torstai 22. maaliskuuta 2018

Saarielämää

Nippu banaanipuita kävelyreitin varrella.
Banana trees along the walking track to Long Beach from Coral Bay.

Perhentian island soup, soppaa kumikalmarein (squid) ja kingfish-kalalla.

Tässä on nyt yli kolme viikkoa lojuttu Pulau Perhentian Kecilillä eli sillä pienemmällä näistä kahdesta saaresta (Besar on isompi). Ja tarkemmin ottaen Coral Bayn rannalla. Mietimme välillä, olemmeko täysin tylsiä ihmisiä, kun toiset (pitkän reissunkin tekijät) ramppaa kaikilla snorklaus- ja sukellusreissuilla ja patikoi jokaisen polun tällä saarella ja ajelee vesitaksilla sinne ja tänne. Ja kun ne on muutaman päivän olleet täällä, niin ne suunnittelee reissua Taman Negaran kansallispuistoon, Cameron Highlandseille ja ties minne.  Itse miettii, ettei oikein innosta kököttää veneessä tai kellua vedessä kuumassa paahteessa 4-7,5 h, etenkin kun näkee noiden reissulaisten palovammoja. Kyllä sitä välillä tulee käveltyä, mutta enimmäkseen aika kuluu loikoillessa, maisemista nauttiessa, lukemisessa ja mietiskelyssä. Tämä hiilaripitoinen ruokavalio alkaa tulla korvista. Riisiä ja nuudelia ja samat hannekset. Yllättäin kunnon kalakin on täällä kortilla eikä kalmarin renkaitakaan oikein osata valmistaa, kumia vaan. Kalakin on ylikypsää, jos mitä kalaa on tarjolla. Yleisin kala on kingfish, sellainen 6-8 kg jötikkä, joka keitossa muistuttaa pakasteseitä. Harmi vielä, että BBQ tarkoittaa kamalaa käryä, jossa vaan ei voi olla. Ja osa ruoista palaa ja osa jää raa'aksi. Sitten tietysti välillä jotkut raaka-aineet on loppu, kun mantereelta odotellaan uutta lastia. Dieselkin loppui aamupalapaikan generaattorista, joten sähköä ei ollut tarjolla ja siten smootheja ei saanut pariin päivään tuolla. Tämä johtui aallokosta, joka viivästytti dieselin saantia saarelle. Hyvin riippuvaista siis mantereen laivoista.

Olisiko aika siirtyä vaihtelun virkistykseksi kaupunkiin? Haaveillaan jopa Kuala Lumpurin ruoka-annista, vaikka sekin on rajallista verrattuna Eurooppaan ja oman keittiön käyttöön. Päivät valuu kuin murmelina samoja ratoja... mutta nyt kun otettiin ohjelmaan aamukävelyt Long Beachille, niin saatiin taas lisää virtaa. Pienet poikkeamat rutineissa auttavat...


Laiva tuo muonaa ja tarvikkeita.
Logistic boat with food and other supplies.


Pikku vene vie omansa maihin.
Picking up own supplies.


OPM=oma pakastin mukaan reissuun.
Someone took the freezer with him.


Aamulla jätesäkit viedään jätekeruulaivaan.
Garbage bags delivery to the collection boat.

3G nettikään (meillä on Maxis hotlink liittymä, KL:ssä 4G) ei toimi oikein missään, paitsi Long Beachin laiturilla ja kylässä toimii mainiosti. Hyvä syy lähteä aamukävelylle, että saa asiat hoidettua verkossa. Wifit eli langattomat verkot on aika lähellä nollaa paikassa kuin paikassa, hermot kireellä yhdellä sun toisella, jos/kun nettiä tarvitsee matkajärjestelyihin tai muuhun. Taitaa tuulla tai on liian tyyntä, pilvistä tai aurinkoa liikaa, same same but same. Saatiin onneksi vaihdettua Ameliassa eurojakin myrreiksi, kun muuten rahat olisi jo loppuneet käsistä saarielämän venyttyä. Täällä kun ei otella seinästä rahaa kortilla tai useimmassa paikassa maksetakaan kortilla, edes majoitusta, paitsi jos maksaa enempi kuin kolminkertaisen hinnan meihin verrattuna.


Oma mökki paras mökki.
Own cottage is sooo good.


Vierusnaapurin vastaava möksä.
Neughbours cottage (same same). 

Sitten tulee taas hetkiä, jolloin kelaa, että hyvät hyttyset sentään, mitä hittoo tässä valittaa, kun saa olla lämpöisessä aurinkokelissä kirkkaan meren ja valkoisten palmurantojen ääressä tropiikin vihreydessä, ja voi nähdä kaikkea jännää harva se päivä, mikä tuottaa mielihyvää. Ja se yleisesti kaksin kaivattu muu sosiaalinen elämä on täällä tarjolla turrejen ja paikallistenkin muodossa. Mutta se nyt on normaalia, että tien päällä tunteet vaihtelee ja välillä oman kodin kaipuu valtaa mielen (olispa oma sänky, tyyny, keittiö,...), ja sitten miettii taas, että on hienoa olla vapaa... ja välillä kaipaa kaupunkiin ja välillä kelaa, että täällä saaren rauhassa ilman liikennettä (veneitä toki suihkii) sun muuta häiriötä elämä on auvoista. Viidakon äänet on ainoat, joihin geckojen lisäksi voi herätä.

Ruuhkaa sukelluspaikalla Lonkulla.
Rush hour on Long beach diving spot.

Luonnonpuistoihin (isoon viidakkoon) ei nyt oikein tee mieli, vaikka tietää, että luonnossa olo tuo aina mielihyvää. Sikäli teeplantaasit Highlandseilla vois olla ihan jees, joten pitää vielä niitä harkita. Penangista ollaan nyt innostuttu seuraavana kohteena, kun nyt hitaasti kypsyttelee itseään lähtövalmiiksi. Avoimen suunnitelman matkailussa on se hyvä puoli, että voi rauhassa odotella ja kuulostella tuntemuksiaan, ei tartte juosta. 

Jännä karvamato. Nice hairy worm.

Iso sauvasirkka tuli moikkaan mökille.
Big stick cricket says hello to us.

Sitten on kelattu sitä, että olisiko näin monen vuoden jälkeen aika tutustua johonkin uuteen maahan, kun aina vaan pyörii samoissa maissa. Sri Lanka on alkanut tupsahtelemaan esille yhtä sun toista kautta. Tänä aamuna otettiin puhelu kaverille Sri Lankaan (lomailee Ellassa) ja siinä tuli vahvemmaksi tunne, että se voisi olla tuleva uusi kohteemme. Upeita vihreitä riisiterassimaisia kukkuloita, hienoja junareittejä, ihania ihmisiä, hiekkarantoja ja paljon muuta. Pidetään mielessä.

Olisko helpompi mennä varjoon?
Shadow is better than sun + scarf.

Eilen meihin otti myös yhteyttä puhelimitse Perusta ruotsalaisnainen, jonka tapasimme täällä Perhentialla kolme vuotta sitten, ja olemme siitä asti pidelleet yhteyttä. Hän on viime kuukaudet ollut Perussa mm. shamaanien viisauksia kuulemassa, ja kertoi juuri käyneensä vastaavan itsensä etsimis-rituaalin läpi kuin Madventures-pojat jonkun nautittavan aineen kera, josta saa sopivat hallusinaatiot. Hän oli löytänyt oman sisäisen äänensä ja varjonsa, ja tulevaisuuden minänsä. Kertoi myös kokemuksen olleen fyysisesti hyvin rankka, kuten Madventures-sarjastakin pystyi toteamaan. Suositteli hyvin varovaisesti meillekin. Voin kyllä suosiolla jättää väliin, mutta hienoa että oli nyt valaistunut itse. Kaikenlaista mielenkiintoista saa ihmisiltä, joita tapailee matkan varrella... se on elämää parhaimmillaan.

Josko tässä ensi viikon alussa olisi valmis vaihtamaan paikkaa, ajamaan bussilla Malesian halki länsirannikon Penangiin. Loppuun pari kuvaa vielä Long beachiltä, joka on jo auennut täyteen loistoon näin maaliskuun aikana.

Chillout on vihdoin aukeamassa.
Chillout finally opening on March.

Nippu ravintoloita auki.
Restaurants open on Long beach.

Bubu resortkin on avattu.
Bubu resort also opened.

Veneet valmiina kuljetukseen.
Boats ready for transfer on Long beach.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Aktiviteetit Perhentian saarilla

Relaa, älä tee mitään. 
Do nothing, relax. Mira beach.

Äkkiseltään tulee mieleen, että tällaisilla ”tuppusaarilla” ei ole paljonkaan muuta tekemistä kuin vedessä kelluminen, seurustelu ja ravinnon nauttiminen. Kuitenkin tarkemmin ajatellen täällä voi olla hyvinkin aktiivinen, eipä täällä varmaan muuten saksalaisiakaan kävisi näin paljoa kuin nyt käy. Itsekin välillä on pakko aktivoitua, ettei vatsakumpu pääse paisumaan liikaa, kuumuudesta huolimatta.

Vaeltelu Perhentian Kecilillä

Vaellusreitti Coral Bay-Fisherman village (trekking route).

Perhentian Kecilillä on useampia polkuja tai laatoitettuja kulkuväyliä, jos mielii vaeltaa viidakossa tai kukkuloilla. Meistä mukavin reitti on laatoitettu polku, joka lähtee Butterfly-mökeiltämme rantaa pitkin kohti Mira Beachiä ja Petani Beachin (etelän) kautta paikalliskylään (Fishermans village). Vaikka polku onkin viidakkopuiden varjossa koko matkan, niin silti hiki virtaa vuolaasti kosteudesta ja kuumuudesta johtuen. Ihan bikineissäkään ei viitsi vaeltaa, jos joku dengue-päivähyttynen sattuisi pistämään ihoon.  Emme onneksi montakaan moskiittoa nähneet, muurahaisia sitäkin enempi (ja termiitin pesiä). Melkein sandaaleissakin voi kylään vaeltaa (kuten suomalaistuttumme ekalla kerralla), mutta tennareissa mukavampaa. Matkalla on runsaasti portaita, isojakin ylä- ja alamäkiä. Ei sovi heikkopolvisille. Matkalla on ainakin 3 rantaa, joissa voi tarvittaessa pulahtaa uimaan tai kahdella niistä nauttimaan välipalaa rantaravintolaan. Suoraan ja kohtuureippaalla kävelyvauhdilla matka kylään Coral Bayltä kestää noin tunnin, vaikka matka on vain reilut 3 km. Hidastusta aiheuttaa myös Mira Beachin ja Petani Beachin väliset esteet eli kaatuneet puut, joita pitää kiertää ainakin kolmessa kohtaa. Tuolla välillä kuulimme hurjaa rasahtelua polun lähellä, pakko olla joku iso lisko tai apina, emme nähneet kuitenkaan, mikä se oli.

Parakkeja Rainforest beachin lähellä. 
Modest rooms next to Rainforest beach.

Alkumatkasta kuljetaan värikkäiden pienten parakkimökkien ohitse, jossa rannassa on laituri, josta pääsee kivoille koralleille vaikka snorklaamaan. Sitten kävellään teltta- ja leirintäalueen (Rainforest beach) ohi ja voi nähdä ison rakennustyömaan uusille huviloille. Itse Rainforest beach on hiljainen vähän kivinen rantapätkä. Sitten Mira Beachillä on ihania puumökkejä muutamia (hinnat 120-200 RM) ja mukava argentiinalaisen naisen pitämä ravintola. Yksi hienoimpia hiekkapoukamia, jossa palvelut. Uimiseen mainio paikka, suihkut ja vessakin löytyy parin kymmenen metrin päästä rinteestä.

Tulo Mira beachille.
Arriving Mira beach.


Petani beach.

Eteläisellä Petani Beachillä tulee vastaan ensin hintava Petani-ravintola, sitten alkeellisia Mari-Mari-hippimökkejä (hinta muuten tuplat meidän rinnemökkiin verrattuna) sekä lopulta tuossa isossa rantapoukamassa on valtava mökki- ja hotellikompleksi Alunan Resort. Äkkiä paikka näyttää luksukselta, ravintola toki on hienolla paikalla yläkerroksessa rannalla. Sitten kun jatketaan polkua ohi, ollaankin jo pian itäpuolella saarta ja välillä voi nähdä vilaukset Perhentian Besar-saaresta, joka makaa aina lähellä Kecilin itärannikkoa. Kylään tullessa käydään vähän korkeammalla ja laskeudutaan kohti puumökkinäkymää. 

Kylään tulo. Arriving to the village.

Koulu. School.

Moskeija kylässä.
Mosque (masjid) on Fishermans village.

Heti kylään saapuessamme nähtiin n. 1,5 m monitorilisko erään talon alla (taloista osa on nostettu paaluilla ylös). Ensi vaikutelma kylään tullessa on, että kiva pikku kylänen, kukot ja kanat tepastelee vastaan ja siistejä julkisia rakennuksiakin löytyy (kouluja pari, iso poliisitalo, klinikkakin ja tietysti valtava hieno moskeija). Jalkapallokenttä on rannassa ja hautausmaa keskellä kylää. Sitten bongasimme sekä slummimaista peltirouskoasumista sekä valtavan hienon huvilan, jonka edessä juteltiin paikallisten koululaistyttöjen kanssa vähän aikaa. Mukavaa näyttää kuvia Suomestakin, luulivat lunta suolaksi, mistäpä sitä voi tietää, jos ei lunta ole koskaan nähnyt. Puhuivat vähän englantiakin, ja minä vääntelin pari sanaa bahasa malesiaa (se kun on lähelle bahasa indonesiaa, jota osaan pikkasen jo).


Satama-alue. Village harbour.

Kylän satamassa on iso laiturialue, jossa makaa ruokakortteli ja monta ravintolaa. Oikein kiva paikka ruokailla veden päällä. Vesi on todella kirkasta ja syvääkin tässä satamassa. Selvästi huomaa, että kylän julkisivu on ns. kiillotettu satamasta tuleville. Reunoilla on rosoisempaa. Tervetulokyltti on satamasta tulijoille. Kylän pääraitilla on muutama kauppa, sukelluskeskus (Sealife…), se ruokakorttelin takapuoli ja yleinen wc (hinta 50 cnt tai 2 RM suihkusta). Seuravana voi bongata Siti Cafen, eli ihan suosittu "kaupunkikahvila" (HEH). Moskeija loistaa sataman suunnastakin ja jopa Besariltakin näkyy selvästi. Se on iso, eikä sinne ole asiaa kuin muslimeilla. Sattuukin alkamaan rukoushetki puolen päivän jälkeen. Ihmeteltiin miten hiljainen ääni. Hetken päästä joku vetää volyymit täysille, ja korvissa on pitelemistä, kun ollaan moskeijan vieressä kaatamassa aurinkorasvaa iholle. Siinä on joku majatalo, voipi olla unet ja rauha vähissä tuossa sijainnissa. Moskeijan imaami tai se rukousta lukeva vaikertaa siihen malliin, että pakko ottaa vähän nauhalle tuota ääntä muistoksi. Muutamia muslimimiehiä kulkee moskeijaan pitkissä kaavuissa ja koppalakeissa tai rätit päässä. Yhden naisenkin näen burkhassa laahustavan sinne. Jatketaan moskeijan takaa matkaa sillalle, joka on aikamoinen kaatopaikka ja joku slummirähjä on takana. Jotain kyltissä kielletään ankkuroitumasta veneellä siihen rantaan, koska siinä menee joku vesiputki…? Ylhäällä rinteessä näen valtavan vesitankin. Toivottavasti siinä putkessa ei ole reikiä, koska se putken vetopaikka on kertakaikkiaan haiseva vetinen ja roskainen… Tuosta sillalta alkaa ”virallinen polku” kohti Long Beachiä.

Siti cafe.

Vaatimaton mörskä. Modest house.

Tapasimme kylälaiturin ruokakortteleissa mökkialueemme kanadalaisen tytön, joka valitteli sääriään, että tuo kylän ja Long Beachin välinen vaelluspolku oli muuttunut urbaanista laattapolusta terävien puskien valtaamaksi poluksi, ja jalat olivat naarmuuntuneet pahasti. Muistimme, että suomalaiskaverimme valittivat samasta polusta, ettei se olut hyvä kulkureitti. Jotenpa jouduimme miettimään, otammeko venetaksin Coral Baylle (15 RM/nuppi) vai kävelemmekö takaisin. Sekunnin verran pohdimme myös, olisiko väärti ajaa 6 RM/nuppi venetaksireissu vastapäiselle Besarille Tuna Bayn rantaan, josta voi kävellä pohjoisempiin poukamiin ja sieltä taas ottaa venetaksi Long Beachille (10-15 RM/nuppi) ja kävellen takaisin Coral Baylle saaren läpi lyhintä tuttua reittiä. Vaihtoehtoja seikkailuun siis löytyy. Mutta tosiaan Lonkulle kylästä kävely vaatisi kukkulan kuninkaaksikin ryhtymistä (tämä saari on jotain 100m korkea). Sitten törmäsimme kylässä suomalaistyttöihin, ja menimmekin syömään laituriravintolaan, jonka jälkeen lähdimme paluumatkalle yhdessä kävelemään tuttua reittiä takaisin. Kyllä oli ihanaa päästä suihkuun mökillä, kun vaatteet olivat likomärät.

Tervetuloa. Welcome!

Saarella löytyy myös reittejä Coral Bayltä Tropicana Resortin kautta tuulimyllyille (tai Long Beachiltä reitti sinne 500m), jotka makaa tuossa aikalailla saaren keski-pohjoispäässä korkealla kukkulalla. Tuulimyllyiltä kulkee valtavan pitkä porrasreitti rantaan asti Long Beachin ja D’Lagoon Beachin väliin. Saksalaiset erityisesti tuntuvat nauttivan noista vaellusreiteistä. Tuolla voi joutua hikoilemaan tosi paljon, kun esim. portaat on suorassa auringossa.

Sitten D’Lagoonilta (siellä on mökkejä myös ja snorklauspaikka) pääsee polkua pitkin joko Turtle Beachille tai Adam and Eve Beachille, jotka ovat hienoja hiljaisia rantoja ja snorklauspaikkoja. Adam and Eve Beachiltä pääsee pikku polkua viereiselle upealle hiekkarannalle, jossa on myös mahtavat korallit snorklaamiseen. Turtle Beachin reitillä on kuulemma nähty hyökkäävä apina, joten pitkä keppi on aina hyvä kävellessä. Ehkä mahdollisten käärmeiden ja liskojenkin varalle. Joku väitti nähneensä jonkun kellertävän pythonin jossain metsässä eilen, tiedäpä häntä…

Snorklailu ja sukeltaminen

Sukelluskoulua rannalla Shari-Lan takana.
Diving school going on, back of Shari-La.

Nämä saaret ovat Aasian halvimpia sukelluspaikkoja. Open Water Diver-sukelluskurssin saa tällä hetkellä n. 200 eurolla (alle 1000 RM), ja yksi sukellus kustantaa 75 RM (15 e). Kecilillä pelkästään Coral Bayllä on 5 eri sukellusfirmaa, ja Long beachillä lisää sekä Besarilla. Sitten snorklausreissuja on tarjolla runsaasti, halvimmat puolen päivän reissut ovat 30 RM (6 e) ja kokopäivän reissut 40 RM (8 e) sisältäen välineet. Hauskaa sikäli, että usein välinevuokra on samaa luokkaa päiväksi. Tosin noissa snorklausreissuissa on se ”ongelma”, ettei ne kohteet ole välttämättä ne saarien parhaat korallit. Ehkä täällä myös vähän suojellaan niitä upeita korallikohteita venemassoilta, hyvä niin. Omatoimiseen snorklaukseen kanootin vuokraaminen (35 RM/pv, eli  7 e) on hyvä. Sillä pystyy melomaan Coral Bay-Turtle Beach välisen alueen (erityisesti hienot korallit on Romantic beach-Turtle beach välillä) hyvin päivän mittaan. Siellä löytyy n. 4-5 snorklauspaikkaa, joita vaellusosassakin mainitsin. 


Kolmen vuoden takaa kuvat veden alta.
GoPro picts taken 3 years ago. Snorkling is the thing to do here!

Romantic Beachin vieressä on siis hyvät korallit ja se on myös retki- ja sukelluskohde… Tosin retkeläiset snorklaa enempi rannan lähellä eikä ihan parhaassa kohdassa kallioiden vieressä. Rawa-saarellekin ja vierussaarille pääsee päiväreissulla, näkyy täältä Coral Bayltä tuo saari. Riuttahait ovat yleisiä näissä vesissä, jopa terassiltamme olen bongannut aamulla hain uimasta tuossa edessämme. Lisäksi löytyy eri rauskulajeja ja valtavia napoleon kaloja, merikäärmeitä sekä kilpikonniakin, plus tietysti muut tropiikin kalat. Sikäli sukeltajat ovat nyt raportoineet, että näkyvyys on ollut luokkaa jopa vain alle 10 m. Parhain näkyvyys on kuivalla kaudella pääsääntöisesti joka paikassa maailmaa, mutta huhtikuussakin on ollut huippunäkyvyyttä täällä luokkaa 20-30 m, kun olemme käyneet snorklaamassa. Snorklaten se on nytkin parempi, eli pintavesi on kirkkaampaa. Eli kyllä sen näkee, kun ihailee tuota merta jatkuvasti. 

Snorkling and diving sites.

Uimiseen paras paikka on Long Beach, kun on se täydellistä hiekkaa vaan, eikä mitään kiviä tai korallia. Coral Baylläkin on hyvä uida, ja suihku löytyy Senjan edestä. Lonkulla ei näy suihkupaikkaa.

Uintia Lonkulla. 
Swimming on Long beach.


Muut aktiviteetit

Elokuvailta ulkona. 
Free movies on Ombak.

Ilmaisia elokuvia näkee nyt Coral Bayn Ombak Resortin screeniltä, jossa ulkona on löhösohvia tarjolla ja ilmaiset popcornit. Elokuvat alkavat aina klo 19:30. Suosittua puuhaa.
Vesiurheilu: lähinnä surffi- tai body board-lautoja voi vuokrailla Long Beachillä. En nyt ihan surffimekaksi kutsuisi paikkaa, mutta jotain aaltoja on tuolla rannalla, joilla nyt body boardeilla voisi surffailla, tosin ne on hintavia eli pyydetään jopa 80 RM (17 e) päivältä. Mukamas jotain banaanivenettäkin on tarjolla, vaikken ole kyllä nyt nähnyt ketään semmoisessa puuhassa. Vesiskoottereista puhumattakaan. Hyvä niin.

Porukkaa melomassa.
Paddling is a nice activity here.

Melonta on suosittua, ja joko kanootteja tai kajakkeja on tarjolla runsaasti. Halpaa lystiä.
Venereissut Besar-, Kecil- ja Rawasaaret tai rantapoukamat tai kalastajakylä. Venetaksit vievät porukkaa paikasta toiseen, mutta takseilu on kallista, koska hinnoittelu on per henkilö eikä per vene. En tiedä, onko täällä tapana tehdä mitään privaatteja veneretkiä, mutta porukka pääsääntöisesti osallistuu snorklausretkille. Jos haluaa mennä vaikka Redang- tai Lang Tengah-saarille täältä, niin vaaditaan muistaakseni minimissään 5 henkeä per kohde, muuten ei vene lähde (hinta 70-100 RM/nuppi/suunta).

Seurustelu ihmisten kanssa on ilmaista! Täällä on helppoa tutustua ihmisiin. Long Beachillä voi nähdä tulishowta tai viettää iltaa rantamatoilla kynttilän valossa ja rantabaarissa, jossa musiikki raikaa aina n. klo 2:30 asti. Maaliskuussa avautui vasta tuo hupipuoli, kun sadekaudella paikat ovat kiinni. Sishoja eli vesipiippuja on tarjolla monissa paikoissa, me ei olla kokeiltu tuota, mutta ympäristössä tuoksut ovat hyviä. Coral Bayn Gems cafessa voi ottaa oluen auringonlaskua ihaillen ja vaihtaa pari sanaa tuttujen kanssa. Aurinko laskee näin maaliskuussa klo 19:15-19:30, aika sopivan mittainen päivä.

Kavereiden kanssa vaeltamassa.
You get lots of new friends on the island.

