sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Mindarie marina, Yanchep Lagoon ja Two Rocks

Aurinko laskee (sunset) Mindarie Marinassa.

Pitihän se käydä päiväajelulla pohjoisen suunnassa Hillaryn sataman toisella puolella. Yleinen havainto matkan varrelta on, että autotie puikkelehtii dyynipuskien välissä hyvinkin erämaamaisemissa, kunnes talokattojen rykelmä pullahtaa puskista eteen. Eli tänne on rakennettu viime vuosikymmeninä pieniä kyliä, jotka ovat tiiviitä, mutta niiden ympärillä on aika autiota luontoa. Asuntomainoksia näkee tuen varsilla houkuttelemassa halvoin hinnoin (jo n. 100 ke:lla saat omakotitalon, aika uuden sellaisen). Tontteja pusikoista on tarjolla...

Tuppukylä lähestyy. Small quiet villages north of Perth.
Normal road views with signs of cheap land/lots. Perusnäkymä ajotiellä, jonka varrella mainostetaan halpaa maata.

Mindarie Marina

Tämän paikan vinkkasi kaverimme, joka muutti Melistä Perthiin. Paikka olikin noista pohjoispuolen puskalähiöistä hienoin paikka. Todella isoja lukaaleja ja satama-alueesta tulee hyvinkin joku Etelä-Euroopan rantakylä mieleen. Käytiin vappuaattonakin vielä fiilistelemässä Indian Ocean Breweryssä eli panimoravintolassa. Suppea olutvalikoima, mutta pale ale oli ihan sopivan katkera. Nää aussipöperöt ei ihan nappaa eli grilliruoat. Tuolla ei kauheasti ollut muuta tarjolla. Otettiin kuitenkin juomien kanssa setti friteerattuja kanafileitä homejuustokastikkeella. Satamassa on sikahienoja isoja asuntoja merinäkymin ja vuokrat luokkaa 550-700$/vko (380-480e). 36 km Perthiin matkaa, joten ei mahdoton, jos haluaisi rauhallista merenrantaelämää elää... Mutta tässä huomaa juurikin, miten harvaan asuttua tämä  Aussien länsipuoli on, vaikka Perth onkin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki.

Näkymä satamaan aallonmurtajalta. View to Marina.

Ravintoloita satamassa. Many restaurants.

Indian Ocean brewery, panimoravintola.

Yanchep-lagoon

Seuraavaksi rantalähiöistä vai pitäiskö sanoo -kaukioista valikoitui Yanchep. Mielenkiinto kyseistä paikkaa kohti heräsi, kun näimme kaksiosaisen leffan telkusta  Alan Bond-nimisestä miljonääristä, joka oli Aussien rikkaimpia liikemiehiä. Päätti hulluuksissaan perustaa "supercityn" 1970-luvulla Yanchepiin, keskelle erämaata. Tuonne tulisi vaikka mitä Disneylandejä sun muuta mahtavaa hänen visioissaan. No, ei siitä tullut, mitä piti, mutta kiva laguuni löytyy kuitenkin. Bond vaikutti kaivosalalla, kiinteistöalalla, panimo- sekä media-alallakin. Mielenkiintoinen ukko, joka joutui 4 vuodeksi vankilaankin huijauksista.



Yanchep-lagoon, beatiful with space. Ihana laguuni, jossa paljon tilaa käppäillä tai uida.

