maanantai 1. kesäkuuta 2020

Matkailu maistuisi, mutta makustellaan sillävälin...

Kevään 2020 ajatuksia (jälkikäteen)


Mooloolaban (AUS, Sunshine coast) kalamarkkinoiden antia.

Nyt kun Korona-viruseristys on sulkenut maanrajat, ja matkustusvapaus on poissa, on alkanut kaivata sitä mahdollisuutta lähteä lämpimään, kun tää kesän tulo on vaan viivästynyt. Räntää roiskii tämän tästä, jopa viiden minuutin välein välillä auringon pilkahtaessa. Välillä tuli ihan jouluinen fiilis, kun maa oli taas yhtäkkiä valkoinen. Ainoa, mikä näkymää erotti talven aikaisesta (se vähäluminen talvi), oli vihreät hiirenkorvat pihapensaissa lumen peittäessä tuota vihreyttä. Kahteen vuoteen ei ole ollut pakottavaa tarvetta vaihtaa maata, mutta nyt jotenkin polttelee. Emme kuitenkaan aio heti ensimmäisinä lähteä kaivamaan verta nenästä, kun Etelä-Euroopan maat suunnittelevat rahapulassaan jo kesäkuussa rajojen avaamista turismille. Pikkasen liian kuuma peruna tuo Covid-19-pandemia vielä, etteikö se lähtisi leviämään, kun aurinkohakuiset ryntäävät eri maista samoille rannoille, olipa ne rannat missä vähäkoronaisessa paikassa tahansa. Täällä kotimaassa on mietityttänyt tuo uusi Hybridi-linja, että kaikki vapautta janoavat voivat kirmailla kaupallisille niityille omalla vastuulla, nyt kun koulutkin avautuivat. Selkeästi alkaa unohtua turvavälit ja muut varovaisuudet, kun seuraa kauppareissulla (parin viikon välein) ihmisten käyttäytymistä. Hyvällä tuurilla voi olla, että tämä epidemia laantuu itsestään pikkuhiljaa kesän
tullessa, kuten muutkin kausi-influenssat. Tai sitten ei. Kohta sen näkee.


Itse olimme aikeissa lähteä Euroopan turneelle autolla keväällä lämpöä hakemaan ja vähän uusia kokemuksia, jos myös syventämään vanhojakin fiiliksiä joitain tuttuja maita kohtaan. Eipä pikkaisen pulpahtele muistot mieleen, kun telkkarista näkee jonkun Italiassa maistelevan viinejä, kinkkuja, aperitiivoja, ja ties mitä, maisemista nyt puhumattakaan. Tai Kreikan saariston houkuttelevat kirkasvesiset poukamat ja antiikin aikaiset kadut. Ja kaikki poskipusut ja kovaääninen molotus, että niitä voikaan kaivata. Ja toisaalta tajuaa hyvin, miksi taudit juuri noissa maissa on levinnyt kohisten. Joku hassu juttu on, että kun koko maailma on ollut auki ja olisi voinut lähteä minne vain kesällä tai talvellakin, niin pelkästään se tieto vapaudesta on saanut nauttimaan paikallaan olosta täällä Suomessa. Kai siinä on nyt sitä kielletyn hedelmän makuakin, että kun ei jotain saa, niin alkaa sitä kaivata. Ja kai tämä eristyksissä oleminen ja kotona nyhjääminen alkaa myös tympimään.

Nyt kesän odottelukin on alkanut nyppimään, että tennistäkin pitää mennä pelaamaan monta vaatekerrosta päällä. Miten kivaa olisikaan lähteä aamulenkille vetämällä vain shortsit jalkaan ja t-paidan päälle aurinkokeliin. Ihan missä vaan, joko täällä Suomessa tai jossain tosi lämpöisessä paikassa. Tasan ei käy luontoäidin lahjat, kun pohjolassa lunta tuiskii ja etelässä hikoillaan 40 C lämmössä. Kesämökillekään ei ole ollut asiaa, kun ei öisin oikein tarkene lämmittämättä takkaa koko ajan. Reilusti pitäisi yöt olla plussalla siihen. Toisaalta, kun on maaliskuun alusta asti elänyt aikalailla kotioloissa eristyksissä (vain kauppareissut ja ulkoilu), niin vielä eristyksempään mökille keskelle mettikköä ei nyt ihan kauheasti kaipaa. Mutta ehkä silti menisin joo, jos vaan kelit olisi kesäisemmät.

Kuitenkin kaikenlaista kaukokaipuuta ja vanhoja muisteloita on voinut verestellä kotioloissa parhaiten teemapäivien muodossa. Joskus noita teemapäiviä on harva se päivä, joskus harvemmin. Lähinnä teemapäivä on sellainen, että tekee valitsemansa maan ruokia ja nauttii sopivia juomia, ja muistelee, millaisia parhaita puolia kyseisessä paikassa oli. Joskus voi joku teemamaa olla sellainen, ettei siellä ole edes varsinaisesti käynyt, vaan sen maan makukulttuurit on tulleet tutuiksi jossain muissa maissa, kulttuurien sulatusuuneissa. Pistänpä tähän seuraavaan vähän muistoja ja tuoreistettuja fiiliksiä ruoka- ja juomavinkkien kera tulemaan. 


Espanja, herkkuja ja flamencoa


Paella, mereneläviä ja joskus myös kanaa ja chorizoa.


Espanjassa on tullut oltua aika moneen kertaan, niin mantereella (mm. Madrid, Barca plus rannikko ja Aurinkorannikko) kuin eri Kanarian saarilla (Lanzarote, Gran Canaria ja Fuerteventura). Ja parasta antia on ollut ruokakulttuuri, viinit sekä flamenco-tanssit. No, ja jalkapallo tietysti. Kielestäkin tykkään, kun se on hyvin pirtsakkaa ja nopeatempoista ja suomalaiseen suuhun sopivaa. Espanja-päivän viettoon sopii mainiosti paella. Se voi olla joko mereneläväpainotteista tai chorizolla ja lihalla höystettyä valencialaisempaa tyyliä. Usein tulee käytettyä joko kala-katkarapu-simpukka-kompoa taikka kana-chorizo-kala/katkarapu-kompoa. Kalana voi toimia joko kylmäsavulohi tai kypsennettävä lohikala. Riisihöystön sekaan heittelen usein selleriä, sipulia ja kapriksia. Mereneläväversioon usein myös parsakaalia pienempinä paloina. Aterian päälle tursotellaan sitruunaa, ja tietysti eritoten kesäaikaan sopii punaviinisangria, johon viinin lisäksi laitellaan vishyä ja 43-likööriä (vaniljan makuinen from Spain) sekä appelsiinin ja joskus omenankin paloja.

Taustamusiikiksi käy tomaattitytöt, macarena tai mikä vaan lanteita kutsuva musiikki. Nettiradioitakin löytyy espanjasta, kuten muistakin maista. Flamencoesitykset on vieneet sydämen muutamaan kertaan... musiikkia voi etsiskellä netistä.


Tapasta serranokinkusta ja hunajamelonista.

Espanjalaiset tapakset on toki mainiota naposteluruokaa vaikka television ohessa. Suosittelen tietysti Alcantaran perhettä Yle Areenasta, jos haluaa päästä paikalliseen tunnelmaan. Itse kahlaan hulluna Serranon perhettä Viaplaylta. Espanja on ollut mulla huulilla muutenkin kuin naposteltavan ja juomien merkeissä, kun on edelleen jatkanut iltaisin kielen opiskelua. Nyt on jo kolme espanjan kielen kurssisettiä pariin kertaan kahlattu. Alkaa sanatkin jo pikkuhiljaa tarttua päähän, vaikka kielioppi/verbit vielä tökkiikin. Josko vielä joskus pääsis käyttämäänkin...



Italia, historiaa ja makuja sekä salsaa


Kotona tekaistua pizzaa. Pizzakivi on muuten ihan tosi hyvä kotiapu uunissa.

Aperitivo-lautanen Carloforte, Sardinia.

