sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Syksyn ja talven fiiliksiä 2020

Syksyn 2020 ajatuksia takautuvasti

Yöuinnilla Pyhäjärvellä juhannuksen tienoolla 2020.

Kesä meni kohisten... tai just vähän aikaa sitten tuntui, että pääsi vasta mökkeilykauteen, niin nyt se on jo lopussa. Tulihan siellä kyllä puuhailtua jopa yli 70 päivää. Terassit ehti aueta ja yhteiskunta vähän enemmän normalisoitua koronakriisistä, kun taas uutta korona-aaltoa pukkaa. Itse ei tullut kaupungilla käytyä kuin 2 kertaa kesällä terassilla. Jumpat ja sali on ollut maaliskuusta asti tauolla. Ajattelin juuri startata jäsenyyden taas jäistä ja hilpaista salin pariin syksyllä. Auttaa päätä pysymään kunnossa, kun on jotain rutiinia ja kehollista aktiviteettia viileneviin päiviin. Ryhmäliikunnat on vielä arvoitus, riippuu porukkamäärästä salissa ja koronatilanteesta (päivitys: en ehtinyt liittymään lainkaan salille takaisin). Harmittaa, että joukko ihmisiä eri maissa menee ryssimään tuon kesällä parantuneen koronatilanteen bailaamalla ja piittaamatta turvallisuustoimista. Esim. manner-Espanjan lomalaiset ovat vieneet koronan Kanarian saarille ja nyt tilanteet muuallakin kiristyy. Tottakai taudit leviää, kun ihmiset ramppaa ulkomailla niitä hakemassa ja eivät malta pidellä karanteeneja kotiin tullessaan. Kaverit Australiassakin (Melbournessa, ei muualla) ovat pitkään kärsineet kireistä toimista, joutuvat sakon uhalla maskia käyttämään, eikä kotoa ole saanut poistua 5 km kauemmaksi, jne. Palvelut ovat olleet suljettuina ruokakaupponja lukuunottamatta. Ei ole kivaa se. En halua, että Suomessa joudutaan menemään vastaavalle linjalle, ja toisaalta olen itse valmis taas linnottautumaan kotiin, mikäli tilanne menee riskaabeliksi täällä. Täällä kun ei mitään pakoteta, suositellaan vain, ja osa noudattaa suosituksia ja osa ei. Itse joutui kesällä pohtimaan esim. osallistuuko Ylioppilasjuhlille tai muihin kokoontumisiin. Ei tullut osallistuttua. Toistaiseksi on halunnut itse pitää tapaamiset pieninä muutamien ihmisten kesken ja osin ulkona turvaväleillä. Maskit me on juuri otettu käyttöön julkisilla alueilla, kuten kaupoissa. Haluamme viestiä, että on normaalia käyttää maskia ihmisten ilmoilla. Kunpa käyttö lisääntyisi, niin säästyttäisiin pahemmalta.

Raholan siirtolapuutarha virkistää kesäkävelyitä.

Myönnän, että jos tautitilanne olisi parempi, niin varmaan tulisi lähdettyä lämmittelemään muutamaksi kuukaudeksi. En toisaalta jaksa harmitella sitä, että nyt ulkomaille ei edelleenkään (minusta!) ole asiaa. Eiköhän tämä tilanne joskus vielä normalisoidu. Nyt pitää vain keskittyä nauttimaan mahdollisimman paljon kotoilusta ja ulkoilustakin, kun vielä kelejä siihen on. Kesä on ollut meistä aika hieno nyt Suomessa, vaikka se antoikin keväällä odottaa itseään. Mökillä vietetiin reilu pariviikkoisiakin pätkiä putkeen. Siellä riittää rauhaa, luontoa ja mielekästä puuhaa esim. puuhommien parissa. Lintujen bongailukin on eri mukavaa, kun lähistöllä on tunnettuja luontokohteita ja isot linnut (maakotkat, kalasääsket, harmaahaikarat sun muut) ylittelee pihaa ja kaartelee joella lähes päivittäin. Rajanaapureihinkin on ehtinyt tutustua paremmin. No nyt viileän tullen olisi aikaa toki unelmoida tulevaisuudesta...


Hyötyliikuntasalilla...puuhommia mökillä.

Lukasin mietteitäni kesältä 2017, kun palasimme pitkältä Australian/Balin turneelta kotiin. Totesin, ettei tänne Suomeen tee mieli pysyvästi muuttaa ja valittelin kaupungin kesänäkymiä (puistojuopottelua) sekä sitä, että ihmiset kesäisin hautautuu mökeille. Ja että sosiaalista elämää pitää olla paljon ja että talvella ei oikein voi harrastaa mitään, jne. Nyt on alkanut jo tuntua, että voisi tänne Suomeen pysyvästi asettua, eihän se poissulje sitä, etteikö voisi jokusen kuukauden lämmitellä toisaaalla. Suomen kesä on alkanut viehättää... kestäköön tämä fiilis niin pitkään kuin mahdollista. Itsestämme on tullut juuri niitä valittamiani "mökille hautautujia". Siellä riittää luonnon seura, kauniit lähihuudilot ja muutamat juttutuokiot naapuruston kanssa. Talven liikuntaharrasteet on edellistalvina pelastaneet paljon, kun on jotain mitä odottaa kylminä pimeinä päivinä. Salilta on myös saanut mukavasti sosiaalisia kontakteja, joita nyt on tietysti kovasti kaivannut tämän yli puolen vuoden tauon aikana. Lisäksi olen aktivoitunut eräässä yhdistyksessä hallituksen jäsenenä ja mm. nettisivujen ylläpitäjänä/kehittäjänä. Tuttu yhdistysporukka, jossa voi tavata ihmisiä (nyt vain etänä), kun vaan tilanne taas sallii. Jotain mielekästä tekemistäkin, vapaaehtoishommia. Saa tehdä, muttei ole pakko. On antanut sopivasti sisältöä arkeen.


Ystävät ja tapaamiset on parasta aikaa elämässä.

Olen myös tajunnut, ettei kaupungilla tarvitse olla katsomassa keskustassa (enempi kesäisin) örveltävää porukkaa, kun voi kutsua kavereita vaikka kylään tai itse käydä jonkun luona iltaa istumassa. Korona on korostanut sitä, että ilman ravintoloitakin voi olla treffejä ja sosiaalista elämää. Vaikka ihan vain jutustella tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa kävelylenkillä turvavälillä. Koko ajan saa kyllä tehdä riskianalyyseja, ketä kavereita uskaltaa tavata ja milloin, onko kaverit olleet paljon liikkeellä ihmismassoissa töiden tai muun johdosta, tai kuinka niiden perheenjäsenet... Meillä oli muutaman päivän verran kaverin labbiskoirakin hoidossa, ja koiralenkeillä sitä vasta helposti pääsikin juttusille muiden koiraihmisten kanssa. Kyllä edelleen suomalaiset on suulasta kansaa, kun vaan itse tekee aloitteen. Ihan nuortenkin kanssa on päästy pohdiskelemaan rantakallioilla istuen elämänfilosofiaa. Mielenkiintoista kuulla, miten erilainen mielenmaisema on nykynuorilla, kuin meillä, joiden elämässä on pohdittu vähemmän ja tehty enemmän. Joskus miettii, voiko ihminen pohtia ja analysoida liikaa elämää. Ainakin nykynuorilla tuntuu olevan paljon "maailmantuskaa", ja miettivät, millainen tulevaisuus on ja onko täällä maailmassa vain pelkkää pahaa, kun uutisia seuraa. Ja he ahdistuvat, jos eivät tiedä, mitä haluavat tehdä. Nykyisin kun kaikki pitää olla mukavaa ja antoisaa, ei pelkästään palkan vuoksi raatamista. Ja voidaan valita (helpoiten Euroopassa), missä maassa elämäänsä viettää. Hyvin mielenkiintoista nähdä, millainen maailma on kymmenen vuoden päästä.

Pernoon riippusilta. Kesä se on aina mielessä.

Nyt tässä syksyn tullen välillä miettii, että mitenkäs se kylmä ja pimeä nyt ohitetaan, ja tuntuisi mukavalta ajatella paluuta salipiireihin, että pistäisi taas itsensä teräskuntoon, kuten viime talvena. Hyvin kausittaista tämä elämä täällä on, onpahan vaihtelua. Saas nähä, millainen talvi tulee ja mitkä on fiilarit taas, kun pakkanen nipistelee nokkaa ja pimeässä rännässä tarvotaan monta vaatekerrosta päällä. Ja eniten tietysti mietityttää, miten tämä koronan toinen aalto vyöryy Suomeen, ja tuleeko täällä jotain rajoitteita vielä pahemmin kuin viime keväänä... Toivottavasti vaan pysyy terveenä.









Talven 2020-21 fiiliksiä

Niin siinä kävi, että en ehtinyt kuntosalijäsenyyttä ottaa jäistä, kun taas korona alkoi täällä Suomessa jyllätä useilla sadoilla tartunnoilla päivää kohti. Ehdin kyllä kaverin salilla käydä jo vierailulla loppukesästä parissa ryhmäliikuntasessiossa, ja siihen jäi se todellinen kunnon kohennus. Kotona on tyydytty parin kilon käsipainoihin, kahvakuulaan ja joogamattoon. Ja löytyy netistäkin esim. GoGo:n sivulta ilmaisia ryhmäliikuntavideoita, jos haluaa esim. Les Mills-jumppia kotona harrastaa. Ulkoilu (kävelyä lukuunottamatta) on vähän ollut kortilla, kun noi märät ja pimeet lonkeropäivät ei hirveesti houkuttele kirmaileen tuolla. Kyllä nyt on ollut selkeästi vaikeampaa viettää talvipäiviä täällä, kun toi tärkeä salilla käynti jäi taas jäihin. Kaupassa ja muualla ihmisten ilmoilla on huomannut, ettei monet vanhukset ja keski-ikäiset miehet käytä maskia. Vähän ärsyttää, eritoten jos noi tyypit köhii siellä käytävillä. Kaikkea pakollista on välttänyt, myös kaveritapaamiset kotioloissakin loppui, ennenkuin kunnolla ehti alkaakaan. Kaverit sen verran myös reissaa työkseen tai perheessä on koululaisia, joiden kouluissa on ollut koronaakin, ettei uskalla nähdä naamatusten. Sitten on tyydytty virtuaalitapaamisiin läppärin kanssa eri kaveriporukoilla. Todella virkistävää kyllä sekin, tyhjää parempi. Joulu menee jälleen kahdestaan kotona, hyvään ruokaan ja herkkuihin keskittyessä. Jouluvaloja on tullut hommattua takapihan tuijaan ja pallopensaisiin ja sisällekin valoa tuomaan. Jotenkin on koko ajan pimeetä ja harmaata. Mieli halajaa lämpöiseen, maistuisi vaikka Madeira makeelle nyt. Ehkä ensi talvena, jos ei ole jo neljäs korona-aalto maisemissa. En usko, että tilanne kokee mitään ihmeparantumista, vaikka noi rokkotteet on tulleet jo markkinoille. Niin hissunkissun ihmismassoja rokotellaan, ja miten lie köyhemmissä maissa rokotellaan edes.  Ja uskaltaako kaikki ottaa edes rokotteita. Laumasuojateoriatkin saa huutia Manauksen (Amazonilla) kaupungin havaintojen perusteella, että 75% ei riitä edes leviämisen pysähtymiseen. Onneksi Suomessa ei ihan sille polulle lähdetty. Mielenkiintoista nähdä, missä tilassa ollaan ensi kesänä tän koronan kanssa. 

Onhan se Suomen talvi parhaimmillaan kuvissa upean näköinen, kun lunta on reilusti ja pakkasta. Mutta se, miltä se tuntuu luissa ja ytimissä, sekä se loputon pimeys, iskee joka syksy tajuntaan. Ei auta edes upeat Tampereen talviset valoteokset pimeän tuntuun. Ei meistä saa hiihtäjiä/talviharrastajia, vaikka kuinka yrittää...












Australiassa asuvien kavereiden puolesta olemme olleet nyt iloisia. Queenslandissahan on koko ajan vietetty täysin normaalia elämää, kun se on turvallista aussien tropiikkialuetta. Mutta myös Melbournessa on vapauduttu pahimmista suluista ja jo kuukausi oltu ilman yhtään tartuntaa (Joulukuu -20). Kaverit ovat päässeet pidemmälle ulos liikkumaan, lähimatkailuakin harrastamaan. Ja kesä on lämmittänyt kelejä kivasti. Nyt tosin Sydneyn alueella on taas lähtenyt joku epidemia liikkeelle, ja NSW:n vastaiset osavaltiorajat ovat sulkeutuneet tai pääsy rajoitettua. Olen myös seuraillut Balin suomalaisten meininkiä Facebookissa, ja siellä on vielä turisteille saapumiskielto (turreviisumeita ei myönnetä). Monet suomalaiset sinne lentoja on jo varailleet rohkeesti ensi vuoden alkuun, itse en kyllä ekana ryntäisi minnekään turistirysiin, vaikka pääsisi. Balillakin koronaa on, ja ilmeisesti Bali suunnittelee loppuvuodeksi matkustussulkua Jaavalta, ettei pääkaupungin porukat tuo lomillaan koronaa saarelle enempää. Saa nähdä, mikä ryntäys maailman matkailussa tulee, kun korona laantuu. Itse on lievittänyt kaukokaipuuta katsomalla mm. Junamatka Australiaan (Yle Areena), sekä joitain muita matkaohjelmia. Myös Ranta-asunnon metsästystä on tullut seurailtua ja Remppa vai muutto Australia. Kiva nähdä tuttujakin seutuja Ausseista. Voisihan sinne jonain talvena vielä mennä lämmittelemään ja vaikka tenniskisoihin.

Ah, Australia (Melbourne), sinne vielä palaamme...

Mulla olisi kauhea kirjoittamishimo, mutta on ollut vähän tyhjän paperin syndroomaa pidemmän aikaa. Jotain tarttis keksiä talven varalle, kun kotona joutuu olemaan. Musainstrumentit on otettu tehokäyttöön, eli pianoa, kitaraa ja didgeridoota soitellaan. Piirtämisen (lyijykyniä on tallessa vielä) elvytystäkin olen pohtinut. Ja se kielten opiskelu jatkuu. Espanjan kolmas kirjasarja on lopussa, josko sitten uusi kieli olisi portugali, kun se on hyvin samankaltainen, paitsi lausunta poikkeaa paljon. No, nyt se päivä lähtee pitenemään ja tuossa tuokiossa kevät koittaa. Toivottavasti saataisiin vähän lunta ja minipakkasia auringon kera.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Matkailu maistuisi, mutta makustellaan sillävälin...

Kevään 2020 ajatuksia (jälkikäteen)


Mooloolaban (AUS, Sunshine coast) kalamarkkinoiden antia.

Nyt kun Korona-viruseristys on sulkenut maanrajat, ja matkustusvapaus on poissa, on alkanut kaivata sitä mahdollisuutta lähteä lämpimään, kun tää kesän tulo on vaan viivästynyt. Räntää roiskii tämän tästä, jopa viiden minuutin välein välillä auringon pilkahtaessa. Välillä tuli ihan jouluinen fiilis, kun maa oli taas yhtäkkiä valkoinen. Ainoa, mikä näkymää erotti talven aikaisesta (se vähäluminen talvi), oli vihreät hiirenkorvat pihapensaissa lumen peittäessä tuota vihreyttä. Kahteen vuoteen ei ole ollut pakottavaa tarvetta vaihtaa maata, mutta nyt jotenkin polttelee. Emme kuitenkaan aio heti ensimmäisinä lähteä kaivamaan verta nenästä, kun Etelä-Euroopan maat suunnittelevat rahapulassaan jo kesäkuussa rajojen avaamista turismille. Pikkasen liian kuuma peruna tuo Covid-19-pandemia vielä, etteikö se lähtisi leviämään, kun aurinkohakuiset ryntäävät eri maista samoille rannoille, olipa ne rannat missä vähäkoronaisessa paikassa tahansa. Täällä kotimaassa on mietityttänyt tuo uusi Hybridi-linja, että kaikki vapautta janoavat voivat kirmailla kaupallisille niityille omalla vastuulla, nyt kun koulutkin avautuivat. Selkeästi alkaa unohtua turvavälit ja muut varovaisuudet, kun seuraa kauppareissulla (parin viikon välein) ihmisten käyttäytymistä. Hyvällä tuurilla voi olla, että tämä epidemia laantuu itsestään pikkuhiljaa kesän
tullessa, kuten muutkin kausi-influenssat. Tai sitten ei. Kohta sen näkee.


Itse olimme aikeissa lähteä Euroopan turneelle autolla keväällä lämpöä hakemaan ja vähän uusia kokemuksia, jos myös syventämään vanhojakin fiiliksiä joitain tuttuja maita kohtaan. Eipä pikkaisen pulpahtele muistot mieleen, kun telkkarista näkee jonkun Italiassa maistelevan viinejä, kinkkuja, aperitiivoja, ja ties mitä, maisemista nyt puhumattakaan. Tai Kreikan saariston houkuttelevat kirkasvesiset poukamat ja antiikin aikaiset kadut. Ja kaikki poskipusut ja kovaääninen molotus, että niitä voikaan kaivata. Ja toisaalta tajuaa hyvin, miksi taudit juuri noissa maissa on levinnyt kohisten. Joku hassu juttu on, että kun koko maailma on ollut auki ja olisi voinut lähteä minne vain kesällä tai talvellakin, niin pelkästään se tieto vapaudesta on saanut nauttimaan paikallaan olosta täällä Suomessa. Kai siinä on nyt sitä kielletyn hedelmän makuakin, että kun ei jotain saa, niin alkaa sitä kaivata. Ja kai tämä eristyksissä oleminen ja kotona nyhjääminen alkaa myös tympimään.

Nyt kesän odottelukin on alkanut nyppimään, että tennistäkin pitää mennä pelaamaan monta vaatekerrosta päällä. Miten kivaa olisikaan lähteä aamulenkille vetämällä vain shortsit jalkaan ja t-paidan päälle aurinkokeliin. Ihan missä vaan, joko täällä Suomessa tai jossain tosi lämpöisessä paikassa. Tasan ei käy luontoäidin lahjat, kun pohjolassa lunta tuiskii ja etelässä hikoillaan 40 C lämmössä. Kesämökillekään ei ole ollut asiaa, kun ei öisin oikein tarkene lämmittämättä takkaa koko ajan. Reilusti pitäisi yöt olla plussalla siihen. Toisaalta, kun on maaliskuun alusta asti elänyt aikalailla kotioloissa eristyksissä (vain kauppareissut ja ulkoilu), niin vielä eristyksempään mökille keskelle mettikköä ei nyt ihan kauheasti kaipaa. Mutta ehkä silti menisin joo, jos vaan kelit olisi kesäisemmät.

Kuitenkin kaikenlaista kaukokaipuuta ja vanhoja muisteloita on voinut verestellä kotioloissa parhaiten teemapäivien muodossa. Joskus noita teemapäiviä on harva se päivä, joskus harvemmin. Lähinnä teemapäivä on sellainen, että tekee valitsemansa maan ruokia ja nauttii sopivia juomia, ja muistelee, millaisia parhaita puolia kyseisessä paikassa oli. Joskus voi joku teemamaa olla sellainen, ettei siellä ole edes varsinaisesti käynyt, vaan sen maan makukulttuurit on tulleet tutuiksi jossain muissa maissa, kulttuurien sulatusuuneissa. Pistänpä tähän seuraavaan vähän muistoja ja tuoreistettuja fiiliksiä ruoka- ja juomavinkkien kera tulemaan. 


Espanja, herkkuja ja flamencoa


Paella, mereneläviä ja joskus myös kanaa ja chorizoa.


Espanjassa on tullut oltua aika moneen kertaan, niin mantereella (mm. Madrid, Barca plus rannikko ja Aurinkorannikko) kuin eri Kanarian saarilla (Lanzarote, Gran Canaria ja Fuerteventura). Ja parasta antia on ollut ruokakulttuuri, viinit sekä flamenco-tanssit. No, ja jalkapallo tietysti. Kielestäkin tykkään, kun se on hyvin pirtsakkaa ja nopeatempoista ja suomalaiseen suuhun sopivaa. Espanja-päivän viettoon sopii mainiosti paella. Se voi olla joko mereneläväpainotteista tai chorizolla ja lihalla höystettyä valencialaisempaa tyyliä. Usein tulee käytettyä joko kala-katkarapu-simpukka-kompoa taikka kana-chorizo-kala/katkarapu-kompoa. Kalana voi toimia joko kylmäsavulohi tai kypsennettävä lohikala. Riisihöystön sekaan heittelen usein selleriä, sipulia ja kapriksia. Mereneläväversioon usein myös parsakaalia pienempinä paloina. Aterian päälle tursotellaan sitruunaa, ja tietysti eritoten kesäaikaan sopii punaviinisangria, johon viinin lisäksi laitellaan vishyä ja 43-likööriä (vaniljan makuinen from Spain) sekä appelsiinin ja joskus omenankin paloja.

Taustamusiikiksi käy tomaattitytöt, macarena tai mikä vaan lanteita kutsuva musiikki. Nettiradioitakin löytyy espanjasta, kuten muistakin maista. Flamencoesitykset on vieneet sydämen muutamaan kertaan... musiikkia voi etsiskellä netistä.


Tapasta serranokinkusta ja hunajamelonista.

Espanjalaiset tapakset on toki mainiota naposteluruokaa vaikka television ohessa. Suosittelen tietysti Alcantaran perhettä Yle Areenasta, jos haluaa päästä paikalliseen tunnelmaan. Itse kahlaan hulluna Serranon perhettä Viaplaylta. Espanja on ollut mulla huulilla muutenkin kuin naposteltavan ja juomien merkeissä, kun on edelleen jatkanut iltaisin kielen opiskelua. Nyt on jo kolme espanjan kielen kurssisettiä pariin kertaan kahlattu. Alkaa sanatkin jo pikkuhiljaa tarttua päähän, vaikka kielioppi/verbit vielä tökkiikin. Josko vielä joskus pääsis käyttämäänkin...



Italia, historiaa ja makuja sekä salsaa


Kotona tekaistua pizzaa. Pizzakivi on muuten ihan tosi hyvä kotiapu uunissa.

Aperitivo-lautanen Carloforte, Sardinia.

