tiistai 19. kesäkuuta 2018

Naxos, jälleennäkemisiin!

Palatia Apollonas, Naxos Chora.


Nopeasti viikot vierivät täällä Kreikan saaristossa. Eipä tullut seikkailtua tällä kertaa muilla saarilla, vaikka aikaa oli enempi kuin runsaasti ja mielessä välkkyi Koufonissin pieni paratiisi. Näin kesäkuussa sielläkin varmaan olisi jo virkeämpää. Ehkä se kuitenkin soveltuu parhaiten lyhytaikaiselle rantalomalle, kuin tähän tilanteeseemme. Miten erilaista nyt olikaan olla täällä saaristossa, kun ei ollut normikesäloma kyseessä. Aiempina vuosina täällä on ollut lähinnä lämmön ja lomamaisemien vuoksi, 5 viikkoa kerrallaan seikkailemassa saaristossa. Pääsemässä irti työntäyteisestä arjesta. Pääasiallisena aktiviteettina aiemmin on ollut rantailu ja paikkojen näkeminen turrevinkkelistä. Nyt ympäristöä katsoi enemmän pitkäaikaisen asukkaan silmin, eli rannalla tuli poikettua vain muutaman kerran reilun kuukauden aikana. Vähän katseli aurinkotuoleissa porottavia hassuiksi ihmisiksi, vaikka joskus on itse ollut samanlainen. Autolla tuli saaren tutut kyläpaikat ja rannat koluttua kolmen päivän aikana. Enimmäkseen aika meni lenkkeillessä (ja Juha kävi salilla), kävellessä ja nauttiessa rennosta elämän tyylistä lämpöisessä ilmanalassa. Toukokuun puolivälissä aurinko paisteli (jokunen puolipilvinen päivä mahtui mukaan), mutta ei satanut. Iltaisin sai pukea pitkähihaisen päälle tuulisina päivinä. Tutkittiin netistä, että tuulet olivat keskiarvoa kovemmat toukokuun loppupuoliskolla, jopa sellaista 10-14 m/s. Sitten kesäkuussa alkoi lämpenemään ja tuulet miedontumaan, että illatkin olivat 24-27 C, tarkeni hihattomissakin. Jos Suomessa on nyt valiteltu kuivuutta, niin täällä Kreikan saaristossa siitä kärsitään yleensä koko kesäaika ja pidempäänkin. Siksi täällä maisemat pikkuhiljaa karuuntuvat, jos ei ne nyt talvellakin jo ole karuja verrattuna tropiikkeihin tai Suomeen. Kuitenkin joka puolella kukkivia pensaita ja kukkia on riittänyt tähän aikaan vuodesta tuomaan ihanaa romantiikkaa valkokivisten asumusten rinnalle ja kivisiin sisämaan maisemiin.

Supermarketissa oli monta telkkua futikseen.
Many TVs on supermarket for soccer.

Ja futista... Soccer again.

Välillä syötiin taas.
Eating again on Yasovlaki.

Lähtöpäivinä ukkosti. Thunder on last days on Naxos.


Kaikenkaikkiaan Naxoksella oleminen on ollut ihan huippua. Ystävälliset ihmiset, olo kuin olisi kotona, lämmintä, kaunista, vanhan kaupungin kujat edelleen ihastuttivat uudelleen ja uudelleen, ja kaikki toimii enempi kuin hyvin. Majoituksessamme Windmillissä vaihdettiin useampaan kertaan huonetta/huoneistoa, mutta olimme todella tyytyväisiä majoituksen hinta-laatusuhteeseen (mikä täällä Naxoksella tuntuu uskomattoman hyvältä näin touko-kesäkuulla) ja kaikkeen palveluasenteeseen. Jos joku asia kaipasi korjausta, niin se hoidettiin ensi tilassa. Siisteys Kreikassa on ihan A-luokkaa, lattiat kuuraillaan päivittäin parveketta myöten ja liinavaatteet vaihdetaan. Välillä oli jopa siivoojalle sanottava, että ”Den apaitite katharismo simera”, ettei tänään tarvita siivousta. Ei sitä nyt kotonakaan ihan joka päivä lakanoita pestä, tai lattioita. Täällä siisteys on ylpeyden asia. Naapuritaloissakin pestään päivittäin pyykkiä, kattoterassilla viuhuu vaatteita lähes joka päivä.

Siistit kadutkin. Clean streets.

Old town, beautiful!
Ihana vanha kaupunki!

Old town, I like it! 
Tykkään vanhasta kaupungista!

Paikalliset ihmiset ottavat sinut jotenkin yhdeksi paikallisista, kun vähänkin puhut kreikkaa. Tottakai on joitain turreravintoloita, joissa halutaan puhua vain enkkua ja kohdella sinua viikkoturistina (sinulle annetut lahjukset huomioiden), mutta enimmäkseen koet olevasi paikallinen. Mukavalta tuntuu, kun kävelet kadulla ja moikkailet tuttuja ihmisiä ja kuulumiset vaihdetaan kreikaksi. Paitsi eräs tuttumme Sylvia, joka oli asunut myös Kanadassa, juteltiin sekaisin enkkua ja kreikkaa. Niin, teoriassa täällä voisi pysyvämminkin asustella, mutta... välillä tuntuu, että voisi viritellä jotain uusia työkuvioitakin ja täällä se on haasteellista (vain puoli-ilmaisia hanttihommia tarjolla), kuin myös hyvän ystäväverkoston saaminen, ainakin se veisi paljon aikaa… Sitä kotimaan kaveripiiriä kaipaa aika paljon. Omia menoja ja harrasteitakin. Kesäisin täällä asuu paljon ihmisiä (pääosin eläkeläisiä) muualta Euroopasta, meininki on vireää, talvella voi olla aika hiljaista. Täytyy miettiä kokonaiskuviota, miten elämänsä järjestelee. Voihan se olla, että pidemmän päälle virittyy etähommia, joita voi tehdä muuallakin kuin kotomaassa, omaan tarpeeseen ja tahtiin. Ideoita on.