Italia kuuluu vieläkin meidän suosikkimaihin, osin johtuen upeista historiallisista paikoista, ja osin rikkaasta ruoka- ja juomakulttuuristaan. Roomaa ei voi ikinä nähdä liikaa, vaikka siellä on muutaman kerran tullut koluttua ympäriinsä (minusta yksi maailman kaunein kaupunki). Ja Pohjois-Italia tarjoaa todella paljon nähtävää ja koettavaa järvien, vuorien ja kaupunkien muodossa. Milano, Bergamo (ah, vanha kaupunki!) ja Venetsia on tullut tutuiksi. Kaikki ihania kohteita. Lämpimimpiä muistoja on mm. Venetsian 5 päivän reissulta, Lidon saarelta ja Muranon upealta lasisaarelta. Milanossa oli ihania aperitivo-paikkoja mm. Breran kortteleissa. Kohokohtana Italiassa on ollut Sardinian saari ja siellä Cagliari ja saaret Saint Antioco ja eritoten San Pietro. Carloforten kaupunki on nautinnon napakymppi. Erikoisuutena ihanat aperitivot ja tonnikala-ruoat, kaukana tölkkitonnikalasta. Ihmiset olivat poikkeuksellisen ystävällisiä Sardiniassa ja salsaajille voi vaan suositella vuotuisia festareita siellä. Cagliarin linnoituksellakin normaalipäivinä porukka tanssi salsaa ulkona. Toscana antaa vieläkin odottaa itseään. Makunystyröitä oikein kutittelee ajatella kiertelyä viinitiloilla ja niitä maisemia. Ne vihreät maalaismaisemat yhdistettynä Firenzen kultuuriin... Kaikki herkut, joita tarjolla on. Pelkästään pizzat ja (tuore)pastatkin on vaan niin…nam. Ja joskus on itku kurkussa Italiassa kaupassa liikutuksesta seurannut, kun lihamestari siivuttaa prociutto parma-kinkkua niin hellästi ja täsmällisen ohuelti.

Merellinen risotto on suosikkiruokiamme kotona.

Italiapäivän viettoon sopiikin Aperol Spritz-kuohujuoma antipastoineen (mm. caprese-salaatti tuorebasilikalla, prociuttoa, rucolaa, salamia, patonkia, levitteitä), kana-vuohenjuustolasagne, tai perinteisempi jauhelihaversio, ehkä canneloneina. Kana-salami-pasta maistuu aina parmesanin kera. Joskus tehdään välimerellistä kanaa (K-kaupan Metsästäjän broileri-ohje) uunissa tomaattien ja oliivien kera, oikein herkkua.

Mun tiramisuversio koostuu kaakaokääretorttupohjasta, appelsiinituorejuustosta, vanillakastikkeesta, rahkasta, sekä mangoista. 


Jälkkäriksi voi valmistaa vaikka tiramisua. Jos kaipaa ruoansulatussnapsia, niin Averna, tai vaikka makeampi Sambuca kolmella kahvipavulla.

Italiamusiikista itsellä kolahtaa Laura Pausini parhaiten, livenäkin olen joskus sen nähnyt. 










Kreikka, ouzoa ja yksintanssia

Fetalihapullat seesaminsiemenillä.

Kreikkaan on kaivannut tosi paljon viime aikoina. Kreikassa on tullut oltua kuukauden pätkissä useita kertoja, eniten Naxoksella ja Koufonissilla. Jokusen kerran Rodoksella, Santorinilla ja Ateenassa, ja yhden kerran Mykonoksella, Paroksella, Antiparoksella, Irakliassa ja Shinoussassa. Naxoksen vanha kaupunki ja sen kahvilat ja ravintolat ovat ihania. Santorinilla on upeita maisemia, mutta se on todella turistinen (Fira ja Oia lähinnä), kuten myös Mykonos. 


Vuohenjuustomoussakaa.

Monilta saarilta on jäänyt erityisesti ruokamuistot kutittelemaan kielenpäätä. Paras snack-ruoka on ehdottomasti gyros. Itse en ole vielä kotona tehnyt sitä. Mutta kotona voi syödä fetatäytteisiä paprikoita, giuvetsia (naudanlihapataa) pastaryyneillä, moussakaa (kesäkurpitsasta), saganagia tai halloumia sitruunalla, tai fetasalaattia (tehdään meillä myös lämpimänä uuniversiona, kurkun tilalla kesäkurpitsa). Kleftiko (vuohipata pastaryyneillä) on yksi suosikkimme Kreikassa, mutta kotona ei ole oikein vuohta ollut tarjolla. Koufonissilla syötiin usein simpukoita tai katkarapuja tomaattifetakastikkeella, mutta kotona ei olla vielä tehty noita. Fetalihapullat (seesamin siemeniä taikinaan, niin tulee rapsakoita) ja tsatsikikastike maistuu myös välipalana.
Kreikkalaisena jälkiruokana on usein baklavaa, mutta koska se on hyvin voitaikinaista, niin olemme käyttäneet omenakaurapaistosta. Kuivakakkuna appelsiinikakku tulee mieleen.