Two Rocks, kaksi kiveä

Viimeisimpänä ja pohjoisimpana ja vähäisimpänä käymistämme kolkista oli Two Rocks, joka on vain kivenheitto Yanchepista. Paikalla on yllättäin ei enempää eikä vähempää kuin kaksi kiveä. Ja karmea haju!!! Levää oli kauheat kasat, mistä lie haju johtui. Ei tuolla ole oikein mitään nähtävää... Ahti törötti atrain kädessä ostarin vieressä, jonne piti mennä ihmettelemään, mitä se siellä tekee. Jotain kummia hiekkaveistosten tapaisia patsaita löytyi paljonkin sieltä, mutta näyttivät joiltakin jäänteiltä. Luettiin sitten sattumoisin lehdestä, että Ahti on King Neptune, ja alueelle on vuonna 1981 perustettu Atlantis Marine Park, jossa oli altaita (delfiininäytöksiä), akvaarioita, golf-rata, yms. Sitten kymmenisen vuotta myöhemmin ei porukkaa enää käynyt ja paikka suljettiin. Nyt siellä on piikkilanka-aidattu alue, jossa lukee "Private property..." eli ei pääsyä.

Ja se mikä aina täällä jaksaa hämmästyttää on viinakaupat, joita löytyy kaikenmaaliman pusikoista. Tärkein tarve vissiin näillä erämailla...

One of 2 rocks and smelly seaweed. Se toinen kivi ja haisevat levät.


Ahtipatsas tarkkailee maastoa ja delfiinit ovat jähmettyneenä. Some statues (left from Atlantis Marine Park) on the area.

Janoisten pelastus. No worries, there is always a store for thirsty people.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Fremantle, Cottesloe ja City beach

Perthinkin hyvä puoli on, että rannat löytyy kaupunkilaisillekin hyvin läheltä ja ihan mukavia paikkoja esim. työpäivän jälkeen vierailuun. Huomattavaa on tietysti, että näin syksyllä aurinko laskee jo ennen klo 18.

Yksi sivuhuomio mulla, että hiukset tuntuu koko ajan rasvaisilta täällä, vaikka ne olisi just pesty. Tää hanavesi on ilmeisesti jotenkin erilaista kuin muualla, missä ollaan oltu. Kaverillamme oli vastaavia havaintoja... Outoa... Juomaveden suodatamme suodinkannulla.

Fremantle

Little Creatures brewery. Panimo rannassa.
Kalastajasatama, jossa terassiravintoloita ja panimo. Fishing harbour with restaurants and brewery.

Kyseinen paikka on historiallinen (aussilaisittain) ja hippimaineessa. Siellä on myös suuri konttisatama, jonka edessä odottelee aina jonossa rahtilaivoja. Ennenaikaan tänne tuotiin vankilaan aboriginaaleja, jotka sitten kuljetettiin Rottnest-saarelle eristyksiin, joka on nykyisin suosittu turistikohde ja snorklaus/sukellus-paikka. Edelleen turistilaivoja lähtee ko. saarelle sieltä sekä myös Hillaryn venesatamasta. Mutta siitä myöhemmin lisää, kun päästään saarella käymään.

Technical school. Tekninen koulu.

Fremantle market (weekends). Viikonloppumarkkinat täällä.

Monk brewery. Kiva panimo keskustassa.

Muita vanhoja takennuksia. More old buildings.

Kirkko. Church.

Itse Fremantlen keskuskadut saivat mukavaa silmänruokaa aikaan, koska siellä on paljon historiallisia rakennuksia. Ja kyllä porukka vaikutti olevan ulkoisesti boheemia, ainakin niiltä vähäisiltä osin, mitä päiväsaikaan kaduilla liikkui. Näimme myös alkoholisoituneita ja kodittomia. Kirkot olivat todella hienoja. Markkinat ovat vain viikonloppuisin auki, emme siis päässeet käymään. Monk-panimoravintola vaikutti hienolta. Rannassa on kaksi minimaalista rantapoukamaa, jotka nyt eivät ihan ole parhaimmasta päästä täkäläisittäin. Valtava konttisatama rumentaa näkymiä. 

Scott, ACDC-hero, from Fremantle. Fremantlen muusikko.

