perjantai 8. joulukuuta 2017

Itsenäisyyttä juhlimassa Tampereella

Mun lempipampula joulutorilta. My favourite Xmas decoration on Xmas Market, Tampere.

Xmas Market.

Tulihan tämäkin talvi koettua vastoin ennakko-odotuksia. Tai ei kai täällä enää talvea ole nykypäivänä, kun ilmastonmuutos tasaa lämpötiloja vuoden ympäri. Kuitenkin mukava sattuma, että lunta sattui tupruttelemaan juuri itsenäisyyspäiväksi, koska kyllähän se lumipeite ja pikkupakkanen sai juhlan tuntumaan kivemmalta. Pukukin tuli pikanoudettua isän luota ja Tampereen varastolta löytyi kaivamalla kaivaen pahvilaatikon pohjalta juhlalaukku ja pikkukengät. Joskus noina etsinnän hetkinä toivoo, että olisi oma vaatehuone, jossa kaikki vaatteet olisivat hienossa järjestyksessä. Mutta jotta vapaus säilyy, niin jostain pitää luopua.

Lunta tulvillaan... Lots of snow.

Koska pukukoodi ei ollut ihan tasoa linnanjuhlat tuolla Ilveksessä, niin päätin kursia laahuspuolta lyhyemmäksi käsipelillä. Onneksi on oma neula, ja ilman laatikosta löytynyttä lankarullaa olisin saattanut olla lirissä, kun oli sen verran pitkä helman reuna. Ei siitä ihan tasainen tullut, mutta kukapa sitä hämyssä mittailee. Saatiin mieskin ihan rusettikuntoon, ja siitä sitten lumitihrussa bussiin ja keskustaan. Voi olla itsestään hiukka ylpeä, että vielä mahtuu lähes 15v vanhaan juhlapukuun. Tunnelma oli korkealla, kun porukka oli sonnustautunut parhaimpiinsa ja skumppaa oli tarjolla sisään tullessa. Näimme muutaman tutunkin, mutta yllättävän vähän siihen nähden, että täällä Tampereella on tullut jokunen vuosikymmen asuttua. 

Happy Independence Day, Finland 100y.

Ilta hyrähti kunnolla käyntiin Parkkosen pörhötukan energisellä esityksellä. Näytti olevan monta puumaa kuumana katsomossa. Keski-ikä juhlissa oli aika sopiva. Kovin silmää tekeviä julkimoita ei paikalla näkynyt esiintyjiä lukuunottamatta. Onneksemme törmäsimme tuttuun pariskuntaan, joiden kanssa sitten viettelimmekin iltaa Amarillon puolella. Leppilampi esiintyi siellä. Eipä ollut odotuksia sen suhteen, kun en Mikkoa ihan laulajana ole pitänyt. Kuitenkin alun vanhan jazzliruttelun jälkeen innostus kohosi, kun Robbie Williamsin biisi pääsi vauhtiin. Bändi veti taidolla ja Mikkokin ylitti itsensä. Ihan tanssimaan piti lähteä. Pitihän sitä vielä kaverikuva saada hikisestä esiintyjästä. Mukava hemmo.

Go Mikko!

Tuisku tykitteli loppuillasta, mutta jotenkin en päässyt ihan siihen showmeininkiin mukaan. Juhankin kadotin hetkeksi vessareissun jälkeen. Oli vähän tunkua lavan kulmilla. Taksijonossa seisottuamme aikamme päästiin kotiin nukkumaan. Vaihdettiin vielä kuulumiset aamuiseen Melbourneenkin.

Kirkkokonsertti, Vanha Kirkko. Old Church of Tampere, a concert.

Itsenäisyyspäivänä lähdimme kaupungille Siipiweikkoihin syömään ja siitä Tampereen kaupungin itsenäisyysjuhlaan. Kaverit moikattiin Hemmarissa, ja pienessä -5C pakkasessa päätettiin kiertää Tammerin kulmilta, kun Hämeensilta oli niin miehitetty. Porukkaa tunkeili Frenckelin aukiolla, joten siirryttiin lähemmäksi vanhaa kirkkoa. Ilotulitus Finlandian tahtiin oli liikuttava, lähinnä musiikin takia. Ilotulitus olisi voinut olla vieläkin näyttävämpi.

Kultainen poro. Golden reindeer.

Kansan hajaannuttua kävimme Vanhassa Kirkossa kuulemassa vähän aikaa nuorten konserttia. Siitä poikettiin ihanalle joulutorille lähinnä ihailemaan rekvisiittaa ja mun lempparia eli punaista isoa joulupampulaa. Siitä Ineziin tapaamaan muutamia kavereita. Jatkettiin vielä yhden pariskunnan kanssa Taproomiin oluelle. Jotenkin teki mieli yksi IPA, eikä heti tehnyt mieli lähteä kaiken kansan tapaan istumaan TV-ruudun ääreen tuijottamaan linnanjuhlia. Keskustelu kavereiden kanssa vei voiton. Bussimme oli puoli tuntia myöhässä, joten noustiin toiseen bussiin ja käveltiin pakkasessa reilu kilometri.

Tammerkoski, the river of Tampere.

