Voihan kesä ja kärpäset!

Peruskesämaisema, Pyynikki. Summer views in Finland.

Edelleen Suomessa on ollut mukavaa viettää aikaa ja makustella elämää ja koettua. Edistävinä tekijöinä ovat kaverit ja asuinpaikkamme, eli Tampereen takamaastot, niin ihanat omakotimaisemat, järven ympärikävelyt ja muut aktiviteetit. Ja suurimpana asiana VAPAUS, mahdollisuus vaihtaa paikkaa, nostaa kytkintä... Omituinen juttu tapahtui, kun eilen menin kaupungille tapaamaan ystävääni (ja koko perhettä lapsineen ja anoppeineen)... silloin tuli kumma fiilis Tammerkosken Takon pikkusiltaa kävellessä: ei tää pysyvä asuminen täällä edelleenkään nappaa, jokin tökkii vastaan. En osannut selittää tunnetta. Näin terasseilla nauttivat ihmiset, lomatunnelmissa. Aurinko paistoi ja koski kuohui. Periaatteessa optimit kesäolot, mutta... Kesän saapuminen (eli lämmöt yli 20C) tuo kärpäset ja baarikärpäset mukanaan. Ja illan mittaan tuli olo, että tää on niin nähty ja kesäisin sama meno eli juopuneiden katselu kaupungilla, terasseilla ja ulkopuolella. Tölkit kourassa nurtsilla, aidan päällä, kiveyksellä... nuoria ja keski-ikäisiä. Vaikka Ausseissakin on humalahakuista viikonloppumeininkiä, niin joku täällä pistää silmään... siellä katujuopottelua tai muutenkaan julkijuopottelua ei näe.

Tampere city night. Joo, onhan se, mutta...

Täysikuu mollotti purppuralla taivaalla ja otin turrekuvia Hämeensillalta. Mutta ne Koskipuiston nurtsin tölkkinuoret... ihana piriste olivat pari Oulusta kotoisin olevaa sisarusta, jotka pyysivät meitä ottamaan kuvia heistä August von Trappen edessä. Käveltiin Ratinan kautta bussipyskälle. Pyskälle kävellessä Juha kertoi, että sille oli iskenyt tajuntaan sama fiilis kuin mulle, mikä toisaalta oli helpotus. Välillä on miettinyt, että mitäs jos tuleekin tilanne, että toinen haluaa lähteä ja toinen jäädä. Omituista sikäli, että just samana iltana se iski, eikä edes ollut paska keli. Bussipysäkillä lähes teinin näköinen olutvatsainen nuori nainen rääkyi ilmeisesti äidilleen, joka oli menossa väärään bussiin, että etkö sä nää, että se menee ihan eri paikkaan. Siinä se nuori naukkaili vartalolonkeroa ja otti selfieitä itsestään. Jotenkin mietittiin, että tää on just tätä. 

Keikka, josta sai energiaa. Michael Monroe gave us energy.

Silti emme tiedä vielä, mikä on se oikea ympäristö asettua. Ymmärrämme täysin ihmiset, jotka hautautuvat perheineen kesämökeille. Tavallaan tuolla "maaseudulla" on kaukana kavala maailma, mutta se ei vaan riitä. Sosiaalista elämääkin pitää olla. Tampere tuntuu liian pieneltä ja onhan täällä kotomaassa talvikin ankeeta... jos ei nykyisin kesäkin ilmojen puolesta. Palvelusta ei voi Suomessa valittaa, erittäin huomaavaisia palveluammattilaisia supermarketista lähtien. Kyllä meillä se jo osataan!

Ystävän kanssa Zeytuun-ravintolassa. Zeytuun, Middle East restaurant.

Meille elämä Suomessa ilman perhettä on hyvin haasteellista. Mitkä ovat motiivit pysyä Suomessa? Perheellisen on helppo löytää niitä: lasten koulutus ja terveydenhoito sekä kaverit, lasten- ja kodinhoidon tuet, omat sosiaaliset verkostot, yms. Motiivit jopa saavat lapsiperheitä muuttamaan ulkomailta Suomeen, kun koulut alkavat tai yliopistovaihe. Jotta viihtyy pariskuntana Suomessa, pitää olla harrasteita ja sosiaalista elämää. Jälkimmäinen on ystäväpiirissä haaste tällä iällä, kun perheellisillä on ihan oma elämä, kiireet ja piirit. Nyt kesällä kyllä on kiitettävästi ihmiset olleet liikkeellä, mutta ei tämä ympäri vuoden jatku. Ja on oltava usein kesä- ja talviharrasteet erikseen, ainakin jos ulkourheilua harrastaa. Tai itse en ainakaan tarkene talvisin harrastaa ulkosalla mitään järkevää. Voipi olla ongelma myös korvien välissä, mutta miksi pitäisi, jos ei huvita?

Joillekin Suomen luonto on se juttu. Pidämme toki luonnossa liikkumisesta, mutta en ole kotimaan luonnosta saanut vuosiin kicksejä... pitäisi varmaan laittaa jotkut Suomi-lasit päähän. En tiiä mitä mä oikein höpisen, muttei oikeen saa mistään otetta, mikä täällä olisi se juttu...

Järven ympäri lenkit. Mornings around the lake.

Kai tässä yrittää hakea jotain järkevää selitystä tunteilleen. En tiedä. Ei tässä sikäli mitään uutta ole. Viime vuorotteluvapaan reissun jälkeen oli olo, että Suomi ja oma asunto on hyvä ja kylläpä elämä ja lomailu Suomessa maistuu, kunnes sitten jo vuoden sisään alkoi uuden irtioton (vuorotteluvapaan) haaveilu ja Excel-laskelmien teko säästösuunnitelmineen ja talousseurantoineen. Tunne johtui osittain varmaan siitä, että silloinen vapaa sujui pienissä huoneissa, joissa toisinaan oli ongelmia nukkumisen tai muun viihtyvyyden kanssa. Oma sänky nousi arvoon arvaamattomaan. Sittemmin lomat menivät kaikki ulkomailla viimeiseen hetkeen asti ja paluu tuntui aina vaan karvaammalta. Ja tässä tulos: onnistunut vuorotteluvapaa/irtiotto, jonka jälkeen elämän purjevene palasi Suomi-satamaan ja ankkuri on höllästi kiinni meriheinässä ennen sen seuraavaa irroitusta. Emme jääneetkään Australiaan pysyvästi, vaikka alkuun niin aavistelimme tapahtuvan. Minne ja milloin on vielä avoinna. Paljon on ystäviä ja sukulaisia vielä tavattavaksi ja muutamia tapahtumia  tulossa. Kesä on oltava täällä ainakin miettimässä tulevaisuutta. Varastoissakin olisi selvitettävää ja ehkä vielä karsittavaa. Eipä muistanut lähtiessään tehdä luetteloa, mitä tuli minnekin jemmattua...

Kesämaisemia, vihreyttä. Summer is so green.

August von Trappe, green curry simpukat (mussels).

« Previous Post

Next Post »