Rannassa on myös useita ravintolakomplekseja (myös kalastajasatama, ei huvisataman estetiikkaa) sekä Little Creatures-panimo, jonne voi terasseille mennä maistelemaan ison panimon tuotteita. Vähän kaksijakoinen fiilis jäi. Ensin oltiin innoissaan vanhoista rakennuksista, sitten kuitenkin se sataman "rumuus" jotenkin latisti tunnelmaa, sekä se että kaupunginosa vaikutti hyvin hiljaiselta päiväsaikaan, eikä markkinatkaan olleet auki. Kuitenkin oli myös kivaa käydä rannan kukkulalla katselemassa maisemia.




Tämmöinen historiallinen rantakukkula. Historic place on the beach.




Rannalla. On the beach of Fremantle (very tiny beaches).

Cottesloe beach

Tämä ranta on melkein aina kuvissa, kun Perthin rannoista lukee netistä. Rantana ihan peruspoukama, jossa tosin löytyy oikein ihanan tunnelmallinen ravintola Indiana mahtavin merinäkymin. Ihmeteltiin, kun ravintola oli tyhjillään. Mentiin kahville ja muffarille auringonlaskua ihailemaan. Täällä länsirannalla onkin ihan mahtavat auringonlaskut syksyisin, jos sattuu pilviä taivaalle.

Oltiin maksamassa tiskillä kahvittelya, niin kaveri tuskanhiki päällä pyöritteli päätä, että tilaus on hävinnyt kassajärjestelmästä kuin tuhka tuuleen. Me sanottiin, että ei hätää, muistetaan kyllä, mitä tilattiin. Kaveri vaan sano, että senkun kävelette ulos. Me ihmeteltiin, että häh. No, kun ei ole tilausta, ei voi laskuttaa. Sepäs kiva, kiitti sille järjestelmälle hyvistä kahveista. 




Cottesloe beach.






Indiana-ravintolan nurkkauksessa. The corner views of Indiana restaurant.

Pidän enempi Scarboroughin ranta-alueesta (edellinen postaus), etenkin kun sinne on rakenteilla hieno uimala rantaan ja siellä on kivoja terassiravintoloita.

City beach (kaupunkiranta)

Kaupunkirannalle on Perthin keskustasta vähän yli 10 km. Se sijaitsee Scarboroughin ja Cottesloen välissä. Ihan mukava rantapätkä perusvalkeaa hiekkaa sekä useita rantaravintoloita. Aika pieni paikka sinänsä. Poikettiin jutustelemassa kaverimme kanssa Hamptons-ravintolan terassilla. Oli viileä tuuli, joten piti heittää pidempää paitaa päälle.


Perussettiä. City beach with restaurants.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Perth, vähän kuin South Australia


Scarborough beach.

Saavuttiin Perthiin Tigerairilla Melbournesta keskiyön jälkeen. Uber kuulemma ja näemmä toimii hyvin, kun päästiin jokusen minuutin odottamisen jälkeen Scarboroughin kaupungin osaan. Hinta oli noin 45 aud (31e, vajaa 30 km). Kuski esitteli meille matkalla kaupungin ohi hienon Crown-casinokompleksin ja uuden rakennettavan 60000 katsojan stadikan. Isoimmat kaivosbuumit on takana, ja meininki vähän tasaantunut, ja kuulemma asuntojen hinnat vähän laskeneet.
Scarborough beach. Hiekkaa piisaa.

Asusteltiin muutama päivä samassa asunnossa suomalaispariskunnan kanssa, kunnes toimitettiin heidät lentokentälle Suomen matkalle. Siksi ajaksi vuokraamme heidän omakotitalonsa, joka sijaitsee 1,5 km rannalta. On kyllä mukava fiilis asua useampi viikko taas rannan lähellä Melbournen kuukauden jälkeen. 
City view. Kaupunkinäkymä.