Lenkkeilymaisemia

Yksi ihana juttu myös, mitä Aasian jälkeen taas kaipasi, oli lenkkikelit. Ja nämä mäkiset ja merimaisemat oli ihan parasta antia tämmöselle kuntoa hakevalle nautiskelijalle. Tässä vielä lenkkireitiltä maisemia.

Lenkkeillessä voi seurata muiden drinksuttelua (huomaa sometus!)
Others having drinks while I walked by (notice SOME addicted!).

Lenkkireittiä. Jogging route.

Laivoja katsellen. Watching ships.

Serpentiinitietä ylös Grottan takaa.
Up by serpentine road from Grotta.

Ihana kirkkokukkula.
Beautiful church on the hill.

Matkalla voi törmätä munkkeihin.
You hit into monks sometimes.


Kavereiden ja kodin kaipuu

Antiikkinen oven koputin.
Ancient door knocker.

Nyt kun on kahdestaan viettänyt aika tavalla aikaa, niin omia kuvioita kaipaa todella paljon. Juhalle aina välillä sanonkin leikkisästi, että olet minun ainoa ja paras kaverini (reissussa). Kotimaassa on helpoin juuri nyt toteuttaa sellaista elämäntyyliä, omia menoja. Mutta tänne varmasti palataan vielä, sen verran hyvä maku on suussa. Muutenkin Eurooppa on alkanut entistä enempi kiehtoa, kun on tarpeeksi kolunnut Aasiassa ja Australiassa. Pitää käydä elämää katsomassa aidan toisella puolella, että osaa arvostaa asioita, joita Eurooppa tarjoaa. Uusi aika on edessä, ja mielenkiintoista on nähdä, mitä lähivuosina tapahtuu. Ainakin nyt on mukavaa taas palata Suomeen tammikuun reissujäljiltä ja asettua sinne toistaiseksi asustelemaan ja tuumailemaan tulevaisuutta. Mitä tämä kesä tuokaan tullessaan? Ainakin voi olla onnellinen, että jatkuva asunnon vaihtaminen loppuu ja pääsee yhteen asuntoon Tampereelle nauttimaan normaalista kotielämästä. Nyt on ollut elämäntapa hakusessa jokusen vuoden, ja toki on nauttinut jokaisesta paikasta ja hetkestä, mitä missäkin on viettänyt (niin Suomessa kuin muualla), mutta on aika taas pysähtyä. Vähän on samanlaiset fiilikset kuin joskus pitkän maailmanympärireissun jälkeen. Tosin se matkatahti oli ihan eri planeetalta kuin nykyinen verkkainen matkustustapamme. Kuitenkin silloinkin tuntui, ettei vaan jaksa enää matkustella, pakata, vaihtaa maisemaa ja olla muiden armoilla. Silloinen tunne kesti kokonaiset 9 kk ennen seuraavaa lomareissua, joten katsotaan, miten tällä kertaa. Ihana tunne, kun saa taas lojua omissa lakanoissa, peitoissa, tyynyissä ja omassa sängyssä. Voi tehdä ruokaa kunnon keittiössä kunnon välineillä. Pikku juttuja.

Loppuun vielä pari kuvaa Naxokselta.

Moottoripyörä ja auto kolaroivat. Näin homma hoidetaan:
- batam riksräks, motoristi lensi katuun, polvet naarmuttui ja takeaway-ruoka levisi kadulle, auton konepeltiin tuli lommo
- hotellimme siivouspartio rientää putsaamaan katua. Sivulliset auttavat pyörän nostossa
- bruum! Lähtihän se käyntiin taas. Kiitti ja nähdään taas (porukka hajaantuu)

Palomiehet pelastushommissa Grottassa.
Firemen in action on Grotta.

Viilentymässä cityrannassa.
Cooling down on city beach (Palatia).

Suihkulähde. Fountain.

Mukava iltapaikka ylhäällä: Rommibaari.
Rumbar upstairs is a nice night spot.

Uimapaikkamme Ag. Georgioksen vieressä.
Another swimming spot next to Ag. Georgios beach.

Tämmöset appsit on kivoja, joilla voi seurata laivoja ja huviveneitä: Vesselfinder taikka Marinetraffic.
Apps for following ships/boats and yachts.

Naxos airport, lentokenttä. Pieni ja tehokas, small and effective.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Naxos, jälleennäkemisiin!

Palatia Apollonas, Naxos Chora. Nopeasti viikot vierivät täällä Kreikan saaristossa. Eipä tullut seikkailtua tällä kertaa muilla saa...