Sushi-kuningas KL:ssä


Pumpulissa kohti Malesiaa.
Traveling on clouds to Malesia.

Partsinäkymä Taragon huoneistosta KL:ssä.
Apartment view on KL Taragon Residences.

Huoneiston olkkari-keittiö.
Living room and kitchen of the apartment.
Maanantai meni matkustukseen. Klo 11 Sanurista taksilla puoli tuntia Denpasarin kentälle (150 kIDR, n. 10 e, uutta maksullista moottoritietä pitkin), sitten kentän Hard Rock Cafen siipiaterian kautta (oli about länkkärihinnat kentällä) AirAsian koneeseen, joka oli lähes 1 h myöhässä (klo 14:45 lähti). Veli-venäläiset jaksoi huutaa itse ja huudattaa tietsarista Venäjän X-factoria pitkin matkaa (3 h) meidän takapenkeillä. Argh! Saavuimme uudehkoon KLIA2-terminaaliin (halppisfirmat) saamaan terminaalihoitoa, koskapa se oli hitsin hidas ainakin passin tarkistuksen osalta. 2 luukkua oli meille ei-Aasia-turreille tarjolla ja sielläkin oli jotain "eksyneitä" aasialaisia joukossa. Moni yritti etuilla ja tunnelma oli kuuma. Reilun tunnin päästä oltiin laukkuja ettimässä, ja taksivoucherin oston jälkeen vasta klo 19.15 päästiin taksiin. Kuski oli vallan mainio ukkeli, hyvin ne osaa täällä enkkua, kun se on yksi virallinen kieli Malesiassa. Taksi maksaa n. 100 RM Bukit Bintangin/Imbi alueelle (n. 20 e) ja matkaa on jotain lähes 70 km ja tuossa tunnin aikana saatiin kyllä hyvät opastukset KL:n nykytilaan. Öljyn hinta laskenut, joten talous vähän laskussa. Maassa on 6 milj. laitonta mamua, 30 milj. virallista asukkia, kuulemma Intia, Kiina, Vietnam, Thaimaa, yms. tulee laitonta porukkaa tänne. Jenkkejä kohtaan ukkelilla oli pahat antipatiat. Hän sitten näytti meille matkan varrella täkäläisen piilaakson, Cyberjayan, todella iso ja rakentuu edelleen. Sitten nähtiin valtava satelliittikeskittymä tien varressa. Lentokoneesta jo näkyi palmuja silmän kantamattomiin, joten palmuyöljyä saa täältä, ja kuulemma koko palmu on käyttökelpoinen jokaiselta osaltaan. Bensan hinta on naurettavat 0,46 USD/l, joten siksi takseilu on edullista. Ukkeli oli entinen telecom-koodaaja, jonka oma talous oli kyykähtänyt 90-luvulla johonkin vikainvestointeihin ja sitten oli alkanut taksisuhariksi. Matkalla esitellylle valtavalle Stadikalle (mm. futista) mahtuu 85 000 katsojaa, vaikkakin täällä suosituinta urheilua on sulkapallo. Kyllä muuten tuntui taas kivalta nähtä Petronas-tornit ja 421 m korkea Menara-torni iltavalaistuksessa. Kerrottiin, miten Tampereen korkein rakennus on 25-kerroksinen Torni. Ukkeli ihmetteli, ettei meillä oli pilvenpiirtäjiä.

Luksus tarkoittaa, että kristallikruunuja on
joka huoneessa, myös vessassa että suihkussa.
Lexus means crystal lamps everywhere,
even on toilet and shower. ????

Sitten Taragon Residenssille saavuttuamme todettiin, että aika rytöö takapihaa näkyy ympärillä ja kälysiä kinkkiravintoloita yms. Huoneisto (10. krs), joka meille esiteltiin, ei kyl ollut 51 m2 eikä parvekkeellinen (balcony with view, 40 e), mutta pikkutorakoita kyllä löytyi ja outo kloorin haju. Kiroiltiin, että haukattiinko kakkaa Bookkarista ottamalla kokonaiset 2 yötä. Valitettiin ja vaadittiin speksejä paremmin vastaava huone. Puhelimeen tuli omistaja eli joku kiinalaisnainen ja huoltofirman pojat vei meidät seuraavaan tärppiin, 5. krs ja näkymä edessä olevalle raksatyömaalle, ja torret nurkissa, sama kloorin haju. NOUNOU! Äänen korotus tuotti tulosta ja seuraavaksi vietiin 20. kerrokseen ja 2 makkarin asuntoon, jonka koko vastasi speksiä (1 huone tosin enempi) ja sitten parvekkeelta iltanäkymä parempi. Tuoksu ok. Torakoita  3 pientä, jotka oli nopsaan listitty. Uusia kyllä just tupsahti pari. No, sitten ei suostuttu maksamaan etukäteen 2 yötä. Kuulemma niin vaativat, kun aasialaiset itte kusettaa, maksavat vain panttimaksun oviläpyskästä ja häipyvät maksamatta. Lienee vieneet astiatkin mukanaan, kun kaapista löytyy mm. 4 eri parin mukia ja 3 lautasta, riisikeitin, kälynen paistinpannu jne. Hyvät faciliteetit asunnon mahd. 4 asukin "perhedinnerille". Saldo päivän oleskelun jälkeen: suihkuteline tippui, oma netti ei toimi (saatiin naapurin nettitunnarit käyttöön), telkku oli jonkun aikaa tiltissä. Sähkölukosta meni patterit, temppuilee vähän edelleen, jänskättää toimiiko 100% tuo "käsihuispaus-kortti-lukija". Hot tubia tai fireplace ei ole missään (oli kuvauksessa, minnekähän ne tulia sytyttelee tai ammetta virittelee), no ei välii... Sauna (Sawo-merkkinen) on rikki, onneksi löytyi toinen toimiva. Uima-allas on matalan katon alla, ei aurinkoa, mutta ok. Onneksi on äänieristys tässä, ettei alla oleva raksatyömaa kuulu ja läheinen moskeija. Tämä asunto markkinoitiin luksus-huoneistona...vähän on eri käsitys aiheesta. Ei pelkät hilelamput riitä.

