tiistai 28. helmikuuta 2017

Mount Lofty, Botanical garden ja Waterfall gully

Olin lukenut Tripadvisorista, että Mount Lofty on nähtävyys sijalla 27, matkailijat tietävät... Sen sijaan esitteet hehkuttavat ja matkafirmat järjestävät päiväretkiä tuonkin kautta.  No, mitäpä muuta tekemistä on 39C helteessä kuin istua ilmastoidussa autossa ja kiertää Adelaiden kaakkoiskulman nähtävyydet. Siispä tuumittiin, että käydään Loftyllä ja ehkä vesiputouksilla lähistöllä.

Mount Lofty, turrekukkula

Siellä Adelaide ja rannat. Adelaide view and the beaches.

Mikä on yksi turistipaikan merkki? Ainakin se, ettei sinne voi parkeerata ilman maksua (4 aud kiinteä maksu). Kukkulalta oli näköalat Adelaiden yli, hyvin kaukaa. Ei nyt ollutkaan tunne, että tänne voisi jäädä mietiskelemään vähäksi aikaa. Oli vähän ajatus... Varjoa ei ollut myöskään hellepäivänä. Täältä lähtee useita vaellusreittejä Cleland Conservation Park puistikkoon ja jopa Waterfall Gullyn vesiputouksille asti. Varmaan upeet maisemat. Nyt ei ollut ihan vaelluskeli.

Mount Lofty House


Hienolla paikalla. Beautiful views from Mount Lifty House/hotel.

Pikakäynti, jonka jälkeen löysimme itsemme Mount Lofty House-kartanolta hieman alempaa. Oi, että oli maisemat, paremmat kuin Loftyltä, maalaismaisema. Upea 1850-luvun rikkaan englantilaisen hevostilan kartano (vaikuttajaherra), jossa talli oli muuntunut kylpyläksi, huoneet hotelliksi (uima-altaineen) ja oheistalot (kuten portinvartijan talo) vuokramökeiksi. Hinnat 299 aud (hotellihuone)-799 aud (5 makkarin talo) per yö. Mut upee paikka. Managerin kanssa juteltiin pitkät pätkät ja tietysti kehuttiin South Australiaa ihanaksi. Se heitti, että miksette muuta tänne. Sanottiin, että sitä todellakin sietää tuumia. Täällä on talvisin about samat lämpötilat kuin Melbournessa parin asteen korotuksella. Ei kuitenkaan siis ihan ideaalit, mutta kyllä mukavaa seutua. Tuolla olisi myös ravintola upein näköaloin, mutta auki vain illallisaikaan (täällä alkaa klo 17 yleisesti).

Mount Lofty Botanical Garden

Maisemia. Views on Miunt Lofty Botanical Garden.

No, siinäpä kartanon vieressä näppärästi oli taas hieno valtava mesta eli kasvitieteellinen puutarha. Luultiin ensin, että tää on ihan käpykkä ja pieni, mutta kun tajuttiin, että oltiin puiston kartalla liikuttu joku pikku läntti, niin oltiin ihan, että wau!

Todella hieno valikoima pensaita, eri vihreän väreissä. Magnolia puistikko pohjoispäädyssä on keväisin varmaan älyttömän hieno, kun kukat loistossaan. Puistoon on siis kaksi sisäänkäyntiä, joista toinen on Mount Lofty Summit roadin varressa ja toinen Piccadilly roadin puolella Crafers-puistossa. Siellä jälkimmäisessä olisi voinut maksaa parkin tukemaan puistoa, mutta emme olleet niin avokätisiä. Piccadillyn puolella on tekojärvi, jonka nurkilla on kivaa leiriytyä evästämään. Olisi tuolla voinut kilometrejä vaeltaa, mutta nälkä ajoi Stirlingiin, oppaissa mainittuun kylään, joka on Adelaide Hillseillä, kuten Hahndorf. 

Stirling-kylä kukkuloilla

Lyhyt kylän raittu. Short main street of Stirling (dissappointment).

Tää oli ihan tuppukylä, ei ollut kuin muutama ravinteli ja kyllä kiva Fringe-festarin puistoalue. Ei ollut noista turrehintaluokan ravintoloista meille vatsan täyttäjiksi, vaan käytiin Wooliksessa eväät hakemassa kasvitieteelliseen syöntikohteeksi. Mainostettu oppaissa Hahndorfin rinnalla Adelaide Hillsin turrekyläksi, en ymmärrä miksi, eihän tuolla ollut mitään...

Waterfall Gully-vesiputoukset
Näkymä alhaalta. View from below.
Näkymä ylhäältä. View from above.

