Balin kauneus on katsojan silmässä
Hyvää ja huonoa Balilla
Rentouttava ympäristö. Relaxing hotel garden.
Sanuriin on taas päädytty vähän kuin kesämökille. Helppoa ja mukavaa. Balilla ei kannata liikaa odottaa valkoisia hiekkoja tai kristallin kirkasta vettä (vaikka suht. kirkasta täällä Sanurissakin vesi on), niitä löytyy lähinnä pienemmillä saarilla, jossa on parhaat rantamaisemat (Nusat ja Gilit). Monet ovat valitelleet etenkin sadekaudella länsirannalla pyörivästä muovijätteestä. Täällä emme ole törmänneet pahemmin noihin. Balilla on parasta kuitenkin takuulämmin keli, ihana vehreä luonto, riisipelto- ja tulivuorimaisemat, esteettisyys, ystävällisyys, enkkua osaavat ihmiset, kulttuuri,... Ja esteettisyys on lähinnä koristeellisuutta, temppeleitä ja sen sellaista. En väitä, ettet ympärilleen katsoessasi näkisi jätekasoja, rojua tai kokisi epämiellyttäviä hajuja vastakohtana temppelien/alttareiden suistsuketuoksuille. Kauneus on katsojan silmässä. Mutta toki on myönnettävä, että täkäläinen jätehuolto ja muovi/jätevuoret välillä mietityttää, mihin tämä turismi johtaa täällä... Juotava hanavesi säästäisi monelta vesimuovipullolta. Täyttäminen jossain vesitäyttöpisteissäkään ei ole aina järkevää, kun voi tulla vatsapöpöjä. Saarilla muovi/jätteet erityisesti on ongelma, mistä kirjoitin viime syyskuussa jätteenpolton savuhaittojen yhteydessä (Mykkysavustusta Lembonganilla).
Suihkuvesi saarilla voi olla puolisuolaista, jotta kroppa ja tukka on aina vähän nahkeena. Muuten tietysti hiukset ja keuhkot tykkää kosteasta ilmanalasta.
Ja vaikka liikenteen hulluudesta voi valittaa, niin silti täällä skootterillakin pärjää, kun vaan pitää ajolinjat ja katsoo, ettei hyökkää suoraan auton alle. Kuten Vietnamissakin, niin tälläkin osataan väistellä kulkijoita ja ennakoida. Silti mieluummin pysyttelemme pois monikaistaisilta pääväyliltä. Sama liikennekaaos vallitsee yleisesti Aasiassa.
Visited on Maya-hotel rooftop, where you see over Sanur and movies fortnights.
Tässä kävi juuri niin kuin aavistelin, että taas on kuin kotonaan, mieli ja sielu lepää. Tutut kuviot: asunto, ravintolat, pesula, mopovuokraamo, hieronta, parturi,... Kaikki käden ulottuvilla. Ihmiset, nuo mukavat ja päivää piristävät paikalliset. Rauhallinen turistimeininki, ei bilettäjiä. No joo, iso osa on Australian eläkeläiskansaa ja hollantilaisia. Ei vielä hottissesonki, joka alkaa heinäkuun puolivälillä. Biletys joissain paikoin onkin meille ainakin ongelma, lähinnä se sietämätön musiikkivolyymi. No, ja ne sekaisin olevat nuoret. Lähinnä Kuta ja Gili Trawangan saari täällä on ne pahimmat paikat. Ajoittain sesonkiaikaan muuallakin esiintyy häiriöitä.
Ruokapuoli voi olla plussaa tai miinusta. Perinneruoat eivät välttämättä ole gourmet-elämyksiä, etenkään pienillä saarilla, joissa valikoima voi olla todella pieni ja laatu hyvin vatsaherkkää. Manner-Balilla turistikohteissa on kaikkia vaihtoehtoja, ihan Michelintähden kokkejakin löytyy, kuten Sanurista. Ruoan tason voi itse valita. Välttämättä hyvä ravintola ei ole kalliskaan. Esimerkkeinä Lilla Pantai ja Mona Lisa Sanurissa.
Yksi asia, mikä pitäisi tällaisessa rennossa paikassa oppia, on kävelyn hidastaminen. Vaikka kävelemme keskiverto-suomalaista hitaammin, niin vieläkin huomaamme, että ohitamme etenkin paikallisia kaduilla. "Slowdown, or you miss it!", kuten eräs fiksu mies meille lausahti, kun kävelimme ohitse liian innolla kohti live-musiikkipaikkaa.
Balilaista tilitystä
Meidän hotellin respamies jutteli lämpimikseen ummet ja lammet meille, kun satuttiin kysymään ohimennessä Aussiadapteria. Hän oli ollut risteilylaivalla töissä Euroopassa pari vuotta ja käynyt mm. pohjoismaissa, Suomessakin. Kertoi, että laivoille työnvälitys on riistoa, että täkäläinen välittäjä vaatii niin paljon rahaa, että moniin paikkoihin ei vaan ole varaa lähteä. Saivat painaa ympäripyöreetä päivää ja palkkaa sai 700 dollaria kuukaudessa (hänestä se oli hyvä palkka). Ei jaksanut enempää tehdä tuolla hommaa, vaan palasi tänne, huonoille palkoille. Asumisesta huoneessa täällä maksaa kuukaudessa 100 aud, mikä on sitä normiluokkaa tai yläpäässä, mitä huoneesta paikalliset maksavat näissä kasvukeskuksissa.
Sitten alkoi kauhea tilitys jaavalaisista. Tuli ihan mieleen Thaimaanrannan maalarit-blogin kirjoittajan juttu Balilta alkuvuodelta. Hänen mukaansa täkäläiset syyttävät muovijätteistä rannoilla jaavalaisia, jotka laskevat jätettä vesiin saareltaan. Ja respamme syytteli jaavalaisia turistien ryöstäjiksi ja palveluiden pilaajiksi. Asenne on, että tänne tullaan turisteilla rahastamaan ja viisveisataan siitä, tulevatko turistit enää takaisin. Jaavalaisista businessmoguleista täällä on kuullut tämän tästä, mutta työntekijöistä tai varastelijoista emme ole kuulleet aiemmin. Totta tai ei, vaikea tietää, osin varmaankin. Muutenkin tuli mieleen "helsingin herrat tekee päätöksiä", että Jakartasta/Jaavalta sanellaan kaikki, jopa uskontorituaalit/tulkinnat. Pohjois-Balilla koittavat pitää kiinni kovasti vanhoista perinteistä (kaveri on kotoisin Singarajasta), vaikka 90% on jo muutettu uskonnosta uusiin puihin. Uskonnosta kaveri vielä sanoi, että ihan sama, mihin uskontoon kuuluu ihminen, kaikilla on jumala ja ihan sama, mikä sen nimi on. Ja että täällä ihmiset uskoo karman lakiin ja uudelleen syntymiseen ja että pitää elää niin, että on hyvätahtoinen ja voi kohdata seuraukset. Ja totesi olevansa onnellinen, että on syntynyt balilaiseksi. Loppuun kaveri tietysti mainitsi, että hän on autellut turisteja löytämään edullisia ostospaikkoja ja kertoo aina, jos joku yrittää pyytää liikaa rahaa. Sanoi, ettei meille halua ehdotella kuitenkaan mitään "ostosteissuja", eikä antaa mitään "päiväretkitarjouksia". Ei tietenkään! Raha, sieltä se aina lopulta pilkistää... Nimim. valkoihoinen lompakkomies. Tämä luokkajako länkkärin ja paikallisen välillä on juurikin asia, joka on ja pysyy...
Kommentit
Lähetä kommentti