torstai 27. lokakuuta 2016

Surf- ja surf club-kulttuureista


Broadwater Parklands puistossa.
Surffarien paratiisi? Paradise for surfers?

Surf Clubit ja Life Saving-pelastustoiminta

Täällä näkee lyhennettä SLSC surffiklubien kyljessä ja muuallakin, joka tarkoittaa Surf Life Saving Club. Samoin kuin Sunshine Coastilla on täällä lähes parin kilometrin välein Surf Clubeja rannassa. Kun liityt jäseneksi (vuosimaksu n. 10aud eli 7e), niin saat jäsenalennukset omassa surffiklubissa, yleensä 10-20% ruoasta ja juomasta. Pääset ilman rekisteröitymisiä muillekin klubeille vapaasti vilauttamalla korttia. Pariskunnan kannattaa liittyä eri klubeihin, jotta saa kahteen alennukset... Surffiklubilla on useampi tehtävä tässä yhteiskunnassaEi ole useinkaan niin, että surffarit ovat niitä, jotka juoksevat lauta kainalossa päivän päätteeksi klubille, vaan enemmän keski-ikäiset ja vanhemmat viettävät siellä aikaansa. Ehkä johtuu myös siitä, että juomat ja ruoat ovat aika edullisia klubeilla, joissa myös näkee syntymäpäiviä vietettävän (functions-nimellä ovat nämä yksityistilaisuudet täällä).
Life Saving toimintaa. Action on the beach.

Lapsesta alkaen paikalliset kiinnittyvät klubeihin osallistumalla Life saving-toimintaan, eli aloittavat uinnin ja hengenpelastuksen vaahtosammuttimen kokoisina. Kilpailujakin järjestetään kaiken ikäisille, ja tapahtumat ovat isoja ja arvostettuja. Klubilla löytyy usein myös surf-lauta- tai kanoottivarasto, jossa jäsenet voivat väleneitään säilyttää. Yksi kirjoittamaton sääntö taitaa olla, että ilman kenkiä ei pääse mihinkään ravintolaan täällä, vaikka kuinka luonnolliselta tuntuisi hipsutella varpasillaan rannalta klubille. Tähän olemme pari kertaa törmänneet itse. Ihan sama, missä slippereissä kuljet, kunhan jotain on jaloissa. Joka kerta, kun menee klubille, pitää joko näyttää jäsenkortti tai rekisteröityä vieraaksi eli lähinnä täyttää lappu, jossa on nimesi ja allekirjoituksesi sekä päiväys. Vaikka et ole jäsen, niin silti voit nauttia suhteellisen edullisesta ravintolatarjonnasta sekä upeista maisemista. Klubien seinillä näkee usein kunniamainintoja klubista itsestään tai sen jäsenistä, jotka ovat ansioituneet joko pelastustoimissa tai surffauksen merkeissä. Historiajuttuja ja historiallisia kuviakin löytyy, joita on mielenkiintoista katsella. Vanhimmat surffiklubit ovat 1900-luvun alkupuolelta asti. Wiki kertoo, että Australian vanhin Life Saving Club olisi Sydneyn Bronte (1903), ja sitten Sydneyn Bondi (1907), täkäläisittäin Kirrassa on satavuotisjuhlat tänä vuonna. Kirrassa oli vuonna 1937 haihyökkäys, jossa kaksi nuorta surffaria kuoli (toista ei löydetty), jolloin osavaltion hallinto heräsi Queenslandissa rahoittamaan pelastustoimintaa eli klubeja.
Southport Surf Club, Main Beach.




Syömässä samalla klubilla. Eating on Southport surf club.

Kovin nuorta porukkaa ei klubeilla näy. Keski-ikäiset ja vanhemmat tulevat joko aamusta aamupalalle tai päivällä drinkeille ja lounaalle, ja illalla illastamaan vaikka koko perheellä.
Viikonloppuisin saattaa meno yltyä aika railakkaaksi live-esiintyjineen. Näin ainakin muutaman kerran Mooloolaban Alexandra Headlandin Surf Clubilla pääsimme todistamaan.
Northcliffe Surf Club terrace.
Rainbow bay Surf Club, Coolangatta.
Tweed Heads and Coolangatta Surf Club terrace.
Baaritiski, joka on tehty vanhoista surffilaudoista, Rainbow bay SC.
Bar desk made of old surf boards, Rainbow bay SC.

Tämän alueen lempiklubimme on toistaiseksi Northcliff Surf Club, jossa on aivan ihana terassialue. Main beachillä Southportin klubi ja Broadbeachin Kurrawa ovat myös hienoja ruokapaikkoja kivoin näkymin. Coolangattassa on myös pari kivaa surffiklubia, Rainbow Bay ja Tweed Head Coolangatta. Tyypillistä klubeille on, että klubeilta on parhaat merinäköalat ja aukeavat isot ikkunaseinät. Näin itärannikolla on harvempia klubeja, joissa pääsee ihailemaan iltapäivän aurinkoa tai auringon laskua. Coolangattassa se onnistuu.


