tiistai 19. kesäkuuta 2018

Naxos, jälleennäkemisiin!

Palatia Apollonas, Naxos Chora.


Nopeasti viikot vierivät täällä Kreikan saaristossa. Eipä tullut seikkailtua tällä kertaa muilla saarilla, vaikka aikaa oli enempi kuin runsaasti ja mielessä välkkyi Koufonissin pieni paratiisi. Näin kesäkuussa sielläkin varmaan olisi jo virkeämpää. Ehkä se kuitenkin soveltuu parhaiten lyhytaikaiselle rantalomalle, kuin tähän tilanteeseemme. Miten erilaista nyt olikaan olla täällä saaristossa, kun ei ollut normikesäloma kyseessä. Aiempina vuosina täällä on ollut lähinnä lämmön ja lomamaisemien vuoksi, 5 viikkoa kerrallaan seikkailemassa saaristossa. Pääsemässä irti työntäyteisestä arjesta. Pääasiallisena aktiviteettina aiemmin on ollut rantailu ja paikkojen näkeminen turrevinkkelistä. Nyt ympäristöä katsoi enemmän pitkäaikaisen asukkaan silmin, eli rannalla tuli poikettua vain muutaman kerran reilun kuukauden aikana. Vähän katseli aurinkotuoleissa porottavia hassuiksi ihmisiksi, vaikka joskus on itse ollut samanlainen. Autolla tuli saaren tutut kyläpaikat ja rannat koluttua kolmen päivän aikana. Enimmäkseen aika meni lenkkeillessä (ja Juha kävi salilla), kävellessä ja nauttiessa rennosta elämän tyylistä lämpöisessä ilmanalassa. Toukokuun puolivälissä aurinko paisteli (jokunen puolipilvinen päivä mahtui mukaan), mutta ei satanut. Iltaisin sai pukea pitkähihaisen päälle tuulisina päivinä. Tutkittiin netistä, että tuulet olivat keskiarvoa kovemmat toukokuun loppupuoliskolla, jopa sellaista 10-14 m/s. Sitten kesäkuussa alkoi lämpenemään ja tuulet miedontumaan, että illatkin olivat 24-27 C, tarkeni hihattomissakin. Jos Suomessa on nyt valiteltu kuivuutta, niin täällä Kreikan saaristossa siitä kärsitään yleensä koko kesäaika ja pidempäänkin. Siksi täällä maisemat pikkuhiljaa karuuntuvat, jos ei ne nyt talvellakin jo ole karuja verrattuna tropiikkeihin tai Suomeen. Kuitenkin joka puolella kukkivia pensaita ja kukkia on riittänyt tähän aikaan vuodesta tuomaan ihanaa romantiikkaa valkokivisten asumusten rinnalle ja kivisiin sisämaan maisemiin.

Supermarketissa oli monta telkkua futikseen.
Many TVs on supermarket for soccer.

Ja futista... Soccer again.

Välillä syötiin taas.
Eating again on Yasovlaki.

Lähtöpäivinä ukkosti. Thunder on last days on Naxos.


Kaikenkaikkiaan Naxoksella oleminen on ollut ihan huippua. Ystävälliset ihmiset, olo kuin olisi kotona, lämmintä, kaunista, vanhan kaupungin kujat edelleen ihastuttivat uudelleen ja uudelleen, ja kaikki toimii enempi kuin hyvin. Majoituksessamme Windmillissä vaihdettiin useampaan kertaan huonetta/huoneistoa, mutta olimme todella tyytyväisiä majoituksen hinta-laatusuhteeseen (mikä täällä Naxoksella tuntuu uskomattoman hyvältä näin touko-kesäkuulla) ja kaikkeen palveluasenteeseen. Jos joku asia kaipasi korjausta, niin se hoidettiin ensi tilassa. Siisteys Kreikassa on ihan A-luokkaa, lattiat kuuraillaan päivittäin parveketta myöten ja liinavaatteet vaihdetaan. Välillä oli jopa siivoojalle sanottava, että ”Den apaitite katharismo simera”, ettei tänään tarvita siivousta. Ei sitä nyt kotonakaan ihan joka päivä lakanoita pestä, tai lattioita. Täällä siisteys on ylpeyden asia. Naapuritaloissakin pestään päivittäin pyykkiä, kattoterassilla viuhuu vaatteita lähes joka päivä.