Seuraavana päivänä katseltiin linnanjuhlia netistä ja ihmeteltiin, että aina on samat naamat. Ja jopa spekuloitiin, miten Haukio on niin hoikkana ja eri puku kuin lehtikuvissa... ja miten vihreiden PJ:llä onkin tukka, kun on yleensä näyttänyt kaljulta. Ja taas Nykänen linnassa. Hehheh! Tyrmistykseksemme olimme tuijotelleet toista tuntia vuoden 2015 linnanjuhlia, tuli valittua väärä nettiohjelma. Kylläpä naurettiin ja tajuttiin montakin asiaa, mikä oli pielessä ja sai selityksen. Siinäpä vierähti aikaa, kun sitten piti katsella tämän vuotistakin meininkiä. Samoja tyyppejä sielläkin pitkälti. Muuten aika booring, mutta Ylen muutamat haastattelijat olivat oikein virkistäviä. Saas nähä, laantuuko Suomi 100-meininki kokonaan vai miten tästä jatketaan. Meidän kaveritapaamisputki jatkuu sitä tahtia, että ei taideta ehtiä Helsinkiin jenkeistä tulleita tuttujakaan tapaamaan. Sitten pitäisi vielä suunnitella alkuvuoden kuviot... näillä mennään.

torstai 9. marraskuuta 2017

Arkea ja unelmien tavoittelua

Arjen eloa
Aurinko on harvinainen vieras. Sun is shining very rarely.

Tällä hetkellä majaillaan Tampereella vuoden loppuun ja sitten ei ole tarkempia suunnitelmia. Aamulla takapiha näyttää yleensä synkeältä. Lehdettömät puut, harmaa varis, pari oravaa ja harmaat varpuset, joskus fasaani. Aurinko on harvinainen vieras. Välillä tupruttaa valkoista sadetta, joka sulaa samantien. Pakko sanoo, ett kyl mää niin miäleni pahoitin eräällä rantalenkillä, kun lenkkari turskahti mutaiseen ruohon peittämään ansaan vältellessäni näkyviä mutalammikoita polulla. Märkyys syntyy sateista, joita tihkuu lähes päivittäin. Aurinko paistoi kyllä kyseisellä kävelyhetkellä, mutta nautinto kirjaimellisesti valui sukkaan. Mistähän saisin kunnon positiivisen vireen päälle? Juha on saanut itsensä suggestoitua tilaan, jossa jokainen päivä on hieno keleistä ja muista tekijöistä riippumatta. Mistähän mä saisin saman tilan päälle? Tutkijat ovat todenneet, että positiivisuus generoi positiivisuutta, eli itsensä manipulointi olisi hyvinkin mahdollista. Ehkä mun pitäisi ajatella, että mun aamukahviin on lurautettu jotain hymypillereitä, jotka ovat supertehokkaita. Sitten hymyilisin koko päivän. Lumelääkkeet joskus toimii... ei sikäli, ettäkö nyt olisi ihan maassa, mutta sellainen pirteä vire uupuu.

Itsudemo sushi buffet, iloa arkeen. Sushis cheer up your week.

En mä nyt voi valittaakaan tästä elämästä kodikkaassa rivarissa hyvien bussiyhteyksien piirissä. Salireissu vie päivästä 4h (puolet matkoihin toispuol cityy ja puolet treeniin) ja loput on varattu muihin arjen askareisiin ja ystävien tapaamiseen. Kaverit jos mitkä on elämän suola ja piriste,niin ihana on niiden kanssa aikaa viettää. Ja muutenkin olla ihmisten ilmoilla, nauttia esim. musiikista tai biljardin peluusta tai sushibuffetista hyvässä seurassa. Toivoisi, että vieläkin enemmän ihmiset ehtisivät viettämään työn ulkopuolista aikaa. Välillä todella tulee de-ja-vu entisestä elämästä, kun ihmisillä ei kuukauteen tunnu löytyvän parin tunnin (tuntikin riittäisi) tapaamisaikaa. Mutta kaikkihan on priorisoinnista kiinni, eikä siitä voi ainakaan omaa mieltään pahoittaa, enempi on pahoillaan sen kaverin elämäntilanteesta. Tämän kaiken näkee niin selkeästi täältä sivusta.

Tämäkin lumi on jo sohjoa. This snow already melted.

Unet maittaa tosi pitkälle aamupäivään, ja vastaavasti nukkumaan meno limpsahtaa usein yhteen tai jopa myöhemmäksi. Aamulla tsekkaan Polar A370 aktiivisuusmittarista, millainen yö oli ja mitkä sykkeet. Kai toi materialismi nostaa päätään täällä sisätiloissa elämää viettäessä, kun ulkoilu ei ihan nappaa, ainakaan montaa hetkeä viikossa. Tennistäkin on tuijotettu Cromecastillä ATP-sivustolta kotosalla. Farang-sarjaan on koukututtu, ja Antti Holma ja Maastamuuttajat tulee katsottua. Yrittää hakea ideoita joka puolelta, myös muilta ihmisiltä, peilata ajatuksiaan. Välillä tuntuu, että on liikaa aikaa pohtia elämää. Sitä vaan kelailee, miksi ihmiset kaipaavat täältä muualle, mikä siellä vetää puoleen: ilmasto, kulttuuri, ympäristö, raha (mm. palkat), hintataso,...

Haaveilu ja tavoitteet

Tuosta päästäänkin aasin siltaa... Lähes jokaisella meistä on haaveita ja tavoitteita. Osasta haaveita voi tulla tavoitteita, kun motivaatio iskee ja huomaa, että sitkeällä ja määrätietoisella etenemisellä on edes teoriassa mahdollisuus saavuttaa tavoite. Tällöin haave on jotain konkreettista ja selkeästi määriteltyä, ja haasteena on vain löytää polku, mitä pitkin haavetta kohti kuljetaan käytännössä. Mitkä tekijät pitää olla kunnossa, että haave saa mahdollisuuden toteutua. 