Surffikulttuuri

Tämän erottaisin surffiklubikulttuurista, koska surfer dudet on kokonaan oma ryhmänsä porukkaa. Surffaus on monelle elämäntapa tai osa arkipäivää. Osa voi olla jopa ammattisurffareita, jotka etsivät isoja aaltoja ympäri palloa. Lautailu on paras aloittaa longboad-pitkälaudalla, joka on vakaampi aloittelijalle. Kevyemmät ja lyhyemmät (teräväkärkiset) laudat näyttävät näppäriltä kaikenlaiseen aallolla peippailuun, mutta vaativat hieman enempi taitoa. Isoissa "linkoaalloissa" voi olla houkutus lähteä surffaamaan, mutta lingon tehoa ei parane aliarvioida. Se heittää sinut kohti pohjaa, ja kun pyörit veden alla, et pian tiedä, missä suunnassa pinta on. Toki on upean näköistä, kun kehittyneet surffarit vetelevät usean metrin linkoaallon ("barrel") sisässä pitkän matkaa. Noosassa vuosia sitten opimme surffikilpailuissa, että laudan pintaan voi hieroa voidetta. Ei suinkaan luistovoidetta pohjaan, vaan pintaan pitoa jalkojen alle.
Tämä on se pitkä lauta, long board.
Surffikoulu menossa. Surf courses available.

Jo Californiassa 8 v sitten ihailtiin tyyppejä, jotka ennen työ- tai koulupäiväänsä tulivat rannalle joko surffaamaan tai heittäytymään aaltoihin ilman lautaa. Täälläkin surffarit syöksyvät veteen joko märkäpuvulla tai ilman heti auringon noustua. Yleensä tuuli kovenee puolen päivän aikaan ja tyyntyy taas illan tullen. Parhaat aallot on usein iltapäivästä.
Surfer dudes.
Punakeltaliput kertoo uima-alueen, punainen lippu kieltoalueen.
Red-yellow flag tells swimming area, red flag for forbidden area.
Uintikielto, ei tarkoita, että rannalle ei voi mennä.
No swimming today, beach still available.

Ranta-alueet on kelta-punaisin lipuin rajattu uimareille ja surffarit eivät saa sillä alueella sotkeentua aaltoihin. Sanonta uimareille kuuluu "If we cannot see you, we cannot save you" eli pitää näkyä uintivalvojan (Lifesaver) koppiin, tai pelastaja ei voi auttaa/nähdä sinua. Surffareille on merkitty kieltoalueet, joissa ei saa surffailla. "Ui lippujen välissä" ei kuitenkaan tarkoita, että sinun pitää uida hiekalla lippujen välissä...hehe. Sitten on olemassa kyltit lippujen tuntumassa, joissa kerrotaan veden lämpötila, nousu- ja laskuveden ajankohdat, virtausten voimakkuus ja suunnat sekä muuta huomioitavaa. Lisäksi on erillinen lippu, joka kertoo, mitkä ovat uintiolosuhteet, voiko lainkaan uida (punainen lippu). Ranta voidaan myös sulkea uimareilta ja kalastajilta erillisellä kyltillä, mikäli löytyy terveyttä vaarantavia tekijöitä, kuten että on bongattu vedessä hai, krokotiili, tappavia meduusoja, poikkeuksellisen rankat meriolosuhteet tai jokin muu vaara. Kahdesta ensimmäisestä syystä on useammankin kerran tässä kuussa suljettu itärantoja.
Infotaulussa uimareille tietoa. Keltainen varoituslippu.
Information for swimmers.Yellow flag is warning.

Surffareiden ja uimareiden pitää tuntea Rip Current eli syöksyvirtaus, miltä se näyttää ja tuntuu, että osaa välttää sinne menemistä, ja osaa päästä ulos siitä tarvittaessa. Lippujen välisellä alueella ei usein ole vaaraa, mutta silti liian kauas ei kannata polskia. Jos joutuu syöksyvirtauksen viemäksi pois rannasta, on syytä lakata räpiköimästä vastaan ja koittaa uida sivusuuntaan (rantaan nähden) ulos syöksyvirtauksesta, jonka suunta on suoraan pois rannasta. Kerran näimme tuossa rannallamme, kun eräs aasialainen heikompi uimari joutui virran viemäksi pullean vesilelunsa kanssa. Hengenpelastaja nappasi laudan, juoksi veteen, kauhoi aallokossa ja sai hänet vedettyä pelastuslaudan päälle. Toiminta oli kuitenkin aidompaa kuin David Hasselhoffilla Baywatchissa. Rantaan päästyään tyttö itki kaveriaan vasten säikähdyksestä.

Surffaus on itselleni vielä teoria-asteella, koska olen käyttänyt vain body boardia eli kevytlautaa, jolla ajellaan aallolla etuperin makaamalla. Pliisua touhua.

Wanna be - suffareille löytyy sanasto, jotta ymmärtää paremmin, mistä dudet puhuu:

Pokies-paikat

Tämän jutun jatkeeksi sopii maininta Pokies-klubeista/ravintoloista, joissa pääosassa ovat peliautomaatit, pelikupongit/vedonlyönti sekä telkkarit, joista voi vaikka Suomen V5-raveja tuijotella viikonlopun ratoksi tai miksei tietysti viikollakin. Näille klubeille on myös tyypillistä edullinen juoma- ja ruokatarjonta. Paikalliset viikonloppuisin kasahtavat joukolla paikalle. Myös functions eli yksityistilaisuudet ovat ostettavissa näissä paikoissa. Yleensä noi paikat on hieman tylsän oloisia sisustukseltaan. Täällä uhkapelaaminen on yllättävän suosittua. Keski-ikä taitaa näissä pelipaikoissa olla alempi kuin kotimaamme hedelmäpeliautomaateilla. Viimeisimmän uutistiedon mukaan Australiaan yritetään ajaa Pokies-vapaa-maa politiikkaa, eli että luovuttaisiin näistä peliautomaateista, koska uhkapelaaminen on täällä todellinen ongelma. Ausseissa on 20% kaikista maailman peliautomaateista!