Saksa, raskasta liharuokaa, viinejä ja oluita

Saksalainen savuolut-taatelikakku pähkinäkuorrutuksella.


Vehnäolut, niin saksalaisen hyvää.

Saksa on hyvin suomalaistyypisten ihmisten maa, jossa voi nauttia elämästä monella tavalla. Saksalaiset ovat ulkomaisissa lomakohteissakin hyvin rentoa ja suorasukaista porukkaa. Työreissuilla on enempi tullut käytyä Saksassa aikoinaan. Pienistä kaupungeista Regensburg on jäänyt eritoten mieleen, upea vanha kaupunki joen varrella lähellä Muncheniä. Etelä-Saksaan voisin mieluusti mennä lomallekin autoilemaan. Saksalaisesta ruoasta tulee ensin mieleen kaikenlaiset possunliharuoat ja currywurst. Possunfile kermakastikkeella ja perunoilla on perussettiä. Saksalaisessa versiossa tosin olisi enempi kunnon ihraa/rasvaa, mutta itse suosin vähärasvaisempaa lihaa. Currywurst taikka bratwurstit hapankaalilla, sinapilla ja perunasalaatilla käy brunssiksi, kun kaipaa sopivaa mättöruokaa. Saksalaisista viineistä tykkäämme rieslingeistä (valkkari) ja jälkkäriviineistä (n. 40g/l sokeria). Paras jälkkäriviini on itse asiassa itävaltalainen Beerenauslese-viini. Saksalaista olutparhaimmistoa ovat vehnäoluet ja jotkut tummat bock-oluet. Oluen kanssa käy snäckiksi vaikka merisuolainen vehnäbretzel-nisu. Jälkkäriksi valkkaisin kyllä Sacher-kakun, joka on itävaltalainen herkku, eipä montaa kakkua ole tuon voittanutta. Itse tykkään tuohon kakkuun laittaa mieluummin omenasosetta kuin aprikoosia. Myös saksalainen tumma olut - taatelikakku (johon tulee myös pähkinää pintakuorrutukseen) on ollut herkkua talviaikaan. Olen käyttänyt siihen Schlenkerlan savuolutta, mikä on ihan paras savuolut ikinä.

Makkara-lihapataa uunissa.

Saksalainen marssimusiikki ei ihan nappaa… tulee vaan mieleen olutfestarimusiikki. Mutta minusta kiva saksalaisbändi on Scorpions (laulaa tosin englanniksi), en ole ihan Rammstein-tyyppiä… Joskus on ollut kivaa käydä syömässä Tampereen Plevna-ravintolassa saksalaistyyppisiä ruokia ja tietysti maistelemassa oluita.






Bali ja muu Aasia


Nasi Campur, indonesialainen kokoelmaruoka.
Alla susheja, ja muuta Aasian herkkua.
Aasiassa on tullut oltua pitkiäkin aikoja (neljäkin kk putkeen) kerrallaan. Eniten on tullut vietettyä aikaa Balilla ja Malesiassa, sekä Thaimaassa. Japaniin haluaisimme kyllä mennä joskus, niin erikoinen maa se tuntuu olevan. Jos ei tykkää chilistä tai mausteisesta ruoasta, niin useissa paikoissa voi olla hieman ongelmaista löytää paikallisia ruokia.

Aasialaistyyppistä ruokaa tulee usein tehtyä. Massaman- ja muut kookoscurrykeitot (perunalla, ei nuudeleita) ovat taattua herkkua, tai currykastikkeet, cashew-pähkinöineen,… Wok-ruoat, kuten Pad Thai on hyviä kaalin ja porkkanasuikaleiden kera. Bali ja Malesiakin tulee mieleen eli Nasi tai Mie Goreng, niihin voi suikauttaa kaikkea jämäruokaa jääkaapista riisin tai nuudeleiden sekaan, vähän kuin pyttipannu. Ja Sambal Oelek takaa hyvän twistin. Katkarapuruokia tulee usein tehtyä (pakasteravuista tosin enimmäkseen), joko salaattia tai paistettuna. Pähkinäinen Satay-kastike sopii moneen tarpeeseen. Intiassa emme ole koskaan olleet, mutta intialainen ruoka on hyvää. Niitä maustesekoituksia teen itse tai ostan valmiina (mm. Garam Masala tai Tikka). Joskus on kaipaillut eritoten Aasian rentoa meininkiä, lämpöä ja upeita merimaisemia, mitä Malesian saarilla (eniten Perhentialla), Thaimaan Andamaanien saaristossa ja Balin Lembonganilla tai Gileillä on saanut tuijotella sekä pinnan päällä että alla. 