Päivän kallista parkkiaikaa cityssä vältellessä ajettiin vielä upeeta näköalareittiä Greenhill roadia korkeita hienoja maisemia pitkin alas Waterfall Gully roadille. Mä koitin ikkunasta ottaa kuvia, niin hienot maisemat. Nopeusrajoitys oli kyllä hieman ylitsevuotavan iso, ei tulisi mieleenkään kaahata 80 km/h tuolla serpparitiellä. Oli tie kuin Korsika-rallissa tms. Sanoin Juhalle, ettei kande kurkkii maisemia, ettei se aja vaan rotkoon. Vesiputous oli luokkaa Silver Band falls, Grampians, aika pliisu, mutta kivasti sai tarvottua vielä ylös naköalapaikalle varjokujaa. Uintiin toi ei ihan sovellu... Ja oli remppaa ravintolan osalta, osa alueesta suljettu.

Ja sit takas cityyn. Vähän ruuhkassa joutu jököttään, mut onneksi löyty vielä parkkiruutu ilmaiseksi yötä varten St Peter's kirkon nurkalta. Kävellessä hotellille autolta noukittiin intialaista ruokaa mukaan kympillä (2 syö hyvin). Tää Hindley street on siitä kiva asuinpaikka, että vastapäätä hotskua on monta takeaway paikkaa, kuten myös Wokina box-ketju, jossa maukas pad thai. Tässä kujilla on myös nippu ravintoloita...

Illalla kävästiin vielä Gardenin festareilla ja Schnithousen häppäreillä suklaamoussella ja viinillä ja oluella.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Henley beach ja Glenelg osa 2

Tännepä jumahdettiin Glenelgiin kokonaiseksi neljäksi yöksi. Kävästiin sitten naapurirantsulla Henleyssä ja Barossan viinilaaksossa, josta erikseen postaus.

Henley beach
On the jetty. Laiturilla.

Tää on varmaankin Adelaiden lähin ranta (alle 10 km keskustasta), joka haarautuu tuosta lentokentän pohjoispäädystä rantaan, kun taas etelään päin jatketaan Glenelgiin. Henley yllätti vireydellään (viikonloppuisin yhtä eloisa kuin Glenelg). Kiva ranta ja hienoja taloja. Todella tiivis rantapalvelualue, mutta majoitustilaa ei näyttänyt ainakaan osuvan silmiin. Leirintäalueita mökkeineen täällä on yleensä rannoilla. Heitettiin auto rantaan parkkiin ja mentiin istumaan Seaview roadin toisen puolen ison Ramsgate hotelliin terassille. Siitä oli helppo poiketa Foodland-ruokaketjun kauppaan. Tää on joku Etelä- ja Pohjois-Australian ruokaketju, jonka omistaa IGA. No, ei liene kovin merkityksellistä. Hinnat samaa luokkaa kuin Woolis/Coles. Joku ruotsalainen piirasliikekin löytyy, emme käyneet katsomassa, mitä piiraita ne tekee.




Laskuvesi nostaa hiekkasärkät pintaan. West beachillä on dyynejäkin. Low tide and sand banks appearing. Dunes on West beach.

Tässä nurkalla on näppärä keskittymä terasseja ja hyviä ravintoloita, kuten Thai Orchid, Bacchus winebar, Royal Copenhagen ja tietysti Surf Life Saving club. Täällä erona Gold Coastin surffiklubeihin, täällä ei tartte rekisteröityä vieraaksi (tai näyttää jäsenkorttia), eikä nämä klubit useinkaan ole auki kuin viikonloppuisin yleisölle. Anyway, mukava mesta toi Henley. Piti uudelleenkin poiketa...

Henleyn aukio. Henley square.

Glenelg


Iltanäkymiä. Evening views.

Moseley, relaxing place.


Käsipallo expertit (?) 7 Newsin haastattelussa. Handball experts interviewed by 7 News.

Täällä käytiin jo aiemmin pari kertaa, mut nyt päätettiin jäädä muutamaksi yöksi, eritoten viikonlopun yli. Nyt on sitten haisteltu kirjaimellisesti tätä lomakylää. Joskus tuossa sataman nurkilla haisee viemäri, mutta joskus taas ei. Tuuli kääntyi ja ekan päivän järjetön jopa minuutin välein käyvä nousevien lentojen suhina aiheutti korvatulppatarpeen aamun tunneille. Onneksi muina päivinä ei häirinnyt, kun tuuli eri suunnasta.

Hevospooloa. Horse polo.


Poolojatkot Moseley yökerho-ravintolassa. Polo guys partying.

Muuten ollaan kyllä tykätty tästä turrekylästä, joka viikonloppuisin herää henkiin,vähän kuten nää muutkin rantakylät.

Kateltiin just viikonloppuna hevospooloa ekaa kertaa elämässä, surfklubilaisten kisoja, sekä käsipalloturneeta. Telkkusetä 7 News-kanavalta halusi toimittajanaisen kanssa tulla meitä haastattelemaan. Ei myö paljoo tiietä Eurooppalaisesta käsipallostakaan, mutta muutamia eroja lueteltiin. Hyödyksi oli, että Barossan viinitilalla työskentelevä tyttö kertoi lajista, kun sitä harrastaa. Kyselivät muutenkin, mitä Adelaidessa aiotaan tehdä.

Marina ja terassit. Marina and terraces.

Illalla mentiin kuuntelee livemusaa Moseleyhin, joka oli ihan täynnä. Poolopojilla oli viptilat, joissa naisia pörräsi. Pelaajilla oli ainakin likaiset pelihousut jalassa, mahtoi haista hyvälle pelien jäljiltä. Mukava oli seurailla noita, ja yksi nuori nainen heidän porukasta pyysi meitä vahtimaan kassiaan, luuli meitä samaksi pooloporukaksi. Oli vähän juubassa. Jotain meille selitti, eikä ymmärretty yhtään. Yksi tyttö oli niin jurrissa, että hinkkasi itseään jotain tankoa vasten, yritti saada huomiota miehiltä ja kaatoi Juhan niskaan oluen horjahtaessaan. Ei edes tajunnut...sitten oli hauskasti pukeutunutta polttariporukkaa, varmaan korispoikia, kun olivat pari metrisiä. 
Sunnuntaina taas motelli tyhjeni täysin...


torstai 23. helmikuuta 2017

Port Adelaide ja Semaphore

Port Adelaide

Tall ship, purkkari.

Oltiin taas Adelaidessa pari yötä ja päätettiin piipahtaa Port Adelaidessa ja Semaphoren rantakylässä, joka herätti kiinnostuksemme kuvien perusteella. Port Adelaide on 14 km Adelaidesta. Voisi luulla, että port eli satama olisi meren rannalla, mutta se on Port River-joen varressa, tosin hyvin lähellä merta. Pääsatama Adelaideen ja joskus koko South Australiaan. Pohjoisessa on Torrens Island saari, joka on kuulemma hyvin mangrovemetsäinen.

Vanhaa. Old buildings.

Heti tuli hyvä fiilis (kuten myös Adelaidessa), että täällä on hyvin säilyneet vanhat rakennukset 1800-luvulta. Kuuluisia paikkoja ovat merimuseo, ilmailumuseo sekä rautatiemuseo, 8-12 aud pääsylippu kuhunkin. Meillä ei nyt ollut intoa kierrellä museoita... Pikku huomiona, että Adelaidessa pääsee useisiin museoihin ilmaiseksi...
Lighthouse.
Majakan sisällä ylös menossa. Going up to lighthouse terrace.

Mentiin kuitenkin silmiin osuneelle majakalle, joka seisoo joen varressa punaista hehkuen. Koululaisryhmä oli majakan yläterassilla, odoteltiin ne alas. Kapuamisessa kapeeta pyöröportaikkoa meikäläisen pää meinasi ihan mennä pyörälle. Terassilta oli kiva katsella hetki.
Fish and ships.

Sitten huomattiin jokirannassa hieno vanha purkkari (tall ship), jonne voisi jopa miehistöksi kouluttautua... Jos ei olis mun merisairaustaipumusta, heh. Ihan tuli mieleen jostain kaukaa Kotkan meripäivät ja Tall Ship race, jossa pääsi 150-200 m laivoihin. Merenkulkuopisto on täällä tietysti myös. Siinäpä ne.

Semaphore

Semaphore beach.

Merileijona kelluu ja ottaa afaa. Sea lion floating (sunbathing).

Oli aika hurauttaa katsomaan Semaphoren rantakylä. Jettyraitti oli ihan jees, muttei mitään supersiistejä kahviloita tms. Ranta oli oikein hieno, valkoinen pehmee hiekka ja dyynejäkin jettyltä etelään. Siinä matalassa vedessä tallustellessa ihmeteltiin, mikä kolmiosainen musta siellä vähän matkaa rannasta on. Selvisi lähemmällä tarkastelulla, että se on joko iso hylje tai merileijona. Ihan uskomatonta seurata, miten se kellui ikuisuuden siinä meressä, eikä edes meitä noteerannut, kun lipui meidän suuntaan. Selällään makasi käsievät sivuilla pystyssä ja perä pystyssä pinnalla. Välillä se ikäänkuin pesi käsievillään vatsaa ja pyörähteli kehonsa ympäri. Hihiteltiin tuota näkyä ja otettiin videokuvaa. Päivän kohokohta.

Palais, beach bar.