Muutaman päivän täällä asustelun jälkeen tuntuu, että kaupunki on saman kokoinen kuin Adelaide ja hiekkarannat saman tyyppisiä: valkoisempaa hiekkaa ehkä, mutta vastaavia dyyni-puskarantoja. Hyvin maaseutumaista oloa. Cityssä ei varsinaisesti ole seikkailtu vielä, mutta cityviewiä on katseltu cityssä asuvien suomalaisten parvekkeelta käsin. On nää tapaamamme suomalaiset (töissä täällä) kyllä mukavia. Käytiin illastamassa porukalla tuolla ennenkuin taloisäntämme lähtivät Suomeen.
Alueellinen ostoskeskus. Shopping center.

Täällä on talvi himppasen lyhyempi kuin Melbournessa, kestää kylmää (8-19C) kuulemma muutaman kuukauden. Tällä hetkellä näin vapun kynnyksellä lämpötilat ovat kymmenisen astetta korkeammat kuin Melbournessa, edelleen meidän mielestä kesässä ollaan (Suomen hellelukemissa). 

Rantapuskissa on jatkuvasti varoituskylttejä käärmeiden olemassaolosta. Ilmeisesti ne luikerot lymyää näkyvillä enempi kesäaikaan.



Ulkoilijan unelma. Fabulous activities outside.

Täällä on aivan upeat pyöräilyväylät rantapuskissa, ja tietysti lenkkeilyynkin sopivia. Otettiin 5 viikon salikortit hintaan 55 aud/nekku Revo-salilta tuosta rannan tuntumasta. Ihanaa päästä pumppaamaan!



Scarboroughin allasravintola. Nice pool restaurant on Scarborough beach.

Trigg-beach, kallioita

Trigg-beach, rocks. Kiviä rannassa.

Käveltiin isäntäväen koiran (lähti jo hoitoon reissun ajaksi toisaalle) kanssa lenkillä läheiselle Trigg-beachille, jossa löytyi upea pieni kivisaareke ja mukava uimapoukama. Täällä on muuten rannoilla surffarin unelma-aallot (usein yli 3 m korkeat), paitsi myös isoja valkohaita. Juuri viikko sitten Esperancen upean valkoisella rannalla (täältä reilu 700 km etelään) 17-vuotias surffityttö kuoli haihyökkäykseen. Ihan järkyttävää! Harvinaisia nuo hyökkäykset, mutta jokunen vuodessa täällä (kuin itärannikollakin) kuitenkin. Tuo Trigg-beachin alue vaikutti hienolta kallioineen ja rantakahviloineen. Talot täällä rantakadun varressa on hienoja. Tästä Scarboroughin asuinalueesta tulee mieleen Glen Waverley Melbournessa: korkeuseroja, tenniskenttiä, hienoja omakotitaloja ja puistikoita. Paitsi, että Glenissä ei ole rantaa lähellä. Ja täällä puolestaan tuntuu puuttuvan suburbeista ravintola-alueet (on vain ostareita tiuhaan), mitä Melissä löytyy. Rannoilla täällä on mukavasti kahviloita ja ravintoloita. Kuulemma pertsalaiset harrastaa enempi BBQ:ta (kotona syömistä) kaveriporukalla kuin finediningia.

North beach.

Western Australian osavaltiossa on suuret etäisyydet, iso ero South Australiaan, jossa kaikki tuntui olevan lähellä. Margaret River on tunnettu viinialue täällä, jonne selviää muutaman tunnin ajomatkalla. Samoin pohjoisen Pinnacles-kivimekkaan. Mahdolliset muut lähikohteet ovat city (Kings Park), Cottesloen ranta, Rottnest Island, Fremantle, jne. Sitten kauempana pohjoisessa on Kalbarri, Ningaloo Reef ja Exmouth sekä etelässä Denmark, Albany ja Esperance. On tää aika kaukana kaikesta muusta Australiasta, mutta olisi täällä hienoa luontoa kaikkialla... Ja lentämällä pääsee.