Kiina-osastolta suuta kutittelee eniten erilaiset dumplingit, joita en kyllä vielä ole saanut aikaiseksi kotona valmistella. Shanghaista muistelen hienoja seafood-ravintoloita akvaarioineen. Ostereita, rapuja ja kaloja oli joka lähtöön tuoreena. Suomessa ostin joskus verkkopussillisen marketista sinisimpukoita kotiin, ja avaustesti osoitti, että vain muutama simpukka oli keittokunnossa. Eipä ole viitsinyt kokeilla enää. Joskus tein vietnamilaisia kevätkääryleitä, joissa oli kanaa, kaalia ja nuudeleita. Susheja (Japanissa olisi muuten kiva kävästä joskus) sen sijaan on tullut välillä tehtyä kotona. Avocadoa, tonnikalaa, lohta, katkarapuja, kurkkua, mangoa, riisiin ja merilevään käärittynä. Sashimi lohesta seesamsiementen, soijan ja hilloinkiväärien kera on herkku alkupala. Wasabia voi viskaista kalan sekaan milloin vain, se on niin hyvää sekin. Ja hillotut inkiväärit on myös hyviä oheen. Harmi, että merileväsalaatin löytäminen on kiven takana, lähinnä Stockmannilla (nyk. Food market) oli joskus sitä. Itsudemo on ravintolana ihan ehdoton paikka käväistä!

Punacurry-kookoskanaa cashew-pähkinöillä.

Pad Thai wokkia ilman nuudeleita. Itujen tekeminen on talvisin kivaa (3 päivää kestää).

Balitunnelmaan musakuningas on Gus Teja, jonka suling-huiluttelu saa meditatiivisiin tiloihin. Kaveri muuten valmistaa itse kaikenlaisia huiluja! Sopii hyvin rauhalliseen tunnelmaan, ja silmissä jo visioituu Balilainen vihreä maisema. 

Valitettavasti nuo Aasian maat eivät ole kovin juomapoliittisesti kiinnostavia… Jos haluaisi päästä Aasian juomatunnelmaan, niin hehheh… Samsong-visky (varmaan 40 eri kemikaalia) tai indonesian arak colan kanssa… mutta mieluummin ei… Aasialaisena jälkkärinä mango-sticky-rice on aika kiva ja palvelee monia multiallergikkojakin. Ne aasialaiset eivät ole kovin herkkusuita… Balilainen tanssi on kyllä sellaista taidetta ja kädentaitoja, että kannattaa katsoa vaikka utubesta, jos ei ole sopivia lomavideoita. Tunnelmaan pääsee paremmin, kun pukeutuu pelkkään saronkiin illan ajaksi. Illan voi päättää vaikka hartiahierontaan, jossa hieroja voitelee hierottavan Aasian tuliaisvakiolla tiikerisalvalla. Japania voi makustella syömällä Geishoja jälkkäriksi, hehheh.


Englannin kielisistä monikulttuurimaista poimittua, mm. latinokeittiötä

Kanapiiraat maistuu keiton kera tai ilman.