torstai 20. lokakuuta 2016

Gold Coastin tarjonta tiivistetysti



Gold Coast on siis tämä n. 70 km pitkä rantakaistale Brisbanen alapuolella ja siellä olevat kylät ja kaupungit. Kuvasta näkee, mitä kaikkea täältä löytyy. Pääasiassa ranta jatkuu samanlaisena koko pätkän, paitsi Burleigh Headista kohti Coolangattaa (jossa GC:n lentokenttä) on myös kallioisempia/kivijärkäleisiä ranta-osuuksia ja myös luonnonpuistoalueita. Ranta on mainio aamukävelykohde, jos haluaa imeä sieraimiinsa kosteaa suolailmaa ja katsella merta kävellessään hiekalla. Sitten taas jos mielii juoksemaan, niin laskuvesirannan lisäksi Gold Coastilla löytyy 36 km ns. coastal pathwaytä, eli rantaväylää. Toki siellä voi paahtaa vaikka pyörällä menemään. Aamuisin tuossa meidän kulmilla onkin liikkunut keski-ikäistä ja vanhempaakin pyöräilysakkia, jotka pistävät hienot ajokkinsa parkkiin Montmartre-kahvilan eteen, ja istuvat nauttimaan aamuauringosta kahvikupin ääreen. Ja rullalauta on täällä myös yleinen liikkumaväline, nähtiinpä sähköinenkin yksipyöräinenkin lauta erään eläkeläisen alla yksi päivä. Itse on lähinnä nauttinut rannoista kävellen, ja bulevardilla ja hiekkapolulla juosten.

Ranta-alueet pohjoisesta etelään

Spitin (hiekkaniemeke Seaworldin takana) ja Main beachin välimaastossa on sellaiset reilu 8 km kivaa lenkkiväylää, joka kulkee suurelta osin rantametsikössä tai voisiko puskaksi kutsua täällä bushwalkien maassa. Hienoa hiekkaa ja pusikoita ja puita. Eräs aamu lähdettiin vähän pikkulenkille, ja kävi niin, että nälkä kasvoi syödessä ja juoksu-käveltiinkin Surfers Paradisen rannalta lähes 17 km eli päätyyn/Spitille asti ja takaisin. Alkumatkasta pisti silmään boa-varoituskyltit, joita löytyi kolmekin kappaletta peräjälkeen. Siinä varoiteltiin könyämästä aidatun rantapuskan puolella, koska mahdollisesti monimetrinen boa saattaa lymytä puskissa. Olin vähän ihmeissään, että onko täällä muka boa-kuristajakäärmeitä luonnossa. No, kyllä siinä kummasti alkoi vilkuissa ympärilleen ja pienikin metsäkanalinnun aiheuttama kasahdus aiheutti lähes sydärit. Nähtiin kyllä yksi puolen metrin lisko, joka tarpeeksi säväytti tultuaan kävelyreitin reunaan. Liskoja on täällä rannikolla paljon, usein alle puolen metrin mittaisia. Kyllä kuultiin respan naiselta, että boa oli karannut reilu vuosi sitten omistajaltaan (hmm, oliko se muka ulkoiluttamassa käärmettä tuolla, vai miten...?) ja sitä oli haravoitu isoin joukoin, eikä sitä löydetty tuolta puskasta. Sitten päättivät vain laittaa varoituskyltit, jos... tää kun on vähän kuin Amerikka, että varoitus vapauttaa vastuusta.
Varo boaa pusikossa! Be ware of the boa on the bush!

Muuten toki tuo hiekkainen lenkkitie on mukava ja rauhoittava luonnonpuiston keskellä kulkeva. Montaa hemmoa ei siellä nähty kulkevan. Siitä loppupäästä poikettiin rantaan ja mentiin päädyn aallonmurtajan majakalle, jossa jo aiemmin auton kera käytiin. Vähän oli tuulinen päivä, että meinasi kastua, kun aallot kasahteli isoihin kivilohkareisiin. Juomapisteitä onneksi löytyi jokunen matkalta, alkoi meinaan olla jo aika nälkä ja jano, kun vähän lenkit venyi. Marina Miragen hienon ravintola- ja ostoskeskittymän nurkilla on Peter's Fish Market, jossa voi valmiiden fish'n'shipsien lisäksi ostaa tuoretta tonnikalaa taikka rapuja ja muita mereneläviä kotiin vietäväksi. Alueella löytyy myös muutama hienostohotelli, kuten Sheraton ja Palazzo Versace.
Peter-sedän merenherkut. Uncle Peter's seafood.

Main beachin parasta antia on surf club rannassa ja itse valkohiekkainen leveä ranta-alue sekä sisämaan puolen riippusillan takana oleva kanavareunainen Macintosh Islandin puistoalue, joka sopii lenkkeilyyn, kävelyyn ja vaikka riikinkukkojen ihasteluun.
Macintosh island park.

Surfers Paradise on lomalaisten kuhinapaikka, jossa on viihdettä ja elämyksiä tarjolla. Surf clubbailun sijaan nuoriso suuntaa yökerhoihin. Cavill/Orchid Avenue ovat näyttäytymis- ja klubipaikkoja, ja rannalla aasialaiset syöttävät ja kuvaavat lokkeja, rantabulevardilla kaikki turistit palloilevat ja kolmena iltana viikossa siellä on markkinakojuja tarjolla. Metermaid-parkkimittaritytöt ovat jo vuosikymmeniä kulkeneet glitteri-bikineissä miesten katseita keräten ja laittaneet rahaa parkkimittareihin, joista on aika loppunut. Myös kaikenlaiset katutaiteilijat viihdyttävät jengiä Cavililla. Tämä on nuorison ja brissyläisten viikonloppuvieraiden pääkeskittymä, jossa on tihein loma-asunto- ja ravintolatarjonta. Chevron Island Surferin sisämaan puolella on mainio pakopaikka hälinästä vaikkapa lounastamaan, paljon hyviä lounaspaikkoja pääkadulla.