Aku Ankka tietää kaiken.

Joskus haave voi olla hieman epämääräistä höttöä, jota on vaikea yksiselitteisesti määrittää ja hahmottaa. Haluaisit pystyä sen kohdentamaan, mutta se on haasteellista. Haluaisit haaveilla selkeästi, mutta pääsi sisällä on sekavia ajatuksia. Polku kyseistä haavetta kohti voi olla harhailua metsässä. Tiedät myös, että harhailu on osa kokemusta ja matkalla ajatukset voivat seljetä. Joku ohikulkija voi antaa vinkkejä tai voit nähdä vaihtoehtoisia polkuja, joista yhden valitset ja toivot, että sieltä löytyy jotain haaveen kaltaista. Voit palata polkua hieman takaisin ja vaihtaa suuntaa. Tiedät vain, ettet halua palata takaisin lähtöpisteeseen.

Joskus lapsuusystäväni totesi teini-iässämme, että voi kun löytäisin jonkun ihastuksen, josta voisin haaveilla, koska se olisi niin kivaa. Minä kun haaveilin ja olin ihan höpsähtänyt yhdestä koulukaverista. 

Nyt sitten elämämme on taitepisteessä ja on kaikenlaisia määritelmiä, mitä haluaa, mutta ajatukset eivät ole vielä jalostuneet konkreettiselle tasolle. Tietää, mitä ei halua ja mitkä tekijät toivon mukaan määrittävät tulevaisuutta. Australia-polku tuli tallattua läpi ja nyt ollaan tien haarassa pohtimassa, mikä polku seuraavaksi valitaan. Vaeltaminen vaatii veronsa ja nämä retkeilijät tankkaavat itseään seuraavaa etappia varten. Voimia kerätään ja tarkkaillaan meininkiä tästä omasta vinkkelistä. 

Tarveanalysointia

Suomalainen koripallovalmentaja Henrik Dettmann kiteyttää Viinilehden haastattelussa kivasti, mikä on yksi tärkemmistä tekijöistä onnellisuudessa: "...hyvä pitsa ja kunnon lasi punaviiniä voi olla lähes samanveroinen (viittaa Michelin-ravintolaan) nautinto. Lopulta seura ratkaisee."

Se on ainakin tullut mieleen itseään lataillessa, että ihminen tarvitsee oman roolinsa yhteisössä. Se voi olla joku työ, vapaaehtoisjuttu tai muu asia, jolla ihminen saa merkityksen tunteen. Sitäkin tässä pohdittiin, että nyt kun länsimaissa on saavutettu jonkinlainen hyvinvoinnin kliimaksipiste, niin mikä saa ihmiset hakeutumaan ulos täydellisyyden kuplasta, kohti askeettisempiakin oloja? Jotkut tutkijat ovat esittäneet erilaisen tarvelistan vaihtoehtona Maslowin kuuluisalle tarvehierarkialle, jossa fyysisten perustarpeiden jälkeen ihminen haluaa toteuttaa itseään.

The alternative to Maslow's hierarchy.

Tuosta omalta kohdalta tulee mieleen, että juuri tunnepuolen faktorit, kuten levottomuuden vähentäminen, hyvinvoinnillinen, terapeuttinen ja muut pehmeät tekijät vievät meitä eteenpäin. Ihmistyypistä riippuen eri asiat tuottavat meille tyydytystä perustarpeiden jälkeen. Kai tässä voisi ryhtyä oman tutkimuksensa koekaniksi, että minkä pyramidien mukaan tässä oikein eletään ja missä pyramidin nurkassa se onni makaa... Mr Maslow ei vielä ihan ehtinyt nähdä tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, joten  uusia malleja varmasti tulee vielä. Tätä voi sitten itse kukin miettiä, jos löytyy ylimääräistä aikaa...

perjantai 3. marraskuuta 2017

Akkujen latausta ja pohdintoja


Graffititunneli Jyväskylässä. Art in the tunnel on Jyväskylä.

Siellä sitä poljettiin pyörällä kalsongit jalassa ja untuvatakki päällä tuplatumpuin ja pipa päässä Jyväskylässä. Kyllä oli kuitenkin ihanan virkistävä kuukausi urheilun parissa Fresh Fitnessillä. Unetkin oli pääasiassa hyvät rauhaisassa ympäristössä. Kovasti mietittiin, onko akut latautuneet tarpeeksi ja jaksaako jo lähteä kaarnapursineen laineille. Jotenkin kuitenkin kohtalo puuttui peliin ja tarjolle avautui lyhytaikainen asunto Tampereella, niin päästään ympyrä sulkemaan ja tapaamaan ystäviä. Kun päätös reilun kuukauden aikalisästä tuli tehtyä, oli tunne oikea.

Ihana urheilukuukausi. Wonderful sport month on Fresh Fitness.

Ihanaa on ollut jutella viime viikkoina muutamien uusien tuttujen kanssa kuntosalilla, ja vanhojen tuttujen kanssa noin muuten. Vähän on saanut perspektiiviä tähän omaan elämäänsä. Ihminen voi olla täysin koti-ihminen ("kotini on linnani") tai sitten tällainen mustalaissielu, mutta molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja, mikä kullekin sopii. Ja elämää voi miettiä myös kausiluonteisesti, aika aikaansa kutakin. Voi kun pääsisikin nuorille aikuisuuden kynnyksellä oleville kertomaan, että elämä voi olla pitkä ja sitä olisi syytä tauottaa ja myös tehdä nuorena haluamiaan asioita mahdollisuuksien mukaan, kuten matkustella... on nimittäin niin, että iän karttuessa mukavuudenhalu kasvaa, mikä rajoittaa kaikenlaista matkailua... saati sitten, kun kuntokin rapistuu vanhemmiten. 

