Nusa Ceningan saarella

Ceningan Palm hotel.

Nyt kun on skootteri alla, niin elämä täällä on helppoa. Oikeastaan skootteri kannattaa olla aina, jos vähänkin haluaa liikkua, tämä Lembongan (kuin Ceningan ja Penida) kun omaa paljon poukamia, joiden välillä kävely on usein hullua ja pyörät kahdelle on samanhintaiset kuin skootteri. Ajettiin ekana päivänä sitten Nusa Ceninganille taas puista kolinasiltaa pitkin. Ne saarten väliset merileväviljelmät ei lakkaa ihastuttamasta meitä, niin upeet värit on tuolla matalassa vedessä.
Näkymät Cliff View ravintolasta Nusa Penidan saarelle. View to Nusa Penida from Ceningan.
Paikallinen talo temppelin kera. Typical local house with temple.
Bridge to Ceningan island.

Päätettiin ajaa erään Putun vinkkaamalle näköalapaikalle Ceninganin sillalta vasemmalle lähtien. Tie nousi aika jyrkkään välillä, oli kapeaa ja huonokuntoistakin kinttupolkua. Kanoja sai väistellä ja pashan haju kantautui nekkuun pari kertaa. Aika maaseutua, mikä on toki mieleenkiintoista nähdä. Maisemiakin avautui reitiltä, kunnes saavuttiin reilun kilsan päässä olevalle Cliff View-näköalapaikalle. Siinä mangomehua lipittäessä paikalle saapui pariskunta polkupyörillä, jonka ohitimme matkalla. Kehuinkin, että olette aika tyyppejä, kun olette vedelleet noi ylämäet pyörällä. Juteltiin heidän kanssaan pitkään. Olivat asuneet Shanghaissa kolme vuotta ja tykänneet paljon, nyt palaamassa takaisin Oxfordiin. Katuivat vähän tuota pyörien ottoa, oli meinaan kuumuutta varmaan 37C. Nautittiin pitkään maisemista Nusa Penidan suuntaan. Siellä reunalla on monta poukamaa, jonne pääsee vain veneellä (snorklausreissuja). Noi tyypit näytti kuvia isoista mantarauskuista, joita olivat nähneet snorklatessa viisi kappaletta Manta Pointilla. Täytyypä käydä. Tuolla on vaan usein aallokkoa, että saattaa tulla merisairaaksi kelluessa.
Ihanat lapset skootterimatkalla. Wonderful kids!

Siitä skootterilla takas sillan nurkille ja kohti länsipäätä Ceningania, jossa on Palms hotellin laajat terassialueet. Kivoja löhömestoja ja uima-altaat pulahtamiseen ruokailua ennen. Otettiin fajitasannos ja oluet. Loikoillessa voi vaikka tiirailla surffareita, koska edessä on yksi parhaista surffispoteista, tuossa Jumping Pointin edessä. Hyppyjä ei tuolta kalliolta voi oikein tehdä, kun laskuvesi oli imaissut hyppyalustan tyhjäksi. Nyt on about täysikuu, niin meren pinta käy äärimmillään. Huomasimme lähtiessä kotia kohti, kun merileväalueet olivat aivan puolikuivana, ja koiratkin tallustelivat siellä etsien ruokaa.
Nousuveden ja laskuveden aikaan merileväviljelmät saarten välissä. High and low tide views to seaweed area between the islands.

Lembonganin kylien raitit ovat hienon näköisiä juhlamastokujia, kun Balin hindujen Galungan-aika (10 pv) on menossa. Lukemani mukaan tänä aikana tulee kuolleet sielut kylään vanhoihin asuntoihinsa, ja nykyasukkien pitää olla vieraanvaraisia toimittamalla kaikenlaisia uhrausrituaaleja (paistetut banaanit, teurastettuja possuja tai kilpikonnia,...) omilla temppeleillään. Nyt huomenna on Kuningan-päivä, jolloin sielut palaavat taivaaseen ja sunnuntaina kuuluu pitää hauskaa eli bileitä luvassa. Näillä on yhtenään jotain juhlapäiviä, jolloin kaupat ja ravintolat yms. voin olla kiinni.
Happy Kuningan day!

Vielä tähän loppuun yksi hassu juttu, eli jos haluat kylmää vettä se on 25% kalliimpaa kuin huoneenlämpöinen...
Skootterimaisemia. Scooter views...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Tunnelmia Suomesta

Suomen kesässä Zen-tilaa ootellessa