Riippumatossa riippuminen ja vaikkapa lukeminen on hyvä aktiviteetti täällä. Joillain rannoillakin on riippumattoja (esim. Shari-Lan takana tai Mira Beach-rannalla), jonne voi lösähtää makoilemaan, jos ei ole omaa mattoa ripustettavaksi esim. mökkiterassille.

Mökillä voi seurata gekkojen ja lepakoiden saalistusta, oravia ja vaikka silmiin osuvia liskoja. Eläintarhaan ei tartte mennä. 

Bongaa liskot!
Huge monitor lizzards come eating when rain behind Amelia.

Monitoriliskot herättää aina hämmästystä, kun niihin törmää. Yhden kerran olimme haavi auki, kun sateen alettua Amalian takapuskista alkoi tulla aina vaan lisää valtavia jopa yli 2m liskoja esiin. Laskimme yli kymmenen liskoa, jotka näyttivät ihan krokotiileilta. Niiden syljessä on myrkkyä ja ne on lapsia joskus lipaisseet, kertoi saarelainen nainen, jonka kanssa näkyä katseltiin. Usein sateella tulevat syömään jätteitä, kun ihmiset menee sisätiloihin. 

Pikku kisu vailla rapsutusta.
Little kitty needs attention.

Muutamia irtokissoja voi täällä rapsutella, koiria ei näy, koska muslimit eivät tykkää koirista. Hyttysten tappamista joutuu harrastamaan, mutta hyttysspiraalit pitävät hyttyset loitolla terassilta ja mökistä. Hyttysrasvaa on pakko hieroa jalkoihin illalla, ettei joudu purruksi. Täällä ei ole hiekkakärpäsiä, mutta jollain Malesian saarilla ne voi olla vitsauksena näihin aikoihin. Meille eräs saksalainenkin kertoi tästä Tioman saarilla olleesta riesasta. Jalat on monella mennyt täysin paukamille.

Sellaista täällä paratiisisaarilla. Besarilla on enempi lapsiperheitä, emmekä tiedä, mitä siellä puuhataan ja onko siellä esim. vaellusreittejä muuta kuin rantojen välillä. Ainakin PIR:ltä (Perhentian Island Resort) pääsee polkua Coral Viewille ja siitä eteenpäin Tuna Baylle eli seuraavalle rannalle, jne. Snorklauspaikkoja on muutamia Besarilla lännessä ja etelässä. Kartta kertokoon.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Perhentian saarille kolmatta kertaa

Coral Bay beach.

Tänne Aasian reissuun lähtiessä ajaltetiin, että ei me varmaankaan minnekään semmoisille saarille mennä, missä ei ole autotietä, että rinkan kanssa pitäisi vaeltaa rantoja pitkin majoitusta etsimässä. Otetaan mieluummin lentolaukut kuin rinkat. Niinpä! Löydettiinpä kuitenkin itsemme manaamasta lentolaukkuja rantahiekalla kävellessä tai korkeissa portaissa majoituspaikoissa. Suomalaisille tutuillemme mainostettiin, että Perhentian saaret ovat upeat ja edulliset sukelteluun, ja näytettiin kuvia kolmen vuoden takaa huhtikuusta. Mehän olemme kaksi kertaa aiemmin olleet täällä parin viikon normilomalla huhtikuussa. Se on hyvää aikaa, kun sadekausi on kokonaan loppunut ja kesän ruuhkat eivät ole vielä alkaneet. Itse asiassa sadekausi täällä tarkoittaa sadetta ja monsuunituulia, jotka tekevät tuhoaan etupäässä Long Beachin puolella eli idän rannoilla. Sadekauden ydin on lokakuun lopulta helmikuun alkuun, jolloin lähes koko saari on kiinni turisteilta ja veneet eivät kulje Kuala Besutista tänne. No, sittenpä nämä kaverimme olivatkin innostuksissaan varanneet lennot Kota Bharuun, että tulevat tänne helmikuun lopulla jo. Mehän säpsähdettiin, että kannattaakohan tänne nyt jo tulla, kun on vielä märkä kausi menossa. Kuitenkin tiirailtiin netistä sääennusteita, että hyvältähän se alkaa näyttämään tuossa 26.2. tienoolla. Niin sinä sitten kävi, että kaverit tulivat tänne jokunen päivä ennen meitä, kun me innostuttiin sitten itsekin varaamaan lennot KL-Kota Bharu, maksoi muuten Air Asialla vain 16 euroa per nuppi menolippu, ja ruumalaukut saatiin vitosella kyytiin.

Eka auringonlasku. First sunset.

Uber-taksi toimii hyvin KL:ssä, mutta koska hinnoittelu on ”ruuhka-aikariippuvainen”, niin tulikin lähes saman hintaiseksi napata normitaksi hotellin pihalta. Täsmälleen 120 rimpulaa kellotti mittari KLIA2:n kentälle päästessä. Taksikuskimme meinasi nukahtaa rattiin pari kertaa, niin piti vähän alkaa jututtaa sitä. Ajeli vähän alinopeutta, mutta parempi niin, kuin kaahailu silmät ummessa. Kentällä todettiin, että on aikaa suklaakakulle ja Guinnessille, kun lento oli puolisen tuntia myöhässä. Olin muuten boarding-jonon pisimpiä ihmisiä, vain pari länkkäriä täydessä koneessa. Matka meni rattoisasti, kun ei ehtinyt A:ta sanoa, kun jo laskeuduttiin Kota Bharuun. Kentällä on kyllä näpsäkät systeemit, kun matkalaukkujen noutopisteessä on heti luukku, josta saa sekä taksin Kuala Besutiin (78 RM normi, tingittiin 70 RM, tunnin matka), että veneliput Perhentian saarille (menopaluu 70 RM, sama kaikilla venefirmoila). Tähän aikaan vuodesta ei vielä kulje hitaampaa ja isompaa laivaa, jolla myös pääsisi (maaliskuussa näemmä aktivoituu). Aina ilmoittavat meidät laivafirmaan, niin tietävät siellä odotella saapumistamme. Laivat kun täällä lähtee saarten suuntaan ”noin pyöreesti” aikataulun mukaan. Takaisin näyttää paremmin toimivan (klo 8, 12 ja 16), että ihmiset ehtivät lennoilleen. Meidän piti nostaa vielä lentokentän ATM:ltä rahaa, vaikka olimmekin Euroja vaihtaneet KL:ssä etukäteen (tällä kentällä kun ei ole rahanvaihtoa). Besutissakin on kyllä ATM, kuulemma. Saarella käteisen saanti on vähän ongelma (10% extraa ottavat nostosta), tosin muutamassa kalliimmassa paikassa kortilla voi maksaa. Arvasihan sen, että ne pari muuta länkkäriä samassa koneessa olivat myös menossa samaan osoitteeseen. Taksisuharimme Hafiz oli oikein mukava tyyppi ja sillä oli hieno pirssi. Antoikin meille numeronsa, että voidaan kilautella, kun tarvitaan taksikyytejä takaisin jonnekin.