Käytiin vielä siipiä syömässä Palais (Beach bar) rakennuksessa, jossa oli mukava ja edullinen terassi. Yläkerrassa näytti olevan oikein siisti ruokaravintola.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Urumbirra Wildlife Park, Victor Harbor

Kenguru-saaren kenguruille ruoka maistuu. Hungry kangaroo from Kangaroo Island.

Satuttiin vahingossa huomaamaan vaatimattoman näköinen Urumbirran eläinpuisto matkalla rantakierrokselta Victor Harboriin. Päätettiin seuraavana päivänä mennä sinne. Puisto sijaitsee A13 tien (Adelaideen) ja Hindmarsh Tiers roadin kulmauksessa. Klo 11, 14 ja 16 oli koaloiden ruokinta-aika, että oltiin vähän tuli pehvan alla, että ehditään tuohon klo 14. Innostuttiin, kun luettiin ihmisten Tripadvisor-kommentit paikasta. Kaikki hehkuttivat, eikä turhaan! Sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 14 $, ja kenguruiden syöttöpussi (nappuloita riitti) maksoi taalan. Suoraan syöksyttiin koaloiden luokse. Muutamat koalat nukkuivat puissa, hyvä että huomasimme niitä. Koala on siksi niin kaunis, kun se nukkuu 20 h päivästä kauneusunia ja loput on valveilla. Todennäköisesti puree eucalyptuspuun lehtiä tai rapsuttelee takapuoltaan...
Perhekuva. Family potret.

Ruoka-aika kun tuli, niin aitauksen kolme koalaa heilahtelivat yllättävän simpsakasti alas puista/lankuilta. Eipä olla ennen näin pirteitä koaloita nähty (luonnossa), kun ne on aina vaan nukkuneet tai nakertaneet jotain lehtiä puun oksalla.
Karvanaamat ja minä. Hairy mates and I.

Ärsyttävää oli aasialaiset, jotka oli tunkemassa itseään joka väliin. Rapsuttivat koaloita päästä, mitä ei saa tehdä. Lisäksi yksi aasialaisnainen tunki koalan ja eucalyptuspuun väliin, kun se yritti syödä. Hoitaja sanoi, että koala saattaa purra sua, jos teet noin. Kun olivat saaneet noin kaksisataa selfietä ja puristelleet koalaa tarpeeksi, niin muilla oli tilaa ottaa kuvia. Hyvin rauhaisa tunnelma. Pari koalaa ehti paeta takaisin puuhun ahdistelevia turreja. Koalan turkki tuntuu villaiselle. Oikein hempeitä nalleja! Ihania!


Sitten seuraavaksi syötettiin vapaana liikkuvia kenguruita. Kenguru-saaren kengurut ovat ruskeampia kuin muualla ja jotenkin ihanan söpöjä, etenkin pikku-joeyt. Isommat olivat hyvin ahnaita etenkin puiston perukoilla. Tulivat suoraan pussille, eivät kärsineet syöttää kädestä. Kynsivät pitkillä kynsillään. Vähän sai varoa. Loikkivat kaukaa luo, kun kuulivat pussin rapinaa.

Emus.

Emut olivat vaarallisen näköisinä aitauksessa. Juha päätti antaa niille kengurun ruokaa. Mä sanoin, ettei tosta hyvää seuraa. Se ojensi avonaisen pussin emuaitauksen puolelle, ja yksi emu koppasi pussin voimallisesti, ja se jäi sen nokkaan. Muut emut tulivat nokkimaan pussia. 
Python.

Käärmeosastolla oli jännä katsella, mitä kaikkia myrkkykäärmeitä (kaikkihan täällä suunnilleen tappaa) on. Pythonit olivat yllättävän pieniä taikka kapeita. Jotkut käärmeet olivat hyvin agressiivisia ja lipoivat lasia kielellään. Yaks!

Lintuja, lepakoita ja pöllöjä oli jos jonkinlaisia. Ei me saatu kakaduita sanomaan Terve. Papukaijat huuti korvaan just niin kovaa kuin aina auringonlaskussa Queenslandissa. Krokotiilit olivat valtavan isoja, useita metrejä ja muutama oikein lihava yksilö. Makean veden kroksut oli pienempiä.
Big croc.
Fresh water croc.

 Tää piikkisiili oli aika veikee, vahva kaivajan nokka.

Ja oli siel jotain tavallisii eläimii, kuten isoi lampaita, pelikaaneja, jne...

maanantai 20. helmikuuta 2017

Reilu vuosi Australiassa, mitä jäänyt käteen?


Aurinkoo, merta... Sun and the sea. Semaphore beach.