Nuo enkun kieliset maat eivät ole mitään ruokakulttuurin kehtoja, lähinnä fish and chips-osastoa. Kaikkee uppopaistettua, ei kiitos! Poikkeuksena irkkupubien tarjonta, esim. Paimenen piiras, johon tulee voitaikinan alle lihamuhennosta ja perunasosetta, sekä herneitä. Mun oma "kanapaimenen piiras" on ollut voitaikinapiiraat, jonka väliin tulee paistettua kanaa, höyrytettyä parsaa, sinappiranskankermaa ja sinihomejuustoa. Aika hyvä välipala tai lisuke jopa pakastettavaksi vierasvaraksi. Esim. USA:ssa on latinomaat niin lähellä, että sieltä on voinut poimia Meksiko- tai Kuuba-vaikutteita (mm. Miamissa on aika kiva kattaus latinorafloja). Juomapuolesta jäiset margaritat on aika kuninkaita ja minttumojitot. Tequila sunrise on myös lomareissuilla tullut tutuksi. Tehosekkarilla saa hyviä ”kakkuja” laseihin erityisesti kuumana kesäpäivänä, jos sellainen osuu kohdille. Chiliset ruoat ovat tulleet tutuiksi eri maissa. Helpoin on chili con carne riisillä, ja pintapaistetun tonnikalafileen kaveriksi sopii chilisalsakastike, johon keittelen tomaattia, paprikaa, sipulia, chiliä, (varsiselleriä), balsamicoa ja öljyä himpulla sokeria. Tuo salsakastike kalan kanssa tuli tutuksi Curacaon saarelta Karibialta. Tortillaletut vaikka millä täytteellä (tummien papujen kera tietysti) avocadotahnan ja salsan kera on takuuherkkua. Jos on juuston ystävä, voi vaikka kuorrutella niitä uunissa burritoiksi.

Chili con carnea tulossa...

Leffailtaan voi tehdä vaikka nachoja makkaran tai lihan ja tomaattikastikkeen ja juustoraasteen kera uunissa. Maistuu vaikka Sol-oluen kanssa tai San Miguelin. Jälkkäriksi voipi tekaista vaikkapa juustopiiraan uunissa mansikkamelban kera.

Juustopiiras (uunissa) mansikkamelballa.


Surf and turf kvinoasalaatilla.


Australiasta kaipailemme tuoreita mereneläviä, joita kiinalaiset kalakaupat eniten tarjosivat. Jouluna syötiin tiikerirapuja urakalla ja punanapsijaa (tulee Queenslandin rannikolta) ja tonnikalaakin sai tuoreena ruokaketjujen kalatiskiltä. Atlantin lohta viljellään Tasmaniassa, hyvinkin lähiruokaa. Surf and turf on hauska yhdistelmä pihviä ja katkarapuja. Erilliset kala- ja lihakaupat on niitä, mitä Suomessakin voisi enempi olla megamarkettien sijaan. Ausseissa on muuten lihatarjonta todella laajaa ja edullista niin härkien kuin lampaiden osalta. Namskis!

Hampurilainenkin joskus maistuu kotona, tässä omatekoisella briossipullalla.



















Etelä-Amerikka, hyvien viinien ja lihan kehto

Lohicheviche eli rakaa kalaa omalla reseptillä.

Etelä-Amerikassa on vietetty kuukausi vuonna 2008. Vihdoin pääsimme mm. Perun Machu Picchulle, josta olin haaveillut. Ruokatarjonta on hyvin lihavoittoista ainakin Uruguayssa ja Argentiinassa, jossa on "syö niin paljon kuin jaksat" (tenedor libre)-grillejä. Parasta siis on laadukkaat pihvit, ja muut grillilihat (asado). Meitsi sai joskus Uruguayssa Punta del Estessä elämänsä ahkyn syötyään liikaa sisäfilettä (bife de lomo pimienta), vieläkin muistuu mieleen se huonovointisuus yli kymmenen vuoden takaa. Peru/chile-osastolla parasta on ollut cheviche eli raakaa kalaa hakkeluksena esim. sipulin, mangon, limen, chilin ja tomaatin kera. Mä en ole niin vihreän korianterin ystävä, jotta sitä siihen itse laittaisin. Argentiinalainen chimichurri-kastike on myös aika hyvä, jos makua lihaan kaipaa. Eräs ystäväni on käynyt paljon Etelä-Amerikassa työreissuilla ja tuonut mukanaan kaikenlaisia mausteisia kastikkeita, joita on sitten heillä maisteltu grillailun merkeissä. Kvinoa on kotoisin Etelä-Amerikasta, ja se on oiva gluteiiniton vaihtoehto mm. salaatteihin tai lisukkeeksi. 

Juomapuolesta mielessä on aina Pisco Sour, jota on tullutkin maisteltua eri maissa, joista sitä löytyy. Pakko muuten mainita ohimennen coca-tee (coca-lehdistä), jota oli Perussa Cuscossa (yli 3 km korkeudessa) juotava vuoristotaudin helpottamiseksi. Perulaisinta muistoa on Inca-cola, keltainen herkkulimu. Mutta parasta ovat argentiinalaiset malbec-viinit Mendozasta (se oli muuten ihan liian kylmä city meille huhtikuussa) ja just nyt chileläiset Cono Sur Bicicleta-viinit.