Saapuminen saarille
Eka majoitusnäkymä. First cottage views (Senja).

Toka/lopullinen mökkinäkymä. Second/final cottage views (Butterfly).

Kuala Besutin venetoimistolla tsekattiin meidän yksi passinumero matkustajalistalle ja käveltiin joku sata metriä laiturille, jossa luukulla maksettiin suolainen 30 rimpulan meripuistomaksu per nenä (vanha hinta oli 5 RM). Toivomme, että rahalla tehdään jotain hyödyllistä. Veneeseemme mahtui parikymmentä henkeä ja tuuppasimme itsemme takapenkille, koskapa etupenkeillä voi häntäluu olla kovilla aallokossa hyppiessä. Kaverimme sanoivat venematkan olleen aika rytyytystä pari päivää aiemmin, joten olimme varautuneet. Paikallinen nainen kertoi, että jonkinlaista aaltoa on luvassa, oli tullut aamulla ostosreissulle saarelta. Veneen etuosa oli katettu, joten ihan etupenkkiläiset säästyivät kuivana, mutta pomppuisesti, kun taas mulle tuli muutama roiskaus suolavettä housuille, not bad. Tasainen kyyti meille, hyvin meni. Reilun puolen tunnin päästä oltiinkin Pulau Perhentian Kecilin Coral Bayn tutulla laiturilla.

Perusmökki, hyvä hinta-laatusuhde.
Butterfly, basic cottage with great value.

Sitten me käveltiin Senjan suuntaan ja ohitse tuttuun Butterfly-majoitukseen, jota ei löydy varaussovelluksista. Olemme siellä parhaissa maisemissa puumökeissä olleet ne pari aiempaa kertaa, mutta nyt ikäväksemme oli kaikki mökit asuttuja. Emme voineet minnekään mökkiin tehdä varausta, koska ensin jonkun vieraan pitää merkitä ulkona olevaan taulukkoon check-out-päiväys, että ovat päättäneet lähteä. Noihin mökkeihin on helppo jämähtää, niin hyvä on, että saa mökin pitää niin pitkään kuin haluaa, kun sinne pääsee ensin sisälle. Mökin voi ottaa käyttöönsä heti, jos se on tyhjä ja avain ovessa. Hinta 50 RM (10 erkkiä) ja näkymät wau. Sähköt ovat generaattorilla käytössä klo 18-08. Perusvarustelu: puumökit, oma wc ja suihku (vesi sopivan viileää) ja terassi sekä tuuletin seinällä. Parisänky hyttysverkolla varustettuna. Liinavaatteet kuuluvat hintaan, turha odottaa hiustenkuivaajaa tai shampoosettejä tai töhveleitä, televisiosta sun muusta luksuksesta puhumattakaan. Paras TV-ohjelma on kuitenkin upeat maisemat ja tositv, jossa me saarelaiset juttelemme keskenämme. Itse voi siivoilla mökkiä harjalla ja vaihtaa puhtaita liinavaatteita, kun mielii, niitä on tarjolla päätalolla. Keittiökin on nykyisin käytössä ja sieltä löytyy jopa jääkaappi, jos joku jaksaa kokkailla. Jos lamppu lakkaa toimimasta, niin hakee uuden lampun päätalolta ja vaihtaa. Voi ottaa vasaran ja nauloja, ja saa hakata vaikka lisäkoukkuja omiin tarpeisiinsa. Hyvät muovilaatikostot löytyy mökissä ja runsaasti naulakkoja. 

Gekkomme tarkistamassa lookkiaan peilistä.
Our gecko checks the look in the mirror.

Ja pari isoa gekkoa kuuluu aina huonevarustukseen (pitävät hyöteiset kurissa). Mitä muuta ihminen tarttee? Näkymät vähintään 180 astetta, mitkä korallivedet kimmeltääkään joka päivä silmissä ja auringon laskut kaupan päälle. Takapuolella viidakkoinen mäki nousee saaren keskelle. Toisella puolella saarta on paikalliskylä, jonne emme aiemmilla reissuillamme ole saaneet aikaiseksi mennä, vaikka 4 viikkoa on jo näissä maisemissa aiemmin kulutettu. Ennen olemme keskittyneet snorklaukseen, syömiseen, jutteluun ja nukkumiseen.  No, venetaksilla olemme kävässeet Perhentian Besar-saarella, eli isompi (besar) saari. Tämä meidän saari on Kecil eli pieni saari.

Rantamme auringon laskiessa (mökkimme oikealla kuvan ulkona). Coral Bay on sunset (Butterfly cottages on righthand side, out of the pict)
.

Ja takaisin asiaan! Eli Butterfly oli valitettavasti täynnä, joten päädyimme kolmeksi yöksi viereiseen Senjaan, jossa sai maksaa tuuletinmökistä (parimökki, muttei naapuria) lähes 4-kertaisen hinnan. Onneksi saatiin tietää (kyselemällä mökkiasukeilta), että Butterflyn uusimmasta mökistä on tsekit lähdössä parin päivän päästä pois, joten pistetiin se heti varaukseen. Omistajamies oli iloinen kuultuaan, että olemme taas tulossa vieraaksi. Vaikka Senjan ylämökistäkin oli kivat näkymät merelle ja rempattu kylppäri, niin kyllä se Butterflyn mökki on rauhaisampi ja paremmin näkymin. Ihana merituuli vilvoittaa mökkioloa. Amelian rantaravintolassa oli tuttuja kasvoja ja oli mukavaa vaihtaa paikallisten kanssa kuulumisia. Alkoi hiipiä saarelle jämähtäminen jo mieleen, kun pääsi tuonne tuttuun rinteeseen.