Nyt on mennyt yli 450 päivää reissussa Bali-Kuala-Lumpur-startti ja välipiipahdus Balilla mukaan lukien. Aika tuntuu pitkältä, kun edellinen reissuennätys on ollut 273 päivää. Nyt on kuitenkin niistä ajoista otettu opiksi, eikä ole juostu samaan tahtiin paikasta toiseen. Hyvinä asettumiskokemuksina toimivat Melbourne ja Gold Coast useamman kuukauden ajalta. Nyt sitten on nähty muutamia eri osavaltioita, jos ei nyt ihan kunnolla kaluttu, mutta ainakin jonkin verran. Tässä vähän tiivistelmää, miltä on tuntunut eri puolilla Australiaa ja mitkä on kokonaisuudessaan fiilikset. Kuvat on muuten SA-osavaltiosta...
Adele on Adelaide Oval, Skyfall.

Victoria (mm. Melbourne)

Melbournessa on hurahtanut Noin 5 kk parissa osassa. Talvea kylmäkallet lähtivät pakoon viime toukokuussa Queenslandiin ja palasivat uudeksi vuodeksi. Melbournessa kesä on oivallisen hienoa aikaa ja kaupungissa ei pääse tylsistymään. Lähihuudiloillakin 100 km säteellä riittää kaikkea nähtävää. Melbourne on eittämättä yksi maailman parhaista paikoista asua ja tehdä töitä. Moni aussi kyllä sanoo, että lomalle kannattaisi Australiassa mennä muualle... Riippuu toki loman pituudesta ja siitä, mitä lomaltaan odottaa. Melbournesta etelään Phillipin lahden rannoilla ja Morningtonin niemimaalla on rantaa toisensa perään. Ihan hienojakin rantoja on, mutta erityisesti kesäviikonloppuisin ne ovat ruuhkaisia. Melbournelaiset ovat kiireisiä, mutta kauempana esikaupungeissa ehditään myös juttelemaan naapureiden kanssa. Suomalaisille on vireimmät piirit Melbournessa, olemme Facebookin Suomifoorumeissa seuranneet eri kaupunkien sosiaalista elämää. Tämä on ollut meille reissulaisille piristysruiske, koska kahdestaan ei jaksa ihan koko aikaansa viettää tapaamatta muita ihmisiä. Melbournesta on saatu useita ystäviä, mikä on ollut meille kullanarvoista.

Cityjen hyvä puoli yleisesti on keikkatarjonta, taide/kulttuuri, urheilutapahtumat (Aussiavoimet, F1,...) ja muut tapahtumat. Isommissa cityissä kuitenkin on pitkät etäisyydet, ja kauempaa esikaupungeista cityyn pääseminen voi viedä aikaa helposti tunninkin. Keskustoissa asuminen voi tulla kalliiksi. Onneksi julkinen liikenne on mainio.
Maaseutua, kuin paluu menneeseen. Back to the past on the countryside. Murray Bridge.

South Australia (mm. Adelaide)

Tämä osavaltio yllätti meidät täysin. Jotkut ovat haukkuneet, että Adelaide on tylsä, eikä siellä ole mitään. Meistä Adelaide on sopivan kokoinen, historiallinen ja kaunis sekä läheiset (Semaphore-Henley-Glenelg) ja eritoten kauemmat (Noarlunga-Maslin) ranta-alueet ja viinilaaksot (Barossa ja McLaren Vale) hienoja. Myös kukkulat (Adelaide Hills) tuovat mukavaa lisuketta maisemiin. Etäisyydet kaikkialle edellämainittuihin ovat lyhyitä. Kalastajille ja ravustajille riittää antia eri niemimailla. Ihmiset ovat todella mukavia, maalaismeininkiä selkeästi. Itse cityssä riittää kesäaikaan tapahtumia (Festival state-osavaltioksi kutsutaan), kuten muissakin kaupungeissa. Adelaidessa tuntui, että ihmisten kirjo on jotenkin laajempi kuin muualla meidän käymissä kaupungeissa. On rokkareita, hippejä, punkkkareita, ja eri rotuisia/värisiä ihmisiä. Queenslandissa tuntui olevan monotoonisin vakioasujaimisto siinä suhteessa. Adelaiden alueella toimii sekä bussit, junat että ratikat, joilla pääsee mm. rannoille. Ei kokemusta.

SAlaiset kehuvat itseään hyviksi kansalaisiksi, jotka eivät ole niinkään Englannista 1800-luvulla karkoitettujen vankien jälkeläisiä, kuin tasmanialaiset ja newsouthwaleslaiset, yms. Tänne alueelle tulivat Euroopasta ahkerat duunarit aikanaan. No ehkä vähän muitakin...
Sunsets... Auringonlaskut...Robe.

Queensland (mm. Brisbane)

Brisbanessa olimme vain viikon, josta jäi sinänsä ihan hyvä kuva viehättävästä kaupungista joen varressa, jossa julkinen liikenne toimii ihan ok Sunshine Coastille ja Gold Coastille asti (!). Aika tiivis city (tuntui pieneltä Melbsin jälkeen), jossa ilmasto on aika ideaali. Merta jos kaipaa, niin Brissystä on kymmeniä kilometrejä merenrannalle, ja lähinnä he viikonloppulomailevat läheisillä saarilla tai Sunshine Coastin tai Gold Coastin lomakylissä. Luonnonpuistot lähistöllä ovat mukava lisuke kaupunkityyliselle elämälle. Ihmiset ovat todella rentoja erityisesti kaupungin ulkopuolella, ja useat muuttavat tänne rannikolle kaupungeista eläköitymään. Kuin Florida monille jenkeille. Meistä tuntui koko ajan kuin elettäisiin 80-90-lukua, niin huonekalujen, musiikin kuin monen muunkin asian vuoksi. Ei hullumpaa!
Talviaikaan (Euroopan kesä) on kuivempaa ja ideaalista lomailuaikaa. Täkäläinen sesonki osuu kesäaikaan (joulusta eteenpäin). Kannattaa välttää, koska hinnat voivat pompata rutkasti monissa resorteissa. Queenslandissa tuntuu olevan edullisinta lomailla. Mitä isompi city, sitä kalliimpaa, kuten monissa muissakin maissa.

Queenslandissa vuorokauden pituus on aika vakio ympäri vuoden. Harmillisen aikaisin tulee pimeää (klo 18-19 välillä), ja monet paikalliset menevät nukkumaan jo klo 20-21 ja heräävät auringonnousun aikaan. Ero tuntui huomattavalta, kun siirryimme sieltä Melbournen kesään, jossa aurinko mollotti vielä klo 21 jälkeenkin taivaalla.

Tällä reissulla emme käyneet Sydneyssä tai New South Walesissa, paitsi Byron Bayssä, joka oli rento hippimäinen pieni paikka, idylliset majakkamaastot.

Shopping from the car on drive-in liquor store. Alko-ostoksia suoran autosta.

Jälkilisäys: Western Australia (mm. Perth)

Aussireissumme päättyi Wessiin, jossa majailimme reilun kuukauden Scarboroughissa Perthin rantakaupunginosassa. Wessissä on todella upeita rantoja (paljon hiekkaa ja kallioitakin), erityisesti satojen kilometrien päässä Perthistä on rauhaisia pitkiä valkohiekkaisia rantoja ja hiekkadyynistöjä ja autiomaata. Surffareille sopii hyvin ja kite-boardareille.

Kauempana etelän puolella, kuten Margaret Riverillä, ei käyty, vaan pittoreski Fremantle oli eteläisin vierailukohde. Panimoita ja vanhoja rakennuksia, ei mikään rantakohde.

City oli meistä vähän booring, mutta Kings Parkista oli upeat näköalat. Parasta antia kaupungissa oli Leedervillen Oxford Streetin ravintola-alue. Kelit on lämpöisemmät kuin etelän kaupungeissa. Talviaika silti viileää. Paljon kaivosbuumin uusrikkaita. Alue ei ole kalliimpi kuin Melbourne, vaikka niin väitetään. Buumi on laskemaan päin.

Miten helppoa on integroitua Australiaan?

Monet valittavat täällä isosta byrokratiasta, meille se ei ainakaan vielä ole mitenkään näkynyt. Pankissa tarvitsi vain käydä tili avaamassa Commonwealthiin (olisi voinut netissäkin avata), ja Centrelinkissä Medicare-kortti hommaamassa. Medicare-korttia vilauttamalla selviää julkisesta terveyshuollosta. Rahansiirrot Suomesta on hoituneet Transferwisen nettisovelluksella jopa päivässä. Puhelinliittymät Vodafonelta on ostettu ekan SIMin jälkeen netistä (prepaid) kuukausittain tai 3 kuukauden paketissa. Ambulanssivakuutus otettiin Medibankista netin kautta. Emme ole edes joutuneet "pistebingon" uhreiksi, että olisi vaadittu useita henkilötodistuksia tms. Se tulee eteen ainakin, jos vuokraa esim. asunnon yli 6 kk sopparilla. Yksi jännä juttu täällä on ollut, että illalla kymmenen jälkeen ihmisten henkkarit vaaditaan (ikään katsomatta) joihinkin ravintoloihin mennessä ja kuvaavat kameralla naaman talteen. Yhden kerran kun noudin postipaketin, niin olisi haluttu nähdä joku muu samaan osoitteeseen minulle lähetetty posti (esim. kirje/lasku), mutta kun selitin, että olimme vasta muuttaneet, niin eivät sitten vaatineet, kun näytin vain passini.