Suositut mittaritytöt. Famous metermaids.



Broadbeachillä on hyvä ravintola- ja terassitarjonta Oracle-talojen nurkilla sekä Oasis-Surf Parade-akselilla. Ravintoloista suosituimmat ovat Loose Moose, Koi, Sage ja Valentinos (italialainen) ja George's (kreikkalainen) sekä Moo Moo. Kurrawa-surf club on myös mainio ja sen edessä oleva leveä hieno ranta (rantapallokenttineen) sekä laaja puistoalue. First Avenuelta alkaa Broadbeachin suuntaan mukava rantakävelykatu, jossa voi lenkkeillä. Yöelämään ja pelihimoisille mainio mesta on Jupiter's Casino. Shoppailuihmisille löytyy uutukainen Pacific Fair-ostari kasinon nurkilla, jossa on pilvinpimein merkkiliikkeitä ja myös kahviloita.
Jupiter's casino.

Sittenhän me koestettiin se kiva luonnonpuistopätkä siellä Burleigh Headissä (blogissa aiemmin), joka on yksi osa tätä pitkää rantaväylästöä. Mäkinen puistoalue on ihana tuoksuineen ja näköaloineen. Luonnonpuiston takana on upea jokisuisto, jossa voi paistatella päivää tuulelta suojassa (jos pohjois- tai eteläsuunnasta tuulee). Burleighin rantamutkassa on yksi hienoimmista ravintoloista (upeat näköalat terassilta merelle), joita olemme nähneet. Kuulemma myös Burleighin naapurissa Miamissa on hieno luonnonpuisto, jossa me emme ole käyneet vielä.
Oskars-ravintola Burleighissa. Oskars-restaurant, Burleigh Head.
Burleighin kansallispuisto. National Park of Burleigh Head.

Currumbinin ja Palm Beachin välissä on myös upea jokisuistoalue hiekkasärkkineen. Perheille löytyy siellä kiva leikkipuisto, jossa voi myös grillailla ja evästellä luonnollisesti, kuten lähes joka paikassa pitkin rannikkoa. Hienoja kivi- ja kalliomuodostelmia on rannassa Currumbinin puolella. Currumbin Surf Club on muuten yksi hienoimmista ainakin sijainniltaan. Currumbinissa on suosittu Wildlife Sanctuary, eli villieläinpuisto, jossa voi mm. pidellä koalaa sylissä ja muitakin eläimiä.
Currumbin Creek eli jokisuisto.

Tugun, Bilinga ja Kirra ovat myös ilmeisen suosittuja surffialueita, jossa emme ole tarkemmin oleskelleet, näyttää ihan viihtyisän rauhallisilta alueilta ohiajaessa.
Coolangatta beach.
Snapper Rocks, Coolangatta.

Coolangatta onkin sitten aika mukavaa ja luonnonläheistä seutua Kirrasta eteenpäin. Toki myös kaupunkimaiset ostos- ja ravintolakadut löytyy. Rannat ovat kauniita, leveitä ja poukamatyyppisiä. Valtavia kivijärkäleitä löytyy rannoilta ja luontoa, puistikkoja, joista on upeat merinäköalat. Korkeuserot ovat myös kiva lisä. Yksi hienoimmista paikoista on Snapper Rocks-alue, ja Point Dangerin jyrkänteelta voi kiikaroida ryhävalaiden menoa tai tarkkailla erilaisten liskojen paistattelua kivillä ja poluilla. Tweed Headin rajajoki päättää Queenslandin ja aloittaa New South Walesin osavaltion.
Point Danger, Coolangatta. "Reunalla kaikki on kaunista", sanoo lisko.



Tekemistä ja elämyksiä Gold Coastilla

Elämyspuistoja löytyy useita Gold Coastilta. Lähimpänä on Seaworld-merieläinpuisto tuossa Spit-niemekkeellä. Sitten on mm. Helensvale-Coomeran alueella Outback show-paikka, Paradise Country, Dreamworld-huvipuisto, Movieworld-elokuvapuisto sekä Wet'n'Wild-vesipuisto.

Tamborine Mountain National Park.
Lamington National Park.

Springbrook National Park.

Edellisten rantojen luonnonpuistojen lisäksi löytyy useita laajoja erillisiä luonnonpuistoalueita tuossa lyhyen (30-60 min) automatkan päässä. Olemme käyneet Lamingtonissa (Binna Burra, luolia, putouksia), Springbrookissa (putouksia, jyrkänteitä, kiiltomatoja, kivisilta) sekä Tamborinen (putiikkeja, panimoita/tislaamoita, vesiputouksia, rainforest walk&elämyspuisto) kansallispuistoissa. Kaikki omalla tavallaan hienoja ja vähän erilaisia, viimeisin on kaupallinen paikka, mutta silti viehättävä. Ehkä Springbrook on suosikkimme. Mount Warningilla emme ole vielä käyneet.


Parkwood Golf.
Disc/frisbee golf.
Vapaapudotussimulaattori. Skydive-simulator.

Täällä Gold Coastin alueella on n. 40 golf-kenttää, eniten Australiassa. Pari frisbee (disc)golf-rataa löytyy myös. Unohtamatta tietenkään surffausta, jota voi harrastaa lautavuokran hinnalla, ja ehkä märkäpuku tähän aikaan vuodesta on tarpeen ainakin meille vilukissoille. Lisäksi laskuvarjohyppyä ja vapaapudotussimulaattori on tarjolla. Kuntosaleja on useita kk- ja viikkomaksullakin. Kaikenlaisia vahakabinetteja, infinity-elämysrata, Dracula-juttuja, yms. löytyy Surferin ja Broadbeachin alueelta. Ostoskeskuksia on useita samaisella alueella sekä Tweed Headissa (Coolangatta). Ehkäpä kiinalaisia ja arabituristeja silmällä pitäen.

torstai 13. lokakuuta 2016

Schoolies, pakene paikalta!

