sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kuala Lumpur, sielun ja ruumiin ravintoa

Saari piti otteessaan

Viimeinen päivä, Kippis hienolle saarelle!
Cheers, great island, Pulau Perhentian Kecil.

Snorkkeliasema Long Beachillä.
Snorkels available on Long Beach.

Mitä ihmettä tapahtui, kun viihdyimme 9 viikkoa Pulau Perhentian Kecilillä? Saari on saanut nimensä kauppalaivojen pysähdyspaikasta; Perhentian tarkoittaa malen kielellä pysähtymistä ja kas mekin pysähdyttiin saarelle toden teolla. Tommy Helstenkin on kirjoittanut kirjan Pysähdy, olet jo perillä, että otettiin vinkistä vaari. On se kumma, miten viimeksi tuolta lähtiessään kolme vuotta sitten ajatteli, että ei enää tällaisia askeettisia paikkoja tai majoituksia, ja sitten kuitenkin tänne päädyttiin. Jos joku olisi mulle pari kuukautta sitten sanonut, että tulette olemaan siellä 9 viikkoa, niin olisin nauranut päin näköä. Mutta ihminen tottuu kaikkeen, vähän sama kuin kesämökillä kävi kesällä. Joku siinä luonnon läheisessä olemisessa ja askeettisuudessa viehättää. Ja ne maisemat! Välillä miettii, että pitäisi olla virikkeitä, että mieli pysyy vireenä, ja toisaalta taas parasta on, kun ei ole mitään häiriötekijöitä, eikä tekemistä. Iltaisin mietti, että olisiko aika lähteä, ja aamun valjetessa meren kimmeltäessä kirkkaana pohti, eihän täältä minnekään pääse. Long Beachin puolellakin oli jo niiiiin kirkasta vettä, että. Kun tuulet miedontuu, niin maisemat paranee sielläkin. Tosin nukkuminen välillä kävi kuumaksi, että piti vähän yölläkin pyöräyttää tuuletinta, kun ilma seisoi. Vauvatalkkia kului, että pysyy kuivana.

Aaah, kelluntahetki Lonkulla.
Ah, floating for a moment on Long Beach.

Hienoa, että suklaajat kerää roskia!
Divers are collecting garbage, great!

Välipalaa Ompussa. Snack on Ombak.

Telttamajoitusta paikallisille.
Tents for local people.

Auringonlaskut. Sunsets from the balcony.

Jotkut sukellusporukat alkoivat jo vitsailla, että saatetaan jäädä pysyvästi saarelle, jos ei olla varovaisia. Vähän kyllä alkoi tulla pientä angstia, että noinkohan sitä autojen sekaan ja kaupunkiin enää sopeutuu lainkaan. Kyllä elämä on askeettisuudessaan helppoa, kun kaikki mitä tarvitset on parin sadan metrin säteellä. Luonto, uimapaikat, kaupat, ravintolat, ranta, whatever... Loppua kohti oleminen kävi helpommaksi, eikä currynuudelitkaan enää haitanneet, kun niihin alkoi tottua. Aamupala oli joka aamu yhtä nautintoa Ewansissa. Toisaalta tarpeeksi on tarpeeksi eli aika aikaansa kutakin.

Tämä kuuro poika oli jokapäiväinen ilomme Ewansissa.
This deaf guy made us happy every day on Ewans.

Uusi Mimpi-hotelli avasi jo ovensa. Ainoa paikka, jossa on allas.
New Mimpi-hotel is opened, the only hotel with the pool.

Adamin kahvila Kuala Besut laiturin vieressä.
Adam's cafe next to Kuala Besut jetty.

Maata saatiin taas jalkojen alle Kuala Besutissa. Mukava yllätys oli, että muutama ystävämme saarelta tuli päiväksi maihin kanssamme samalla aamuveneellä. Palasivat sitten takaisin iltapäivällä. Me otettiin pirssi aamupalan jälkeen kentälle ja jännitettiin, ehditäänkö koneeseen, kun tehtiin kiire itsellemme. Onneksi oli nopea kenttä. 

Vaalimainos eli hallituspuolueen lippu.
Election coming, flag of the Government party.

Täällä on vaalit tulossa parin päivän päästä, ja taksikuski perehdytti meitä eri puolueisiin ja niiden lippuihin, joita liehui aika lailla teiden varsilla. On tullut muutamien paikallisten puheista selväksi, että maassa on johtajia, joiden politiikka ja korruptoituneisuus ei ole kansan mieleen. Samana päivänä eli 9.5. on muuten KL:ssä Bruno Marsin konsertti isolla areenalla, joka on valitettavasti loppuunmyyty. Meidän yksi lempparibändi. Sen sijaan ihmeteltiin, kun paikallinen (tai matkalaukuista päätellen kauempaa tulleet) nuoriso tuli jonottamaan jonkin korealaisen poikabändin Wanna One lippuja jo pari päivää ennen myynnin alkua. Jono oli pitkä (kymmeniä metrejä) ja piteni päivien edetessä, asuivat siinä katukäytävällä. Hyvin täällä osataan jonottaa.

Lippujono. Yangsters queueing for Korean boy band Wanna One tickets.

Kuala Lumpur, city-elämää

Eli edellisissä kuvissa hypättiin jo Kuala Lumpuriin etukenossa... Ja niin siinä kävi myös, kuten aavisteltiin, että mukavaa oli tulla myös ilmastoituun moderniin hotellihuoneeseen Furamaan Kuala Lumpuriin takaisin ns. sivistyksen pariin... Kivasti vappua vieteltiin Pavilionin ravintolatarjonnassa ja live-musiikin parissa. Ensi töiksemme mentiin tuttuun Weissbrau-ravintolaan nauttimaan hyvistä oluista, viinistä ja pihviaterioista perunasalaatteineen. Katseltiin paikallisten vapaapäivää edeltäviä tunnelmia. 

Kippis aviomies juhlapäivänä!
Cheers hubby on anniversary!

Siitä lähdettiin kuuntelemaan No Black Tie-jazzbaariin bändejä, jotka puffasivat Borneo Jazz Festival-ohjelmistoaan. Oli kyllä jo viimeinen bändi menossa, kun ehdittiin paikalle. Toi paikka on kuin minikonserttisali, upea akustiikka kahdessa kerroksessa, kapea ja pitkä baari ja sali. Ihastuimme paikkaan välittömästi. Se oli paikallisten paikka, ulkoa päin hyvin huomaamaton. 

Bändi No Black Tie klubin yläkerrasta kuvattuna.
Band shot taken from upper level of No Black Tie jazz club.

Kun oltiin aikamme tunnelmoitu ja juteltu tiskillä viimeisen bändin porukan kanssa, siirryttiin läheiseen Pisco Bariin. Siellä oli muuten hyvä latinomusiikki ja tunnelma, mutta humalaiset länkkärit heiluivat äänekkäänä ja baarimikko yritti ottaa pisco soureista liikaa maksua. Saatiin kyllä puhuttua oikea hinta, jäi vähän katkera maku, eli kannattaa suosia paikallisten paikkoja.

Pisco Bar vielä hiljaiseen aikaan.
Pisco Bar, latter night very crowdy.

Laitanpa tähän muuten erään kartan, jossa näkyy muutamat livemusapaikat, niitä kun on kuullut ja muutamissa on itse tullut poikettuakin, jos ei nyt, niin aiemmilla kerroilla. KL Live-keskuksen vieressä on Hard Rock Cafe, jossa liveä myös. Vilkaistiin tänään, että huomenna ja tiistaina olisi No Black Tie:ssä taas hyvää jazzliveä tarjolla.

Livemusapaikat KL:ssä (saxofonit ja tuoppi).
Live music spots of KL (saxophones and beer), Hard Rock Cafe situated next to the KL Live center.