Kartta saarista. Islands map.

Tämä saari on todella pieni, mutta kyllä täällä riittäisi aktiviteettia (teenkin seuraavan postauksen siitä), jos tuolla päivän kuumuudessa jaksaisi poukkoilla. Saaren läpi menee muutamia polkuja, ja rantaakin pitkin pääsee kylään kävelemään, se kun on isolta osin hyvässä varjossa. Isoja pari metrisiäkin monitoriliskoja saattaa säikytellä pusikoissa, tosin ne lähtevät livohkaan ihmisen havaittuaan. Mutta meinaa siinä aina sydän pompahtaa kurkkuun, kun iso lisko ilmestyy jostain eteen tai rapistelee polun vieressä. Apinoitakin täällä on, mutta me emme ole niihin törmäilleet. Ilmeisesti niitä ei paljoa ole, tai pysyttelevät metsissä. Venetaksit kuljettelevat tarvittaessa rannoilta toiselle tai saarelta toiselle, hinnat 6-30 RM per nekku per suunta. Tällä Kecil-saarella on kaksi päärantaa, tämä Coral Bay ja isompi Long Beach, joiden välillä kulkee polku/betonitie n. 500 m, ensin ylämäkeen ja sitten alamäkeen. 

Meidän ihana Chillout Cafe oli myrskyn runtelema.
Wonderful Chillout Cafe is destroyed by the monsoon.

Helmikuussa sotkua. Dirty look on Feb.
Siivottu maaliskuun alussa. 
Clean on the beginning of March.

Kävimme yksi päivä Long Beachillä helmikuun puolella, ja olimme kyllä järkyttyneitä siitä, missä kunnossa ranta oli. Tai itse ranta ei ollut kovinkaan roskainen, kun vertaa esim. Balin länsirannikkoon, mutta baarit ja rakennukset olivat kärsineet monsuunista ja meidän tuttu Chillout-kahvilakin oli täysin tuhoutunut. Kiinalaisomisteinen kerrostalo nousee laiturin viereen vanhan Moonlight Chaletin tilalle (mökkejä). Yksi kerrostalo oli jo noussut toiseen päähän rantaa D’Rock-mökkien viereen. Niin se maailma muuttuu, toivottavasti tätä saarta ei pilata jollain massaturismilla (kiinalaiset). Täällä jotenkin vallitsee vielä mukava rentous ja rauha, on sopivasti kaikkea, muttei liikaa. Helmikuussa, kun Long Beachilla on vielä ollut kaikki paikat lähestulkoon kiinni, niin porukka on pakkautunut tänne Coral Baylle, jossa myös tuttumme Gem’s Cafe on saanut hyviä tuloja oluen lipittäjistä, jotka varmaan muuten viettäisivät aikaa Lonkulla, joka tunnetaan bilerantana.

Lonkku, bileranta. 
Long beach, party beach, but nice swim.

No, kyllä yksi täydenkuun yö jotkut bilehileet kirkuivat täällä rannassa klo 2:30, heräsin terassille ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu, haiko siellä puree kuutamouimareita? Ne vaan olivat niin humppelissa ja vissiin joukolla kahlailivat rannalla, mutta sitä kirkumista en kyllä ymmärrä. Onneksi lopettivat siinä kolmen aikaan, että sai jatkaa unia. Täällä saarella voi myös vuokrata kanootin, jos pystyy porotukselta melomaan. Aiemmin olemmekin käyneet kanootilla snorklaamassa läpi länsirannat Kecililtä, ja ne ovat kyllä upeita ne rannat sekä korallit rantojen välillä. Täytyykin laatia juttua tarkemmin näistä snorklauspaikoista ja rannoista.

Sosiaalista kanssakäymistä
Ystävien tai turrejen kanssa laatuaikaa.
Nice time with friends or travellers.

Saaren parasta antia ovat ihmiset, koska täällä väistämättä naamat tulevat tutuiksi, ja ihmisten kanssa on helppoa alkaa juttusille missä vain. Tietysti ensimmäiset päivät menivät kavereidemme kanssa tiiviisti, kun kerran taas yhteen osuttiin (jo neljäs kerta tällä matkalla). Sitten he lähtivät kohti Tioman-saarta ja me jäimme tänne vielä lojumaan. Tapasimmekin hetiseltään kaksi tyttöä Pohjois-Suomesta, ja monta päivää hengailtiin yhdessä tai törmäiltiin siellä täällä. Vinkkejä on täällä helppo jaella, kun on samat paikat jo tulleet tutuiksi, ja majoituksetkin suunnilleen tietää kaikki. Ihanaa on huomata, että Suomen nuoret ottavat lyhyitä irtiottoja arjesta ja lähtevät seikkailemaan maailmalle.
Sitten on törmätty ruotsalaisiin, joilla on vahva näkemys suomalaisista: perkelettä hokevia, puukon kanssa heiluvia, väkevän viinan kittaajia. Kenties sellaisia on 70-luvulla mennyt autotehtaille ja oluttehtaille Ruotsiin, koitimme kovasti korjailla käsitystä. Piti vähän yrittää ruotsinkieltäkin vääntää ihan malliksi, että pakko meidän opetella Suomessa sitäkin. Sitten ohjattiin pari ranskalaista ja yksi kanadalainen tyttö meidän majapaikkaan, kun etsivät majoituksia. Saivatkin veden päältä kivan mökin lisäpatjan kera. Muuttivat juuri tosin itärannan Panorama Diversin dormiin, koska menevät sukelluskurssille ja dormimajoitus on ympätty hintaan. Meidän mökeissä majailee myös saksalainen vanhempi mies, jonka kanssa yksi aamu juteltiin pitkät pätkät. Tuntui olevan ammattimatkaaja, ja tykkäsi hiljaisuudesta ja vaeltamisesta, oikeastaan hyvin tyypillinen saksalainen matkaaja. Myös saksalainen nuoripari asuu mökkikylässämme ja heihin törmäämme tämän tästä. Laittelevat ruokaa itse usein Butterflyn keittiössä. Hyvin hintatietoista porukkaa.

