maanantai 29. toukokuuta 2017

Matka Suomeen alkaa Balilta

Mango smooth on Bali.

Vietimme siis viimeiset reilu viisi viikkoa Perthin Scarboroughissa. Ei niihin merinäkymiin koskaan kyllästy, niin hienot rannat on Wessissä (WA) ja ihana kirkas vesi. Viimeinen päivä oli oikein sopivasti tyyni ja aurinkoinen kesäpäivä. Keskustassa kävästiin vain pari kertaa, ei oikeen innostuttu siitä. Jotenkin Perthistä puuttui joku fiilis ja idea. Vähän hajanainen tuo city. Ihmisetkin on, osa rahakasta hienostoväkeä ja osa esim. aikuisista miehistä käyttäytyy kuin pikkupojat (voivat potkia futista olutpullot kourassa sun ikkunaan tai heittää auton pelteihisi frisbeetä).

Heippa hei rannat ja Australia (tässä mies tripod-tuolin kera kalaan). Byebye beaches and Australia (here fisherman going fishing with tripod-chair).

Viileä ilta (15C) tulossa. Cool night coming.

Koitettiin vielä kerätä lisämotivaatiota lähtöön kaasuttelemalla skootterilla rantatietä auringon laskettua, että oikein tulisi fiilis kuin olisi ollut pikkupakkasessa ilman välikalsareita. Ehkä vähän liioittelua 15C lämpötilassa, mutta ihan meni luihin ja ytimiin. Päivät on täällä edelleen olleet hienoja ja oli taas näiden 18-22C päivien jälkeen luvassa 25C, vaikka kohta on talvi. Itselleen kun on asettanut Suomeen menon ajankohdan, niin mielikin alkaa sopeutua pikkuhiljaa... Niin aina, asian kuin asian suhteen. Roast kypsyy takuulla, kun tarpeeksi pitkään hauduttaa.

Stopover Balilla

Aamiainen, helppo elämä. Breakfast in Bumi Ayu Bungalows, easy life.

Stopover vai layover, kas siinäpä pohdittavaa, mutta hemmotteluloma ennen kotimaahan lentoa. Kolmen ja puolen tunnin lennon päästä laskeuduttiin Balille tutulle kentälle ja tutun tehottomaan passijonoon. "Taidanpa mennä tauolle" tuumi hygieniasuoja naamallaan tympeä virkamies. Jonommehan ei vetänyt ennen sitäkään. Viereinen jono veti kuin junan vessa ja toisen puolen jonokin kuin aasian käsihuuhtelupönttö. Vielä tiskillemme juuttui vaalea nainen, joka kaivoi paperinipun kassistaan, selitteli ja kaivoi lisää kassiaan. Joku jäi täyttelemään jotain lappua tiskille. Argh! Mitenpä muuten sitä yötään viettäisi kuin Aussien ja aivastelevien (vailla suojaa) kiinalaisten kanssa jonottaen. Matkatavarat lojuivat hihnalla valmiina odottamassa, kun sinne päästiin. Juhan tavarat läpivalaistiin, sitten taksisuharit hyökkäsivät peräämme kuin paarmalauma hikilenkillä. "Welcome! Taxi?!", "Where are you from?" "Where are you going?" Käytiin vessassa ja vesiostoksilla. Sitten taksicounterille toteamaan, että suolaiset 20 aud pyydetään Sanuriin kuljetuksesta. Siitä pois lähtiessä tarjouksia alkoi satelemaan (as usual) kuskeilta. Päätettiin maksaa 15 aud yhdelle ukkelille (samaisen sinilintu-taksin edustaja). Mä sanoin, että takuulla on toi autorivin pienin pirssi ja niin oli. Oltiin varmoja, ettei edes matkalaukut mahdu perään, mutta niin se ukko survoi kontin kiinni onnistuneesti, ja sain takapenkille seurakseni mustan pienemmän kassin, kaksi reppua ja käsilaukun (yht matkatavaraa on n. 65 kg).
Casablancan baarissa sama bändi kuun ennenkin. Casablanca Salsa night, same band as usual.
Uusi katto sateenvarjoista vaihtuvin värein. New umbrella roof with changing colours.

