Tunnelmia Suomesta

Aurinko korkealla myöhäisiltana. Sun still up till late night.

Jotenkin tuntuu jännältä palata samoille nurkille kuin mistä lähti. Samat kaupat, uudet kerrostalot (aika betonihelv... on tullut vanhan kodin lähelle), ex-työkaveri Alkossa, Juhan ex-työkaveri Lidlissä, nippu tuttuja kasvoja,... Keli on viilee kuin Melbournen talvi, mikä ei vielä ole haitannut. Toppatakit on keksitty. Sauna tuntuu hyvältä ja frisbeegolf-rata on kävelymatkan päässä. Nukkuminen rauhaisassa ympäristössä, hyvä hanavesi ja lämmin (lämminhenkinenkin) tupa. Mukavat talon terassit, myös lasitettu (tarpeen sateilla ja viileässä). Mikäs tässä. Erityinen kiittäminen ystäviä tästä. Juhannus vietettiin etukäteen isäntäperheen kanssa ja itse aatto meni kavereiden kanssa grillatessa ja saunoessa. Ystävät Melbournestakin olivat paikalla, uskomatonta sinällään. Siitä lähdettiin vielä läheiselle tanssilavalle järvenrantaan kävelemään. Kokko oli jo hiilloksella, mutta hienoa lämmitellä sen ääressä ja katsella yötöntä yötä. Sitten vielä nähtiin Fingerporin Heimoa muistuttava mies riisuutumassa alastomaksi ja pulahtamassa uimaan. Onneksi mies ei päässyt juhannustilastoihin... 

Juhannuskokon jämät. Glowing bonfire on midsummer night.

Tässä on sitten tavattu harva se päivä kavereita. Todella mukavaa on ollut. Ison osan kanssa tuntuu kuin ei missään olisi ollutkaan. Osalla elämä menee just niin samaa rataa kuin aina (kiire kiire ja stressi, sama valitusvirsi jatkuu) ja toiset pohtii tulevaisuuttaan, kun lapset ovat aikuistuneet jne. Mukavaa vaihtaa ajatuksia elämästä joidenkin kanssa. Suomalainen valittaa usein, vaikka asiat pääosin olisi ihan hyvin. Kannattaisi lähteä hakemaan perspektiiviä elämäänsä ulkomailta. Ja se, miten työhönsä suhtautuu... vain suomalainen voi kokea olevansa niin tärkeä firmalle ja pistää työhön enemmän paukkuja kuin omaan elämäänsä ja vapaa-aikaansa. Ja kuitenkin niin monta kertaa on nähty, miten vaiva palkitaan: kengän kuvalla takalistoon, tai terveyden menetys. Eipä siinä sitoutumisessa pahaa, jos työstään saa kicksejä, mutta jos valittaa, niin... 

Tässä parit kaupunkikuvat, kun käytiin vähän kävelemässä ja ajelulla tuttuja maisemia katselemassa. Jotenkin on tykännyt olla juuri täällä ja tässä hetkessä.

Koskipuisto. In the park.

Joen varressa. On the riverside.

TTY kampus, uusia rakennuksia. University area.

Cafe Pispala, pakko käydä. Must visit!

Pispalan portaat. Pispala stairs.

Pyynikki uimaranta. Pyynikki beach.

Kyllä mua vähän harmittaa nää kelit niiden puolesta, jotka ovat koko talven odottaneet kesän tuloa (ja ensin oikean talven tuloa). Ilman kastumista ei paljon ulkoilua voi tehdä. Muutamia kesäisempiäkin päiviä on ollut. Ei nää kelit meitä vielä haittaa, kun tuota vitamiinia on varastossa.

Sitten meidän tietokoneruutu alkoi nyt reissun jälkeen ekaa kertaa avattuamme välkkyä ja meni kokonaan pimeäksi kesken mun valokuvien tallennuksen puhelimesta. Taustavalo rikki, muuten toimii (ei nää ruutua). Ulkoista näyttöä virittämään... Onneksi edes toimi tähän asti. Ja onneksi on kaikki kuvat tallennettu ulkoisille kovalevyille. Hajosi meinaan edellinen läppäri vuonna 2008 silloisen pitkän reissun lopussa, reistasi jo viimeisellä etapilla. No, pari päivää sitten viimeksi hiplailtiin uusia läppäreitä Verkkokaupassa, joten kai tää nyt on suora vinkki hankkia se uusi ja kevyempi kone. Ja se muistuttaa taas, että älä mitään tärkeää säilö koneelle.

Perussettiä, vettä tulee. Basic summer weather (wet, wet, wet).

Saa nähdä, mitä fiiliksiä tässä tulee. Ei kaipaa edelleenkään Australiaan tai Balille, muttei ole tunnetta, että haluaisi jämähtää paikoilleen. Jokin liekki kytee sisällä... kun on vapaaksi päässyt, niin...

Life is good. Nykyhetki on aina paras.

« Previous Post

Next Post »