Olemme havainneet, että australialaisiin on helppo tutustua, mutta pysyvien ystävien saaminen on todella vaikeaa. Sitä ovat myös sanoneet useat täällä asuvat tuttavamme. Muutoinkin meistä näyttää, että maahanmuuttajat viihtyvät eniten omiensa seurassa. Tämä vain tällä vuoden kokemuksella, kun ei ole asunut pysyvästi (yli 6 kk) missään, eikä ollut työelämässäkään mukana. Työelämästä eli pomoista ja työkavereista on kuullut monenlaisia juttuja. En lähde enempää ruotimaan näitä, koska tietysti kokemukset vaihtelevat firmojen ja ihmisten mukaan.

Lapsiperheille tulee kalliiksi lasten hoito kodin ulkopuolella sekä lasten koulutus. Meillä ei sikäli näitä huolia ole, mutta toteanpa vain. Ei ihme, että AuPairit on suosittuja, kun usein taskurahaa ja asumista vastaan hoitavat lapsia.
Roben puskarantaa. Bush beach on Robe.

Miltä nyt tuntuu?

Jotenkin nyt, kun on ollut vielä viimeisen kuukauden tien päällä, tuntuu vähän matkaväsymystä, tunteet vaihtelevat. Alkuperäinen idea oli tulla sapattivuodelle tänne takaisin jo jokunen vuosi sitten, edellisen 2 kk oleskelumme jälkeen (v2008). Siitä ajatus kehittyi loppua kohti niin, että koestetaan Australia mahdollisen pysyvän asumisen maana. Australia tuntuu hyvin lintukodolta, kuin Truman Showssa eläisi suurimman osan aikaa. Ilmat on meillä olleet kuin morsian. Ihmisillä menee pääosin hyvin ja valtion raha näkyy mm. julkisilla paikoillakin eri muodossaan (siisteys, yleiset vessat/BBQt, luonnonpuistojen varustelut, yms.). On täälläkin omat lieveilmiötkin (mm. huumeet, peliriippuvuus, alkoholi), mutta ne tuntuvat hyvin pieniltä, kun vertaa Euroopan tilanteeseen. Uutisista näkee välillä, miten Euroopassa kiehuu, ja pakolaistilanne ja kaikenlaiset iskut ovat kärjistäneet tunteita useissa maissa. Suomessa yleinen tilanne on myös aika tulenarka (mm. hallitus).

Työviisumien saanti Australiaan on tiukentunut entisestään. Skill-listat (SOL-listan nimellä immigration-sivustoilla) hallitsevat yhä enemmän maihin tulevia työntekijöitä ja pistevaatimukset ovat joiltain osin nousseet ammatteihin/osavaltioihin, joihin on tunkua esim. Aasiasta. Working Holiday-nuoria seuratessa myös tuntuu, että Australia on keksinyt oivan halpatyövoiman. Toki he voivat saada oikeaa kunnon palkkaakin, jos vielä on ammattitaitoa ja kokemusta ennestään, mutta liian usein on kuullut ikäviä juttuja etenkin farmitöistä maaseudulla (suoranaisia huijareitakin työnantajina). He saavat siis olla tarkkana. Onneksi on Suomifoorumit, joissa välittää infoa. Silti voi sanoa, että WH tekee nuorille hyvää, kasvattaa ja antaa kokemuksia. Ausseja ei saa töihin farmeille (outbackiin) poimintahommiin, joten WH-nuoret ovat kullan arvoisia. 3 kk/88 pv antavat panostaan farmeilla toisen vuoden viisumin saamiseksi.

Olemme kuitenkin tällä haavaa tulleet tulokseen, ettei Australia tule olemaan meille pysyvä asuinpaikka, vaan suuntaamme takaisin Eurooppaan. Mahdollisesti tänne voi tulla turistiviisumilla lämmittelemään tms. myöhemminkin. Alunperin ajateltiin, että Melbournen alue voisi olla meille sopiva, mutta talven kylmyys yllätti meidät. Nyt sitten emme voi kuvitella asuvamme Victoriassa. Jos olisi Queenslandin ilmasto siellä, niin ehkä sitten, EHKÄ... Kun sitten ensi kesänä palaamme Eurooppaan, on mielenkiintoista nähdä, miltä se tuntuu tämän reilun vuoden jälkeen. Sitten voi peilata kokemuksiaan tarkemmin. Euroopassa hienoa on lyhyet etäisyydet ja kulttuurit ja historia. Etäisyydet tulevat useille täällä lomaileville yllätyksenä, Australia kun on Euroopan kokoinen. Rakennusten kauneuden täällä on korvannut luonnon upeus. Meistä kuulostaa usein siltä, että monet nuoret täällä haluaisivat Eurooppaan joko lomalle tai asumaan, Englanti on yksi muuttokohde nuorilla. Täällä voi tuntea olevansa eristynyt muusta maailmasta, näin meille on sanottu moneen kertaan. Vanhemmat ihmiset täällä tykkäävät kiertää maata asuntovaunuilla/autoilla ja kaikki eivät niinkään ulkomailla lomaile.
Minikeittiö mökissä. Clamper life on Robe Discovery Park.