Ukko kaahaili mutkatietä 80 km/h ja tööttäili sadeviittaisia skoottereita alta pois. Näin jo vision, että kohta ollaan elvyttämässä jotain skootterikuskeja, jotka jäävät alle. Se sanoi "selamat datang!" Mä sanoin "terimakasih". Sit se sanoi jotain "panjar", mä kyselin et täh. "Raining". Koskapa satoi ja tiet oli lammikolla. Sanoin "panas" ja se toisti sen, eli kuumaa. Oltiin taas kosteassa tropiikissa, yöllä 27C. Perthin koppuratukka pehmeni hetkessä pöyhkeäksi. En ollut nihkeissä farkuissa pahoillani ilmastoidusta autosta (ei ollu tehoilmari). 

Ihania tropiikin kukkia puutarhassamme. Wonderful tropical flowers on our garden.

Saavuttiin hotskalle Sanurin Bumi Ayu Bungalows, tuttu hyvä paikka. Varmisteltiin ukolta respassa, että eihän huone ole takakujan lähellä, jossa mm. koira metelöi kaiket yöt. Ei ei, vaan siinä altaan takana. No, huoneen ovi kun lähestyi, niin ottipa pannuun, just anto sen viereisen huoneen, jonka naapurimökissä kärsittiin viimeksi metelistä (takakujan vieressä), tosin puolet halvemmalla kärsittiin, se kun oli standard huone 30 aud/yö (hinta lievittää tunnelmaa). Laukun kantaja kun sai lastin purettua, niin mentiin takas respaan. Seuraavaksi rivitalon yläkertaan kauemmaksi metelikujasta. Ok. Kantaja roudasi taas kamat. Autettiin ja tippiä kouraan. Sitten korkattiin tuore ostos Caol Ila 12v sinkkumalttiviski ja naukattiin terassilla maistiaiset. Juha haki vettä ja ison Bintangin herättämällä hotellin ravintolahemmon. Hyvä palvelu ja edullinen (täkäläisittäin)! Puoli neljä nukkumaan ilmastointi päällä.
Näitä lepokoppeja on rannalla. Relaxing cabanas on the beach.

Matkalla oltiin taksista katseltu taas törkyisiä kujia ja mietitty, että kumma juttu, miten tänne tekee aina mieli tulla ja kohta ei lähtisi kirveelläkään (perinteisesti) pois, paitsi koska viisumi 30pv. Nyt on varattu kolme viikkoa lomaa lomasta ennen Singapore-Doha-Helsinki-lentoa. Kiva myös loppuviikosta nähdä Balin tutut, kun palaavat reissultaan. Täällä myös kiehtoo helppous, kun ei tarvitse tehdä kotitöitäkään ja hierontakin tekee terää. Ja trooppinen ilma ja luonto. Edelleen totean (kuten aiemmin olen verrannut Balin ja Aussien hintatasoja), että eläminen täällä on halvempaa, mutta majoittuminen ei välttämättä. No okei, aamiainen tuodaan pöytään hintaan kuuluvana (paitsi 30 aud huoneissa).


Meidän allasalue. Our pool area.

Fairmont Sanur, ei huono, eikä halpa. Not bad nor cheap.

Jotenkin Ausseista lähtiessä oli vaan tyhjä olo, ei tullut vielä isoa haikeutta (mitä arvelin tulevan), aika oli nyt kypsä poistua maasta ja makustella muuta. Hieno ja hyvä maa elämiseen... Nytpä tietää hyviä paikkoja sielläkin ja tuntee aimo nipun mukavia ihmisiä. Osa heistä varmaan nähdään kesällä Suomessakin visiitillä. Kesällä on paras aika saapua Suomeen tunnustelemaan itseään. Ja jos juhannus ei sytytä henkistä kokkoamme, niin mikä sitten...