Kuva netistä. Pict from internet.

Opiskelukin kannattaa, mutta kaikkea ei ole pakko saavuttaa elämässä heti: tutkinto, työ, perhe, oma asunto,... opiskella voi etänäkin ja ulkomailla. Joskus on parempi kuunnella itseään eikä muita, ja pysyä valitsemallaan tiellä. Matkoilla voi kerryttää sosiaalista, kieli- ja kulttuuriosaamista, mitä ei parane vähätellä kaiken asiaosaamisen rinnalla. Jos joku perustelee, että matkustelussa aika menee hukkaan, mikä estää myöhemmin työnsaanin, se on puppua. Useat näin pelänneet tutut ovat löytäneet heti töitä Suomeen palattuaan. Ja suvaitsevuutta tarvitaan työmaailmassa ja em. sosiaalisia taitoja, rohkeudesta puhumattakaan. Huomaamattaan ihminen saa myös monia projektointitaitoja, kuten neuvottelukyky, suunnittelu ja toteutus, budjetointi ja seuranta. Ja nuoret oppivat tavoitteellisen ajattelun haaveillessaan reissuista.

Tällaista vain tuli mieleen, kun nuorilta ihmisiltä on kuullut, että ovat kohdanneet vähättelyä ja kritisointia aiheen ympärillä Suomessa.

Ja back to business elikkä tuossa pimeällä jäähileisellä pyörätiellä kun eilen sotki kohti markettia, niin oli kaksijakoinen fiilis: mukava asunto alla joulukuun alulle ja kuitenkin pimeä talvi. Ulkoliikunta on ihan minimissä ja itse odottaa jo kohta lämpöön pääsyä. Sitten välillä miettii, kutsuuko kuitenkin taas se toinen puoli palloa eli Aussit ja Uusi-Seelanti...kesä siellä kolkuttelee kohta puoliin oven takana...  

Loppuun vielä kiva joogasetti (aurinkotervehdys), jolla on mukavaa aloittaa syksyiset aamut. Pari rundia vetreyttää kummasti. Hmm, voisin kävästä joogaamassa Ubudissakin, not so bad...
Namaste!

torstai 5. lokakuuta 2017

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Kuvia on vähän vanhojenkin reissujen varrelta, mitä nyt osui silmiin ja tuli mieleen..

Lombokin saarilla paikallisten tuttujen kanssa.
Indonesian friends in Lombok.
Aamupalalla voi juuttua viideksikin tunniksi suustaan kiinni (Koh Lipe).
Long breakfasts with friends can take 5 h.


Pitkillä matkoilla ja ulko- ja kotimaassa pätee yksi sääntö: ole avoin ja suvaitsevainen ja tutustu ihmisiin. Et voi koskaan tietää, miten mielenkiintoisia ihmisiä tapaat, ennenkuin annat mahdollisuuden. Olemme muutaman kerran karvaasti erehtyneet arvioimaan ihmisiä ulkonäön perusteella ja joutuneet toteamaan olevamme pahasti väärässä. Eräänkin kerran ihmettelimme Fijillä vahvasti tatuoitua pystytukkaista blondattua mieshenkilöä, että mikähän huumeveikko tuokin mahtaa olla. Iltanuotiolla yhdessä istuessamme tähtitaivaan alla selvisi, että hän on tehnyt (ja tekee edelleen) avustustyötä Afrikassa ja kuunnellut, kuinka ihmisiä huutaa teltoissa kuollessaan malariaan. Ei olisi voinut enempää kouraista sisimmässämme tuossa kohtaa. Tunnemme edelleen tämän ulkomaisen pariskunnan ja olemme seuranneet heidän elämäänsä ja perheen rakentamista. Hienoja ihmisiä!

Parasta on ulkomailla juuttua juttusille ihmisten kanssa tuntikausiksi. Ja jos siihen yhdistyy hyvä ruoka, niin sen parempi. Joskus pienillä saarilla tapaa useasti samoja henkilöitä ja naapurimökkien asukkeihin on helppo tutustua, kun asuu viikkojakin rinnakkain. Usein myös kokoamme mukavaa porukkaa ympärillemme järjestämällä majoituksia vapautuvista naapurimökeistä, mikäli tapaamme asuntoa etsiviä paikalle saapuneita turisteja. Eräs tauti matkoilla on puheripuli, paitsi pitää muistaa kuunnella puhujia, koska niin saa enemmän irti elämästä. Jokainen kuultu kertomus on kuin oma kokemus, joka kasvattaa ja kypsyttää. Joskus tapaa aivan erilaisia ihmisiä, kuin ko. kulttuurin edustajalta on itse odottanut, mikä avartaa taas kerran maailmankatsomusta. Stereotypiat on romutettu useaan kertaan ja toisaalta joskus poikkeus vahvistaa säännön.


Australialaisten kanssa iltaa istumassa Kuala Lumpurissa.
Partying with Aussies on KL.