Bileitä rannalla ja muuallakin. Party on the beach and other places...

Australiassa koulujen päättymisestä alkaa schoolies-lomakausi, joka kuulostaa meiningiltään kotimaan opiskelijoiden Goom-risteilyltä, jos sen venyttää viikoksi. Ekalla viikolla juhlivat Queenslandin nuoriso ja seuraavilla kahdella viikolla muut osavaltion nuoret. Ilmeisesti tyypillistä on bilettää viikon verran. Resorttimme uusiseelantilainen respa kertoi, mistä oikein on kyse. Me itse ajateltiin, että täällä "vähän" juhlistetaan koulun loppua (kuten Suomen suven alussa) ja otellaan "pieniä" teinikännejä. Mutta kuultuamme tarkemmin, mitä oikein tapahtuu, olemme valmiit evakuoitumaan paikalta marraskuun puolivälin jälkeen ennen tuota hullunmyllyä. Tuhannet Aussinuoret suuntaavat lähinnä tänne Gold Coastille bailaamaan kuin eläimet. Vanhemmat ostelevat viunaksia näille alaikäisille teineille. Vaihtoehtoisina bailukohteina löytyy myös muita Aussirannikon paikkoja, kuten Byron Bay, Airlie Beach, Cairns, Sunshine Coast, Noosa, Torquay,  jne. Ulkomailla Bali ja Fiji lähinnä. Lomia varten on jopa omat nettisivut schoolies.com.
Krapula-aamu. Hangover morning.

Resortissamme on kuulemma viimeistä vuotta nää teiniporukat sallittuja ja homma menee seuraavalla kaavalla:

0) porukka varaa huoneistot teineille

1) vanhemmat saapuvat hotskalle katsastamaan teiniensä huoneiston. Vähän kuin autovuokraaja tsekkaa, mitkä lommot on jo valmiina autossa.

2) etukäteen maksetaan ylimääräinen muutaman sadan taalan deposit/vakuusmaksu, jonka saa pois, mikäli huoneistovaurioilta on säästytty.

3) teinit rällää keskenään huoneistossa ja eritoten huudeilla bilettämässä.

4) puolen viikon korvalla resortin pitäjä järjestää välitarkistuksen, että huoneisto on vielä ehjä, eikä lasisia pulloja ole käytetty asunnossa (ei sallita särkymisvaaran vuoksi).

5) lopussa vanhemmat pölähtävät paikalle lopputarkistukseen ja toivovat saavansa ne pari sataa takaisin.

Hotellit, jotka eivät halua majoittaa schoolies-porukoita, pyrkivät varmistamaan ko. viikkojen asukkaat. Tarvittaessa online-varaussysteemit voidaan blokata viikkojen ajaksi.

Häjyt tulee, alta pois! Get out of the way, we are coming!

Nämä rannikkoseudut pursuavat silloin teinejä, jotka ovat kännissä, huumeissa ja ties missä pöllyssä. Meteli huumaa korvia ja vakioasukit joko evakuoituvat paikalta tai pysyttelevät sisätiloissa. Pennut mm. kirkuu, soittaa musaa, huutaa, ajaa sähkömopoilla sikinsokin tööttö päällä ja bailaa rantadiskoissa, joista kantautuu kunnon jytkeet pitkälle. Torvet soi ja laatta lentää. Toim. huom. tämä mielikuva on syntynyt kuulluista tarinoista ja nettikuvista/jutuista. Ei meillä ole vielä kokemusta aiheesta.

Tämä uusiseelantilainen respamme vaan kauhisteli (5 vuotta täällä asuttuaan), että ei heidän kotimaassa ole tällaista hullua touhua. Nyt alamme ymmärtää, miksi meille hienovaraisesti ehdotettiin varauksemme päättämistä tuohon ajankohtaan. Resortin ylläpitäjä tarjosi meille vaihtoehtoista asuntoa, mihin koululaisia ei majoiteta, ja käytti lausahdusta "jos teillä on epätoivoinen tarve jäädä tänne".

Kreisibailausta kellon ja viikon ympäri. Party all day, all week.

Loma-asuntojen omistajilla on toki himot tehdä hyvät rahat nuorison lomilla, mutta toisaalta voi olla vaarana, että huoneistoa vahingoitetaan. Toisaalta ne omistajat, joiden kämpät on muutenkin 70-80-luvun rämäkunnossa voisivat hyötyä depositeista/vakuuksista, joilla voisi vähän pintaremppaa tehdä. Tiedäpä, onko noita vakuuksia käytetty hyväksikin, kuten on joskus autovuokraamoissakin kuullut tehtävän, että ellet ole tarkkana, voit joutua maksamaan vanhoja vaurioita.