Täytyy kirjailla sitten fiilareita ylös, miltä siellä sitten näyttää pitkän Aussilaiffin  jälkeen.

torstai 18. toukokuuta 2017

Pinnacles Desert, unelmarannat ja dyynit

Balanssissa valkohiekkadyyneillä. Keeping the life in balance.

Välillä tuntuu, että kaikkee on tullut elämässään nähtyä, että ei enää löydy veret seisauttavia paikkoja. No, tää autoretki tuonne Cervantes-kylän korkeudelle muistutti taas kerran, että aina kannattaa lähteä tutkimusretkelle. Pinaakkeleiden suhteen odotukset eivät olleet suuret, vaikka suurin osa niitä hehkuttaakin Tripadvisorissa. Jospa olisi tiennyt, mitä muuta hienoa reitin varrelta löytyykään. Hieman aina näin tarkemmitta suunnitelmitta empii, että ajaisiko suoraan kohteeseen, vai poikkeaisiko matkalla jossain, jos näkee mielenkiintoisia maastoja. Mietimme, että tietenkin olisi hyvä ehtiä ennen pimeää urbaaniin maastoon, ettei tule törmäyksiä kenguruiden, emujen tai muiden iltaeläinten kanssa. Sitten pinaakkelit on varmaan ennen auringon laskua parhaimmillaan... Näin tässä sitten kävi.

Tähän väliin kuukkelikuva nähtävyysalueesta. Valkoiset läntit on dyynistöjä. Google map of sightseeing area. White spots are sand dunes.

Wanagarren luonnonpuistossa

Itse automatka oli lähes Lanceliniin (josta alkaa valkoisten dyynien sarja) asti sellainen, että pysähtyminen ei ollut pakottava tarve. Googlekarttaa tuijotellessa vähän jo mietti, olisiko pitänyt käydä Lancelinin dyyneillä, ne kun on ilmeisesti nähtävyys, tosin pienen ajomatkan päässä. Välillä stopattiin tien poskeen kuvaamaan jännää ruohopuumetsää, grasstrees, joista keskeltä lähtee musta patukka pitkälle ylöspäin. Muuten hyvin karua (harmaata ruohoa, yms.) maisemaa pääosin.

Hassuja ruohopuita. Grass trees, also called black boys...?

Puolilaillinen kalastajakylä. Semi-legal fishing village.

Mitähän tuolta löytyy? What is there behind the hill?

Pakko oli sitten kaarata Wanagarren luonnonpuistoon kahden valkoisen dyynialueen läpi. Tieviittaa ei kummemmin ollut, että sieltä mitään ihmeellistä löytyisi. Päällystetie kun loppui, niin neliveto-Subarumme pääsi loistamaan. Ajettiin hiekkareittejä muutamien isojen vesilammikoiden läpi. Sitten näimme omituisia hökkeleitä, joista muodostunutta kylää kutsutaan Shack Settlementiksi. Lukemani mukaan se on joku puolilaillinen kalastajakylä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Läheisessä Greyn kylässä näkyi vastaavia hökkeleitä. Jatkettiin kohti rantaa, jossa hiekkakumpu nousi eteen ja siitä laskeuduimme upeaan rantamaisemaan. Hieroimme silmiä, onko tämä todellista, kun valkoinen puuterihiekka hohti edessä ja sinertävä meri kimmelsi auringon puolella. Ajettiin Wedge-nimisen saaren edustalle upealle matalalle hiekkasärkälle, jonka toiselta puolelta avautui hieno lahdenpoukama, jonka takana kohoili dyyninyppylöitä.
Poukama ja takana hiekkadyynejä. Beautiful bay with sand dunes behind.

Saari hiekkasärkän toisessa päässä. Wedge island, other direction.

