SlowDown To DownUnder

Loppu hyvin, vai oliko? Happy endings, are they? Dodii, tämän seuraavan päivän toivoi jo korjaavan edellisen päivän tilannetta, mutta toisin kävi. Olimme siis varahuoneessa surkein unin edellisyön ja edessä oli huoneen vaihto. Seurailin apinoiden kiipeilyä (tulevat jälleen viereisestä Apinametsästä) huoneen edustan sähkölangoilla ja katoilla, kun bongasin check-outin tehneen virolaisryhmän. Siltä istumalta syöksyin huoneeseen 6, joka olikin auki. Huoneessa ollut harjoittelijatyttö (ei oikein osaa enkkua) katsoi haavi auki, kun tarkistelin huonetta ja pistin ilmastoinnin päälle. Sanoin, että testing testing. Vähän vaikutti huonolta, kun tuleva ilma ei ollut ihan viileää. Samantien vetäsin vanhan huoneemme 7 ilmastoinnin päälle vertailuksi. Palaanpa myöhemmin katsomaan. Kävin Juhalle raportoimassa, kun se oli herännyt sirkkelin ääniin meidän viimeyön huoneessa. Myös pari muuta huonetta oli (tosin alakerrassa) vapautunut, ja aikamme ilmastointia ihmetellessä todettiin, että siirry...

Tästä se lähti, kunnes huoneesta tuli sauna. Looked ok, but aircon did not work. Nyt on pakko heittää tuntemukset kehiin, kun tilanne on päällä. Niin kuin hymyllä täällä Aasiassa kuitataan monta asiaa, niin teki mieli sanoa pari valittua respan miehelle, kun se vaan hymyili, vaikka sanoin ettemme ole nukkuneet silmäystäkään. Eilinen päivä oli varsinainen paskan kumuloitumispäivä. Aamulla Seminyakin Anshel-hotellista tehtiin check-out ja kavereidemme esimerkkiä seuraten tilattiin pirssi Go-Jek-appsin kautta , jotta Ubudiin siirryttäisiin. Helppoo ku heinän teko, vai onko? Easy as can be or is it (Go-Jek taxi apps)? Apps ilmoittikin, että auto lähti meitä hakemaan, ihan lähellä oli. Vähän väärään suuntaan ajeli kartalla. Sen näköiseltä sedältä en kyllä autoa ostaisi, mutta ajattelin, että kohta se on hakemassa. Katinkontit. Juhalle tuli viesti, että miten kyyti meni, arvostele. Jaa mikä kyyti? Pakko oli valittaa, että ukko teki oharit ja otti varmaan toisen kyydin...

Maalaismaisema Ubudin kupeessa. Countryside view on Ubud. Rotkon yli Agung-vuorelle näkymä. View over river canyon to Mt Agung. Voi hitsi, että toi Ubud vangiksi meidät jotenkin . Joku kummallinen fiilis on olla tuolla riisipeltomaisemissa ja kaiken sen luonnon ja majoitustarjonnan keskellä. Toinen toistaan mukavampia paikkoja majoittua ja hintataso hyvinkin edullinen Sanuriin verrattuna. Majoitustäplät on kuin valtava mäkäräisparvi lapin kesässä, kun vilkaisee esim. Booking-karttaa.  Skootterilla kun poistuu Ubudin ruuhkasta (lähinnä pääkatu), niin avot. Jalan Bisma siinä Monkey Forestin kadun vieressä on jo täyttä maaseutua. Pakokaasun hengitys pysähtyneessä pääkadun liikenteessä on aika hurjaa. Ihan liikaa alkaa olla autoja ja niitä isoja turistibusseja Ubudissa, tosin vain keskustassa. Saati sitten hottisaikaan elokuussa. Mutta se maaseutu... Mmmm. Ja ne rotkomaisemat. Ei tarvitse kuin ajaa Champuhan-sillalta pari minuuttia pohjoiseen,  niin voi löytää ravi...

Tegenungan vesiputouksilla Ruskeat vesiputoukset. Brown waterfalls. Wayan vinkkasi meille, että ajelkaa vesiputouksille etelän suuntaan, ja mehän sitten tällä kertaa ihan kuukkelin kartasta löydettiin paikka. Pistin tien nimet päähäni ylös ja lähdettiin skootterilla uikkarit mukana ajamaan. Onneksi ei tarvinnut Ubudin keskustaan mennä tällä kertaa, kun asutaan eteläpuolella. Kadun varsien liikekylttejä seuraamalla varmistettiin olevamme oikealla tiellä. Täällä on jännästi teiden nimet usein Jalan (tie) Raya (pääkatu) ja kylän nimi. Siispä Masin kylän alueella tien nimi voi olla Jalan Raya Mas, kun taas nimi muuttuu (sama tie jatkuu) seuraavaan kylään tullessa. Välillä siis voisi jo luulla ajavansa väärää tietä... Turrekrääsää. All crap for tourists. Tämä näkymä tulotasanteen ravintoloista. Restaurant views from entry side. No, ilman mutkia löydettiin perille. Heti näki, että turistikohde kyseessä, kun myyntikojuja pisti silmään sekä pääsymaksu 10000 idr (0,...

Ei se matka, vaan päämäärä... Vai? Trip is not important, but the target... Or? Missattiin viime keskiviikkona balimusiikin suosikkisoittaja Gus Tejan live-keikka,  mies joka asuu Ubudissa, emme sitä aiemmin tienneetkään. Jouduttiin majoitus jatkamaan torstaille, että päästäisiin ensi keskiviikon esitykseen. Viime syyskuusta asti on kuunneltu miestä, tunnetaan kaikki levyt ja biisit. Nauretaan aina, kun se soi hieronnassa tai muualla. Gus tekee paikallista instrumentaalimusiikkia, joka on hyvin mieltä rauhoittavaa. Tämä mies. Looking for this guy. Eilen, kun Sanurista tuttu  Wayan  kuuli meidän Gus Tejan fanituksesta, niin se kehoitti meitä menemään julkimon luo kylään . Antoi kylän nimen, missä sen talo on. Arvioi, että olisko jotain 10 km. Kylät on täällä aika pieniä. No, lähdettiin sitten heti seuraavana päivänä etsimään skootterilla  Tegal Lantang-kylää , joka on pienen matkan päässä Ubudin keskustasta pohjoiseen. Wayan eilen sanoi, ett...

Balilaista perinnetanssia katsomassa Tanssitytöt. Balinese dancers. Käveltiin Jalan Monkey Forestilla, kun Balai Banjar Ubud Kelod-palatsin kohdalla kaupustelijat tarjosivat lippuja tanssiesitykseen tälle illalle. Lähdettiin kaverin mukaan viereistä palatsia katsomaan. Sanoi, että perjantaisin on tarjolla balilaista perinnetanssia ja näytti meille estradin, jossa oli hienosti aseteltu täkäläisiä soittimia lavan reunalle valmiiksi. Sitten näytti tuolirivejä, että tänne voi varata itselleen jo paikatkin lapun kanssa. Skeptikon silmät suorastaan suureni: "Tämä eturivin Laura kavereineen perui paikkansa, että nyt olisi tarjolla eturivin paikat". Just joo! Siitä vaan omat nimet tilalle, ja otettiin itsestämme varmuudeksi kuva ko. paikoilla. Mies otti meistä vielä kuvan stagella. Ostettiin siis 7,5 aud (5e) liput illaksi.  Jalan Hanomanilkakin myytiin eri temppeleille tanssiesityslippuja. Sama hinta, vaatimattomammat puitteet (taivasalla).  Turret lippuostoksill...