Kiinalainen uusi vuosi Kuala Lumpurissa

Näkymä hotellimme ikkunasta.
View from our hotel room.

Balilta Kuala Lumpuriin

Balissa on se huono puoli, että kuukauden sisään pitää poistua maasta, kun perusviisumi on vain 30 pv. Ubudista siirryttiin Sanuriin vielä muutamaksi päiväksi. Ubudista tullessa mukava taksikuski jutteli meille ummet ja lammet jalkapallosta (hirvee fani, Balin joukkuekin pelailee Gianyarin stadikalla toisinaan). Tiesi mainita Litmasen ja Hyypiänkin, täällä seuraavat Euroopankin futista. Juteltiin myös kouluista ja koulutuksesta, meillä on tosi hyvä maine joka paikassa. Setä tilitti karvaasti Indonesian poliisien huonosta moraalista ja korruptiosta (kun pysäyttelevät tiellä ja keräävät rahaa noilta kuskeiltakin) sun muista epäkohdista valtion politiikan suhteen. Kehui, että Suomessahan on hyvät koulutussysteemit ja sitten kertoi, miten täällä on huonosti ne asiat ja rahaa pitäisi olla tukuittain lasten koulutukseen, joka on jo alimpien perusluokkien jälkeen maksullista. Lounasruokakin kouluissa on Balilla jotain euron luokkaa per päivä, täällä iso raha. Yrittelijäitä nämä balilaiset ovat ja työttömyys on about nollilla. Tuokin mies myy grillattua maissia 24h-torilla pitkin yötä vaimonsa kanssa ja ajaa päivät taksia. Rattoisasti höpötellessä meni matka ja saavuttiin "kotiin" tuttuun Bumi Ayu Bungalowsiin, jonne taas saatiin tingattua huonehintaa alas. Tässä alkaa olla kivat tukikohdat Balilla Sanurissa, Ubudissa ja Semmarissa nyt.

Tosca restaurant, Sanur Bali.

Sanurin surffarit odottavat venekyytiä riutalle.
Sanur's surfers waiting for the ride to the reef.

Olisi hyvin voinut jäädä sinne Sanuriinkin pidemmäksikin aikaa, mutta kun viisumi. Ehdittiin kuitenkin vielä tavata kavereita muutamaankin otteeseen ja juhlistamaan kaverin synttäreitä Maya-hotellin häppäreillä. Aika menee aina heidän kanssaan turistessa ihan hurauksessa ja iltakin ehtii pimenemään. Onneksi tuli Suomesta ostettua Fazerin suklaata ja Turkinpippureita lahjaksi. Nämä kaverit muuttavat Balin Sanurista Jakartaan, joten ei varmaan niin paljoa tule jatkossa törmäiltyä, harmi sikäli. 

Denpasar airport, wetwet. Märkää kentällä.

Kuala Lumpuriin lento oli myöhässä 1.5 h, ja vettä kaatoi aika tavalla lentokentällä (nythän olikin jo aika kuivat kelit jokusen viikon), koneiden perässä tuli karmea vesisumuvana kiitoradalla, näkyvyys välillä taksimatkallakin oli hyvin heikko rankkasateen vuoksi. Hyvä päivä lähteä. Joku intialainen ylivanha vauva huusi ja kiukkusi koko matkan lentokoneessa. Vanhemmat eivät pahemmin asiaan kiinnittäneet huomiota. Olen varma, että edessä istuvalla vaalealla herralla oli hermot kireällä, kun lapsi potki ja rynkytti miehen tuolia välillä. Mies vaimonsa kanssa kun oli vähän kalliimmilla exit-paikoilla. 

Kuala Lumpurissa ihan kehoittivat lentoasemalla käyttämään Uber-taksisovellusta, jolla päästiinkin 78 RM hinnalla Furama-hotellille (normitaksi luokkaa 110-120 RM Bukit Bintangille). Malesiassa suhtaudutaan hyvin Uberiin muiden taksien rinnalla, kun taas Indonesiassa katotaan näitä halvempia vaihtoehtoja kieroon, eikä tunnu niin hyvin toimivankaan kaikki vaihtoehdot... Tuo taksikuski olikin varsinainen ilopilleri, kiinalaista alkuperää. Kertoi, että sai nimensä Apollo vuonna 1970 kyseisen avaruussukkulan mukaan, kun päänsä oli kuulemma avaruuskypärän mallinen. Ehkä tuosta miehestä olisi voinut tulla avaruustieteilijäkin, kovin oli sivistynyt, juteltiin (taas) Suomen koulutus- ja terveydenhoitoasioista ja Malesian asioista vertailuna. Sitä kiinnosti kaikki asiat. Täältä kaikki kynnelle kykenevät lähtevät ulkomaille opiskelemaan. Hänkin oli asustellut 4kk Englannissa, minkä huomasi sujuvasta puheesta. Kovasti kehui Penangia meille ja Langkawia ja Malaccaa. Katsotaan, mitä tässä nyt jaksaa puuhailla...jos jonkun aikaa viettäisi Malesiassa. Täällä ei niin kiirettä ole poistua ainakaan viisumin vuoksi. Apollo näytti teinilapsensa pianonsoittovideota ja kehui, että lapsi on kutsuttu Oxfordiin soittamaan filharmonikoiden kanssa, jne. Mies oli lähdössä uuden vuoden viettoon  (kiinalaiset kokoontuu uutena vuotena perheensä kanssa), kun kyydiltään ehtii. Tässä sopivasti onkin seuraavat päivät kiinalaisen uuden vuoden juhlat kiivaimmillaan, ja jatkuvat parisen viikkoa.

