perjantai 27. huhtikuuta 2018

Pyörällä Euroopasta Uuteen Seelantiin

In English: 
This Finnish Markus Kauhanen is cycling from Europe to New Zealand. He has traveled 1,5 years now (more than 20000 km) and the location is on Cambodia. He can be followed up on Facebook by his name.
Also by following English Dan Cycles World you can join their trip together to NZ.

Markus matkalla Uuteen Seelantiin (kuva: Markus Kauhanen)
Markus has approx 30 kg packages on his bike. He is camping and couch-surfing mostly.

Tuossa syksyllä törmäsin erään suomalaisen 24v nuorukaisen pyöräreissublogiin. Nyt palasin taas lukemaan tarinoita. Kauhasen Markuksella mopo (tai tässä tapauksessa polkupyörä) lähti vähän käsistä, kun "pikkuinen" (sekin puolisen vuotta) Euroopan pyöräretki muuttui grande touriksi toiselle puolen palloa. Sen siitä saa, kun tapaa muita inspiroivia matkailijoita, jotka ovat päättäneet polkaista Uuteen Seelantiin asti. Markus sai kipinän ja näin reilun 1,5 vuoden ja yli 20000 km ajokilometrien jälkeen hän on saavuttanut Vietnamin, ja on matkalla läpi Kaakkois-Aasian ja Australian kautta Uuteen Seelantiin tienaamaan matkarahoja Working Holiday-viisumilla.

Iranin lapsia (kuva: Markus Kauhanen). Iranese kids.

Markus mainitsee yhdeksi lempimaakseen Iranin: "Viimeistä iltaa Iranissa viettäessäni mietin, miten ihmiset ovat olleet huolissani siitä, miten Iran on niin vaarallinen maa ja miten minusta on pidetty niin hyvää huolta. Tunsin pientä haikeutta. Iran jäisi pian taakse. Kahden kuukauden aikana nukuin vain viisi kertaa teltassa. Kreikasta poistuessani painoin 75 kiloa, Iranin jälkeen 82, siitäkin huolimatta, etta söimme aina epämukavasti risti-istunnassa lattialla. Ihmettelin, mitä varten ne penkit ja pöydät sitten olivat… Iran, palaan vielä. Siihen asti heili mamnjun (paljon kiitoksia)!" 

Markus nukkuu siis pääosin teltassaan ja sohvasurffaa paikallisten kodeissa. Hänellä on toisinaan matkaseuraa muista pyöräilijöistä, mutta Kiinan äärimmäisen rankoissakin oloissa (niin ankaran talven kuin yksinäisyyden suhteen) hän taittoi yksin pyörällään matkaa 7000 km ja 90 päivää. Vaatii aikamoista pääkoppaa moinen matkan teko. Hän oli jo vähällä luovuttaa, mutta onneksi jaksoi motivoida itseään jatkamaan. Pahin osuus tuntui olevan juuri tuo yksinäinen taivallus Kiinan Xinjianin maakunnassa, jossa kukaan ei tuntunut auttavan häntä. 

Lue lisää Kiinasta:

Ei ollut helppoa Kiinan pakkasissa (kuva: Markus Kauhanen).
In China there was even -15C freezing weather, not easy cycling. 7000 km by 90 days.

Ihmiset, tärkeämpiä kuin mitkään nähtävyydet

Avulias kiinalainen (kuva: Markus Kauhanen).
Chinese can be very avoiding, or helpful as this man was.

Ihmisten tapaaminen on tärkeintä, paljon tärkeämpää hänen mielestään kuin mitkään nähtävyydet. Tähänastinen yli 1,5 vuoden taival on osoittanut, että maassa kuin maassa poliittisista tilanteista huolimatta ihmisillä on hyvä tahto ja apua tarjotaan vastikkeetta ja jopa rahaa tyrkätään kouraan matkaeväiden kera. 

Myöskin maalliset omaisuudet menettävät matkassa merkityksensä. Matkalla pyörän selässä ja teltassa, luonnon helmassa tai ihmisiä tapaillessa on oiva tilaisuus pohtia elämänsä arvoja. Markus sanoikin ystävälleen Chungille Pamir Highwayn jälkeen Kirgisiassa: ”Jos olisin jatkanut opiskelua, valmistuisin kohta. Sitten minulla olisi kai työpaikka, asuntolaina ja uudenkarhea auto. Naapurin pojan potkaisema lommo auton kyljessä aiheuttaisi kyllä enemmän mielipahaa, kuin uusi auto mielihyvää. Katso tätä maisemaa. Aurinko on laskenut. Linnunrata välkkyy tähtisumua vuorten synkkää silhuettia vasten. Tuohon ei taatusti kukaan potkaise lommoa.” Miten hienosti kiteytetty. 

Illan pimennyttyä Kirgisiassa  (kuva: Markus Kauhanen).
Kirgisia sunset before camping on the mountains.

Tuo kuoppainen Pamir Highway hiekkatie on varmastikin yksi maailman upeimmista vuoristoteistä kulkien n. 4 km korkuisten vuorten välissä. Maailman toiseksi korkein HIGHway sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pamir Highwayn sankarit (kuva: Markus Kauhanen).
Pedaling through Pamir Highway is the dream for many cyclers.

Kun noita tarinoita on lukenut, niin eipä viitsisi pienistä valitella. Markus ei ole tainnut kertaakaan valittaa pehvansa puutumista, vaikka pari sataakin kilometriä on voinut kertyä päivässä. Ei valittanut, vaikka teltta oli rikki, pyörä hajalla ja lumi ja jää kertyneenä renkaisiin, -15C pakkasta ja myrskyvastatuuli, ettei edes pyörää voinut enää työntää eteenpäin. Eikä vielä silloinkaan, vaikka tuohon kirsikaksi kakun päälle vaatteetkin olivat kastuneet laukussa juomapullon vuodettua päälle. Siinä mallia suomalaisille mielensäpahoittajille ja valittajille, miten sisulla selviää kaikesta.

Pahinta matkassa on juurikin yksinäisyyden tunne ja ylimääräinen aika pohtia elämää ja pyörämatkaa. Ilman kannustusta, kohtaamisia ja tunteikkaita hetkiä voi kyseenalaistaa koko matkan tarkoituksen. Onneksi kuitenkin kaikkien asioiden on aina tapana järjestyä ja kääntyä oikein päin. Rohkeasti vain pyörän selkään jatkamaan matkaa!

Elämän kohokohdat

Usein sanotaan, että elämässä on tärkeää olla tavoitteita, jotka pystyy toteuttamaan. Mutta vielä tärkeämpää mielestäni on, että elämässä on joitain miellyttäviä hetkiä, joita odottaa. En tässä tarkoita siis pelkästään matkan päätavoitetta Uutta Seelantia, vaan välissä olevia huippuhetkiä. Adrenaliinin täytteiset äärisuoritukset oman kunnon mukaan tai muut tunnehuiput kannustavat jatkamaan matkaa, vaikka muutaman kerran motiivit pyörämatkaan on olleet kateissa ja jatkaminen on ollut hiuskarvan varassa. Markus tutustui matkallaan Euroopassa Danieliin, englantilaiseen pyöräsankariin, joka on myös matkalla Uuteen Seelantiin, ja jolta Markus inspiraationsa sai matkansa pidentämiseen. Danielista tuli uusi veli, hyvä ystävä, jonka kanssa tiet erkanivat ennen Iraniin menoa, koska Daniel ei saanut viisumia sinne. Yksinäinen rankka taival Kiinan läpi meni sisulla polkiessa, kun Markusta odotti jälleennäkeminen Danielin kanssa Vietnamissa. 

Yhdessä jälleen matka jatkuu (kuva: Daniel Cycles World).
Travelling is wonderful with friends. Meeting new people is the best.

Daniel puolestaan on sanonut kunnioittavansa Markusta erityisesti, koska Markus tekee matkaa normaalilla cityhybridi-pyörällä, kun taas useimmat käyttävät isoja rahoja pyörävarusteihin. Lisäksi Markus lähti matkaan täysin ilman pyöräilykokemusta. Hän osti pyörän vuosi ennen matkaansa, jota ennen hänellä ei ollut lainkaan polkupyörää. Hän kävi vain koekilometrin polkemassa pyörälaukkujen kanssa ennen suurta reissuaan. Myöskään pyörän huollosta ei ollut mitään kokemusta, mutta lukuisat varaosat ja rasvat ovat tulleet matkan aikana tutuksi. Apua on herunut myös joistain pyöräliikkeistä matkan aikana. Myös netti on auttanut oppimisessa.

Lennokkaita tarinoita

Markus on käyttänyt paljon aikaansa hioessaan matkatarinoita suorastaan lyyrisiksi kirjamateriaaleiksi. Lukija tempautuu mukaan hänen maailmaansa.  Hän kuvailee elämää Vietnamissa näin:
"Heti ensimmäisillä polkaisuilla Vietnam valloitti mieleni. Liikenteen organisoimattoman, kaoottisen, pyörteen keskelle hyökätessäni tunsin sen elämää pursuavan, aistit herättävän kosketuksen voimakkaana aistihermoillani. Skootterien luvattu valtakunta, jossa mopolla voi kuljettaa mitä tahansa, vaikka elävää sikaa...
Vietnam on tiheään asutettu. Siellä missä ei ole jonkun märkää riisipeltoa, on joku pystyttänyt siihen talonsa. Ihmiset ahkeroivat huomisen leipänsä eteen pelloilla paljasjaloin, kantaen kahta koria ripustettuna olkapäillään keinuvaan puiseen tikkuun. Kartionmuotoiset, keltaiset hatut päässään he näyttivät käveleviltä lampunvarjostimilta."

Vietnamilaista vieraanvaraisuutta (kuva: Markus Kauhanen).
People are very accomodating on SoutEast Asia (too), as here in Vietnam.

Seuraava reittivalintapohdinta Kroatiasta kuvaa Markuksen tapaa heittäytyä tunteella matkaan. Järki usein voittaa monessa asiassa, mutta toisinaan tunne on voimakas:
"Suunnitellessa seuraavaa reittiä, mietin lähteäkö vuorten yli vai isoa tietä pitkin? Vuorten ylitys tuntui nyt arveluttavalta seitsämän metriä sekunnissa puhaltavan tuulen ja yö- ja jopa päiväpakkasien takia. Lisäksi rajavuorilla voi olla vanhoja miinoja, kauppoja mahdollisesti ei ollenkaan ja jos kännykkä ei löydä sijaintia, sammuu tai ei löydä verkkoa hädän hetkellä, olen pulassa. Eikä makuupussini ole suunniteltu tuollaisiin lämpötiloihin. Tuulen takia retkikeittimen käyttö olisi vaikeaa, ehkä mahdotonta ja vedet piti pystyä pitämään sulana.
Kuitenkin kun näin vuoret kaukana horisontissa, kuulin niiden kutsuvan minua: Maaaarkuuuuuus, tule tänne. Eihän sellaista kutsuhuutoa voinut vastustaa. Lähdin siis kohti vuoria."


Kroatian vuorten kutsu oli vahva (kuva: Markus Kauhanen).
Lots of tempting mountains in Europe and Caucasus.

Minusta tällainen tarina olisi ansainnut jo tähän astisilla tapahtumillaan palstatilaa sekä iltapäivälehdissä sekä aikakausilehdissä. Siellä on kaikenlaisia perusjamppojen matkatarinoita, reissareiden matkoja nähtävyyksien äärelle, missä kaikki turret pyörii. Eipä ole juttuja paikallisista maaseudun ihmisistä ja eri kulttuureista, eikä siitä, onko hymy aitoa vai maksettua, apu pyyteetöntä vai rahan kalastelua. Markus kulkee todellakin omia reittejään, eikä turistien uriksi tallaamia polkuja.

Matkan kauneimmat naiset löytyvät Turkmenistanista. Näiden naisten värikkäät puvut toivat iloa Iranin tummien kaapujen jälkeen (kuva: Markus Kauhanen).
Most beautifil women are in Turkmenistan, so colorful clothing after Iran.

Romantiikkaakin mahtuu nuoren miehen seikkailuun, suorastaan "Harlekiini"-tyyliin. Markus ei arkaile kertoa tunnemyrskyistään:
"Istuimme olohuoneen sohvalla, vierekkäin, mutta emme kuitenkaan kiinni toisissamme. Katsoin lattiamattoa hänen jalkojensa suunnalla. Tarkensin katseeni mattoon ja hänen polvensa näkyivät epäterävänä alueena silmäkulmassa. Verkkokalvolle muodostui sumea kaksoiskuva. Kamiinassa roihusi iloinen valkea. Oranssit kekäleet hehkuivat pohjalla ja keltaiset liekit nuolivat ahnaasti kuivaa puuta. Olimme pitkään vaiti. Tiesimme molemmat, että meidän on puhuttava. "


Romantiikkaa Albaniassa takkatulen ääressä (kuva: Markus Kauhanen).
Romance is also present on some moments of the trip.

Kannattaa siis ottaa Markuksen tarinat iltalukemistoon... jos vaan malttaa mennä nukkumaan. Voit aloittaa vuositiivistelmästä:

Olemme hänen puolestaan jo ihan täpinöissään tästä loppumatkasta. Mahtavaa on seurata tätä pyöräsankarin kliimaksin saavuttamista, kun hän lähestyy määränpäätään Uutta Seelantia. Hänestä tulemme vielä kuulemaan. Respect!

Markus Kauhanen-Facebook ja Daniel Cycles World-Facebook sivustot kertovat jatkosta, hyvä liittyä seuraamaan. Myös Markuksen blogiin tulee kuukausittain tarinoita:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Miltä Suomi maistuu?

Päällimmäiset fiilarit Soutamassa mökillä. Rowing on the cottage. Olen miettinyt välillä sanontaa ”Oma maa mansikka, muu maa mu...