torstai 9. marraskuuta 2017

Arkea ja unelmien tavoittelua

Arjen eloa
Aurinko on harvinainen vieras. Sun is shining very rarely.

Tällä hetkellä majaillaan Tampereella vuoden loppuun ja sitten ei ole tarkempia suunnitelmia. Aamulla takapiha näyttää yleensä synkeältä. Lehdettömät puut, harmaa varis, pari oravaa ja harmaat varpuset, joskus fasaani. Aurinko on harvinainen vieras. Välillä tupruttaa valkoista sadetta, joka sulaa samantien. Pakko sanoo, ett kyl mää niin miäleni pahoitin eräällä rantalenkillä, kun lenkkari turskahti mutaiseen ruohon peittämään ansaan vältellessäni näkyviä mutalammikoita polulla. Märkyys syntyy sateista, joita tihkuu lähes päivittäin. Aurinko paistoi kyllä kyseisellä kävelyhetkellä, mutta nautinto kirjaimellisesti valui sukkaan. Mistähän saisin kunnon positiivisen vireen päälle? Juha on saanut itsensä suggestoitua tilaan, jossa jokainen päivä on hieno keleistä ja muista tekijöistä riippumatta. Mistähän mä saisin saman tilan päälle? Tutkijat ovat todenneet, että positiivisuus generoi positiivisuutta, eli itsensä manipulointi olisi hyvinkin mahdollista. Ehkä mun pitäisi ajatella, että mun aamukahviin on lurautettu jotain hymypillereitä, jotka ovat supertehokkaita. Sitten hymyilisin koko päivän. Lumelääkkeet joskus toimii... ei sikäli, ettäkö nyt olisi ihan maassa, mutta sellainen pirteä vire uupuu.

Itsudemo sushi buffet, iloa arkeen. Sushis cheer up your week.

En mä nyt voi valittaakaan tästä elämästä kodikkaassa rivarissa hyvien bussiyhteyksien piirissä. Salireissu vie päivästä 4h (puolet matkoihin toispuol cityy ja puolet treeniin) ja loput on varattu muihin arjen askareisiin ja ystävien tapaamiseen. Kaverit jos mitkä on elämän suola ja piriste,niin ihana on niiden kanssa aikaa viettää. Ja muutenkin olla ihmisten ilmoilla, nauttia esim. musiikista tai biljardin peluusta tai sushibuffetista hyvässä seurassa. Toivoisi, että vieläkin enemmän ihmiset ehtisivät viettämään työn ulkopuolista aikaa. Välillä todella tulee de-ja-vu entisestä elämästä, kun ihmisillä ei kuukauteen tunnu löytyvän parin tunnin (tuntikin riittäisi) tapaamisaikaa. Mutta kaikkihan on priorisoinnista kiinni, eikä siitä voi ainakaan omaa mieltään pahoittaa, enempi on pahoillaan sen kaverin elämäntilanteesta. Tämän kaiken näkee niin selkeästi täältä sivusta.

Tämäkin lumi on jo sohjoa. This snow already melted.

Unet maittaa tosi pitkälle aamupäivään, ja vastaavasti nukkumaan meno limpsahtaa usein yhteen tai jopa myöhemmäksi. Aamulla tsekkaan Polar A370 aktiivisuusmittarista, millainen yö oli ja mitkä sykkeet. Kai toi materialismi nostaa päätään täällä sisätiloissa elämää viettäessä, kun ulkoilu ei ihan nappaa, ainakaan montaa hetkeä viikossa. Tennistäkin on tuijotettu Cromecastillä ATP-sivustolta kotosalla. Farang-sarjaan on koukututtu, ja Antti Holma ja Maastamuuttajat tulee katsottua. Yrittää hakea ideoita joka puolelta, myös muilta ihmisiltä, peilata ajatuksiaan. Välillä tuntuu, että on liikaa aikaa pohtia elämää. Sitä vaan kelailee, miksi ihmiset kaipaavat täältä muualle, mikä siellä vetää puoleen: ilmasto, kulttuuri, ympäristö, raha (mm. palkat), hintataso,...

Haaveilu ja tavoitteet

Tuosta päästäänkin aasin siltaa... Lähes jokaisella meistä on haaveita ja tavoitteita. Osasta haaveita voi tulla tavoitteita, kun motivaatio iskee ja huomaa, että sitkeällä ja määrätietoisella etenemisellä on edes teoriassa mahdollisuus saavuttaa tavoite. Tällöin haave on jotain konkreettista ja selkeästi määriteltyä, ja haasteena on vain löytää polku, mitä pitkin haavetta kohti kuljetaan käytännössä. Mitkä tekijät pitää olla kunnossa, että haave saa mahdollisuuden toteutua. 

Aku Ankka tietää kaiken.

Joskus haave voi olla hieman epämääräistä höttöä, jota on vaikea yksiselitteisesti määrittää ja hahmottaa. Haluaisit pystyä sen kohdentamaan, mutta se on haasteellista. Haluaisit haaveilla selkeästi, mutta pääsi sisällä on sekavia ajatuksia. Polku kyseistä haavetta kohti voi olla harhailua metsässä. Tiedät myös, että harhailu on osa kokemusta ja matkalla ajatukset voivat seljetä. Joku ohikulkija voi antaa vinkkejä tai voit nähdä vaihtoehtoisia polkuja, joista yhden valitset ja toivot, että sieltä löytyy jotain haaveen kaltaista. Voit palata polkua hieman takaisin ja vaihtaa suuntaa. Tiedät vain, ettet halua palata takaisin lähtöpisteeseen.

Joskus lapsuusystäväni totesi teini-iässämme, että voi kun löytäisin jonkun ihastuksen, josta voisin haaveilla, koska se olisi niin kivaa. Minä kun haaveilin ja olin ihan höpsähtänyt yhdestä koulukaverista. 

Nyt sitten elämämme on taitepisteessä ja on kaikenlaisia määritelmiä, mitä haluaa, mutta ajatukset eivät ole vielä jalostuneet konkreettiselle tasolle. Tietää, mitä ei halua ja mitkä tekijät toivon mukaan määrittävät tulevaisuutta. Australia-polku tuli tallattua läpi ja nyt ollaan tien haarassa pohtimassa, mikä polku seuraavaksi valitaan. Vaeltaminen vaatii veronsa ja nämä retkeilijät tankkaavat itseään seuraavaa etappia varten. Voimia kerätään ja tarkkaillaan meininkiä tästä omasta vinkkelistä. 

Tarveanalysointia

Suomalainen koripallovalmentaja Henrik Dettmann kiteyttää Viinilehden haastattelussa kivasti, mikä on yksi tärkemmistä tekijöistä onnellisuudessa: "...hyvä pitsa ja kunnon lasi punaviiniä voi olla lähes samanveroinen (viittaa Michelin-ravintolaan) nautinto. Lopulta seura ratkaisee."

Se on ainakin tullut mieleen itseään lataillessa, että ihminen tarvitsee oman roolinsa yhteisössä. Se voi olla joku työ, vapaaehtoisjuttu tai muu asia, jolla ihminen saa merkityksen tunteen. Sitäkin tässä pohdittiin, että nyt kun länsimaissa on saavutettu jonkinlainen hyvinvoinnin kliimaksipiste, niin mikä saa ihmiset hakeutumaan ulos täydellisyyden kuplasta, kohti askeettisempiakin oloja? Jotkut tutkijat ovat esittäneet erilaisen tarvelistan vaihtoehtona Maslowin kuuluisalle tarvehierarkialle, jossa fyysisten perustarpeiden jälkeen ihminen haluaa toteuttaa itseään.

The alternative to Maslow's hierarchy.

Tuosta omalta kohdalta tulee mieleen, että juuri tunnepuolen faktorit, kuten levottomuuden vähentäminen, hyvinvoinnillinen, terapeuttinen ja muut pehmeät tekijät vievät meitä eteenpäin. Ihmistyypistä riippuen eri asiat tuottavat meille tyydytystä perustarpeiden jälkeen. Kai tässä voisi ryhtyä oman tutkimuksensa koekaniksi, että minkä pyramidien mukaan tässä oikein eletään ja missä pyramidin nurkassa se onni makaa... Mr Maslow ei vielä ihan ehtinyt nähdä tätä hyvinvointiyhteiskuntaa, joten  uusia malleja varmasti tulee vielä. Tätä voi sitten itse kukin miettiä, jos löytyy ylimääräistä aikaa...

perjantai 3. marraskuuta 2017

Akkujen latausta ja pohdintoja


Graffititunneli Jyväskylässä. Art in the tunnel on Jyväskylä.

