Nusa Lembonganin kahdet kasvot
Täällä Lembonganilla päivät soljuu aika leppoisasti jutellessa tuttujen kanssa ja katsellessa hienoja maisemia ja kirkasta vettä. Illalla joskus on saatu katsella salamoitakin. Sadetta ei pahemmin ole saatu, vaikka pilvet aina ympärillä näyttää tummilta. On suorastaan rukoiltu sadetta ja tuulta, että savuhaitat hälvenisi, eritoten nää tyynet kelit on pahoja...Niinä hetkinä, kun illalla savu tulvahtaa kämppään, niin tekee mieli lähteä hittoon täältä. Moni nuori varmaan pettyy, kun ei täällä ole jytkettä, kuten Gileillä, kaikki paikat menee kiinni kympin korvilla.
Sunset/Sandy bay beach.
Devils Tears, blowholes (luolastot puhaltaa).
Ja tänään sit päätettiin vaihtaa toiseen mökkiin, jossa savuhajuhaitat tuntui pienemmiltä. Siitä sitten alkoi riemu. Ensin todettiin, että pistorasia on rikki, maadoitusraudat olivat painuneet sisään ja jääkaappi lakkasi toimimasta. Apu tuli paikalle, poika yritti vaan tunkea pistoketta rikkinäiseen rasiaan. Huudeltiin, että nounou, katsopa tätä juttua, toi metalli pitää vetää pihdeillä ulos. Sit ne ehdotti jääkaapin siirtoa yöpöydän tilalle, hurisemaan korvan juureen... No, lopulta Juha korjasi sen, kun saatiin työkalut käteen. Seuraavaksi kylpärin allas vuotaa näemmä lattialle. Ei auta tee-se-itse korjaus, eli roskis vaan alle vesikerääjäksi. Ja sitten huomattiin, että katto oli mökin sivusta kuin varaavan takan seinä, tulikuuma, ja Sharpin ilmari taitaa olla hiukka tehoton. Hyvä jos 25C asti saa lämpötilaa, no ehkä se riittää, katotaan nyt. Muuten on kyl palvelu pelannut ja asenne pojilla kohdillaan. Ja aamuisinkin, kun katselee Agung-vuorta ja merta ja valkoista hiekkaa, niin tuollaiset tikutukset unohtuu.
Mutta skootterikauppari oli vähän moilasena kun sai eilen millin (rupiaa) kouraansa skootterivuokrasta, ei edes muistanut milloin me se väline otettiin haltuun (ei meitäkään meinannut edes muistaa... Ihmetteli miten niin meil on sen pyörä).
Mangrove beach.
Rillattua napsijaa ja banaaninlehtikalaa Nanonano-ravintolassa. Grilled snapper and banana leave fish (Pepes Ikan) on Nanonano-resto.
Vitsailtiin, että me kyl valitaan sellainen aika käydä mangrovemetsän laidalla, ettei turreja pahemmin ole siellä. No, eipä tarkistettu, että laskuvesi oli just pahimmillaan, että ns. beach oli mutapeltoa ja snorklaaminen siellä hiukka haasteellista. Eli jäi grillatun snapperin ja banaanilehtikala-aterian syömiseksi se reissu. Viranomaisukko yritti vielä huijata meitä maksamaan kaksi kansallispuistomaksua (20 cnt), mutta minä kerroin paikalliskielellä, että yksi maksu meille kahdelle. Ei saanut tuplaa. Eka kerta tällä reissulla, kun joku koittaa kusettaa. Päinvastoin tuttumme minimarketin perhekin Jungut Batulla aina pyöristää hinnat alaspäin. Ihania ihmisiä täällä enimmäkseen!
Sitten meidän mökillä oli yks ilta jännä episodi. Kiinalaispari mekasti mökissä, paiske kävi ja tyttö tuli altaan reunalle istumaan. Menin hänen luokseen, sanoin Excuse me. Hän siihen, ettei puhu enkkua. Kysyin "haomayhao" eli onks kaikki ok. Sattumoisin olin pari pv sitten lukassut pari kiinan fraasia. Hän katsoi alaspäin ja sanoi "ok". Eräs heidän naapurin poika, kiinalainen, joka oli poistunut mökistään huudot kuultuaan ulos, tarjosi hänelle vesipullon. Eivät puhuneet mitään. Ilmeisesti perheen asiat ei muille kuulu heidän kulttuurissaan.
Hetken istuttuaan (kuulin nyyhkytystäkin) hän tuli luoksemme ja sanoi, anteeksi etten puhu enkkua. Meni mökkinsä ovelle, kolkutti. Poika ei avannut hetkeen. Huutelivat oven läpi. Tyttö pääsi sisälle. Huutoa ja mäiskettä, kirkumista. Otettiin naapurin ranskalaispojat apuun ja mentiin heidän ovelleen. Tyttö makasi lattialla ja oksensi, mä menin respaa hakemaan. Lopulta eukon kouluttajatyyppi jäi altaalle naapurimökin tyypin kaa ja tyttö sai avukseen naapurista kiinalaistytön, jonka kanssa jäivät mökkiin. Se oli siinä. Todiste kuitenkin, että Eurooppalaiset välittävät naisten oikeuksista. Kinkit lähtivät taas yön jälkeen pois. Toivottavasti tyttö löytää paremman tyypin...
Sitten täällä satuttiin katsomaan paikallisuutisia. Ei paljoa hiivaa niistä, mutta nähtiin, kun savut tuprusi ja Rinjani-vuori mainittiin. Löytyi netistä kaivamalla, että taas se Lombokin 3700m vuori (tai sen lapsivuori Barujari) purkautuu. Lombokin lentoja oli peruttu jo ja Balillakin oli päivän lentoja peruttu tuhkapilvien vuoksi (tuhkahan voi sammuttaa koneen moottorit). Turreja evakuoitiin runsaasti vaeltamasta vuoren nurkilta, silti epäillään, että jotkut huugot on jääneet valokuvailemaan sinne. On meinaan aika myrkyllistä kemikaalia tuolla joskus ilmassa. Viimeksikin joulukuussa ja elokuun alussa Rinjani purkautui. Joulukuulla joku joukko paikallisia vaeltajia kuoli vuorella kemikaalipäästöihin. Onneksi ei nyt menty Gili Airille, vuoren naapuriin. Vois olla tuhkainen meininki. No, toivotaan, että vuori rauhottuu ja päästään ajoissa takaisin Aussilaan. Loppuun pari piristävää kuvaa.
Kommentit
Lähetä kommentti