Huumeista asiaa

Täällä kuulemma kouluissa jo hyvin nuorille jotkut huumediilerit käyvät jakamassa annoksia esim. ice-huumetta, koska se on koukuttavaa ja edullista... Ja nyt just oli uutisissa, että Flakka-niminen huume on rantautunut erityisesti tänne Gold Coastille ilmeisesti Kiinasta. Annos maksaa 7,5 aud (5€) ja huumeen käyttäjät saavat kauheita hallusinaatioita tehden outoja tekoja, joita eivät itsekään tajua. Esim. Hyppäävät partsilta, syöksyvät kanaaleihin uimaan (kuten nyt viikonloppuna useita kotibilettäjiä teki), jopa voivat murhata jonkun. Ovat ihan psykoosissa ja zombeina. Viikonloppuna 13.-15.10. jopa 16 nuorta uhria yritettiin auttaa useilla ambulansseilla. Pari on joutunut koomaankin noista. Viranomaiset pelkää, että erityisesti schooliesin aikaan nämä huumeet aiheuttaa karmeeta jälkeä, koska nyt just kk ennen kyseistä juhlintaa nämä huumeet on pahasti täällä alkaneet näkyä. Tässä juttua:

Ei tosiaan ole kivaa tai edes terveellistä olla katsomassa täällä tuota "zombie-showta"...

tiistai 11. lokakuuta 2016

Asumisesta ja kuluista Ausseissa ja Balilla

Se ilme, kun balin taksisuhari kertoo hintapyyntönsä...(tinkitinki yli puolet pois).

Pitkään on pitänyt kirjoitella havaintojani asumisen ja elämisen kustannuksista (ei perustu tilastoihin!), kun kerran niitä on tullut tässä havainnoitua useampien kuukausien (Balilla jokusen vuodenkin) verran. Ensinnäkin on pakko sanoa, että Balin (ja monen muunkin Aasian maan, kuten Thaimaan ja Malesian) hintataso LOMALAISEN VINKKELISTÄ asumisen suhteen on saavuttamassa (osin jo saavuttanutkin) Australian hintatason, lähinnä Queenslandin lomakohteet alhaisen sesongin aikana. Tosin ulkonasyömisessä on vielä isojakin eroja, mutta esim. Pizzoista voi maksaa lähes saman hinnan (esim. 10 aud, 7€). Luonnollisesti ns. länsimaiset ruoat Aasiassa on aina hinnoiteltu turisteille, kun vertaa paikallisiin riisi ja nuudeliruokiin. Kuitenkin edullisia pieniä paikallisia ravintoloita eli warungeja löytyy takakujilta. Mopokeittiöstä saa sitten paikallisen miniruokapussin halvalla (mm. Bakso, lihapullerot), jos oikein haluaa alas budjettia.

Elämä on just niin kallista tai halpaa kuin itse haluat. Joten ei voi yleistää hintoja. Ei Lapin perukoillakaan ja Helsingissä ole saman hintaista eläminen...Tässä vain esimerkkejä...

Syöminen Balilla ja saarilla

Taustaksi, että havaintoja on tehty Kuta, Legian, Sanur, Ubud, Gilit ja Nusa Lembongan alueilla. Turrepaikkojen ravintoloissa hinnat liikkuvat muutamasta taalasta sinne kympin seudulle (7€), jolla saakin jo sisäfilettä ja kunnon kalaa. Ja kalleimmissa länkkäriomisteisissa paikoissa saa maksaa jo pari kymppiä paremmista pöperöistä täällä Balilla. Pienillä saarilla (pulau tai gili nimisiä) usein on kalliimpaa (tuplat jopa) minimarketista juomien ja naksujen ostelu kuin Balilla ja ruokapaikat samoten. Balilla iso olut on tyypillisesti 2-3€, vesipullo 1,5l 0.3-0.4€, keksipaketti tai chipsit samaa hintaluokkaa, applarimehu 1l n. 1€, paikallisviini Hatten 2.5-4€ reilu lasi, Plaka-viini 4-5€ reilu lasi eli viinit on "kalliita". Hardyn tavaratalon hetelmiä saa tarjouksesta jopa 40 cnt/kg papayaa, mutta omenat onkin 2€/kg (lienee tuotuja). 
Meillä on enempi lombok belly kuin bali belly. Denguekuume yleistyy, vältä moskiittoja!

Nasit ja meet (paik ruoat) irtoaa turrepaikoissa parilla erkillä, kun taas paikallinen warung tarjoaa samaa ruokaa jopa puoleen hintaan, jolloin näkymistä merelle tai pöytäliinoista saa tinkiä. Länsimainen ruokalista on usein yksitoikkoinen: spaghetti, pizza, sandwich, pihvi (usein ei kastiketta), hamppari, perussalaatti ja ranskikset. Vihannekset ovat yleisimmin kukkakaali, vihreät pavut, porkkana, minimaissi ja vihreälehtinen paikallisvihannes. Kuitenkin piristäviä poikkeuksia löytyy, että saa kunnon maukasta liharuokaa kastikkeilla ja rösti-, baby-, uuni- tms. perunoilla ja kunnon salaateilla. Lemppariruoka esim. siistissä Mona Lisassa Sanurissa on carpaccio-salaatti 3.5€, possunliha-kermakastike röstiperunoilla ja vihanneksilla 5€ sekä creme brulee 2€.

Kun huomaat, että drinkkisi olikin arakiin (paikallispontikka) tehtyä...

Skootteri on paras...

Kulkuvälineet Balilla

Skootterin saa Balilla alle 3.5€/pv ja halvemmalla, jos on pidempään (viikkoja) Balilla, mutta saarilla saatetaan pyytää jopa tuplaa. Me maksettiin Lembonganilla reilu 4€/pv parista viikosta. Vuokra-autoa vain harvat haluaa täällä liikenteen vuoksi. Polkupyörän saa 1.5€/pv, kahden kannattaa ottaa skootteri alle (huom. Kypäräpakko), koska se tuntuu myös turvallisemmalta, paitsi isoilla pääteillä suosittelen taksia siirtymiseen. Mittaripirssi (sininen Blue bird) kuljettaa esim. muutama km 1-2€. Usein koittavat ehdotella kiinteää 3.5€ (5 aud) hintaa pikkumatkoista. Sanur-Denpasar kenttä välin pääsee 10€. Päiväksi Balilla pirssi on kuulemma luokkaa min. 40€, jos haluaa tehdä päiväretkiä tulivuorille tai saaren muihin kaupunkeihin.
Tyypillinen pikavene saarille...