Siistit kadutkin. Clean streets.

Old town, beautiful!
Ihana vanha kaupunki!

Old town, I like it! 
Tykkään vanhasta kaupungista!

Paikalliset ihmiset ottavat sinut jotenkin yhdeksi paikallisista, kun vähänkin puhut kreikkaa. Tottakai on joitain turreravintoloita, joissa halutaan puhua vain enkkua ja kohdella sinua viikkoturistina (sinulle annetut lahjukset huomioiden), mutta enimmäkseen koet olevasi paikallinen. Mukavalta tuntuu, kun kävelet kadulla ja moikkailet tuttuja ihmisiä ja kuulumiset vaihdetaan kreikaksi. Paitsi eräs tuttumme Sylvia, joka oli asunut myös Kanadassa, juteltiin sekaisin enkkua ja kreikkaa. Niin, teoriassa täällä voisi pysyvämminkin asustella, mutta... välillä tuntuu, että voisi viritellä jotain uusia työkuvioitakin ja täällä se on haasteellista (vain puoli-ilmaisia hanttihommia tarjolla), kuin myös hyvän ystäväverkoston saaminen, ainakin se veisi paljon aikaa… Sitä kotimaan kaveripiiriä kaipaa aika paljon. Omia menoja ja harrasteitakin. Kesäisin täällä asuu paljon ihmisiä (pääosin eläkeläisiä) muualta Euroopasta, meininki on vireää, talvella voi olla aika hiljaista. Täytyy miettiä kokonaiskuviota, miten elämänsä järjestelee. Voihan se olla, että pidemmän päälle virittyy etähommia, joita voi tehdä muuallakin kuin kotomaassa, omaan tarpeeseen ja tahtiin. Ideoita on.


Lenkkeilymaisemia

Yksi ihana juttu myös, mitä Aasian jälkeen taas kaipasi, oli lenkkikelit. Ja nämä mäkiset ja merimaisemat oli ihan parasta antia tämmöselle kuntoa hakevalle nautiskelijalle. Tässä vielä lenkkireitiltä maisemia.

Lenkkeillessä voi seurata muiden drinksuttelua (huomaa sometus!)
Others having drinks while I walked by (notice SOME addicted!).

Lenkkireittiä. Jogging route.

Laivoja katsellen. Watching ships.

Serpentiinitietä ylös Grottan takaa.
Up by serpentine road from Grotta.

Ihana kirkkokukkula.
Beautiful church on the hill.

Matkalla voi törmätä munkkeihin.
You hit into monks sometimes.


Kavereiden ja kodin kaipuu

Antiikkinen oven koputin.
Ancient door knocker.

Nyt kun on kahdestaan viettänyt aika tavalla aikaa, niin omia kuvioita kaipaa todella paljon. Juhalle aina välillä sanonkin leikkisästi, että olet minun ainoa ja paras kaverini (reissussa). Kotimaassa on helpoin juuri nyt toteuttaa sellaista elämäntyyliä, omia menoja. Mutta tänne varmasti palataan vielä, sen verran hyvä maku on suussa. Muutenkin Eurooppa on alkanut entistä enempi kiehtoa, kun on tarpeeksi kolunnut Aasiassa ja Australiassa. Pitää käydä elämää katsomassa aidan toisella puolella, että osaa arvostaa asioita, joita Eurooppa tarjoaa. Uusi aika on edessä, ja mielenkiintoista on nähdä, mitä lähivuosina tapahtuu. Ainakin nyt on mukavaa taas palata Suomeen tammikuun reissujäljiltä ja asettua sinne toistaiseksi asustelemaan ja tuumailemaan tulevaisuutta. Mitä tämä kesä tuokaan tullessaan? Ainakin voi olla onnellinen, että jatkuva asunnon vaihtaminen loppuu ja pääsee yhteen asuntoon Tampereelle nauttimaan normaalista kotielämästä. Nyt on ollut elämäntapa hakusessa jokusen vuoden, ja toki on nauttinut jokaisesta paikasta ja hetkestä, mitä missäkin on viettänyt (niin Suomessa kuin muualla), mutta on aika taas pysähtyä. Vähän on samanlaiset fiilikset kuin joskus pitkän maailmanympärireissun jälkeen. Tosin se matkatahti oli ihan eri planeetalta kuin nykyinen verkkainen matkustustapamme. Kuitenkin silloinkin tuntui, ettei vaan jaksa enää matkustella, pakata, vaihtaa maisemaa ja olla muiden armoilla. Silloinen tunne kesti kokonaiset 9 kk ennen seuraavaa lomareissua, joten katsotaan, miten tällä kertaa. Ihana tunne, kun saa taas lojua omissa lakanoissa, peitoissa, tyynyissä ja omassa sängyssä. Voi tehdä ruokaa kunnon keittiössä kunnon välineillä. Pikku juttuja.

