Nusa Lembongan saari

Kastejuhlat menossa. Babtism on the beach.

Sanur on mukava ja rauhallinen (vs. Kuta ja länsirannikko), sekä sinne on kivasti tullut rantaan uutta ravintolatarjontaa. Suosikkimme eteläpäässä (vanhan Hyattin nurkilla) oli Lilla Pantai, hurriravintola, kuis muuten). Sisarravintola löytyy Bumi Ayulta hotskamme nurkilta. Maukas ruoka, hyvät häppärit (viinit puolihintaan). Toinen kestosuosikkimme on rantakadun Jalan Danau Tamblinganin Mona Lisa, ei petä koskaan, paras palvelu ja ruoat ja hinnatkin hyvät. Hierontaa harva se päivä alle 5€/h, ja livemusaa Casablancassa joka päivä, kauppoja joista saa evästä ja kaikkee palveluu, mitä vaan tarttee, pyykinpesu hotskan nurkilla mukaanlukien (1€/kg). Vuokrapyörillä (250 kidr/vko, 17€ molemmat) helppo suihkia lähistöllä, tosin aika kuumaa touhua auringossa päivällä... Sanuriin olisi ollut helppo jämähtää vaikka kuukaudeksi, kun uusi 24FIT-kuntosalikin löytyy läheltä, mutta saaret on saaret...

Lilla Pantai restaurant, Sanur.

Viimeksi joulu-ja tammikuussa olimme täällä Nusa Lembonganilla. Tällä kertaa ei lähdetty katujen matka-agenteilta tinkaamaan laivalippuja, vaan ajettiin suoraan vuokrapyörillä pikavenesatamaan Grand Inna hotskan nurkille. Jo alkoi ukkoja ilmaantumaan, josko meitä kiinnostaisi laivareissut tänne tai Gileille. Yksi ukko olisikin leiponut hyvän pakettihinnan noin millillä (67€) eka Scootilla Lembonganille ja sielltä myös eestakaiset liput Gileille samalla (ja Lembonganilta ainoalla) bootilla. Toki jos suoraan Gileille haluaa Balin pääsaarelta (Kuta, Sanur,...), niin kandee mennä puolet halvemmalla Padangbain satamasta (jonne minibussikyyti). No, ei otettu kuin tänne Lembonganille Glory II-laivan menopaluu (400kidr, 27€) tinkaamalla tiskiltä ed. päivänä, koska emme ole varmoja Gilireissusta.

Saapuminen Lembonganille. Arrival to Lembongan.


Aaltotilanne oli tsekattu netistä ja keskiviikko tuli lähtöpäiväksi, kun hotellihuonettakin olisi pitänyt vaihtaa. Aamulla tuli vettä kuin esteristä ja toinen luottokortti ei antanut rahaa ATM:stä (epäiltiin ettei olisi jäädytetty jostain syystä ed. päivänä). Iski epäusko, joudutaanko siirtää päivää. Onneksi mun luottokortti sitten toimi. Sadekin loppui sopivasti, kun piti lähteä satamaan. Taksia ei tullut sovitusti, joten piti ottaa lennosta toinen. Karmeessa kuumuudessa piti kävellä muutama sata metriä laivafirman tiskille. Porukkaa kuin pipoa, epäilin, mahdutaanko kaikki.

Laukkuja karmee määrä heiteltiin veneen ylätasanteelle, osaan ei riittänyt suojapressu, ja sinne roiskikin matkan aalloissa vettä jonkin verran. Me nykyisin pakataan kaikki muovipusseihin, koska joskus laukkumme olivat märkiä, ja kerran jopa nähtiin jonkun matkalaukun putoavan täysin mereen (onkivat sen kepillä pois). Kaikki elektroniikat sun muut tärkeät käsimatkatavarana sylissä.
Vene oli täysi ja onneksi matka ei kestänyt kuin reilu puoli tuntia. Tarpeeksi isot noi 1,6 m aallotkin, saati 2,5-3m, jotka viimepäivinä ovat olleet perussettiä.
Ihanaa oli nähdä Lembonganin kirkas vesi ja vaalea pääranta jo kaukaa. Kivasti nahkasandaalit olivat likomärät, kun tultiin, ne kun kerätään lähtiessä isoon koriin veneen perälle.


Oka7 restaurant.

Mentiin suoraan kamoinemme tuttuun Oka7 Bungalowille kysymään mökkiä. Ensinnä hinta oli lähes tupla viime kertaan nähden (750 kidr, 50€, Bookkari kyllä pilaa noi mestat!) ja eipä ollu mitään tarjollakaan. Onneksi! Valitsemamme strategian mukaan otettiin skootteri päärannan kulmasta, loikoovalta mieheltä...tällä kertaa tuttu "rapumies" ei ollut paikalla, mutta tuolla suhteella saimme ukolta uuden skootterin 70 kidr/pv (alle 5€). Jätettiin kamat Okalle ja huristeltiin Mushroom Baylle. Ja joku kumma juttu tapahtui, että löysimme itsemme hetken päästä Tanis Villan mökistä (400 kidr/yö, 27€). Kolmen uima-altaan puutarhainen kompleksi lahden rannalla.

Normitilanne mökeissämme, ei ketään. Normal situation on Tanis Villa guest pool.

Tämä majoitus on aika tyhjillään, koska monet säikkyvät kiinalaisia päiväretkeläisiä, joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Lähtevät snorklaamaan, banaaniveneellä ajelemaan ja sitten kelluvat pelastusliiveineen joko tuossa poukamassa tai meidän kahdella ala-altaalla. Meidän möksän eessä on rauhaisa allas. Paitsi, että usein tänne jää yöksi yhden rivarin (4 asuntoa) verran kinkkejä, jotka sitten hyörii tuossa altaan kulmalla illan ja lähtevät seuraavana aamuna seiskalta pois. Ilmeisesti tää on niin hyvää businessta omistajalle, ettei meiltä muilta tartte pal rahastaa... Meille hyvä, ettei täällä asu pal ketään. Ekana iltana vinkattiin yksille hollantilaisille, jotka etsivät majoitusta, ja kyllä ne sitten olikin kiitollisia, kun istuttiin tuossa rannan säkkituoleilla iltaa myöhemmin.

Hotellimme edusta. In front of our hotel, Mushroom Bay.
Dream Beach.
Sunset Beach Club. 


Jotenkin täällä olo on hyvin tervetullut ja suurin osa paikallisista on superystävällisiä, ja kaikki paikat sulkeutuu viimeistään kympiltä, eikä mitään gilimäisiä jumputuksia tartte kuulla pitkin iltaa tai yötä.


Tamarind beach, edition 1 and 2. Sama ranta, mutta eri view...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta