korjaamassa lampun... Mutta siis nyt on oltu viikko täällä ja tuntuu oikein mukavalta rantacityltä. 

Burleigh Heads

Kiva ravintola Burleighilla (näkymät Surfferille päin).
Nice restaurant on Burleigh Heads.
Burleighin kansallispuistossa. Burleigh Heads National Park.
Burleighin puistosta näkymät Coolangattan suuntaan.
Views from Burleigh Heads to Coolangatta side.

Tässä on lähellä mukavia paikkoja, jossa on auton kanssa vierailtu. Mm. Burleigh Heads on kiva ranta-alue tuossa reilun 10 km päässä, jossa on myös helposti käveltävä merenrantainen kansallispuisto. Siellä on hienot rannat ja pari mukavaa rantanäkymäravintolaa. Nähtiin maanantaina siellä tuo kaverimme jenkkityttöystävineen, kun olivat ajamassa ohi kohti Melbournea. Mukavasti vaihdettiin kuulumiset pitkällä lounaalla. He ovat myös yksi hyvä esimerkki, miten asiat vaan tuppaa järjestymään. Ensin jokunen kk sitten ei ollut mitään hajua, missä maassa lähivuodet viettävät, ja nyt tyttöystävä sai opiskelupaikan Suomesta, kaveri työpaikan ja asuntokin tuntui jo järkkääntyneen Hesan keskustasta. No worries!!! Pitää paikkaansa.

Broadbeach

Yksiraiteinen ajelee Oasis-Jupiter-kasinon väliä.
Monorail between Oasis and Jupiter-casino.
Broadbeach.
Innostunut "himoshoppaaja" Pacific Fair-ostarilla.
Enthusiastic shopper on Pacific Fair's huge shopping center.
Kivat lihat ja juustot yläviistossa Colesissa.
Nice meat hanging and cheeses on upper level of Coles.

Sitten me vierailtiin myös tässä viereisellä Broadbeachin alueella, jonne asti ratikkaverkostokin yltää. Siellä oli bussilasteittain kiinalaisia turreja, ja niille tietysti pitää olla iso ostoskeskus Oasis ja tusinoittain hyviä ravintoloita. Kuitenkin, jos haluaa sitä vilkkaampaa elämää, niin Surferin keskusta on just nyrkki silmään. Törmättiin yksi ilta hyperostariin Pacific Fair, jossa löytyy sisäpihoilta altaita, löhöpaikkoja, suihkulähteitä, jne. Liikkeitä (mm. isot muotinimet) on lähes 500 kpl, kun laajennus saadaan loppuun asti. Himoshoppaajan paratiisi, koska täällä on muitakin isoja ostareita. Onneksi ei mahdu mitään matkalaukkuun.

Takaisin Surffarilla

Koalakaverini. My koala friend.


Mahtavaa on ollut huomata, että edulliset italialaisravintolat on just meidän hotellin vieressä, kuten tuo House of Brewskin, jossa on kiva kattoterassi. Ja jos maha alkaa illalla kurnia, eikä jaksa kokkailla, niin mm. kebabia taikka pizzaa löytyy sadan metrin päästä. Hyvät ruokavaliot. No on täällä aasialaisiakin ravintoloita. Meidän pitäisi mennä läheiseen Hard Rock Cafeeseen maistamaan, löytyykö täältä Ausseista koskaan hyviä kanansiipiä, kun on hyvä iltapäivähäppäritarjous. Sitten myöhemmin autoseikkailuista lisää... Ainiin ja illalla on BBQ-hippalot kavereiden luona.

2 kommenttia:

  1. Oi joi, mä voisin niin kuvitella itseni tonne surffareitten paratiisiin! Pitäisköhän... ;)

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa, suosittelen!
    Teillä on kyllä kivat oltavat siellä Samuilla. Vähän erilaista kuin tämä city life. Toisaalta itsekin yllätyttiin, että näin hyvin edelleen viihdytään täällä. Vaihtelu virkistää. Rannasta olisi kyllä vaikeaa luopua, meri tuntuu niin tärkeältä.

    VastaaPoista