Loppuun vielä pari kuvaa Naxokselta.

Moottoripyörä ja auto kolaroivat. Näin homma hoidetaan:
- batam riksräks, motoristi lensi katuun, polvet naarmuttui ja takeaway-ruoka levisi kadulle, auton konepeltiin tuli lommo
- hotellimme siivouspartio rientää putsaamaan katua. Sivulliset auttavat pyörän nostossa
- bruum! Lähtihän se käyntiin taas. Kiitti ja nähdään taas (porukka hajaantuu)

Palomiehet pelastushommissa Grottassa.
Firemen in action on Grotta.

Viilentymässä cityrannassa.
Cooling down on city beach (Palatia).

Suihkulähde. Fountain.

Mukava iltapaikka ylhäällä: Rommibaari.
Rumbar upstairs is a nice night spot.

Uimapaikkamme Ag. Georgioksen vieressä.
Another swimming spot next to Ag. Georgios beach.

Tämmöset appsit on kivoja, joilla voi seurata laivoja ja huviveneitä: Vesselfinder taikka Marinetraffic.
Apps for following ships/boats and yachts.

Naxos airport, lentokenttä. Pieni ja tehokas, small and effective.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Lomakausi alkoi Naxoksella

Morsio seisoo Grottan rinteellä.
Bride standing on Grotta cliff.

Sitähän ihan kuvitteli vielä viikko sitten, että ei ole sesonki vielä alkanut ja että Naxos on vielä salainen helmi saariston kätköissä... Joku paikallinen totesi pari päivää sitten, että ai olette niin kauan sitten olleet täällä viimeksi (6v), tämä oli silloin ihan erilainen. Kuulemma vuokra-autoja on sesonkina liikkeellä niin paljon, että tiet on tukossa. Osa teistä joudutaan sulkemaan, kun ei kävelijöiden sekaan autolla mahdu. Nyt alan ymmärtää. Silmät aukeni eilen ja tänään havahtumaan, että turrekausi on alkanut. Tai no ei mitään ryysistä vielä, mutta matkatoimistot näyttää aloittaneen pakettimatkat näin kesäkuun alussa. Maanantaina kun tallustelin lenkillä vanhan kaupungin poikki ja peräleipomoon, ihmettelin katujen pullistelua autoista ja ihmisistä, hyvä kun ajoittain sekaan mahtui. Sitten näimme vilaukselta esim. Tui-pakettimatkavirkailijoita ja tänään rannalle mennessä asia vahvistui. Emme rannalla ole poikenneet kuin ekalla viikolla eli kolme viikkoa sitten. Nyt julkinen bussi oli aika pullollaan rantaturreja, ja Plakan rannalla revähti silmät ammolleen.

Löytyi vapaatakin tilaa. We found free space on Plaka beach.