Italia kuuluu vieläkin meidän suosikkimaihin, osin johtuen upeista historiallisista paikoista, ja osin rikkaasta ruoka- ja juomakulttuuristaan. Roomaa ei voi ikinä nähdä liikaa, vaikka siellä on muutaman kerran tullut koluttua ympäriinsä (minusta yksi maailman kaunein kaupunki). Ja Pohjois-Italia tarjoaa todella paljon nähtävää ja koettavaa järvien, vuorien ja kaupunkien muodossa. Milano, Bergamo (ah, vanha kaupunki!) ja Venetsia on tullut tutuiksi. Kaikki ihania kohteita. Lämpimimpiä muistoja on mm. Venetsian 5 päivän reissulta, Lidon saarelta ja Muranon upealta lasisaarelta. Milanossa oli ihania aperitivo-paikkoja mm. Breran kortteleissa. Kohokohtana Italiassa on ollut Sardinian saari ja siellä Cagliari ja saaret Saint Antioco ja eritoten San Pietro. Carloforten kaupunki on nautinnon napakymppi. Erikoisuutena ihanat aperitivot ja tonnikala-ruoat, kaukana tölkkitonnikalasta. Ihmiset olivat poikkeuksellisen ystävällisiä Sardiniassa ja salsaajille voi vaan suositella vuotuisia festareita siellä. Cagliarin linnoituksellakin normaalipäivinä porukka tanssi salsaa ulkona. Toscana antaa vieläkin odottaa itseään. Makunystyröitä oikein kutittelee ajatella kiertelyä viinitiloilla ja niitä maisemia. Ne vihreät maalaismaisemat yhdistettynä Firenzen kultuuriin... Kaikki herkut, joita tarjolla on. Pelkästään pizzat ja (tuore)pastatkin on vaan niin…nam. Ja joskus on itku kurkussa Italiassa kaupassa liikutuksesta seurannut, kun lihamestari siivuttaa prociutto parma-kinkkua niin hellästi ja täsmällisen ohuelti.

Merellinen risotto on suosikkiruokiamme kotona.

Italiapäivän viettoon sopiikin Aperol Spritz-kuohujuoma antipastoineen (mm. caprese-salaatti tuorebasilikalla, prociuttoa, rucolaa, salamia, patonkia, levitteitä), kana-vuohenjuustolasagne, tai perinteisempi jauhelihaversio, ehkä canneloneina. Kana-salami-pasta maistuu aina parmesanin kera. Joskus tehdään välimerellistä kanaa (K-kaupan Metsästäjän broileri-ohje) uunissa tomaattien ja oliivien kera, oikein herkkua.

Mun tiramisuversio koostuu kaakaokääretorttupohjasta, appelsiinituorejuustosta, vanillakastikkeesta, rahkasta, sekä mangoista. 


Jälkkäriksi voi valmistaa vaikka tiramisua. Jos kaipaa ruoansulatussnapsia, niin Averna, tai vaikka makeampi Sambuca kolmella kahvipavulla.

Italiamusiikista itsellä kolahtaa Laura Pausini parhaiten, livenäkin olen joskus sen nähnyt. 










Kreikka, ouzoa ja yksintanssia

Fetalihapullat seesaminsiemenillä.

Kreikkaan on kaivannut tosi paljon viime aikoina. Kreikassa on tullut oltua kuukauden pätkissä useita kertoja, eniten Naxoksella ja Koufonissilla. Jokusen kerran Rodoksella, Santorinilla ja Ateenassa, ja yhden kerran Mykonoksella, Paroksella, Antiparoksella, Irakliassa ja Shinoussassa. Naxoksen vanha kaupunki ja sen kahvilat ja ravintolat ovat ihania. Santorinilla on upeita maisemia, mutta se on todella turistinen (Fira ja Oia lähinnä), kuten myös Mykonos. 


Vuohenjuustomoussakaa.

Monilta saarilta on jäänyt erityisesti ruokamuistot kutittelemaan kielenpäätä. Paras snack-ruoka on ehdottomasti gyros. Itse en ole vielä kotona tehnyt sitä. Mutta kotona voi syödä fetatäytteisiä paprikoita, giuvetsia (naudanlihapataa) pastaryyneillä, moussakaa (kesäkurpitsasta), saganagia tai halloumia sitruunalla, tai fetasalaattia (tehdään meillä myös lämpimänä uuniversiona, kurkun tilalla kesäkurpitsa). Kleftiko (vuohipata pastaryyneillä) on yksi suosikkimme Kreikassa, mutta kotona ei ole oikein vuohta ollut tarjolla. Koufonissilla syötiin usein simpukoita tai katkarapuja tomaattifetakastikkeella, mutta kotona ei olla vielä tehty noita. Fetalihapullat (seesamin siemeniä taikinaan, niin tulee rapsakoita) ja tsatsikikastike maistuu myös välipalana.
Kreikkalaisena jälkiruokana on usein baklavaa, mutta koska se on hyvin voitaikinaista, niin olemme käyttäneet omenakaurapaistosta. Kuivakakkuna appelsiinikakku tulee mieleen.


Saksa, raskasta liharuokaa, viinejä ja oluita

Saksalainen savuolut-taatelikakku pähkinäkuorrutuksella.


Vehnäolut, niin saksalaisen hyvää.

Saksa on hyvin suomalaistyypisten ihmisten maa, jossa voi nauttia elämästä monella tavalla. Saksalaiset ovat ulkomaisissa lomakohteissakin hyvin rentoa ja suorasukaista porukkaa. Työreissuilla on enempi tullut käytyä Saksassa aikoinaan. Pienistä kaupungeista Regensburg on jäänyt eritoten mieleen, upea vanha kaupunki joen varrella lähellä Muncheniä. Etelä-Saksaan voisin mieluusti mennä lomallekin autoilemaan. Saksalaisesta ruoasta tulee ensin mieleen kaikenlaiset possunliharuoat ja currywurst. Possunfile kermakastikkeella ja perunoilla on perussettiä. Saksalaisessa versiossa tosin olisi enempi kunnon ihraa/rasvaa, mutta itse suosin vähärasvaisempaa lihaa. Currywurst taikka bratwurstit hapankaalilla, sinapilla ja perunasalaatilla käy brunssiksi, kun kaipaa sopivaa mättöruokaa. Saksalaisista viineistä tykkäämme rieslingeistä (valkkari) ja jälkkäriviineistä (n. 40g/l sokeria). Paras jälkkäriviini on itse asiassa itävaltalainen Beerenauslese-viini. Saksalaista olutparhaimmistoa ovat vehnäoluet ja jotkut tummat bock-oluet. Oluen kanssa käy snäckiksi vaikka merisuolainen vehnäbretzel-nisu. Jälkkäriksi valkkaisin kyllä Sacher-kakun, joka on itävaltalainen herkku, eipä montaa kakkua ole tuon voittanutta. Itse tykkään tuohon kakkuun laittaa mieluummin omenasosetta kuin aprikoosia. Myös saksalainen tumma olut - taatelikakku (johon tulee myös pähkinää pintakuorrutukseen) on ollut herkkua talviaikaan. Olen käyttänyt siihen Schlenkerlan savuolutta, mikä on ihan paras savuolut ikinä.

Makkara-lihapataa uunissa.

Saksalainen marssimusiikki ei ihan nappaa… tulee vaan mieleen olutfestarimusiikki. Mutta minusta kiva saksalaisbändi on Scorpions (laulaa tosin englanniksi), en ole ihan Rammstein-tyyppiä… Joskus on ollut kivaa käydä syömässä Tampereen Plevna-ravintolassa saksalaistyyppisiä ruokia ja tietysti maistelemassa oluita.






Bali ja muu Aasia


Nasi Campur, indonesialainen kokoelmaruoka.
Alla susheja, ja muuta Aasian herkkua.
Aasiassa on tullut oltua pitkiäkin aikoja (neljäkin kk putkeen) kerrallaan. Eniten on tullut vietettyä aikaa Balilla ja Malesiassa, sekä Thaimaassa. Japaniin haluaisimme kyllä mennä joskus, niin erikoinen maa se tuntuu olevan. Jos ei tykkää chilistä tai mausteisesta ruoasta, niin useissa paikoissa voi olla hieman ongelmaista löytää paikallisia ruokia.