Hillary's Boat Harbour, viihtyisä ranta-alue
Hillaryn venesataman rantaa. Hillary's Boat Harbour beach.

Näin yleisenä vapaapäivänä (Anzac-day, veteraanien muistopäivä) oli Hillaryn venesatamassa Scarboroughin pohjoispuolella hitokseen porukkaa. Terasseja ja ruokapaikkoja sekä lasten leikkipaikkoja ja suojaisa uimaranta löytyy tuolta kesäisen päivän viettoon. Ei me nyt ihan uimaan menty eikä edes pitkään vesiliukumäkeen tai haipomppulinnaan, mutta terassille. Nautittiin tuulensuojassa auringosta, oluesta ja viinistä sekä pizzasta.  Venähti paikallisen meiningin ihmettely auringonlaskuun asti. Ensin tuntui, että palvelu on tylyä, mutta se olikin vain sen tarjoilijan ongelma. Olimme kuulleet, että täällä saatetaan olla tylyjä. Osa johtunee siitä, että täällä asuu rikasta porukkaa, jotka voi olla vastapuolisesti ynseitä...

Hillary's Boat Harbour.

Sunset over harbour. Aurinko laskee satamassa.

Katsotaan, miltä jokusen viikon päästä tuntuu, mutta nyt on aika mukavaa täällä olla, kun on noi salirutiinit ja asuntoasiat kunnossa.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mt Macedon ja Daylesford

Mt Macedon ja Hanging Rock-puisto
Hanging rock.

Startattiin aamusella auto ja napattiin täällä asuva kaveripariskunta kyytiin päiväretkelle. Suunnistettiin Hanging Rock-nimiseen (oikeasti Mount Diogenes, 718 m) paikkaan Mount Macedonin nurkille. Itse kilometrin korkuisen alueen (Mount Macedon) lähestyminen näytti kivalta, ja syksyisiä värikujia pysäytti meitä kuvaamaan. Täällä alueella kuin Daylesfordissakin on Eurooppalaisia lehtipuita, joten syksyn väriloisto on oikein mukavaa katsottavaa. Melbournesta on 62 km "roikkuvalle kivelle". Olin vilkaissut netistä, että joku mollasi paikan olevan aika perussettiä eurooppalaisille. Arvelin sitten, että jos siellä joku yksi kivenlohkare on tehty turistipyydykseksi, mutta enpä enempää olisi voinut arvailla vikaan.
Matkalla... On the way to Hanging Rock.
Portaat ylös. Stairs up.

Auto ajettiin parkkiin, jonne pääsi portista sisään, kun oli tehty selväksi, että ulos pääsee vain 10 aud maksulla per auto. Lähdettiin talsimaan urbaanien vaeltajien  asfalttireittiä ylämäkeen. Kallioreunat näyttivät jo alhaalta hienoilta. Kun päästiin portaikkoon, niin lohkareet näyttivät oikein kutsuvilta, mutta ylhäältä vasta avautuikin hienoja näkymiä Mount Macedonin suuntaan kivien reunustaessa "terassia". 
Pari kiveä. Few rocks.

Ja vielä kavuttiin portaita ja polkuja ylemmäs hienoihin maisemiin toisillekin puolille kivikukkulaa. Välillä oli labyrinttimäinen oli, kun ei ihan tiennyt, mikä on umpikuja. Tämmöinen urbaani trekkaaja saattaa eksyä, jos ei koko ajan ole nuolia maastossa menosuuntaan, kuten täällä on tapana, heh. Katsottiin, että jotkut olivat taas kiipeilleet riskaabeleihin paikkoihin kuvailemaan. No, piti sitä itsekin sitten kieli keskellä suuta kapuilla lohkareitten päälle, käsiäkin piti käytellä tukena, ettei käy köpelösti. Mikä siinä on, että avarat maisemat aina kiinnostaa?!
Ylhäälle menossa. Going up still.