Viimeksi saatiin olla lähes yksin rantsuilla, niin hiljaista oli, ja nyt oli rannat täyttyneet aurinkotuoleista ja varjoista, ja Plaka oli hyvin miinoitettu tanorektikoilla ja nakupelleillä. Meiän rauhaisa Naxos on pilalla! Kääk, kohta ollaan samassa pisteessä kuin Mykonoksella, että pyyhkeelle saa etsiä tilaa. No, se nyt tuntui kärjistäen tuolta. Kyllähän jossain Mykonoksella oikeasti pyyhereiät alkaa olla mahdottomia elokuussa... Vähän kun tottui tuohon tyhjästä tupsahtaneeseen ihmismassaan (olemme edelleen nuorimmasta päästä), niin alkoi nauttia rannasta ja uinnista. Nythän on ollut myös aika tuulinen viikko takana, että senkin puolesta nää tyynet kelit vetää porukkaa hiekalle. Vähän aikaa jaksoi porottaa pyyhkeellä ja ihmetellä himoruskettujia, kunnes oli pakko hinata ahterit Aegean Pool Bariin lähistölle. Varjoa kiitos!

Aegean Pool Bar, Plaka.

Ihanaa, että täällä on nää allasbaarit lisääntyneet sitten viime lomailun. Tässä puolen kilsan säteellä on 4-5 allaspaikkaa, jossa voi ihan normihintaisen tarjoilun ohessa pulikoida altaassa tai vaikka syöksyä mereen, joka kimmeltää vieressä. Paikallinen Alfa-vehnäolut ja pizza maistui hyvälle uinnin päälle, ja frappet vielä sitten loppuun iltapäivän auringossa roikkutuoleilla. Elämä maistui taas suloiselle. Kyllä silti tuntuu, että kaupungissa asuminen on järkevämpää kuin rannalla. Sen verran vähän rantaan ja aurinkoon makaamaan on kaivannut. Parilla eurolla bussi kuljettaa lähes kotiovelta rantsuun, helppoa vai mitä. Kumma, miten koomiselta tuo aurinkotuoleissa makoilu taikka nakuna pitkin rantaa tallustelu näyttää. Itsekin joskus lomilla harrasti samaa. Täällä näkee usein "Sekaisin Marista"- rusinatyyppejä, joille mikään ei riitä...

Tämän blogin alkuosan kirjoituksen jälkeen kun on mennyt päivä, niin ei täällä nyt niin hirveetä turreryysistä ole, tuntui vaan kontrastina hiljaisuudelle. Itse asiassa tänään selvisi, että koululaisten lomat alkoivat Naxoksella, ja siitä voi juontua jonkinlaista liikehdintää paikallisittain ja eritoten alkuviikosta. Virallisesti koululomat alkaa puolesta kuusta vasta... nyt Naxoksen koululaisilla on kolmen kuukauden loma, kertoivat lapset aamulla uimapaikalla. Syyskuussa takaisin.

Koululaisten loma alkoi. School holidays started here.

Joku muukin uimassa. Somebody else swimming, too.

Ja sitten meidän iso lähisupermarket Koutelieris avautui ison rempan jälkeen, ja oltiin ihan täpinöissään, kun siellä on niin superit valikoimat. Juustoja, makkaroita, kinkkuja ja ihan kaikkee. Pelkkiä kuivahedelmiä ja pähkinöitä on irtotavarana useampi hyllysetti. Kahdessa kerroksessa kyseinen kauppa. Piti ostaa halpaa parman kinkkuakin, ja täti niin ohuita herkkuviipaleita meille teki, ja otettiin melonia mukaan. Kyllä tänne voisi helposti taas tulla kuukaudeksi jos toiseksikin, vaikka ensi keväänä. 


Yammy, Koutelieris supermarket.

Omat kotisafkat. Self made snacks.

Juhakin on niin kotiutunut vanhan mallin kuntosalille Genesikseen. Mä taas harrastan mieluummin lenkkeilyä ulkona. Oma keittiö auttaa himpun vähentämään ulkona syöntiä, vaikka mitään lämpöisiä ruokia ei kyllä itse kokkailla. Kunnon kreikkalaiset perinnepöperöt syödään ulkona. Kleftiko, giuvetsi, mussaka,...ja jänispaistiakin, aah! Kotona salaattia, hedelmiä ja aamupalat. Vähän sitten vielä perusmeininkiä tähän loppuun kuvien muodossa.

