Balilaista perinnetanssia ja Ubud-vibeä
Balilaista perinnetanssia katsomassa
Turret lippuostoksilla. Ready for the balinese dance evening.
Kädet ja ilmeet. Hands and expressions.
Miestanssija. Male performing.
Naiset hoikistui. Skinniest dancers at the end.
Hieman kaksintaistelua. Some fighting.
Jalan Hanoman ja kahviloita. Cafes on Jl Hanoman.
Temppeleitä (pura) joka paikassa. Temples all over the Ubud.
Markkinakujat. Central Market alleys.
Tekisikö mieli kuivakalaa miljoonan kärpäsen kera? Would you enjoy dry fish with million flies?
Funk live-band on Laughing buddha.
Tanssitytöt. Balinese dancers.
Käveltiin Jalan Monkey Forestilla, kun Balai Banjar Ubud Kelod-palatsin kohdalla kaupustelijat tarjosivat lippuja tanssiesitykseen tälle illalle. Lähdettiin kaverin mukaan viereistä palatsia katsomaan. Sanoi, että perjantaisin on tarjolla balilaista perinnetanssia ja näytti meille estradin, jossa oli hienosti aseteltu täkäläisiä soittimia lavan reunalle valmiiksi. Sitten näytti tuolirivejä, että tänne voi varata itselleen jo paikatkin lapun kanssa. Skeptikon silmät suorastaan suureni: "Tämä eturivin Laura kavereineen perui paikkansa, että nyt olisi tarjolla eturivin paikat". Just joo! Siitä vaan omat nimet tilalle, ja otettiin itsestämme varmuudeksi kuva ko. paikoilla. Mies otti meistä vielä kuvan stagella. Ostettiin siis 7,5 aud (5e) liput illaksi. Jalan Hanomanilkakin myytiin eri temppeleille tanssiesityslippuja. Sama hinta, vaatimattomammat puitteet (taivasalla).
Illalla yllättäin paikalla oli paljon porukkaa, myös esiintymisasuisia muusikoita. Paikatkin oli meille vielä eturivissä. Joku juuri liput hankkinut japanilaispari ihmetteli, miten voi olla kaikki ekat rivit varattuna lapuin. Paikalle olisi voinut tuoda omia juomiakin, jos olisi halunnut.
Muusikot. Musicians.
Ensin alkoi musiikki, naiset ja yksi mies paukutti vasaroilla ksylofonin tapaista soitinta. Muutama mies soitti rumpua. Parilla naisella oli huilut ja rebab (jousella soitettava pystysoitin). Mukavaa balilaista musiikkia. Sitten lavalle tupsahti neljä naistanssijaa hienoissa asuissa. Katseltiin ihan äimistyneenä, miten naisten pää tuntui ihan irtonaiselta heilurilta ja silmät liikkuivat mulkosenaan puolelta toiselle musiikin tahtiin. Kädet olivat kumia ranteista ja sormista. En ymmärrä, montako vuotta pitää esim. sormia harjoituttaa, että ne kykenee siihen motoriikkaan (kämmen auki pikkurillin liikuttelu sivulle nopeasti irti muista sormista). Toinen käsi teki samaan aikaan eri temppuja (kuin pianon soittoa) ja joidenkin sormen päät olivat ihan taaksepäin käppyrät. Pään, silmien, olkapäiden, lantion, selän, jalkojen ja käsien liikkeet olivat hyvin hallittuja, usein robottimaisia ja samaan tahtiin. Meikkaus korosti ilmeitä, jotka vaihtelivat niin, että itsellä olisi varmaan pian kramppi kasvoissa. Luin netistä, että lapsi oppii ennemmin tanssimaan käsillään balilaisittain kuin kävelemään, ja seitsemän vanhana alkaa tanssiharrasteet.
Esityksiä tuli lisää usein neljän naisen voimin. Joissain esityksissä käytiin ikäänkuin kamppailua. Yksi miestanssijakin antoi parastaan hienossa puvussa. Tanssijat hoikistuivat loppua kohti ja viimeisenä tuli pitkä leijonamainen hirviö (Barong) lavalle. Sitä ohjasti kaksi miestä. Neljä apinanaamareista lasta hyppivät olion luokse ja jujuttivat hirviötä. Olivat antavinaan banaania, mutta söivätkin itse. Barong on ilmeisesti hyvähenkinen olio, kun taas Rangda on paha (kuningatarpaholainen), se ei lavalla näyttäytynyt... Usein tanssiperinteeseen kuuluu, että nuo hyvä ja paha tappelevat keskenään ja hyvä voittaa.
Barong ja apinat. Monkeys and Barong.
Huikeita aplodeja sekä esitysten välillä että lopuksi. Päästiin näkemään poiskävellessä vielä muutama esiintyjä pukuja riisumassa lavan takana. Olipahan koko rahan edestä ihmettelemistä. Eipä ole tullut aiemmin käytyä.
Ubudin vibe
Tää paikalliskaverilta saatu kuva kertoo jotain. This pict from local guy tells something.
Ubud on jotenkin taiteellinen ja boheemi paikka (turistit ja asukit). Paljon on kaikenmaailman liikkeitä (vaatteet, sisustus,...) teiden varsilla, ja hienoja kahviloita, joista osassa on rauhoittavia riisipeltonäkymiä. Markkinakujatkaan eivät olleen niin ruuhkaisia kuin ajateltiin. Piti käydä etsimässä inkivääriä, jota sitten löytyi parhaiten Coco-marketista 2,6 aud/kg (vois tuoda matkalaukullisen!). Jalan Karna on tämä markkinakuja, joka vie pääkadun varteen asti. Bytheway, saman suuntaiselta Jalan Gootamalta löytää hyviä hintalaatusuhteen ravintoloita, kuten Melting Wok. Sitten meidän pari muuta lempparia on Hanomanin eteläjatkeen Mammamia ja Taco Casa, joista jo aiemmin mainitsin.
Live-musiikkia on joka puolella tarjolla iltaisin. Tanssien jälkeen mentiin vielä katsomaan Sanurin Casablancasta tuttua funkkibändiä Laughing Buddha-ravintolaan. Tupa pursusi porukkaa ja meininki oli paljon virkeämpää kuin Sanurissa. Tauolla jututin tuttua kitaristia, joka kertoi että vanha tuttavamme Wayan Casablancasta (manager) on täällä töissä ihan lähellä LOL-baarissa.
Keikan jälkeen mentiin sitten LOLiin ja tiskillä Wayanin eteen. Siellä soitti reggaebändi. Se katsoi ihan silmät pyöreenä, että näenkö oikein. "Mitä kuuluu?", se kätteli ja kysyi ekana. Kerrottiin, että oltiinkin pohdittu, missä se on töissä, kun kuultiin Sanurissa sen lähdöstä. Sanoi, että halusi enemmän drinkkien tekijäksi kuin jatkaa vain ravintolapäällikkönä, siksi tuli tänne. Näytti kikkoja ja heitteli cocktail-sekoitinta ja viinapulloja. Innostui, kun verrattiin häntä Tom Cruiseen Cocktail-elokuvasta. Seuraavaksi hän aikoo lähteä Floreksen saarille oppaaksi pariksi kuukaudeksi. Wayan kaatoi snapsit laseihin ja esitteli pari tiimin jäsentä, kippisteltiin. Kysyi, että mikäs se "hölkynkölkyn" olikaan. Valistettiin, että sama asia. Juteltiin siinä tunnin verran. Olisi tarjonnut kyydin hotellillekin, mutta meillä oli skootteri parkissa. Aikamoinen päivä!
Kommentit
Lähetä kommentti