Usein matkustaessamme vietämme paljon aikaa paikallisten kanssa ja koitamme sopeutua maahan maan tavalla. Pyrimme asumaan lähempänä paikallisia kuin ylhäisessä yksinäisyydessä  eristyneissä korkean tason hotelleissa. Kieltä opettelemme parhaamme mukaan ja juttusille heittäydymme tilaisuuksien tullen. Kulttuuriin pääsee tutustumaan mm. paikallisten juhlatilaisuuksien kautta, kun onnistuu kutsun saamaan. Myös paikalliset mielellään kertovat, kuinka he asuvat arjessa (mm. isomman suvun kera pienessä talossa), joskus voi myös päästä näkemään paikallisten vaatimattomia koteja. Myös netti auttaa kulttuurin ymmärtämisessä.

Usein hyvä alkaa kiertää ja kun olet ystävällinen kaikille, voit saada taloudellistakin vastinetta avoimuudelle, mm. asuntojakin järjestyy. Se nyt tietysti ei ole ensisijainen tavoite, mutta usein tulee kylkiäisenä. Samoin myös itse auttaisin mielelläni ihmisiä, jotka tulevat tutuiksi. Tietysti länsimaisessa kulttuurissa erot ovat pienempiä ja sopeutuminen helpompaa... Australiassa pääsimme asumaan eri ihmisten koteihin joko jaetusti tai kokonaan kahdestaan, mikä antoi mukavaa näkökulmaa normaaliin paikallisarkeen. Saimme tutustua eri ihmisten arkielämän kulkuun ja maailmankatsomukseen. Hyvin avartavaa! Vaikka joskus olimme hyvin erilaisia kanssa-asujia, niin suvaitsevaisuus auttoi näkemään elämää toisen silmin.



Paikallislapset (Bali, Lombok) ovat aina mukavia.
We like to meet local kids (Bali, Lombok).

Olemme matkoillamme saaneet lukuisia ystäviä, joita voi seurata netin kautta. Parhaillaan katsomme Balilta suoraa levynjulkistustilaisuutta Ubudin riisiterasseilta, kun tuttavamme muusikko Gus Teja julkaisee uuden ihanan (rauhoittavaa balilaista huilumusiikkia) albuminsa. Ihmeellinen on tämä virtuaalimaailma.

Lornessa grilli-iltaa viettämässä sveitsiläiskavereiden kanssa.
Grill night with Swiss friends on Lorne.

Matkoiltamme kaipaamme aina sosiaalisuutta ja ihmisiä. Siksi on vaikeaa ajatella asuvansa paikassa, jossa ei olisi sosiaalista elämää ja ystäviä. Tällä iällä saa vieläkin kavereita, mutta hyvien ystävien saaminen on haastavampaa. Edelleenkään emme karsasta muita suomalaisia ulkomailla ollessamme, jos he ovat positiivisia ja elämänmyönteisiä ja suvaitsevaisia. Joku tuttumme sanoi kerran, että maailmassa on ns. ikävää sakkia vain pienimurto-osa, ja niitä yleensä pystyy välttelemään, ainakin lomilla.

Karibialaisten kanssa viettämässä Australiapäivää. Australia day celebration with the caribbeans.

Yhteistä kaikille eri maissa tapaamillemme paikallisille ihmisille on, että he ovat pohjimmiltaan hyvätahtoisia. Auttavaisuuteen törmää joka paikassa, myös pyyteettömään sellaiseen. Joissain tapauksissa on haistettavissa, että rahan tarpeessa oleva näkee hyötyä tilanteessa tarjotessaan palveluita. Sekin on ok, jos molemmat hyötyy. Arvostamme suoraa puhetta ja tarvittaessa tarjoamme myös vastapalveluksia.

Ystävien kanssa AussiAvoimissa Kontista kannustamassa.
Supporting Kontinen on AO tennis tournament.


Ihmiset on matkailun suola. Ihmisiä on mukavampi tavata kuin keskittyä pelkkiin nähtävyyksiin. Jokainen ihminen jättää itsestään jotain sinulle ja parhaimmillaan muokkaa sinua ihmisenä. Monilta voi oppia jotain. Joskus tuntuu, että sattuma on olemassa, kun tapaat joitain ihmisiä. "Yhdeksän oivalluksen tie"-kirja ottaa tällaiseen kantaa. On monta kertaa ollut niinkin, että ihmiset suosituksillaan johdattavat sinua matkalla kokonaan uusiin paikkoihin. Voiko olla sattumaa, että monta ihmistä peräkkäin suosittelee juuri samaa kohdetta. Silloin on pakko tarttua tilaisuuteen. Muista myös kysyä, miksi jokin paikka on erityinen. Kaikilla ei ole sama maku, mutta joskus on syytä yrittää myös avartaa omia kohdemieltymyksiään. Paras paikka/kokemus maailmassa voi olla juuri se, missä et ole vielä käynyt. 

Ystävien kanssa voi harrastaa urheilua, tässä Ausseissa. Sporting with friends, here in Australia.

Tämä australialainen haitutkija on yksi mielenkiintoisimmista tapaamistamme ihmisistä.
This Australian shark researcher is one of the most interesting guys we've met.


Haista pääsee aasinsiltaa pitkin siihen, että myös eläinten tapaaminen reissussa on antoisaa, etenkin kun meillä kummallakaan ei ole koskaan ollut lemmikkejä. Luottamuksen voittaminen puolin ja toisin, ja tutustuminen ja jälleennäkemisen riemu. Tunteisiin vaikuttavaa sekin ja sosiaalista seuraa, vaikka eläimet kommunikoivat eri tavalla kuin me.


Eläinystäviä, joista tuli meille aika läheisiä.
Animal friends who became very close.

Elämä on kivaa kavereiden kanssa! Life is better with friends!





tiistai 3. lokakuuta 2017

Kauas ajatukset karkaavat

Siskon luona käymässä pari päivää. Visiting the syster few days.