Venematkat Gileille PadangBai:sta ovat alk. 30€/hlö/menopaluu ja Sanur-Lembongan 27€/hlö/menopaluu pikaveneillä. Lembongan-Gilit Scooter-veneellä (tällä välillä ainoa pikavene) 50€/hlö/menopaluu. Päiväretkiä tehdään Nusa Lembonganille Sanurista ja Benoa Harbourista isoillakin aluksilla. Näihin hintoihin en ole perehtynyt.

Jos luitte uutisen syyskuulta Gili Cat-turistiveneen räjähdyksestä sataman lähellä, niin kyseessä on harvinainen ikävä tapaus. Eli todennäköisyys onnettomuuksiin on hyvin minimaalinen. Kun tarkistaa vielä merenkäyntiennusteet ennen varausta ("wind, weather, waves"), ettei tarvitse pelätä aallokossa. Suurempi todennäköisyys on loukkaantua liikenteessä maissa.

Asuminen Balilla

Jotkut voivat löytää kivoja edullisia villoja Airbnb:stä, mutta hinnat vaihtelevat suuresti. Isommalla porukalla hyvinkin kannattava vaihtoehto. Balilla voi lennosta saada siistin ison (n. 25 m2) mökin/huoneen kivassa uima-allashotskassa hyvällä paikalla lähellä rantaa 20€/yö (jääkaappi, tv, ilmari), kun taas jotkut maksavat muutamankin satkun yöltä isoissa rantaresorteissa, huonekoko ei välttämättä muistuta kauppahallia, mutta koristelua voi olla enempi kuin halvemmassa. Homestay ilman allasta/palveluita ei välttämättä anna samaa hinta/laatutasoa, vaikka sen saatkin ehkä halvemmalla. Esimerkkinä Lembonganin kylässä (meluisa ympäristö) homestay-huone 2-kerrostalossa maksaa 23 €/yö ja meidän merenrantamilla oleva mökki kolmen altaan resortissa ja palveluin maksaa 27€. Sanottakoon kuitenkin, että normihinta siististä huoneesta/mökistä on luokkaa 40-50€/yö perustason hotelleissa. 
Esimerkki balilaisesta länkkärikodista.

Jos länkkäri vuokraa asunnon vuodeksi täältä, voi joku sadan neliön balilaisasunto irrota 300-400 €/kk. Ei toki ihan merinäköalahuvila, mutta kuitenkin turistialueella. Modernit huvilat on sitten kalliimpia, ja vuokrat joutuu usein maksamaan 1-2 vuodeksi etukäteen. Paikallinen voi löytää tosi pienen vuokra-asunnon tai huoneen 50€/kk. Duunista (virallisen tiedon mukaan) balilainen saa minimissään n. 130€/kk, joten lopulla pitää elää. Skootterikin pitää olla, suomalainen tuttumme maksoi uudesta 1000€. Monet perheettömät paikallisnuoret asuvatkin oman ison perheensä kanssa. Meidän paikallistuttumme Lembonganilla asuu isovanhempien, setien ja serkkujen kanssa, eli 10 henkeä ulkomitoiltaan 50m2 talossa. Siinä saa sitten säästöön vähän rahaa. Hän haaveilee rakentavansa lähitontille joskus oman talon.
Meidän Lembongan mökki taustalla.

Australian asuminen

Nyt samaan hengen vetoon on todettava, että viime aikoina Ausseissa asumisemme 65 m2 siistissä kaksiossa keittiöineen ja allas-alueineen meren rannalla Surfers Paradisen hot-paikalla maksaa 400-450 aud/vko (275-300€) eli samaa tasoa kuin täällä Balilla normihotellihuone, ja taso on himppasen eri! Eli kannattaa harkita lomaa sivistysvaltiossa nimeltä Australia ja etenkin Queenslandissa, jossa on kymmeniä tuhansia loma-asuntoja tyhjillään matalan sesongin aikana. Normihinta kuitenkin lähempänä 450-550€/vko perus resort-kaksiosta. Jos olet valmis sitoutumaan puolen vuoden asumiseen, voit saada 275-300 €/vko kahden makkarin ranta-asunnon Gold Coastilta taikka Sunshine Coastilta. Kiinteistövälittäjillä voi loytyä myös 2-3 kk vuokra-asuntoja lomalaisille.
Meidän Surferin asunto.

Isoissa kaupungeissa (nämä esimerkit Melbournesta) on kalliimpaa, ja etenkin lyhytaikainen asuminen (vko-3kk). Airbnb voi antaa pienen studion jostain kaupungin ytimen ulkopuolelta 1300-1500€/kk (Brissyssä tällä voi päästä jo CBD:hen). Kuukausihinnoissa voi olla 40-50 prossaakin aletta viikkohintaan verrattuna. Kimppakämpässä huoneen voi saada 100-150€/vko. Flatmates ja gumtree vuokrasivustoina. Nämä perustuivat havaintoihimme ja kavereiden maksamiin hintoihin.

Ja sitten budjettivaihtoehto: rekisteröidy housesitteriksi (useita sivustoja), niin voit asua vahtihommia vastaan. Mutta usein joutuu sitoutumaan lemmikkien hoitoon asumista vastaan, eikä välttämättä parhailla asuinpaikoilla. Myös työtä vastaan saa turreviisumilla asua/elää (ei saa tienata varsinaisesti), jos haluaa ja löytää sopivan paikan. Saattavat olla maatilakommuuneja...

Syöminen Ausseissa

Pääsääntöisesti on huomioitu, että ravintolaruokien hinta on sama taaloissa kuin euroissa Suomessa, eli n. 30% edullisempaa.  On toki poikkeuksiakin. Ruoka voi olla kotona tehtynä joko edullisempaa tai kallimpaa kuin Suomessa riippuen ihan siitä, mikä on ruokavalio ja mistä tarvikkeet ostat (Aldi vs. Lidl, Coles ja Woolworth vs. K ja S). Meidän ruokavaliolla (mm. kunnon lihaa, kalaa, vihanneksia, hedelmiä ja salaatteja) on tullut kotimaata edullisemmaksi eläminen. Erillisistä vihannes-, juusto-, liha- tai kalakaupoista voi löytyä kauppaketjuja halvempia tuotteita (kandee tarkistaa tuotteen alkuperämaa).
2-3.5 € bissee häppäreillä, 0.7 €/kpl siipiä, hampparit (6-8 €), pihvit (2 €), yms. tarjouksia...

Ulkona syömisen hinta on täysin riippuvainen eri ruokakulttuurien ravintoloista ja niiden sijainnista, kuten Suomessakin. Irkkupubit pääsääntöisesti tarjoaa hyviä viikonpäivätarjouksia, etniset ravintolat saattavat myös olla hyvinkin edullisia. Surferilla lounashintoja löytyy esim. 7€ (täällä annoksia, ei useinkaan lounasbuffetteja, kuten kotimaassa). Happy hour-hintoja on sekä Ausseissa että Balilla. 

Viinilasi ravintolassa maksaa 5-12 aud (3,5-8€) ja iso oluttuoppi 6-12 aud (4-8€). Alkoliikkeissä on usein tarjouksia, joiden avulla saa säästöä. Ruokapuolella on paha heittää esimerkkihintoja, koska ketjuilla on omat halpistuotteensa ja kirjo on valtava. Ikävä kyllä monet herkut, kuten mutakakut ovat halpaa kuin saippua (esim. 3€ iso kakku)...Balilla herkut ovat reilusti kalliimpia...

Aussien kulkuvälineet

Kaupungeissa Melbourne ja Brisbanen lähialueet on ainakin meistä ihan hyvät julkiset kulkuneuvot, toki riippuu asuinpaikasta. Melissä juna (Myki-card) on nopein, bussi- ja ratikkaverkostot hyviä, 2.5€/matka (max 5€/pv). Brissyssä bussit ja jokilautat, samoja hintaluokkia (Translink/Go-card, ruuhkatuntihinnoittelu), paitsi CityHopper-lautta ilmainen. Sunshine Coastille ja Gold Coastille asti ylettyy saman kortin julkinen liikenne eli junaverkosto ja Surferin ratikat.

Autovuokra kannattaa min. 4 pv (pari pv sama hinta usein), reilun kokoinen (Toyota Camry) auto esim. viikoksi 20-25€/pv ilman vakuutuksia. Varmaan hinnat vaihtelee lomasesonkien mukaan, mutta edullista on silti. Bensan hinta on pyörinyt 0,7-0,85 €/l seutuvilla. Jos haluaa ajella ja turreilla kaupunkivälin A ja B, niin kannattaa tsekata ns. palautusautot (relocate), joita vuokraamot antaa muutamilla taaloillakin per väli, tosin aikarajoitettuna. Joskus jopa bensat voi sisältyä hintaan. Erillisiä nettisivuja on tähän tarkoitukseen...
Ratikka kulkee Surferissa ja muutamissa muissa cityissä.

Summarum ja vinkki

Aasia ei välttämättä ole halpa (tässä puhun yleisesti turistikohteista eri maissa), mutta parin viikon lomilla ei myöskään kannata kituuttaa budjettihuoneessa tai välttämättä syödä kujan perällä mopokattilasta (ellei halua kokea, miten paikalliset elävät).
Australia ei välttämättä ole kallis. Kahdenkin yhdessä matkaavan kannattaa tarkistaa, josko saa oman asunnon kimppakämppää tai hosteldormia  halvemmalla. Me olemme jo aikaa sitten huomanneet, että kun ei käytä kaupallisia varausvälineitä, kuten Booking tms., niin aina voi neuvotella itselleen passelin huone/asunto-hinnan, kun on viikkoa pidempään jossain. Usein saa 50% hinnoista pois ja matalalla sesongilla jopa enemmän. Ja vielä vinkki lentojen metsästäjille: tuttavamme hollantilainen tilastonikkari kertoi, että lennot on usein halvimmillaan 42 pv ennen lentopäivää ja tiistai on usein halvin lentopäivä, sama havainto itselläkin.

Sitten vielä kommenttini Working Holidaysta. Oiva keksintö Australian valtiolta saada edullista työvoimaa ulkomailta. Joskus tulee orjat mieleen, kun työolot voivat olla surkeita ja sinua voidaan yrittää kusettaa (kaikenlaisia yrittäjiä riittää). Toisaalta toki hieno mahdollisuus monelle nähdä Australiaa ja välillä tienata vähän. Tarkistaa vain yrittäjien taustat/maineen ja on tarkkana sopimusten kanssa. Suomen kannattaisi harkita myös vastaavaa tapaa saada edukasta työvoimaa. Voisiko täkäläinen 3 kk farmityöjakso olla vastaavasti Suomessa vanhusten hoidon parissa? Ensin tietysti markkinakoneisto kuntoon, että porukka haluaa Suomeen tulla...
Let's go!!!