Sisäfilepihvi salaatilla ja pavuilla.

Musiikkipuolen voi sälyttää parhaiten brasseille, joista mm. Gilberto Giliä on joskus kuultu livenä. Samballa saa tietysti enempi meininkiä kehiin, jos kaipaa karnevaalitunnelmaa. Tai perulainen panhuilu-musiikki voi myös tuoda muistoja mieleen. Täytyy sanoa, että Etelä-Amerikkaan ei niin kauheasti ole tullut kaivattua, vaikka sieltä onkin monia aika mukavia muistoja.






Kotimaan herkut (ja vähän naapuristakin lainattua)

Kalasapaksia jouluun.

Last, but not least! Jottei unohdu tässä hehkutuksessa, niin kotimaassakin on monia herkkuja, joita ulkomailla voi valmistaa ja jopa jäädä kaipaamaan pidemmillä reissuilla, jos ei ko. raaka-aineita ole sattunut olemaan tarjolla. Jouluiset ruoat tietysti on isolta osin sellaisia, ja niitäkään ei kotimaassa pitäisi kerralla mättää koko kirjoa, ettei päädy loppuvuoden ähkyyn. Ulkosuomalaiset tuntuu yleisestikin kaipaavan karjalanpiirakoita, kotimaisia karkkeja (salmiakki, suklaa,...), xylitol-purukumia (itse en ole kaivannut), tiettyjä maitotuotteita, korvapuusteja ja muita pullia, ruisleipää, mämmiä kermalla (minä ainakin!), yms. Kotimaiset Sapakset on kivoja, esim. ruisnappien tai saariston leipäpalan päälle kermaviili-sinappi-kastiketta (tai ranskankerma-) ja kylmäsavulohisiivuja tai lämminsavulohta. Ulkomailla meidän ruisleivän korvikkeita voi olla eri saksalaiset siemenleivät. Näkkäreitä sai Ausseissakin ja skandinaaviset leipomot tarjoaa tummia leipiä. Savuporokin on ihan luksusta sapaksiin Suomessa. Keitot on myös tyypillinen juttu täällä kotimaassa, eli kalakeitot, kaalikeitot, kanakeitot (välillä lipsuu Aasian puolelle), makkarakeitot, herne- ja linssikeitot, yms. kasviskeitot. Uuniruoat tai laatikot on myös ehkä kotimainen juttu, kuten kaikenlaiset laatikot ja lihapadat, perunan tai juuresten kanssa. 


Rahkamustikkapiiras.

Me ollaan myös sellaista kahvi-pullakansaa, että kaikenlaiset vehnänisut ovat kahvin kaverina. Itse en perusta suomalaisista matalan paahtoasteen kahveista, vaan vannon tummien kahvien ja espresson nimiin, vähemmän aiheuttaa närästystäkin nuo tummat kahvit. Jälkkärit kyllä maistuu, ja kotona onkin uuni kuumana usein jonkun kakun, muffinsien tai omppuhyveen tai piirakan merkeissä. Sämpylöitäkin teen vähän väliä rahka- tai jogurttipohjaisena yrttien tai peston ja siemenien  kera. Siemennäkkäri on hyvä snack ja nopea tehdä (Kinuskikissan reseptillä). Suklaata, juustoja ja joskus lakuja ja salmiakkia, niitähän täällä riittää. Jopa harmittavan halpaa on tuo sokeripohjainen elintarvikkeisto täällä noin terveyden kannalta. Mies meillä hoitaa pannukakut ja lätyt, nam.

Borch-keittoa voi tehdä vaikka chorizomakkarasta.



Siemennäkkäriä, sopii kurpitsakeiton kera.


Se niistä herkutteluista. Onneksi kirjoitan tätä vatsa täynnä, muuten voisi kuola alkaa valua suupielistä. Ei voi muuta toivoa, kuin että covid-19 loppuu aikanaan ja sitä ennen nautitaan kotoilusta sen, minkä osataan. Aikaa on kokkailla kotona, eritoten kylmillä talvikeleillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Syksyn ja talven fiiliksiä 2020

Syksyn  2020 ajatuksia takautuvasti Yöuinnilla Pyhäjärvellä juhannuksen tienoolla 2020. Kesä meni kohisten... tai just vähän aikaa sitten tu...