Hämyjä on Suomessakin. Spiders in Finland, too.

Kuukausi Jyväskylässä kavereidemme asunnossa käynnistyi. He nauttivat Australian auringosta ja me heidän asunnostaan ja Suomen syksystä. Pari päivää on sadellut, ja pehvani on kuluttanut kämpän satulatuolia jo useita tunteja, eilenkin. Valokuvia on tullut järjesteltyä kokoelmiksi, sain Italian reissujen parhaat kuvat koottua yhteen vuosien varrelta. Samalla vähän vilahti Kreikan kuviakin silmien ohi, ja mieli alkoi haikailla ihanien Etelä-Euroopan ruokien, rentouden ja niiden ihanien kaupunkien perään. Rooman kuvistakin olisin voinut valita vähintään puolet parhaimmistoon, on se niin upea. Monissa kuvissa lautasella oli herkkuja aperitiivoista pastojen, risottojen ja pihvien kautta aina tartuffopalloihin asti. Varsinaista nautintoa joka reissu, silmän ja vatsan ruokaa. Jos ei olisi urheillut, niin millainen putte tässä olisikaan. Piti taas tiirailla netistä Kreikan loma-asuntojakin eri saarilta. Sikahalpaa, alle satasellakin löytyy viikkoja kivoissa resorteissa. Vielä nyt tarkenisi, mutta tuskin enää marraskuussa...

Syksy Pirkkalassa. Autumn in Pirkkala.

Käytiin kaupungilla kuntosalidiili tekemässä pari päivää sitten. Piti kytätä saderakoa, että pääsi pyöräilemään. Löydettiinkin kiva Fresh Fitness-sali matkakeskukselta, jonne saatiin kuukausidiili 30€/nuppi tai 2 kk itse asiassa (toinen ilmainen). Jatkaa voi lisää, jos haluaa ja on jollain salipaikkakunnalla, vain 12,5€/nenä/kk. Mulla on ollut nuha enempi ja vähempi viikon verran, onneksi kauppa on parin sadan metrin päässä ja salikin 1,5 km päässä. Olemme tajunneet, että tällainen kaksio voisi olla meidän juttu enempi kuin aiempi neljän huoneen asunto. Minimalismi rules. Siivouskin on kivempaa. Sitten se, missä asunto on, niin on eri juttu. Leikitään nyt hetki tässä kotia. Kynttilät ovat tuoneet kivaa tunnelmaa. Jos Gösta Sundqvist ei tarvinnut romantiikkaa, kun oli tuvan täydeltä elektroniikkaa, niin täällä mm. telkkarin korvaa kynttilät. No, on meillä netti, että saa joskus ruutua tuijottaa. Ja pari kajaria ja Spotify ja nettiradio. Toki ulkona voisi olla mieluummin, mutta tuo Esteri, vanha ystävä sadekausilta, on ollut taas käymässä...pitää loikkia ja pyöräillä ulkona, kun keli on kuivempi.

Valokuvien valkkausta. Classifying old photos.

Valon kaupunki-tapahtuma. Light installations in Jyväskylä.

Viikonloppuna, kun saavuimme tänne, oli Jyväskylän Valon kaupunki-tapahtuma ja sai nauttia hienoista valoinstallaatioista, joita tässä kuvassa. Pimeys saapuu... kiva kuitenkin, että keskusta on tuossa vieressä. Lokakuu tulee olemaan kuntoilun ja suunnittelun kuukausi. Nyt voi asustella kahdestaan, eikä tarvitse huomioida ketään muita, niin mukavaa kuin välillä muiden nurkissa asuminen onkin sosiaalisuuden vuoksi. Nyt on nukkunut taas yötkin kunnolla, kun on oikea sänky eikä vuodesohva. Aiomme nauttia tästä hetkestä niin pitkään, kun No worries-asenne antaa myöten. Pakko sanoa, että nenässä välillä viileys kirpaisee näin syksyn tullen. Mä oon kuitenkin ihan intoa piukassa riehuessani kuntosalilla. Joka päivä käydään keskustassa ja välillä iltaisinkin. Ihan vireä opiskelijakaupunki.


tiistai 12. syyskuuta 2017

Hulluja älynväläyksiä, aikalisä kiitos!

Uikkarannalla lapsuuspaikkakunnallani. Beach in Finland, my childhood beach.

"Urheilla jos jaksat, pysyt kunnossa ja nukut hyvin" sanoi Samuli Putrokin (Zen Cafe)... Allekirjoitan tuon, että se pitää paikkaansa. Kolmen kuukauden salitauon jälkeen voin kertoa, että musta tuli joku ihan uus ihminen salin ovesta ulos tällä viikolla parin tunnin treenin jälkeen. Perhana, että pitää aktivoitua urheilussa, niin saa lisäenergiaa kaikkeen muuhunkin. Sanottiin siinä biisissä myös "Osta asunto, hoida koira, pidä pihaa vaimon kanssa". Viesti on, että normeihin pitäisi ihmisen muovautua. Tuota asuntoasiaa on makusteltu viime päivinä enempikin, ja ei nyt mitään ostohimoja ole. Oli tuossa tarjolla puolen vuoden kalustetun asunnon vuokrasoppari, mutta se tuntui ihan liian pitkältä ajalta sitoutua. Kuitenkin fakto on, että tarttis kerätä energiaa vielä, levätä ja hoitaa joitain asioita, ennenkuin on valmis kaarnapursineen elämän puron vietäväksi uusille lämpöisemmille vesille, seikkailuun. Kyllä sekin reissaus kutkuttelee taas välillä. Aikalisä kotimaassa on kuitenkin tarpeen. Kuukaudesta ehkä kolmeen, ehkä loppuvuoteen asti näillä fiiliksillä täällä, ehkä. Mitä se Suomen syksy ja talvi on, pelaako muisti ja ketuttaako, kun räntä ja loska tunkeutuu lenkkarin varresta sisään ja pimeys laskeutuu pohjolaan? Saa ketuttaa, oikeastaan jopa odottaa potkua pyllylle...

