Campuhan Ridge Walk ja apinataistelut

Campuhan Ridge Walk-kävely

Silta kuvattuna kävelyreitin alkupäästä temppeliltä. Campuhan bridge view from the walking track starting point, the temple.

Temppeli alue (upea sisältä). Temple area (go in if you can!)

Kävely selänteen läpi. Walk route through a ridge (rivers both side).

Tuntuu, että meissä on virtaa nähdä vaikka mitä, kun ollaan nyt lomamoodissa ja on saatu upeita fiiliksiä kokoajan ja sitä kautta uutta energiaa. Ajettiin taas vanhaan tuttuun paikkaan Ubudin keskustan länsipuolen (Jl Raya Ubud) sillalle, Campuhan bridge. Tulo alamäkeen sillalle on kerrassaan upea vanhan puukujan läpi, suorastaan henkinen kokemus. Innolla odotettiin, miltä viimeksi remontissa ollut temppelialue näyttää. No hyvältäpä se, vain ulkoa, kun lukot koristi rautaportteja. Käveltiin temppelin ohi kohti viheriöivää selännettä, jota reunustaa kaksi jokea ja siis älytön sademetsämäinen vihreys. Selänteen keskeltä kulkee laattainen polku, jossa oli joitain kymmeniä turisteja matkamme aikana. 2 km matka tutulle Karsa Cafelle tuntui lyhyemmältä kuin muistimme. Viimeksi taidettiin tarpoa hikihieverissä paidat märkänä kaameessa paahteessa, kun nyt oli vähän pilvinen ja sateinen päivä, toki kostean kuumaakin.

Riisiduunarit. Rice field workers.

Karsa Cafe.

Kahvilanäkymät. View from the cafe.

Karsa Cafe oli paisunut kuin pullataikina sitten viime kerran. Muutaman asiakkaan sijaan sinne mahtuikin jo jokunen kymmen asiakas, kun kaksikerrosravintolakin oli auennut. Ja näemmä kylpyläpalveluidenkin lisäksi olivat avanneet majoituksen. Näytti aika upeelta, vaikka kyllä ympäristö on vaatimaton ja kaukana kaikesta palvelusta. Puutarha on hieno, eikä näkymä pienille riisiterasseillekaan ole huono. Nautittiin smootheja ja hyvää kanacurryä puoliksi.

Ganesha ja uhrilahjat. Religious statue/altar.

Spa area, hierontamökit.

Vuokramökkejä. Cottages for rent.

Lähdettiin paluumatkalle ja pysähdyttiin eksyneen oloisen vanhemman pariskunnan luo. Kysyin, etsittekö jotain. Nainen sanoi, onko täällä mitään siedettävän hintaista kahvilaa. En tiedä, mitä lie tuolla tarkoitti, mutta sanoin, että pian löytyy parikin kahvilaa ja Karsassa on hyvät näkymät ja hyvä kanacurry. Hän kysyi sitten, olenko kenties sen paikan omistaja. Luulin ensin vitsiksi, mutta taisi olla tosissaan skeptikko. Sanoin vitsaillen, etten ole edes omistajan sukua. Outoo!

Muuten tuolla selänteen polulla oli viimeksikin jännää huomata, että paikallinen nuoriso (lähinnä parit) käyvät kuhertelemassa tuolla. Piiloutuvat keskelle heinikkoa ja kikattelu vaan kuuluu. Aika moni turisti lie nähnyt jänniä tapahtumia, kun ovat menneet katsomaan, että onkos tuolla joku näköalapaikka, kun kuuluu ääniä...

Haastattelija/opiskelija. Student who interviewed us.

Kaupustelijat sillalla. Sales on the bridge.

Lopulta päädyttiin sillan kupeen koululle, jossa koulupäivä oli päättymässä. Opiskelevat turismia, ja sitten yksi nuori nainen halusi tehdä meistä videohaastattelun. Kaverinsa kuvasi, kun puheltiin. Lopuksi otettiin kuvat. Sillalla oli pari ärhäkkää saronkimyyjää. Yrittivät estää pääsyn esittelemänsä sarongin ohi, mutta sanomalla "Tidak maaf" ne jotenkin hämmentyi ja väistyi alta.

Ruuhkassa keskuskadulla. On the traffic jam in Ubud main st.

Käytiin katsomassa myös siltaravintolan viinivarasto/myymälä. Intialainen mies oli jotain vuoden verran siellä kaupitellut viinejä eri puolelta maailmaa. Hinnat luokkaa kymmeniä ja satoja taaloja pullolta. Perusviinitkin monikertaisin hinnoin länsimaihin verrattuna. Kuulemma alkoholivero on 200 % Indonesiassa, siksi ovat kalliita. Kotiin ajettiin hirveessä ruuhkassa keskustan läpi. Nyt ymmärretään, mitä oikea ruuhka on. Pari kiinalaisbussia tukki kapean pääkadun kokonaan, ja jouduttiin hyppäämään välillä tien sivuun mopon päältä, kun ahtaus ja pakokaasu kävi ylitsepääsemättömäksi.

Taistelu apinoita vastaan

Lopulta kotona hypättiin altaaseen ja otettiin snackia. Järkevää syödä ja rapistella, kun monikymmenpäinen apinalauma oli tullut apinametsästä riisipelloille syömään ja yksi tyyppi päätti käydä testaamassa meidän sietokykyä hotellin allasalueella. Onneksi saksalaiset naapurit ehtivät varoittaa lähestyvästä apinasta. Se loikkasi pellolta altaan reunalle ja meikäläinen nappasi keksit pöydältä ja kameran ja läks. Juha jäi tuolilla puolustamaan reviiriämme, kun apina näytteli hampaitaan. Yritti tulla pöydälle ja Juha vippasi oluet sen päälle. Lähti menemään. Koitti vielä hetken päästä samaa temppua, mutta joutui luovuttamaan ja häipymään naapurin katon kautta takaisin riisipelolle.

Apina kyttää allasalueen reunalla. Monkey circulating on the pool area.

Riisin viljelijät eivät tyykkää riisiä tuhoavista tyypeistä, ja ne jussit huitoivat vapamaisilla tikuilla apinoita, jotka laumoittain lähtivätkin apinametsän suuntaan. Jokunen apina jäi mussuttamaan riisiä. Pari turistia huusi apua, kun muutama apina lähestyi heitä läheisessä kahvilassa. Välttyivät hyökkäykseltä. Nyt mua ei ainakaan saa apinanetsään, olkoonkin vaikka kuin ihana luonto ja paikka muuten. Illalla yksi uusseelantilainen kaveri kertoi Mammamia-ravintolassa, että Malesiassa joskus se oli syönyt jädeä mopon päällä, kun 30 apinaa oli hypännyt päälle ja tavoitellut jäätelöä käsistä. Meitsi olisi kyllä ollut siinä vaiheessa ihan hysteerikko. No, enpä turhaan ole sanonut, että pidetään tavarat sisällä, kun ei olla kotona, etteivät apinat vie niitä (mm. kenkiä).

Apinalauma riisipellolla. Monkeys on the rice paddies.

Eilen vaihettiin yläkerran huoneeseen, josta on avarammat näkymät. Kannoin kamoja yläkertaan, kun apina tuli vastaan ulkokäytävällä. Hyvä, etten saanut sydäriä. Peräännyin sivuun ja käänsin selkäni. Varoin rapisuttamasta pusseja. Apina käveli ohitseni ja hyppäsi viereiselle alttarille etsimään purtavaa (siellä yleensä löytyy). Syöksyin uuteen huoneeseen, huh! Varoittelin Juhaa. Apina käveli muina miehinä laattapolkua altaalle ja pois. Joku päivä varmaan yllätän jonkun harmaaparran kiikkumasta meidän riippumatossa...

Apina kytiksellä altaan vieressä. Monkey waiting for a moment to steal food on the pool area.

Tänä aamuna herättiin kirkunaan altaaltamme. Pariskunta oli joutunut hyppäämään altaaseen hedelmät käsissään, kun apinalauma oli yllättänyt heidät aamupalalta. Kolme apinaa kierteli altaan reunalla kytäten turisteja. Apinat eivät kai kovin tykkää vedestä, mutta oli Malesiassakin apinoita, jotka voivat jopa sukeltaa turistin perässä mereen. No, nää naapurimme joutuivat heittämään loput hedelmistä altaan reunalle päästäkseen piinasta. Apinat olivat jo mussuttaneet pöydältä napatut hedelmät, ja maistui niille jopa hotellin kukkaset. Aamupäivällä apinoita tuli ja meni. Aina kun ne onnaa saamaan ruokaa, niin se vaan lisää niiden halua tulla pihalle. Hotellin mies eilenkin hätisteli apinoita kepillä ja tänään tarjoilija ampui apinoita ritsoilla. Ja riisipellollakin oli taas maajussit keppeineen hätistelemäsaä. Tuolla ne kiipeilee lähikatoilla laumoissa ja aiheuttaa hammasten kiristystä. Enpä enää syö altaalla mitään, ettei tartte tapella...

Kommentit

  1. Noi apinat on kyllä pahimmillaan todella rasittavia, ja vaarallisiakin. Aikoinaan jollain reissulla yksi pieni apina nappasi Tompan sormen päästä kiinni ja jäi siihen roikkumaan. Eikä sitä sitten meinannut saada irti ollenkaan. Onneksi ei käynyt pahemmin.

    Jäätävä ikävä Balia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, juu on. Kauheeta tommonen!
      Käytiin Monkey Forestin edessä ottamassa lyhyt videopätkä, niin yksi apina hyppäsi takaapäin reppuun roikkumaan. Pikkasen säikäytti, muttei käynyt onneksi kuinkaan. Eli ne alkaa olla liian tuttavallisia ja röyhkeitä. Kyllä apinaviidakoissa kulkiessa kannattaisi myös aina olla pitkä "kungfu"-keppi mukana.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta