torstai 24. marraskuuta 2016

Schoolies, mikä meininki?

Tältä näyttää päivällä, normaalilta.

Alkuun maininta, että blogista löytyy prin jutun takaa schoolies-tarinaa, mistä on kyse ja mitä tästä ennakkoon tiedettiin...
Me päätettiin vaihtaa rauhallisemmalle paikalle meidän Cavil/Orchid Avenuen lokaatiosta, koska noi schooliesit eli koululoppujaiskarnevaalit oli alkavat 19.11. Löydettiin onneksi parin kilometrin päästä Broadbeachin suuntaan rauhallinen ja siisti Marrakesh-resort, jonne muutettiin. Jo ekana schoolies- ja meidän checkout-päivänä St Tropetz resorttiin tuli aamusta poikalauma yhden isän kera, joka kävi tarkastamassa asunnon ennen pojille luovutusta. Näimme sitten pitkin viikkoa salilla käydessä nuorisoa tulossa ja menossa Surfferin keskustaan lähialueelta. Cavillin katu oli pullollaan nuoria, jotka tuntuivat pääosin olevan hyvin käyttäytyviä ja selvinpäin. Vain muutamia humalaisia nähtiin. Tyttöporukat jopa meitä tervehti iloisesti "Hi, how has your day been?" (Moi, miten päivänne on sujunut). Toki myös poliiseja ja vapaaehtoisia on hurjasti alueella turvaamassa nuorien juhlintaa. Lehtihaastatteluissa muutamat nuoret itse kertoivat samaa kuin mikä käsitys meilläkin on, eli että juhlat on huumeita, alkoholia ja parveikkeilta roikkumista. Olivat pelänneet tulla, mutta todenneet nyt, että täällähän on mukavaa porukkaa ja turvallista.
Poliiseja parveilee joka nurkalla.

On nähty muutamia poliisin talteenottojakin, osassa tapauksia on huumeet kyseessä (uutisetkin kertoi). Joltain pojalta näytti löytyneen pilleripussi ja jonkun autoa tutkittiin illan pimeydessä taskulampuin.  Eräs kaveri taisi saada sakot kadulla juomisesta, sitä kun ei täällä suvaita. Muovikuppi punaisen nesteen kera jäi kadulle. Ihan muutama vain ollaan nähty tölkki kädessä kadulla. Eilen nähtiin joku yhteenotto ja ilmoitettiin järkkärille, ja hetkessä oli poliiseja paikalla. Hyvin nuoret pitävät toisistaan huolta, vähänkin humalainen otetaan porukan kainaloon. Sitä onkin toitotettu kaikissa plakaateissa "Be safe and watch your mates!" (pysy turvassa ja huolehdi kavereistasi). Mitään zombeja tai muita (normaalista poikkeavia) hörhöjä ei ole nähty.

Hangaroundit (oheishengailijat)

Tämä ihmisryhmä on kuulemma pahemmin käyttäytyvä kuin itse schoolies-juhlijat kertoi eräs resortin manager. Noi oheisheebot ovat kuulemma vanhempaa nuorisoa tai jopa kolmekymppisiäkin, jotka tulevat bilettämään itse, ja kenties iskemään kiinni  varomattomiin nuoriin koulutyttöihin. Täällä tyttelit kulkee puolialasti (kuten täällä muutenkin on kumma tapa naisilla pukeutua ja usein vielä ilman rintaliivejä), joten houkutuksia riittää. Nämä hengaajat myös kaasuttelee autoilla kortteleita ympäri kyttäillen porukkaa ja näyttäen, miten autosta lähtee ääntä. Myös varkaita ja muita hyötyjiä saattaa pölähdellä paikalle.

Näitä porukoita hengaa parvekkeilla juomassa ja huutelemassa, huudattamassa musiikkia, yms. Kuitenkin meistä näyttää, että pääosin täällä on alaikäisiä koululaisia ja aasialaisturreja (jotka eivät ole kenties valveutuneet schooliesista) ja sitten ehkä joitain hengaajia, joiden määrä lisääntyy viikonloppua kohti.
Eniten ääntä Cavill Avenuella aiheuttivat nämä harekrishnalaiset.

Balilla pidätettiin poika huumeista

Ikävää oli, että joku typerä nuori schoolies-poika oli mennyt ostelemaan huumausaineita Balin Kutalla (tai Legianissa). Oli ollut menossa jonnekin yökerhopuutarhaan ja vartija oli halunnut vilkaista kassia. Siellä oli näkösällä pussi valkoista jauhoa, jota epäilivät heroiiniksi. Ensin poika sanoi, ettei se ole hänen ja vastusti kiinniottoa, mutta myöhemmin myönsi ostaneensa pussin joltain paikalliselta. Kiva sitten odotella tyrmässä huumetestituloksia (sekä pojan omia näytteitä että jauheesta), kun uutisointi levisi ja vanhemmat saivat tietää myös, että kullannuppua voi odottaa toista vuosikymmentä Indonesian vankilassa. Monet eivät tajua, että kyseinen huumepolitiikka on maailman tiukimpia (jopa kuoleman tuomioita annettu kuriireille). Hallussapitokin on tuomittavaa (5 g raja erottaa pitkät ja vielä pidemmät tuomiot).

Lopulta pojan onni oli huumekauppuri, joka oli ehkä (?) kusettanut, eli jauhe oli kofeiinin ja parasetamolin (särkylääke) sekoitus, joten poika vapautettiin kotimaahansa vanhempien noutamana. Sitä en omalla kemian tuntemuksella osaa sanoa, miten sekaisin tuollaisesta yhdistelmästä menee, eli olisiko kaveri huomannut väärän sekoituksen, jos ei sitten tarkoituksella tuota ostanut. Kuitenkin tuo on hullua ostaa huumeita/aineita, kun ei koskaan voi tietää, mitä se on, jopa jotain tappavaa.

Rannan DJ-hippalot iltaisin, hyvin organisoitua ja valvottua. Tästä eteenpäin ei saanut kuvata...

Reportaasi schoolies-ytimestä

Australian lain mukaan ei alaikäisiä (eli esim. näitä 17v nuoria) saa kuvata, joten todistusaineisto on hyvin rajallista. Lähinnä tuo tarkoittanee tuolla rajatulla schoolies-alueella, jossa tiettävästi kaikki on alaikäisiä about. Kuka muuten tietää, onko julkisen paikan ihmiset alaikäisiä, jotka kuviin sattuu... Sen voin kertoa, että meininki rannalla oli just kuten aiemman jutun kuvissa, eli lavan eessä nuorisoo ihan sardiinit purkissa tiheydellä kädet ylhäällä huitoen DJ-musan tahtiin. Valokeilat värittivät pitkälle taivasta ja merta. Samaa menoa aina iltaisin...

Sitten on pari kertaa nähty, kun joku on pudotellut joko esineitä tai vesipommeja korkean rakennuksen partsilta. Tänäänkin lähelle pamahti lasi ja kaikki koittivat tuijottaa korkeuksiin, mistä se tuli, myös poliisit. Onneksi päästiin just alta pois (kaupan ovesta tultiin). Uutinen kertoi, että joku tupakkaa  toiselta partsilta kurotellut oli tippunut kolme kerrosta alas ja murtanut lantionsa. Oli tuuria kaverilla. Sitten jepet olivat puuttuneet kiipeilijöihin (kuulemma yleistä), jotka riekkuivat 22. kerroksen partsilla menossa toiselle partsille.

Hälläriajoneuvot huutelee välillä pillit päällä, toissa yönäkin tiuhaan. Musiikkia ja älämölöä kuuluu välillä siellä täällä (lähempänä Surferin keskustaa), mutta pakko sanoa, että ennakkojuttuihin nähden tää on pliisua menoa, sanoisin et paljon rauhaisampaa kuin Suomen vappu tai juhannus tai festarimeno... 

Sähköskoottereita putkahtelee kaduilla sieltä täältä, saa vähän varoa, kun noi ei ihan hanskaa noita ajoneuvoja. Skootterivuokraamoja tupsahteli rutkasti esiin just ennen schooliesin alkua. Samoin muita koululaisviihdykkeitä, kuten pelivekottimia ja kaiutinkauppiaita. Kaikki haluavat saada osansa koululaisten juhlarahoista.

Päätän raporttini tähän. Seuraavat 2 viikkoa täysikäisten koulupäättäjien (tulevat muualta Ausseista) kanssa on kuulemma aika normiviikonloppu-sarjaa. Lähinnä yökerhosettiä. Let's see. Ainakaan tällaista näin organisoitua ja karsinoitua (rantabilealue) meininkiä ei ole luvassa. Viinakaupat ovat nähtävästi varanneet hurjat vuoret juomia näille täysikäisille. Jopa uusia kauppoja tai laajennuksia on ilmaantunut.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Gold Coast, viihdettä ja lannan hajua

Supercars-paraatin hippibussi lipuu kadullamme. Suoercars weekend parade.

Aina tuntuu, että täällä elämä on tasaisen arkista, mutta sitten huomaa valokuvista, että tuleehan sitä koettua asioita ihan huomaamatta. Elämä on jotenkin niin helppoa tässä rannalla ja kaiken tarjonnan keskellä, että on helppoa piipahdella siellä täällä.
Auto näytillä asuntomme vieressä. This fancy car located next to our building.

Pörinää ja pakokaasua (Supercars)

Viime kuun lopulla täällä vieraili autosirkus nimeltään Supercars, joka on siis V8- ja truck- ja Porche-luokkien osakilpailu katuradalla. Mekin jouduttiin maksamaan himppasen ekstraa viikonlopusta tässä, mutta olipa sitten sutinaa seudulla. Viikolla jo kaikenlaista öljyn hajuista autopaitaa istuskeli tuopit edessä tallinsa paita päällä. Autohuoltoa ja virittelyä pääsi seuraamaan telttatalleille tuohon rantaan. Ulkoravintoloita ja rantakatsomoita tupsahteli kuin sieniä sateella. Suorat pistettiin mutkiksi, että autot saadaan hyppimään shikaanien yli. Aidatun kisa-alueen asukeille jaettiin passeja, jotta pääsevät koteihinsa ilman kisalippuja. Me emme viitsineet maksaa kalliita lippuja, kun ei noi nyt ihan niin pal kiehdo kuin formulat. Mutta kiva oli torstai-iltana seurailla kuskien esittelyä museoautoissa ja muuta kulkuetta. Täällä oli n. 200000 kisaheeboa kuulemma viikonloppuna. Ihan oli festarimeininkiä, kun katseli puistoon pystytettyjä ruoka-, juoma- ja muita kojuja. Samalla kun vilkaistiin Fox Sportilta noita kisoja, niin äänet tulivat livenä parin korttelin päästä. Se oli kyllä mahtavaa, kun satuttiin rannalle kävellylle juuri kun hävittäjälentäjä pasautti yllättäin ylitsemme. Sitten se hurjapää kurvaili tuolla pilvenpiirtäjien välissä. Muutamallakin parvekkeella porukka oli ihan intona, kun hävittäjä leijaili välillä ohitse ja veteli suoraan ylös. Vähän kuten formulakisoissa maaliskuussa.
Elvis-fanin pirssi näytillä. Trunk of some Elvis fan's car.

Outback-show rannalla

Ihmeteltiin mainoslappusia tolpissa, jossa mainostettiin Stockman showta. Meiän kotimaan Stokka vaan tuli mieleen, mutta sehän olikin karjamies eli cowboy. Piti vähän päästä haistelemaan ja katselemaan maalaistunnelmaa, kun tarjolla oli ilmainen landeshow rannassamme. Leveää murretta puhuva tetsonipäinen setä hyökkäsi hevosella eteemme, ja heitti satulat ja muut varusteet pois ja alkoi esitellä, miten hevosen kaviot putsataan. Ensin käsketään hevonen selälleen. Tämä olikin ihan uusi tapa mulle kaviohoitoon... Hepan kaviot ukko nosti sojottamaan kohti taivasta ja alkoi putsata... Lapsia tietysti katsomossa erityisesti nauratti. 
Oikeaoppista kavioputsausta. Outback show, cleaning horse hoofs.

Seuraavaksi maajussi alkoi kertoa, miten hepo satuloidaan. Ensin heitetään liina alle... Kappas, hepo näykkäsi sen pois selästään... Sama toistui, kunnes mies luovutti. Setä otti yleisöstä naisen vapaaehtoiseksi, jonka piti esittää karjaa, jota hevonen paimentaa. Siinä se nainen juoksenteli eestakaisin hiekalla ja hevonen juoksi rinnalla estämässä sivuttaisliikkeet. Hieno hapsuhäntä tuo hepo.
Laulava karjamies. Country singing cowboy.