Rannalla oli kaksi muuta nelivetoa, kalastajia. Siinä kohtaa mietti, että hitsi kun olisi lähtenyt kukonlaulun aikaan tänne... Täällä voisi vain tassutella hiekalla, uida ja nauttia maisemista. Hiekkajauho soljui niin kivasti varpaissa ja vesi tuntui yllättävän lämpöiseltä. Kamerat räpsyi, pakottava tarve tuli tallentaa hetket. Mietin, jääkö särkkä veden alle nousuvedessä, enkä tiedä vastausta. Mielestäni Australian kaunein paikka tähän mennessä. Ei tietenkään palveluita (eikä turisteja), mutta voisi tehdä hyvää vaan mietiskellä moisissa maisemissa. Kun auto oli saanut puuteria tarpeeksi pintaan, lähdettiin takaisin Indian Ocean Drivelle (päätie 60).
Nelivetomme hiekkasärkällä. 4WD car on the sand bank.

Toinen puoli hiekkasärkästä. Other side of the bank, same same.
Takaisin hökkelikylälle. Back to Shack Settlement.

Pinnacles Desert, kalkkikiviautiomaa

Matka jatkui, kunnes yksi valkoinen möykky vihreyden keskellä pisti jarrujalkaa lattian läpi. Upean muotoinen hiekkadyynistö, pakko kuvata. Vähän kuin valkoinen kivi, mini-Uluru. Mitäpä me siitä mahtikivestä tiedämme, mutta tuli vaan mieleen. Sitten seuraavilla valkodyyneillä oli jopa muutama turisti, päätettiin poiketa ennen auringonlaskua siellä, jos ehditään.
Mini-uluru, hiekkaköntti keskellä vihreetä. Mini-uluru, sand dunes in the middle of green landscape.

Pinnacles Desert sijaitsee Nambungin kansallispuistossa, jonne oli autokunnalta 12 aud (8e) maksu portilla. Sieltä pääsi Pinnacles Drivelle, luonnonmukaiselle autoreitille läpi kalkkikivisen autiomaaosuuden. Itse autiomaa hiekka-aavikkoineen on laajempi alue pohjoispuolella turistipaikkoja. Vaihtoehto B olisi ollut kävellä suppeampi kävelyreitti Desert View lookoutille, josta näkee kummulta vähän joka suuntaan (ei täysin esteettömästi, puskia). Tuolla näköalatasanteella otettiin evästauko. Autoreitillä on pysähdyspaikkoja, jossa voi rantautua maastoon kuvaamaan ja jatkaa sitten taas matkaa.

Kiviä, jee. Limestones, jippiaijee.

Alussa reittiä olikin suurimmat ja korkeimmat kivipaasit, jossa tietysti majaili myös isot laumat kiinalaisia turisteja. Jos menit jonnekin kiven viereen poseeraamaan, niin hetken päästä nuo hyökkäsivät siihen kameroineen, että "ahaa, tosta nähtävyydestä pitää meidänkin saada kuva". Onneksi puisto hiljeni siinä neljän korvilla kokonaan. Ihana rauha ja näkymät, joita fiilisteltiin autostamme tulvivan didgeridoo-musiikin kera. Hieno paikkahan tuokin on, aika laaja alue, mutta ehkei vain tuon takia kannattaisi ajaa 4-5h yht autolla edestakaisin Perthistä katsomaan. Kyllä tohon reissuun saisi kulumaan helposti pari kolmekin päivää tai meidän vauhdilla viikkojakin. Puolitoista tuntia noin hätäseltään oltiin tuolla kivipuistossa.
Hiekkaa ja kiviä. Sand and stones.

Ylläri, lissee hiekkaa ja kivii. Surprise, more sand and stones.

"Safari-rally" route (ajoreitti).

Cervantes-kylä

Vilkaistiin, että bensatankki on puolillaan, pakko käydä tankkaamassa kallista bensaa (n. 1 e/l) kaiken varalta läheisessä kylässä ennen paluumatkaa, muutoin kun saa ajaa varmaan 150 km takaisin ilman bensa-asemaa. Tää pirssi hörppii aika kivasti 98 bensaa. Kyseinen kylä herätti nimeyksillään (mm. Seville Street) viittauksia Espanjaan. Kylä onkin nimetty joskus sinne haaksirikkoutuneen laivan mukaan.
Kappas, rantsu. Hello beach!