Naapuriimme Butterflyn mökille muutti vanhempi kanadalaispariskunta, joiden kanssa aina jutellaan, kun törmäillään tai huudellaan terasseiltamme. Sitten Long Beachillä tavattiin ranskalaistytöt, jotka hiki päässä etsivät rinkat selässä majoitusta. Olivat juuri katsomassa ihan kälyistä ylihintaista rantamökkiä, kun puututtiin peliin. Kerrottiin, että Coral Bay on nyt vireämpi ja tuulien puolesta parempi ranta, ja että siellä löytyy edullistakin majoitusta. Vinkattiin, että Coral Bayn puolella Ewans place on hyvä ja edullinen (70 RM), jossa suomalaiskaverimme asuvat. Kiittelivät kovasti vinkistä, mutta päättivät tutkia vielä Lonkun majoituksia. Reilun tunnin päästä ne hikisinä taapersivat Ewansiin, kun olimme siellä syömässä ja manailivat, ettei ne muut majat olleet oikein heidän heiniä. Saivat sitten mökin suomalaistuttujemme vierestä. Olivat pelkää hymyä ja kiittelivät. Meillekin tuli hyvä olo tuosta. Onneksi oli vielä vapaata tilaa, koska näin viikonloppuna on saari aika täynnä, kun paikalliset tulevat viikonlopun viettoon. Nähtiinkin noiden ranskistyttöjen kanssa monet kerrat ja vieteltiin iltaakin porukalla suomalaistyttöjenkin kera Lonkulla eräs ilta. Lähtivät sitten kaikki 4 samaan aikaan mantereelle jatkamaan matkaansa eri suuntiin.

Näkymä päärakennukseltamme. Butterfly view. 

On ollut ihanaa huomata, että muutamat paikalliset työntekijät täällä ovat tunnistaneet meidät, vaikka viime käynnistä on jo 3 vuotta. Juhaa ei Ewansissa meinanneet tunnistaa parran kera, mutta mun vaaleat kutrit painuvat sitten ilmeisesti paremmin mieleen. Uusia tuttuja olemme saaneet mm. Ombakista, jossa on useampi filippiiniläinen tarjoilija. Mielenkiintoista on ollut haastatella heitä. Harmittaa vain, kun heitä pidetään täällä ihan orjina. Saavat suorastaan juosta ravintolassa hikipäässä, ja kun kysyttiin, miksi kiire, niin kertoivat että kenkää tulee, jos hiljentää. Olemme nähneet firman vessan edessä kyltin, että 5 min maksimissaan tupakkatauko, maksimi kerta tunnissa ja vain 15 min tehokas ruokatauko sallitaan päivässä. Ja valvontakamera valvoo taukotilaa, joka on neliön alue vessan edessä. Kerran sinne vessaan mennessä yllätinkin yhden ravintolatyöntekijän tupakalta, salaa polttavat vessassa. Nämäkin filippiinot ovat olleet jo 5 vuotta täällä hommissa. Elämä ei ole kaikille yhtä reilu.

Paikallisten lomasaari

Roskan keräyslaiva saapuu aamuisin Coral Baylle.
Garbage collection boat arrives morning time to Coral Bay.

Kiinalaisomisteinen hirvitys Lonkulla.
Chinese owner building on Long beach, hope this island will not be their new holiday destination (still Malaysians mostly).

Se onkin hienoa tässä paikassa, että malesialaiset itse lomailevat täällä. Hintataso pysyy kohtuullisena ja muutenkaan et ole se pelkkä lompakko näille vaaleana länkkärinä. Edelleen hämmästyn joka kerta, kun nämä saarelaiset tinkaavat itse hintaa alas, jos käymme jotain ostamassa. Pahasti vaan Lonkulla rakennetaan kiinalaisomisteista kerrostaloa, että näinkö ne valtaa tänkin saaren, kuten Tiomanin ja Redangin täällä itäpuolella Malesiaa. Ei hyvä! 

Viikonloppuruuhkaa laiturilla.
Weekend rush hours on the jetty.

Täällä on kohtuu siistiä, kun roskat noudetaan ison laivan toimesta joka aamu, päinvastoin kuin Balin saarilla, jossa kaikki yritetään polttaa, myös muovit. Näitä paikallisia viikonloppulomailijoita on hauskaa seurata. Ottelevat selfieitä, ryhmissä lähtevät snorklaamaan, uivat vaatteet päällä, iltaisin syövät joko omia ruokia tai barbegue-paikoissa, lauleskelevat rannalla tai muuten viettävät porukalla aikaa. Muutaman kerran on nähty oikein viimeisen päälle puettuja hoikkia naisia ilman huntuja, tekoripset ja pissismeininki. Ja siitä suoraan snorklausreissuun! Hyvin mielenkiintoisia tapauksia. Täällä muslimimaassa isoissa kaupungeissa, kuten Kuala Lumpur ei noudateta muslimiviikkoa, eli arki on ma-pe, kuten meillä länkkäreillä, mutta näissä pienemmissä kaupungeissa ja etenkin täällä itäpuolella noudatetaan muslimiviikkoa, eli arki on su-to. Siksi torstaina jo tänne rantautuu viikonloppulomalaisia, kun taas perjantaina tulee ns. parempi väki tänne viikonlopuksi. Hyvä myös tietää paikallisten loma-ajat (mm. maaliskuun puolivälissä koululomat), ja juhla-ajankohdat. Suomalaistuttumme olivat Pulau Pangkorin saarella huonoksi onnekseen juuri hindufestivaalien aikaan, jolloin lähes kaikki majapaikat olivat täynnä. Malesiassa kun on myös hinduja paljon. Täällä saarilla on muuten vain yksi moskeija, mutta se on paikallisten kylässä toisella puolen saarta, eikä onneksemme kuulu tänne asti. Tulipa sielläkin käytyä vihdoin, mutta enemmän asiaa seuraavassa postauksessa.

Maaliskuussa Lonkkukin herää eloon.
Long beach is nicer on March.

Oliko ennen kaikki paremmin?

Aloinpa tässä miettiä sanontaa "Ennen kaikki oli paremmin". Oliko millä tavalla ja onko oikeasti kokonaisuutena? Mitkä asiat on m...