Olihan tuo koko paikka jotain muuta kuin yksi roikkuva kivi. Vähän jäi kaivelemaan myös, olisiko se Mount Macedonin kukkula ollut hieno näköaloiltaan. Siellä olisi ollut kans joku kahvila, ja vesiputous oli matkan varrella jossain, ei lähdetty etsimällä etsimään. Syötiin eväitä kivipuiston alueen pöytäryhmällä, aurinko paisteli ja joku mehiläinen himoitsi meidän eväitä.
Kivat näkymät. Nice views.
Takaisin alas. Back down.

Hepburn Springs, vai että juomavettä?!

Matka jatkui varsinaiseen kohteeseen eli Daylesfordiin. Tai no päätettiin siinä samalla poiketa Hepburn Springseille eli lähteille, jossa kuulemma saa juotavaksi oikein luonnon soodavettä. Kehuivat kovasti Tripadvisorissa. Ja meillähän oli oikein iso tyhjä juomapullo, että saadaan raikasta lähdevettä mukaan.
Hepburnin paras anti. Best thing in Hepburn Springs.

Parkkipaikalla tervehti ihanan punainen puurivistö. Lähdettiin sillan ja joen yli, että kai täällä reitti kiertää lähteet (useita). No, umpikujahan se. Bridge to nowhere. Takaisin kylpylän nurkille. Kylpylä on lukeman mukaan hintava turrerysä. Jokunen aasialainen turisti sinne liikkui. Päästiin lähteiden lähteille, eli ensimmäinen pumppukaivo. Aika nyrpistys, kun maistoi sitä ruosteen makuista vettä. Enpä viitsisi lähteä enempää sitä lipittelemään, vaikka olisi miten raikkaasta lähteestä. Joo no sais varmaan rauta-arvot kohdilleen.
Tästä saa pumpata. Pumping water here (not good for drinking).

Seuraavalla lähteellä eli Soda Springillä joku stetsonipää kulautteli hanavettä oikein viinipullosta. Mietin, josko sillä oli omat viinit pohjilla ja sekoitti siihen luonnon soodaa. Taas pumppaamaan ja toteamaan, että samaa ruostevettä.
Ei tässäkään juotavaa. No good here either.

Yhdellä lähteellä mies ihan tarjosi minulle kuppiaan, jos haluan juoda vettä. Ensinnäkin en kyllä tuntemattomien kupeista ala juomaan, ja toiseksi aavistin, että samaa vettä sielläkin... Se siitä raikkaasta lähdevedestä. Eli en voi suositella veden hakureissua kellekään tuonne.
Kahvilasta lie saa juomavettä. Get your water from the cafe.

Daylesford ja järvipuisto

Paikkaan on suorinta tietä vajaa 90 km Melbournesta eli oiva viikonloppukohde. Itse Daylesfordin kylän raitisto on täynnä turistimyymälöitä ja kahviloita. Todella hyvätasoisia paikkojakin löytyy, erittäin viihtyisiä. Me käytiin kahvittelemassa Kouklassa. Oikein mukava paikka. Hotel Frangos näytti tosi huipulta.
Daylesford cafes.

Koukla cafe.

Daylesford lake.

Lake with Boathouse cafe.
Almost like in Finland :)

Hurautettiin kylän sivussa olevalle järvipuistolle. Olihan upee paikka! Yleensä täkäläiset tai uusiseelantilaiset (mm. Lake Taupo) järvimaisemat ovat pettymyksiä, mutta tämä ei. Se järven ympärys oli lähinnä upea maastoineen ja syksyn väreineen. Häätkin olivat menossa hienoissa maisemissa. Mukava rantakahvila oli juuri sulkenut ovensa. Kierrettiin kahden järviosion ympäri. Toisen osan päässä oli pato, ei mikään superiso. Kierroksen jälkeen ajeltiin takaisin Melbourneen nopeampaa moottoritiereittiä. Kiva päivä.