Kuntosali, ilmastointina ulko-ovi. Local old fashioned gym, aircon=outdoor open.

Kivat kukat. Nice flowers.

Kiva piha tääkin. Nice yard, too.

Naiset kokoontuu. Local womens meeting.

Tyypillinen mopedi korilla. Typical moped with the basket.

Kahvila satamassa. Cafe on the harbour.

Suosikkimme Bossa cafe. Our favourite Bossa Cafe.

Pikku kappelisaari satamassa. Little chapel island on the harbour.

Takapuoli vanhasta kaupungista. Back side of the old town.

Aamulenkkiläinen. Morning walker/runner.

Taverna Kastro, old town.

Halloota, kuuluuko? (puh.kopit yhä käytössä) 
Hello, anybody? (old phonebooth still in use)

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Naxoksen ihana vanha kaupunki

Vanha kaupunki, rakkautta joka kävelyllä

Ihania taloja. Nice houses on Old Town.

Aamuisin ollaan käyty kävelyllä, joka lähtee hotelliltamme Windmilliltä Agios Georgios-kaupunkirannan laitaa pitkin ja siitä merenrantaa kaupungintalon editse. Purjeveneitä, valtavia autolauttoja, kahviloita ja merta ihaillen kävely jatkuu rantapromenadia pitkin varsinaisen autolauttasataman ohitse kohti Apollonin temppelikukkulaa


Pelkistetty esimerkki lenkkireitistä.
Example of our morning walk.


Agios Georgios lahti. City beach.


Laivoja satama-alueella. Lots of boats every day.


Tuolta vasemmalta rantaa pitkin kävellään (näkymä ravintola 1739:stä).
Morning walk there on the sea front (view from restaurant 1739).

Jos tuulet suo, eli ettei tukka irtoa päästä ja aallot Grottan puolelta kastele, niin voidaan käydä tuolla Apollonin temppelikukkulallakin haistelemassa ihanaa yrttimäistä kasvien tuoksua ja ihailemassa raunioita. Siitä on kiva palata takaisin ja kääntyä bussiaseman ja matkatoimiston nurkilta kohti vanhaa kaupunkia


Apostolis ravintola, restaurant.

Ihania kahviloita ja ravintoloita putkahtelee vanhassa kaupungissa, kun vaan kurkistaa kulman taakse. Harva se päivä eksyy ihan uusille laduille ja löytää hyvin mielenkiintoisia näkymiä. Pelkästään rakennukset ovat hirmu vanhoja, ja kapeiden kujien portit ja niiden katot ihailun arvoisia. Tuntuu, että vanhaan kaupunkiin ihastuu aina vaan syvemmin, mitä enemmän sitä oppii tuntemaan.


Labyrinth viiniravintola, wine restaurant.
Compass ravintola, restaurant.

Labyrintiksikin voi kujia kutsua, kun voi joskus eksyä. Kahviloissa on kiinnitetty hyvinkin pieniin yksityiskohtiin huomiota. Ja milloin sisustus tai maisemat on spesiaaleja, milloin ympäröivät kasvit upeita (esim. viiniköynnöksiä rypäleineen tai kukkivia pensaita). Osa paikoista on niin tuoreita (alle 5 v), ettemme ole mitenkään voineet niihin aiemmilla reissuilla törmätä. Osa taas toiminut kymmeniä vuosia. Pelkästään paikallisen ruokakaupan löytäminen pieneltä kujalta voi olla ihmettelyn arvoista.


Kujan ruokakauppa. Grocery store.


Vanhaa ja luksusta, majoituksia

Usein pörrätään ympäriinsä vanhan kaupungin kujilla, Juhan kellon GPS-käyrät näyttävät hauskoilta suhmuroilta. Lisäksi perustalojen sekaan mahtuu majataloja pilvin pimein. Kaikki eivät edes itseään mainosta kyltein, eli jos kysyy naapurirakennuksen hotellista huvikseen huoneita nähtäväksi, niin saatetaankin näyttää ei-niin-hotellin-näköisistä rakennuksista vanhoja huoneistoja, joiden hinnat ei nyt paljoa päätä huimaa (esim. 45 € yö). Osa voisi toimia museona, sen verran historiallisia esineitä ja huonekalujakin löytyy. Jolandas Castle House (kuudelle hengelle 150 m2, syyskuussa 170 €/yö) on esimerkki upeasti fiksatusta vanhasta asunnosta, jota turreillekin Bookingin kautta vuokrataan. 

Voimme kuvitella, miten tänne tulevat amerikkalaisetkin haukkovat henkeään vanhassa kaupungissa, kun mönkijäajeluiltaan malttavat keskittyä kaupunkitutkailuun. Liekö siellä katseltu Mammamia-elokuvaa, kun täällä niin paljon on jenkkejä nyt.


Jolandas Castle House vuokrattavana, for rent on old town.


1739 näköalaravintola

1739 ravintolan sisäänkäynti. Entrance to 1739 restaurant.

1739 panorama ravintola, restaurant.

Paikallista IPA-olutta. Local IPA available.

Kävelyllä havaitsimme uuden mainoskyltin näköalaravintolasta 1739, jonka päätimme katsastaa. Ohi kävellessä oli pakko pysähtyä antiikkikauppaan, johon satuimme kurkistamaan uteliaisuuttamme. Siitä seuraavassa kappaleessa, mutta tähän väliin hienot maisemat tuolta 1739 ravintolasta, jossa kelpaa kaffea lipitellä ja ihailla upeita maisemia eri suuntiin. Tuonne kannattaa mennä pelkästään maisemia katselemaan, koska siellä on erillinen näköalaparveke, eikä se maksa mitään.  Merkillistä Naxoksella on, että missä vaan upeissa puitteissa voit kahvitella tai nauttia mitä vaan ihan vakiohintaan kuin muissakin ravintoloissa ja kahviloissa. Täällä ei vielä onneksi ole hinnoiteltu turistiextralla näitä hienoja kohteita.

Näkymät myös Grottan suuntaan.
Views to Grotta, too.


Antiikkikauppa ja vanha asunto

Löysimme siis sattumalta vanhan kaupungin kukkulalta ihmeellisen upean paikan, antiikkikauppa, jonka yläkerrassa omistaja itse asuu. Hän oli keräillyt ympäri Eurooppaa tuonne kauppaan kaikkea vanhaa antiikkia, ja koostanut pari huonetta sen ajan kalusteilla sekä rekvisiitoilla (mm. morsiuspukukin) kuvaamaan, miten entisaikaan herrasväki asui. Paikka (se asunnon alakerta) oli silloisen palvelusväen ihka oikea entinen asuinpaikka. Yläkerrassa asui itse herrasväki, silloinkin.

Antiikkikaupan sisäänkäynti.
Entrance to antique shop.


Antiikkikaupassa. Inside antique shop.

Ikkunoistakin oli jo upeat näkymät yli kaupungin, kun kerran linnoituskukkulalla oltiin. Voi vaan kuvitella, miten upeat näkymät omistajan asunnosta siinä yläkerrassa on. Kaupasta löytyi (ei tosin myytävänä) mm. vanhoja Acropoliksen pylväitä, niitähän temppeleitä rakennettiin useille Kreikan kukkuloille, eli tännekin Naxokselle joskus ammoisina aikoina. Sitten Venetsialaiset tulivat tänne ja pylväät ilmeisesti kaatuivat taisteluissa. Tuo antiikkikauppa pelkästään seinineen ja kattoineen oli ihan mahtava paikka vierailla, saati se irtaimisto. Niin paljon historiaa. Kuvasaldo on hiukka rajallinen, kun eivät halua turistien kuvailevan siellä.


Kivien seassa kukkia ja kasveja

Mun lempikasvi. My favourite flowers.

Luonnon katto. Nature roof of restaurant.

Mikä myös täällä kaikkialla viehättää, on kukkivat pensaat ja köynnökset, jotka kehystävät kivasti kaikkia vanhoja ja uudempia taloja ja terasseja. Nuo punakukkaiset köynnökset on mun lemppareita. Myös viiniköynnökset sun muut puut toimivat useiden ravintoloiden kattona tai roikkuvat pienin rypäletertuin terasseilta. Täkäläisillä on myös usein parvekkeet täys ruukkukasveja ja yrttejä. Mikäs siinä, kun on pitkä kesä eikä talvellakaan halla iske.

