Syksyn ja talven fiiliksiä 2020
Syksyn 2020 ajatuksia takautuvasti
Kesä meni kohisten... tai just vähän aikaa sitten tuntui, että pääsi vasta mökkeilykauteen, niin nyt se on jo lopussa. Tulihan siellä kyllä puuhailtua jopa yli 70 päivää. Terassit ehti aueta ja yhteiskunta vähän enemmän normalisoitua koronakriisistä, kun taas uutta korona-aaltoa pukkaa. Itse ei tullut kaupungilla käytyä kuin 2 kertaa kesällä terassilla. Jumpat ja sali on ollut maaliskuusta asti tauolla. Ajattelin juuri startata jäsenyyden taas jäistä ja hilpaista salin pariin syksyllä. Auttaa päätä pysymään kunnossa, kun on jotain rutiinia ja kehollista aktiviteettia viileneviin päiviin. Ryhmäliikunnat on vielä arvoitus, riippuu porukkamäärästä salissa ja koronatilanteesta (päivitys: en ehtinyt liittymään lainkaan salille takaisin). Harmittaa, että joukko ihmisiä eri maissa menee ryssimään tuon kesällä parantuneen koronatilanteen bailaamalla ja piittaamatta turvallisuustoimista. Esim. manner-Espanjan lomalaiset ovat vieneet koronan Kanarian saarille ja nyt tilanteet muuallakin kiristyy. Tottakai taudit leviää, kun ihmiset ramppaa ulkomailla niitä hakemassa ja eivät malta pidellä karanteeneja kotiin tullessaan. Kaverit Australiassakin (Melbournessa, ei muualla) ovat pitkään kärsineet kireistä toimista, joutuvat sakon uhalla maskia käyttämään, eikä kotoa ole saanut poistua 5 km kauemmaksi, jne. Palvelut ovat olleet suljettuina ruokakaupponja lukuunottamatta. Ei ole kivaa se. En halua, että Suomessa joudutaan menemään vastaavalle linjalle, ja toisaalta olen itse valmis taas linnottautumaan kotiin, mikäli tilanne menee riskaabeliksi täällä. Täällä kun ei mitään pakoteta, suositellaan vain, ja osa noudattaa suosituksia ja osa ei. Itse joutui kesällä pohtimaan esim. osallistuuko Ylioppilasjuhlille tai muihin kokoontumisiin. Ei tullut osallistuttua. Toistaiseksi on halunnut itse pitää tapaamiset pieninä muutamien ihmisten kesken ja osin ulkona turvaväleillä. Maskit me on juuri otettu käyttöön julkisilla alueilla, kuten kaupoissa. Haluamme viestiä, että on normaalia käyttää maskia ihmisten ilmoilla. Kunpa käyttö lisääntyisi, niin säästyttäisiin pahemmalta.
Myönnän, että jos tautitilanne olisi parempi, niin varmaan tulisi lähdettyä lämmittelemään muutamaksi kuukaudeksi. En toisaalta jaksa harmitella sitä, että nyt ulkomaille ei edelleenkään (minusta!) ole asiaa. Eiköhän tämä tilanne joskus vielä normalisoidu. Nyt pitää vain keskittyä nauttimaan mahdollisimman paljon kotoilusta ja ulkoilustakin, kun vielä kelejä siihen on. Kesä on ollut meistä aika hieno nyt Suomessa, vaikka se antoikin keväällä odottaa itseään. Mökillä vietetiin reilu pariviikkoisiakin pätkiä putkeen. Siellä riittää rauhaa, luontoa ja mielekästä puuhaa esim. puuhommien parissa. Lintujen bongailukin on eri mukavaa, kun lähistöllä on tunnettuja luontokohteita ja isot linnut (maakotkat, kalasääsket, harmaahaikarat sun muut) ylittelee pihaa ja kaartelee joella lähes päivittäin. Rajanaapureihinkin on ehtinyt tutustua paremmin. No nyt viileän tullen olisi aikaa toki unelmoida tulevaisuudesta...
Lukasin mietteitäni kesältä 2017, kun palasimme pitkältä Australian/Balin turneelta kotiin. Totesin, ettei tänne Suomeen tee mieli pysyvästi muuttaa ja valittelin kaupungin kesänäkymiä (puistojuopottelua) sekä sitä, että ihmiset kesäisin hautautuu mökeille. Ja että sosiaalista elämää pitää olla paljon ja että talvella ei oikein voi harrastaa mitään, jne. Nyt on alkanut jo tuntua, että voisi tänne Suomeen pysyvästi asettua, eihän se poissulje sitä, etteikö voisi jokusen kuukauden lämmitellä toisaaalla. Suomen kesä on alkanut viehättää... kestäköön tämä fiilis niin pitkään kuin mahdollista. Itsestämme on tullut juuri niitä valittamiani "mökille hautautujia". Siellä riittää luonnon seura, kauniit lähihuudilot ja muutamat juttutuokiot naapuruston kanssa. Talven liikuntaharrasteet on edellistalvina pelastaneet paljon, kun on jotain mitä odottaa kylminä pimeinä päivinä. Salilta on myös saanut mukavasti sosiaalisia kontakteja, joita nyt on tietysti kovasti kaivannut tämän yli puolen vuoden tauon aikana. Lisäksi olen aktivoitunut eräässä yhdistyksessä hallituksen jäsenenä ja mm. nettisivujen ylläpitäjänä/kehittäjänä. Tuttu yhdistysporukka, jossa voi tavata ihmisiä (nyt vain etänä), kun vaan tilanne taas sallii. Jotain mielekästä tekemistäkin, vapaaehtoishommia. Saa tehdä, muttei ole pakko. On antanut sopivasti sisältöä arkeen.
Olen myös tajunnut, ettei kaupungilla tarvitse olla katsomassa keskustassa (enempi kesäisin) örveltävää porukkaa, kun voi kutsua kavereita vaikka kylään tai itse käydä jonkun luona iltaa istumassa. Korona on korostanut sitä, että ilman ravintoloitakin voi olla treffejä ja sosiaalista elämää. Vaikka ihan vain jutustella tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa kävelylenkillä turvavälillä. Koko ajan saa kyllä tehdä riskianalyyseja, ketä kavereita uskaltaa tavata ja milloin, onko kaverit olleet paljon liikkeellä ihmismassoissa töiden tai muun johdosta, tai kuinka niiden perheenjäsenet... Meillä oli muutaman päivän verran kaverin labbiskoirakin hoidossa, ja koiralenkeillä sitä vasta helposti pääsikin juttusille muiden koiraihmisten kanssa. Kyllä edelleen suomalaiset on suulasta kansaa, kun vaan itse tekee aloitteen. Ihan nuortenkin kanssa on päästy pohdiskelemaan rantakallioilla istuen elämänfilosofiaa. Mielenkiintoista kuulla, miten erilainen mielenmaisema on nykynuorilla, kuin meillä, joiden elämässä on pohdittu vähemmän ja tehty enemmän. Joskus miettii, voiko ihminen pohtia ja analysoida liikaa elämää. Ainakin nykynuorilla tuntuu olevan paljon "maailmantuskaa", ja miettivät, millainen tulevaisuus on ja onko täällä maailmassa vain pelkkää pahaa, kun uutisia seuraa. Ja he ahdistuvat, jos eivät tiedä, mitä haluavat tehdä. Nykyisin kun kaikki pitää olla mukavaa ja antoisaa, ei pelkästään palkan vuoksi raatamista. Ja voidaan valita (helpoiten Euroopassa), missä maassa elämäänsä viettää. Hyvin mielenkiintoista nähdä, millainen maailma on kymmenen vuoden päästä.
Nyt tässä syksyn tullen välillä miettii, että mitenkäs se kylmä ja pimeä nyt ohitetaan, ja tuntuisi mukavalta ajatella paluuta salipiireihin, että pistäisi taas itsensä teräskuntoon, kuten viime talvena. Hyvin kausittaista tämä elämä täällä on, onpahan vaihtelua. Saas nähä, millainen talvi tulee ja mitkä on fiilarit taas, kun pakkanen nipistelee nokkaa ja pimeässä rännässä tarvotaan monta vaatekerrosta päällä. Ja eniten tietysti mietityttää, miten tämä koronan toinen aalto vyöryy Suomeen, ja tuleeko täällä jotain rajoitteita vielä pahemmin kuin viime keväänä... Toivottavasti vaan pysyy terveenä.
Talven 2020-21 fiiliksiä
Niin siinä kävi, että en ehtinyt kuntosalijäsenyyttä ottaa jäistä, kun taas korona alkoi täällä Suomessa jyllätä useilla sadoilla tartunnoilla päivää kohti. Ehdin kyllä kaverin salilla käydä jo vierailulla loppukesästä parissa ryhmäliikuntasessiossa, ja siihen jäi se todellinen kunnon kohennus. Kotona on tyydytty parin kilon käsipainoihin, kahvakuulaan ja joogamattoon. Ja löytyy netistäkin esim. GoGo:n sivulta ilmaisia ryhmäliikuntavideoita, jos haluaa esim. Les Mills-jumppia kotona harrastaa. Ulkoilu (kävelyä lukuunottamatta) on vähän ollut kortilla, kun noi märät ja pimeet lonkeropäivät ei hirveesti houkuttele kirmaileen tuolla. Kyllä nyt on ollut selkeästi vaikeampaa viettää talvipäiviä täällä, kun toi tärkeä salilla käynti jäi taas jäihin. Kaupassa ja muualla ihmisten ilmoilla on huomannut, ettei monet vanhukset ja keski-ikäiset miehet käytä maskia. Vähän ärsyttää, eritoten jos noi tyypit köhii siellä käytävillä. Kaikkea pakollista on välttänyt, myös kaveritapaamiset kotioloissakin loppui, ennenkuin kunnolla ehti alkaakaan. Kaverit sen verran myös reissaa työkseen tai perheessä on koululaisia, joiden kouluissa on ollut koronaakin, ettei uskalla nähdä naamatusten. Sitten on tyydytty virtuaalitapaamisiin läppärin kanssa eri kaveriporukoilla. Todella virkistävää kyllä sekin, tyhjää parempi. Joulu menee jälleen kahdestaan kotona, hyvään ruokaan ja herkkuihin keskittyessä. Jouluvaloja on tullut hommattua takapihan tuijaan ja pallopensaisiin ja sisällekin valoa tuomaan. Jotenkin on koko ajan pimeetä ja harmaata. Mieli halajaa lämpöiseen, maistuisi vaikka Madeira makeelle nyt. Ehkä ensi talvena, jos ei ole jo neljäs korona-aalto maisemissa. En usko, että tilanne kokee mitään ihmeparantumista, vaikka noi rokkotteet on tulleet jo markkinoille. Niin hissunkissun ihmismassoja rokotellaan, ja miten lie köyhemmissä maissa rokotellaan edes. Ja uskaltaako kaikki ottaa edes rokotteita. Laumasuojateoriatkin saa huutia Manauksen (Amazonilla) kaupungin havaintojen perusteella, että 75% ei riitä edes leviämisen pysähtymiseen. Onneksi Suomessa ei ihan sille polulle lähdetty. Mielenkiintoista nähdä, missä tilassa ollaan ensi kesänä tän koronan kanssa.
Finnish winter looks sometimes nice, but doesn't feel that.
Australiassa asuvien kavereiden puolesta olemme olleet nyt iloisia. Queenslandissahan on koko ajan vietetty täysin normaalia elämää, kun se on turvallista aussien tropiikkialuetta. Mutta myös Melbournessa on vapauduttu pahimmista suluista ja jo kuukausi oltu ilman yhtään tartuntaa (Joulukuu -20). Kaverit ovat päässeet pidemmälle ulos liikkumaan, lähimatkailuakin harrastamaan. Ja kesä on lämmittänyt kelejä kivasti. Nyt tosin Sydneyn alueella on taas lähtenyt joku epidemia liikkeelle, ja NSW:n vastaiset osavaltiorajat ovat sulkeutuneet tai pääsy rajoitettua. Olen myös seuraillut Balin suomalaisten meininkiä Facebookissa, ja siellä on vielä turisteille saapumiskielto (turreviisumeita ei myönnetä). Monet suomalaiset sinne lentoja on jo varailleet rohkeesti ensi vuoden alkuun, itse en kyllä ekana ryntäisi minnekään turistirysiin, vaikka pääsisi. Balillakin koronaa on, ja ilmeisesti Bali suunnittelee loppuvuodeksi matkustussulkua Jaavalta, ettei pääkaupungin porukat tuo lomillaan koronaa saarelle enempää. Saa nähdä, mikä ryntäys maailman matkailussa tulee, kun korona laantuu. Itse on lievittänyt kaukokaipuuta katsomalla mm. Junamatka Australiaan (Yle Areena), sekä joitain muita matkaohjelmia. Myös Ranta-asunnon metsästystä on tullut seurailtua ja Remppa vai muutto Australia. Kiva nähdä tuttujakin seutuja Ausseista. Voisihan sinne jonain talvena vielä mennä lämmittelemään ja vaikka tenniskisoihin.
Mulla olisi kauhea kirjoittamishimo, mutta on ollut vähän tyhjän paperin syndroomaa pidemmän aikaa. Jotain tarttis keksiä talven varalle, kun kotona joutuu olemaan. Musainstrumentit on otettu tehokäyttöön, eli pianoa, kitaraa ja didgeridoota soitellaan. Piirtämisen (lyijykyniä on tallessa vielä) elvytystäkin olen pohtinut. Ja se kielten opiskelu jatkuu. Espanjan kolmas kirjasarja on lopussa, josko sitten uusi kieli olisi portugali, kun se on hyvin samankaltainen, paitsi lausunta poikkeaa paljon. No, nyt se päivä lähtee pitenemään ja tuossa tuokiossa kevät koittaa. Toivottavasti saataisiin vähän lunta ja minipakkasia auringon kera.
Kommentit
Lähetä kommentti