Etelä-Australiaan, Kingston kutsui

Viimeiset Grampiansit


Silverband-putoukset, minikoko verrattuna MacKenzie-putouksiin. Silverband, miniature compaired to MacKenzie falls.

Iltavieraat. Regular evening visitors.
Villiemut pellolla. Wild emus on the field.

Lämppärit oli tänään vain 32C, kun pari edellistä päivää päästiin jopa yli 40C. Onneksi tehtiin rankimmat vaellukset ekana ja viileimpänä päivänä. Vielä eilen käytiin kevyesti Silverband-putouksilla ja Bellfield-järven rannassa. Illalla nautittiin pizzaa ja viiniä yhden Danielin seurassa, joka on Englannista täällä 6kk ja kiertämässä koko Australian autolla. Hän sai meidät taas innostumaan Tasmaniasta, kun kehui sen pilviin ja antoi vinkkejä. Kengurut purivat ruohoa pöytämme vieressä ja käytiin kaikki maailman asiat läpi. Todettiin olevamme samaa mieltä monesta asiasta. Miten onkin eurooppalaisten kanssa niin erilaista jutella. Kaveri kertoi, että täällä ollaan aika rasistisesti suhtauduttu häneen, kun hän on puoliksi korealainen. Kertoi myös, että eräällä telttaretkellä vompatit olivat syöneet kaikki hänen eväänsä... Ikävää ja hassua samaan aikaan. Aboriginaaleistakin sanoi, ettei ymmärrä, miksei valtio vaan jätä heitä rauhaan, että siihen on tällä rikkaalla valtiolla varaa.

Dunkeld eli Grampiansin eteläpääty, vuoria sielläkin. Dulkeld, south side of Crampians with nice mountains.

Ajettiin Dunkeldin ja Hamiltonin kautta Kingston SE rannikkokylään. Koetetaan edetä hissukseen kohti Adelaidea. Dunkeld on ihan huomaamaton kylä kahden vuoren läheisyydessä, Mt Abrupt ja Mt Sturgeon, hienon jylhiä olivat. Ajotie muistutti jotenkin lapin maisemia. Kylä on eteläinen alkupiste Grampianseille. Matkalla länteen todettiin, että Hamilton oli ihan kivan oloinen city, mutta pääosin n. 350 km matka oli hyvin maalaismaisemaa vailla muuta nähtävää kuin puita ja kullankeltaisia kuivia latteita peltoja. Lampaita, lampaita, nautoja, pari hevostilaa ja lampaita. Villan kehto näillä main. Yksi valtava (kuin jättipossu) vompatti lojui pientareella kuolleena. Grampiansillakin oli valtava kenguruvaara hämärissä, ja puhuttiinkin, että paras vaan törmätä eikä väistellä, jos eteen hyppäisi. Vompatti on niin pullee, ettei etenkään tee mieli saada tuulilasin läpi.
Välillä koettiin useiden kilometrien suoria tieosuuksia, joita voi Adelaide-Perth välillä olla kuulemma toista sataa km. Täällä kyllä kysellään tien varsikylteissä alituiseen, luppaseeko silmät ja tarvisko ottaa nokoset taukopaikalla...



Tyypillinen maisema sisämaassa, paitsi tässä oli korkeuseroakin. Typical view on inland countryside.

Coonawarran viinikylä on Penolasta n. 10 km pohjoiseen, mm. Wynn-viinitila löytyisi tuolta viinialueelta. Ei kestänyt aikataulu (ennen pimeetä Kingstoniin) jäädä maistelemaan, ja onhan meillä suunta kohti Adelaiden kulmien tiloja, kuten suosikkimme McLaren Vale ja Barossa alueet.

Kingston SE


Rantaa. The beach.

Vanhojakin rakennuksia. Some old buildings.
Vanha ravintola. Old wool store, current restaurant.

Takaisin tähän päivään eli saavuttiin viimein Kingstoniin (SE=south east), eli vaihdettiin Victoriasta South Australian puolelle. Mä oli jo tiiraillut, että Crown Innissä olis 50 aud/yö. Niin olikin. Leirintäalueen käpysin mökki olis ollut 92 aud (ei omaa vessaa) ja päädyttiin sit tänne hotelli-ravintolaan. Käytiin illastamassa vanhassa villavarastossa, johon oli tehty viihtyisä ravintola.

Ranta oli hyvin leveä ja valkohiekkainen. Kiva uimaranta ja lämmin vesi. Laiturilla haisi paha jäteliete, emme keksineet miksi... Tämä Kingston SE on aika jäppilä, pari majoitusta, ravintolaa ja yksi ruokakauppa ja majakka.
Kingston on tunnettu hummereista, jokavuotiset festarit. Kingston has yearly lobster festivals.

Opittiin kantapään kautta, että SAn pint (iso tuoppi) ei ole muun Aussilan pint, vaan scooner-kokoa, jota nimeä ei täällä tunneta. Iso stobe on imperial pint. Olemme siis ihan uudessa maassa. Kun ylitimme tämän osavaltion rajan, tulvahti mieleen kaverien kokemukset (SA-WA-rajalta), että rajalla saatetaan rapata sakot, jos koitat tuoda hetelmiä tai hanneksia rajan yli. Onneksi rajalla ei ketään näkynyt... Oli pari tomaattia ja sitruunakin ihan kylmälaukussa... Hui kauhee.

Huomenna ajellaan rannan puskien nurkat eli Coorong national park läpi ja katsotaan, miten pitkälle päästään lähelle Adelaidea.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta