perjantai 8. joulukuuta 2017

Itsenäisyyttä juhlimassa Tampereella

Mun lempipampula joulutorilta. My favourite Xmas decoration on Xmas Market, Tampere.

Xmas Market.

Tulihan tämäkin talvi koettua vastoin ennakko-odotuksia. Tai ei kai täällä enää talvea ole nykypäivänä, kun ilmastonmuutos tasaa lämpötiloja vuoden ympäri. Kuitenkin mukava sattuma, että lunta sattui tupruttelemaan juuri itsenäisyyspäiväksi, koska kyllähän se lumipeite ja pikkupakkanen sai juhlan tuntumaan kivemmalta. Pukukin tuli pikanoudettua isän luota ja Tampereen varastolta löytyi kaivamalla kaivaen pahvilaatikon pohjalta juhlalaukku ja pikkukengät. Joskus noina etsinnän hetkinä toivoo, että olisi oma vaatehuone, jossa kaikki vaatteet olisivat hienossa järjestyksessä. Mutta jotta vapaus säilyy, niin jostain pitää luopua.

Lunta tulvillaan... Lots of snow.

Koska pukukoodi ei ollut ihan tasoa linnanjuhlat tuolla Ilveksessä, niin päätin kursia laahuspuolta lyhyemmäksi käsipelillä. Onneksi on oma neula, ja ilman laatikosta löytynyttä lankarullaa olisin saattanut olla lirissä, kun oli sen verran pitkä helman reuna. Ei siitä ihan tasainen tullut, mutta kukapa sitä hämyssä mittailee. Saatiin mieskin ihan rusettikuntoon, ja siitä sitten lumitihrussa bussiin ja keskustaan. Voi olla itsestään hiukka ylpeä, että vielä mahtuu lähes 15v vanhaan juhlapukuun. Tunnelma oli korkealla, kun porukka oli sonnustautunut parhaimpiinsa ja skumppaa oli tarjolla sisään tullessa. Näimme muutaman tutunkin, mutta yllättävän vähän siihen nähden, että täällä Tampereella on tullut jokunen vuosikymmen asuttua. 

Happy Independence Day, Finland 100y.

Ilta hyrähti kunnolla käyntiin Parkkosen pörhötukan energisellä esityksellä. Näytti olevan monta puumaa kuumana katsomossa. Keski-ikä juhlissa oli aika sopiva. Kovin silmää tekeviä julkimoita ei paikalla näkynyt esiintyjiä lukuunottamatta. Onneksemme törmäsimme tuttuun pariskuntaan, joiden kanssa sitten viettelimmekin iltaa Amarillon puolella. Leppilampi esiintyi siellä. Eipä ollut odotuksia sen suhteen, kun en Mikkoa ihan laulajana ole pitänyt. Kuitenkin alun vanhan jazzliruttelun jälkeen innostus kohosi, kun Robbie Williamsin biisi pääsi vauhtiin. Bändi veti taidolla ja Mikkokin ylitti itsensä. Ihan tanssimaan piti lähteä. Pitihän sitä vielä kaverikuva saada hikisestä esiintyjästä. Mukava hemmo.

Go Mikko!

Tuisku tykitteli loppuillasta, mutta jotenkin en päässyt ihan siihen showmeininkiin mukaan. Juhankin kadotin hetkeksi vessareissun jälkeen. Oli vähän tunkua lavan kulmilla. Taksijonossa seisottuamme aikamme päästiin kotiin nukkumaan. Vaihdettiin vielä kuulumiset aamuiseen Melbourneenkin.

Kirkkokonsertti, Vanha Kirkko. Old Church of Tampere, a concert.

Itsenäisyyspäivänä lähdimme kaupungille Siipiweikkoihin syömään ja siitä Tampereen kaupungin itsenäisyysjuhlaan. Kaverit moikattiin Hemmarissa, ja pienessä -5C pakkasessa päätettiin kiertää Tammerin kulmilta, kun Hämeensilta oli niin miehitetty. Porukkaa tunkeili Frenckelin aukiolla, joten siirryttiin lähemmäksi vanhaa kirkkoa. Ilotulitus Finlandian tahtiin oli liikuttava, lähinnä musiikin takia. Ilotulitus olisi voinut olla vieläkin näyttävämpi.

Kultainen poro. Golden reindeer.

Kansan hajaannuttua kävimme Vanhassa Kirkossa kuulemassa vähän aikaa nuorten konserttia. Siitä poikettiin ihanalle joulutorille lähinnä ihailemaan rekvisiittaa ja mun lempparia eli punaista isoa joulupampulaa. Siitä Ineziin tapaamaan muutamia kavereita. Jatkettiin vielä yhden pariskunnan kanssa Taproomiin oluelle. Jotenkin teki mieli yksi IPA, eikä heti tehnyt mieli lähteä kaiken kansan tapaan istumaan TV-ruudun ääreen tuijottamaan linnanjuhlia. Keskustelu kavereiden kanssa vei voiton. Bussimme oli puoli tuntia myöhässä, joten noustiin toiseen bussiin ja käveltiin pakkasessa reilu kilometri.

Tammerkoski, the river of Tampere.

Seuraavana päivänä katseltiin linnanjuhlia netistä ja ihmeteltiin, että aina on samat naamat. Ja jopa spekuloitiin, miten Haukio on niin hoikkana ja eri puku kuin lehtikuvissa... ja miten vihreiden PJ:llä onkin tukka, kun on yleensä näyttänyt kaljulta. Ja taas Nykänen linnassa. Hehheh! Tyrmistykseksemme olimme tuijotelleet toista tuntia vuoden 2015 linnanjuhlia, tuli valittua väärä nettiohjelma. Kylläpä naurettiin ja tajuttiin montakin asiaa, mikä oli pielessä ja sai selityksen. Siinäpä vierähti aikaa, kun sitten piti katsella tämän vuotistakin meininkiä. Samoja tyyppejä sielläkin pitkälti. Muuten aika booring, mutta Ylen muutamat haastattelijat olivat oikein virkistäviä. Saas nähä, laantuuko Suomi 100-meininki kokonaan vai miten tästä jatketaan. Meidän kaveritapaamisputki jatkuu sitä tahtia, että ei taideta ehtiä Helsinkiin jenkeistä tulleita tuttujakaan tapaamaan. Sitten pitäisi vielä suunnitella alkuvuoden kuviot... näillä mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Miltä Suomi maistuu?

Päällimmäiset fiilarit Soutamassa mökillä. Rowing on the cottage. Olen miettinyt välillä sanontaa ”Oma maa mansikka, muu maa mu...