Sitten hevosen jälkeen tuli estraadille sama ukko yli tonnin painavan härän selässä. Härällä oli myös tetsoni päässä ja ukolla kitara kourassaan. Pitihän sitä countrybiisikin luikauttaa härän kanssa. Että sellaista meininkiä.

Kim Wilden keikalla kasinolla

Sattui silmään ilmoitus, että 80-luvun stara Kim Wilde lämppärinään niin ikään 80-luvun muusikko Howard Jones olisivat Jupiterin kasinolla keikalla. Sinne mahtuu jotain 1600 henkeä. Ja koska me nyt on jokusen kerran käyty iltaa ihmettelemässä muutenkin kasinolla, niin syöksyttiin siellä olevaan Box office-lipputoimistoon ja ostettiin 70 aud (45€) maksavat halvimmat liput keikalle. 
Kim-tädillä on virtaa. Kim Wilde on Jupiters casino.

Kylläpä sattui mäihä, että viereemme pölähti pari nuorta itäeurooppalaista naista, jotka kotkottivat kovaan ääneen keskenään ja katselivat maksimikirkkaudelle säädettyä naamakirjan ruutua. Kun he lähtivät juomia ostamaan, niin toisella puolella istuva nainen huikkasi mulle, että toivottavasti noi ei tuu enää takaisin. Samaa mieltä. Täällä saa viedä juomat saliin päinvastoin kun Melin St Kildan Palais-teatterilla. No, ne olivat tulossa ensin takaisin samoille paikoille, mutta päättivät sitten mennä eteemme istumaan. Argh! Onneksi teatterissa oli tilaa, että mekin siirryttiin lähes 10 riviä lähemmäksi lavaa.

Keikka oli mahtava. Howard-setä oli energinen ja syntikkamusiikki oli mukaansa tempaavaa, suorastaan välillä hyvinkin guettamaisia sovituksia nykyaikaan. Kim kun tuli lavalle, niin yleisö oikein innostui. Tuo täti oli yllättävän hyvä spiikkailemaan, kertoi kaikenlaista ja oli hyvin hauska ja sympaattinen, hiton hyvä ääni edelleen.

Siinä sitten hittiputkea tanssittiin ja laulettiin. Hyvin oli miksattu ja vähän tuli fiilis, että pitäisiköhän vanhaa staraa Dionne Warwickia mennä kans kattomaan. Noilla kun yleensä on myös hyvätasoiset taustabändit. Meidän talouslaskelmien elämys-sarake on ollut viime kuukausina vähän tyhjillään, että josko aktivoituisi vähän. Tietysti kivaa, että täällä saa ilmaisia elämyksiä live-musiikin ja jonkun muunkin muodossa. Ja pelkästään kasinolla viikonloppuna pyörähtäminen on aina elämys. Meillä on myös puolenkymmentä livemestaa jo tässä katumme varressa 100m säteellä.  Joskus kierretään nuo 10 minuutissa läpi ja todetaan, että tänään ei ollut sopiva meininki...
Aina ehtii piipahtamaan Q1-tornissa jäsenkortilla. Quick visits to Q1 by VIP member card.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Relax, don't hazzle. Älä häslää, rentoudu.

Pitääkö nähdä/kokea kaikki nähtävyydet?

Joskus pitkällä reissulla maailman ympäri tuli todettua, että kuukausien matkustelu paikasta toiseen tiheälläkin (tyyliin 3 yötä per paikka) siirtymäajalla on aika raskasta. Koko ajan pitää keskittyä miettimään tulevia päiviä, mistä asunnon ja kulkupelit tai palvelut löytää, millä valuutalla eletään, mitä kieltä jutellaan. Suunnittelua ja ennakointia. Vaikea on rentoutua ja elää vain hetkessä. Paikallisesta kulttuurista saa vain ripauksen moisella matkustelutahdilla. Herkästi tulee matkaväsymystä, vähintäänkin jossain kohtaa. Ja jos alkaa kertyä pieniäkin vastoinkäymisiä, niin tylsistyminen ja "kotikaipuu" (asettuminen) tulee esille nopeasti. Pienet asiat tuntuvat isoilta tien päällä, kun on toisten armoilla. Nukkumattomat (sänky tai meteli) yöt alkavat rassata. Kehen voit luottaa? Jopa yhden taalan kiistasta Aasiassa on joskus pahoittanut mielensä. Kulttuurit aiheuttavat yhteentörmäyksiä. Noista ajoista oppineena jo useita vuosia sitten vaihdoimme lomatyylin rennoksi, eli jokainen kuukauden kesälomareissu oli "älä tee mitään"-teemalla ja elä kuten paikalliset. Toki aina väkisin näkee uusia paikkoja, ainakin jos lomakohdetta vaihtaa, mutta jo toisella kertaa samassa paikassa on helppoa syöksyä suoraan lomamoodiin ilman etsintä- ja kartoitushommia (missä mitkäkin sinulle sopivat palvelut sijaitsevat).
Nemot on niin nähty jo. Nemos seen so many times.

Bucket-listat eivät oikein istu meidän matkustustapaan. Maailmassa on paljon nähtävää, ja monet nähtävyydet toistavat itseään: temppelit, kirkot, järvet, rannat, metsät, patikkapolut, merenalainen maailma,... Enempi on nyt ollut täälläkin Australiassa ajatus koestaa normielämää eri puolilla ja tutustua kunnolla paikkoihin, ihmisiin ja kulttuuriin. Toki, kun pitkään on samassa maisemassa, niin on joskus kiva ottaa auto/ratikka/bussi alle ja kävästä jossain eri paikassa, vähän kuin päivän lomareissun tekisi, vaihtelu virkistää. Välillä hengästyttää katsella täällä reissaavien workkareiden (working holiday-nuoret) matkatahtia. "mulla on viikko aikaa, joten ajattelin ajella autolla Cairnsiin (1700 km!) tai sitten ehkä kävästä parilla lyhyemmällä road tripillä"... "mä ajattelin ajaa Darwin-Ayers Rock-Adelaide". Mutta hienoa, jos on virtaa ja saa sitten fiiliksiä kokemastaan. Toki näillä nuorilla iso osa aikaa menee töitä paiskiessa (joskus kehnollakin palkalla) ja lomailuun jää vähän aikaa, jolloin on oltava tehokas, jos haluaa nähdä paljon.  Jotkut ovat niin fiksuja, että keräävät rahaa ennen reissua Suomessa ja sitten voi lomailla enempi täällä kuin töitä paiskia. Workkareiden reissuissa iso budjettiapu on kimppakyydit, joita huudellaan tuolla facen ryhmissä, kuka on minnekin matkalla. Samoin myös kimppa-asuminen pienentää yksinmatkustelun kuluja. Kyllä sitä itsekin nuorempana halusi nähdä kaikki mahdolliset nähtävyydet ja jaksoi rampata joka päivä eri turistikohteissa lähistöllä.

Asunnon metsästystä

Olemme jo olleet Surfers Paradisessa jo neljä kuukautta miinus Balilla vietetty kuukausi. Tämä on ollut juuri sitä elämän tyyliä, mistä haaveilimme: Rannalla kaupungin keskustassa lämpöisessä ilmastossa (aurinko paistaa lähes aina), kaikki palvelut käden ulottuvilla. Päivät lipuvat hyvin huomaamatta arkisin rutiinein. Työrupeamalta tuntuu aina reissussa, jos pitää miettiä uusi asuinpaikka ja etsiä sopiva majoituskohde. Helpottaa, jos on samalla paikkakunnalla, josta asuntoa etsii, koska voi käydä myös katsastamassa sopivia asuntoehdokkaita. Täällä lähistöllä sopivia alueita meille todettiin olevan Surferin jokirannat (mm. Budds Beach), Broadbeach, Burleigh Heads ja Coolangatta. Bussilla ja ratikalla sekä jalkapelillä käytiin paikan päällä, ja lopulta noista jälkimmäiset alkoivat tuntua kuitenkin meille hieman liian kaukaisilta palvelut huomioiden. Muuten jäisimme tähän Surferin ytimeen, mutta kun schoolies-koulubilettäjät tulee (katso aiempi postaus aiheesta!). Täällä olemme käyttäneet kaikkia asunnon hakukanavia, eli ensinnä varaushakukoneita netissä, jotta voi seuloa alustavasti hintoja, eli sopivia asuntoja ja alueita, joissa sitten pitää ovella vierailla saadakseen hintaa tipautettua yli puoletkin pois. Ei kannata maksaa päivähintaa, jos aikoo olla viikkoja ja kuukauden tai parikin jossain. Airbnb-hinnoittelu on mennyt ihan överiksi (kannattaa tosin ottaa vuokraajaan yhteyttä ja kysyä pitkän ajan tarjousta, jos on kiinnostava asunto), ja bookkareista ei kannata varailla mitään päivää paria pidemmäksi ajaksi (vain hädässä tai paikkakunnalle saapuessa).

Tässä hintaesimerkit ovelta vs. Bookkari
St Tropez (meidän), toi on standardi huoneisto, josta maksettiin 57 aud/yö

Palazzo colonnades, yöhinta 95 aud ovelta.

Phoenician resort, meille hinta 118 aud/yö.
Alexander, meille hinta 110 aud/yö.
Aruba beach, meille yöhinta 90 aud.

Sitten olemme kaivelleet esim. Domain-vuokrahausta eri asunnonvälittäjiä ja katsottu/soiteltu sopivia asuntoja tarkastettavaksi. Noissa on se huono, että välittäjä vetää varauspalkkion ja usein on joku iso "bond" eli vakuusmaksu halutaan, ettei huonetta hajoteta tms. Toisaalta välittäjien kautta saattaa saada hyviä/edullisia asuntoja viikkohinnalla, erityisesti kahden makuuhuoneen asuntoja, ja rakennuksista, joissa on suurin osa vakioasukkaita. Välittäjien konttoreihinkin on syöksytty sisälle, missä alueilla onkin liikuttu, jos on sattunut "Holiday rentals" silmään ohi kävellessä. Osa vuokraa lyhyen ajan loma-asuntoja, osa taas ei. Ja kun resorteista tai huoneistokomplekseista kyselee ovelta kuukaudenkin tarjousta, niin saattavat kilauttaa huoneiston omistajalle kysyäkseen sopivaa viikkohintaa. Coolangattassa oli halvimmat kuukauden diilit alle 400 aud/vko (1 makkari).
Domainista parin huoneen koristeasunto jokinäkymillä kuukaudeksi 540 aud/vko. This artistic and historical home is for rent.

Hyvänä lisänä asunnon etsinnässä isommilla paikkakunnilla on ollut suomalaisten FB-foorumit, kuten Finns in Melbourne, tai vastaavat. Joku saattaa lähteä lomalle ja tarjota asuntoaan siksi aikaa vuokralle. Esim. Melbournesta Southbankilta olisi saanut 35. kerroksen kolmion sopivalla hinnalla, mutta emme vielä päättäneet mennä sinne. Odotamme kesän tuloa...
Nämä näkymät Southbank Melbis, 490 aud/vko (suomiyhteisön kautta). This Finnish home was one option for accomodation (2 bdrms).

Välillä on jätetty joillekin respoille tai välittäjille puhelinnumero talteen, jos jotain ilmaantuu, ja useinhan ilmaantuu. Välillä ihmetellään, kukas meille nyt soittaa ja mistä päin (on niin paljon paikkoja, missä on käyty). Peruutukset ovat yleisiä ja aina löytyy huoneistoja, vaikka respan/virkailijan ensi ilme olisi nyrpeä "ei kyllä ole mitään". Se on joku taktiikka varmaan, että ensin ei ole yhtään mitään ja kohta on vain yksi asunto. Ja jos se sattuu olemaan huonossa nurkassa taloa, että ei me taideta ottaa, niin kohta onkin sattumoisin löytynyt parempi huoneisto samasta talosta. Toi on niin nähtyä peliä... Pokerinaama on hyvä omata, kun ottaa hintatarjouksia vastaan, olipa sitten kyseessä kallis tai halpa hinta. Jonkun harvan kerran täällä on törmännyt managereihin, jotka tajuavat, että täysi huoneisto on parempi kuin tyhjä. Eli ei kannata himoita korkeinta päivähintaa, jos on asukkaita tarjolla pidemmäksi aikaa rahaa tuomaan ja tyhjiä viikkoja täyttämään.