Suomen luontoa mökkimaisemissa Kymijoella. Finnish nature near the cottage on Kymijoki.

Ajoittain mietin, olisiko kivempaa vähemmissä vaatteissa jo nyt, kenties lenkkeillä Australian tyyppisissä rantamaisemissa, ottaa salikuuria pariksi kuukaudeksi vaikka Gold Coastilla? Kyllä! Hetken jo visioin salilla itseni sinne Queenslandiin, Uuteen Seelantiin, Tasmaniaan ja ties minne... Ja sitten ravistelin itseni hereille, että ei oikeesti. Olen vakuuttunut, että urheilu yhdistää jotain muistipiirejä aivoissa ja kummia ajatuksia nousee... Taidan tutkia tätä aivojen aktivointiasiaa tarkemmin keräämällä endorfiinia. Australiaan ei olla kaivattu tähän mennessä takaisin, vaan maksimissaan Avoimet tenniskisat on vilahtanut mielessä... josko neljännen kerran tammikuussa...

Valoilmiö mökillä. Sunset on the cottage.

Illan hämyssä. Dark night on the cottage.

Sitten eilen tapahtui outoja: eräs suomalaissukuinen nainen Ausseista soitteli niitä näitä (ei edes tunneta oikeesti, joskus juteltu 1,5v sitten asuntoasioihin liittyen). Oli nähnyt messengerissä meidät aktiivisena ja halusi jutella. Puhelimme yli puoli tuntia. Kerroimme, että pohdimme vielä, mitä tehdään, minne mennään seuraavaksi. Lopulta hän sanoi, että jos menette Uuteen Seelantiin, niin Aucklandissa ja Queenstownissa olisi asunnot vuokralle, mikäli kiinnostaa. Onko tämä joku merkki, että puskista tarjoillaan asuntoa...? Täytyisikö tuonne lähteä? Voiko tällaiset olla sattumaa vai näkeekö ihminen merkkejä, joita se haluaa nähdä?

Anyway, nyt meille on lokakuuksi asunto toisella paikkakunnalla Suomessa, koska tuttavamme lähtee kuukaudeksi reissuun. Tämäkin sattuma osui kummasti tähän sopivaan saumaan, aikalisän paikka. Mökkikausikin Kotkan suunnalla alkaa olla paketissa...

Ankkapurha tehdasmuseo, industrial museum, Inkeroinen.

Vielä mökkeilyn oheisreissuista...Käytiin Ankkapurhan tehdasmuseossa, jossa oli esitelty Inkeroisten historiaa aina kampakeraamisesta kaudesta vuoteen 1872 ja siitä tehdasalueen yli 100v historia. Silloin rakennettiin Suomen ensimmäinen kartonkikone, joka on entisöitynä museossa. Tehdasalueella on mielenkiintoisia Alvar Aallonkin suunnittelemia rakennuksia. Tässä on ihan turistina nyt Suomea katsellut. Tällaiset retket antaa virikkeitä ja virtaa.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Kotkan merikeskuksesta Vellamo, ihan huikee paikka, jonne keskiviikkoiltaisin pääsee ilmaiseksi tutustumaan. Tuolla menee aika hyvin rattoisasti. Kymen museon osuus jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Käytiin myös valokuvanäyttelyn avajaisissa, juteltiin kuvaajan kanssa, sekin oli inspiroivaa. Onhan meillä tuhansia (kymmeniä tuhansia) kuvia, joita voisi joskus vilkaistakin, myös järkkärikamaa. Tämmöisiä inspiraatioita ja intoa ei ole koskaan liikaa. Ihmisillä pitää olla johonkin intohimoa, mikä se kohde sitten kellekin on. Vielä jää nähtäväksi, mistä saadaan inspiraatio tuleviin suunnitelmiin... Suomen syksykin maistuu, kun on se vapaus...

Kotka merimuseo. Kotka Marine Centre, beautiful place.

Laivojen pienoismalleja. Miniature ships.

Isompiakin laivoja löytyy. Also bigger ships inside the museum.

torstai 24. elokuuta 2017

Suomen kesässä Zen-tilaa ootellessa

Kesäilta Kymijoella.

Tässä kesän mittaan on tullut aikaa vietettyä Tampereen lisäksi mökilläkin Kotkan suunnalla ja muutama päivä Helsingissä, saaristossakin. Kesällä on ollut ihan kivaa nauttia Suomesta ja ystävistä ja kivoista maisemista, joihin liittyy vesi ja historiallisiakin rakennuksia. Historiaa kun arvostaa entistä enemmän. Mietimme, ettei ole tullutkaan mökillä käytyä varmaan kymmeneen vuoteen, kun on aina lomilla (se rajallinen duunarin vapaa) pyrkinyt varmistamaan lämmön eli viettänyt lähes kaikki kymmenen vuoden lomat ulkomailla.

Kyä lähtee!

Varokaa viikatenaista!