Sitten muutama päivä meni rattoisasti kuvakirjaa Italian reissuilta kootessa Ifolor-sovelluksella (lahjaksi). Kerran olen aiemmin tehnyt yhden kuvakirjan ja nyt on jo suorastaan homma hanskassa. Tuommoista voisi vaikka työkseen tehdä, niin innostuin hommasta, ettei tunnit tuntuneet missään, hyvä kun malttoi lopettaa. Sitten eräs ilta tavattiin Perhentian mökkinaapurimme ranskalainen "reiska", joka kylläkin asuu Espanjassa pysyvästi. Käytiin yhdessä elektroniikkataivas-Low Yatissa puhelinjahdissa. Siitä mentiin kimpassa kebabille Damaskokseen. Yksi meidän lemppari-pikaruokamesta, jossa saa herkullisia kebabeja sekä tabouleh-salaattia. Tilattiin Juhan puhelimella Grab-taksi reiskalle, kun sen puhelimesta loppui akku. Täällä muuten Uber-taksi on lopettanut toimintansa, kun Grab osti sen. Taksi olikin lentokentältä 65 RM + n. 10 RM tietullit, eli ne ei kuulu taksin hintaan, joka on kyllä vakio, eikä ruuhka-aikariippuvainen, kuten Uber oli. Reiska ei ollut KL:ssä kuin yhden yön, ja lähti jatkamaan matkaa. Siinä vasta fantastinen tyyppi, olemme muuttaneet paljon saarella oloaikana käsityksiä ranskiksista, positiiviseen suuntaan.

Low Yat - elektroniikkataivaassa.
Low Yat Plaza for all kinds of electronics.

Anyway, sitten eilen varattiin lentoliput Scoot-halppisyhtiöltä (Singapore Airlinesin tytäryhtiö, ex-Tiger Air) KL-SIN-ATH eli Kreikkaan Singaporen kautta viikon päästä. Perushinta oli halpa eli reilu muutama sata euroa per nekku, mutta lisukkeet tulikin sitten kalliimmaksi (satku lisää). Ruoka oli pakko ottaa, kun on 11 h lento Sinkusta Ateenaan ja matkatavaraa 25 kg verran. Kauhutarinoita liikkuu netissä ko. firmasta, mutta toivottavasti ei tule mitään ongelmaa. On onneksi vain yksi sama lippu ja vaihto pitäisi mennä ilman Singaporen maahantulo- ja matkatavarasäätöjä eli suoraan lennosta kohteeseen. Eurooppaan on kiva mennä, kun siellä jo tarkenee. Ihanaa, että Suomessakin kelit on jo kesäiset.

Herrkullista kiinalaista.
Delicious chinese food.

Back to business, elikkä lippuvarausten jälkeen lähdettiin levollisin mielin Pavilioniin kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Oli muuten hyvä oivallus Juhalta hommata Tourist Reward-kortti (passia vastaan sai Pavilionin infotiskiltä), jolla saa mm. 10-15 % alennuksia ravintoloista, ja saisi monista muistakin paikoista 7 päivän aikana ostarilla, jos olisi shoppailija. Olin tsekannut, että joku japanilainen ravintola vois olla kiva, mutta onneksi osuttiin Din Tai Fung-ravintolaan, jonne hälytyskelloni soittelivat  runsaasti. Muistin oikein, eli paikka on KL:n Tripadvisor-kakkonen kiinalaisista ravintoloista (600 kpl). Sinne siis. Mukava interiööri ja kiva kiinalaispössis. Muutama turre oli eksynyt sinne myös. Tilattiin Xiao Long Baoja (nyyttejä, joissa katkarapua ja kanaa), Wontoneita (erilaisia nyyttejä ravulla ja possulla) sekä hapanimelää kanaa riisillä. Päälle pannullinen jasminteetä. Inkiväärit kipon pohjalle, liru riisiviinietikkaa, soijaa ja chilimössöä päälle. Tikuilla taiteillen dippaus liemeen ja nam. Noi puikot vaati taas hetken, että pysyi käsissä noi liukkaat nyytit. Noi wontonit oli meidän suosikit, piti tilata lisää. Turrekortilla sai kaupanpäälle talon aperitiivin, otettiin lopuksi. En ihan hahmottanut, mitä kaikkee tuossa salaatissa oli, mutta ainakin tofua, meduusaa, ituja ja jotain vihreetä, mitä lie levää, ei kyllä levälle maistunut. Se oli kaikenkaikkiaan ihan mautonta, ja masu oli jo täys, joten jäi syömättä. Tulipa maistettua meduusaa, oli vaan ihan kuin pehmeetä muovinuudelia. Se on jännä, että täällä saa syödä masunsa täyteen paikassa kuin paikassa ja lasku on jotain kymmenen euroa per nekku (jos ei nyt ala olutta killittämään).