Erinomaista aikaa edullisille asuntohinnoille on täällä Queenslandissa talvikuukaudet eli toukokuusta syyskuulle. Luulisi, että etelän ihmiset tulevat tänne massajoukoin lämmittelemään, mutta kun ei niillä ole lomia. Eläkeläisiä saattaa tänne liikuskella, mutta osa niistäkin menee sitten Balille tai omistaa asunnon itse lämpöisessä. Syyskuulla on koulujen lomat, jotka saattavat vaikuttaa varaustilanteeseen. Tottakai jotkut yksittäiset tapahtumat vaikuttavat alueellisesti, kuten vaikka messukeskuksen massatapahtumat lähistöllä, kisaviikonloput (V8 autot), tms. Mutta pääsääntöisesti matalampi sesonki jatkuu joulukuun puolivälin seutuville asti. Kesäkuukaudet joulu-tammikuu ovat ns. korkeaa sesonkia, ja sitten sadekaudella helmikuusta eteenpäin on taas rauhallisempaa. Matkaajalla on hyvä olla käsillä aina kalenteri, jossa on alueelliset koululomat ja vapaapäivät merkattuna ja sitten tapahtumakalenteri. Tuosta on myös tietysti se hyöty, että jos sattuu mielenkiintoisia tapahtumia, niin niitä kannattaa hyödyntää. Joskus ihan muuten vaan on asiallista tietää paikalliseen kulttuuriin liittyvät juhlapäivät, kuten Balilla hindujen temppeli/juhla-kalenteri, plus että paikalliset lomailevat omilla saarillaan. Lisäksi Balilla huomattiin, että kiinalaisten kansalliset vapaapäivät oli hyvä olla tiedossa, eli kanssaturistien lomakaudet.

Tän limon vois ottaa asunnonhakuavuksi. This limo could be usefull when hunting houses.

Asunnon metsästys on myös täyttä urheilua, ainakin jos ei ole autoa käytettävissä. Me käveltiin muutamien päivien aikana viime viikollakin 45 km, kun kierrettiin ihan lähihuudiloita. Sitten myös bussilla ajeltiin lähitienoolle ja taas käveltiin paikasta toiseen alueella 15 km. Respojen kanssa voi treenailla enkkua, koska ne ovat usein kovia juttelemaan, ja saattavat vinkkailla sinulle hyviä muita paikkoja. Täällä on parhaat vinkit melkeinpä saatu erinäisiltä respahenkilöiltä.

Mitä löytyi, hintatietoa...

Lopulta löytyi kivasta Marrakesh-resortista pienehkö yhden makkarin huoneisto, johon kuuluu sisä- ja ulkouima-allas, sauna, gym, aamukahvit/teet ja kattoterassi. Huoneisto sijaitsee Broadbeachin ja Surfers Paradisen välimaastossa, eli rauhallisella alueella. Sanoivat, että sopivasti huoneiston omistaja sattuu olemaan poissa huoneistostaan tarvitsemamme ajan. Hintaa tulee 400 aud/vko (250 euroa).
Meidän tulevan asunnon ulkoallas. Our resort until new year, Marrakesh.

Tänne tuleville lomalaisille voi puolestaan suositella mm. Phoenician-resortia (upea keidas hyvällä paikalla) Broadbeachin keskustassa, upeat isot huoneistot ja hinta siinä 110-120 aud/yö. Meille oli vähän liian hintava, sekä siellä ei ollut näin pitkäksi aikaa huoneistoa tarjolla. Myös voi suositella lyhyemmälle lomalle Moroccan-huoneistoja Surferissa sekä Surfers Mayfair-huoneistoja Budds Beachillä (vastaava hintahaarukka). Palazzo Colonnades Surferin pääkadun varressa oli edullisin noista hyvätasoisista eli 95 aud/yö. Kuitenkin huomiona, että joka paikassa on sekä vanhempia että uudistettuja omistajansa näköisiä huoneita laidasta laitaan...
Tosta ihan keskeltä kuvaa se löytyi... New apt is in the middle of this pict.