Sikäli on ollut oivallista päästä mökkeilemään ja katsomaan sitäkin uudessa valossa. Olkoonkin Rami-rantakäärme ja kyyluikerot nurkilla, housujen läpi purevat paarmapirulaiset ja heti iholle kiinnittyvät hyttyset, niin saunominen joka ilta on ollut hienoa ja veden äärillä oleminen, askeettisuus ilman sähköjäkin. Ja sattui meille yksi viikkokin superhyvät kelit. Uimassa me emme ole joessa käyneet, mutta vesistä on nautittu silmillä. Ja juoksevan (kun joesta jaksaa sankoilla juosta) veden puhtaus ilman klooria, niin on silmävaivatkin pysyneet poissa. Välillä huhkittiin hyötyliikunnan merkeissä jokunenkin päivä, että rehottava nurmikko ja kasvaneet horsmapuskat saivat kyytiä. Iso mäntykin sai kaatua polttopuuksi (vähän hirvitti, minne se rojahtaa), pätkittiin maukkaperusjätkä-metodilla pölleiksi ja kiilalla kahtia. Mökkitiekin saatiin kolme vuotta odottaneen sorakasan lapioimisella paikattua. Ihan meinasi selkä jumahtaa. Eräs miespuolinen hullu vielä ajeli ylimääräisiä reissuja kottikärryt täynnä soraa edestakaisin kuntointoilumielessä... tuostahan rääkistä joku voisi jopa maksaa.

Hamina, Kotka, Anjala ja Porvookin tuli ohessa katsastettua taas. On ne rannikkoseudut mukavia.

Keisarillinen Kalastusmaja, Langinkoski.

Kotkan Sapokassa ja Tai Hing-ravintolassa.

Haminassa, ihana city!

Porvoossa. Melkein voisin harkita muuttoa tänne, jos aina olisi yhtä vilkasta.

Anjalan kartanolla.

Kultaankosken Erämys-rannassa.

Viiden tunnin ukkosmyräkkä Kiirakin koettiin eräs ilta. Mikäpä siinä saunan lauteilta salamointia katsellessa ja Pitkämäen MM-keihäskisaa mobiilisti seuraten (oudosti 4G-verkko on mökillä hyvä). Tästäkin huolimatta on jäänyt liian vähän aikaa puida tulevaisuutta. Se vaan vaatisi tyhjää aikaa, aikaa,... Josko vielä saisi itsensä mökillä Zen-tilaan, kun hommat alkaa siellä olemaan reilassa. Viileinä iltoina on ollut lämmityksenä joko keittiössä ruoan teko, kaasuhella kun suorastaa höyryttää ikkunat, tai rautakamiina. Eräs ilta urbaanit cityihmiset laittoivat vahingossa liikaa puita kamiinaan, ja lämpötila mökissä oli trooppiset 32C.

Välillä Tampereen Chilifesteillä.

Ai että kaipaisi jotain älynväläyksiä, unelmia tai jotain, mihin tarrata. Zeniä ja hallaa ootellessa välillä ahdinko iskee päälle. Ajatukset heittelee...koko elämä on tullut kelattua läpi pariin kertaan. Ystäväni aivotutkija valotti meille, miten alitajunta toimii ja miksi ihminen voi muuttaa mieltään yön yli nukuttuaan tai vaikka useamman yön, jopa myöhemminkin (kun asia ei ole vielä kiinnittynyt pysyvästi aivoihin). Voisipa aivojaan manipuloida muutenkin kuin omegoilla...

Salamointia 5h ala Kiira.

Iltatunnelmissa möksällä.

Välillä miettii, että muutan tuonne tai tänne ja välillä katselee asuntoja ihan muualta. Vuokralleko ja kuinka pitkäksi aikaa... ei edes tiedä, mitä viikon päästä tapahtuu. Välillä ihan mielessä molskahtaa, kun katsoo Etelä-Euroopan rantamaisemia, että voisin mennä sinne lämpöiseen (ainakin pitkälle syksyyn tarkenee). Sosiaalinen elämä, yhteisöllisyys, ilmasto, ulkoilu, urheilu, mielekäs tekeminen, asettuminen ja lomailu... kas siinäpä tekijöitä ja valintoja elämään. Vapaus on suuri vankila, sanoi Pelle Miljoona, jotain perääkin siinä. Tässä näppäilen näppylät kohmeessa ja saunaa odotellessa... ja tulipa ikäväkseni todettua Suomen osalta, ettei tämäkään ole muuta Eurooppaa juurikaan turvallisempi paikka. Ikävää, hyvin ikävää. Tästä urbaanista oliosta kuoriutuu välillä ihan maalaisihminen esiin, liekö kesäkelien harhaa...ja toisaalta taas Helsinki tuntui niin kivalta, että lähes oltiin sinnekin muuttamassa, mutta asuntohinnat...

Ja jottei ihan itkuvirsiksi mene tämä loppu, niin tässä kuva Helsingin saaristosta, jonne päästiin ystävien luokse viikonlopun viettoon superihanaan ympäristöön. Onko parempaa paikkaa lomailla, kuin venepyrähdyksen päässä Hesasta. Ei ollut kuumat kelit, mutta kuuma sauna ja palju, niin että iho kurttuuntui 4-5h likoamisen seurauksena. Meistä kuoriutui kukkahatturunoilijoita, veneilijöitä ja nautiskelijoita.

Mmmm, merellä...

Lomakausi alkoi Naxoksella

Morsio seisoo Grottan rinteellä. Bride standing on Grotta cliff. Sitähän ihan kuvitteli vielä viikko sitten, että ei ole sesonki vi...