Tämä viime kuukauden matkustelu on alkanut väsyttää, kun koko ajan miettii, mistä kohtuuhintainen asunto seuraaviksi öiksi ja jatketaanko autovuokraa, vai ollaanko valmiita palaamaan Melbourneen hetkeksi. Ja minne sitten siitä jatketaan. Ihan skitsofreeninen olo, kun toisaalta haluaisi rauhoittua jonnekin ja toisaalta tekisi mieli nähdä lisää. Auton kanssa vallitsee jännä vapaus, kun voi aina vaan heittää kamat peräkonttiin ja vaihtaa maisemaa, kun siltä tuntuu. Joka tapauksessa joskus saattaa pienikin vastoinkäyminen rassata. Se voi olla ihan joku pienikin asia, kuten toimimaton purkinavaaja, kaukosäädin, ruostunut vedenkeitin, huono sänky tai äänekäs naapurusto. Pääsääntöisesti ei uskalla luottaa täkäläisiin ihmisiin aukottomasti, pitää koko ajan olla varuillaan. Kuitenkin Euroopassa ja Aasiassa huijataan ihmisiä, sitä emme täällä ole kokeneet. Maksimissaan muutamia valkoisia valheita ja epäloogisuutta.

On hyvin tottunut olemaan koko ajan aurinkoisessa ja lämpimässä ilmanalassa. Se on itsestään selvyys ollut jo vuoden. Tämän jos voisi viedä pussissa mukanaan Eurooppaan, niin kyllä olisin onnellinen.

Varo kenguruita! Be ware of kangaroos! Coorong national park road B1.

Minne lomalainen voi suunnata Australiassa?

Jos odottaa rantaelämää ja surffausta ja haluaa ottaa rennosti, voi suositella enempi itärannikkoa Queenslandissa Euroopan kesäkuukausina (touko-syyskuu). En lähtisi silloin eteläiselle puoliskolle Australiaa, koska herkkähipiäisemmät palelevat sisätiloissa (eristys ja lämmitys pääosin huonoja), kun lämpötilat voivat olla 0-10 C välillä. Euroopan talviaikaan (joulu-maaliskuu) taas eteläinen puolisko toimii mainiosti. Kohteet riippuvat siitä, onko rantaihminen, maalaisihminen tai kenties cityihminen.

Cityihmiselle hyvä kombinaatio täkäläiseen kesäaikaan on varmaan Sydney-Melbourne. Lähistöllä voi myös haistella luontoa ja nähdä täkäläisiä erityiseläimiä eri kansallispuistoissa (mm. Blue Mountains, Wilson Promontory, Grampians). Maalaisemmasta menosta tykkääville tai rantaihmisille voi suositella taas South Australian, Tasmanian ja Western Australian osavaltioita, joista löytyy kaunista luontoa ja upeita rantoja. Tämä perustuu osaltaan myös muiden kanssa vaihdettuihin ja luettuihin tietoihin.

Talviaikaan cityihmisille on tarjolla Brisbane, ja Gold Coast, joka on citymäinen korkeine rakennuksineen ja surffirantoineen (palveluiden kera), mutta kuitenkin myös luonnonpuistot löytyy tarvittaessa.

Sukellusharrastajille hyviä paikkoja ovat ainakin Cairns (portti Great Barrier Reef:lle, iso valliriutta) ja Broomen alue tai Coral Bay-Ningaloo Reef pohjoisessa Western Australiassa (mm. valashait).

Luonnonpuistoja on joka puolella Australiaa riippuen haluaako trooppista metsää vai subtrooppista ja mihin aikaan vuodesta. Keskellä Australiaa on aboriginaalien pyhät seudut ja Ayers Rock eli Uluru (Alice Springs on lähin paikka, jossa lentokenttä), joka on valtava punainen kivi. Siellä on myös muuta luontonähtävää (aavikkoa, punaista hiekkaa, kivimuodostelmia), mutta ei kovinkaan paljoa asutusta, eikä paljoa netti/puhelin-yhteyksiä.

Vuokra-autot ovat edullisia, sekä bensa halpaa. Suosituksia on vaikeaa antaa yleispätevästi, mutta tuli nyt vaan nämä mieleen omalta kohdalta.

Jos minne lie, polkusi vie (arvoitus vielä). Is this path going somewhere (where do we end up).

Balin coworking spacet eli etätyöpaikat

Bali etätyöpaikkana Hubud coworking space. Oletko haaveillut etätyöstä lämpöisessä ja mieltä rauhoittavassa paikassa? Oletko kenties tietot...