Eka iltana kun lähdimme käppäilemään tuonne Jalan Bukit Bintangille, niin tuntui, että mikä helkkarin rytö tästä paikasta on tullut, muistikuvat oli jotain ihan muuta. Oltiin jo valmiita illan pimeydessä heti huomenna vaihtamaan maisemaa. Ei oikein ruokapaikkaa meinannut löytyä sieltä tietyömaitten keskeltä, joten otettiin PapaJoen take away pizza. Ruoan ja hyvin nukutun yön jälkeen fiilarit alkoivat päivän valossa muuttua.

Asunto on kelpo (siisti, hyvä sänky, tyynyt, huonekalut,...) ja hyvällä paikalla, eli Berjaya Time Squaren keskuksen nurkalla. Fiilis aamupäivällä oli tosi korkeella, kun tuolla kauppakeskuksella on kaikkee... Voit aloittaa päiväsi esim. Boostin smooteilla. Silmiä hivelee kaikki koristeellisuus etenkin näin kiinalaisen uuden vuoden kynnyksellä. Täällä tuntuu kaikki tosi halvalta, joten pitää siivota vaatevarastoa varmaan riekaleisista rantaryysyistä. Yksiraiteinen juna menee Imbin asemalta. Sillä poikettiinkin tänään Petronas-torneilla. Pääsy välitasanteelle ja top-kerrokseen lyhyelle (15+15 min) käynnille olisi 84 rimpulaa, kyllä tyhmää maksaa, koska näkymä samaa luokkaa kuin esim. meidän residenssiltä. Ja tuolta käsin ei edes näy itse nuo tornit eli paras nähtävyys, joka näkyy meidän rakennuksesta sentään :)
Monta lautasellista sushia SushiKingissä.
Many tasty plates on SushiKing.

Liukuhihna ja näyttö, josta valkata sushit.
Conveyor belt and terminal to choose sushis.

Time Squaren kauppakeskuksen sisähuvipuisto.
Time Square shopping center theme park.

Ei sit menty, vaikka nyt olisi mahtunut ilman ennakkovarausta. Sen sijaan suunnattiin kauppakeskuksen Food Courtille, jossa oli Sushi King, eli taivas. Katteltiin eka vähän hölmönä, miten se liukuhihnajuttu oikein toimii, mutta päästiin jyvälle. Eli juomat tilattiin jokaisessa pöydässä olevan päätteen avulla. Sitten liukuhihnalta valkattiin sopivan näköisiä sushilautasia. Mm. 4 California- tai tonnikala-makia maksaa alle euron. Lautasen väri kertoo hinnan ja kertyneet lautaset menee sitten laskulle. Wasabia nappaat hihnalta kun tarvitset, soiat löytyy pöydistä ja puikot. Oltiin ihan hullun kiilto silmissä ja vasta 9 lautasen jälkeen maltettiin mennä kassalle. "aki sindu sushi", eli rakastan sushia.

Ja mikä taivas päästä normaaliin ruokakauppaan. Mukaan tarttui viiniä (lasit oli promopaketissa, tuli tarpeeseen), juustoja, patonkia, mehuja ja suklaamuffarit. Illalla kivaa lojua telkun ääressä ja syöpötellä, eikä tartte mennä ulos syömään.

Helppoo olisi jämähtää tänne hetkeksi. Cameron Highland taitaa olla tulevat päivät sateen kourissa, joten sinne mutapoluille ei ihan heti tee mieli mennä moskiittojen purtavaksi. Tuli siitä mieleen, kun meidän Lembongan-matkalla tapaamamme kaveri oli ollut Dengue-kuumeessa uuden vuoden ja lähes viikon sairaalassa Lombokilla. Sai sen joko Ubudissa tai Amedissa. Oli epäilty ensin malariaa, mutta tuo dengue oli sitten diagnoosi. Ja silmiäkään ei kuulemma oikein voinut liikutella, kun niihin koski. Kuume oli kova ja 5 päivän jälkeen vasta alkoi veriarvot parantua. Eli paras olla hyttysmyrkyt kohdillaan mettässä. Noi on päivähyttysiä,   joita pitää pitää silmällä. Kaupungin saasteissa on aina paremmin turvassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkustelu, työtä vai lomaa?

Ihmissuhteet ja suvaitsevaisuus

Tunnelmia Suomesta