Kiinalainen uusi vuosi

Kiinalainen tekokylä Berjayan ostarissa.
Chinese setting on Berjaya Times Square.

Terveellistä kananvarvasta, mutta kumia.
Healthy chicken feet, but rubber.

Koiran vuosi. Year of the dog.

Kiinalaisen tanssiryhmän jäsen.
The member of the Chinese dance group.

Lohikäärmeet kuuluu uuteen vuoteen.
Dragon dance for the Chinese new year.

Kuala Lumpurissa huomasikin, että ostoskeskukset (sama juttu 2v sitten) olivat täynnä kiinalaisen uuden vuoden koristeita, ja Berjaya Times Squarella on kiinalainen tekokyläkin ostarin alakerrassa. Ihmiset kävivät kuvaamassa itseään noissa kiinalaiskulisseissa ahkerasti. Koiran vuosi alkaa, eli koirateemaa on hyvin näkyvillä myös. Ja meillekin hotellissa antoivat värikkään uuden vuoden toivotuskirjeen kullan värisen onnenkolikon kera. Hotelli oli täynnä pari päivää ja sunnuntaina puolet huoneista tyhjeni kerralla (yli 200 kpl). Välillä ihmeteltiin pirunmoista pauketta hotellin alakerran ulkotilassa. Ampuivat jotain sarjakiinareita, jotka olivat köynnösmäisesti ripustettu seinille ulos. Juha näki lohikäärmeitä ala-aulassa tanssimassa, äänekäs rumpuryhmä mukana. Lauantaina porukat täyttivät mm. Berjaya Times Squaren, jossa perheet kävivät syömässä ja viihteellä uuden vuoden kunniaksi. Varmasti muutkin ostarit, kuten Pavillion ja KLCC (Petronas-torneillä) olivat pullollaan ihmisiä. Vielä useita päiviä uuden vuoden alettuakin on nähty noita lohikäärmetanssiryhmiä rummuttajineen eri paikoissa, mm. Surian ostarilla Petronas-torneilla ja Pavillionin ostarilla sekä ravintoloiden edessä. Ryhmät kiertävät kaupungilla ja välillä paukkuköynnökset rätisee äänekkäästi ja savu nousee.

Huvia Berjaya TS:llä. Fun on Berjaya TS.

Pavillion ostarin juhla-kattaus.
Decoration of Pavillion shopping center.

Pavillionin ruokakorttelit.
Food court on Pavillion.

Saman kylän F1-poikahan se siinä, Valtteri.
F1 guy from my home town, Bottas.

Suria KLCC eli Petronas-tornien ostari.

Shopping center Suria KLCC.

Jotenkin hassua on ollut havaita, että länkkäreitä ei juurikaan näe koko KL:ssä, intialaiset ja kiinalaiset edustavat suurinta massaa. Olemme tunteneet itsemme hujopeiksi näiden pätkien rinnalla. Hauskaa. Reviiri on kutistunut, kun osa ihmisistä tulee iholle. Malesian peruskansalaiset osaavat käyttäytyä ja ovat ystävällisiä, Aasian omat turistit ovat enempi noita tunkeilijoita. Englannin kielen hyvä osaaminen täällä tulee aina yllärinä. Ihanaa on katsella joka aamu ja ilta Petronas-torneille ja Menara-tornin valojen vaihtumista, kun huoneemme on 23. kerroksessa sopivaan suuntaan. Meillä on vielä erillinen olohuone, mikä on mukavaa, kun on tilaa. Huonehinta 30e, ei paha. Uima-altaat, kuntosali ja hyvä sijainti ja palvelut. Aamupalabuffetti on 4e per nekku, valtavasti kaikkea, mitä Balilla on kaivannut. Nautitaan elää lähes normaalisti silmiin pistämättä, tämä on iso city, eikä tarvi olla turistina. Normaalit kaupat, ravintolat, yms. 

Kuuluisat Petronas-tornit ja kiinalaiskoristetötterö.

Petronas towers and Chinese decoration.

Sushi King, Suria KLCC.

Kivaa on myös välillä poiketa joko Berjayan tai Surian ostarien Sushi Kingissä, jossa sushilautaset rullaa liikuhihnalla, ja voit poimia haluamasi herkut pöytääsi. Lautasvärit kertovat setin hinnan, josta loppusumma muodostuu. Surian Kingissä on lisäksi pöydissä monitorit, joista voit valita juomat tai tilata muutakin kuin hihnalla liikkuvaa sapuskaa. Tarjoilija tuo. Näppärää! Laskunkin tilaamme lopuksi itse. Tarjoilija käy laskemassa eri väriset lautaset, ja lapun kanssa mennään tiskille maksamaan. Kaksi henkeä syö viidellä eurolla hyvin, erityisesti "onnen tunteina" (happy hour), kun on 20% ale klo 15-18. Ostareilla on ruokakortteleita, pilvin pimein ravintoloita, jotta nälkään ei tartte täällä kuolla. Alakerrassa on yleensä ruokakaupat, josta saa kaikkea snackia hotellille. Sitten näin 40C kuumuudessa on kiva, että esim. Pavillionilta pääsee ilmastoitua kävelytunnelia pitkin Petronas-torneille. Jokunen maanalainen tunneli Bukit Bintang-alueella tarttis tutkia, jos sattuu myös rankkasadehetkiä, että josko pääsisi vaikka Berjayalle asti tunnelissa.

Jalan Alor- ja Changkat Bukit Bintang-ravintolakadut

Kartassa ostarit ja ravintolakadut.
Nearest shopping centers and restaurant streets.

Rock Bottom, Changkat Bukit Bintang.

Vietimme uuden vuoden aattoa Chankat Bukit Bintangin ravintolakadulla tutussa Rock Bottom-ravintolassa, jossa on saksalaistyyppisiäkin ruokia ja livemusiikkia. Sisätilat on ilmastoituja näissä paikoissa, joten pysyttelemme mieluummin ulkosalla. Muutamat ilotulitteet ja paukkeet nähtiin kaduilla, ei mitään sen massiivisempaa. Aika vaisua uuden vuoden meininkiä, ehkä täällä ei saa paukutella ilotulitteita ihan vapaasti. Kyllähän täällä oli porukkaa paljon liikkeellä, enempi aasialaisia kuin meitä. Yöllä katseltiin Jalan Alorin muovituoliravintoloiden pikkuhiljaa tyhjentyvän ja ravintoloitsijoiden valmistautuvan uuteen päivään kuorimalla esim. chilejä. Tuolla saa kaikenlaista aasialaisruokaa edukkaasti (ei välttämättä aina edullisemmin kuin oikeissa ravintoloissa), ja ohessa on viihdettä mm. livemusiikin muodossa. Täällä kaupungilla usein näkee sokeiden tai muuten vammautuneiden ihmisten laulavan taustamusiikin tahdissa rahaa keräten. Varsinaisia kerjäläisiä täällä ei pahemmin näe. Muutama huumehörhö on tullut vastaan kaduilla. 

Jalan Alor food.

Jalan Alor ravintolakatu.

Jalan Alor hedelmätori. Fruit market.

Saisiko olla chiliä. More chili?

Todella mukavaa illanviettoaluetta nuo em. kadut. Ehkä jotenkin ei niin teennäisiä paikkoja kuin uudella kehittyvällä alueella TREC KL, jossa on Electric Boulevard ja kaikenlaisia yökerhoja sun muita hienostomestoja. Siitä kertoo seuraava juttu. Näillä kaduilla on paljon erilaista ravintolatarjontaa ja livemusiikkia, ja hierontaakin olisi ollut Changkatilla tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tällä kertaa ei jaksanut yöllä jäädä pidempään...  Nyt nauttii kaikesta tästä kaupungin tarjonnasta Balin jälkeen. Hintataso on täällä suunnilleen samaa luokkaa kuin Balin turistikylissä, hieronta on himppasen kalliimpaa. Uber-taksi toimii todella hyvin täällä ja on halpaa. Pari kilometriä pääsee eurolla, joten ei paljoa kannata sandaaleitaan kuluttaa asfaltilla. Lämpötilathan täällä on päivällä jotain 35C ja feels like 40C, eli hiki saattaa tulla ainakin, jos aurinko sattuu vähänkin paistelemaan. Helppoa olisi tännekin taas jämähtää, mutta katsotaan, mitä tapahtuu maanantaina, kun on tämän hetkinen check-out. Tilaahan täällä on nyt, kun kiinalaisten uuden vuoden pääpäivät meni jo. Olisi tässä vielä kolmaskin uusi vuosi tarjolla maaliskuussa, eli hindujen Nyepi eli Silent Day Balilla. Olisi mielenkiintoista kokea tuo täysin hiljainen päivä, jolloin ei kukaan saa liikkua missään. Valoja pitää säästää ja paasto ja hiljentyminen on suositeltavaa. Demonit voivat tulla kylään, jos elämän merkit näkyy kämpästä ulospäin...

Pari kuvaa vielä katukoristeista.

Jalan Bukit Bintang.

Yeoh Tiong Lay Plaza, ravintoloita lissee.
More restaurants next to Jl Bukit Bintang.

« Previous Post

Next Post »