Japsikadun malliruokia.
Tokyo Street with food plate presentation.

Pavilionilla on muuten valtava Japani-katu yläkerrassa ostarin puolella, josta löytyy useita japanilaisia ruokapaikkoja, hienojakin ravintoloita sekä useita japsiliikkeitä. Täytyy joku päivä mennä syömään tuonne. Nyt käytiin vaan kuluttamassa energiaa ruoan jälkeen. Kirsikan kukinta-aika on Japanissa jo pian ohi, mutta täällä on ikuinen kukinto tekopuiden muodossa.

Esteri pamautti kylään ilmoittamatta.
Expected rain came unexpectedly ;)

Olemme saarielämän jälkeen päässeet taas kuntoiluun käsiksi, eli hotellin salilla on kiva pirskotella hikeä ympäriinsä ja pulahtaa ulos altaaseen. Eilen ajateltiin mennä altaalle ja jopa istahtaa aurinkotuoliin hetkeksi. Heti kun otin askeleet pyyhkeen kanssa altaan reunalle, niin Esteri alkoi heittää vettä kunnolla ja kauhee monsuunituuli riepotteli pihan palmuja. Ukkonen rymisteli ja salamat leiskui, ihailtiin tuota ilmaa altaan reunalla jonkun aikaa. Tänään jopa nautittiin hetki altaasta ja istuin tuolissa vähän aikaa, ennenkuin pilvet taas saapuivat. Tämä ilma on niin morsian, eli ihon lämpöistä. Sade ei haittaa yhtään, kun kahteen kuukauteen ei montaa kertaa ripauttanutkaan. Ukkosta on kiva katsella 23. kerroksesta. Tykkään kovasti, kun välillä pääsee ilmastoituun huoneeseen. Yöt nukkuu hyvin, ei ole patja niin muhkuilla kuin saarimökissä.

Taas syömässä, Halab valloitti meidät tällä kertaa.
Halab served us excellent arab food.

Niin, ja nyt ei yhtään harmita olla täällä vielä perjantaihin asti, kun löytää aina uusia mahtavia ruokapaikkoja. Tänään satuttiin kävelemään Taps Beer Barille, jonka olimme bonganneet netistä läheltä No Black Tie ja Pisco Baria. Olutvalikoimat näyttivät aika hyviltä ja ruokia oli kehuttu (tosin länkkärimättöä, kuten purilaisia). Sisällä todettiin, että liian ilmastoitu paikka. Ja hierottiin silmiä, että onko tää Helsingin hinnasto vai mikä. No, päätettiin skipata sitten tuo hanapaikka, olkoonkin hyviä oluita. Sitten päätettiin mennä katsastamaan eräs hyvältä näyttänyt ravintola, jonka ohi juuri käveltiin eli Halab, Lähi-Idän ravintola. Ajateltiin, että on varmaan hintava, mutta vilkaistaan nyt menua. Hyvännäköisiä ruokia ja hinnat edullisemmat kuin ympäristö antoi ymmärtää. Siihen jäätiin ja tilattiin fetasalaattia (ai, että oltiin kaivattu!), lemppariamme tabouleh-salaattia, kebab-jauhelihapatukoita tomaatti-sipulihöysteellä, leipää, mangosmoothia ja lime-minttusmoothia. Aijai, mitkä maut. Ympäristö oli siisti ja paljon syöjiä, ihan jonoksi asti. Loppuun vielä turkkilainen kahvi (maistui hiven minttua ja kardemummaa, vahvaa ja hyvää) ja riisivanukas pistaasilla. Masu täys ja makuhermot tyydytetty. Sukraan!!! 