Googlemaps näytti, että hiekkarantakin voisi olla kiva, ja matalaa vettä kylän päätyrannoilla Seville Streetin päässä. Sinne siis. Olihan se hieno auringonkin ollessa jo alhaalla. Valkoisen harmaa hiekka jatkui veden alla ja lähellä oli houkuttelevan näköinen saari. Helposti tuollakin kyläpahasessa saisi aikansa kulumaan. Leirintäaluekin löytyi kylärannan puolelta. Muutama backpacker grillaili kylän rantapuistossa. Outoa oli, että näimme leirintäalueen parkissa saman luksusbussiasunnon kuin SA:n Roben leirintäalueellamme pari kk sitten. Ilmeisesti kiertävät Australiaa.

Valkohiekkaisilla dyyneillä

Siitä ehdimme vielä fiilistelemään autioksi jäänyttä valkohiekkaista dyynialuetta Pinnaclesin jälkeen takaisin päin ajaessa. Vitivalkoisuus meinasi kadota auringonlaskun sävyihin. Silti oli mahtavaa kirmata hiekkarinteitä ja pöllytellä hiekkaa ja ihmetellä pitkälle jatkuvia kumpuja. Aiemmin on dyynitelty mm. Vietnamin Muinessa ja Kanarian saarilla. Tuosta kun jatkettiin autolla paluumatkaa, näin heti pian tien pientareella kaksi kettua. Ja sen jälkeen pellolla muutaman kymmentä kengurua. Tien pientareilla näkyi muutamia kuolleita valtavia kenguruita. Vompatteja täällä ei ilmeisesti paljoa liiku, hyvä niin. 
Huhuu, mä oon täällä. Hello I'm here.

Kukkulan kunkku. King of the hill.

Jeee, intoo pinkeessä. Jiihaa, entusiastic.

Varo myrkkyjä maaperällä

Tuolla pinaakkelien kulmilla näkyi Poison Risk-kylttejä. Ihmeteltiin, mistä on kyse. Tarkemmalla lukemisella selvisi, että sijoittelevat mm. myrkytettyjä makkaroita maastoon, jotta kettu- ja villikissakannat pysyy kurissa. Siksi ihmisiä etenkin lemmikkien kanssa asiasta varoitellaan. Kyselivät meiltäkin puiston portilla, ettei vain ole koiraa autossa mukana. 
Myrkkymakkaroita ei parane napostella. Don't eat poisoned sausage bites.

Sitten oli useita varoituskylttejä asbestista, liekö sitä kaivettu noissa paikoissa aikoinaan, kun oli  asbestin kulta-ajat rakennusteollisuudessa.

Että tämmöinen päivä. Kyllä oli rätti olo illalla.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Rantalenkki Scarborough-Waterman's Bay

Lenkkeilijä rantalenkillä. Runner on beach path on Scarborough.

Lähdin asunnolta Duke Streetiltä rantaan lenkille (1,5 km rantareitille matkaa). Ajattelin juosta Waterman's Baylle, jossa on kiva kääntöpiste (korallien tarkkailualue). Fiilistelin itsekseni reittiä, kun kerrankin otin kännykän (kameran) mukaan, että saa kuvia, mitä täältä löytyy. Me ollaan nyt jokseenkin rantalifestylemoodissa, joten täältä lähteminen minnekään betonihelv... urbaaneihin sisämaan loukkoihin ei houkuta yhtään. Välillä oli tuulisia päiviä pari ja yhtenä päivänä satoikin, mikä ei sinänsä haitannut, kun oli sisähommiakin listalla (siivous, läppäri, kuvien purku,...).

Tässä nyt sitten maisemia, taloja ja palveluita sun muuta juoksu/kävely-reitin varrelta...

Tuolla (taakseni jää) päädyssä rinteessä on asuntomme. Mäkistä aluetta. Back there on the hill is our house.

Vasemmalle näkymä (rannan suunt tie). View to left (parallel road to the beach).

Scarborough beach track. Rantalenkkitie.

Katse sivulla, rantapolku. Look sideway, beach access.

Lähestyn Trigg beachiä. Getting close to Trigg beach.

Trigg beach cliffs, kallioita rannassa.

Vessoja pitää olla varrella, jos tulee hätä. Toilets available here and there.

Lennonjohtotorni vai unelmien asunto? Flight traffic control tower or dream house?

Pienen pätkän tassuttelin rannalla. Short walk on the beach sand.

Luonnon keskelläkin sivureittejä. Side tracks on the beach.

Waterman's Reef leikkipuisto, ei huono kotiäitien päivämesta. Kids play ground, not bad for moms either.

Kääntöpiste Waterman's reefillä. Turning back on Waterman's Reef area.

Koirillekin juomaa. Water for dogs, too.

Perussettiä, BBQ-mestakin, ettei tartte kotiin mennä kokkailee. BBQ ofcourse for busy moms.

Uimaan ruoan päälle. After BBQ go swimming.

Taaperon sandaali jäänyt rannalle. Toddler forgot sandal on the beach.

Pariskunta oli nukkumassa tähän autoon tehdyssä asunnossa, en kehannut kuvata... Couple was sleeping inside the truck, had home here, did not want to shoot pict.

Puureittiä rannalle. Wooden track to the beach.

Koiralle käärmekurssi tarjolla. Snake training for dogs.

Kiva rantsukämppä uima-altaalla. Nice beach house with pool.

Täs olis kiva työpaikka, meren tutkimuskeskus. This could be nice office, Indian Ocean Marine Research Center.

Joltain on jäänyt nahka polun varteen. Old skin left sideway.

Mahtava rantareitti. Great Ocean track.

Kivoja taloja. Nice houses.

Trigg beach play ground, leikkipuisto taas.

Kaikki on täällä ylösalaisin (vesi kiertää altaassa eri suuntaan, aurinko eri suuntaan,...), jopa puun havuhapsut sojottaa ylös eikä alas. All things upsidedown on downunder (as water going round opposite direction on the sink, sun going opposite direction) as these little branches up and not down as usual ;)

Useita kahviloita ja ravintoloita, tässä pari. Several cafes and restaurants on the way, here few.

Parit peruskyltit, paitsi että hai-varoituskolmiota en ole ennen nähnyt "väistä haita"). Basic beach signs, except this "Give way" to shark I haven't seen before.

Joku käärmemäinen lisko. Some lizzard which looked like snake.

Suihku- ja juomapisteitä taas tarjolla. Shower and drinking water tap again.

Takaisin Scarboroughissa. Back to Scarborough.

Tenniskenttiä ja pelikenttä takana (kortteli meiltä). Tennis club and oval, one block away from the house.

Kotikorttelille. Back to home block.

Että semmoinen retki. Tähän elämään voisi ihan tottuakin... Rannalle on helppoa popsahdella millä tahansa liikkumavälineellä tai jopa jalkaisin. Mukavaa on myös, että Scarboroughin ranta-alue on hyvin vireä minä päivänä tahansa ja tarjolla on kaikkea. Ruokamarkettikin on. Ja meidän kuntosali Revo tietysti. Voi alkulämmitellessä katsella kimaltavaa merta ikkunasta. Ensi vuoden alusta avaavat ison ulkouimalan rantaan, jossa on 8 x 50 m radat sekä 4 x 25 m radat, parin sadan hengen katsomot ja palvelut. Kyllä tuosta alueesta tulee hieno, kun nuokin remontit valmistuu. Nyt nuo rempat vähän sotkee merinäkymiä rantakadulla. Mutta en voi valittaa.

Salin jälkeen kävästiin kerran ranskiksilla ja oluillarantabaarissa (2. krs). Once after gym we had best fries and beer on the Beach bar (2nd floor).

Loppuun vielä auringon laskuja Triggillä.


Auringonlaskukuvia Trigg beachiltä, sunset pictures.