Aasialaistyyppistä ruokaa tulee usein tehtyä. Massaman- ja muut kookoscurrykeitot (perunalla, ei nuudeleita) ovat taattua herkkua, tai currykastikkeet, cashew-pähkinöineen,… Wok-ruoat, kuten Pad Thai on hyviä kaalin ja porkkanasuikaleiden kera. Bali ja Malesiakin tulee mieleen eli Nasi tai Mie Goreng, niihin voi suikauttaa kaikkea jämäruokaa jääkaapista riisin tai nuudeleiden sekaan, vähän kuin pyttipannu. Ja Sambal Oelek takaa hyvän twistin. Katkarapuruokia tulee usein tehtyä (pakasteravuista tosin enimmäkseen), joko salaattia tai paistettuna. Pähkinäinen Satay-kastike sopii moneen tarpeeseen. Intiassa emme ole koskaan olleet, mutta intialainen ruoka on hyvää. Niitä maustesekoituksia teen itse tai ostan valmiina (mm. Garam Masala tai Tikka). Joskus on kaipaillut eritoten Aasian rentoa meininkiä, lämpöä ja upeita merimaisemia, mitä Malesian saarilla (eniten Perhentialla), Thaimaan Andamaanien saaristossa ja Balin Lembonganilla tai Gileillä on saanut tuijotella sekä pinnan päällä että alla. 

Kiina-osastolta suuta kutittelee eniten erilaiset dumplingit, joita en kyllä vielä ole saanut aikaiseksi kotona valmistella. Shanghaista muistelen hienoja seafood-ravintoloita akvaarioineen. Ostereita, rapuja ja kaloja oli joka lähtöön tuoreena. Suomessa ostin joskus verkkopussillisen marketista sinisimpukoita kotiin, ja avaustesti osoitti, että vain muutama simpukka oli keittokunnossa. Eipä ole viitsinyt kokeilla enää. Joskus tein vietnamilaisia kevätkääryleitä, joissa oli kanaa, kaalia ja nuudeleita. Susheja (Japanissa olisi muuten kiva kävästä joskus) sen sijaan on tullut välillä tehtyä kotona. Avocadoa, tonnikalaa, lohta, katkarapuja, kurkkua, mangoa, riisiin ja merilevään käärittynä. Sashimi lohesta seesamsiementen, soijan ja hilloinkiväärien kera on herkku alkupala. Wasabia voi viskaista kalan sekaan milloin vain, se on niin hyvää sekin. Ja hillotut inkiväärit on myös hyviä oheen. Harmi, että merileväsalaatin löytäminen on kiven takana, lähinnä Stockmannilla (nyk. Food market) oli joskus sitä. Itsudemo on ravintolana ihan ehdoton paikka käväistä!

Punacurry-kookoskanaa cashew-pähkinöillä.

Pad Thai wokkia ilman nuudeleita. Itujen tekeminen on talvisin kivaa (3 päivää kestää).

Balitunnelmaan musakuningas on Gus Teja, jonka suling-huiluttelu saa meditatiivisiin tiloihin. Kaveri muuten valmistaa itse kaikenlaisia huiluja! Sopii hyvin rauhalliseen tunnelmaan, ja silmissä jo visioituu Balilainen vihreä maisema. 

Valitettavasti nuo Aasian maat eivät ole kovin juomapoliittisesti kiinnostavia… Jos haluaisi päästä Aasian juomatunnelmaan, niin hehheh… Samsong-visky (varmaan 40 eri kemikaalia) tai indonesian arak colan kanssa… mutta mieluummin ei… Aasialaisena jälkkärinä mango-sticky-rice on aika kiva ja palvelee monia multiallergikkojakin. Ne aasialaiset eivät ole kovin herkkusuita… Balilainen tanssi on kyllä sellaista taidetta ja kädentaitoja, että kannattaa katsoa vaikka utubesta, jos ei ole sopivia lomavideoita. Tunnelmaan pääsee paremmin, kun pukeutuu pelkkään saronkiin illan ajaksi. Illan voi päättää vaikka hartiahierontaan, jossa hieroja voitelee hierottavan Aasian tuliaisvakiolla tiikerisalvalla. Japania voi makustella syömällä Geishoja jälkkäriksi, hehheh.


Englannin kielisistä monikulttuurimaista poimittua, mm. latinokeittiötä

Kanapiiraat maistuu keiton kera tai ilman.


Nuo enkun kieliset maat eivät ole mitään ruokakulttuurin kehtoja, lähinnä fish and chips-osastoa. Kaikkee uppopaistettua, ei kiitos! Poikkeuksena irkkupubien tarjonta, esim. Paimenen piiras, johon tulee voitaikinan alle lihamuhennosta ja perunasosetta, sekä herneitä. Mun oma "kanapaimenen piiras" on ollut voitaikinapiiraat, jonka väliin tulee paistettua kanaa, höyrytettyä parsaa, sinappiranskankermaa ja sinihomejuustoa. Aika hyvä välipala tai lisuke jopa pakastettavaksi vierasvaraksi. Esim. USA:ssa on latinomaat niin lähellä, että sieltä on voinut poimia Meksiko- tai Kuuba-vaikutteita (mm. Miamissa on aika kiva kattaus latinorafloja). Juomapuolesta jäiset margaritat on aika kuninkaita ja minttumojitot. Tequila sunrise on myös lomareissuilla tullut tutuksi. Tehosekkarilla saa hyviä ”kakkuja” laseihin erityisesti kuumana kesäpäivänä, jos sellainen osuu kohdille. Chiliset ruoat ovat tulleet tutuiksi eri maissa. Helpoin on chili con carne riisillä, ja pintapaistetun tonnikalafileen kaveriksi sopii chilisalsakastike, johon keittelen tomaattia, paprikaa, sipulia, chiliä, (varsiselleriä), balsamicoa ja öljyä himpulla sokeria. Tuo salsakastike kalan kanssa tuli tutuksi Curacaon saarelta Karibialta. Tortillaletut vaikka millä täytteellä (tummien papujen kera tietysti) avocadotahnan ja salsan kera on takuuherkkua. Jos on juuston ystävä, voi vaikka kuorrutella niitä uunissa burritoiksi.

Chili con carnea tulossa...

Leffailtaan voi tehdä vaikka nachoja makkaran tai lihan ja tomaattikastikkeen ja juustoraasteen kera uunissa. Maistuu vaikka Sol-oluen kanssa tai San Miguelin. Jälkkäriksi voipi tekaista vaikkapa juustopiiraan uunissa mansikkamelban kera.

Juustopiiras (uunissa) mansikkamelballa.


Surf and turf kvinoasalaatilla.


Australiasta kaipailemme tuoreita mereneläviä, joita kiinalaiset kalakaupat eniten tarjosivat. Jouluna syötiin tiikerirapuja urakalla ja punanapsijaa (tulee Queenslandin rannikolta) ja tonnikalaakin sai tuoreena ruokaketjujen kalatiskiltä. Atlantin lohta viljellään Tasmaniassa, hyvinkin lähiruokaa. Surf and turf on hauska yhdistelmä pihviä ja katkarapuja. Erilliset kala- ja lihakaupat on niitä, mitä Suomessakin voisi enempi olla megamarkettien sijaan. Ausseissa on muuten lihatarjonta todella laajaa ja edullista niin härkien kuin lampaiden osalta. Namskis!

Hampurilainenkin joskus maistuu kotona, tässä omatekoisella briossipullalla.



















Etelä-Amerikka, hyvien viinien ja lihan kehto

Lohicheviche eli rakaa kalaa omalla reseptillä.

Etelä-Amerikassa on vietetty kuukausi vuonna 2008. Vihdoin pääsimme mm. Perun Machu Picchulle, josta olin haaveillut. Ruokatarjonta on hyvin lihavoittoista ainakin Uruguayssa ja Argentiinassa, jossa on "syö niin paljon kuin jaksat" (tenedor libre)-grillejä. Parasta siis on laadukkaat pihvit, ja muut grillilihat (asado). Meitsi sai joskus Uruguayssa Punta del Estessä elämänsä ahkyn syötyään liikaa sisäfilettä (bife de lomo pimienta), vieläkin muistuu mieleen se huonovointisuus yli kymmenen vuoden takaa. Peru/chile-osastolla parasta on ollut cheviche eli raakaa kalaa hakkeluksena esim. sipulin, mangon, limen, chilin ja tomaatin kera. Mä en ole niin vihreän korianterin ystävä, jotta sitä siihen itse laittaisin. Argentiinalainen chimichurri-kastike on myös aika hyvä, jos makua lihaan kaipaa. Eräs ystäväni on käynyt paljon Etelä-Amerikassa työreissuilla ja tuonut mukanaan kaikenlaisia mausteisia kastikkeita, joita on sitten heillä maisteltu grillailun merkeissä. Kvinoa on kotoisin Etelä-Amerikasta, ja se on oiva gluteiiniton vaihtoehto mm. salaatteihin tai lisukkeeksi. 

Juomapuolesta mielessä on aina Pisco Sour, jota on tullutkin maisteltua eri maissa, joista sitä löytyy. Pakko muuten mainita ohimennen coca-tee (coca-lehdistä), jota oli Perussa Cuscossa (yli 3 km korkeudessa) juotava vuoristotaudin helpottamiseksi. Perulaisinta muistoa on Inca-cola, keltainen herkkulimu. Mutta parasta ovat argentiinalaiset malbec-viinit Mendozasta (se oli muuten ihan liian kylmä city meille huhtikuussa) ja just nyt chileläiset Cono Sur Bicicleta-viinit.

Sisäfilepihvi salaatilla ja pavuilla.

Musiikkipuolen voi sälyttää parhaiten brasseille, joista mm. Gilberto Giliä on joskus kuultu livenä. Samballa saa tietysti enempi meininkiä kehiin, jos kaipaa karnevaalitunnelmaa. Tai perulainen panhuilu-musiikki voi myös tuoda muistoja mieleen. Täytyy sanoa, että Etelä-Amerikkaan ei niin kauheasti ole tullut kaivattua, vaikka sieltä onkin monia aika mukavia muistoja.






Kotimaan herkut (ja vähän naapuristakin lainattua)

Kalasapaksia jouluun.

Last, but not least! Jottei unohdu tässä hehkutuksessa, niin kotimaassakin on monia herkkuja, joita ulkomailla voi valmistaa ja jopa jäädä kaipaamaan pidemmillä reissuilla, jos ei ko. raaka-aineita ole sattunut olemaan tarjolla. Jouluiset ruoat tietysti on isolta osin sellaisia, ja niitäkään ei kotimaassa pitäisi kerralla mättää koko kirjoa, ettei päädy loppuvuoden ähkyyn. Ulkosuomalaiset tuntuu yleisestikin kaipaavan karjalanpiirakoita, kotimaisia karkkeja (salmiakki, suklaa,...), xylitol-purukumia (itse en ole kaivannut), tiettyjä maitotuotteita, korvapuusteja ja muita pullia, ruisleipää, mämmiä kermalla (minä ainakin!), yms. Kotimaiset Sapakset on kivoja, esim. ruisnappien tai saariston leipäpalan päälle kermaviili-sinappi-kastiketta (tai ranskankerma-) ja kylmäsavulohisiivuja tai lämminsavulohta. Ulkomailla meidän ruisleivän korvikkeita voi olla eri saksalaiset siemenleivät. Näkkäreitä sai Ausseissakin ja skandinaaviset leipomot tarjoaa tummia leipiä. Savuporokin on ihan luksusta sapaksiin Suomessa. Keitot on myös tyypillinen juttu täällä kotimaassa, eli kalakeitot, kaalikeitot, kanakeitot (välillä lipsuu Aasian puolelle), makkarakeitot, herne- ja linssikeitot, yms. kasviskeitot. Uuniruoat tai laatikot on myös ehkä kotimainen juttu, kuten kaikenlaiset laatikot ja lihapadat, perunan tai juuresten kanssa. 


Rahkamustikkapiiras.

Me ollaan myös sellaista kahvi-pullakansaa, että kaikenlaiset vehnänisut ovat kahvin kaverina. Itse en perusta suomalaisista matalan paahtoasteen kahveista, vaan vannon tummien kahvien ja espresson nimiin, vähemmän aiheuttaa närästystäkin nuo tummat kahvit. Jälkkärit kyllä maistuu, ja kotona onkin uuni kuumana usein jonkun kakun, muffinsien tai omppuhyveen tai piirakan merkeissä. Sämpylöitäkin teen vähän väliä rahka- tai jogurttipohjaisena yrttien tai peston ja siemenien  kera. Siemennäkkäri on hyvä snack ja nopea tehdä (Kinuskikissan reseptillä). Suklaata, juustoja ja joskus lakuja ja salmiakkia, niitähän täällä riittää. Jopa harmittavan halpaa on tuo sokeripohjainen elintarvikkeisto täällä noin terveyden kannalta. Mies meillä hoitaa pannukakut ja lätyt, nam.

Borch-keittoa voi tehdä vaikka chorizomakkarasta.



Siemennäkkäriä, sopii kurpitsakeiton kera.


Se niistä herkutteluista. Onneksi kirjoitan tätä vatsa täynnä, muuten voisi kuola alkaa valua suupielistä. Ei voi muuta toivoa, kuin että covid-19 loppuu aikanaan ja sitä ennen nautitaan kotoilusta sen, minkä osataan. Aikaa on kokkailla kotona, eritoten kylmillä talvikeleillä.

lauantai 30. marraskuuta 2019

Puolitoista vuotta jo putkeen Suomessa, what next?


Pysäyttävä kesähetki kavereiden mökillä.
Rememorable summer night moment.

Aika lentää uskomattoman nopeasti. Tämäkin postaus on lojunut puolivalmiina jo kuukausitolkulla... Viimeksi kirjoittelin helmikuussa Hygge-hommista, joilla talven yli selviää Suomessa. Olihan se kiva kokea tuo Suomen oikea talvi (lunta, ei loskaa) pitkästä aikaa ja myös kevät. Talvitauon jälkeen osaa erilailla kiinnittää kaikkeen muutokseen huomiota, eli kuin lapsi hyppelee ojanpientareille kurkkimaan harmaudesta nousevia leskenlehtiä ja muita väriläiskiä. Puiden puhkeaminen vihreyteen oli myös todella ihanaa sen ankean lehdettömyyden jälkeen. Kuitenkin jokin jälkipohdinta kuiskii korvaan, että tänä talvena saattaa kylmimmät kuukaudet mennä jossain palmujen katveessa. Ei siksi, että aurinkoa olisi niin ikävä, mutta siksi, että ulkoilmassa elää mieluummin kuin (lämmitetyssä) sisäilmassa ja tiiviissä taloissa. Myös liikkuminen ulkona ilman liukkaita kelejä kiinnostaa. Mökillä oleminen on vahvistanut tuota fiilistä. Sen on kyllä huomannut, että pienenpientä erakoitumista on tapahtunut vuoden aikana. On alkanut viihtyilemään myös omissa oloissaan, eikä kavereita ja höpöttelyä ole niin paljoa kaivannut kuin aiempina vuosina. Tää Suomen luonto taitaa toimia niin, että siitä saa niin paljon energiaa ja huomioitavaa itselleen, että sen seura usein riittää. Kaupungissa oleminen vaatiikin sitten jo sosiaalisuutta enemmän. Kun mökillä on lojunut omassa rauhassa viikon, niin autoteiden äänet ja betonimaisemat korostuvat kaupunkiin tullessa. Näin käy aina, kun erakoituu jonnekin, esim. Perhentian saarille vuosi sitten. Ihminen sopeutuu kaikenlaiseen ja alkaa viihtyä siellä, minne menee. Ehkä täällä Suomessa tulee maalaiseksi ja erakommaksi. Aiemmin ihan tuntui, että Suomessa ei muuta olekaan kuin tuppukyliä, kun oli paljon viettänyt aikaa ruuhkaisessa Aasiassa tai miljoonakaupunkien läheisyydessä. Ja nyt taas tuntuu, että pienemmätkin kaupungit ovat suuria betonin täyteisiä, kun maalta tulee pois. Välillä miettii, että pitäisikö suorastaan muuttaa maalle asumaan tai ainakin syrjemmälle. Talvi tietysti onkin sitten ihan eri pimeällä maaseudulla, mutta kaikkeen voi tottua. Tai ehkä  lämpöisinä kesäpäivinä niin kuvittelin. Nyt kun jo lunta on maassa ja pakastaa, niin...hmmm...