Siellä sitä poljettiin pyörällä kalsongit jalassa ja untuvatakki päällä tuplatumpuin ja pipa päässä Jyväskylässä. Kyllä oli kuitenkin ihanan virkistävä kuukausi urheilun parissa Fresh Fitnessillä. Unetkin oli pääasiassa hyvät rauhaisassa ympäristössä. Kovasti mietittiin, onko akut latautuneet tarpeeksi ja jaksaako jo lähteä kaarnapursineen laineille. Jotenkin kuitenkin kohtalo puuttui peliin ja tarjolle avautui lyhytaikainen asunto Tampereella, niin päästään ympyrä sulkemaan ja tapaamaan ystäviä. Kun päätös reilun kuukauden aikalisästä tuli tehtyä, oli tunne oikea.

Ihana urheilukuukausi. Wonderful sport month on Fresh Fitness.

Ihanaa on ollut jutella viime viikkoina muutamien uusien tuttujen kanssa kuntosalilla, ja vanhojen tuttujen kanssa noin muuten. Vähän on saanut perspektiiviä tähän omaan elämäänsä. Ihminen voi olla täysin koti-ihminen ("kotini on linnani") tai sitten tällainen mustalaissielu, mutta molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja, mikä kullekin sopii. Ja elämää voi miettiä myös kausiluonteisesti, aika aikaansa kutakin. Voi kun pääsisikin nuorille aikuisuuden kynnyksellä oleville kertomaan, että elämä voi olla pitkä ja sitä olisi syytä tauottaa ja myös tehdä nuorena haluamiaan asioita mahdollisuuksien mukaan, kuten matkustella... on nimittäin niin, että iän karttuessa mukavuudenhalu kasvaa, mikä rajoittaa kaikenlaista matkailua... saati sitten, kun kuntokin rapistuu vanhemmiten. 

Kuva netistä. Pict from internet.

Opiskelukin kannattaa, mutta kaikkea ei ole pakko saavuttaa elämässä heti: tutkinto, työ, perhe, oma asunto,... opiskella voi etänäkin ja ulkomailla. Joskus on parempi kuunnella itseään eikä muita, ja pysyä valitsemallaan tiellä. Matkoilla voi kerryttää sosiaalista, kieli- ja kulttuuriosaamista, mitä ei parane vähätellä kaiken asiaosaamisen rinnalla. Jos joku perustelee, että matkustelussa aika menee hukkaan, mikä estää myöhemmin työnsaanin, se on puppua. Useat näin pelänneet tutut ovat löytäneet heti töitä Suomeen palattuaan. Ja suvaitsevuutta tarvitaan työmaailmassa ja em. sosiaalisia taitoja, rohkeudesta puhumattakaan. Huomaamattaan ihminen saa myös monia projektointitaitoja, kuten neuvottelukyky, suunnittelu ja toteutus, budjetointi ja seuranta. Ja nuoret oppivat tavoitteellisen ajattelun haaveillessaan reissuista.

Tällaista vain tuli mieleen, kun nuorilta ihmisiltä on kuullut, että ovat kohdanneet vähättelyä ja kritisointia aiheen ympärillä Suomessa.

Ja back to business elikkä tuossa pimeällä jäähileisellä pyörätiellä kun eilen sotki kohti markettia, niin oli kaksijakoinen fiilis: mukava asunto alla joulukuun alulle ja kuitenkin pimeä talvi. Ulkoliikunta on ihan minimissä ja itse odottaa jo kohta lämpöön pääsyä. Sitten välillä miettii, kutsuuko kuitenkin taas se toinen puoli palloa eli Aussit ja Uusi-Seelanti...kesä siellä kolkuttelee kohta puoliin oven takana...  

Loppuun vielä kiva joogasetti (aurinkotervehdys), jolla on mukavaa aloittaa syksyiset aamut. Pari rundia vetreyttää kummasti. Hmm, voisin kävästä joogaamassa Ubudissakin, not so bad...
Namaste!

Matkalaukkuelämän plussat ja miinukset

Unelmaelämää,vai onko? Dream life or is it? Not necessarily... Näinä vuosina, kun on paljon rampannut paikasta toiseen matkatavaroiden ...