Ruukkukasveja tarpeeksi. 
Many flowers are decorating houses.

Ja ne yrtit, tässä mun basilika (ja Paros-viiniä). 
Wonderful herbs everywhere, my basil here (and wine from Paros).


Historian havinaa ja  Kreikan mytologiaa

Pari sanaa Naxoksen historiasta.  Edellä mainitut Acropoliksen jäänteet eteläisessä Panormoksen kyläpahasessa ovat vuodelta noin 25000 eKr, eli himppasen kaukaa historiasta, neoliittiselta aikakaudelta. Täällä on paljon tehty arkeologisia kaivauksia. Korkein vuori täällä on Mount Zas (1004 m), jonka nimi tulee Zeus-jumalasta, joka väitteen mukaan olisi elänyt kyseisen vuoren luolassa. Kreikan mytologiassa Wikin mukaan Kreetaa kuitenkin sanotaan Zeuksen kotisaareksi ja siellä sijaitsevia luolia... Väitetään myös, että viinin jumalatar Dionysos olisi ollut tämän saaren suojelija. Onhan tämä saaren maaperä hyvinkin hedelmällinen. Apollonin temppeli (Naxoksen portti) on vuodelta 530 eKr. Zeuksen poika Apollon on mytologian mukaan syntynyt naapurissa Deloksella. Nämä mytologiatarinat on tarinoita, mikälie totta. Grotta ja tuo Palatian alue (jossa em. temppeli on) ovat olleet kuitenkin asutettuina jo 3000 eKr, kaivaukset ovat kertoneet siitä. 

Naxoksella löytyy paljon jäänteitä bysanttikaudelta ja siis keskiajalta (vuodet 330-1453), ja tietysti sen jälkeiseltä ajalta. Tämä on ollut Kreikan historiassa tärkeimpiä saaria. Milloin on oltu osa Rooman valtakuntaa ja milloin Ottomaanien vallan alla. Turkkilaisten vaikutuksia ei täällä pahemmin näy. Kastro eli linnake vanhan kaupungin kukkulalla on 1200-luvulta. Venetsialaiset tulivat tänne niihin aikoihin, ja merirosvot joutuivat väistymään. Venetsian hallintaa kesti vuodet 1204-1537Tämä historia ja kaikki vanhat rakennukset ovat juuri sitä, mitä esim. Australiassa kaivattiin. Ja ruoka ja muu kulttuuri. Harmi tietysti, että vuosisatoja sitten täällä tuhoutui paljon vanhaa sotien tuoksinassa.


Vanhan kaupungin linnan alue.
Old town castle area.

Myös Sagkrista, 8 km päästä Chorasta, löytyy Demeterin temppelirauniot, jotka varmaan monelta turistilta jää katsomatta (khöm!), kun ei niitä täällä kauheasti hehkutella. Itsekin vasta tuli ko. kohde havaittua vahingossa. Sekin on rakennettu 530 eKr. Demeter oli Kreikan mytologiassa maanviljelyn jumala, mikä sopii myös Naxoksen saaren luonteeseen.

Markkinakoneistot eivät ole tänne vielä ehtineet kunnolla, joten mielenkiintoista nähdä, miten Naxos kehittyy turistikohteiden listalla. Jotenkin haluaisi, että se ei seuraisi Mykonoksen ja Santorinin turistipolkuja, vaan säilyisi tällaisena piilotettuna helmenä...

Vanhaa kaupunkia. Old town.


Hylättyjä taloja. Empty old houses.

Rantabulevardista seuraava katu.
Behind the sea front boulevard.

Pienet kujaset. Small alleys.

Kuinka nauttia Suomen talvesta (hyggeilyä)

Tuoksut liittyvät nautintoihin (nettikuva). Hygge/enjoying includes great smells. Joitain vuosia sitten vannoin, etten enää vetele ...