Jonkinlainen yleissääntö on, että kauempana rannasta ja palveluista sekä matalammat rakennukset ovat halvempia. Suurin osa näkemistämme huoneistoista oli hinnoissa 95-120 aud/yö, olipa ne ihan rytöjä tai siistejä, ahtaita tai tilavia. Jotkut kamalat paikat pyytävät huoneistoistaan jopa yli 1200 aud/vko (800 e), ei mitään järkeä. Surf Parade-kadun nurkilla (oletetusti) saimme parhaat kaksiotarjoukset hintaluokassa 400-580 aud/vko. Yksi yksityisen vuokraama jokivarren kiva kerrostaloasunto (parilla huoneella ja yleisillä herkuilla) siinä nurkilla olisi ollut 540 aud/vko joulun seutuville asti, oli oikein paljon kaikkea antiikkikamaa eri puolilta maailmaa asunto pullollaan (ehkä liikaakin materiaa meille "minimalisteille")... mutta asunnon omistajassa oli jotain hälytyskelloja soittavaa (varsinainen imellys) ja tapaamisemme päättyi jotenkin omituiseen tunnelmaan, että päätimme olla ottamatta asuntoa. Vaimo oli välitysfirmassa hommissa (domainista löysimme). Sitten tosiaan 6 kk-12 kk vuokrasopparilla saisi todella upeita asuntoja mm. 510 aud/vko, Wyndham-huoneistot keskeisellä paikalla, upein näkymin, siisti, 2 makkaria. Marrakeshissa tilava hieno kolmio yläkerroksesta irtoaa pidemmäksi aikaa 500 aud/vko.
Tästä 510 aud/vko Wyndham yläkerrasta hieno kolmio merinäkymin. There was lux home in upper floor.

Muut oheistarpeet

Kuntosaleja käytiin alkuun täällä kiertelemässä ja vertailemassa, netti (google maps) siinä haravoinnissa apuna. Paikalla oli hyvä nähdä, miten täydeltä sali näytti, ja millainen varustelutaso oli. Hinta ja lyhyet maksuperiodit oli tietysti yksi tekijä. Lopulta päädyimme kk/vko-sopimusmalliin WickedBodz-salin kanssa, joka sijaitsee Surfferin pääkadulla keskeisellä paikalla, meiltä 200 m päässä. Hinta 50-60 aud/kk/nekku, ja usein saadaan olla ihan keskenään salilla. Vetäjä on entinen Sydney Roostersin rugby-pelaaja, joka oli vuosia PT:nä Lontoossa ja asiakkainaan Madonnaa ja muita julkimoita. Täällä hän kertomansa mukaan löysi unelmiensa asuinpaikan, vaikka tulot tippuikin, enempi harrastuspohjalta tää salitoiminta. Jäsenmäärä rajoitettu jonnekin 160 tienoille, fiksua.
Mukavaa rentoutua surf clubilla, vaikka sataisi. Ei näihin maisemiin tympiinny. Relaxing on surf club on nice rainy day.

Summarum

Oikeastaan tästä löpinästä voi tiivistää, että matkailu voi olla työtä, etenkin jos ei ihan hulluja halua maksaa asunnoista, matkoista, jne. Ja jos kaikkee haluu tehdä edukkaasti. Toisaalta niiden eteen tehty työ saa hyvän tuntipalkan, jos onnistut saamaan edullisen diilin. Mitäpä muutakaan sitä pidemmällä lomalla tekee kuin kartoittelee vaihtoehtoja ja käyttää aikaansa tuntemattomien ihmisten kanssa höpöttämiseen. Ja toki joskus jaksaa spurttailla nähtävyyksiä, mutta vastapainoksi pitää olla lepoa. Rahalla saa ja hevosella pääsee, eli jos haluat aikaasi säästää enempi lomailuun, niin rahaa tiskiin ja pääset helpommalla ja nopeammin tulokseen. Edelleen lyhyemmän loman viettäjälle (viikoista kuukauteen) voi suositella höllempää kukkaroa, ettei tarvitse aikaa käyttää rahan säästöön. Normiduuneissa lomakulut on nopeasti tienattu takaisin! Sitten kun oikein spurttaat kaikki nähtävyydet lomalla läpi, niin maittaa taas normiarki (tasaista tahtia).