Katuruokaa Jalan Alorilla.
Street food of Jalan Alor.

Hierontapaikkoja Chankatilla.
Massage places on Changkat Bukit Bintang.

Sitten käveltiin vielä läheisen Chankat Bukit Bintang-ravintolakadun kautta. Tsekkailtiin viski- ja rommibaarien tarjontaa, mutta päätettiin tallustella hotellille takaisin. Ja matkalla bongaltiin hierontapaikkoja, joita on ihan putkeen ko. kadulla Jalan Alorin ruokakorttelin nurkalle asti. Hieronnat on noin 10 e/h, not bad.

Käytiin halppiskaupassa matkalla ostamassa iPhone-latausjohto kahdella eurolla ja minimarketin kautta kohti hotelllia. Kymmenen aikaan illalla täällä iskee aina päälle kova kosteus ja kuumuus, ja just kun hiki Juhallakin alkoi kirpoilla otsalla, niin päästiin ilmastoituun huoneeseen. Tykkään! Näin maha täynnä on helppo sanoa, että KL on mukava paikka, helppo ja edullinen, lämmin (ihmiset kuin ilmakin) ja viihtyisä. Jos täällä olisi vielä vettä lähellä ja joku iso puistikko nurkilla, niin tännehän vois jämähtää ihan totaalisesti. Sen olen myös huomioinut, että joka puolella on työpaikkailmoituksia, eli täällä on monissa ravintoloissa 5 paikkaa auki jatkuvasti. Tarttiskohan joskus tulla tänne hommiin. Palkka on luokkaa 70-90 RM (15-20 e) per päivä, että mitään isoja hilloja täällä ei tienailla, ainakaan perusduunarin hommissa. Mutta kai tänne tulee vielä palaamaan monta kertaa, on tää niin hyvä gateway moneen kivaan lomakohteeseen.

4 kommenttia:

  1. Jaahas! Siis Kreikkaan??? Vähänkö mä odotan nyt innolla teidän Kreikkapostauksia... kun mullakin kaihertaa sijoituskohteena toi Eurooppa. Varsinkin kun Thaimaa jälleen kerran on vaikeuttanut näitä viisumihommia. Hulluksihan tässä kohta tulee ;)

    Kirjoitelkaahan pian Kreikasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis lomalle sinne. Ollaan oltu 4x kk Kreikan saarilla kesinä 2009-2012, tuttuja mestoja. Jopa kielikin hiukka taipuu... mut tuli vaan fiilis mennä käymään, nyt kun nyt ei oo pal turrejakaan. Katotaan, minne päädytään, arvaus on Cyclades-saaristo.

      Poista
    2. Ai vaan lomalle? Kuulostaa sekin hyvältä. Toi saaristo on mulle ihan tuntematon, ja jään siis odottelemaan niitä postauksia. Taidatte mennä kesäksi Suomeen?

      Poista
    3. Lomalle juu! Postailen sitä mukaa kun ehdin, just pistelin uusimmat. Taidan vähän koota näitä Cyclades-saaria nippuun vähän matkavinkkimeiningillä. Nyt tuskin rundaillaan niitä taas läpi. Suomeen tulee varmaankin mentyä. Kunhan täällä ottaa matalasta sesongista ilon irti (hiljaista on).

      Poista

Matkalaukkuelämän plussat ja miinukset

Unelmaelämää,vai onko? Dream life or is it? Not necessarily... Näinä vuosina, kun on paljon rampannut paikasta toiseen matkatavaroiden ...