Voiko näihin mökin auringonlaskuihin kyllästyä?
Can you ever be bored with these sunsets on the cottage?

Kavereiden mökillä kesäpäivänautintoa.
Enjoy summer days on friends' cottage.

Palju kuuluu monen mökkivarustukseen.
This soaking pool can be found from many cottages.

Metsuri puunkaadossa toisten tontilla.
Falling trees for others.

































































Kevät ja kesä mökillä tuntui mahtavalta, kun ilta illan jälkeen ihaili pitkiä päiviä ja upeita auringonlaskuja. Tai välillä tuntui, ettei se laske olleenkaan, kun juuri auringon puiden taa katoamisen jälkeen alkoi jo melkein päivä valkenemaan. Ne yöttömät yöt, ihania! Valoja ei tarvinnut kuin ulkoilmaa pimeämmässä tummasisusteisessa mökissä, jossa kynttilät ja otsalamput (lähinnä ruoan tekoon) toivat lisävaloa. Aiemmin on mökille menty vasta heinä-elokuun vaihteessa, jolloin illat ovat jo ihan eri tavalla pimeneviä, nyt jo huhtikuussa. Ja tuskin maltan odottaa ensi kevättä, kun pääsee taas puuhaamaan sinne. Kastautumaan mentiin jo huhtikuun lopulla, kun oli 9C pintavesi joessa. Vuosia sitten meitä ei saanut uimaan koko kesänä, hyvä jos edes Jaakon kylmän kiven jälkeenkään. Piti olla lähes 30C vesi, että tarkenee pulikoida, ja tietysti kirkas vesi. Kaikkeen tottuu, kai. Vai vanhuusko tulee...


Tästä se mökkipihan laajennus lähti.
Getting larger yard for the cottage.

Tähän se päättyi.
The result at the end of the summer.

Ihania carolais-nautoja vapaana laitumella, maaseutu rauhoittaa.
Free carolais cattle enjoying the summer, calming views.
























































Hirveä hyttyshaloo oli medioissa käynnissä koko alkukesän, että kohta ne pirulaiset hyökkää isoina parvina kimppuuun, ”vuosisadan hyttysinvaasio”. Kesäkuun alkupuolella niitä tuli jonkinlaisina parvina kimppuun, mutta aika höttösiä ne olivat, ei imeneet kovinkaan paljoa, eikä mitään jäänyt iholle. Meidän sähköiset tappajamailat olivat tarpeen makkarissa, jossa yöllä saattoi herätä ininään. Joskus laitettiin vaan tulpat korviin ja tiikerisalvaa otsalle ja nukuttiin hyvin. Hyttysvarustelu lisääntyi, ja kaikenlaista oviverkkoa, spiraalia ja repellenttiä piti hommata mökille. Yhden kerran ihmettelin, kun hirveä kiroilu kuului ulkoa. Juha oli yrittänyt asetella kaasupulloa auton takakonttiin, mutta hyttyparvi oli niin kimpussa, että piti keskeyttää homma, ja mennä pukemaan sadevaatteet päälle, että pystyy toimimaan. Nuo kuteet olikin pelastus kaikenlaisessa hommassa, jota piti tehdä lähellä metsänlaitaa. Sitten mentiin Motonettiin ostamaan kaasulla toimiva hyttyskarkotin, kun monet sitä kehuivat. Tultiin mökille takaisin, että nyt on sitten järeät aseet taskussa. Nousimme autosta, eikä perinteisiä hyttysparvia yllättäin näkynyt missään. Ja niin ne vaan katosivat suurelta osin siinä hetkessä. Omituista. Ei ole riesaa sittemmin ollut, eli jo ennen juhannusta hyttyset harvenivat. Voihan olla osuutta silläkin, että niitettiin puskia ja kaadettiin mökin takaa puustoa, jos ne siellä kuusikoissa munivat. Hirvikärpäsinvaasiota ei mylöskään tullut viime kesän tyyliin, jokunen näkyi syyskuussa. Positiivista on, ettei täällä ole dengue-kuumeita tai muita vakavia hyttystauteja. Toisia kesäriesoja paarmoja ei ollut kuin yksittäisiä. Rantakäärmeet asuu laiturin päässä lahoissa ratapölkyissä ja kyython tuli nähtyä pariin otteeseen. Australian käärmekantaan nähden ollaan ”no worries”. Välillä miettii, mitkä mökkiruusulasit päässä sitä elelee, mutta kai tämäkin on vaan sitä sopeutumista ja askeettista nautiskelua. Jotenkin kaikki eläimet vaan kuuluu luontoon ja on osa meidän elämää. Vuosia sitten olin sitä mieltä, että Suomen kesäkin on ihan tympeä (talvesta puhumattakaan), että on kaikenlaista ötökkää iholla ja aina on liian kylmää ja sateista, eikä varsinkaan mökillä viihdy kuin maalaistollot, urbaania elämää se olla pitää. Pikkasen ollaan tultu toiseen laitaan noista ajoista. Onko vanhuus iskenyt vai joku muu höperyys? Toteanko jokusen vuoden päästä, että mitä ihmettä tässä oli meneillään, tilapäinen mielenhäiriökö?

Loviisassa tuli käytyä kerrankin, kun se on 45 min ajomatkan päässä mökiltä. Jännästi se Porvoo on aina maineikkaampi paikka, vaikkei varsinaisesti edes sijaitse meren rannalla. Jotenkin ihastuttiin Loviisaan. Se ei ole niin turistinen kuin Porvoo ja tuntui, että siellä oli paremman näköinen keskusta (hyvin säilynyt) kuin Porvoossa. Ja kun Porvoossa on maan paras (mihin me olemme törmänneet) thaikkuravintola, niin Loviisassa löytyi kiva nepalilainen ravintola, jossa oli mukavaa päättää kesäpäivä.


Nämä kuvat ovat Loviisasta, ihanasta merenrantakaupungista.
Next pictures from Loviisa, beautiful marine city.

Vierailupäivä vanhoihin taloihin.
Visiting day on old houses.

Degerby Gille, vanhin ravintola.
The oldest restaurant Degerby Gille.

Gillen sisätilaa, Gille's interior.




















Porvoossa Australian tuttuja tapaamassa.
Surprisingly met old friends from Australia.

























Ihme tuuria oli, että SOMEn kautta bongasin USA:ssa asuvat tuttumme, että ovat juuri saapuneet Porvooseen ja Eurooppaan pidemmälle lomalle. Tapasimme heidät (suomal. mies ja eteläafrikkalainen nainen) Australiassa jokunen vuosi sitten matkalla MacLaren Valen viinitiloille, kun sattumoisin pysähdyimme molemmat ihmettelemään tienvarteen kameleita. Ja vietimme sitten yhdessä aikaa viinitiloilla ja on pidetty sittemminkin yhteyttä. Ja nyt sitten juuri oltiin kohtalon oikusta ajamassa mökille kerrankin Porvoon kautta eikä Lahden. Mikä tuuri, että sitten vaan sovittiin kahvittelutreffit Porvooseen. Mukavaa vaihtaa ajatuksia elämästä. Olisi voinut höpötellä vaikka koko päivän, mutta jatkoimme mökille.

Australiasta tänne kesäksi tullut ystävä sanoi, että Suomesta voi jäädä ihan vääristynyt kuva mieleen, kun (hän) vain kesäisin täällä käy. No, onhan se niin, että me suomalaiset ollaan sosiaalisempia kesällä (jos ei erakoiduta mökille) ja talvella taas arki (ja kelit) hallitsee koko elämää ja perheet elävät omissa oloissaan.  Ja tietysti, jos joku harvinaisempi kausivierailija ulkomailta käy Suomessa, niin kaikki kaverit yleensä haluavat nähdä, ja tulee tunne, että sosiaalinen elämä on todella vilkasta täällä. Riippuu varmaan ihmisistä, kaveripiireistä ja kunkin aloitekyvystä. Ja kesä on kesä, eikä muutamankin vuoden poissa ollut voi muistaa, miltä se talvi oikeasti täällä tuntuu. Ja riippuuhan se talvesta, onko pilvistä ja sateista, ja onko loskaa vai valkoinen maa, onko kovia pakkasia.  Todellakin voisi jokusen talvikuukauden viettää jossain suotuisammassa säässä, kaikesta huolimatta. Edelleen on käsittämätöntä, ettei ole minnekään tehnyt mieli lähteä puoleentoista vuoteen, edes hetkeksi. Veikkaan, että syynä ovat mukavuustekijät, ettei halua joutua ”muiden armoille” ja pois omalta mukavuuspiiriltään sisältäen tärkeimpinä oman keittiön/tarvikkeet ja urheilupiirit/välineet. Tropiikkeihin ei ole kaivannut juuri ollenkaan. Jos sopivan lämpöisen ympäristön löytää Euroopasta, niin mikä ettei vähäksi aikaa hyppäisi jonnekin yhteen paikkaan, kun tästä matkustuskrapulasta selviää. Nyt tosin pitää mennä jo vähintäänkin Kanarialle, jotta tarkenee.

Seuraavassa kesän mökkisiivouksia...


Vanhat roinat ulos päämökistä.
Get old stuff out from main cabin.

Conmari-sisustus vanhoin varustein.
Conmari redecoration with old stuff.

Vanhat kaapistot purkuun ja roinat ulos saunamökistä.
Sauna cabin having same conmari operation.

Uusi sisustus kirpputorilta ja lahjoitussängyllä.
New interior from flee market and gift bed.

Samat temput varastokamoille.
Same operation for the storage cabin.

Nyt mahtuu tekemäänkin jotain.
Room for a little hand work.






































































































Sikäli kotimaan lämpötiloihin kesällä olen tällaisenaan ihan tyytyväinen. Sellainen parikymmentä astetta on ihan sopiva lämpötila, että voi harrastaa kaikenlaista ulkourheilua ja -hommia. Ja tottakai on kivempi, jos aurinko paistaa, mutta välillä sadepäivätkin tekevät hyvää, kun saa aikaiseksi puuhailla sisähommissa. Olen alkanut jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen kutoa sukkia, villasukkaneuroosi is back. Neljät sukat tuli jo kudottua. Mökillä pitäisi vähän tuunailla lisää ja kartoittaa saunamökin katon ja lattioiden kuntoa, mutta onneksi ei ole mikään kiire. Tulikin jo alkukesästä irrotettua kaikenlaiset vanhat lastulevykaapistot seinistä, vietyä vanhaa rojua pois ja sisustettua makkari uudelleen kirppis- ja Tori-löydöillä. Vanha pikkumökki kaipaisi vaalennusta seiniin ja lattioihin, ja jotain muuta pientä säätöä. Sieltäkin saatiin ulos mm. vanha ummehtunut, kamalan ”retro ” ja minuakin varmaan vanhempi vuodesohva/laveri. Tilalle meni saunamökin entinen ja hieman paremmassa kunnossa oleva laveri, vierassängyksi ja sohvaksi. Varastokin tuli siivottua viimeisimmällä mökkireissulla. Aurinkopaneelitkin siintelee silmissä, kun on sähkötön mökki, mutta step-by-step, hitaasti hyvä tulee. Yhdellä ladattavalla akulla ja invertterillä on pärjännyt hätäseltään. Telkkakin on nurkissa, mutta hyvin vähällä katselulla (cromecastin kautta netistä max muutama tunti viikossa). Puhelimet latautuu powerbankeillä, joita riittää. Eipä tuota kännyruutua tule mökillä pahemmin tuijoteltua. Puunkaatohommat ei heti lopu, mökin takametsän raivausta tarvitaan paljon. Uusi keväällä hommattu pienikuutioinen Tokmannin moottorisaha on toiminut yllättävän hyvin myös muutamiin isompiin puihin. Tein mökkipuutelistan ja siihen kyllä turskahti monta kymmentä riviä asioita, joita jossain vaiheessa pitäisi uusia tai hankkia. Vähän tuli mieleeni Kummelin Autonostotarkistus. Huhhuh! Tällaisiin tuunauksiin saa jotenkin virtaa, kun on lueskellut tuttavamme Thaimaanrannan maalarin blogista heidän tuoreen hankinnan eli Kemiön talon kunnostusoperaatioita. Meillä vaan näperretään, kun heillä nuijitaan isolla kädellä. Mielenkiintoista seurailla, miten hommat siellä edistyy, ja ottaa oppia. Meillä ei ole niin kiirettä mökin kanssa…

Seuraavassa pari kuvaa kesältä.


Näitä kesätapahtumia muistellen kohti talvea.
Recalling nice summer events, energy for the winter.



Puuvenemessuilla ihailemassa kaverin tekemää purkkaria.
Kotka's boat fair, this boat is handmade by our friend.



Ihana juhannus Helsingin saaristossa.
Wonderful midsummer on Helsinki archipelago.

Käynnit Kotkassa mökiltä.
Visits to Kotka from the summer cottage.




















































Talvella on ihan eri kuviot kuin kesällä. Liikunnan ja virkistävien tapahtumien merkitys korostuu, kun mökki on telakalla ja oleminen painottuu sisätiloihin. Ajateltiin vähän aikaa sitten, että nyt kyllä nokkaa vaan rohkeesti totuttelemaan pakkasiin, mutta jääpä nähtäväksi tuleeko musta talvi-ihmistä varsinaisesti. Nyt tuolla aurinko paistaa ja pakkanen kutittelee avoimesta ikkunasta nokkaa... Pakko tunnustaa, että kevät ja kesä se on aina mielessäVähän itteekin jännittää, mitä tämän ja ensi vuoden puolella tapahtuu, kun tässä vieläkin vellotaan murrosvaiheessa menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Ainiin, se on se nykyisyys! Tässä hetkessä ja pieni hetki kerrallaan etiäpäin, niin kuin mummo lumessa ja kana ruohikossa. Elämän tarkoitus on etsiä elämän tarkoitusta ja nauttia jokaisesta hetkestä parhaansa mukaan. Turha valitus ja haikailu jonnekin (jos ei edes tiedä, minne haikailisi) estää näkemästä niitä arjen hyviä juttuja. Pääasia on, että oma sielu ja ruumis on hyvissä voimissa. Niitä asioita pitää tehdä, mistä eniten tykkää. Sitä kuunnellen jatketaan kohti talvea.

Syksyn ja talven fiiliksiä 2020

Syksyn  2020 ajatuksia takautuvasti Yöuinnilla Pyhäjärvellä juhannuksen tienoolla 2020. Kesä meni kohisten... tai just vähän aikaa sitten tu...