Ubud, vihreä ja nuorekas
Riisipeltonäkymä Apinametsän suuntaan (lounaaseen). Rice paddies on Monkey Forest side (southwest).
Pakkaustouhut odottivat aamulla, kun piti lähteä Ubudiin. Jos respaukkomme ei olisi tiiraillut huonelistoja väärin (väitti että ei ole vapaita huoneita), niin oltaisiin vielä jääty yöksi pariksi Sanuriin, mutta aamulla todettiin, että karma halusi meidät Ubudiin. Hotlan pirssirenki suostui tinkaamaan suolaisen 30 aud hinnan 21 aud:iin, joten otettiin kyyti suorilla Ubudiin ilman turistien Luwak-kahvi- ja hopeaseppästoppeja. Ukko sai testata auton perätutkaa ahtaalla kujalla, kun heitettiin isoimmat laukut kavereille jemmaan. Ei ihan viitti lähes 70 kg kamoja roudailla Ubudiin. Otettiin vain pienet reput mukaan.
Matka on yllättävän mutkainen tai koostuu pienistä teistä, joita metikössä risteilee, koska isoa rantapäätietä ei kovin pitkälle voi mennä, kun Ubud on keskellä Balia. Ihasteltiin taksista maisemia: isoja temppeleitä, uusia resortteja ja upeeta vihreää luontoa. Erään joen ylitys herätti huokauksia, niin upeat oli vihreät maisemat. Kuten olen sanonut aiemmin, lähteminen kannattaa aina. Takaisinkin pääsee aina, jos joku asia ei miellytä. Saavuttiin tuttuun Nyoman Karsa Bungalows, joka on Apinametsän kulmilla hyvällä sijainnilla. Täällä oltiin myös kolme vuotta sitten viisi päivää. Sama mies hymyili respassa. Meillä ei ollut varausta, mutta hinnat oli 40-50 aud/yö. Kaveri antoi hyvään hintaan meille tilavan deluxe-huoneen. Ai että sielu taas lepää noissa riisipeltomaisissa, jotka uima-altaamme takaa aukeaa. Heti piti nihkeetä nahkaa viilentää altaassa. Riisipellot eivät ole tuuhemmillaan, koska edellinen satokausi on pääosin päättynyt, ja uuden sadon kasvukausi on vasta alussa. Jo kuukauden päästä pellot ovat supervihreitä. Tuttu maajussi tarpoi tutkimassa riisejä ja vilkaisi minua, käänti selkänsä ja lirautti peltoon.
Asetuttuamme taloksi ja suihkun jälkeen lähdettiin tuttuun Taco House-ravintolaan lähelle syömään meksikolaisia herkkuja. Ai, että niitä fajitas- ja burrito-annoksia! Superherkkua! Semmoiset 6-7 aud/annos. Sangriaa kannu ja mangolassia. Jono kasvoi illan mittaan parin kymmenen ihmisen pituiseksi, onneksi ehdittiin ajoissa.
Täällä on paljon porukkaa, myös Aasian väkeä. Nuoria reppareita on runsaasti ja tietysti jokunen aussi. Saksalaisia on paljon, myös hotellissamme muutama. Vähän eri turistijakauma kuin Sanurin Aussieläkeläiset. Paljon tänne on tullut uusia hienoja resortteja ja ravintoloita. Tarjonta on huimaa, kuulemma myös superfood- ja erityisvaliohemmoille. Tutun Coco-marketin kautta takaisin hotlalle aamupalaa tilaamaan ja nukkumaan univelkoja. Tai tuli katottuu paikallisuutisii Google-kääntäjä apuna. Ei oikein löydy kansainvälisiä kanavia, paitsi lumisadetta, joka saattaa tulla Suomesta... Heheh! Onhan siellä just taas avattu uudelleen laskettelukausi, kun talvi vaan jatkuu pohjoisessa.
Apina puikkasi just äsken pihaamme. Monkey just visited us on the hotel.
Uskaltaisinkohan tällä reissulla apinametsään, ettei niitten taas tartte tulla meille kylään, kuten viimeksi (Juha kävi silloin yksin tuolla metsässä). Silloin herättiin aamulla paukkeeseen, kun apinat hakkasivat puusta noutamiaan kookospähkinöitä kattoomme, että ne menisi rikki. Sitten ne kiipeili meidän parvekkeella ja katolla ja pihapuissa.
Juuri se tapahtui: Mr Monkey (kuvassa) tuli meitä katsomaan hotskalle. Tsekkasi, jäikö meidän aamiaiselta mitään pöydälle ja sitten paineli riisipellolle popsimaan riisiä...
Kommentit
Lähetä kommentti