Tegenungan vesiputoukset ja balilainen nimilogiikka

Tegenungan vesiputouksilla


Ruskeat vesiputoukset. Brown waterfalls.

Wayan vinkkasi meille, että ajelkaa vesiputouksille etelän suuntaan, ja mehän sitten tällä kertaa ihan kuukkelin kartasta löydettiin paikka. Pistin tien nimet päähäni ylös ja lähdettiin skootterilla uikkarit mukana ajamaan. Onneksi ei tarvinnut Ubudin keskustaan mennä tällä kertaa, kun asutaan eteläpuolella. Kadun varsien liikekylttejä seuraamalla varmistettiin olevamme oikealla tiellä. Täällä on jännästi teiden nimet usein Jalan (tie) Raya (pääkatu) ja kylän nimi. Siispä Masin kylän alueella tien nimi voi olla Jalan Raya Mas, kun taas nimi muuttuu (sama tie jatkuu) seuraavaan kylään tullessa. Välillä siis voisi jo luulla ajavansa väärää tietä...

Turrekrääsää. All crap for tourists.

Tämä näkymä tulotasanteen ravintoloista. Restaurant views from entry side.

No, ilman mutkia löydettiin perille. Heti näki, että turistikohde kyseessä, kun myyntikojuja pisti silmään sekä pääsymaksu 10000 idr (0,7 ecnt). Ensin luultiin, että skootteriparkistakin veloitetaan, mutta onneksi ei. Muuten vain mies opasti vapaalle parkkipaikalle ja jutteli mukavia. Oltiin ihan hämmästyneitä siitä vihreästä rotkonäkymästä, joka avautui jyrkänteen ravintoloista alas. Alhaalla virtasi joki, johon virtasi isomman putouksen vesi sekä kapeamman putouksen (ravintolajyrkänteeltä) vesi.

Parisataa porrasta. Few hundred stairs.

Ravintolarinteen putous. Waterfall on restaurant side.

Ravintolat rinteen päällä. Restaurants up on the hill.

Käveltiin alas vajaa pari sataa betonirappusta ja ison putouksen alle. Vesi oli ihan ruskeaa, eikä uintia tänään suositeltu muutenkaan varmaankin sadepäivien aiheuttaman vuolaan virtauksen johdosta. Jotkut paikalliset ja turistitkin uivat, kun ne ensin olivat vääntäneet paikaltaan lähteneen ison parrun takaisin. Sitä pitkin pääsee tassuttelemaan toiselle puolelle rantaa, josta taas voi betonirappusia pitkin päästä putouksen yläpuolelle asti. Emme lähteneet kuitenkaan toiselle puolelle. Arvata saattaa, että joku oli pystyttänyt juomapisteen oluineen toiselle puolelle, ja toinenkin baarispotti oli rakenteilla.

International restaurant, not gourmet food, but view. Ei ollut gourmeeta täällä, mutta näkymät.

Me lähdimme takaisin ylös ja syömään punavarjoiseen ravintolaan. Hienot näkymät oli alas, papayat ja banaanitertut roikkuivat kivasti ravintolan viereisissä hedelmäpuissa. Olispa itsellä moinen hedelmätarha. Ruoat näyttivät hyvältä kaikki, mutta mun pad thai oli kalpee annos ja haisi jotenkin villasukalle. Lienee joku korianteriefekti? Juha söi sitä ja mä otin Juhan nihkeän pienen rendang-annoksen haltuun. Ihan ok, mut ei yltänyt rendang-hall of fameen. Kiva tietysti, että pankkikortti kävi, kun ei tuota cäshiä ole tuhlattavaksi. Ruuhkattomin aika tuntui olevan puolen päivän seutuvilla

Maisemia. Views on the way to Sukawati.

Ukot peseytyy. Men washing themselves.

Ajeltiin vielä skotukalla Sukawatiin asti ihan maisemien katselun ilosta. Matkalla nähtiin maanviljelyä, riisipeltoja ja kanjoni, jossa paikallisia työmiehiä (louhimo) oli peseytymässä joessa. Pysähdytiin Sukawatin kunnantalolle (desa) ja juteltiin paikallisen kuntamogulin kanssa, joka sattui oudosti muistuttamaan Pekka Poutaa. Molemmat ihan säpsähdimme miehen nähtyämme ja siksi pysähdyimme. Hän oli otettu, että muistuttaa suomalaista tv-julkkista (oli ruskeampi ja päästään harmaampi versio). Ja kehuipa hän samalla Suomen koulutusjärjestelmää. Hyvä me! Ja kertoi, miten tasa-arvoista täällä Balilla on, kun naisilla on omat kokoontumiset kunnantalolla, että suunnittelevat kunnan tapahtumia.

Balilainen henkilönimilogiikka

Kuva netistä. Balinese naming (pict from net).

Jos on vähääkään tutustunut paikallisiin tyyppeihin, niin joka toinen on varmaan Wayan tai Putu nimeltään. Johtuu siitä, että vanhimmalle lapselle annetaan syntymäjärjestyksen mukaan etunimi eli ensimmäiselle Wayan tai Putu tai Gede tai Ni Luh (vain naispuolinen), ja seuraavat perheen järjestyksessä ovat sukupuoleen katsomatta Made tai Kadek (Nengah tai Ngurah harvinaisempia), kolmas lapsi on Nyoman tai Komang ja neljäs Ketut. Viidentenä tulee Wayan Balik (Wayan "uudestaan"), ja samat vastaavasti seuraaville. Etsipä siinä sitten jotain tiettyä Wayan-nimistä henkilöä, kun niitä on joka puolella, eikä mitään sukunimiä koskaan käytetä. Nimestä ei voi päätellä, onko joku jollekin sukua. Lapselle voidaan antaa lisäksi myös kastiin liittyvä viitenimi (arvo) ja hindunimi. Ja naiselle etuliite Ni ja miehelle I. Monet kuitenkin ottavat käyttöön jonkun omakeksimän toisen nimen, jolla ihmiset erotellaan helposti toisistaan. Siksi kaikki eivät käytä noita yleisiä nimiä, ainakaan pelkästään. Esimerkiksi mä voisin olla Ni Dewi Putu Minttu, mutta esittelisin itseni Putuksi.

Sitten meilläkin on tuttu esim. Florekselta, joka ei ole Balia, vaan Lombokin toisella puolen, vanhaa Portugalin siirtokuntaa, joten siellä on taas portugalilaisia nimiä. Eivät ole hinduja yleensä, vaan kristittyjä. Toisaalta Jaavalla on taas osin omat nimikäytännöt ja sitten Indonesian muslimeilla samoten omansa. Enpä tiedä, missä vaiheessa ja millä tavalla ihminen täällä yksilöityy... Toisaalta Australiassakin on henkilötodistusrumbaa, johon liittyy useampia henk.kohtaisia id-asiakirjoja tapauksesta riippuen. Suomessa on helppoa, kun on olemassa SOTU ja virallinen kastenimi.

Kommentit

  1. No niin Minttu, joko olette Suomessa? Voi että, mun mielestä te voisitte kuulua vaikka Balille :).

    Mutta pitemmittä puheitta, annan sun blogille Liebster Awardsin, vähän itsekkäistäkin syistä, koska kuulen mielelläni sun/teidän vastaukset muutamiin haasteen kysymyksiin ;).

    Mun haaste ja kysymykset löytyy tästä:

    http://www.thaimaanrannanmaalarit.fi/2017/06/liebster-award-11-pienta-paljastusta.html

    Ihanaa juhannusta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta